Lainattua, Matkustaminen

Juuret ja siivet

Pidän ajatuksesta, että juuret ja siivet ovat hyvä perintö jälkeläisillemme. Usein ne vain toimivat toisiaan vastaan. Juuret pitävät paikallaan ja siivet reuhtovat; tahtoisivat lähteä ja tahtoisivat jäädä paikoilleen. Turvallisuudesta ei ole helppo irrottaa. Kunpa osaisimmekin yhdistää viisaasti juuremme ja siipemme, tiedostaa olevamme kotoisin jostakin ja matkalla jonnekin. Uskon ehkä eniten kulkemiseen syvyyssuunnassa. Oivalluksia voi tehdä vaikka istuisi koko elämänsä samalla seinustalla, katselisi samaa kiveä. Ehkä paikallaan pysyminen ja matkustaminen ovat viime kädessä aivan samoja asioita, todellinen liike on meissä itsessämme, sisällämme, kyvyssämme ja tahdossamme ymmärtää.

Riikka Juvonen. Kirjassa Nina Banerjee-Louhija–Riikka Juvonen. Pidot Huippuvuorilla. Kirjeenvaihtoa uskalluksesta, unelmista ja vastoinkäymisestä. Kirjapaja. 2009. S. 85.

Normaali
Lainattua, Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Kaukomail o hankala, valokatkasimet vääris paikois. Liikennemerkit o lapsellissi, linnut vääränkokkossi, eikä suame sana luve missä. Uussi ihmissi voi tutustu, mut mitä mää uusil, ko vanhatki o viäl keske? Ikävöitte omi matali teekuppejanikin tääl ja pesukonettan sen jämpt 14 minuti linkousohjelma.

Vastustan sekä olemist, tulemist et lähtemist!

Yksi kempeleläine rekkamiäs ymmärs mun vatvomise ja sanos: Koti on hienoin paikka, missä ihminen voi käyä. Nii! Kotopiha o matkakohteist kaikkist rakkain. Palaan sin ain uurestas niinko toiset Goan turkoosimeren aalloil ja toiset Saimaan saare. Olen koton ko olla voin. Lähren ko sataman pilli huuta. Koti o mul niinkon toinen koti, ensmäst ei ol.

Heli Laaksonen: Lähtisiks föli? Mitä mää tiärän lähtemisest? Seven/Kustannusosakeyhtiö Otava. 2016. S. 8.

Mitä mää tiärän lähtemisest?

Lainaus
Lainattua, Matkustaminen

Mutta yhtä kaikki: mikä ajaa lähtemään, kun voisi olla paikallaan? Pakkoko on lentää ympäri maailmaa ympäristöä pilaamassa, kun voisi istua nojatuolissaan ja katsoa televisiosta samat paikat? Ja pakkoko on katsoa televisiotakaan. Eikö olisi järkevintä ja vastuullisinta vetäytyä maalle, viljellä pientä vihannespalstaa, kasvattaa onnellisia kanoja ja lukea hyviä kirjoja? Varmasti, mutta ainakin minun sisuksissani asuvat levottomuus ja kaukokaipuu, joille en voi mitään. Vähintään kerran vuodessa levottomuus käy ylivoimaiseksi, ja silloin on lähdettävä. Aina minun ei mielenrauhan vuoksi tarvitse sännätä lentokentälle ja kohti kaukomaita, ensiavuksi riittää mainiosti polkupyörä ja kohteeksi vaikka Kerava.

Matti Paloheimo: Matkamiehen muistelmat. Tammi. 2000, s. 13‒14.

Mikä ajaa lähtemään?

Lainaus
Lainattua

Mutta minun ja sinun tavoin ruusuilla on omat ongelmansa. Jos niitä istutetaan kohtaan, jossa on kasvanut ruusuja useita vuosia, ne ovat alttiita niin sanotulle maanväsymykselle. Jos tällaiseen paikkaan haluaa istuttaa uusia ruusuja, on kaivettava pois mahdollisimman paljon vanhaa maata ja tuotava sen tilalle uutta multaa jostakin muualta puutarhasta, missä ei ole aiemmin kasvanut ruusuja. Se saa minut ajattelemaan herra Malonea, joka yrittää sinnitellä tismalleen samassa paikassa, jossa hänen vaimonsa on kuollut. Se saa minut ajattelemaan ketä tahansa, joka yrittää sinnitellä jossakin, missä jotain, jopa osa hänestä itsestään, on kuollut. Me kaikki koemme väsymystä sellaisessa tilanteessa. On parempi siirtyä toiseen paikkaan, kaivaa juuret ylös maasta ja aloittaa alusta; sillä tavalla me pystymme kukoistamaan.

Cecelia Ahern: Valintojen vuosi. Gummerus 2016, s. 418.

Maanväsymys

Lainaus
Lainattua, Matkavalmistelut

Elämän kymmenen hienoimman asian joukkoon kuuluu pakkaaminen. Pakatessa tuntee itsensä matkatavaraviraston valtakunnalliseksi tekniseksi johtajaksi, jonka on määrä päättää kutsuista: sinä tulet, sinä et, sinä tulet, sinä et. Yhtäkkiä huomaa, miten paljon turhaa tavaraa komerossa on, ja löytää kasan alle unohtuneen vanhan T-paidan, jota ei ole käyttänyt kymmeneen vuoteen. Tavaroiden pakkaaminen on ehkä kiehtovampaa kuin itse matkustaminen.

Fausto Brizzi: Sata onnen päivää. Gummerus Kustannus Oy. 2016.

Pakkaaminen elämän kymmenen hienoimman asian joukossa

Lainaus
Lainattua, Matkavalmistelut

Venäjällä on tapana istahtaa ennen lähtöä alas vielä muutamaksi minuutiksi ja olla hiljaa. Vaikka olisi kuinka kiire, taksi odottaisi tai takki päällä tulisi kuuma, tavasta ei tingitä.

Perinteen taustalla on taikausko: muuten kotitonttu domovoi voisi hermostua. Mutta juuri lähtöhässäkässä pysähtyessä ja hiljentyessä tulevat mieleen päälle jääneet kahvinkeittimet, laatikossa olevat rahat ja matkaliput – tai unohtuneet passit.

Riku Rantala: Venäläiset ovat maailman parhaita reissuun lähtijöitä – ja meidän tulisi ottaa heistä oppia. Kolumni Helsingin Sanomissa 29.10.2016.

Kaikkien reissaajien tulisi ottaa oppia venäläisistä

Lainaus
Lainattua, Matka

Tiän pääl jälles! Tiän pääl! Tiän!

Kuis see nyy taas läks? Yrittäkäs itte ol menemät ja tulemat niin päivin, ko ollakka ei voi. Jo kolmanten kotopäivän en muist, et olissin ikinä missän käyny. Olen koht yht luutunu ko toi kynnysmatto. Ja sää jääkaappiki voissit joskus keksi uussi hurinoi!

Koitan pääst karkku itteäni, vaik tiärän et peräs see tule niinko olis narul kii.

Rauhattomuutte autta mul onneks vähänenki siirtyily, simmone mitä toiset nimittäis ulkoiluks. Esimerkiks Leimäe vesimylly o hiano. En ol koskan käyny Euroopa ulkopual. Itäsin paik, misä olen ollu, o Vuanislahre rautatiäasema Liaksas. Läntisin paik o Lontoo. Pohjosin Norjan Kautokeino ja eteläisin Nizza Ranskanmaal.

Hajenk mää jotta, mitä ei kotopihas ol? Hajen! Sananjalan kukkassi esimerkiks.

Heli Laaksonen: Lähtisiks föli? Mitä mää tiärän lähtemisest? Seven. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2016. S. 7.

Mitä mää tiärän lähtemisest?

Lainaus
Lainattua, Matkustaminen

”Pakoja nuo sinun matkasi”, sanoi kerran yksi ystäväni. Niinpä kyllä, mutta biologina hänen täytyi tietää, että pako on usein viisas reaktio.

Itseään ihminen ei pääse pakoon, sanotaan, ja onhan se totta. Mutta lähtemällä, ja etenkin asettamalla itsensä alttiiksi epävarman matkan haasteille, voi murtautua pois siitä ajatusten ja ongelmien kehästä, jota kotona kiertää jatkuvasti samaa kuviota toistaen.”

Kyllikki Villa: Pakomatkalla. Toinen lokikirja. LIKE, 2007. S. 7.

Pakomatkalla

Lainaus
Lainattua, Matka, Matkustaminen

Mitä tapahtuu jos lähden,
minne tuulet vie
sinne mis’ on puhtaan taivaan alla
uusi tie.
Mitä tapahtuu jos lähden tuntemattomaan
loppuuko maailma siihen vai
alkaako vaan
uudestaan?

Yö: Minne tuulet vie. Sanat Mikko Karjalainen.

Minne tuulet vie

Lainaus
Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Ainainen lähtökatumus ennen matkaa

IMG_0599

Melkein aina ennen matkaa olen huomannut harmittelevani sitä, että pitikin taas järjestää itselle lähtö. Kun täytyy ryhtyä miettimään, mitä matkalla tarvitaan ja miten tavarat saa pakattua laukkuun niin, että kaikki välttämätön tulee mukaan, mutta ei mitään ylimääräistä. Pitääkö pestä vaatteita ennen lähtöä? Silittää? Mistä löytyykään matkalaukkuvaaka ja matkalaukun vyö?

IMG_2368

Kaikenlaista asiointia valuutanvaihtoineen, ostoksineen ja lipunhankintoineen riittää ennen matkaa. Lähtemään joutuu ehkä epämukavasti aamuvarhain, jolloin edellinen yö jää lyhyeksi. Niin paljon helpommalla olisi päässyt jäämällä kotiin. Pitääkö taas lähteä?

Riemastuin, kun huomasin, että lähtökatumusta on tunnettu ennenkin. Turun kauppatorin kirjamyynnistä viime kesänä ostamassani Kalle Väänäsen vuonna 1926 julkaistussa kirjassa asiaa on kuvattu varsin elävästi ja osuvasti. Samat olivat matkustavaisen tunnot 90 vuotta sitten.

Lainaan seuraavassa pitkään Kalle Väänäsen tekstiä kirjasta  Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen. Niin, Kalle kirjoitti matkakirjansa savoksi. Reissu ulottui Välimeren kaupunkeihin, mutta myös Afrikan puolelle. Ensin piti matkustaa Helsinkiin ja sieltä laivalla Itämeren yli Eurooppaan.

Tekstiä voi olla ainakin muiden kuin savolaisten hankalaa lukea, mutta kannattaa yrittää.

”Vuan siinäpä ollii huastellessa tullu aeka työntäätyä junnaan. No mittees muuta kun sanottiin hyvästit akoelle, jotka vähän itkee pihhaattivat, niinku akkaväen komentoon kuuluu, ja noustiij junnaaj ja oekeem makkuuvaanuun ja viäntäävyttiin sinne ritsille pitkällemy.

Ja kun siinolj vähä aekoo tuumaeltu, että missään asti sitä ollaav viikom piästä ja missee kahev viikon, niim minä rupesin kuuntelemmaan vaanum pyöräer rallia siinä korvaj juuressa. Ne kun tuntuvat niin kommeesti rallattavan, että – voe kommeutta – ulukomaelle – ulukomaelle –, niin siihen niihel laaluum minä taesin ihan nukkuakkii.

Vuan ku uamulla sitä havvaen ja saen seleville, missee sitä oekee oltiin, niin alako minusta tuntua, että niihem pyöräem nuotti olj muuttunna toeseks. Tuntu ihankun neoes hoken:  – ulukomaelle – ulukomaelle – voe hupsuja – voe hupsuja. Ja minä aloen siinä itekkii miettiä, että minkääntähem minnoon tähär reissuul lähtennä iha iliman aekojaa ja ilimam mittää pakkoo. Niiv vuan siinä katumus tuppaatu tekemään tuttavuutta.

Alen jo toevoo siinä, että se reisuutoverj  siellä yläritsillä ruppeis esittelemmään kiäntymyksen tekkoo, ettei minun ois tarvinna. Ja kyllä minä uskon, että se piilossa aattel sammoo kum minnäi, vaekkei ilennä enemmän kum minäkään asioo puhheeks ottoo. Ja eikähän siinä  aattanna muu, kuj jiä vuan Helessinkiin ja koeta olla siinä matkalle lähön touhussa.

Vuan kun se perräätymisen aatos pyrki yhä piässä kiertämään, niim minä aloen tunnustella ihteen, että oonkom minä niin terve, että kykenen ollenkaal lähtemään koko matkalle. Ja kun siinä tutkij ja tunnustelin, nii alakopas vuan tuntua tuo kulukku vähän kippeeltä. No sillom minä tohtorille. Aattelin niät, että jos se tohtorj kieltäsj lähtemästä, niin sitten sitä passoes jiähä poes ja panna pantua päevee että

–tuo tohtorj se nyt kumman tek, ku kiels niät lähtemästä reissuun, vaekkolj kaekki jo valamiiks laetettu. No joppaan tek vakkaesev vahingon.

No tohtorj tutki ja minä selevitin, että reissuun oes mielj, vuan tuo kulukku kun tuntuu niin kippeeltä, että tokko tuolla tohtinool lähtee niim pitkälle matkalle.

”Voe voe, tälläsella kulukulla passoo kulukee vaekka muapallon ympärj”, sano tohtorj. ”Jos oes kaekilla immeisillä näen terveet kulukkotorvet, niim meillä tohtorilla ei oes mittää tekemistä.”

En ole kuitenkaan koskaan tuntenut niin voimakasta lähtökatumusta, että olisi pitänyt turvautua lääkäriin. Yleensä tuo hankala tuntemus on haihtunut jo Hautausmaan bussipysäkiltä kyytiin pääsemisen jälkeen tai viimeistään Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun kaikki matkavalmistelut ovat paremmalla puolella.

Lentokoneessa voi jo onnitella itseään: arki jää taakse, matka on edessä.

20151015_183523_Richtone(HDR)

Lainaus teoksesta Kalle Väänänen:Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen. Olemisen kuvvaasta mustaen muasta ja muualtai. Kustannusosakeyhtiö Kirja. Helsinki 1926.

Normaali