Lainattua, Matkavalmistelut

Matkanteko ja sen suunnittelukin on minulle hyvin henkilökohtaista, en erityisemmin haluaisi kertoa suunnitelmistani kenellekään. Enkä nykyään näin aikuisena ja todelliselta luonteeltani pidättyväisenä aina kerrokaan. Kunnes on pakko kertoa etten räjähdä. Kun valvon öisin ja ajattelen tulevia matkoja. Ja lasken tietysti rahojani. Olen huono säästämään, mutta matkaan näyttää yllättävästi löytyvän joutilasta rahaa. En minä tarvitse aina uutta iPhonea tai jättiläistaulutelevisiota enkä halua uusia huonekalujakaan.

Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu. johnny Kniga. 2016. S.10.

Matkan suunnitteleminen on henkilökohtaista

Lainaus

Neuvot kirjasta: Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin. Otava. 2018. S. 150. Taustana valokuva kuluneen penkin maalipinnasta St. Brelade´s Bayssa, Jerseyssä.

Lainattua

Yönaisten neuvoja

Kuva
Lainattua, Matkustaminen

Mutta yhtä kaikki: mikä ajaa lähtemään, kun voisi olla paikallaan? Pakkoko on lentää ympäri maailmaa ympäristöä pilaamassa, kun voisi istua nojatuolissaan ja katsoa televisiosta samat paikat? Ja pakkoko on katsoa televisiotakaan. Eikö olisi järkevintä ja vastuullisinta vetäytyä maalle, viljellä pientä vihannespalstaa, kasvattaa onnellisia kanoja ja lukea hyviä kirjoja? Varmasti, mutta ainakin minun sisuksissani asuvat levottomuus ja kaukokaipuu, joille en voi mitään. Vähintään kerran vuodessa levottomuus käy ylivoimaiseksi, ja silloin on lähdettävä. Aina minun ei mielenrauhan vuoksi tarvitse sännätä lentokentälle ja kohti kaukomaita, ensiavuksi riittää mainiosti polkupyörä ja kohteeksi vaikka Kerava.

Matti Paloheimo: Matkamiehen muistelmat. Tammi. 2000, s. 13‒14.

Mikä ajaa lähtemään?

Lainaus
Lainattua, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Kehun aina olevani matkailun ammattilainen. Kerran olin lähdössä lapsen kanssa Thaimaahan. Sallitut nesteet oli pakattu asianmukaisesti minigrip-pusseihin ja mieli oli korkealla. Passintarkastuspisteessä kaikki romahti.

‒ Mitä nyt? kysyin vakavan näköiseltä poliisilta, joka käänteli hiljaisena passiani kädessään.

‒ Tota noin, tää passi ei ole voimassa.

‒ Oliko tuo joku vitsi?

‒ Ei. Tää on vanhentunut jo pari kuukautta sitten. Seuraavalle lennolle ette enää ehdi. Menkää Pasilaan hakemaan pikapassi ja yrittäkää järjestää itsellenne paikka myöhemmin lähtevään koneeseen.

Ensin ryntäsimme paniikissa matkatoimiston tiskille. Kyllä, yölennolle löytyi paikkoja, kertoi matkatoimistovirkailija. Hän ei veloittanut lennon vaihdosta mitään. Ehkä lapsen itkusta turvonneet kasvot hellyttivät hänet.

Sitten passikuvaan lentokentän alimpaan kerrokseen, sitten taksi alle ja Pasilaan. Meitä osattiin jo odottaa; virkailija oli etukäteen kertonut tulostamme ja siitä, että oli jo kiire.

‒ Tervetuloa, tämä ei olekaan elokuvaa, tämä on totisinta totta, naureskeli vanhempi konstaapeli leppoisasti.

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2015, s. 92‒93.

PS. Passin uusimisesta voit lukea täältä.

Matkailun ammattilaisen moka

Lainaus
Lainattua, Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Matkoja on toki vaikka minkämoisia, myös päänsisäisiä. Matkoja muistoihin, mielikuvitusmatkoja, ja matkakohteita, jotka ovat parhaimmillaan seurassa, ja toisia, joista kannattaa nautiskella yksin. Matkoja menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Matkoja uneen, ja niin, eräillä myös hulluuteen. Matka on metafora elämästä, osuvuudessaan meikkipussin luokkaa ellei enemmänkin. Eikä matkoja voi panna järjestykseen, edes suunnitelmia. Sen verran olen konkretian ystävä että nuo kalenteriin merkityt tulevat matkat ovat tärkeimpiä, koska ne toteutuvat eivätkä jää vain päiväunelmoinniksi.

Kaisa Haataja: Ylipainolisämaksu. Johnny Kniga. 2016, s. 13‒14.

Monenlaisia matkoja

Lainaus
Lainattua, Matka, Matkustaminen

Kun ihminen matkustaa

Kun ihminen matkustaa, hän ei kulje ulospäin vaan sisäänpäin. Klisee pitää paikkansa niin kuin yleensäkin: ihminen ottaa välimatkaa kotiympäristöönsä, kulttuuriinsa, sosiaaliseen yhteisöönsä, elämäänsä. Fyysisen etäisyyden korvaa henkinen läheisyys. Sisäiset äänet harvenevat, kaikki muuttuu selvemmäksi; samalla kun näkee metsän puilta, näkee myös lumihiutaleet lumimyrskyssä ja kauneuden hetkessä, pienessä ja suuressa. Olen aina matkustanut tämä tavoite mielessäni: päästä lähemmäs itseään lähtemällä kauemmas. Siksi päätän tehdä matkan, joka vie minut Vladivostokiin, maailman laidalle, ja sen jälkeen toiseen maailmaan, Etelä-Koreaan ja Japaniin. Siltä tosiaan tuntuu, kun huhtikuun 30. päivänä seison Vidovaja ploštšadkassa ja katselen alas Vladivostokiin ‒ täällä jokin päättyy, ja tuolla meren takana alkaa jokin uusi.

Rafael Donner: Ihminen on herkkä eläin. Omaelämäkerrallinen essee. Teos & Förlaget. 2018, s. 72.

Normaali
Lainattua, Matkustaminen

Ajoittain olen matkustanut paljonkin työni vuoksi. Silloin matkustaminen on sujunut helpommin, mutta vastahakoinen asenteeni koko touhua kohtaan ei silti ole kadonnut täysin. Matkustaminen on vaivalloista ja epäkäytännöllistä. Pitää pukea kengät, vyöt ja takit, ja sitten riisua ne pois. Pitää kaivaa läppäri laukusta päärynänmuotoisten  turvatarkastajien edessä. Sitten ahtaudutaan pieneen tilaan tarkkailemaan lähteviä lentoja pikkuruuduilta. Lentokoneessa joutuu varmasti istumaan kahden hihattomaan t-paitaan pukeutuneen korston keskelle, joiden iho hiveltää koko ajan omaasi. Tarjolla on ilmakuoppia ja järkyttävän kuumaa kahvia ‒ yhtä aikaa. Lentokentällä käy ilmi, että matkatavarasi on lennätetty vahingossa Osloon, mistä pitää tehdä ilmoitus jollekin intialaiselle, joka ei ymmärrä puhumaasi englantia.

Haluttomuus matkustaa on todellakin yksi ominaispiirteistäni. Useimmiten arvostan kyllä matkakohdetta sitten, kun olen viimein päässyt perille. Ongelma on itse matkustaminen. Olen yksinkertaisesti kotikissa.

Linus Jonkman: Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous. Atena. 2015, s. 26.

Ongelma on itse matkustaminen

Lainaus