Kirja, Kirjailija, Matka, Matkakirja, Matkustaminen, Taiteilija

Hidasta matkaa – vastuullinen matkailija maailmalla

Kaupallinen yhteistyö: Minerva Kustannus Oy.*

Matkailu ja ympäristönsuojelu eivät sulje toisiaan pois. Katja Vaulion kirja Hidasta matkaa – vastuullinen matkailija maailmalla nostaa mukaansatempaavasti ja värikkäitä matkailukokemuksia hyödyntäen esiin turismin iloja ja ongelmia.

Katja Vaulio on Kangasalla asuva ympäristöalan ja vastuullisen matkailun asiantuntija, kirjoittaja ja matkabloggari. Hän kuvailee teostaan näin: ”Kirjani on tarina matkailusta, rakkaudesta maailmaan, eri kulttuurien kauneudesta ja halusta muuttaa matkailua. Se on tietokirja, mutta myös rakkauskertomus.”

Katja Vaulio avaa matkailua uudesta näkökulmasta: kirjassa on tietoa ja tarinoita, muistoja ja kohtaamisia, tunnetta ja ennakkoluulojakin. Hän ei halunnut kirjoittaa kirjaa vain kertomalla faktoja vastuullisesta matkailusta; niinpä tarinat ovat osa kirjaa. Ne innostavat matkustamaan, mutta ne voivat saada myös kiinnostumaan vastuullisesta matkailusta.

Hidasta matkaa -kirja on ilmestynyt toukokuussa 2021 Minervan kustantamana.

Mikä saa ihmisen matkustamaan?

Kirja on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa pohditaan, mikä saa ihmisen matkustamaan. Omasta puolestaan Katja Vaulio tunsi jo pienestä pitäen haluavansa ennen kaikkea nähdä maailmaa ja oppia tuntemaan sitä. Vaikutteita tuli kahdelta lähipiirin naiselta, matkailijattarilta, jotka lähettivät postikortteja eri puolilta maailmaa ja kertoivat tarinoita kaukaisista maista. Toisaalta hän haaveili myös maailman pelastamisesta.

Niinpä Katja Vaulion intohimoina ovat sekä matkailu että ympäristöasiat – jotka ovat tiivisti yhteydessä toisiinsa. Hän kertoo: ”Vuodet ja nämä kokemukset ovat muovanneet minusta sen naisen, joka tänään olen. Minusta, pelokkaasta tyttölapsesta kasvoi maailmannainen, eurooppalainen, koko planeetan asukki. Venäjä ja Kreikka ujuttautuivat niin tiukasti pinnan alle, että koen olevani kolmen maan kansalainen, vaikka minulla yksi passi onkin.”

Ensimmäisestä osasta, jossa käsitellään myös matkailun historiaa, löydän tutun nimen: Marianne North (1830–1890), jonka Katja Vaulio nimeää sielunsiskokseen. Englantilainen North oli kasvitieteilijä ja taidemaalari, jonka todetaan viihtyneen paremmin Amazonin ja Borneon viidakoissa kuin teekutsuilla.

Löysin itse maininnan Marianne Northista ensimmäistä kertaa Puerto de la Cruzissa, Teneriffalla ja sittemmin osasin etsiä hänen maalaustensa kokoelmaa Kew’n kasvitieteellisestä puutarhasta Lontoossa (The Royal Botanical Gardens at Kew (Kew Garden). Katso video The Remarkable Miss North.

Marianne North -galleria Kew´n puutarhassa Lontoossa.

Matkakertomuksia kahdestatoista maasta

Toisessa osassa Vaulio esittelee matkakertomuksillaan kaksitoista maata, kertoo niihin liittyviä vastuullisuusvinkkejä ja antaa lukijoille runsaasti eväitä matkailuun, joka tekee maailmasta paremman paikan.

Maat ovat Kazakstan, Turkki, Japani, Intia, Venäjä, Suomi, Kreikka, Kiina, Uusi-Seelanti, Uusi-Kaledonia, Vanuatu ja Tšekki. Katja Vaulio on asunut Suomen lisäksi Kreikassa, Venäjällä ja Tšekissä ja tehnyt paljon pitkiä, hitaita matkoja pitkin Eurooppaa, Intiaa, Uutta-Seelantia ja Aasiaa.

Muutetaan matkailua

Kolmannen osan teemana on matkailu ja ympäristöongelmat ja neljännessä osassa tekijä ehdottaa: muutetaan maailmaa ja matkailua.

Sivuillaan Katja Vaulio toteaa: ”Maailma ei muutu, jos sitä ei muuteta. Oikeastaanhan tämä on ihan yksinkertaista. Mitä enemmän näen maailmaa, vuoristoja, metsiä ja eläimiä sekä eri kulttuureja, sitä enemmän arvostan sitä kaikkea ja sitä enemmän haluan, että muutkin näkisivät niiden arvon ja ainutkertaisuuden.”

Kirjan lopussa ovat vielä kiitokset, lähteet sekä lisätietoa aiheesta ja hiilijalanjälkitestit.

Millainen on Hidasta matkaa™ -konsepti?

Katja Vaulio on myös opas, joka on kehittänyt Hidasta matkaa™-konseptin. Se muodostuu seuraavista osa-alueista:

  • teetä ja tunnelmaa
  • hidasta, paikallisia lähestyvää matkailua
  • suvaitsevuus ja vieraan kulttuurin ymmärrys
  • osa matkan tuotoista menee paikallisiin ympäristöhankkeisiin
  • vastuulliset hotellit ja vastuullista liikkumista
  • matkustamista sesongin ulkopuolella
  • hyvinvointia ja luonnon läheisyyttä
  • opiskelemme aakkoset ennen matkaan lähtöä (kreikan tai venäjän)
  • mukana paikallista kieltä puhuva ja paikallista kulttuuria tunteva matkakaveri.

Katja Vaulion mukaan matkailua ei tarvitse lopettaa, mutta sen on muututtava, jotta maapallo ja ihmiset voisivat hyvin myös tulevaisuudessa. Vierailu toisissa maissa saattaa olla parhaimmillaan reissaajan maailmaa mullistava kokemus.

Kuva: Pixabay.

Rakasta ihmeellistä maailmaa

Kirjan lopussa Katja Vaulio neuvoo: ”Hidasta elämää, hidasta matkaa. Uskalla ajatella eri tavalla. Yritä ja erehdy. Ennen kaikkea, rakasta. Rakasta tätä elämää, joka on meille annettu, rakasta tätä ihmeellistä maailmaa. Rakasta sitä niin paljon, että haluat puolustaa ja suojella sitä. Sillä se on ainokaisemme.”

Kuva: Gerd Altmann Pixabaystä.

Katja Vaulio: Hidasta matkaa vastuullinen matkailija maailmalla. Minerva Kustannus. 2021. Saatavana myös sähkökirjana.

* Sain kirjan pyynnöstäni Minerva Kustannus Oy:ltä.

Normaali
Kaupunki, Matka, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Näyttely, Pukeutuminen ja muoti, Taiteilija, Tapahtuma

Matkalla jossain päin Suomea

Tänä kesänä kotimaan matkailu pääsee arvoonsa. Suomesta löytyy hienoja paikkoja, joihin kannattaa tutustua.

Muistatko vielä radiosta tuon otsikossa mainitun sanonnan? Se on ajalta ennen kännyköitä, jolloin läheiset yrittivät tavoittaa kotimaassa matkailevia lomailijoita radiossa luettujen henkilökuulutusten avulla

Vaikka osa koronan aiheuttamista matkustusrajoituksista on purettu, monet valitsevat tänä kesänä kotimaisen matkakohteen ja taas ollaan matkalla jossain päin Suomea.

Kerään tähän postaukseen muutamia matkavinkkejä aiemmista jutuistani. Toivottavasti löydät jotain kiinnostavaa, jos omat menosuunnitelmasi ovat vielä avoimia. Blogistani löytyy paljon muitakin kotimaisia kohteita.

Omalaatuisia matkakohteita museoista huvipuistoihin

Suomesta löytyy vaikka mitä, kuten todetaan myös yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin matkakirjassa Europe – Off The Wall. A Guide to Unusual Sights vuodelta 1988. Oppaassa on kahdeksan sivua Suomesta ja sen omalaatuisista matkailunähtävyyksistä. Mukana ovat seuraavat paikkakunnat: Alahärmä, Turku, Helsinki, Mikkeli, Tampere, Iisalmi/Sonkajärvi, Rovaniemi ja Kuopio/Tuusniemi.

Tein tämän kirjan matkakohdemaininnoista kaksi postausta vuonna 2016 ja tutkin, mitä on jäljellä Suomesta mainituista omalaatuisista turistikohteista. Niistä osa oli lopettanut toimintansa ja osa siirtynyt toiselle paikkakunnalle. Postaukset löytyvät otsikoilla Omalaatuisia matkailukohteita I: Suomi ja Omalaatuisia matkailukohteita II: Suomi.

Mukana oli myös sellaisia kohteita tai tapahtumia, jotka ovat säilyneet muuttumattomina, kuten esimerkiksi heinäkuun 27. päivänä vietettävä Unikeonpäivä. Sen historia ulottuu Naantalissa ainakin 1880-luvulle. Päivän ohjelmaan kuuluu muun muassa aamulla alkava herätyskulkue, valtakunnan virallisen Unikeon mereen heitto, kulkue, lasten pukukilpailu, musiikki- ja teatteriesityksiä sekä markkinatori.

Unikeonpäiviä ei vietetä perinteisin menoin tänä kesänä, mutta tapahtumajärjestäjät miettivät mahdollisuuksia järjestää Unikeonmarkkinat.

Kuva: Visit Naantali.

Omalaatuisten kohteiden joukossa on monta museota, kuten Kansainvälinen pullomuseo Sonkajärvellä, Haiharan nukkemuseo, nykyisin Nukke- ja pukumuseo Tampereella,Kansainvälinen Kultamuseo Sodankylän Tankavaarassa, Mekaanisen musiikin museo  Varkaudessa, Hotelli- ja ravintolamuseo ja Helsingin yliopistomuseo Helsingissä, Valion ylläpitämä Meijerimuseo Nummi-Pusulassa (lopettanut toimintansa) sekä 1700-luvulta peräisin olevan Qwenselin talon yhteydessä toimiva Apteekkimuseo Turussa.

Off The Wall -opas esittelee myös Saunakylän, joka toimii nykyisin Jämsän Juokslahdessa. Hankkeen takana on vuonna 2011 perustettu Suomen Saunakulttuuri ry.

Koko perheen kohteista mukana ovat Visulahden matkailukeskus Vahakabinetteineen. Joulupukin löytää edelleen Napapiirillä sijaitsevasta Pajakylästään,  jossa hän tapaa ympäri maailmaa tulevia ystäviään vuoden jokaisena päivänä. Härmästä löytyy Huvivaltio Powerpark.

Salosta opas mainitsee Helisnummen siunauskappelin osoitteessa Hämeenkyläntie 2. Vuonna 1964 käyttöön vihitty kappeli on arkkitehti Eero Eerikäisen suunnittelema. Oppaasta ei selviä, miksi juuri tämä kappeli on kirjaan valittu – ilmeisesti arkkitehtuurin vuoksi.

Kotikaupungistani Turusta on mainittu myös keskiaikaiset Juhana-herttuan pidot, joita järjestetään Turun linnassa.

Naantalista Haminaan

Naantalia voi suositella käyntikohteeksi koko perheelle muulloinkin kuin Unikeonpäivän aikaan. Se on viehättävä vanha kaupunki idyllisine puutaloineen meren rannalla. Lapsille sieltä löytyy Muumimaailma Kailon saaressa.

Valokuvia Naantalista löytyy täältä. Jutussa Naantali – kuin ulkomailla olisi kerron muutaman tunnin kesäisestä iltaretkestäni Naantaliin. Jutussa mainittu Villa Randala ei ole enää toiminnassa.

Postauksessani Jukka Rintalan Unelmien aika kerron muotitaiteilijan myyntinäyttelystä Wanhalla Raatihuoneella Naantalissa.

Tänä vuonna Jukka Rintalan tuotantoa nähdään Haminassa. Unelmien tanssiaiset -näyttelyssä on pukuja ja maalauksia.  Haminan raatihuoneen valtuustosali muuttuu tanssisaliksi, jossa designpuvut tanssivat kristallikruunujen alla. Näyttely on avoinna tiistaista sunnuntaihin 2.7.–15.8.2020.

Jukka Rintalan kädenjälki näkyy Haminassa myös toisaalla. Hänen kattausnäyttelynsä yhdessä lasitaiteilija Anne Takasen kanssa on nähtävissä Kauppatorin reunalla sijaitsevassa Sevenon lasitaideliikkeessä.

Jukka Rintala Naantalissa.

Maarianhaminasta Mathildedaliin

Pub Niska Maarianhaminan merikorttelissa, Sjökvarteret -alueella.

Kuin ulkomailla olisi -sarjaan kuuluu myös Ahvenanmaa ja sen pääkaupunki Maarianhamina. Olen käynyt siellä usein alkaen kansakoulun kuudennen luokan luokkaretkestä. Sittemmin olen vieraillut siellä niin ryhmissä kuin yksinkin.

Postauksia löytyy otsikoilla Itsenäinen ja omintakeinen Ahvenanmaa – Meren kansan saaristo, merenkulkumuseota ja museolaiva Pommernia esittelevä Merenkulkua maakravuille Maarianhaminassa sekä puutaloarkkitehtuuriin liittyvä postaus Hildan puutalot lehmusten kaupungissa. Hilda Hongell oli Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Turun saaristo on myös hieno kesäkohde. Olen kertonut Kökarista postauksessani Hyviä valoja etsimässä Kökarissa. Kyseessä oli Turun seudun luonnonvalokuvaajien matka saarelle.

Toinen samassa porukassa tehty reissu suuntautui viehättävään Mathildedaliin. Sieltä kirjoitin postaukset Mainio Mathildedal ‒ kyläidylliä ja avaraa luontoa ja Kuvauksellista luontoa Mathildedalissa. Kävin paikkakunnalla myös viime juhannuksena, kun Ravintola Terhossa oli Kakkupoikien keikka – ja Loirin laulun sanoin ”oli kova meno päällänsä” kuten yleensäkin tämän bändin soitannon aikana.

Ex tempore -matkan majoitus oli hyvin hakusessa, mutta saimme huoneen Brännbodan vanhassa kansakoulussa toimivasta Bed & Breakfast -tyylisestä majoituspaikasta.

Aamiainen nautittiin Kansakoulun värikkäässä ravintolasalissa.

Yyteristä Kristiinankaupunkiin

Hiekkarantaa Yyterissä, Porissa.

Jos kaipaat hiekkaista uimarantaa, niin sellainen löytyy Yyteristä Porista. Tietoa ja tunnelmia viikonloppumatkaltani löytyy jutusta Yyterissä riittää rantaa – ja sitähän riittää kuusi kilometriä. Kuvia löytyy postauksesta Hiekkaa, merta ja aurinkoa Yyterissä.

Yyterin ranta sai hienon huomionosoituksen helmikuussa 2016, kun brittiläisessä The Guardian -lehdessä esiteltiin parhaita uimarantoja. Jutun mukaan Yyteri on kymmenen perheystävällisimmän rannan joukossa Euroopassa ja yksi hienoimmista Pohjoismaisista rannoista.

Yyteristä matka jatkui rantateitä kohti Kristiinankaupunkia. Hieno vanha merenrantakaupunki sekin. Postaus löytyy otsikolla Kauppakadulta Kissanpiiskaajankujalle.

100 syytä matkailla Suomessa sekä kurjimmat nähtävyydet

Lisää ideoita kotimaan matkailuun löytyy 100 syytä -sivustolta. Siellä voi tehdä myös matkaminätestin ja löytää sopivan kotimaan matkakohde-mätsin.

Testin mukaan olen Kulttuuri-Kaisa: ”Uit kuin kala vedessä vanhoissa kaupungeissa, Googlaat ennen matkaan lähtöä Unescon maailmanperintökohteita, museoita ja konsertteja sekä kivoja gallerioita. Meillä on sinulle uutinen: Suomen kesä on täynnä kulttuuria.” Jo vain, meni testi kohdalleen.

Näkökulmaa kotimaan nähtävyyksiin tarjoaa myös Veikkauksen X-asiakaslehti, jossa on julkaistu juttu otsikolla Suomen kurjimmat nähtävyydet. Jutussa toivotetaan tervetuloa ”matkalle Suomen keskipisteeseen, kurjiin nähtävyyksiin ja kansalliseen melankoliaan. Kartta käteen ja tutkimusmatkalle!”

Anneli S. Rufus & Kristan Lawson: Europe Off the Wall: A Guide to Unusual Sights. John Wiley & Sons. 1988.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Rakennus, Verkkopalvelu

Pala Suomea Tallinnassa

Suomen suurlähetystön parvekkeelta aukeaa hieno näkymä Tallinnaan.

Tallinnassa pääsin tutustumaan Suomen suurlähetystöön. Viro viettää nyt 100-vuotisjuhliaan.

Toompean mäki lienee kaikille Tallinnan kävijöille tuttu näky kirkkoineen ja linnoineen ‒ onhan se yksi Tallinnan tunnuksista. Se on myös Viron poliittinen keskus.

Toompean mäeltä löytyy myös Suomen suurlähetystö, joka sijaitsee kartanonherra Bernhard Otto Jacob von Uexküllin vuonna 1851 rakennuttamassa palatsissa. Kiinteistö tuli Suomen valtion omistukseen Viron pääministerin ja sittemmin presidentin Konstantin Pätsin kautta monien vaiheiden jälkeen.

Rappiosta eleganssiin

Kesäkuussa 1993 palatsi palautui maallemme Neuvostoliitolta. Pahoin rapistuneet rakennukset peruskorjattiin ja ”vaivannäön tuloksena syntyi elegantti ja arvokas rakennuskompleksi, jossa historia ja nykyaika sulautuvat yhtenäiseksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi”. Siihen kuuluvat toimistotilat, konsulaatti ja suurlähettilään edustustilat.

Noihin tiloihin saimme tutustua Suomen tiedetoimittajain liiton matkalla huhtikuussa. Ohjelmaan kuului myös lehdistövirkamies Hannele Valkeeniemen puheenvuoro Viron julkisuuskuvasta Suomen mediassa ja Helsingin Sanomain Viron kirjeenvaihtajan Kaja Kunnaksen puheenvuoro toimittajan työstä Virossa.

Myös suurlähettiläs Kirsti Narinen ehti tervehtimään seuruettamme kesken vilkkaan työpäivän ja nauttimaan kanssamme kakkukahvit. Suomen ja Viron perättäiset 100-vuotisjuhlavuodet ovat vilkastuttanut entisestäänkin aktiivisia suhteita.

Kevyen voileipälounaan jälkiruoaksi tarjottiin syntymäpäiväkakkua.

Suurlähetystön sisustuksessa oli paljon kauniita yksityiskohtia, muun muassa kattokruunuja, sinivalkoisia tapetteja sekä kynttilä- ja lippuasetelmia.

Estofilia 100 –verkkogalleriassa suomalaisvaikuttajia

Matkamme jälkeen 3.5.2018 julkaistu verkkogalleria Estofilia 100 kertoo sata tarinaa suomalaisista, jotka ovat jättäneet jäljen 100-vuotiaaseen Viron tasavaltaan. Galleriassa mainitaan vapaussotureita, tiede- ja liikemiehiä, kulttuurivaikuttajia, päättäjiä ja tavallisia kansalaisia.

Galleria on läpileikkaus eri elämänaloihin ja aikakausiin yli 400 vuoden ajalta. Tekstit ovat sekä viroksi että suomeksi.

Mukana on myös ennen kertomatonta tai hyvin vähän tunnettua yhteistä historiaa.
Estofilia 100  on tietopankki ja yhteisen muistin taltio. On paljon asioita, joista ei tiedetä tai joita ei muisteta lahden kummallakaan puolella, toteaa projektin tuottaja, lehdistöneuvos Hannele Valkeeniemi.

Käy lukemassa, kuinka Kalevalan ja Kantelettaren kokoaja ja lääkäri Elias Lönnrot, K-kaupan televisiomainoksista tuttu Väinö ”Väiski” Purje, Helsingin Sanomien musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo, arkkitehti Pekka Vapaavuori, maantieteen professori Johannes Gabriel Granö, kirjailija Aino Kallas, toimittaja UllaMaija Määttänen, presidentti Tarja Halonen ja muusikko Juice Leskinen liittyvät Viron historiaan.

Normaali

Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuva

Sinisiä ja valkoisia kuvia ‒ onnea 100-vuotiaalle Suomelle

Galleria
Valokuva, Valokuvaus

Juhlitaan valokuvaa

Mikä yhdistää turkulaislääkäri Henrik Cajanderin, Alfred Nobelin isän Immanuel Nobelin, Turun  ja matkablogin? Vastaus on valokuva.

Mitä olisi matkablogi ilman valokuvia? Kertoisin vain erilaisista paikoista sanallisesti ja maalailisin näkymiä lausein? Hyvä kirjoittaja saa tietysti lukijan mielikuvituksen liikkeelle, mutta olisihan se jotenkin vajavaista. Voimme siis olla kiitollisia siitä, että saamme nauttia valokuvista.

Henrik Cajanderin 3.11.1842 Nobelin talosta ottama varhainen valokuva, dagerrotyyppi,

Turussa on tänään muisteltu aikaa 175 vuoden taakse, jolloin turkulainen lääkäri Henrik Cajander otti 3.11.1842 ensimmäisen Suomessa kuvatun dagerrotyypin, joka on myös vanhin tunnetusti säilynyt valokuva maassamme.

Dagerrotyyppi on 1830-luvulla kehitetty varhainen valokuvausmenetelmä, jonka taustalla olivat ranskalaiset Louis Daguerre ja Joseph Nicéphore Niépce. Heidän menetelmässään kuva muodostuu valoherkälle hopeapinnoitteiselle kiillotetulle kuparilevylle.

Valotetulle levylle tallentunut kuva saadaan näkyviin elohopeahöyryillä ja se kiinnitetään suolaliuoksella. Huh, elohopeahöyry kuulostaa pahaenteiseltä ‒ miten lie vaikuttanut kuvaajan keuhkoihin?

Cajanderin kuvassa on Uudenmaankatu 8:ssa sijainnut niin kutsuttu Nobelin talo, jonka takaa näkyy Turun tuomiokirkon torni. Talo sai nimensä sen suunnitelleen ruotsalaisen arkkitehti Immanuel Nobelin mukaan. Hän oli kemisti Alfred Nobelin isä.

Valokuva on tallessa Turun kaupungin valokuva-arkistossa. Sieltä löytyy myös kaksi muuta Cajanderin ottamaa dagerrotyyppia vuodelta 1844: omakuva ja Vartiovuoren tähtitorni.

Valokuvataiteilija Jalo Porkkala kuvasi 3.11.2017  tapahtuman merkkipäivänä dagerrotypia-menetelmällä saman näkymän Uudenmaankadun varrella. Miljöö on muuttunut ja ainoa yhteinen asia molemmissa kuvissa on Turun tuomiokirkon torni.  Kuvan kehittämisen jälkeen hän lahjoittaa valmiin valokuvan kaupungin valokuvakokoelmaan.

100 suomalaista valokuvaa ‒ 100 päivää

Entä millaista suomalainen valokuvaus on tänäään? Siihen pääsee tutustumaan 100 suomalaista valokuvaa ‒ 100 päivää .verkkosivuilla. Siellä on julkistettu 25.8.2017 alkaen sadan päivän ajan yksi valokuvaaja päivittäin. Joukossa on Suomen eturivin valokuvataiteilijoita: mainos-, muoti-, muoto- ja luontokuvaajia, kuvajournalisteja ja dokumentaristeja.Tämän päivän kuvaaja on Jussi Leinonen.

Samassa rytmissä verkkosivujen kanssa valokuvat ovat nähtävissä myös Äkkigallerian ikkunassa Jyväskylässä osoitteessa Kauppakatu 5.

Sadantena päivänä 2.12.2017 juhlitaan suomalaista valokuvaa Jyväskylässä.

Turun tuomiokirkko, Turku Cathedral.

Normaali
Kaupunki, Matkakohde, Tapahtuma

Turku juhlii molemmil pualil jokke

 

Suomen vanhin kaupunki ja ensimmäinen pääkaupunki Turku juhlii tänään kotiseutupäiväänsä.

Turkuseura-Åbosamfundet ry aloitti Turun päivän perinteen vuonna 1961. Kaupungin nimikkopäivää vietetään aina syyskuun kolmantena sunnuntaina, joka on siis tänään 17.9.2017.

Kotiseutujuhlasta on muodostunut monipuolinen tapahtumapäivä. Päätavoitteena on saada kaupunkilaiset tutustumaan kotipaikkakuntaansa ja eri toimijoita järjestämään ohjelmaa. Mukana järjestelyissä onkin lukuisia eri yhdistyksiä, kaupungin toimialoja, yhteisöjä ja yrityksiä.

Kotiseutupäivään on jo vuodesta 1973 kuulunut Turun päivän kummilapsen nimeäminen ‒ kunnian saa ensimmäinen Turun päivänä syntynyt turkulainen pienokainen. Ilotulitus on ollut erottamaton osa Turun päivää jo yli neljäkymmentä vuotta ja niin tänäkin vuonna. Ilotulitus alkaa klo 21 Samppalinnanmäellä.

Turun päivän ohjelmisto on yhtä monipuolinen kuin päivänsankari itsekin ja siinä näkyy myös 100-vuotiaan Suomen juhlistaminen. Mitä kaikkea Turussa tapahtuukaan? Se selviää tapahtumakalenterista.

Turku oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011.

Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Normaali

Kaupunki, Matkakohde, Valokuva

Kuvia Turustani

Galleria

Hautausmaa, Puisto, Valokuva

Eskapismia elokuussa

Galleria
Lainattua

(Tytti Karakoski) Pidän muutamasta kaupungista, joihin pääsee selkeästi moottoritietä pitkin ja tietysti selkeästi pois. Turku on itse asiassa peräti mukava kaupunki. Sen historia on kiinnostava ja ravintolat erinomaisia. Keskustassa on pari miellyttävää hotellia. Joki on kaunis, kesäöisin erityisen viehättävä. Tuomiokirkko ja linna ovat poikkeukselliset maamme kälyisessä historiassa. Nuoriso on pitkäkasvuista ja hyvähampaista, hiukan ruotsinmaalaisen oloista. Talvella en silti Turkuun menisi.

Kaisa Haatanen: Kotomaamme koko kuva. Ylipainolisämaksu. Johnny Kniga. 2016, s. 127.

Turku on itse asiassa peräti mukava kaupunki

Lainaus