Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Ainainen lähtökatumus ennen matkaa

IMG_0599

Melkein aina ennen matkaa olen huomannut harmittelevani sitä, että pitikin taas järjestää itselle lähtö. Kun täytyy ryhtyä miettimään, mitä matkalla tarvitaan ja miten tavarat saa pakattua laukkuun niin, että kaikki välttämätön tulee mukaan, mutta ei mitään ylimääräistä. Pitääkö pestä vaatteita ennen lähtöä? Silittää? Mistä löytyykään matkalaukkuvaaka ja matkalaukun vyö?

IMG_2368

Kaikenlaista asiointia valuutanvaihtoineen, ostoksineen ja lipunhankintoineen riittää ennen matkaa. Lähtemään joutuu ehkä epämukavasti aamuvarhain, jolloin edellinen yö jää lyhyeksi. Niin paljon helpommalla olisi päässyt jäämällä kotiin. Pitääkö taas lähteä?

Riemastuin, kun huomasin, että lähtökatumusta on tunnettu ennenkin. Turun kauppatorin kirjamyynnistä viime kesänä ostamassani Kalle Väänäsen vuonna 1926 julkaistussa kirjassa asiaa on kuvattu varsin elävästi ja osuvasti. Samat olivat matkustavaisen tunnot 90 vuotta sitten.

Lainaan seuraavassa pitkään Kalle Väänäsen tekstiä kirjasta  Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen. Niin, Kalle kirjoitti matkakirjansa savoksi. Reissu ulottui Välimeren kaupunkeihin, mutta myös Afrikan puolelle. Ensin piti matkustaa Helsinkiin ja sieltä laivalla Itämeren yli Eurooppaan.

Tekstiä voi olla ainakin muiden kuin savolaisten hankalaa lukea, mutta kannattaa yrittää.

”Vuan siinäpä ollii huastellessa tullu aeka työntäätyä junnaan. No mittees muuta kun sanottiin hyvästit akoelle, jotka vähän itkee pihhaattivat, niinku akkaväen komentoon kuuluu, ja noustiij junnaaj ja oekeem makkuuvaanuun ja viäntäävyttiin sinne ritsille pitkällemy.

Ja kun siinolj vähä aekoo tuumaeltu, että missään asti sitä ollaav viikom piästä ja missee kahev viikon, niim minä rupesin kuuntelemmaan vaanum pyöräer rallia siinä korvaj juuressa. Ne kun tuntuvat niin kommeesti rallattavan, että – voe kommeutta – ulukomaelle – ulukomaelle –, niin siihen niihel laaluum minä taesin ihan nukkuakkii.

Vuan ku uamulla sitä havvaen ja saen seleville, missee sitä oekee oltiin, niin alako minusta tuntua, että niihem pyöräem nuotti olj muuttunna toeseks. Tuntu ihankun neoes hoken:  – ulukomaelle – ulukomaelle – voe hupsuja – voe hupsuja. Ja minä aloen siinä itekkii miettiä, että minkääntähem minnoon tähär reissuul lähtennä iha iliman aekojaa ja ilimam mittää pakkoo. Niiv vuan siinä katumus tuppaatu tekemään tuttavuutta.

Alen jo toevoo siinä, että se reisuutoverj  siellä yläritsillä ruppeis esittelemmään kiäntymyksen tekkoo, ettei minun ois tarvinna. Ja kyllä minä uskon, että se piilossa aattel sammoo kum minnäi, vaekkei ilennä enemmän kum minäkään asioo puhheeks ottoo. Ja eikähän siinä  aattanna muu, kuj jiä vuan Helessinkiin ja koeta olla siinä matkalle lähön touhussa.

Vuan kun se perräätymisen aatos pyrki yhä piässä kiertämään, niim minä aloen tunnustella ihteen, että oonkom minä niin terve, että kykenen ollenkaal lähtemään koko matkalle. Ja kun siinä tutkij ja tunnustelin, nii alakopas vuan tuntua tuo kulukku vähän kippeeltä. No sillom minä tohtorille. Aattelin niät, että jos se tohtorj kieltäsj lähtemästä, niin sitten sitä passoes jiähä poes ja panna pantua päevee että

–tuo tohtorj se nyt kumman tek, ku kiels niät lähtemästä reissuun, vaekkolj kaekki jo valamiiks laetettu. No joppaan tek vakkaesev vahingon.

No tohtorj tutki ja minä selevitin, että reissuun oes mielj, vuan tuo kulukku kun tuntuu niin kippeeltä, että tokko tuolla tohtinool lähtee niim pitkälle matkalle.

”Voe voe, tälläsella kulukulla passoo kulukee vaekka muapallon ympärj”, sano tohtorj. ”Jos oes kaekilla immeisillä näen terveet kulukkotorvet, niim meillä tohtorilla ei oes mittää tekemistä.”

En ole kuitenkaan koskaan tuntenut niin voimakasta lähtökatumusta, että olisi pitänyt turvautua lääkäriin. Yleensä tuo hankala tuntemus on haihtunut jo Hautausmaan bussipysäkiltä kyytiin pääsemisen jälkeen tai viimeistään Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun kaikki matkavalmistelut ovat paremmalla puolella.

Lentokoneessa voi jo onnitella itseään: arki jää taakse, matka on edessä.

20151015_183523_Richtone(HDR)

Lainaus teoksesta Kalle Väänänen:Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen. Olemisen kuvvaasta mustaen muasta ja muualtai. Kustannusosakeyhtiö Kirja. Helsinki 1926.

Mainokset
Normaali

Yksi kommentti artikkeliin ”Ainainen lähtökatumus ennen matkaa

  1. Paluuviite: Matkalla – kirjojen siivin maailmalle | Parasta lähteä nyt

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s