Bloggaus, Kilpailu, Matkustaminen

Tarinani on mukana Momondo Open World Awards -kilpailussa

Äänestä tarinaani Ensin lensivät kirjeet (linkki alla tekstissä). Äänestysaikaa on 15.4.2018 saakka.

Matkahakusivusto momondo on aloittanut Bloggers Open World Awards 2018 -kilpailun, jossa etsitään maailmaa avaavia tarinoita. Postaukseni on mukana kilpailussa.

Olen mukana kilpailussa Ensin lensivät kirjeet -tarinallani, joka alkaa aikana ennen sosiaalista mediaa ja matkailun yleistymistä. Pääset kilpailusivulleni tästä linkistä. Sivulla kysytään nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Sinun tulee vielä käydä meilissä rekisteröimässä äänesi klikkaamalla painiketta.

Näin momondo kertoo kilpailusta: ”Uteliaisuus vie parhaille matkoille, ja matkustaminen laajentaa ymmärrystämme maailmasta. Halu seikkailla ja tutustua eri kulttuureihin ja uusiin ihmisiin tekee maailmastamme paremman ‒ maailmamme avartuu, kun kohtaamme erilaisia ihmisiä, joiden kanssa jaamme suuria ja pieniä hetkiä. Kilpailussa etsitään maailmaa avaavia tarinoita, jotka inspiroivat muitakin matkustamaan ja sanomaan kyllä uusille kokemuksille.”

Kilpailuun osallistuu noin 130 bloggaajaa tai vloggaajaa. Finaaliin pääsevät 10 eniten yleisöääniä saanutta kilpailusisältöä ja lisäksi kaksi tuomariston valitsemaa sisältöä. Tuomaristo valitsee ensimmäisen ja toisen sijan voittajat. Kolmannen sijan voittajaksi valikoituu eniten yleisöääniä saanut sisältö.

Voittajille on luvassa matkoja, digitaalisen markkinoinnin workshop momondon toimistolla Kööpenhaminassa ja pääsy kutsuvieraana Ping Festivaaleille Helsingissä toukokuussa 2018.

Momondo on ilmainen ja riippumaton matkahakusivusto, joka toimii 35 markkina-alueella mahdollistaen lentojen, hotellien ja vuokra-autojen etsimisen ja vertailun ympäri maailman.

Kiitän jo etukäteen tuestasi!

Kirjeenvaihtomme Sue kanssa alkoi vuonna 1973. Tapasimme ensimmäistä kertaa jossain lontoolaisessa pubissa vuonna 1988. Olemme yhteyksissä edelleen. Hän on upea oppaani Lontooseen. Kuva: Päivin kotialbumi.

Mainokset
Normaali
Henkilö, Kaupunki, Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Nostalgiaa

Ensin lensivät kirjeet

Joskus matkat ovat äkkilähtöjä, toisinaan niitä valmistellaan vuosia tai vuosikymmeniä. Matkani Lontooseen ovat alkaneet kirjeenvaihdolla. Tässä poikkeuksellisen pitkässä postauksessa harrastetaankin aikamatkailua lähes viidenkymmenen vuoden ajalla.

1970-luvun sosiaalisena mediana olivat kirjeet. Jos viestit lähtivät ulkomaille, ne postitettiin ohuissa kuorissa, joissa luki Par avion. Kirjeenvaihto avasi maailmaa ja houkutti myöhemmin matkustamaan.

Minun, Ihalan kansakoulua käyvän kuudesluokkalaisen näkökenttä avartui vuonna 1973, kun parin vuoden englannin opintojen jälkeen sain nuorten osoitteita eri puolilta maailmaa.

Kirjeillä kansainvälisyyteen

Kirjeenvaihtokavereiden osoitteita välitti turkulainen International Youth Service. Se oli vuonna 1952 perustettu koululaisystäväpalvelu. Saimme ehkä englannin kielen opettajan kautta osoitteita? Niistä maksettiin muutama markka.

Kirjeenvaihto toi elämääni yllättävää kansainvälistä kosketusta aikana, jolloin televisio oli aloittanut värilähetykset, musiikkia kuunneltiin radiosta ja sitä äänitettiin C-kaseteille.

Tuolloin elettiin myös etelän- eli pakettimatkailun alkuaikoja. Keihäsmatkat lennätti suomalaisia Kanarian aurinkoon ja mainoslauseena oli ”Istutte koneeseen, otatte pienet ja olette perillä”. Perheemme matkustelu tosin rajoittui kesälomareissuihin vanhempien kotiseudulle Etelä-Pohjanmaalle ja satunnaisiin leirintäaluematkoihin kotimaassa.

Itseäni muutamaa vuotta vanhemmille nuorille oli Eurooppa hiljattain avautunut junamatkojen myötä, kun Kansainvälinen rautatieliitto juhlisti 50-vuotista taivaltaan lanseeraamalla Interrail-kortit vuonna 1972.

Sitkeä Sue

Monien kirjeenvaihtokavereiden kanssa kävi niin, että kirjeitä tuli yhä harvempaan ja sitten niitä ei tipahtanutkaan postiluukusta. Yhteys katkesi.

Sue (vas.) ja ystävänsä Karen koulunsa pihalla Belfastissa vuonna 1975. Kuva: Karenin kotialbumi.

Belfastista kotoisin olevan Susanin, sittemmin Suen, kanssa kirjoittaminen on jatkunut. Hän kertoi perheestään, johon kuului vanhempien lisäksi veli Peter ja minä kerroin omasta elämästäni Raisiossa nuorempien sisarusteni Jaanan ja Juhan kanssa.

Kirjoitimme koulusta, kokeista, harrastuksista, vuodenajoista juhlineen, musiikista, ystävistä ja toiveista.

Joskus kirjeen mukana oli valokuvia, joitain pieniä lahjoja ja C-kasetteja. Sue muistaa saaneensa minulta kasetin, johon olin äänittänyt puhetta ja jossa kerroin nimeni. Hän oli toistanut sitä ja opetellut lausumaan pitkää ja vaikeaa nimeäni ä-kirjaimineen.

Susanille/Suelle lähettämäni rippikuva saatetekstein: ”To Susan from Päivi 4th of September 1975.” Kuva Suen valokuva-albumista.

Nykyisenä somekautena voi olla vaikea eläytyä aikaan, jolloin sait vastauksen viestiisi muutaman viikon kuluttua. Mutta olihan se upeaa ja jännittävää saada kirje kaukaa maailmalta. Tuolloin mieleen ei tullut ajatustakaan siitä, että sinne voisi joskus itse lähteä.

Harjoittelu vei Englantiin

Olin niin mieltynyt englannin kieleen, että harkitsin jopa pyrkiväni opiskelemaan sitä. Valitsin kuitenkin toisin.

Tilaisuus lyhyempiin kieliopintoihin tarjoutui kuitenkin vuonna 1988. Hain työvoimaministeriön harjoitteluohjelmaan, joka oli tarkoitettu ”nuorehkoille työssään englannin kieltä tarvitseville tai sellaisille, jotka tulevat tulevaisuudessa ko. kielitaitoa tarvitsemaan.” Toimin tuolloin amanuenssina Turun kauppakorkeakoulussa. Minähän äkkäsin korkeakoulun kansainvälistymistarpeet ja hain ohjelmaan.

Kielitaitotestin todistuksessa sanastoni ja kielioppini on arvioitu erittäin hyväksi ja ääntämiseni hyväksi. Tästä ansion saa ilman muuta, paitsi lukion ankara englannin kielen opettaja Kaarina, myös monivuotinen kirjeenvaihtoystäväni Sue.

Pääsin mukaan ohjelmaan. 28-vuotiaana lensin ensi kertaa elämässäni. Lontoosta matka jatkui Colchesteriin, noin tunnin junamatkan päähän Esssexin kreivikuntaan.

Asuin erään vanhemman pariskunnan luona. Kaksi viikkoa oli kielikurssia Colchester English Study Centressä ja neljä viikkoa työharjoittelua The George -hotellissa.

Brittiläinen elämäntapa ja kulttuuri tuli tuolloin tutuksi maitopulloineen, pubeineen ja surkeine lvi-tekniikoineen. Ikkunat taisivat olla yksinkertaiset, hanat kaksinkertaiset (eri hana kuumalle ja kylmälle vedelle) ja kylpyhuoneessa kuten muissakin huoneissa oli kokolattiamatto!

Sää oli sentään harvinaisen kaunis ennakkotiedoista poiketen eikä sateenvarjolle ollut juurikaan käyttöä.

Tapasimme Suen kanssa ensimmäistä kertaa tuon matkani yhteydessä. En muistanut sitä ollenkaan, mutta filmikameralla otettu kuva on todisteena.

Tapasimme Suen kanssa ensimmäistä kertaa jossain lontoolaisessa pubissa syksyllä 1988. Kuva: Päivin kotialbumi.

Kirjeistä sähköposteihin ja tapaamisiin

Ruuhkavuosieni aikana – työ ja kolme lasta ‒ kirjeenvaihto Suen kanssa lähes tyrehtyi, mutta yhteys säilyi ainakin joulu- ja syntymäpäiväkorttien muodossa.

Sue oli muuttanut ensin Bathiin vuonna 1978 opiskellakseen italiaa, ranskaa ja Eurooppa-asioita ja valmistumisensa jälkeen Lontooseen vuonna 1982.

Syksyllä vuonna 2009 menin työmatkalle Lontoon kautta Hitchiniin. Ennen lähtöäni olin yhteydessä Sueen. Sovimme tapaamisen  Borders-kirjakaupan yhteydessä olevaan Starbucks-kahvilaan Charing Cross Roadilla.

Paikallisopas Lontoossa

Suen takapihan puutarhassa kasvavat niin kukat kuin tomaatitkin.

Sue asuu Pohjois-Lontoossa rivitalossa, jossa on hyvin pieni etupiha ja takana aidattu puutarha. Alakerrassa on olohuone ja keittiö, yläkerrassa kylpyhuone ja kaksi makuuhuonetta.

Suen myötä Lontoosta on tullut paikka, jonne on helppo lähteä. Olen ollut hänen vieraanaan syyskuussa 2010 vielä toisen työmatkan yhteydessä, käydessäni Lontoon kirjamessuilla huhtikuussa 2014 ja osallistuessani luovuuskouluttaja Julia Cameronin työpajaan lokakuussa 2015.

Voin toteuttaa Lontoon matkoillani live like a local -ajatusta. Asustan hotellin sijaan Suen vierashuoneessa  ja kuljen kuin paikalliset. Kun Lontoon keskustaan on Suen luota matkaa, on metro tullut tutuksi. Laskin kerran, että toisella puolella kaupunkia sijaitsevalta Heathrowin lentoasemalta on Suen luokse 28 metroasemaa.

Sue on näyttänyt minulle muun muassa tapeteistaan tunnetuksi tulleen arkkitehti ja graafikko William Morrisin museon, Highgaten hautausmaan, Waterlow Park -puiston sekä The Old Royal Naval Collegen, Cutty Sark -purjeveneen ja markkinat Greenwichissä.

William Morris -museo sijaitsee Suen kodin lähistöllä ja olemme käyneet siellä kaksi kertaa. Kuva on museon kahvilasta.

Lisäsin yhden kynän kirjailija Douglas Adamsin kokoelmiin Highgaten hautausmaalla. Adams on tunnettu erityisesti kirjastaan Linnunradan käsikirja liftareille. Suomessa kyniä viedään ainakin kirjailija Pentti Saarikosken haudalle Valamoon, Heinävedelle.

Ylitimme Thames-joen The Emirates Air Line -köysiradalla ja alitimme sen The Thames Tunnelia pitkin. Kävimme myös Lontoossa järjestettyjen olympialaisten kisapaikoilla. Vaelsimme pitkin Southbankia ja löysimme Southbank Centre Book Marketkirjamarkkinat. Vierailimme Tate Modern -museossa sekä Shakespeare’s Globessa.

Teimme yhdessä myös päiväretken Cambridgeen.

Southbankissa kuljimme myös uhanalaisen ja skeittimaailmassa legendaarisen the Southbank Skate Spot -alueen läpi.

The Old Royal Naval College -rakennuksen upeat kattomaalaukset ovat vuosilta 1707-1726 ja sali on saanut nimensä niiden mukaan: The Painted Hall. Etualalla Sue.

The Emirates Air Line -köysiradalta voi ihastella Thames-jokea yläilmoista. Taustalla monitoimihalli The O2 Arena.

Sue vei minut myös lauantai-illan tansseihin Rivoli Ballroomiin. Rivoli on ainut tanssisali Lontoossa, jossa on säilynyt 1950-luvun interiööri puna-kultaisine sävyineen. Siellä on kuvattu paljon kuuluisien esiintyjien musiikkivideoita ja elokuvakohtauksia.

Tuolloin oli Jacky’s Jukebox -ilta, joita järjestetään joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina. Jacky soitti tanssimusiikkia laidasta laitaan. Siellä minäkin menin rivitanssia Suen ja ystävien kanssa vaahterapuisella lattialla, vaikka opettelin samalla askeleita.

Koska tanssilattialla oli ruuhkaista, Jacky soitti toisinaan saman kappaleen kolmeen kertaan, joista yksi oli mies-, toinen nais- ja kolmas sekapareille. Tanssijat olivat välillä lattialla kaikkien soittokertojen ajan ja vaihtoivat paria. Tunnelma oli hyvin mukaansatempaava tässä koristeellisessa ja nostalgisessa salissa.

Kesäkuussa konserttiin ja avoimiin puutarhoihin

Nyt lentoliput on ostettu kesäkuista matkaa varten. Sen varsinaisena syynä on australialaisen sisarusparin Angus ja Julia Stonen konsertti kesäkuun 10. päivänä Royal Albert Hallissa. Sue lupautui tulemaan seurakseni, vaikkei ollut aikaisemmin kuullut esiintyjistä.

Suella oli myös ehdotus tuon samaisen viikonlopun ohjelmaksi. Hän menee vapaaehtoiseksi Open Garden Squares Weekend -tapahtumaan ja ottaa minut mukaansa.

Pienen työrupeaman jälkeen saamme vapaaliput ja pääsemme tutustumaan itsekin puutarhoihin, jotka ovat yleensä yleisön ulottumattomissa. Yhteensä noin 200 puutarhaa on avoinna tuon viikonlopun aikana. Kiinnostavaa matkabloggaajalle, ilman muuta.

Haluaisin tutustua myös Kew Gardensiin ja erityisesti Marianne North -galleriaan sekä London Wetlands -kosteikkoon. British Libraryssäkin voisin taas käydä sekä muutamassa kirjakaupassa.

Paljon muutakin ehtinen tekemään viikon pituisen matkan aikana. Lontoostahan löytyy vaikka mitä. Se ei tyhjene, vaikka siellä useamman kerran kävisikin. Ja sanoihan jo englantilainen kirjailija Samuel Johnson 1700-luvulla näin: ”Kun on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään; sillä Lontoossa on kaikkea mitä elämä voi tarjota.”

50-vuotisjuhlia suunnittelemaan?

Olemme olleet Suen kanssa yhteydessä 45 vuotta. Alkuaika oli kirjeenvaihtoa, mutta lähettelemme nykyisin viestimme sähköpostissa ja tapaamme harvakseltaan Lontoossa.

En osaa sanoa, miksi yhteytemme on säilynyt. Elämäntilanteemme ovat olleet erilaiset ja se olisi voinut meidät erottaa. Sue on sinkku ja minä suurperheen äiti. Jotain antoisaa kirjeenvaihdossamme on ollut, kun se on näin sitkeästi jatkunut. Ehkä International Youth Servicen työntekijät onnistuivat hyvin osoitevalinnassaan?

Suen mukaan kirjeenvaihto on jatkunut, koska olemme molemmat kiinnostuneita kirjoittamisesta, matkustamisesta ja syvällisestä ajatusten jakamisesta. Hänen mukaansa ensi kertaa tavatessamme olimme jo tuttuja toisillemme kirjeidemme ansiosta. Ja täydennän tätä vielä sillä, että meillä on samankaltainen huumorintaju.

Olen houkutellut Suea tulemaan vuorostaan Suomeen, jolle hän on jo näyttänyt vihreää valoa. Esittelisin niin mielelläni hänelle ainakin kotikaupunkini Turun, saariston sen edustalla, Maarianhaminan sekä Helsingin.

Voimme viettää ystävyytemme 50-vuotisjuhlaa viiden vuoden kuluttua. Jotain upeaa siihen pitää kehittää. Revontulet kiehtovat Suea ja olisi mahtavaa, jos hän voisi nähdä ne Lapissa vuonna 2023. Onneksi tässä on vielä aikaa. Ehkä aloitamme suunnittelun jo kesäkuussa?

Kiitokset Suelle ja Karenille tiedoista ja valokuvista! Thank you Sue and Karen for information and photos!

Jos Lontoo kiinnostaa, niin lue lisää:

Pubista pubiin Lontoossa, Oxfordissa ja Cambridgessa

Julia Cameronin luovuusopissa Lontoossa

Maanalaista elämää Lontoossa

British Library, kestosuosikkini

Kirjakauppaturistina Englannissa

Osallistun tällä postauksella matkahakusivusto momondon järjestämään Blogger´s Open World Awards 2018 -kilpailuun.  ”Äänestysaika on 9.4.‒15.4.2018 momondon kilpailusivulla.  Yleisö voi antaa äänensä suosikkisisällölleen. Finaaliin pääsevät 10 eniten ääniä saanutta kilpailusisältöä. Lisäksi tuomaristo valitsee kaksi suosikkiaan finaaliin.”

Jos pidit tarinastani, niin äänestä. Kiitokset!

National Gallery -taidemuseo Trafalgar Squarella.

Editoitu 1.4. 2018 eräin tekstimuutoksin ja lisäämällä kuva Highgaten hautausmaalta.

Normaali
Matka, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Verkkopalvelu, Vinkki, Yritysyhteistyö

Uusi kalenteri, uusia matkoja

Yritysyhteistyössä ebookersin kanssa

Uusi vuosi 2018 on jo päässyt hyvään alkuun. Mitä kaikkea se tuokaan mukanaan ja minne matkabloggaaja kulkee? Sitä hän ei tiedä vielä itsekään.

Otin joulukuun alussa käyttöön uuden kalenterin, ihan vanhanmallisen kierreselkäisen paperikalenterin, jonka voi laittaa entisiin kansiin. Mikäs sen innostavampaa: puhtaat sivut plarattavaksi ja täytettäväksi, 365 päivää, 52 viikkoa.

Vuodessa monta vakiomenoa

Tein heti aluksi kalenteriin muutaman merkinnän syntymäpäivistä vakiomenoihin kuten Matkamessut tammikuussa Helsingissä, Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna, Luovien ladyjen viikko Ruissalossa, Turussa, heinäkuun ensimmäisellä viikolla, Hanko Fotofestival syyskuun alussa ja Turun ja Helsingin Kirjamessut lokakuussa.

Kerroin näistä ja muutamasta muusta menovinkistä aikaisemmassa postauksessa Kymmenen kivaa tapahtumaa 2018.

Matkoissa valinnanvaikeutta

Mietin myös tämän vuoden matkoja. Niitäkin pitäisi pohtia hyvissä ajoin ‒ joskin olen aika usein lähtenyt reissuun melko vähällä suunnittelulla turvautuen äkkilähtöihin ja muihin matkatarjouksiin silloin kun tilanne on sen sallinut. Hyödynnän myös tuttujen yhdistysten matkoja, joissa kaikki on valmiina ja matkaseura hyväksi havaittua.

Tänä vuonna olisi valittavissa Exlibris Aboensiksen tarjonnasta kaksikin matkaa, joista toinen suuntautuu Prahaan, Tšekkiin. Siellä järjestetään FISAEn (International Federation of Ex-libris Societies) maailmankongressi 28.8.‒1.9.2018. Toinen reissu suuntautuu Narvaan, Viroon 7.‒11.6.2018. Tutustumiskohteina on muun muassa luostari, kartanoita, museoita ja vesiputouksia. Yöpymispaikkana on myös Rakvere. Exlibris Aboensiksen matkoille ovat tervetulleita muutkin kuin jäsenet, mikäli vapaita paikkoja löytyy.

Narvan matkan kanssa samaan ajankohtaan osuu Royal Albert Hallissa, Lontoossa, 10.6.2018 järjestettävä konsertti, jossa esiintyvät australialaissisarukset Angus ja Julia Stone. Haluaisin kokea heidän esiintymisensä lavalla ja nyt on aika upea paikkakin tarjolla monipuolisessa kaupungissa. Tämän matkan majoitus järjestyisi ystäväni luona; Susanin kanssa olemme olleet yhteyksissä vuodesta 1973 alkaen ensin kirjeitse ja nykyisin sähköpostitse.

Listallani on vielä ehdokkaana matkabloggaajien oma TBEX-konferenssi Ostravassa, Tšekissä. Paikka on minulle ainakin vieras, vaikka onkin maan kolmanneksi suurin kaupunki noin 300 000 asukkaallaan. Wikipedia luonnehtii Ostravaa raskaan metalliteollisuuden keskukseksi maan itäosassa, mutta epäilemättä siellä on myös vilkas kulttuurielämä ja nähtävää ja tekemistä matkailijoille. Lokakuussa 2017 Killarneyssä, Irlannissa, pidetty TBEX-tilaisuus retkineen oli niin hieno kokemus, että haluaisin osallistua uudelleen.

Välimeri loistaa sinisenä Maltan rannikon näköalapaikalta.

Vielä on ehdolla matka jonnekin tuntemattomaan paikkaan edellisvuonna saamani lahjakortin avulla. Sen käyttänen perinteisesti äkkilähtöön. Päätän yleensä kohteen viime hetkillä sopivan ajankohdan löydyttyä.

Viime vuoden huhtikuussa suunnittelin lähteväni Turusta Kanarian saarille tai vuoden kulttuuripääkaupunkiin Pafokselle tai muualle Kyprokselle. Päädyinkin jostain syystä Bugibbaan, Maltalle, ehkä hintaan ja muihin asioihin liittyvien vertailujen tuloksena. Vuonna 2010 suunnittelin syntymäpäivämatkaa Michiganiin, Yhdysvaltoihin, siirtolaisiksi lähteneiden isoisoisäni ja -äitini asuinseuduille, mutta päädyinkin kahdeksi viikoksi Ponta Delgadaan, Azoreille.

São Miguelin saaren pohjoisrannalla sijaitsevan Ribeira Granden merimaisemaa Azoreilla.

ebookersin Hintakartta avuksi

Jos kaipaat matkoillesi vinkkejä erilaisista kaupunkikohteista, niin sellaisia tarjoaa ebookersin Hintakartta. Palvelu kattaa 78 eri kaupunkikohdetta Euroopassa, Australiassa ja Oseaniassa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Kaupungeista saa fakta- ja hintatietoja suhteutettuna Suomen hintatasoon. Hintakartta yhdistää ebookersin omaa matkailudataa kansainvälisesti kerättyyn hintadataan kartassa listatuista kaupunkikohteista.

Voit myös valita arpomisgeneraattorin, joka tarjoilee vaihtoehdon, johon et olisi välttämättä itse päätynytkään. Voit sitten jäädä miettimään tätä vaihtoehtoa tai antaa generaattorin pyörähtää uudemman kerran.

Minulle tuli ensimmäiseksi jokerikohteeksi Firenze. Sen hintataso Suomeen verrattuna on -3 %. Ei hullumpi kaupunki tuokaan, kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintökohde. Olen siellä kerran käynyt, mutta ehdin nähdä työmatkalla kovin vähän upeista taide- ja kulttuuriaarteista.

Toisaalta lahjakortista riittäisi paremmin johonkin edullisempaan kaupunkiin. Olisikohan Belgrad hyvä valinta, kun hintataso Suomeen verrattuna on -52%?

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde

Highgaten hautausmaalla

Galleria
Matkaopas, Verkkopalvelu

Tripsteri matkaoppaaksi

Tripsteriläiset ....kertoivat Matkamessujen yleisölle siitä, kuinka tehdään laadukas matkailusivusto.

Tripsteriläiset Tuulia Kolehmainen (Barcelona), Milla Kontkanen (Lontoo) ja Anniina Korpela (Oslo) kertoivat Matkamessujen yleisölle siitä, kuinka tehdään laadukas matkailusivusto.

Matkamessuilla esittäytyi myös joukko Tripsteri-matkaoppaan tekijöitä. Tripsterin olin löytänyt jo aiemminkin, mutta Rantapallo Meeting Point -lavalla kuulin taustaa sivustosta.

Tripsteri sanoo olevansa reilusti paras matkaopas. Reiluus sisältää paitsi kirjoittajat ja lukijat, myös matkakohteet.

Opasta kirjoittavat kohteissa asuvat henkilöt tai sellaiset, jotka ovat viettäneet siellä pitkiä aikoja. Tripsterin joukoissa on nyt yli 20 kirjoittajaa. Monet heistä ovat tehneet myös Mondon matkaoppaita. Lukijoille kerrotaan matkakohteista kuten omille ystäville hyvine ja huonoine puolineen.

Tripsteristä löytyy matkaoppaita ja blogeja Barcelonasta, Berliinistä, Budapestista, Edinburgista, Islannista/Reykjavikista, Lissabonista, Lontoosta, Madridista, Oslosta, Pariisista, Pekingistä, Pietarista, Prahasta, Provencesta, Roomasta, Tallinnasta, Tokiosta ja Tukholmasta. Kirjoittajat haluavat nostaa esiin vähemmän tunnettuja käyntikohteita kaupungistaan tai alueeltaan.

Tripsterissä todetaankin:

” Olemme varmoja siitä, että läheskään kaikki matkailijat eivät halua käydä kahvilla ketjukahvilassa tai ruokailla paikoissa, joissa tarjoilijat rutiininomaisesti hauskuuttavat turisteja tippien toivossa. Ne kuitenkin valtaavat tilaa paikallisten suosimilta paikoilta.

Ilmiötä voi vastustaa yksinkertaisella tavalla. Marssi sisään kiinnostavalta näyttäviin pieniin liikkeisiin, ravintoloihin ja kahviloihin.”

Tripsteri myös kysyy, mitä etsit? Oletko kenties kiinnostunut aktiivilomasta, luksuksesta, kaikesta ilmaisesta ja edullisesta vai kummallisuuksista? Jälkimmäisten kohdalla tulikin vastaan ihan outoja asioita muun muassa katalonialaisesta joulunvietosta ja roomalaisista kauhujen kirkoista. En ole myöskään ennen tiennyt, että Barcelonasta löytyy Beatles-baari, John Lennonille omistettu aukio ja myös oma Beatles-festari.

Tripsteri on ilmainen ja riippumaton matkailusivusto. Jos haluat tukea sen toimintaa, voit tehdä sen esimerkiksi varaamalla hotellin sivuston linkkien kautta. Tripsterin kirjoittajat saavat varauksista ja ostoksista pienen komission. Hintaan linkkien kautta varaaminen ei vaikuta. Toimintaa voi tukea myös ostamalla monien Tripsterin perustajien kirjoittamia Mondo Matkaoppaita.

Tripsterin tekijät mainitsivat tulossa olevasta keskustelupalstasta, matkatavaroiden arviointipalstasta sekä musiikin liittämisestä oppaisiin. Kirjoittajat kaipaavat myös yleisön palautetta ja kommentteja, joiden mukaan sivustoa voidaan kehittää.

Itse saattaisin ottaa ensimmäiseksi tutustumiskohteeksi Tripsterin Tukholma-oppaan, jonka avulla voin perehtyä Ruotsin pääkaupunkiin, sen hotelleihin eri kategorioissa, kaupunginosiin, nähtävyyksiin, kahviloihin ja ravintoloihin sekä shoppailuun.

Tripsteri löytyy osoitteesta www.tripsteri.fi sekä myös Facebookista, Instagramista, Pinterestista ja Twitteristä.

Normaali
Matka, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Päivä Oxfordissa

Oxford on periakateeminen, vanha yliopistokaupunki, jossa riittää historiaa, kirjastoja, kirjakauppoja, kulttuuria ja nähtävää pitkäksi aikaa. Jotain tästä kaikesta ehdin kokemaan vajaassa päivässä.

Linja-auton toisesta kerroksen etupenkistä avautui hyvä näköala kulkusuuntaan.

Linja-auton toisen kerroksen etupenkistä avautui hyvä näköala kulkusuuntaan.

Matkustin lokakuun loppupuolella Lontoosta Oxfordiin linja-autolla. Luulin löytäväni kulkuvälineeni Victorian asemalta, mutta oikea auto löytyi läheiseltä kadulta.

Kiipesin kaksikerroksisen bussin toiseen kerrokseen ja hyvälle näköalapaikalle ensimmäiseen penkkiriviin. Käytössä oli langaton verkko ja pistorasia, mikä onkin akkuja nopeaan tahtiin kuluttavan matkapuhelimen haltijalle oivallista.

Matka sujui mukavissa merkeissä ensin ikäänkuin turistikierroksella Lontoota katsellen. Se kesti noin puolitoista tuntia ja määränpänä oli Oxfordin Gloucester Green -asema ydinkeskustassa.

Olin varannut majoituksen Best Western Hotel Linton Lodgesta ja lähdin etsimään sitä heti Oxfordiin saavuttuani. Minulla ei ollut hyvää karttaa mukanani, joten jouduin kysymään parissa kohtaa neuvoa paikallisilta. Heidän avuliaalla opastuksellaan löysinkin perille hotelliin, joka sijaitsi rauhallisen Linton-kadun varrella. Bussit kulkivat kyllä läheltä. Otin takaisinpäin kaupunkiin lähtiessäni edullisen 24-tunnin bussilipun.

Ovet kiinni Ashmolean-museossa

Aikaa Oxfordiin tutustumiseen oli vain iltapäivästä iltaan. Olisin halunnut käydä Ashmolean-museossa Beaumont Streetillä. Se on maailman vanhin yleisölle avoin museo.

Museo on perustettu Elias Ashmolen keräämille esineille, jotka hän lahjoitti Oxfordin yliopistolle vuonna 1677. Osan esineistä Ashmole oli kerännyt itse, osan saanut perinnöksi.

Kokoelmassa oli muinaisrahoja, kirjoja, kaiverruksia sekä kivi- ja eläinnäytteitä, muun muassa täytetty drontti, Mauritiuksendodo, on sukupuuttoon kuollut suurikokoinen ja lentokyvytön kyyhkylintu. Drontin jäännökset ovat nykyään esillä Oxfordin yliopiston luonnonhistoriallisessa museossa.

Ashmolean-museo on perustettu vuonna 1683. Se toimi Sir Christopher Wrenin suunnittelemassa rakennuksessa. Wren tunnetaan kirkoista, jotka hän suunnitteli Lontooseen vuoden 1666 palon  jälkeen. Hänen tunnetuin yksittäinen teoksensa on St. Paulin katedraali.

Ashmolean-museossa käynnistäni ei tullut kuitenkaan mitään, sillä se on suljettu maanantaisin. Museo on avoinna muina päivinä eikä sinne ole pääsymaksua.

Kirjastoja ja kirjakauppoja

Yksityiskohta Bodleian-kirjaston rakennuksesta.

Yksityiskohta Bodleian-kirjaston rakennuksesta.

No, kiertelin kaupungilla ja päädyin Bodleian-kirjastoon, josta tosin näin vain vanhan luentosalin. Istuin hetken kuuntelemassa oppaan tarinaa.

Kirjastoon pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, kaikki tavarat täytyy jättää säilytykseen alakertaan eikä valokuvaaminen ole sallittua. Tyydyin katselemaan kirjastorakennusta ulkoapäin.

Bodleian Library on Oxfordin yliopiston vuonna 1598 perustettu pääkirjasto. Se on yksi Euroopan vanhimmista ja Yhdistyneen kuningaskunnan toiseksi suurin British Libraryn jälkeen.

Kirjastolla on lakisääteinen vapaakappaleoikeus sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että Irlannin tasavallassa julkaistuihin teoksiin. Nimensä kirjasto on saanut Thomas Bodleyn, kirjaston perustajan, mukaan.

Bodleian kirjaston vanha luentosali.

Bodleian kirjaston vanha luentosali.

Bodleian Libraryssä juhlittiin 10.11.2015 kutsuvierastilaisuudessa sitä, kun kirjaston kokoelmiin saatiin 12. miljoonas kirja.

Kävin myös myymälässä, jossa oli monenlaisia houkutuksia. Britit osaavat luoda nähtävyyksien yhteyteen hyvinvarusteltuja puoteja monipuolisine tuotevalikoimineen.

Bodleian-kirjaston myymälä oli viihtyisä. Taisin siitä huolimatta päästä sieltä ulos ilman ostoksia.

Bodleian-kirjaston myymälä oli viihtyisä. Taisin siitä huolimatta päästä sieltä ulos ilman ostoksia.

 

Radcliffe Camera.

Radcliffe Camera.

Radcliffe Camera -kirjastoon ei ollut pääsyä. Se on alun perin Radcliffe Science Librarya varten rakennettu ympyränmuotoinen rakennus. Suunnittelijana oli James Gibbs ja nimi tulee rahoittajan John Radcliffen mukaan.

Kävin myös Blackwell´s-kirjakaupassa Broad Streetillä. Kirjakauppa on useammassa kerroksessa. Pohjakerroksessa on useampiatasoinen valtava huone, Norrington Room, jossa on muun muassa tietotekniikan, lääketieteen ja oikeustieteen kirjallisuutta. Pääsin kirjakaupan valikoimiin tutustumisessa alkuun, kunnes hienovaraiset ulosheittokuulutukset alkoivat varttia ennen sulkemisaikaa.

Oxfam-hyväntekeväisyysjärjestön antikvariaatista löytyi muutama mielenkiintoinen kirja parilla punnalla. Kaikkia haluamiani kirjoja en voinut ostaa, sillä tiedossa oli, että ne olisi kannettava repussa seuraavan päivän Cambridgen retkellä.

Hiljainen hetki kirkossa

Kirkossa oli useita isokokoisia lasimaalauksia.

Kirkossa oli useita isokokoisia lasimaalauksia.

Kävin myös University Church of St Mary the Virgin -kirkossa, jossa oli upeita lasimaalauksia. Kauniita värejä, ikivanhaa kiveä, rauhallinen tunnelma.

Tutkin kirkon lattian muistolaattoja ja ristipistoin koristeltuja istuintyynyjä. Kirkon myymälästä ostin sinisen Oxford University -kynän. Oli jo sulkemisaika ja myyjä yritti hätistää pois innokkaita turisteja. Kirkon torniinkin olisi ollut pääsy, mutta lippu olisi pitänyt ostaa puolta tuntia ennen sulkemisaikaa.

Kiipesin vielä kirkon päädyssä olleelle parvelle ja sain perääni pari japanilaisturistia, jotka äkkäsivät hyvät kuvausmahdollisuudet. Pian tuli lähtökäsky tuli sieltäkin. Kirkon toisessa päässä oli ravintola, mutta siihen en tutustunut.

Näkymä parvelta alttaria kohden.

Fish & chipsejä pubissa

White Horse, Oxford

White Horse, Oxford.

Kävin myös The White Horse -nimisessä pubissa nauttimassa päivän ensimmäisen lämpimän aterian. Pubi oli pitkänomainen, kapea tila. Siellä oli jonkun verran asiakkaita.

Ennätin tekemään tilauksen Oxford Gold -oluesta ja fish and chips -annoksesta sekä saamaan mukavan kulmapöydän juuri ennen kuin pubiin pelmahti suuri ihmisjoukko.

Pubin itsensä kaupungin parhaaksi mainostama kala-peruna-annos maistui kyllä monivaiheisen matkan jälkeen ja jalkojakin oli mukava lepuuttaa.

Oxfordissa olisi ollut illalla mahdollisuus mennä konserttiin, mutta jätin sen väliin. Hotellihuone kutsui ja aamulla aikaisin oli edessä matkan jatkuminen seuraavaan yliopistokaupunkiin, Cambridgeen.

Normaali
Kuva-arvoitus: Kenen hautamuistomerkissä on tämä teksti: "The philosophers have only interpreted the world in various ways. The point however is to change it." Vinkki: muistomerkki on Highgaten hautausmaalta Lontoosta.

Kuva-arvoitus: Kenen hautamuistomerkissä on tämä teksti: ”The philosophers have only interpreted the world in various ways. The point however is to change it.” Vinkki: muistomerkki on Highgaten hautausmaalta Lontoosta.

Matkakohde, Valokuva

Kuva-arvoitus: kenen hautamuistomerkistä?

Kuva