Kirjailija, Lainattua, Matkustaminen, Taiteilija

”Minulla oli sekava olo, kun auto ajoi A-terminaaliin. Tännekö minä olen menossa? kysyin. Kuski mutisi jotain, ja minä menin ulos autosta, varmistettuani etten unohtanut pipoani, ja lähdin kävelemään kohti terminaalia. Olin jäänyt autosta väärässä päässä, joten jouduin kiemurtelemaan satojen kuka minnekin matkustavien ihmisten väleistä löytääkseni oikealle lipputiskille. Tyttö tiskillä pyysi minua käyttämään automaattia. En tiedä, missä olen viettänyt viimeiset kymmenen vuotta, mutta milloin automaation idea muka otettiin käyttöön lentoterminaaleissa? Haluan saada tarkistuskorttini ihmiseltä, mutta tyttö vaati minua näppäilemään tietoni näytölle sen halvatun automaatin avulla. Löytääkseni lukulasini minun täytyi myllätä matkatavarani ympäri, ja kun olin vastannut kysymyksiin ja skannannut passini, automaatti ehdotti minulle, että triplaisin pisteeni 108 dollarin lisämaksusta. Painoin EI, minkä jälkeen näyttö hyytyi. Minun täytyi mennä kertomaan se tytölle. Hän kehotti vain painamaan sinnikkäästi. Sitten hän ehdotti, että vaihtaisin automaattia. Aloin hermostua, tarkistuskortti jäi jumiin, ja tyttö tökki automaattia Friendly Skies -kynällään, jotta sai kortin irtoamaan. Voitonriemuisesti hän ojensi sen minulle ruttaantuneena, kuollutta salaattia muistuttavassa olomuodossa. Tarvoin turvatarkastukseen, otin tietokoneeni pois kotelostaan ja riisuin piponi, kelloni ja saappaani ja nostin ne vadille, samoin kuin muovipussini, jossa oli hammastahnaa, ruusuvoidetta ja Powerimmune-pullo, ja kävelin metallinpaljastimen läpi. Sitten kokosin kamppeeni ja menin Mexico Cityn koneeseen.”

Patti Smith: M train – Elämäni tiekartta. S. 123. Kustannusosakeyhtiö Siltala. 2015.

Automaation idea

Lainaus
Juomakulttuuri, Kulkuneuvot, Lainattua, Matkustaminen

”Minun mielestäni lentokoneella matkustaminen on juuri samanlaista kuin sairaalassa makaaminen”, sanoin kumartuen vieressäni istuvan kauniin tytön puoleen.

”Vai sairaalassa makaaminen! Eikö vertauksenne ollut sentään aika ontuva.”

”Ei ollenkaan.” Tunsin itseni oikein älykkääksi kolmannen ilmaisen martinin jälkeen. ”Molemmissa paikoissa henkilökunta riistää ihmiseltä liikkumisvapauden, hän saa keinotella päivällistarjotinta tasapainoon polviensa päällä, hänellä ei ole mitään muuta tehtävää kuin lukea lehtiä tai torkkua, ja häntä hoivailee liuta erittäin päteviä nuoria naisia, jotka osoittautuvat säännöllisesti vain puolittain niin sieviksi kuin on odottanut.”

Tyttö naurahti.

”Lyön sitä paitsi vaikka vetoa”, jatkoin, ”että jokainen meistä sekä lentokoneeseen että sairaalaan mennessänsä tuumii hengessään, mahtaako hän ikipäivänä selviytyä elävänä kummastakaan. – Saako olla toinen martini?”

”Hyvänen aika, ei kiitos. En juo koskaan enempää kuin yhden ennen päivällistä.”

”Mutta meillä on vielä yli viisisataa mailia matkaa päivälliseen”, muistutin.

”Niin no…” Tyttö empi. ”Jos leikkisin, että se olisi vasta ensimmäinen…”

”Tai leikkikää, että tänään on syntymäpäivänne.”

Painoin pientä muovinappulaa pääni yläpuolella. Olimme 40 000 jalkaa Atlantin yllä. Ja oloni rupesi tuntumaan sangen mukavalta.

Richard Gordon. Lääkäri ajan tasalla (Doctor in the Swim). WSOY. 1963, s. 5–6.

Lentäminen on kuin sairaalassa makaamista

Lainaus
Lainattua, Matka, Matkustaminen

Ajattelin, että minkälaista minulla nyt olisi jos en olisi yksin reissussa. Yksin kaikkea piti miettiä ja järjestellä paljon enemmän, ja kaikki piti muistaa ja päättää itse. Sekin puoli yksin matkustamisessa oli, että silloin tuli puhuttua paljon enemmän ihmisille. Kaverin kanssa reissatessa minä jätin aina puhumisen kaverille, niin että monet ihmiset pitivät minua melkein mykkänä, vaikka kyllä minä puhuin, mutta en päälle vaan mieluiten vuorotelle ja asiaa.

Ossi Nyman: Röyhkeys. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2017, s. 23.

Yksin reissussa

Lainaus
Kulkuneuvot, Lainattua, Matkustaminen

Heathrowin kiitotiellä koneentäysi ihmisiä odotti hiljaa nousua. Lentoemäntä seisoi käytävällä ja elehti apuvälineidensä kanssa nauhoitteen pyöriessä taustalla. Me istuimme tuoleihinmme köytettyinä, muukalaisten meri, vaitonaisina kuin liturgiaa kuunteleva seurakunta. Lentoemäntä esitteli pelastusliivin jossa oli pieni pilli, hätäuloskäynnit, läpinäkyvästä letkusta riippuvan happinaamion. Hän johdatti meidät läpi mahdollisen tuhon ja turman niin kuin pappi kuljettaa kuulijoitaan halki kiirastulen ja helvetin yksityiskohtien, eikä kukaan pompannut pakoon vaikka siihen olisi vielä ollut tilaisuus. Sen sijaan me kuuntelimme tai puolittain kuuntelimmme samalla kun ajattelimme muitakin asioita, ikään kuin tämä muodollisuuksien ja perikadon yhdistelmä olisi kovettanut pintamme aivan erityisellä tavalla. Kun nauhoitteessa alettiin puhua happinaamioista, hiljaisuus vain jatkui, kukaan ei väittänyt vastaan, ei noussut kapinaan kun meille sanottiin että on välttämätöntä huolehtia ensin itsestä, sitten vasta toisista. Minä en suinkaan ollut varma, pitikö se paikkansa.

Rachel Cusk: Ääriviivat, s. 6‒7. Kustantamo S & S. 2018

Turvaohjeet lentokoneessa

Lainaus
Kulkuneuvot, Lainattua, Matka, Matkustaminen

Paljon matkustavana minulla oli tapana tuskailla pitkiä odotusaikoja lentokentillä ja juna-asemilla. Se kaikki tuntui hukkaan heitetyltä ajalta. En päässyt suorittamaan kiireellisiä tehtäviäni, jotka kasaantuivat sitä mukaa mitä pitemmäksi asemalla, lentokoneessa tai junassa viettämäni aika kävi. Koko odottaminen oli ahdistavaa ja tuskaista. Eräänä päivänä havahduin siihen, että lentokoneessa, kentällä, junassa tai asemahallissa viettämäni aika on omaa aikaani. Kallisarvoisia hetkiä omasta elämästäni ‒ ei matkallaoloa johonkin, vaan jo perilläoloa itse olemisessa. Ne olivat kaikkein ominta aikaani. Kukaan ei sanonut, että minun täytyi tehdä jotain, vaan sain aivan itse päättää, miten käytän aikani: nukkumalla, kirjoittamalla, lukemalla tai tuijottamalla tyhjyyteen. Tai sitten saatoin valita ahdistuksen tai kiireessä tuskastelun. Kukaan ei voinut määrätä, mitä teen ja millä nopeudella. Tämä hyvin yksinkertaiselta tuntuva oivallus sai minut rakastamaan kentällä odottelua ja lentokoneessa istumista. Jopa suhtautumiseni lentojen myöhästymiseen muuttui. Minulla ei ollut kiire minnekään, nautinhan minä kaikkein omimmastani, yksityisestä ajastani. Ahdistukseni muuttui iloksi ja nautinnoksi. Enää minun ei tarvinnut tuijottaa matelevia viisareita; jopa aika tuntui kulkevan nopeammin.

Liisa Väisänen: Verkkaisuuden filosofiaa. Kirjapaja 2019. S. 69

Yksityista aikaa matkalla

Lainaus
Kulkuneuvot, Lainattua, Matkustaminen

Heathrowin kiitotiellä koneentäysi ihmisiä odotti hiljaa nousua. Lentoemäntä seisoi käytävällä ja elehti apuvälineidensä kanssa nauhoitteen pyöriessä taustalla. Me istuimme tuoleihin köytettyinä, muukalaisten meri, vaitonaisina kuin liturgiaa kuunteleva seurakunta. Lentoemäntä esitteli pelastusliivin jossa oli pieni pilli, hätäuloskäynnit, läpinäkyvästä letkusta riippuvan happinaamion. Hän johdatti meidät läpi mahdollisen tuhon ja turman niin kuin pappi kuljettaa kuulijoitaan halki kiirastulen ja helvetin yksityiskohtien, eikä kukaan pompannut pakoon vaikka siihen olisi ollut vielä tilaisuus. Sen sijaan me kuuntelimme tai puolittain kuuntelimme samalla kun ajattelimme muitakin asioita ikään kuin tämä muodollisuuksien ja perikadon yhdistelmä olisi kovettanut pintamme aivan erityisellä tavalla. Kun nauhoitteessa alettiin puhua happinaamiosta, hiljaisuus vain jatkui, kukaan ei väittänyt vastaan, ei noussut kapinaan kun meille sanottiin että on välttämätöntä huolehtia ensin itsestä, sitten vasta toisista. Minä en suinkaan ollut varma, pitikö se paikkansa.

Rachel Cusk: Ääriviivat. Kustantamo S & S. 2018. S. 6.

Muukalaisten meri

Lainaus
Lainattua, Matkustaminen, Runo

Mää en tahro

Mää en tahrois matkusta ulkomail
mut jos on pakko
nii mää matkustaisin mialumi
sun kanssas.

Mää en tahro assu sisämaas
mut jos on pakko
nii mää asun siäl mialumi
sun kanssas.

Mää tykkän maat laiskan sänkys
ja mä makkanki joskus
mut mialumi mää makkan
sun kanssas.

Mää en tahrois jatkuvast vanhenttu
mut kon kuitenki vanhenuta
nii mää vanhenun mialumi
sun kanssas.

Kari Lempiäinen: Rautane raakpuu, 2003. Johanna Kaskinen (toim.) Varsinaissuamalaist elämä; rakkautta ja suru, hiukka molemppi ‒ Romantiikan jäljillä, lounaismurteella. Varsinais-Suomen liitto. 2006.

Normaali