Kirjamessumatkalla Lontoossa

Suomen tiedekustantajien opintomatka Lontooseen oli kirjanystävän toivematka. Tutkimme kirjoja kirjamessujen lisäksi myös kirjakaupoissa.

Olympia London -messukeskus täyttyi kustantajista ja muusta kirja-alan väestä 12.‒14.3.2024.

Olimme opintomatkalla tiistaista perjantaihin 12.‒15.3.2024. Keskiviikkoaamuna suuntasimme kirjamessuille. The London Book Fair järjestettiin Olympia London -messukeskuksessa Kensingtonissa (Hammersmith Road). Ovella oli melkoinen jono jo heti yhdeksän jälkeen, mutta pääsimme kulkemaan näytteilleasettajien sivuovesta.

Tulijoilla piti olla mukanaan tulostettu nimilappu, johon sai kotelon kaulanauhoineen. Kotelon materiaali oli fiksusti ruskeaa pahvia tavanomaisen muovin sijasta. Takin jättäminen säilytykseen maksoi kaksi puntaa. Narikkalappua ei annettu, vaan kävijä kirjasi puhelinnumeronsa tablettiin ja sai kohta tekstiviestin, joka toimi kuittina ja ”narikkalappuna”. Innovatiivista tämäkin.

Kävijäkortti muodostui kotona tulostetusta nimilapusta ja pahvisesta kotelosta.

Ammattilaisille suunnatuilla Lontoon kirjamessut on tarjolla myös paljon oheisohjelmaa seminaareista kirjailijahaastatteluihin. Osallistuimme torstaina Research and Scholarly Publishing Forum -konferenssiin. Kolmen päivän messulippu maksoi 86,40/96 puntaa ja konferenssiin osallistuminen 246 puntaa.

Kirja-alan globaali markkinapaikka

Puolan osasto oli näyttävä. Tarjolla oli kirjainfon lisäksi meheviä ja isoja omenoita.

Lontoon kirjamessut ovat globaali kirja-alan markkina- ja verkostoitumispaikka. Niille osallistuu vuosittain noin tuhat näytteilleasettajaa eri puolilta maailmaa, tänä vuonna luku oli 1 030. Messuosastoja on kahdessa kerroksessa.

Kiinalla ja eräillä Lähi-idän mailla oli näyttävät osastot. Maakohtaisia osastoja oli ainakin Virolla, Italialla, Saksalla, Puolalla, Romanialla ja Yhdysvalloilla. Suomi näkyi messuilla vain parin näytteilleasettajan verran (Aatos Editions, Bonnier Rights Finland ja Elina Ahlbäck Literary Agency).

Mikael Lilius esitteli messuilla Aatos Editions -kustantamonsa kirjoja, jotka julkaistaan englanniksi.

Messujen pressihuoneessa tapasin Lotta-Sofia Saahkon, joka kertoo olevansa globaali tarinankertoja. Hän on kirjoittanut seitsemän kirjaa karjalaisuudesta ja ulkosuomalaisuudesta, joista viisi aikuisille ja kaksi lapsille. Kirjamessuille hän kertoi tulleensa oppiakseen alaa.

Kustantajien rinnalla esillä olivat myös omakustanteita tekeviä kirjailijoita palvelevia yrityksiä. Näytteillä oli satoja kirjoja, jotka oli saatettu valmiiksi ilman kustantamoa.

Omakustannekirjoja.

Suositut esitykset

Messujen seminaarit ja esitykset olivat hyvin suosittuja ja siihen nähden esiintymispaikat olivat suhteettoman pieniä. Main Stage -esityspaikka veti vain 170 henkeä ja sinne halukkaista kertyi kymmenien metrien jono hyvissä ajoin ennen esitystä. Luovuin heti kättelyssä menemästä tekoälyn vaikutusta käsittelevään tilaisuuteen (Transforming the Future of the Written Word with Artificial Intellligence (AI)).

Toivoin vielä pääseväni Cover Meeting -tilaisuuteen, jossa käsiteltiin kirjojen kansien roolia ja suunnitteluprosessia, mutta tilan istumapaikat olivat jo täynnä. Jäin hetkeksi seisomaan ja kuuntelemaan, mutta luovutin melko pian.

Cover Meeting -esitykseen oli tarjolla enää seisomapaikkoja.

Kirjabisnes on vielä voimissaan

Kävijämäärää ei ole tiedossa, mutta väkeä oli paikoin tungokseen saakka. Se tiesi jonottamista niin kahviloihin kuin vessoihinkin. Paikalla ei ollut riittävästi kävijöille tarkoitettuja tuoleja ja pöytiä ja niinpä taukoa pitävät istuivatkin kursailematta lattialla siellä missä siihen oli tilaa.

Lontoon kirjamessut näyttivät sen, että vaikka puhutaan kirjan kuolemasta, lukemisen vähenemisestä ja kirjoitustaitojen ruostumisesta, niin kirjat ja kirjabisnes ovat vielä voimissaan. Mikä lieneekään se kirjojen määrä, joka oli messuilla esillä? Myytävää siellä ei juuri ollut joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, jotka olivat lähinnä omakustantajien tarjolle tuomia teoksia.

The London Book Fair järjestetään ensi vuonna 11.–13.3.2025.

Steve ”Mr. Pineapple” Mathieu esitteli värikkäällä ja aiheen mukaisesti koristellulla osastollaan kustantamiaan kirjoja.

Kuuden kirjakaupan kierros

Torstaina lähdimme messupäivän jälkeen neljän hengen porukassa kirjakauppakierrokselle. Joukossa oli niin antikvariaatteja kuin tavallisia kirjakauppoja.

The Skoop Books -antikvariaatin nimi oli kirjoitettu eteisen lattian mosaiikkiin.

The Skoop Books -antikvariaatissa kävijälle tuli olo, että täältähän voi löytyä mitä vain.

Aloitimme Skoob Books -antikvariaatista (66 The Brunswick), josta jotkut ryhmäläisistämme teki löytöjä. Minäkin kuvasin muutaman kirjan kannen muistilapukseni kuten on usein tapanani.

Toisena kohteenamme oli London Review Bookshop (14 Bury Place), joka on pienehkö, kahdessa tasossa toimiva kirjakauppa. Sen toiminta liittyy kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyvään The London Review of Books -lehteen, joka kertoo olevansa Euroopan johtava kulttuurijulkaisu.

London Review Bookshopissa oli kirjoja kahdessa kerroksessa.

Princess Louise -pubia on kutsuttu kauneimmaksi viktoriaalisen ajan pubeista. Kannattaa poiketa sisään levähtämään ja nauttimaan samalla silmänruokaa.

Virkistystauon pidimme viehättävässä ja koristeellisesti sisustetussa Princess Louise -pubissa (208 High Holborn) yhden seurueemme jäsenen vinkistä. Pubi on vuodelta 1872 ja sen sisustus on viimeistelty mosaiikilla, lasimaalauksilla, koristeellisilla kaakeleilla ja kaiverretuilla peileillä. Topatut nahkasohvat ja puiset kalusteet luovat hämyisää tunnelmaa. Princess Louisen on sanottu olevan parhaiten säilyneitä viktoriaanisen ajan pubeja.

Princess Louise -pubin seinien värikkäitä kaakelilaattoja.

Seuraavana kohteena oli Foyles (107 Charing Cross Road, Soho), josta löytyy kirjoja neljässä kerroksessa. Siellä olisi riittänyt tutkittavaa vaikka kuinka kauaksi, mutta meillä taisi olla aikaa vain vartin verran.

Foyles on monipuolinen kirjakauppa, jonka yläkerrassa on myös kahvila, The Café at Foyles.

Tyydyimme katselemaan vain Sotheran’s Rare Books & Prints -kirjakaupan (2 Sackville St), ikkunaa, koska kenelläkään ei tainnut olla kovin suurta harrastuneisuutta harvinaisiin kirjoihin ja aikamme kävi vähiin.

Kävimme pikaisesti myös Waterstones-kirjakaupassa (203‒206 Piccadilly, St. James’s), joka on kahdeksalla kerroksellaan Euroopan suurin kirjakauppa ja Waterstones on Iso-Britannian suurin kirjakauppaketju.

Seuraavaksi kävimme Hatchards Bookshop -kirjakaupassa (106 Piccadilly, St. James´s). Vuonna 1797 perustetussa kaupassa on panostettu kirjojen esillepanoon pienille pöydille, joita koristavat kukka-asetelmat.

Kukkia ja kirjoja Hatchardsin tapaan.

Kovin ostajamme sai täyteen pari kassillista kirjoja ja minä taisin hankkia neljä. Yksi meistä oli varovainen hankinnoissaan, koska matkusti pelkillä käsimatkatavaroilla. Hänenkin piti luovuttaa seuraavana päivänä, koska Bysantin historiaa käsittelevä kirja oli jäänyt hänen mieleensä ‒ hän lähti ostamaan sen ennen paluuta lentokentälle.

Minulla on jo nyt ikävä Lontooseen.

Kiitokset Suomen tiedekustantajien liitolle, uutteralle matkanjohtajallemme Mikolle ja kaikille opintoretkiläisillemme, oli mukavaa tutustua.

Lue myös:

Uuden Airbusin siivin Lontooseen
Maanalaista elämää Lontoossa
Ensin lensivät kirjeet
British Library ‒ tutkimiseen, inspiroitumiseen ja huviin
Kirjakauppaturistina Englannissa

Pikavisiitti keväiseen Lontooseen

Lontoo kutsui neljäksi päiväksi, kun pääsin mukaan Suomen tiedekustantajien opintomatkalle. Pääkohteenamme oli Lontoon kirjamessut, mutta ehdimme näkemään muutakin.

Suomen tiedekustantajien liitto maksoi opintomatkalle valituille matkat, majoituksen aamiaisineen ja messujen sekä ohjelmaan kuuluvien kohdevierailujen pääsyliput. Lisäksi liitto tarjosi yhteisen illallisen ja pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville se korvasi matkat kotoa lentokentälle. Matkalla oltiin tiistaista perjantaihin 12.‒15.3.2024.

Matkaan jo maanantaina

Matkalle piti kuitenkin lähteä jo maanantaina työpäivän jälkeen, koska tiistainen Finnairin lento Heathrow’lle lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 7.50.

Pääsen kentälle kätevästi Turusta Vainion Liikenteen bussilla ja kotini lähellä olevalta pysäkiltä. Matkasin lentokentälle saakka ja vaihdoin siellä hotellille vievään bussiin. Majoituin liiton varaamaan Scandic Helsinki Aviapolis -hotelliin.

Herätys olikin tiistaiaamuna jo klo 4. Ihan naapurissa sijaitsevassa Scandic Helsinki Aviacongressissa on tarjolla varhainen aamiainen päivittäin klo 4.00‒6.00, tosin ilman lämpimiä ruokia. Puuroa oli kuitenkin keitetty. Hyvä juttu, että oli mahdollisuus syödä kunnolla ennen monen tunnin reissua.

Lähdimme kahden opintomatkalaisen kanssa hotellin maksuttomalla bussikuljetuksella lentokentälle klo 5.40. Siellä oli jo melkoisesti ihmisiä, muttei valtavaa ruuhkaa. Lähtöselvityksen automaateista tulostimme lipukkeet matkalaukkuihin, jotka jätettiin hihnalle itse skannaten. Ihmistyötä on joka paikassa vähennetty. Henkilökuntaa on kuitenkin jonkun verran paikalla auttamassa.

Turvatarkastus sujui taas nopeasti Helsinki-Vantaan modernien laitteiden ansiosta. Joudun tosin aina skanneriin ja tarkastukseen, koska polvissa on rautaa.

Finnairin A350-koneella Heathrowiin

Finnairin Airbus 350 -koneessa matkustajien käytettävissä on näyttö, joka tarjoaa ajankulua lentotietojen, elokuvien ja musiikin muodossa.

Lentokone oli uudehko ja iso Airbus 350, jossa on penkkejä kolmessa kolmen istuimen rivissä. Jokaisella matkustajalla on käytössään oma näyttö, joka toimii myös viihdekeskuksena.

Minusta oli mielenkiintoisinta katsoa kameraa, joka kuvasi näkymiä lentokoneesta eteen- ja alaspäin. Näytöltä saattoi seurata lennon edistymistä ja tietoja lentokoneen nopeudesta, korkeudesta ja muista teknisistä tiedoista ja kartta näytti kulloisenkin sijainnin.

Kartta kertoi lähtö- ja kohdekaupunkien sijainnit ja lennon etenemisen.

Finnair tarjoaa asiakkailleen vain vettä ja mustikkamehua. Lisämaksusta saa muun muassa kahvia, teetä, muita juomia ja pientä syötävää; maksaminen sujuu vain kortilla. Osa matkustajista tuokin koneeseen omia eväitä. Kosmetiikan, asusteiden, lahjaesineiden ja muiden tuotteiden myynnin Finnair lopetti lennoillaan jo helmikuussa 2023, mikä on pelkästään hyvä juttu.

Laskeuduimme Lontooseen ja suuntasimme kohti tullia ja laukkuhihnoja. Matkaseurueemme 16 jäsenestä kolme joutui selittämään tulonsa syytä Heathrow´n tullissa jonkinlaisen satunnaisotannan seurauksena. Me muut odottelimme laukkujemme kanssa.

Metrolla mukavasti ‒ tai sitten ei

Koimme lisää pieniä vastoinkäymisiä lentoasemalla, kun kuulimme, että Piccadilly Line on epäkunnossa. Sillä linjalla juuri meidän piti kulkea hotelliimme Kensingtoniin, joten etsimme vaihtoehtoisen reitin.

Metrossa voi maksaa nykyisin myös maksukortin lähimaksulla, mutta ostimme kentän infotiskiltä yhden päivän kortin (£15.90). Se leimataan metron porteilla mennessä ja tullessa kuten lähimaksukortitkin. Pääsimme Barons Courtin metroasemalle, josta jatkoimme kävellen hotellille. Ilma oli edelleen sateinen, sellainen oli ollut jo ensinäkymä koneen ikkunastakin: harmaata, kosteaa.

Majoituimme Hilton London Olympia -hotelliin. Osa sai jo huoneensa, osa vasta myöhemmin. Lähdimme pienen tauon jälkeen kaupungille kulttuurikohteisiimme. Metropulmien vuoksi olimme aikataulustamme jäljessä, joten matkanjohtajamme katsoi viisaammaksi jättää ensimmäisen käyntikohteemme väliin.

Kulttuuriohjelmaa kirjastossa ja museossa

Olisimme käyneet tutustumassa Wellcome Collectioniin, joka on museo ja kirjasto (183 Euston Road). Se perustuu yhdysvaltalaisen lääke- ja apteekkialan yrittäjän Sir Henry Wellcomen (1853–1936) lääketieteellisten erikoisuuksien kokoelmiin. Mondon Lontoo-opas kertoo, että esillä on muun muassa amputointisahoja, jalkaproteeseja, anatomisia malleja, Charles Darwinin kävelykeppi ja Napoleonin hammasharja.

Wellcome Collectionin tarkoituksena on haastaa ihmisten terveyteen liittyvää ajattelua muun muassa tieteen ja taiteen keinoin. Museoon on vapaa pääsy. Museon ylläpitäjänä on Wellcome Trust -säätiö, joka on maailman neljänneksi varakkain hyväntekeväisyysjärjestö.

Menimme suoraan toiseen kohteeseemme eli British Libraryyn (96 Euston Road), jossa meitä odotti opastettu kierros. Paikka on minulle tuttu useammalta käynniltä, mutta nyt pääsimme kurkistamaan kirjaston taustatiloihin ja lukusaleihin. Ehdin vielä poiketa hetkeksi ravintolaan ja kirjakauppaan; isompi putiikki jäi käymättä.

The British Libraryn pienoismalli.

Näkymä The British Libraryn pääovelle.

The British Libraryn King´s Libraryn torni. Sen juurella on kahvila.

British Libaryn kirjakaupan valikoimaa ehdin tutkimaan vain vähän aikaa.

Kirjastossa olisi voinut viipyä kauemminkin, mutta seuraava paikka, maailman merkittävimmäksi historialliseksi museoksi luokiteltu British Museum odotti. Siellä en ole käynytkään ennen.

Olin sopinut tapaamisen ystäväni Suen kanssa museoon. Meillä oli hiukan vaikeuksia, sillä tulimme sinne eri kautta, Susan pääovesta (Great Russell Street) ja minä talon toisesta sisäänkäynnistä (Montague Place). WhatsAppin kautta sovimme tapaamisen kirjakaupan ja kahvion liepeille. Niinpä en tällä kertaa nähnyt mitään tästä kulttuurikohteesta.

On yllättävää, että museo sulkee päivittäin ovensa jo klo 17; poikkeuksena on perjantai, jolloin museota voi tutkia klo 20.30 saakka. Avautumisaika on joka päivä klo 10.

Jatkoimme Susanin kanssa juttelua vielä erään kirjakaupan kahviossa. Olemme tavanneet edellisen kerran vuonna 2019, jolloin kävin Lontoossa noin viikon reissulla. Olemme tutustuneet vuonna 1973 alkaneen kirjeenvaihdon kautta, joten yhteydenpitomme ja ystävyytemme on kestänyt jo 51 vuotta.

Varhaisen heräämisen vuoksi minun piti kuitenkin jo seitsemän aikaan sanoa kaipaavani lepoa. Vaikka olen kulkenut Lontoon metrossa aikaisemminkin, niin tuntui hiukan pelottavalta lähteä yksin kohti hotellia.

Loppumatka piti vielä kulkea pimeässä illassa Barons Courtin metroasemalta hotellille. Käytin suunnistusapuna Google Mapsia, joka tosin antoi minulle eri reitin kuin tullessamme. Pääsin kuitenkin hyvin perille ja nukkumaan.

Keskiviikosta ja torstaista vietimme suurimman osan kirjamessuilla (The London Book Fair). Messu- ja kirjakauppakokemuksia voit lukea erillisestä postauksesta Kirjamessumatkalla Lontoossa.

The London Book Fair järjestettiin Olympia London -messukeskuksessa Kensingtonissa.

Metromatkustusta

Metro on Lontoossa lyömätön matkustusväline ‒ mikäli junat kulkevat. Lontoon maanalaisessa (London Underground/Tube) on 11 linjaa, joiden yhteispituus on 402 kilometriä ja niiden varrella on 272 metroasemaa. Metrossa matkustaa päivittäin jopa viisi miljoonaa matkustajaa. Ruuhka-aikoina liikkeellä on yli 543 junaa.

Metrojunissa on joskus väljempää, joskus hyvin tiukkaa. Lähikontaktia ihmisiin ei voi välttää. Aika harvalla oli kuitenkaan enää maskia.

Käytävän molemmin puolin olevat penkkirivit tekevät sen, että edessäsi on monet tuntemattomien ihmisten kasvot. Niiltä voi piiloutua joko kääntämällä katseen kännykkään, joka on ylivoimaisesti suosituin tapa, taikka lehteen tai kirjaan.

Opastus auttaa turistiakin: kartat metrojunien seinillä ja asemilla, seuraavan aseman kertovat näytöt, kuulutukset ja painetut kartat. Lisätietoja voi etsiä TFL Go -apista tai Transport for London -verkkosivuilta. Ja ainahan voi kysyä neuvoa kanssamatkustajilta.

Kevättä ja kerjäläisiä

Lontoon metropoliluonne tuli vastaan juuri metrojen väenpaljoudessa, pitkissä välimatkoissa, katujen tungoksessa ja vilkkaassa liikenteessä. Tutut punaiset kaksikerroksiset bussit ja mustat taksit ilahduttivat, ehkä ne edustavat jonkinlaista pysyvyyttä muuttuvassa maailmassa.

Kaupungissa on myös paljon niitä, jotka joutuvat elämään toisten hyväntahtoisuuden varassa. Ensimmäinen kerjäläinen istui Barons Courtin metroaseman edustalla ja metrojunissakin heitä näkyi; yksi näytti vaikeasta elämäntilanteesta kertovaa lappua ja toinen jakoi paperinenäliinapakkauksia, joista palasi keräämään maksuja.

Magnoliat ja kirsikkapuut kukkivat, samoin monet kukat nurmikoilla. Kevättä oli siis ilmassa, joskaan aurinkoa ei paljon näkynyt. Sateenvarjoillekin oli käyttöä.

Kolmioleipiä, pubi-illallinen ja pizzaa

Yhtenä iltana nautimme porukalla pitkän pöydän ääressä kolmen ruokalajin illallisen The Scarsdale Tavernissa. Palvelu oli hitaanpuoleista, vaikka menuvalintamme oli ilmoitettu pubiin etukäteen. No, ruoat tulivat aikanaan, juomat samoin.

Olin tilannut alkuruoaksi italialaisen kermaisen pehmeän juuston, burratan, pääruoaksi fish & chips -annoksen ja jälkiruoaksi toffeepuddingin. Varsin tuhti ateriakokonaisuus, joka tasapainotti kevyeksi jäänyttä lounasta.

The Scarsdale Tavernin fish & chips -annos oli tuhti erityisesti alkuruoaksi nautitun burratan jälkeen.

Kolmioleivät näyttävät olevan brittiläinen vastaus pienempään ja isompaan nälkään. Tulin keskiviikkona kirjamessuilta varta vasten hotelliin lounaalle, kun luulin saavani kunnon ruokaa. Hilton London Olympia -hotellin Society-ravintola oli kuitenkin runsaslukuisen majoittujamäärän vuoksi ‒ suuri osa juuri messukävijöitä ‒ päättänyt rajoittaa lounaslistansa voileipiin ja pikkupurtaviin.

Kolmioleipien äärellä tuli hiukan ikävä suomalaisten ravintoloiden lounasruokia.

Kirjamessujen torstaisen The Research and Scholarly Publishing Forum -seminaarin lopuksi ohjelmassa oli ”verkostoitumislounas” ja näytti heti pahaenteiseltä, kun sivupöydille kannettiin valkoisia ja matalia laatikoita. Sieltä paljastui rivi kolmiovoileipiä. Kehtasin ottaa kaksi, juomaksi oli tarjolla vettä. Kevyt kenttälounas siis. Vatsan tilanne tasapainottui illalla, kun kävimme iltaisen kirjakaupparetken jälkeen italialaisessa Cacciari’s -ravintolassa ja valitsin pizzan.

Verkostoitumislounaalla on tietysti kätevää syödä kolmioleipiä, joiden nauttimiseen
ei tarvita veitsen ja haarukan apua.

Perjantaina olikin jo lähtöpäivä. Nopealiikkeinen ja innokas matkailija olisi vielä ehtinyt tutustumaan vaikka lähellä sijaitsevaan Holland Parkiin tai Design Museumiin. Jäin kuitenkin hotelliin, jonne ystäväni Sue tuli vielä juttelemaan. Suunnittelimme hiukan, että voisin tulla hänen vieraakseen syksyllä vähän pitemmäksi aikaa, kun vapaudun työelämästä.

Klo 13 ryhmämme lähti kohti metroasemaa ja paluumatkalle monta kokemusta rikkaampina. Kiitokset Suomen tiedekustantajien liitolle, uutteralle matkanjohtajallemme Mikolle ja kaikille opintoretkeläisille, oli mukavaa tutustua.

Lue myös:
Uuden Airbusin siivin Lontooseen
Maanalaista elämää Lontoossa
Ensin lensivät kirjeet
British Library ‒ tutkimiseen, inspiroitumiseen ja huviin
Holland Park – vihreä keidas

Minne matka vuonna 2023?

Uusi vuosi, uudet matkat. Osa reissujen hauskuutta on niiden suunnitteleminen ja tieto siitä, että tulevaisuudessa on jotain arjesta poikkeavaa. Mitä tuonee vuosi 2023 tullessaan?

Reissuvuoteni avaa pitkästä aikaa Matkamessut Helsingin Messukeskuksessa torstaista sunnuntaihin 19.–22.1.2023. Torstaina messut ovat auki ammattilaisille, joiksi bloggaajatkin luetaan. Heti aamusta on tarjolla aamiaistilaisuus, jossa on mahdollista tavata suomalaisten ja ulkomaisten turistitoimistojen ja alueorganisaatioiden edustajia. Tuona päivänä on väljää kierrellä messualueella.

Maaliskuussa on vuorossa myös Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäivät 10.–12.3.2023 Kokoushotelli Murikanrannassa, Terälahdessa lähellä Tamperetta.

Suunnitellen vai fiilisten mukaan?

Olen huono tekemään tarkkoja suunnitelmia, toimin enemmän ex tempore -tyyliin, mutta joskus on tehtävä varauksia hyvissä ajoin etukäteen, jotta matkasuunnitelmat onnistuisivat.

Poikkeuksena lyhyen ajan suunnittelemiseen ovat majoitusvaraukset tapahtumiin, joihin aion tänäkin vuonna mennä. Elämä opettaa. Olen jo varannut hotellit Sastamalasta Vanhan kirjallisuuden päivien sekä Hangosta Fotofestivalin aikaan. Nämä molemmat tapahtumat ovat pienellä paikkakunnalla, jossa majoituskapasiteetti on rajallista. Näissä molemmissa paikoissa on tullut tavaksi varata yösija jo edellisenä vuonna uloskirjautuessa.

Kirjapäivät järjestetään Sastamalassa juhannuksen jälkeen perjantaina ja lauantaina 30.6.–1.7.2023. Niiden perinteinen tapahtumapaikka, Sylvään koulu, on kesällä 2023 putkiremontissa ja sen vuoksi tapahtuma siirtyy Vexve-areenan ja Vammalan ammattikoulun ympäristöön.

Hanko Fotofestival järjestetään lauantaina 9.9.2023 ja kyseessä on jo kymmenes tapahtuma, joten sitä varmaan juhlitaan. Olen ollut mukana joka kerta – ja kävin Hangossa myös sellaisena viikonloppuna, jolloin tapahtumaa ei koronan vuoksi järjestetty.

Kalamata, Haag ja Lontoo?

Kalamata, Kreikka. Kuva: Bill Ligris Pixabaysta.

Toivon myös, että voin osallistua TBEX-organisaation järjestämään matkabloggaajien konferenssiin 8.–12.5.2023 Kalamatassa, Kreikassa. Olen hankkinut sinne jo lipun, mutta muut matkavalmistelut ovat tekemättä, mutta kannattaa hoitaa pian kuntoon.

Jossain vaiheessa voisin vierailla Jaana-sisareni nykyisessä kotikaupungissa Haagissa. Se on Alankomaiden hallintokaupunki maan länsiosassa Pohjanmeren rannalla. Sielläkin riittää varmaan nähtävää, mutta olisi myös houkuttelevaa vierailla muissa lähellä olevissa paikoissa, ehkä meillä vielä tuntemattomissa vanhoissa pikkukaupungeissa.

Haag, Alankomaat. Kuva: Cor Gaasbeek Pixabaysta.

Haag, Alankomaat. Kuva: Cor Gaasbeek Pixabaysta.

Haag, Alankomaat. Kuva: Cor Gaasbeek Pixabaysta.

Alankomaiden suosituimpiin kuuluva uimaranta, Scheveningen, on Haagin historiallinen merilomakohde. Se sijaitsee Haagin itäpuolella noin 15 minuutin ajomatkan päässä kaupungin keskustasta. Kuva: Olga Kropman Pixabaysta.

Yksi mahdollinen matkakohde voisi olla Lontoo, jossa asuu ystäväni Sue. Meillä on tänä vuonna juhlavuosi – tutustuimme toisiimme 50 vuotta sitten kirjeenvaihdon merkeissä. Olen käynyt useasti hänen luonaan.

Suunnittelimme, että Sue tulisi vuorostaan Turkuun ja Suomeen vuonna 2023, mutta nyt hän on arvellut, ettei se ehkä toteudukaan. Jospa voisin jälleen vierailla hänen luonaan, ja voisimme juhlia 50 puolivuosisataista kestänyttä yhteydenpitomme. Olen kertonut tarinamme postauksessa Ensin lensivät kirjeet.

Lontoo, Iso-Britannia. London Eye, maailmanpyörä.

Lontoo, Iso-Britannia. Näkymä Thames-joelle The Shard -pilvenpiirtäjän 68. kerroksesta.
Ikkunalasi hiukan heijastuu kuvaan.

Kaikki nämä reissut eivät välttämättä toteudu; ykköstoiveena on Kalamata. Olen ollut aikaisemmin kolmessa TBEX-konferenssissa ja ovat olleet sen verran huikeita kokemuksia, että saavat osallistumaan yhä uudestaan.

Muutama vakiotapahtuma on myös suunnitelmassa

Epäilemättä vietän aikaa myös Kurejoella, Alajärvellä, jossa on perheemme kesäpaikka edesmenneen isäni kotitalossa. Toivottavasti saan sinne mukaan myös sisaruksia ja lapsiamme. Vanhassa talossa saattaa olla pientä laittoa ja puutarhakin kaipaisi hortonomista hoitamista. Keväällä tai syksyllä siellä voisi olla etätöissä.

Kurejoella, Alajärvellä pääsee nauttimaan maalaismaisemista ja -elämästä.

Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, jos ne vain saadaan järjestettyä: Luovat ladyt -viikkoon Toivonniemessä, Ruissalossa tai jossain muualla, Fiskarsin Antiikkipäiviin, Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan elokuussa, Turun ja Helsingin Kirjamessuille sekä Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäiviin ja Vuoden Luontokuva -festivaaliin lokakuussa.

Toivon myös, että pääsisin viettämään viikon jossain uudessa paikassa joko etätöissä ja vapaa-ajalla. Toiveet ovat kohdistuneet jo monena vuotena Seiliin, Örööseen tai johonkin muuhun saaristopaikkaan.

Aiotko sinä matkustaa alkavana vuotena vai pysytteletkö kotiseudulla? Mikä on kohteesi? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2023.

Lue Hangosta: Minun Hankoni on syksyinen.

William Morris ja hänen galleriansa Lontoossa

1800-luvulla eläneeseen ja vaikuttaneeseen sisustusalan guruun William Morrisiin sekä hänen taiteeseensa ja tuotantoonsa voi tutustua William Morris Gallery -museossa Lontoossa.

Tämä nykyisin museona toimiva talo oli William Morrisin perheen kotina vuosina 1848–1856.

William Morris Gallery.

Taidehistoriaan ja sisustukseen liittyvistä asioista perillä olevat tunnistavat William Morrisin nimen. Tämä 1800-luvulla elänyt britti on tunnettu erityisesti tapeteistaan. Olen tässä pientä pintaremonttia suunnitellessani selaillut erinäisinä tapettinäytteitä ja tapettitalojen sivustoja ja hänen nimissään kulkevat mallit ovat tulleet esiin. Nuo värikkäät, luontoteemaiset tapetit voivat hyvinkin kohta somistaa paria seinääni. Hänen työnsä tulokset ovat siis edelleen käytettävissä.

William Morrisin Trellis-niminen tapetti.

Muistui mieleeni, että olen käynyt useammankin kerran Lontoon Walthamstow´ssa sijaitsevassa William Morris Gallery -museossa. Sainkin idean kirjoittaa tästä mahdollisesta vierailukohteesta Lontoon-kävijöille, koska en ole sitä aikaisemmin tehnyt.

Teologiasta taiteeseen

William Morrisin kuva muraalina museon lähellä olevan rakennuksen seinässä.

William Morris syntyi vuonna 1834 varakkaan pörssimeklarin perheeseen kolmantena lapsena. Myöhemmin perhe kasvoi kaikkiaan yhdeksänlapsiseksi. Hän opiskeli Oxfordissa teologiaa, ja tutustui siellä Edvard Burne-Jonesiin, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä ja liikekumppaninsa. Pian heidän mielenkiintonsa suuntautui jumaluusopin sijasta taiteeseen ja arkkitehtuuriin taidekriitikko John Ruskinin ajatusten ja hänen perustamansa arts and crafts -liikkeen innoittamana. Morrisin omien sanojen mukaan hän halusi nuoruuden ylimielisyydellä ei vähempää kuin muuttaa maailman kauneudella.

William Morris avioitui Jane Burdenin kanssa, ja he rakennuttivat punatiilisen Red House -nimisen talon Bexleyheathiin, Lontooseen. William Morris löysi lahjakkuutensa sisustussuunnittelijana tämän oman talon luomisen myötä. Hän oli monipuolinen henkilö: muun muassa arkkitehti, graafikko, idealistinen ajattelija ja sosialisti, kirjailija-runoilija, kirjapainon perustaja ja arts and crafts -liikkeen johtohahmo. Liike suosi käsityötä, luonnonmukaisuutta ja yksinkertaisia muotoja.

Kotiin vain kaunista ja hyödyllistä

Tapettunäytteitä William Morris Galleryssa.

William Morris korosti taiteen ja kauneuden merkitystä elämässä. Hänen neuvonsa kodinsisustajille oli: ”Älä ota kotiisi mitään, mitä et tiedä hyödylliseksi tai usko kauniiksi”. Tämä sopii edelleen meille, jotka kamppailemme jatkuvan tavaramäärän kanssa kodeissamme. Jos karsimme kaikki hyödyttömät ja rumat tavarat, luomme itsellemme viihtyisän kodin. Yksinkertainen neuvo, mutta käytännössä kuitenkin niin vaikea.

William Morris pahoitteli sitä, että hänen suunnittelemansa tuotteet olivat niin kalliita ja halusi luoda yhteiskunnan, jossa jokainen voi elää mukavasti kauniissa ympäristössä.

Oma paino kirjataiteen luomiseksi

William Morris perusti ensin taidekäsityöyhdistyksen vuonna 1859, joka muuttui muutamaa vuotta myöhemmin Morris, Marshall, Faulkner & Co. – ja sittemmin taiteilijan yksin omistamaksi ja johtamaksi Morris & Co. -yritykseksi. Siellä suunniteltiin sisustuksia, koriste- ja lasimaalauksia, tapetti- ja kangasmalleja.

William Morris oli kiinnostunut kirjataiteestakin, joten hän perusti vuonna 1891 Kelmscott Press -kirjapainon, jossa hän halusi tuottaa kauniita ja arvokkaita teoksia. Hän kehitti myös omia fontteja, jotka ovat edelleen käytettävissä.

William Morrisin luoma fontti.

William Morris oli myös matkailija, sillä hän kävi kaksi kertaa Islannissa, jonka maisemat ja saagat kiehtoivat häntä. Saagat ovat Islannissa 1100–1400-luvuilla tuntemattomien kirjoittajien kansankielisiä kaunokirjallisia proosakertomuksia. Niissä kuvataan muun muassa Islannin asuttamista, skandinaavisia kuninkaita, sankareita ja pyhimyksiä. William Morris käänsi niitä englanniksi, kuvitti ja painatti kirjapainossaan.

William Morrisin kahden Islannin matkan reitit on merkitty karttaan.

Huomispäivän uutisia

William Morris kirjoitti myös teoksen News from nowhere vuonna 1892. Teos on suomennettu vuonna 1900 nimellä Ihannemaa ja vuonna 2008 nimellä Huomispäivän uutisia (Ville-Juhani Sutinen, Savukeidas). Se sijoittuu kirjallisuudessa luokkaan spekulatiivinen fiktio.

Vaski-kirjaston kuvauksen mukaan ”Morris kirjoitti 2000-luvun alun Lontooseen sijoittuvan kaunokirjallisen pääteoksensa viestiksi aikalaisilleen ja etenkin tuleville sukupolville. Teknologinen konservatiivi ja nostalginen utopisti Morris sommittelee teollistuneen ja itsekkään uhkapelien maailman vastineeksi ekologisen sosialistisen utopian, jossa kapitalismin sairaudesta on parannuttu uuteen yhteisöllisyyteen. Kaunokirjallinen kerronta yhdistyy dialogiseen filosofiaan ja yhteiskuntateoriaan, lopputuloksena on teos, joka rakentaa uuden Lontoon myös oman tärvellyn nykyisyytemme kääntöpuoleksi.”

Kaiken kaikkiaan tämä William Morris on hämmästyttävän monipuolinen ja tuottelias. Hänen on sanottu vaikuttaneen vallankumouksellisella tavalla viktoriaanisen ajan taidemakuun.

Elämäntyö esillä William Morris Galleryssa

William Morrisiin ja hänen elämäntyöhönsä voi tutustua William Morris Galleryssa, joka on ainut hänen elämäntyölleen omistettu julkinen museo. Se sijaitsee osoitteessa Lloyd Park, Forest Road, Walthamstow, London. Paikka on Itä-Lontoossa, ja sinne pääsee muun muassa jäämällä pois Victoria-metrolinjan Blackhorse Road – tai Walthamstow Central –asemalla, joiden lähistöltä voi jatkaa matkaa bussilla tai kävellen. Museo suosittelee käyttämään julkisia kulkuneuvoja ja sen verkkosivuilta löytyvät yksityiskohtaiset saapumisohjeet.

Pohjakerroksessa on näyttelyhuoneiden lisäksi tila vaihtuville näyttelyille, pieni myymälä ja kahvio. Ensimmäisessä kerroksessa on lisää näyttelyhuoneita. Museossa on myös kirjasto. Taloa ympäröi kaunis puutarha. Museossa järjestetään myös monenlaisia tapahtumia ja koulutuksia kaikenikäisille.

Sisääntuloaulassa toimii pieni myyymälä, josta voi ostaa tuliaisia.

Museon näyttelytiloja.

Morrisin yrityksen luomia tapetteja on edelleen saatavissa.

William Morris Galleryyn on vapaa pääsy, mutta se ottaa vastaan mielellään lahjoituksia toimintansa tukemiseen. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–17 ja kahvio/teehuone (The Tea Room) on avoinna samoina päivinä, mutta se suljetaan jo klo 16.30.

Kahvilassa voi virkistäytyä museokierroksen jälkeen.

William Morris Galleryn sivuilta löytyy myös pitkä luettelo muita paikkoja, jotka voivat kiinnostaa kävijöitä, muun muassa The Red House, josta kaikki alkoi ja Victoria and Albert Museum, josta löytyy Morrisin yrityksen suunnittelema The Green Dining Room sekä tuotteita huonekaluista tekstiileihin.

British Library ‒ tutkimiseen, inspiroitumiseen ja huviin

Lontoossa riittää nähtävää ja katsottavaa, mutta kirjanystävälle yksi erityisen sykähdyttävä kohde on British Library. Sinne voi palata aina uudelleen ja uudelleen.

British Library on sen verran vaikuttava rakennus, että siellä voi tuntea olevansa kuin Liisa Ihmemaassa.

British Library suo Lontoon-kävijälle rauhallisen, mutta silti elävän tyyssijan suurkaupungin hälinässä. Kirjastoon voi mennä, vaikka ei olisi ollenkaan kiinnostunut kirjoista. Olen käynyt siellä useamman kerran, viimeksi huhti-toukokuussa 2019.

Eräässä kirjaston seinätekstissä toivotetaankin tervetulleeksi muun muassa lievästi uteliaat ihmiset, yrittäjät, turistit, jotka luulevat tulleensa British Museumiin sekä näyttelyihin tulevat perheet.

Tekstin lopussa todetaan: tervetuloa Iso-Britannia, tervetuloa maailma, tervetuloa British Libraryyn. Vaikka vieraita kutsutaan avosylin, ei turvallisuusasioita ole unohdettu: sisään pääsee vain turvatarkastuksen läpi.

British Libraryn kansainvälisen ja monenkirjavan asiakaskunnan katseleminen käy myös hauskasta ajanvietteestä.

British Library toivottaa tervetulleeksi.

Ison-Britannian kansalliskirjasto

British Library on Ison-Britannian kansalliskirjasto. Se on kokoelmiltaan ja kävijämääriltään maailman suurin – tai toiseksi suurin – kirjasto yhdysvaltalaisen Library of Congressin kanssa.

British Libraryn kokoelmissa on 150 miljoonaa nidettä, joihin sisältyy noin 25 miljoonaa kirjaa. Kokoelmiin kuuluu merkittävä määrä käsikirjoituksia, joista vanhimmat ovat 300-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Kokoelma kattaa kaikki sivilisaation vaiheet ja useimmat tunnetut kielet. Kirjasto kertookin pitävänsä hallussaan ”maailman tietoa.”

British Library on yksi Ison-Britannian vapaakappalekirjastoista, joten se saa lakisääteisesti jokaisen kirjan, joka julkaistaan tai jota levitetään Isossa-Britanniassa tai Irlannissa. Kirjasto hankkii kokoelmiinsa myös ulkomailla julkaistua materiaalia. Vuosittain kirjaston kokoelma kasvaa noin kolmella miljoonalla niteellä.

Mielenkiintoisia näyttelyitä

British Libraryn avaraa aulatilaa.

Itse rakennuksessa on paljon nähtävää ja näyttelyt tarjoavat aina jotain uutta. Kirjastossa järjestetään myös opastettuja kiertokäyntejä, tilaisuuksia ja kursseja.

Kirjaston aarteita on nähtävillä pysyvässä Treasures of the British Library -näyttelyssä The Sir John Ribblat -galleriassa, muun muassa Magna Carta, kaksi Gutenbergin painamaa Raamattua, Leonardo da Vincin muistikirja, Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -käsikirjoitus ja Beatlesien I Want to Hold Your Hand -laulun käsinkirjoitetut sanat. Tähän näyttelyyn on vapaa pääsy.

Kirjastossa on myös mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä kartoista James Cookiin ja kirjoittamisen historiaan – mainitakseni muutamia menneistä näyttelyistä.

Parhaillaan esillä on Buddhism-näyttely. Se on avoinna sunnuntaihin 23.2.2020 saakka. Kuinka 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua Intiassa syntynyt buddhalaisuus on kehittynyt nykyiseen tilaansa, uskonnoksi tai elämänfilosofiaksi, jolla on yli 500 miljoonaa seuraajaa? Mitä tiedetään Buddhan elämästä?

Esillä on upeita buddhalaisia käsikirjoituksia, kääröjä, kirjoja ja taideteoksia yli 2 000 vuoden ajalta ja 20 maasta British Libraryn laajimmassa aihepiirin näyttelyssä.

Buddhan elämää esittelevä teos. © British Library.

Toisena ajankohtaisena näyttelynä on naisten oikeuksiin liittyvä Unfinished Business: The Fight for Women’s Rights. Se on esillä vielä ensi kesän loppupuolelle sunnuntaihin 23.8.2020 asti.

Englannin historiasta kiinnostuneet voivat innostua jo tulossa olevasta näyttelystä, joka esittelee kaksi kuningatarta, serkusta ja kilpailijaa 1500-luvun Englannissa. Elizabeth and Mary -näyttely aukeaa ensi vuoden syksyllä 23.10.2020 ja on esillä sunnuntaihin 21.2.2021 saakka.

Arkkitehtuuri – sekoitus monesta inspiraation lähteestä

British Library sijaitsi aiemmin useissa eri rakennuksissa, kunnes se sai käyttöönsä uudisrakennuksen St Pancrasin alueelle. Arkkitehtinä toimi professori, Sir Colin St. John Wilson. Kirjaston suunnittelu alkoi vuonna 1962 ja rakennus valmistui vuonna 1998 – projekti kesti siis lähemmäs 40 vuotta.

Kirjastossa on kaikkiaan kuusi kerrosta ja sen pinta-ala on 200 000 m². Osa tiloista on maan alla. Vertailukohteena mainittakoon, että Oodin kokonaispinta-ala on noin 17 000 m². Rakennuksen sisutusmateriaaleina on käytetty muun muassa puuta, marmoria, nahkaa ja pronssia.

Rakennuksen arkkitehtuuri on saanut vaikutteita niin Kiinasta, 400-luvun Roomasta, keskiajan Italiasta ja englantilaisesta vapaasta koulukunnasta kuin myös 1900-luvun arkkitehtuurin vaikuttajilta Le Corbusierilta, Louis Kahnilta ja – Alvar Aallolta.

British Libraryn rakennetta havainnollista pienoismalli.

Piirroskuva näyttää myös British Libraryn maanalaiset kerrokset.

Tarjolla myös tuliaisia

Kirjaston oma myymälä on täynnä jos jonkinlaista kirjaa, kassia, kippoa ja kuppia. Tarjolla on asusteita, koruja, postikortteja, ruokaa ja juomaa, pelejä, kirjoitustarvikkeita ja paperitavaraa ja tekniikkaa. Tähän aikaan vuodesta valikoimissa on myös jouluisia tuotteita.

Tuliaisiksi voi ostaa vaikka Lontoon postinumeroalueita kuvaavan palapelin tai British Libraryn omaa teetä. Kirjastosta löytyy myös erillinen kirjakauppa.

British Libraryn kirjakaupan valikoimaa.

Lepoa ja virkistystä

King´s Libraryn vieressä on kahvilatiloja kahdessa kerroksessa.

British Library toimii myös turistin levähdyspaikkana. Siellä on tarjolla langaton verkko, maksutonta säilytystä niin narikassa kujin lokeroissa sekä WC-tilat.

Kirjaston kahvilat niin sisällä kuin ulkona ja ravintola ovat mainioita taukopaikkoja niin metropoliin tutustujille kuin tutkimuksen parissa ahkeroiville.

Sisäänkäynnin yhteydessä on pieni kahvionurkkaus ja kirjaston keskellä olevan mustan lasitornin, King´s Libraryn, takana on kahvila kahdessa kerroksessa. Sieltä saa kahvin, teen, leivonnaisten ja pikkusuolaisten lisäksi myös lounasta ainakin keittojen ja salaatin muodossa. Tilaakin oli väljemmin kuin alakerran kahviossa.

Ylemmän kerroksen takaosassa on Terrace Restaurant. Ulkoterassi on lämpiminä päivinä mukava paikka virkistystaukoon.

Kirjaston jäsenille on oma yksityinen ravintolansa. Jäsenyyden saa edullisimmillaan 80 punnalla vuodessa.

Terrace Restaurant on mukavan valoisa paikka. Tässä ravintolassa on pöytiintarjoilu.

Kirjaston aineistoja voi tutkia lukusalissa

Kirjaston kokoelmat ovat avoinna kaikille, jotka tarvitsevat tietoa tutkimuksiinsa, niin akateemisiin, henkilökohtaisiin kuin kaupallisiin tarkoituksiin. Kirjasto ei lainaa aineistojaan, vaan niitä voi tutkia ja lukea lukusaleissa. Kirjaston kirjoista vain murto-osa on hyllyissä ja valtaosa on varastossa, josta aineisto tilataan etukäteen.

Pääsy lukusaliin edellyttää lukijapassia, jonka saa rekisteröitymällä toimistosta melko tiukan tuntuisin ehdoin. Henkilöllisyys ja osoite tulee voida osoittaa dokumentein. Lukijapassi voidaan myöntää yhdestä kuukaudesta kolmeen vuoteen.

Lukusaliin mentäessä on jätettävä kaikki ylimääräiset tavarat pohjakerroksen lukittaviin lokeroihin ja sallitut tavat kuljetetaan lukusaliin läpinäkyvässä muovipussissa. Mukaan saliin voi viedä lukijapassin, lyijykyniä, kannettavan tietokoneen, kuulokkeet ja matkapuhelimen. Käsien tulee olla kuivat ja puhtaat.

Kirjaston digitaalisia aineistoja voi käyttää kotoa käsin.

Ohjeita lukusaliin menijälle. Sisäänpääsyyn tarvitaan lupa.

Haluaisitko adoptoida kirjan?

Tässä tulee lyömätön joululahjaidea, jos lähipiirissäsi on kirjanystäviä: voi adoptoida hänelle – tai itsellesi – kirjan. Lahjoittamalla British Libraryn konservointityöhän 25 puntaa, voit adoptoida itsellesi kirjan klassikkokirjojen listalta. Kuinka olisi vaikka Louisa May Alcottin Pikku naisia tai Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin seikkailut? Adoptoitavien kirjojen lista on aika suppea, joten tietyllä kirjalla lienee monta adoptoijaa.

Jos sinulle on kertynyt lahjoitettavaa 1 000 puntaa tai enemmän, niin voit valita vapaasti kirjaston kokoelmista ja saat tiettyjä etuja ja huomionosoituksia.

British Library konservoi vuoden mittaan noin 1 500 teosta, joten lahjoitusvaroille on käyttöä.

Avoinna kaikkina arkipäivinä

Kirjasto on avoinna kaikkina arkipäivinä; sunnuntaisin ja juhlapyhinä kirjasto on suljettu. Kirjaston ovet yleisölle avoimiin tiloihin eli näyttelyihin ja myymälään aukeavat arkipäivisin klo 9.30 ja sunnuntaisin ja pyhäpäivisin klo 11.00 ja sulkeutuvat maanataisin klo 18.00, tiistaisin klo 20.00 ja lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 17.00.

Lukusalien ja rekisteröintitoimiston aukioloajat voi tarkistaa kirjaston sivuilta osoitteesta www.bl.uk.

British Library sijaitsee Ossulston Streetin, Euston Roadin ja Midland Roadin rajaamalla alueella osoitteessa St Pancras, 96 Euston Road.

Yksi lähellä sijaitsevista metro- ja rautatieasemista on Euston ja myös monet bussireitit kulkevat kirjaston vierestä.

 

Pubista pubiin Lontoossa

The Hornimans at the Hays -pubin juomavalikoimaa.

Pubien nimet ovat veikeitä. Tässä piikkisian mukaan nimetyn pubin kyltti.

Brewdog-pubissa on tarjoilua myös toisessa kerroksessa.

Jos hiukan janottaa tai nälättää Lontoossa, on apu yleensä lähellä. Pubiin on helppo poiketa.

Enpä tiedä, löytyykö jostain tilastoa, joka kertoisi Ison-Britannian pubien määrän. Yksi luku on 60 000, jossain mainitaan luvuksi 40 000. Ehkä totuus on jossain puolivälissä.

Osa pubeista on toiminut satoja vuosia, osa on uudempia. Suunta on ollut kuitenkin laskeva. Silti, edelleen, pubikulttuuri on vakiintunut osa brittiläisyyttä.

Kalaa ja perunoita tai liha-munuaispiirasta ja olutta

Pintti tai puolikas tilataan tiskiltä ja jos on kurniva vatsa, voi valita vaikka kalaa ja perunaa tai jonkun piirakan.

Fish and chips -annoksessa on uppopaistettua, leivitettyä kalaa, useimmiten koljaa, turskaa tai kampelaa, ranskalaiset perunat, soseutuja herneitä, sitruunan lohkoja ja tartarkastiketta.

Liha-munuaispiiras (steak and kidney pie) on toinen klassinen pubiruoka, täytetty ruokaisa piirakka. Myös hampurilaisannoksia löytyy ruokalistalta.

Hanaoluissa on usein paljon valinnanvaraa paikallisten panimoiden kuten Fuller’s, Camden Town Brewery, The Kernel Brewery ja monien muodikkaiden pienpanimoiden valikoimasta klassisiin vaihtoehtoihin, kuten irlantilaiseen Guinnesiin. Se lienee maailmanlaajuisesti tunnetuin stout-tyyppinen, tumma pintahiivaolut, jonka kotipaikka on Dublin Irlannissa.

Viinipullo toimii aterian tilausnumerona The Euston Flyer -pubissa.

Leppoisa lepopaikka

Sisustus on usein kodikasta: kuluneita lautalattioita, istuskeluryhmiä, kynttilöitä ja kukkia, tauluja, ja valokylttejä. Usein on tarjolla myös sanomalehtiä luettavaksi.

Pubissa voi lepuuttaa hetken kaupungilla kulkemisesta väsyneitä jalkojaan ja nauttia virvokkeita. Vessa löytyy usein joko alakerrasta tai yläkerrasta. Katutasossa on ainoastaan invavessa ja sekin useimmiten lukossa.

Viikonlopun alkaessa pubit ja pubien edustat täyttyvät ihmisistä, jotka juhlivat alkavia vapaapäiviä. Silloin pubissa on tarjolla vain seisomapaikkoja, ellei ole mennyt istuskelemaan hyvissä ajoin.

Brewdog-pubin värikästä sisustusta.

Brewdog-pubin yläkertaa.

The Euston Flyer -pub sijaitsee lähellä The British Librarya.

Tämä The Montagu Pyke -pubi on ollut aikaisemmin samannimisen miehen elokuvateatteri. Tilassa on toiminut myös kuuluisa rock-klubi The Marquee Club.

The Hornimans at the Hays -pubin seinä oli peitetty puisilla pakkauslaatikoilla.

Tämä hurjannäköinen maalaus koristaa Brewdog-pubin portaikkoa.

The Yard -pubin siniset portaat vievät toiseen kerrokseen.

5th View Bar & Food sijaitsee Waterstones-kirjakaupan viidennessä kerroksessa.

Punch & Judy -pubi sijaitsee Covent Gardenissa. Yläkerran parvekkeelta voi katsella alhaalla olevalla aukiolla, Pyhän Paavalin kirkon edustalla esiintyviä katutaiteilijoita.

Lisää pubikuvia löytyy täältä. Guinnessista ja muista irlantilaisoluista voi lukea lisää täältä.

Holland Park – vihreä keidas

Lontoon miljoonakaupungin vilinästä saattaa välillä kaivata rauhallisempaan ympäristöön. Onneksi ruuhkaisten katujen lisäksi kaupungista löytyy myös lukuisia puistoja. Yksi niistä on Kensingtonin ja Chelsean alueen suurin puisto Holland Park.

Opastetaulusta voi tutustua puiston laajaan alueeseen palveluineen.

Hevoskastanja kukki Holland Parkissa toukokuun alussa.

Vietin Holland Parkissa viime toukokuussa muutaman hetken. Puisto löytyy osoitteesta Ilchester Place. Sinne pääsee kätevästi vaikka metrolla, kun jää pois Holland Park -asemalla.

Puisto se aukeaa päivittäin kello 7.30 ja sulkeutuu puolta tuntia ennen auringonlaskua. Tarkempi aukioloaika löytyy ainakin opastetaulusta.

Puiston alueella oli alun 1600-luvulla rakennettu kartano, joka sai sittemmin nimen Holland House. Lordi ja lady Holland järjestivät upeita juhlia.

Kartano vaurioitui pahoin toisessa maailmasodassa. Sen säilynyt osa toimii nyt nuorisohostellina ja Orangery Galleryssa järjestetään taidenäyttelyitä ja yksityistilaisuuksia, muun muassa häitä. Gallerian ulkopuolella sijaitsee upea ruusupuutarha.

Taiteilija Mao Wen Biao on loihtinyt puiston muraaleihin Holland Housessa 1870-luvulla vietettyjen puutarhajuhlien tunnelmaa. Maalaukset on tehty vuosina 1994-95.

Holland Parkista löytyy muun muassa noin 22 hehtaaria puistoa, lasten leikkipaikkoja, muun muassa The Holland Park Adventure Playground, urheilualueita, kuten tennis- jalkapallokentät, kahvila ja metsää.

Puiston ekologinen keskus järjestää erilaisia tapahtumia kaikenikäisille sekä koululaisvierailuja ja luontokerhoja lapsille.

Puiston sisällä on myös toinen puisto, Kioton kauppakamarin vuonna 1991 lahjoittama japanilainen puutarha Kyoto Garden. Sunnuntai ei ollut paras päivä tutustua puutarhaan, sillä siellä oli paljon ihmisiä. Liikkuminen ja kuvaaminen oli hiukan hidasta ja hankalaa. Parhaita kuvakulmia ottamaan piti jonottaa ja odottaa vuoroaan monien selfie- ja lapsikuvausten jälkeen.

Kaunis Kyoto Garden kyllä oli ja siellä pääsi hyvin japanilaisen puutarhaan tunnelmaan. Ihastelin lammen rannalla lintupatsasta, kunnes huomasin, että pitkän aikaa liikkumattomana seissyt hahmo olikin elävä olento, kenties harmaahaikara.

Toisaalla puistossa tepasteli riikinkukkoja. Niillä lienee alueella pitkä historia, sillä näitä koristeellisia lintuja näkyy muraalissa, johon on kuvattu 1800-luvun puistojuhlia.

Puistokäynnilläni ehdin istua myös kahvilassa sekä tutustua ukrainalaisen taiteilijan Galyna Petrovan Return to Nature -taidenäyttelyyn puiston Ice House Gallery -näyttelytilassa sekä ihastella ruusutarhaa, jossa kuljeskeli myös afrikkalainen hääseurue eksoottisen näköisissä juhlavaatteissaan.

Puiston toisessa päässä vastaan tuli Design Museum, jossa ehdin hetken kuljeskella ennen sen sulkeutumista. En päässyt enää elokuvaohjaaja Stanley Kubrikin uraa esitelleeseen The Exhibition -näyttelyyn.

Teatteria ja katutaidetta Lontoossa

Hiirenloukku on Agatha Christien menestysnäytelmä St Martin’s Theatressa.

Jos käyt Lontoossa, niin nauti myös metropolin runsaasta teatteri- ja musikaalitarjonnasta.

Lontoo on kuuluisa monista menestysmusikaaleistaan ja teatteriesityksistään, jotka saattavat olla näyttämöllä vuosia, ellei vuosikymmeniä. Ennätys tällä saralla lienee Agatha Christien näytelmällä Hiirenloukku (The Mousetrap), jota on esitetty jo 67 vuotta. Sen ensi-ilta oli Nottinghamissa lokakuussa 1952, josta se siirtyi pian Lontooseen. Nykyisin sitä esitetään St Martin’s Theatressa West Streetillä.

Teatteriin ex tempore

Oopperan kummitus, Leijonakuningas, Mamma Mia, TINA – The Tina Turner Musical, Thriller Live, Les Miserables, Evita, Frozen, Maija Poppanen ja monet muut musikaalit odottavat katsojiaan Lontoossa. Jos haluaa nähdä jonkun tietyn hyvin suositun esityksen, lienee syytä hankkia liput ajoissa. Tarjolla on useita verkkokauppoja.

Olen nähnyt Lontoossa muutaman musikaalin, mutta olen valinnut näytöksen ex tempore -tyyliin eli lähinnä katsonut, mitä on tarjolla haluamanani päivänä ja valinnut niistä mieleiseni. Säänkin voi ottaa huomioon, sateen sattuessa teatteri on mitä sopivinta ajanvietettä, kuivalla kelillä voi nauttia kaupungilla ja puistoissa kuljeskelusta.

Broadway-musikaalia esitetään 42nd Street Theatre Royal Drury Lane -teatterissa.

Lippuja verkosta tai myyntikojusta

The London Box Office palveli hyvin; lipun voi ostaa verkosta vaikka samana päivänä ja noutaa sen kassalta viimeistään puolta tuntia ennen näytöksen alkua. Vastaavia palveluja on monia muitakin. Myös Time Out -sivustolta voi löytää hyviä vinkkejä.

Kävin toukokuussa katsomassa Oopperan kummituksen (Phantom of the Opera), paikkana oli Her Majesty ’s Theatre. Lippu maksoi 38,70 puntaa päivänäytökseen permantopaikalta.

Kuhunkin esitykseen on tarjolla monen hintaisia lippuja riippuen paikasta ja esityksestä. Lipun voi saada 20–30 punnalla taikka halutessaan voi maksaa vaikka 150 puntaa. Joistain paikoista on huono näkyvyys ja lippukin on halvempi.

Tarjolla on monenlaista Oopperan kummitus -matkamuistoa.

Jos paikan kohdalla mainitaan näköesteestä, niin edessä voi olla pylväs.

Come From Away -musikaalia esitettiin Phoenix Theatressa.

Katsojat ovat kiinnittäneet Come from away -karttaan oman kotipaikkansa.

TKTS-myyntikojusta Leicester Squarelta voi ostaa viime hetken teatterilippuja alennettuun hintaan. Myynnissä ovat saman päivän, huomisen ja ylihuomisen näytösten liput.

Her Majesty´s Theatre.

Theatre Royal Haymarket.

Ilmaisia esityksiä kadulla

Lontoossa on nähtävissä myös runsain määrin katuteatteria ja esiintyjiä tanssijoista koomikkoihin ja elävistä patsaista taiteilijoihin. He odottavat tietysti muutaman punnan antamista katsomisen jälkeen, mutta se on vapaaehtoista.

Yksi varma paikka taidokkaiden esiintyjien bongaamiseen on Covent Gardenilla oleva aukio.

Kullattu prinsessa Piccadilly Circuksessa.

Breakdance-esitys keräsi runsaasti yleisöä Piccadilly Circukseen.

Koomikko tarvitsi esitykseensä avustajia Covent Gardenissä.

Lontoon salaiset puutarhat kutsuvat

Mansikat ovat kypsyneet. Eversheds Sutherland Vegetable Garden. © Diana Jarvis/ Open Garden Squares Weekend.

Viherpeukaloille paras aika matkustaa Lontooseen on kesäkuun toisena viikonloppuna. Tuolloin voi tutustua suurkaupungin yksityisiin puutarhoihin.

Lontoossa vietetään jo 22. kertaa Open Garden Squares Weekend -tapahtumaa 8.‒9.6.2019. Se avaa portit moniin sellaisiin puutarhoihin, joihin yleisö ei normaalisti pääse.

Kohteita on mukana kaikkiaan yli 130. Joukossa on katto- ja siirtolapuutarhoja, perinteisiä ja kokeellisia sekä historiallisten rakennusten, instituutioiden, kahviloiden ja koulujen puutarhoja.

Osa puutarhoista on auki vain lauantaina, osa vain sunnuntaina ja jotkut molempina päivinä. Kätevintä on ostaa etukäteen 15 punnalla (17,50 eurolla) tai paikan päältä 20 punnalla (23,35 eurolla) lippu. Mukaan saa opaskirjasen, joka esittelee avoinna olevat puutarhat alueittain.

Puutarhasta saa mukaansa kätevän tietopaketin avoimista puutarhoista. Runsaasti tietoa tarjolla myös tapahtuman verkkosivuilla.

Avoinna on myös kattopuutarhoja, joista pääsee ihailemaan Lontoota normaalia korkeammalta. Cannon Bridge Roof Gardens © Anna Barclay/ Open Garden Squares Weekend.

Suunnittele reitti etukäteen

Reitti kannattaa suunnitella etukäteen, jottei suuri osa päivästä hupene välimatkoihin. Tapahtuman yksityiskohtaisilta verkkosivuilta voi etsiä puutarhoja eri kriteereiden mukaan. Kukin kohde esitellään lyhyesti ja kerrotaan aukioloajat, sijainti, kulkuyhteydet, esteettömyys, oheistapahtumat sekä lähellä olevat puutarhat.

Helpoimmalla pääsee, jos valitsee jonkun valmiiksi suunnitellun ja esitellyn reitin. Sellainen on kävely Bloomburyssä, joka vie muun muassa muutamiin 1700-luvulta peräisin oleviin puutarhoihin. Peribrittiläiseen tapaan reitti päättyy paikallisten suosimaan Holly Bush -pubiin, jossa voi nauttia vaikkapa tuopillisen olutta. Tai kenties haluaisit tehdä sunnuntaikävelyn Notting Hillissa ja Pohjois-Kensingtonissa?

Tiettyihin puutarhoihin pääsee vain osa halukkaista arvottujen paikkojen perusteella. Yksi tälläisistä puutarhoista on Downing Street 10 eli pääministerin virka-asunnon puutarha.

Tarjolla on myös opastettuja kävely- ja pyöräilyretkiä. Puutarhoissa on myös monenlaista ohjelmaa, kuten musiikki-, runo- tai performanssiesityksiä ja tarjoiluja.

Viime vuonna tapahtumaan myytiin noin 9 000 lippua, puutarhakäyntejä oli kaikkiaan 43 600 ja vapaaehtoisia oli 300. Taustalla on London Parks and Gardens Trust -säätiö, joka haluaa tuoda esiin viheralueiden monipuolisen merkityksen suurkaupungille. Viikonlopun tuotolla tuetaan puutarhatoimintaa.

Pääministerin virka-asunnoon puutarhaan pääsevät tutustumaan vain arvonnassa voittaneet. No10 Downing Street 044 ©Jay Allen Crown/ Open Garden Squares Weekend.

Cable Streetin siirtolapuutarha. Cable Street Community Gardens © Candy Blackham/ Open Garden Squares Weekend.

Yksityisuutarha osoitteesse 49 Bankside. © Diana Jarvis/ Open Garden Squares Weekend.

Vapaaehtoisina Ridgmount Gardensissa

Olimme viime vuonna lontoolaisen ystäväni Suen kanssa vapaaehtoisina Open Garden Squares Weekend -tapahtumassa. Se oli hauska kokemus. Pääsin testaamaan nyt niin suosittua Live like a local -matkailua ja olla hetken paikallinen.

Saimme hoitaaksemme Ridgmount Gardens -puutarhan Bloomsburyssa. Se on aidattu ja pitkänomainen yksityisalue, joka kuuluu taloyhtiön käyttöön. Rakennus sijaitsi kadun toisella puolella ja sen asukkailla on avain puutarhan porttiin. Enpä ole törmännyt tällaiseen järjestelyyn kotimaassa.

Tehtävänämme oli toivottaa tulijat tervetulleiksi, tarkistaa liput, tilastoida kävijät sekä opastaa lähialueen muihin puutarhoihin. Työvuoromme kesti kolme tuntia ja sinä aikana puutarhaan tutustui muutamia kymmeniä ihmisiä. Oli mukavaa jutella heidän kanssaan ja monet olivat hämmästyneitä: ”Ai, Suomesta asti?”

Palkaksi saimme viikonloppulipun. Tarjolla olisi siis ollut monenlaisia puutarhoja, mutta muun ohjelman vuoksi meillä oli vain vähän aikaa tutustua niihin. Kävimme Bedford Square -puutarhassa, joka on vain asukkaiden käytössä oleva yksityispuutarha. Se on muodoltaan ovaali ja talojen reunustama. Puutarha on peräisin 1700-luvun lopussa. Kävin myös The Mosaic Rooms -taidegallerian puutarhassa ja Natural History -museon yhteydessä toimivassa puutarhassa.

Soihtuliljat eli rakettikukat olivat Ridgmount Gardensin väriläiskiä.

Lisätietoja: www.opensquares.org

Teksti on julkaistu myös artikkelissa
Lontoon salaiset puutarhat kutsuvat. TS Puutarha -teemaliite 16.4.2019 (ei verkossa).

 

Mitä opin matkoillani vuonna 2018?

Ei matkaa ilman oppimista.

Uuden vuoden alussa on hyvä luoda katse menneeseen ja pohtia taakse jäänyttä aikaa. Matkapaloja-blogin Terhi Mahlamäki kirjoitti postauksen siitä, mitä hän oppi reissuiltaan muun muassa Tukholmaan, Budapestiin, Hampuriin, Bukarestiin, Tallinnaan ja Ranskan Rivieralle vuonna 2018. Hän haastoi muut matkabloggaajat kirjoittamaan matkojen opetuksista, joten tässä on nyt omaa osuuttani.

Viron matka huhtikuussa

Vuoden ensimmäisenä reissuna oli Suomen tiedetoimittajain liitto ry:n opintomatka 100 vuotta täyttäneeseen Viroon 13.‒15.4.2018. Ohjelmassa oli muun muassa vierailu Suomen suurlähetystössä ja taidemuseo Kumussa Tallinnassa, majoitus Vihterpalun kartanossa sekä tutustuminen AHHAA-tiedekeskukseen ja  Viron kansallismuseoon Tartossa.

Matkalla oli mukana yli 40 toimittajaa. Täma opintomatka oli hyvin järjestetty kuten näillä reissuilla on tapana. Totesin jälleen kerran, että on hienoa kuulua sellaisiin porukoihin, joiden kanssa pääsee tällaisille matkoille: kaikki on suunniteltua ja valmisteltua ja pääsee paikkoihin, joihin on muutoin vaikea mennä.

Matkaseurakin on mukavaa; osan tunnen jo ennestään, mutta mukana on aina uusiakin henkilöitä, joihin voi matkan aikana tutustua.

Opin myös sen, että Virolla on upea, uusi kansallismuseo Eesti Rahva Muuseum Tartossa. Se on avattu vuonna 2016. Viime vuoden toukokuussa museo sai European Museum Forumin (EMF) myöntämän Kenneth Hudson -palkinnon. Vierailun arvoinen paikka.

Viron kansallismuseo Tartossa on vaikuttavan näköinen rakennus.

Kökar toukokuussa

Toukokuussa tein toisen matkan ryhmän osana, joskin nyt oli kyse vain noin kymmenen hengen seurueesta.Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien perinteinen kevätretki suuntautui 18.‒20.5.2018 saaristoluontoon Kökariin.

Tällä reissulla nautin jälleen valmiin matka eduista ja hyvästä seurasta.

Opin sen, että matkalle voi lähteä, vaikka luvassa on hiukan hankaluuksia ja luopumista. Käytin huhtikuisen polvileikkauksen vuoksi vielä kyynärsauvoja ja liikkuminen oli hiukan haasteellista. Jätin väliin suosiolla iltapäiväretken Källskärin saarelle ja kuljin itsekseni hotellin lähiympäristössä, nautin rauhallisesta maalaismaisemasta ja auringonpaisteesta.

Kynärsauvani kuvauttivat itsenä Kökarin kirkon edustalla.

Lontoo kesäkuussa

Kesäkuussa matkasin noin viikoksi Suen luokse Lontooseen 6.‒14.6.2018. On hienoa, että on ystäviä, joiden kanssa on pitkä historia kuten meillä. Keväällä kirjoitinkin yhteisistä 45 vuodesta postauksessani Ensin lensivät kirjeet.

Ystävyytemme alkoi teini-ikäisten kirjeenvaihtona ja on sittemmin jatkunut lähinnä sähköpostiviestintänä ja tapaamisina. Ei haittaa, vaikka tullaan eri kulttuureista ja erilaisesta elämäntilanteesta.

Opin jälleen kerran sen, että Lontoo on todella iso kaupunki, oikea metropoli. Heathrowin lentokentän ja Suen Pohjois-Lontoossa sijaitsevan kodin välillä on 28 metroasemaa. Käytin vielä tuolloin kyynärsauvaa ja olin pakannut matkatavarani rinkkaan. Toinen käsi oli siis käytettävissä kiinnipitämiseen asemien liukuportaissa ja metrossa.

Opin myös sen, että lontoolaiset ovat ystävällisiä; he antoivat auliisti istumapaikan välillä aivan tungokseenkin asti täysissä metrovaunuissa. Osa istuimista olikin varattu liikuntarajoitteisille.

Lontoolaisia kannustetaan ottamaan huomioon kanssamatkustajat ja antamaan heille tarvittaessa istumapaikan.

Jos on pulmia liikkumisessa, kannattaa etukäteen tutkia metroasemien esteettömyyttä. Osassa asemia piti kulkea liukuportaiden lisäksi vielä rappusissa. Opin kuitenkin sen, että voi lähteä rohkeasti maailmalle vaikka kyynärsauvan kanssa, kyllä siellä pärjää.

Opin myös, että Lontoo on puutarhojen kaupunki. Ohjelmaamme kuului päivystysvuoro Open Square Gardens -ohjelmassa. Saimme vaivanpalkaksi vapaan pääsyn muihin tapahtumassa mukana oleviin puutarhoihin, mutta pystyimme käymään vain muutamassa muussa kohteessa. Parempi ennakkosuunnittelu ja liikenneyhteyksien tutkiminen etukäteen olisi ollut tarpeen.

Lontoossa on paljon vihreitä keitaita. Osaan pääsee vain puutarhatapahtuman aikoihin.

Koska aikaa oli vain viikko ja ohjelmaa oli varattu jo etukäteen puutarhatapahtumaan ja Angus & Julia Stonen konserttiin, ehdin nauttimaan vain kerran Lontoon mahtavasta musikaalitarjonnasta.

Totesin, että verkon kautta oli helppoa ostaa lippu, jonka saattoi käydä lunastamassa ennen esitystä teatterin kassalta. Kävin katsomassa 42nd Street -musikaalin iltapäivänäytöksenä. Se olikin varsinainen musiikin, tanssin, lavastuksen ja puvustuksen pläjäys.

42nd Street -musikaalin esityspaikkana on Theatre Royal Drury Lane.

Tšekki heinäkuussa

Matkabloggaajien TBEX-konferenssi ja Colours of Ostrava -festivaali veivät heinä-elokuussa kahdeksi viikoksi Tšekin tasavaltaan 18.7.‒2.8.2018. Matka oli monipuolinen ja upea kokemus. En ehkä osaa tuoda esiin kaikkea siellä oppimaani, mutta muutamia asioita nousee päällimmäisenä mieleen.

Koin tälläkin konferenssimatkalla, että matkabloggaajat ovat kuin suurta perhettä; kun on yhdistävä asia ja kiinnostuksen kohde, niin muut erot jäävät taustalle. Ihmisiin on helppo tutustua ja heidän kanssaan on sujuvaa ryhmäytyä kuten me festareihin ja myös Olomouc-matkaan osallistuva noin kymmenen hengen porukka teimme. Jo kohta oli WhatsApp-ryhmä perustettu ja kysymyksiä ja vinkkejä jaettiin.

Ensimmäinen hotelli oli Poruban alueella ja Colours of Ostrava -festivaalin tapahtumapaikka oli Vitkovicessa.

Opin jälleen kerran ja nyt konkreettisestikin kantapään kautta sen, että hotellin valinnassa ensiarvoisen tärkeää on hotellin sijainti. Jospa tämä asia olisi nyt iskostunut lähtemättömästi mieleeni ja nousisi sieltä nopsasti esiin, kun seuraavan kerran on aika tehdä matkavarauksia.

Colours of Ostrava -festivaalin järjestäjät olivat listanneet muutamia hotelleja, joista valitsin edullisimman, kesähotellityyppisen, joka sijaitsi kaukana keskikaupungilta ja festivaalipaikasta. Siirtymisiin oli siis varattava paljon aikaa ja iltaisin oli turvauduttava taksin käyttöön. Onnekseni olin ottanut majoituksen vain reissun alkupäiviksi ja onnistuin loppuajaksi saamaan hotellin ihan keskikaupungilta, Stodolni-kadulta.

Opin myös sen, että ihan tuntemattomissa ja pienissäkin paikoissa on kaikenlaista löydettävää, katsottavaa ja koettavaa kuten nyt Ostravassa ja Olomoucissa. Jatkossa kannattaakin välillä mennä hiukan oudompiin kohteisiin ja jättää suosiolla turistilaumojen valtaamat paikat kuten Tšekin tasavallassa Praha, jonne suuntautuu pääosa maan matkailijavirroista.

Senkin huomasin, että maailmassa ja ihan lähellä Euroopassakin on paljon upeita tapahtumia, joista emme kuule mitään. Esimerkiksi käy tuo nelipäiväinen ja monipuolinen Colours of Ostrava -festivaali 350 esiintyjän kattauksellaan.

Opin myös sen, että Tšekki on todellinen olutmaa; siellä voi kylpeäkin oluessa. Tšekissä kulutetaan eniten olutta asukasta kohden, noin 140 litraa. Hyväähän olut oli ja baarit ja pubit viihtyisiä.

Kun matkabloggaajien TBEX-konferenssiin osallistujilta kysyttiin, mikä sana kuvaa parhaiten Tšekin tasavaltaa, eniten mainintoja sai olut. Lisäksi muun muassa liha, Ostrava, linnat, tarinat, vapaus ja kauniit naiset nostettiin esiin.

Itsestäni opin sen, että kyllästyin jo aikaisessa vaiheessa useissa tsekkiläisille ruoka-annoksissa lisukkeena tarjottuihin knöödeleihin (dumplings).

Huomasin myös, että matkabloggaajien retkillä olisi käyttöä nykyistä paremmalle kunnolle, kun kuljetaan kilometrikaupalla kaupunkien katuja, noustaan linnojen rappusia ja kuljetaan maanalaisissa tippukiviluolissa. Siinäpä tavoitetta seuraavaan TBEX-konferenssiin eli kesäkuuhun 2019 mennessä.

Jersey syyskuussa

Corbierin majakka Jerseyn saarella.

Sain mahdollisuuden hankkia itselleni haluamaani koulutusta ja päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen englannin kielen intensiivikoulutukseen Jerseyn saarella 10.9‒6.10.2018. Oppilaitoksena oli St Brelade´s College.

Kuuden päivittäisen oppitunnin jälkeen päässä pyöri sanojen karuselli. En ole ennenkään vähätellyt englantia, mutta jos jotain opin, niin sen, ettei englanti ole mikään ”a piece of cake”, helppo nakki, vaan kieli, joka paremmalla perehtymisellä paljastaa monimutkaisuutensa.

Jerseyn opin tuntemaan paikkana, jossa merellinen ympäristö, mielenkiintoinen historia sekä sekoitus brittiläistä ja ranskalaista kulttuuria tarjosivat mahdollisuuksia kiehtovaan oleskeluun. Saarella on lukuisia upeita lahtia rantoineen ja majakoineen ja bussiliikenne kattaa hyvin lähes koko saaren. Ihmeteltävää riitti myös maailman kolmanneksi voimakkaimmassa vuorovesi-ilmiössä.

Opin myös sen, että kevyesti matkustaminen on haasteellista, kun rakastaa kirjoja. Sain mahdutettuja kuukauden varusteeni sallittuun 20 kilon painoiseen matkalaukkuun, mutta kotimatkalle piti ostaa lisää kiloja matkatavaroille molemmille lennoille (Jersey‒Gatwick, Gatwick-Helsinki), koska olin tehnyt oleskeluni aikana monia kirjalöytöjä.

Olen matkustanut myös kotimaassa Hangosta Alajärvelle ja Helsingistä Tampereelle. Ehkä opin jotain niilläkin matkoillani, mutta jään sitä vielä pohtimaan.

Mitä Sinä olet oppinut viime vuoden reissuillasi?