Arkkitehtuuri, Kirjasto, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys

British Library ‒ tutkimiseen, inspiroitumiseen ja huviin

Lontoossa riittää nähtävää ja katsottavaa, mutta kirjanystävälle yksi erityisen sykähdyttävä kohde on British Library. Sinne voi palata aina uudelleen ja uudelleen.

British Library on sen verran vaikuttava rakennus, että siellä voi tuntea olevansa kuin Liisa Ihmemaassa.

British Library suo Lontoon-kävijälle rauhallisen, mutta silti elävän tyyssijan suurkaupungin hälinässä. Kirjastoon voi mennä, vaikka ei olisi ollenkaan kiinnostunut kirjoista. Olen käynyt siellä useamman kerran, viimeksi huhti-toukokuussa 2019.

Eräässä kirjaston seinätekstissä toivotetaankin tervetulleeksi muun muassa lievästi uteliaat ihmiset, yrittäjät, turistit, jotka luulevat tulleensa British Museumiin sekä näyttelyihin tulevat perheet.

Tekstin lopussa todetaan: tervetuloa Iso-Britannia, tervetuloa maailma, tervetuloa British Libraryyn. Vaikka vieraita kutsutaan avosylin, ei turvallisuusasioita ole unohdettu: sisään pääsee vain turvatarkastuksen läpi.

British Libraryn kansainvälisen ja monenkirjavan asiakaskunnan katseleminen käy myös hauskasta ajanvietteestä.

British Library toivottaa tervetulleeksi.

Ison-Britannian kansalliskirjasto

British Library on Ison-Britannian kansalliskirjasto. Se on kokoelmiltaan ja kävijämääriltään maailman suurin – tai toiseksi suurin – kirjasto yhdysvaltalaisen Library of Congressin kanssa.

British Libraryn kokoelmissa on 150 miljoonaa nidettä, joihin sisältyy noin 25 miljoonaa kirjaa. Kokoelmiin kuuluu merkittävä määrä käsikirjoituksia, joista vanhimmat ovat 300-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Kokoelma kattaa kaikki sivilisaation vaiheet ja useimmat tunnetut kielet. Kirjasto kertookin pitävänsä hallussaan ”maailman tietoa.”

British Library on yksi Ison-Britannian vapaakappalekirjastoista, joten se saa lakisääteisesti jokaisen kirjan, joka julkaistaan tai jota levitetään Isossa-Britanniassa tai Irlannissa. Kirjasto hankkii kokoelmiinsa myös ulkomailla julkaistua materiaalia. Vuosittain kirjaston kokoelma kasvaa noin kolmella miljoonalla niteellä.

Mielenkiintoisia näyttelyitä

British Libraryn avaraa aulatilaa.

Itse rakennuksessa on paljon nähtävää ja näyttelyt tarjoavat aina jotain uutta. Kirjastossa järjestetään myös opastettuja kiertokäyntejä, tilaisuuksia ja kursseja.

Kirjaston aarteita on nähtävillä pysyvässä Treasures of the British Library -näyttelyssä The Sir John Ribblat -galleriassa, muun muassa Magna Carta, kaksi Gutenbergin painamaa Raamattua, Leonardo da Vincin muistikirja, Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -käsikirjoitus ja Beatlesien I Want to Hold Your Hand -laulun käsinkirjoitetut sanat. Tähän näyttelyyn on vapaa pääsy.

Kirjastossa on myös mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä kartoista James Cookiin ja kirjoittamisen historiaan – mainitakseni muutamia menneistä näyttelyistä.

Parhaillaan esillä on Buddhism-näyttely. Se on avoinna sunnuntaihin 23.2.2020 saakka. Kuinka 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua Intiassa syntynyt buddhalaisuus on kehittynyt nykyiseen tilaansa, uskonnoksi tai elämänfilosofiaksi, jolla on yli 500 miljoonaa seuraajaa? Mitä tiedetään Buddhan elämästä?

Esillä on upeita buddhalaisia käsikirjoituksia, kääröjä, kirjoja ja taideteoksia yli 2 000 vuoden ajalta ja 20 maasta British Libraryn laajimmassa aihepiirin näyttelyssä.

Buddhan elämää esittelevä teos. © British Library.

Toisena ajankohtaisena näyttelynä on naisten oikeuksiin liittyvä Unfinished Business: The Fight for Women’s Rights. Se on esillä vielä ensi kesän loppupuolelle sunnuntaihin 23.8.2020 asti.

Englannin historiasta kiinnostuneet voivat innostua jo tulossa olevasta näyttelystä, joka esittelee kaksi kuningatarta, serkusta ja kilpailijaa 1500-luvun Englannissa. Elizabeth and Mary -näyttely aukeaa ensi vuoden syksyllä 23.10.2020 ja on esillä sunnuntaihin 21.2.2021 saakka.

Arkkitehtuuri – sekoitus monesta inspiraation lähteestä

British Library sijaitsi aiemmin useissa eri rakennuksissa, kunnes se sai käyttöönsä uudisrakennuksen St Pancrasin alueelle. Arkkitehtinä toimi professori, Sir Colin St. John Wilson. Kirjaston suunnittelu alkoi vuonna 1962 ja rakennus valmistui vuonna 1998 – projekti kesti siis lähemmäs 40 vuotta.

Kirjastossa on kaikkiaan kuusi kerrosta ja sen pinta-ala on 200 000 m². Osa tiloista on maan alla. Vertailukohteena mainittakoon, että Oodin kokonaispinta-ala on noin 17 000 m². Rakennuksen sisutusmateriaaleina on käytetty muun muassa puuta, marmoria, nahkaa ja pronssia.

Rakennuksen arkkitehtuuri on saanut vaikutteita niin Kiinasta, 400-luvun Roomasta, keskiajan Italiasta ja englantilaisesta vapaasta koulukunnasta kuin myös 1900-luvun arkkitehtuurin vaikuttajilta Le Corbusierilta, Louis Kahnilta ja – Alvar Aallolta.

British Libraryn rakennetta havainnollista pienoismalli.

Piirroskuva näyttää myös British Libraryn maanalaiset kerrokset.

Tarjolla myös tuliaisia

Kirjaston oma myymälä on täynnä jos jonkinlaista kirjaa, kassia, kippoa ja kuppia. Tarjolla on asusteita, koruja, postikortteja, ruokaa ja juomaa, pelejä, kirjoitustarvikkeita ja paperitavaraa ja tekniikkaa. Tähän aikaan vuodesta valikoimissa on myös jouluisia tuotteita.

Tuliaisiksi voi ostaa vaikka Lontoon postinumeroalueita kuvaavan palapelin tai British Libraryn omaa teetä. Kirjastosta löytyy myös erillinen kirjakauppa.

British Libraryn kirjakaupan valikoimaa.

Lepoa ja virkistystä

King´s Libraryn vieressä on kahvilatiloja kahdessa kerroksessa.

British Library toimii myös turistin levähdyspaikkana. Siellä on tarjolla langaton verkko, maksutonta säilytystä niin narikassa kujin lokeroissa sekä WC-tilat.

Kirjaston kahvilat niin sisällä kuin ulkona ja ravintola ovat mainioita taukopaikkoja niin metropoliin tutustujille kuin tutkimuksen parissa ahkeroiville.

Sisäänkäynnin yhteydessä on pieni kahvionurkkaus ja kirjaston keskellä olevan mustan lasitornin, King´s Libraryn, takana on kahvila kahdessa kerroksessa. Sieltä saa kahvin, teen, leivonnaisten ja pikkusuolaisten lisäksi myös lounasta ainakin keittojen ja salaatin muodossa. Tilaakin oli väljemmin kuin alakerran kahviossa.

Ylemmän kerroksen takaosassa on Terrace Restaurant. Ulkoterassi on lämpiminä päivinä mukava paikka virkistystaukoon.

Kirjaston jäsenille on oma yksityinen ravintolansa. Jäsenyyden saa edullisimmillaan 80 punnalla vuodessa.

Terrace Restaurant on mukavan valoisa paikka. Tässä ravintolassa on pöytiintarjoilu.

Kirjaston aineistoja voi tutkia lukusalissa

Kirjaston kokoelmat ovat avoinna kaikille, jotka tarvitsevat tietoa tutkimuksiinsa, niin akateemisiin, henkilökohtaisiin kuin kaupallisiin tarkoituksiin. Kirjasto ei lainaa aineistojaan, vaan niitä voi tutkia ja lukea lukusaleissa. Kirjaston kirjoista vain murto-osa on hyllyissä ja valtaosa on varastossa, josta aineisto tilataan etukäteen.

Pääsy lukusaliin edellyttää lukijapassia, jonka saa rekisteröitymällä toimistosta melko tiukan tuntuisin ehdoin. Henkilöllisyys ja osoite tulee voida osoittaa dokumentein. Lukijapassi voidaan myöntää yhdestä kuukaudesta kolmeen vuoteen.

Lukusaliin mentäessä on jätettävä kaikki ylimääräiset tavarat pohjakerroksen lukittaviin lokeroihin ja sallitut tavat kuljetetaan lukusaliin läpinäkyvässä muovipussissa. Mukaan saliin voi viedä lukijapassin, lyijykyniä, kannettavan tietokoneen, kuulokkeet ja matkapuhelimen. Käsien tulee olla kuivat ja puhtaat.

Kirjaston digitaalisia aineistoja voi käyttää kotoa käsin.

Ohjeita lukusaliin menijälle. Sisäänpääsyyn tarvitaan lupa.

Haluaisitko adoptoida kirjan?

Tässä tulee lyömätön joululahjaidea, jos lähipiirissäsi on kirjanystäviä: voi adoptoida hänelle tai itsellesi kirjan. Lahjoittamalla British Libraryn konservointityöhän 25 puntaa, voit adoptoida itsellesi kirjan klassikkokirjojen listalta. Kuinka olisi vaikka Louisa May Alcottin Pikku naisia tai Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin seikkailut? Adoptoitavien kirjojen lista on aika suppea, joten tietyllä kirjalla lienee monta adoptoijaa.

Jos sinulle on kertynyt lahjoitettavaa 1 000 puntaa tai enemmän, niin voit valita vapaasti kirjaston kokoelmista ja saat tiettyjä etuja ja huomionosoituksia.

British Library konservoi vuoden mittaan noin 1 500 teosta, joten lahjoitusvaroille on käyttöä.

Avoinna kaikkina arkipäivinä

Kirjasto on avoinna kaikkina arkipäivinä; sunnuntaisin ja juhlapyhinä kirjasto on suljettu. Kirjaston ovet yleisölle avoimiin tiloihin eli näyttelyihin ja myymälään aukeavat arkipäivisin klo 9.30 ja sunnuntaisin ja pyhäpäivisin klo 11.00 ja sulkeutuvat maanataisin klo 18.00, tiistaisin klo 20.00 ja lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 17.00.

Lukusalien ja rekisteröintitoimiston aukioloajat voi tarkistaa kirjaston sivuilta osoitteesta www.bl.uk.

British Library sijaitsee Ossulston Streetin, Euston Roadin ja Midland Roadin rajaamalla alueella osoitteessa St Pancras, 96 Euston Road.

Yksi lähellä sijaitsevista metro- ja rautatieasemista on Euston ja myös monet bussireitit kulkevat kirjaston vierestä.

 

Normaali
Juomakulttuuri, Kaupunki

Pubista pubiin Lontoossa

The Hornimans at the Hays -pubin juomavalikoimaa.

Pubien nimet ovat veikeitä. Tässä piikkisian mukaan nimetyn pubin kyltti.

Brewdog-pubissa on tarjoilua myös toisessa kerroksessa.

Jos hiukan janottaa tai nälättää Lontoossa, on apu yleensä lähellä. Pubiin on helppo poiketa.

Enpä tiedä, löytyykö jostain tilastoa, joka kertoisi Ison-Britannian pubien määrän. Yksi luku on 60 000, jossain mainitaan luvuksi 40 000. Ehkä totuus on jossain puolivälissä.

Osa pubeista on toiminut satoja vuosia, osa on uudempia. Suunta on ollut kuitenkin laskeva. Silti, edelleen, pubikulttuuri on vakiintunut osa brittiläisyyttä.

Kalaa ja perunoita tai liha-munuaispiirasta ja olutta

Pintti tai puolikas tilataan tiskiltä ja jos on kurniva vatsa, voi valita vaikka kalaa ja perunaa tai jonkun piirakan.

Fish and chips -annoksessa on uppopaistettua, leivitettyä kalaa, useimmiten koljaa, turskaa tai kampelaa, ranskalaiset perunat, soseutuja herneitä, sitruunan lohkoja ja tartarkastiketta.

Liha-munuaispiiras (steak and kidney pie) on toinen klassinen pubiruoka, täytetty ruokaisa piirakka. Myös hampurilaisannoksia löytyy ruokalistalta.

Hanaoluissa on usein paljon valinnanvaraa paikallisten panimoiden kuten Fuller’s, Camden Town Brewery, The Kernel Brewery ja monien muodikkaiden pienpanimoiden valikoimasta klassisiin vaihtoehtoihin, kuten irlantilaiseen Guinnesiin. Se lienee maailmanlaajuisesti tunnetuin stout-tyyppinen, tumma pintahiivaolut, jonka kotipaikka on Dublin Irlannissa.

Viinipullo toimii aterian tilausnumerona The Euston Flyer -pubissa.

Leppoisa lepopaikka

Sisustus on usein kodikasta: kuluneita lautalattioita, istuskeluryhmiä, kynttilöitä ja kukkia, tauluja, ja valokylttejä. Usein on tarjolla myös sanomalehtiä luettavaksi.

Pubissa voi lepuuttaa hetken kaupungilla kulkemisesta väsyneitä jalkojaan ja nauttia virvokkeita. Vessa löytyy usein joko alakerrasta tai yläkerrasta. Katutasossa on ainoastaan invavessa ja sekin useimmiten lukossa.

Viikonlopun alkaessa pubit ja pubien edustat täyttyvät ihmisistä, jotka juhlivat alkavia vapaapäiviä. Silloin pubissa on tarjolla vain seisomapaikkoja, ellei ole mennyt istuskelemaan hyvissä ajoin.

Brewdog-pubin värikästä sisustusta.

Brewdog-pubin yläkertaa.

The Euston Flyer -pub sijaitsee lähellä The British Librarya.

Tämä The Montagu Pyke -pubi on ollut aikaisemmin samannimisen miehen elokuvateatteri. Tilassa on toiminut myös kuuluisa rock-klubi The Marquee Club.

The Hornimans at the Hays -pubin seinä oli peitetty puisilla pakkauslaatikoilla.

Tämä hurjannäköinen maalaus koristaa Brewdog-pubin portaikkoa.

The Yard -pubin siniset portaat vievät toiseen kerrokseen.

5th View Bar & Food sijaitsee Waterstones-kirjakaupan viidennessä kerroksessa.

Punch & Judy -pubi sijaitsee Covent Gardenissa. Yläkerran parvekkeelta voi katsella alhaalla olevalla aukiolla, Pyhän Paavalin kirkon edustalla esiintyviä katutaiteilijoita.

Lisää pubikuvia löytyy täältä. Guinnessista ja muista irlantilaisoluista voi lukea lisää täältä.

Normaali
Kaupunki, Luonto, Puisto, Puutarha

Holland Park – vihreä keidas

Lontoon miljoonakaupungin vilinästä saattaa välillä kaivata rauhallisempaan ympäristöön. Onneksi ruuhkaisten katujen lisäksi kaupungista löytyy myös lukuisia puistoja. Yksi niistä on Kensingtonin ja Chelsean alueen suurin puisto Holland Park.

Opastetaulusta voi tutustua puiston laajaan alueeseen palveluineen.

Hevoskastanja kukki Holland Parkissa toukokuun alussa.

Vietin Holland Parkissa viime toukokuussa muutaman hetken. Puisto löytyy osoitteesta Ilchester Place. Sinne pääsee kätevästi vaikka metrolla, kun jää pois Holland Park -asemalla.

Puisto se aukeaa päivittäin kello 7.30 ja sulkeutuu puolta tuntia ennen auringonlaskua. Tarkempi aukioloaika löytyy ainakin opastetaulusta.

Puiston alueella oli alun 1600-luvulla rakennettu kartano, joka sai sittemmin nimen Holland House. Lordi ja lady Holland järjestivät upeita juhlia.

Kartano vaurioitui pahoin toisessa maailmasodassa. Sen säilynyt osa toimii nyt nuorisohostellina ja Orangery Galleryssa järjestetään taidenäyttelyitä ja yksityistilaisuuksia, muun muassa häitä. Gallerian ulkopuolella sijaitsee upea ruusupuutarha.

Taiteilija Mao Wen Biao on loihtinyt puiston muraaleihin Holland Housessa 1870-luvulla vietettyjen puutarhajuhlien tunnelmaa. Maalaukset on tehty vuosina 1994-95.

Holland Parkista löytyy muun muassa noin 22 hehtaaria puistoa, lasten leikkipaikkoja, muun muassa The Holland Park Adventure Playground, urheilualueita, kuten tennis- jalkapallokentät, kahvila ja metsää.

Puiston ekologinen keskus järjestää erilaisia tapahtumia kaikenikäisille sekä koululaisvierailuja ja luontokerhoja lapsille.

Puiston sisällä on myös toinen puisto, Kioton kauppakamarin vuonna 1991 lahjoittama japanilainen puutarha Kyoto Garden. Sunnuntai ei ollut paras päivä tutustua puutarhaan, sillä siellä oli paljon ihmisiä. Liikkuminen ja kuvaaminen oli hiukan hidasta ja hankalaa. Parhaita kuvakulmia ottamaan piti jonottaa ja odottaa vuoroaan monien selfie- ja lapsikuvausten jälkeen.

Kaunis Kyoto Garden kyllä oli ja siellä pääsi hyvin japanilaisen puutarhaan tunnelmaan. Ihastelin lammen rannalla lintupatsasta, kunnes huomasin, että pitkän aikaa liikkumattomana seissyt hahmo olikin elävä olento, kenties harmaahaikara.

Toisaalla puistossa tepasteli riikinkukkoja. Niillä lienee alueella pitkä historia, sillä näitä koristeellisia lintuja näkyy muraalissa, johon on kuvattu 1800-luvun puistojuhlia.

Puistokäynnilläni ehdin istua myös kahvilassa sekä tutustua ukrainalaisen taiteilijan Galyna Petrovan Return to Nature -taidenäyttelyyn puiston Ice House Gallery -näyttelytilassa sekä ihastella ruusutarhaa, jossa kuljeskeli myös afrikkalainen hääseurue eksoottisen näköisissä juhlavaatteissaan.

Puiston toisessa päässä vastaan tuli Design Museum, jossa ehdin hetken kuljeskella ennen sen sulkeutumista. En päässyt enää elokuvaohjaaja Stanley Kubrikin uraa esitelleeseen The Exhibition -näyttelyyn.

Normaali
Kaupunki, Teatteri

Teatteria ja katutaidetta Lontoossa

Hiirenloukku on Agatha Christien menestysnäytelmä St Martin’s Theatressa.

Jos käyt Lontoossa, niin nauti myös metropolin runsaasta teatteri- ja musikaalitarjonnasta.

Lontoo on kuuluisa monista menestysmusikaaleistaan ja teatteriesityksistään, jotka saattavat olla näyttämöllä vuosia, ellei vuosikymmeniä. Ennätys tällä saralla lienee Agatha Christien näytelmällä Hiirenloukku (The Mousetrap), jota on esitetty jo 67 vuotta. Sen ensi-ilta oli Nottinghamissa lokakuussa 1952, josta se siirtyi pian Lontooseen. Nykyisin sitä esitetään St Martin’s Theatressa West Streetillä.

Teatteriin ex tempore

Oopperan kummitus, Leijonakuningas, Mamma Mia, TINA – The Tina Turner Musical, Thriller Live, Les Miserables, Evita, Frozen, Maija Poppanen ja monet muut musikaalit odottavat katsojiaan Lontoossa. Jos haluaa nähdä jonkun tietyn hyvin suositun esityksen, lienee syytä hankkia liput ajoissa. Tarjolla on useita verkkokauppoja.

Olen nähnyt Lontoossa muutaman musikaalin, mutta olen valinnut näytöksen ex tempore -tyyliin eli lähinnä katsonut, mitä on tarjolla haluamanani päivänä ja valinnut niistä mieleiseni. Säänkin voi ottaa huomioon, sateen sattuessa teatteri on mitä sopivinta ajanvietettä, kuivalla kelillä voi nauttia kaupungilla ja puistoissa kuljeskelusta.

Broadway-musikaalia esitetään 42nd Street Theatre Royal Drury Lane -teatterissa.

Lippuja verkosta tai myyntikojusta

The London Box Office palveli hyvin; lipun voi ostaa verkosta vaikka samana päivänä ja noutaa sen kassalta viimeistään puolta tuntia ennen näytöksen alkua. Vastaavia palveluja on monia muitakin. Myös Time Out -sivustolta voi löytää hyviä vinkkejä.

Kävin toukokuussa katsomassa Oopperan kummituksen (Phantom of the Opera), paikkana oli Her Majesty ’s Theatre. Lippu maksoi 38,70 puntaa päivänäytökseen permantopaikalta.

Kuhunkin esitykseen on tarjolla monen hintaisia lippuja riippuen paikasta ja esityksestä. Lipun voi saada 20–30 punnalla taikka halutessaan voi maksaa vaikka 150 puntaa. Joistain paikoista on huono näkyvyys ja lippukin on halvempi.

Tarjolla on monenlaista Oopperan kummitus -matkamuistoa.

Jos paikan kohdalla mainitaan näköesteestä, niin edessä voi olla pylväs.

Come From Away -musikaalia esitettiin Phoenix Theatressa.

Katsojat ovat kiinnittäneet Come from away -karttaan oman kotipaikkansa.

TKTS-myyntikojusta Leicester Squarelta voi ostaa viime hetken teatterilippuja alennettuun hintaan. Myynnissä ovat saman päivän, huomisen ja ylihuomisen näytösten liput.

Her Majesty´s Theatre.

Theatre Royal Haymarket.

Ilmaisia esityksiä kadulla

Lontoossa on nähtävissä myös runsain määrin katuteatteria ja esiintyjiä tanssijoista koomikkoihin ja elävistä patsaista taiteilijoihin. He odottavat tietysti muutaman punnan antamista katsomisen jälkeen, mutta se on vapaaehtoista.

Yksi varma paikka taidokkaiden esiintyjien bongaamiseen on Covent Gardenilla oleva aukio.

Kullattu prinsessa Piccadilly Circuksessa.

Breakdance-esitys keräsi runsaasti yleisöä Piccadilly Circukseen.

Koomikko tarvitsi esitykseensä avustajia Covent Gardenissä.

Normaali
Kaupunki, Luonto, Matkakohde, Puisto, Puutarha, Tapahtuma

Lontoon salaiset puutarhat kutsuvat

Mansikat ovat kypsyneet. Eversheds Sutherland Vegetable Garden. © Diana Jarvis/ Open Garden Squares Weekend.

Viherpeukaloille paras aika matkustaa Lontooseen on kesäkuun toisena viikonloppuna. Tuolloin voi tutustua suurkaupungin yksityisiin puutarhoihin.

Lontoossa vietetään jo 22. kertaa Open Garden Squares Weekend -tapahtumaa 8.‒9.6.2019. Se avaa portit moniin sellaisiin puutarhoihin, joihin yleisö ei normaalisti pääse.

Kohteita on mukana kaikkiaan yli 130. Joukossa on katto- ja siirtolapuutarhoja, perinteisiä ja kokeellisia sekä historiallisten rakennusten, instituutioiden, kahviloiden ja koulujen puutarhoja.

Osa puutarhoista on auki vain lauantaina, osa vain sunnuntaina ja jotkut molempina päivinä. Kätevintä on ostaa etukäteen 15 punnalla (17,50 eurolla) tai paikan päältä 20 punnalla (23,35 eurolla) lippu. Mukaan saa opaskirjasen, joka esittelee avoinna olevat puutarhat alueittain.

Puutarhasta saa mukaansa kätevän tietopaketin avoimista puutarhoista. Runsaasti tietoa tarjolla myös tapahtuman verkkosivuilla.

Avoinna on myös kattopuutarhoja, joista pääsee ihailemaan Lontoota normaalia korkeammalta. Cannon Bridge Roof Gardens © Anna Barclay/ Open Garden Squares Weekend.

Suunnittele reitti etukäteen

Reitti kannattaa suunnitella etukäteen, jottei suuri osa päivästä hupene välimatkoihin. Tapahtuman yksityiskohtaisilta verkkosivuilta voi etsiä puutarhoja eri kriteereiden mukaan. Kukin kohde esitellään lyhyesti ja kerrotaan aukioloajat, sijainti, kulkuyhteydet, esteettömyys, oheistapahtumat sekä lähellä olevat puutarhat.

Helpoimmalla pääsee, jos valitsee jonkun valmiiksi suunnitellun ja esitellyn reitin. Sellainen on kävely Bloomburyssä, joka vie muun muassa muutamiin 1700-luvulta peräisin oleviin puutarhoihin. Peribrittiläiseen tapaan reitti päättyy paikallisten suosimaan Holly Bush -pubiin, jossa voi nauttia vaikkapa tuopillisen olutta. Tai kenties haluaisit tehdä sunnuntaikävelyn Notting Hillissa ja Pohjois-Kensingtonissa?

Tiettyihin puutarhoihin pääsee vain osa halukkaista arvottujen paikkojen perusteella. Yksi tälläisistä puutarhoista on Downing Street 10 eli pääministerin virka-asunnon puutarha.

Tarjolla on myös opastettuja kävely- ja pyöräilyretkiä. Puutarhoissa on myös monenlaista ohjelmaa, kuten musiikki-, runo- tai performanssiesityksiä ja tarjoiluja.

Viime vuonna tapahtumaan myytiin noin 9 000 lippua, puutarhakäyntejä oli kaikkiaan 43 600 ja vapaaehtoisia oli 300. Taustalla on London Parks and Gardens Trust -säätiö, joka haluaa tuoda esiin viheralueiden monipuolisen merkityksen suurkaupungille. Viikonlopun tuotolla tuetaan puutarhatoimintaa.

Pääministerin virka-asunnoon puutarhaan pääsevät tutustumaan vain arvonnassa voittaneet. No10 Downing Street 044 ©Jay Allen Crown/ Open Garden Squares Weekend.

Cable Streetin siirtolapuutarha. Cable Street Community Gardens © Candy Blackham/ Open Garden Squares Weekend.

Yksityisuutarha osoitteesse 49 Bankside. © Diana Jarvis/ Open Garden Squares Weekend.

Vapaaehtoisina Ridgmount Gardensissa

Olimme viime vuonna lontoolaisen ystäväni Suen kanssa vapaaehtoisina Open Garden Squares Weekend -tapahtumassa. Se oli hauska kokemus. Pääsin testaamaan nyt niin suosittua Live like a local -matkailua ja olla hetken paikallinen.

Saimme hoitaaksemme Ridgmount Gardens -puutarhan Bloomsburyssa. Se on aidattu ja pitkänomainen yksityisalue, joka kuuluu taloyhtiön käyttöön. Rakennus sijaitsi kadun toisella puolella ja sen asukkailla on avain puutarhan porttiin. Enpä ole törmännyt tällaiseen järjestelyyn kotimaassa.

Tehtävänämme oli toivottaa tulijat tervetulleiksi, tarkistaa liput, tilastoida kävijät sekä opastaa lähialueen muihin puutarhoihin. Työvuoromme kesti kolme tuntia ja sinä aikana puutarhaan tutustui muutamia kymmeniä ihmisiä. Oli mukavaa jutella heidän kanssaan ja monet olivat hämmästyneitä: ”Ai, Suomesta asti?”

Palkaksi saimme viikonloppulipun. Tarjolla olisi siis ollut monenlaisia puutarhoja, mutta muun ohjelman vuoksi meillä oli vain vähän aikaa tutustua niihin. Kävimme Bedford Square -puutarhassa, joka on vain asukkaiden käytössä oleva yksityispuutarha. Se on muodoltaan ovaali ja talojen reunustama. Puutarha on peräisin 1700-luvun lopussa. Kävin myös The Mosaic Rooms -taidegallerian puutarhassa ja Natural History -museon yhteydessä toimivassa puutarhassa.

Soihtuliljat eli rakettikukat olivat Ridgmount Gardensin väriläiskiä.

Lisätietoja: www.opensquares.org

Teksti on julkaistu myös artikkelissa
Lontoon salaiset puutarhat kutsuvat. TS Puutarha -teemaliite 16.4.2019 (ei verkossa).

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Mitä opin matkoillani vuonna 2018?

Ei matkaa ilman oppimista.

Uuden vuoden alussa on hyvä luoda katse menneeseen ja pohtia taakse jäänyttä aikaa. Matkapaloja-blogin Terhi Mahlamäki kirjoitti postauksen siitä, mitä hän oppi reissuiltaan muun muassa Tukholmaan, Budapestiin, Hampuriin, Bukarestiin, Tallinnaan ja Ranskan Rivieralle vuonna 2018. Hän haastoi muut matkabloggaajat kirjoittamaan matkojen opetuksista, joten tässä on nyt omaa osuuttani.

Viron matka huhtikuussa

Vuoden ensimmäisenä reissuna oli Suomen tiedetoimittajain liitto ry:n opintomatka 100 vuotta täyttäneeseen Viroon 13.‒15.4.2018. Ohjelmassa oli muun muassa vierailu Suomen suurlähetystössä ja taidemuseo Kumussa Tallinnassa, majoitus Vihterpalun kartanossa sekä tutustuminen AHHAA-tiedekeskukseen ja  Viron kansallismuseoon Tartossa.

Matkalla oli mukana yli 40 toimittajaa. Täma opintomatka oli hyvin järjestetty kuten näillä reissuilla on tapana. Totesin jälleen kerran, että on hienoa kuulua sellaisiin porukoihin, joiden kanssa pääsee tällaisille matkoille: kaikki on suunniteltua ja valmisteltua ja pääsee paikkoihin, joihin on muutoin vaikea mennä.

Matkaseurakin on mukavaa; osan tunnen jo ennestään, mutta mukana on aina uusiakin henkilöitä, joihin voi matkan aikana tutustua.

Opin myös sen, että Virolla on upea, uusi kansallismuseo Eesti Rahva Muuseum Tartossa. Se on avattu vuonna 2016. Viime vuoden toukokuussa museo sai European Museum Forumin (EMF) myöntämän Kenneth Hudson -palkinnon. Vierailun arvoinen paikka.

Viron kansallismuseo Tartossa on vaikuttavan näköinen rakennus.

Kökar toukokuussa

Toukokuussa tein toisen matkan ryhmän osana, joskin nyt oli kyse vain noin kymmenen hengen seurueesta.Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien perinteinen kevätretki suuntautui 18.‒20.5.2018 saaristoluontoon Kökariin.

Tällä reissulla nautin jälleen valmiin matka eduista ja hyvästä seurasta.

Opin sen, että matkalle voi lähteä, vaikka luvassa on hiukan hankaluuksia ja luopumista. Käytin huhtikuisen polvileikkauksen vuoksi vielä kyynärsauvoja ja liikkuminen oli hiukan haasteellista. Jätin väliin suosiolla iltapäiväretken Källskärin saarelle ja kuljin itsekseni hotellin lähiympäristössä, nautin rauhallisesta maalaismaisemasta ja auringonpaisteesta.

Kynärsauvani kuvauttivat itsenä Kökarin kirkon edustalla.

Lontoo kesäkuussa

Kesäkuussa matkasin noin viikoksi Suen luokse Lontooseen 6.‒14.6.2018. On hienoa, että on ystäviä, joiden kanssa on pitkä historia kuten meillä. Keväällä kirjoitinkin yhteisistä 45 vuodesta postauksessani Ensin lensivät kirjeet.

Ystävyytemme alkoi teini-ikäisten kirjeenvaihtona ja on sittemmin jatkunut lähinnä sähköpostiviestintänä ja tapaamisina. Ei haittaa, vaikka tullaan eri kulttuureista ja erilaisesta elämäntilanteesta.

Opin jälleen kerran sen, että Lontoo on todella iso kaupunki, oikea metropoli. Heathrowin lentokentän ja Suen Pohjois-Lontoossa sijaitsevan kodin välillä on 28 metroasemaa. Käytin vielä tuolloin kyynärsauvaa ja olin pakannut matkatavarani rinkkaan. Toinen käsi oli siis käytettävissä kiinnipitämiseen asemien liukuportaissa ja metrossa.

Opin myös sen, että lontoolaiset ovat ystävällisiä; he antoivat auliisti istumapaikan välillä aivan tungokseenkin asti täysissä metrovaunuissa. Osa istuimista olikin varattu liikuntarajoitteisille.

Lontoolaisia kannustetaan ottamaan huomioon kanssamatkustajat ja antamaan heille tarvittaessa istumapaikan.

Jos on pulmia liikkumisessa, kannattaa etukäteen tutkia metroasemien esteettömyyttä. Osassa asemia piti kulkea liukuportaiden lisäksi vielä rappusissa. Opin kuitenkin sen, että voi lähteä rohkeasti maailmalle vaikka kyynärsauvan kanssa, kyllä siellä pärjää.

Opin myös, että Lontoo on puutarhojen kaupunki. Ohjelmaamme kuului päivystysvuoro Open Square Gardens -ohjelmassa. Saimme vaivanpalkaksi vapaan pääsyn muihin tapahtumassa mukana oleviin puutarhoihin, mutta pystyimme käymään vain muutamassa muussa kohteessa. Parempi ennakkosuunnittelu ja liikenneyhteyksien tutkiminen etukäteen olisi ollut tarpeen.

Lontoossa on paljon vihreitä keitaita. Osaan pääsee vain puutarhatapahtuman aikoihin.

Koska aikaa oli vain viikko ja ohjelmaa oli varattu jo etukäteen puutarhatapahtumaan ja Angus & Julia Stonen konserttiin, ehdin nauttimaan vain kerran Lontoon mahtavasta musikaalitarjonnasta.

Totesin, että verkon kautta oli helppoa ostaa lippu, jonka saattoi käydä lunastamassa ennen esitystä teatterin kassalta. Kävin katsomassa 42nd Street -musikaalin iltapäivänäytöksenä. Se olikin varsinainen musiikin, tanssin, lavastuksen ja puvustuksen pläjäys.

42nd Street -musikaalin esityspaikkana on Theatre Royal Drury Lane.

Tšekki heinäkuussa

Matkabloggaajien TBEX-konferenssi ja Colours of Ostrava -festivaali veivät heinä-elokuussa kahdeksi viikoksi Tšekin tasavaltaan 18.7.‒2.8.2018. Matka oli monipuolinen ja upea kokemus. En ehkä osaa tuoda esiin kaikkea siellä oppimaani, mutta muutamia asioita nousee päällimmäisenä mieleen.

Koin tälläkin konferenssimatkalla, että matkabloggaajat ovat kuin suurta perhettä; kun on yhdistävä asia ja kiinnostuksen kohde, niin muut erot jäävät taustalle. Ihmisiin on helppo tutustua ja heidän kanssaan on sujuvaa ryhmäytyä kuten me festareihin ja myös Olomouc-matkaan osallistuva noin kymmenen hengen porukka teimme. Jo kohta oli WhatsApp-ryhmä perustettu ja kysymyksiä ja vinkkejä jaettiin.

Ensimmäinen hotelli oli Poruban alueella ja Colours of Ostrava -festivaalin tapahtumapaikka oli Vitkovicessa.

Opin jälleen kerran ja nyt konkreettisestikin kantapään kautta sen, että hotellin valinnassa ensiarvoisen tärkeää on hotellin sijainti. Jospa tämä asia olisi nyt iskostunut lähtemättömästi mieleeni ja nousisi sieltä nopsasti esiin, kun seuraavan kerran on aika tehdä matkavarauksia.

Colours of Ostrava -festivaalin järjestäjät olivat listanneet muutamia hotelleja, joista valitsin edullisimman, kesähotellityyppisen, joka sijaitsi kaukana keskikaupungilta ja festivaalipaikasta. Siirtymisiin oli siis varattava paljon aikaa ja iltaisin oli turvauduttava taksin käyttöön. Onnekseni olin ottanut majoituksen vain reissun alkupäiviksi ja onnistuin loppuajaksi saamaan hotellin ihan keskikaupungilta, Stodolni-kadulta.

Opin myös sen, että ihan tuntemattomissa ja pienissäkin paikoissa on kaikenlaista löydettävää, katsottavaa ja koettavaa kuten nyt Ostravassa ja Olomoucissa. Jatkossa kannattaakin välillä mennä hiukan oudompiin kohteisiin ja jättää suosiolla turistilaumojen valtaamat paikat kuten Tšekin tasavallassa Praha, jonne suuntautuu pääosa maan matkailijavirroista.

Senkin huomasin, että maailmassa ja ihan lähellä Euroopassakin on paljon upeita tapahtumia, joista emme kuule mitään. Esimerkiksi käy tuo nelipäiväinen ja monipuolinen Colours of Ostrava -festivaali 350 esiintyjän kattauksellaan.

Opin myös sen, että Tšekki on todellinen olutmaa; siellä voi kylpeäkin oluessa. Tšekissä kulutetaan eniten olutta asukasta kohden, noin 140 litraa. Hyväähän olut oli ja baarit ja pubit viihtyisiä.

Kun matkabloggaajien TBEX-konferenssiin osallistujilta kysyttiin, mikä sana kuvaa parhaiten Tšekin tasavaltaa, eniten mainintoja sai olut. Lisäksi muun muassa liha, Ostrava, linnat, tarinat, vapaus ja kauniit naiset nostettiin esiin.

Itsestäni opin sen, että kyllästyin jo aikaisessa vaiheessa useissa tsekkiläisille ruoka-annoksissa lisukkeena tarjottuihin knöödeleihin (dumplings).

Huomasin myös, että matkabloggaajien retkillä olisi käyttöä nykyistä paremmalle kunnolle, kun kuljetaan kilometrikaupalla kaupunkien katuja, noustaan linnojen rappusia ja kuljetaan maanalaisissa tippukiviluolissa. Siinäpä tavoitetta seuraavaan TBEX-konferenssiin eli kesäkuuhun 2019 mennessä.

Jersey syyskuussa

Corbierin majakka Jerseyn saarella.

Sain mahdollisuuden hankkia itselleni haluamaani koulutusta ja päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen englannin kielen intensiivikoulutukseen Jerseyn saarella 10.9‒6.10.2018. Oppilaitoksena oli St Brelade´s College.

Kuuden päivittäisen oppitunnin jälkeen päässä pyöri sanojen karuselli. En ole ennenkään vähätellyt englantia, mutta jos jotain opin, niin sen, ettei englanti ole mikään ”a piece of cake”, helppo nakki, vaan kieli, joka paremmalla perehtymisellä paljastaa monimutkaisuutensa.

Jerseyn opin tuntemaan paikkana, jossa merellinen ympäristö, mielenkiintoinen historia sekä sekoitus brittiläistä ja ranskalaista kulttuuria tarjosivat mahdollisuuksia kiehtovaan oleskeluun. Saarella on lukuisia upeita lahtia rantoineen ja majakoineen ja bussiliikenne kattaa hyvin lähes koko saaren. Ihmeteltävää riitti myös maailman kolmanneksi voimakkaimmassa vuorovesi-ilmiössä.

Opin myös sen, että kevyesti matkustaminen on haasteellista, kun rakastaa kirjoja. Sain mahdutettuja kuukauden varusteeni sallittuun 20 kilon painoiseen matkalaukkuun, mutta kotimatkalle piti ostaa lisää kiloja matkatavaroille molemmille lennoille (Jersey‒Gatwick, Gatwick-Helsinki), koska olin tehnyt oleskeluni aikana monia kirjalöytöjä.

Olen matkustanut myös kotimaassa Hangosta Alajärvelle ja Helsingistä Tampereelle. Ehkä opin jotain niilläkin matkoillani, mutta jään sitä vielä pohtimaan.

Mitä Sinä olet oppinut viime vuoden reissuillasi?

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Näyttely, Puisto, Puutarha, Valokuvaus

Luontoa museossa ja puutarhassa

Pääsisäänkäynti museoon.

Natural History Museum Lontoossa on oiva kohde lapsiperheille ja kaikille museoiden ystäville. Siellä voi ihmetellä luonnon monimuotoisuutta ja kehitystä.

Natural History Museum sijaitsee Cromwell Roadilla, Etelä-Kensingtonissa. Se on ollut nykyisellä paikallaan vuodesta 1881. Roomalaista tyyliä edustavan päärakennuksen on suunnitellut brittiläinen arkkitehti Alfred Waterhouse. Aikaisemmin kokoelmia oli osana British Museumia.

Naapurissa Exhibition Roadilla on tiede- ja tekniikkamuseo Science Museum ja maailman suurin sisustusesineiden museo Victoria and Albert Museum.

80 miljoonan kokoelma

Luonnonhistoriallisen museon pääkokoelmat ovat kasvitiede, hyönteistiede, geologia, paleontologia ja eläintiede. Kaikkiaan museon kokoelmissa on yhteensä 80 miljoonaa näytettä tai esinettä, muun muassa kasveja, eläimiä, fossiileja, kiviä, mineraaleja sekä kirjoja ja taideteoksia.

Museoon tutustuu noin viisi miljoonaa kävijää vuosittain. Se on Iso-Britannian kolmanneksi suosituin käyntikohde ja Lontoon toiseksi isoin museo.

Museo on myös  Euroopan arvostetuin systemaattisen biodiversiteettitutkimuksen keskus, jossa tutkitaan muun muassa biolääketieteeseen, maapallon kehitykseen, ekologisiin prosesseihin, kasvi- ja eläinkuntaan sekä evoluutioon liittyviä asioita.

Museoon on vapaa pääsy. Ennen sisäänpääsyä on turvatarkastus.

Näin vain pienen osan museosta. Se tarjoaa tutkittavaa ja katseltavaa tuntikausiksi. Museosta löytyy myös ravintola ja kahviloita, joissa voi levätä ja saada syötävää ja juotavaa. Museokaupasta voi ostaa matkamuistoja ja tuliaisia.

Luonnonvalokuvien näyttely

Nähtävillä olisi ollut myös mielenkiintoinen Wildlife Photographer of the Year 2017 -näyttely, jossa on esillä 100 parasta ko. kilpailuun osallistunutta työtä. Kaiken kaikkiaan kilpailussa oli mukana noin lähes 50 000 valokuvaa ja kuvaajia 92 maasta.

Näyttely on enää vain hetken Lontoossa, jonka jälkeen se lähtee kiertämään Isoon-Britanniaan ja ulkomaille.

Laitan tämän museon nähtävyyslistalle seuraavaa Lontoon matkaa varten.

Moderni lisärakennus täydentää vanhaa rakennusta.

Elävää luontoa takapihalla

Museon takana voi tutustua pieneen Wildlife Garden -alueeseen. Se oli mukana London Open Square Gardens -tapahtumassa. Sinne olinkin varsinaisesti menossa. Lisää juttua avoimista puutarhoista voit lukea täältä.

Puutarha on avattu vuonna 1995 ja siellä on yli 3 130 kasvi- ja eläinlajia.

Puutarhassa oli pieni lammikko lumpeineen ja vesilintuasukkaineen.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Puutarha, Tapahtuma

Lontoon puutarhat avautuivat yleisölle

Kesäkuun toisen viikonloppuna lontoolaisilla ja turisteillakin oli mahdollisuus päästä tutustumaan moniin ”salaisiin” puutarhoihin.

Lontoossa vietettiin jo 21. kertaa viikonloppua, joka avasi monet portit sellaisiin puutarhoihin, joihin yleisö ei normaalisti pääse. Näitä puutarhoja oli nyt mukana kaikkiaan noin 200.

London Open Square Gardens -tapahtuma on mittasuhteiltaan laaja. Se vaatii pitkäaikaista valmistautumista vapaaehtoistyöntekijöiden rekrytoinnista ja informoinnista perusteellisen oppaan painattamiseen ja verkkosivujen toteuttamiseen. Tapahtuman taustalla on London Parks and Gardens Trust.

Osa puutarhoista oli auki vain lauantaina, osa vain sunnuntaina ja osa koko viikonlopun. Yksittäisiin kohteisiin oli mahdollista ostaa neljän punnan hintainen pääsylippu, mutta kätevintä oli maksaa noin 20 puntaa koko viikonlopun kattavasta lipusta.

Vapaaehtoisina Ridgmount Gardens -puutarhassa

Asukkaat pääsevät puutarhaan avaimilla.

Ystäväni Sue oli ollut viime vuonna vapaaehtoisena ja hän ehdotti pestiä myös minulle, koska vierailuni ajoittui juuri tähän viikonloppuun.

Saimme hoitaaksemme Ridgmount Gardens -puutarhan Bloomsburyssa. Kyseessä oli aidattu ja pitkänomainen yksityispuutarha, joka kuuluu erään taloyhtiön asukkaiden käyttöön. Talo sijaitsi kadun toisella puolella ja sen asukkailla on avain puutarhan porttiin ‒ tällaista järjestelyä ei taida olla Suomessa? Mainittakoon, että tuossa talossa oli asunut reggaemuusikko Bob Marley aikoinaan.

Puutarhanhoidosta vastaa puutarhuri, jonka tapasimmekin. Tom Abbott tuli vaimonsa kanssa auttamaan meidät vuoromme alkuun. Tehtävänämme oli toivottaa tulijat tervetulleiksi, tarkistaa ja myydä yksittäisiä lippuja, tilastoida kävijät sekä opastaa lähialueen muihin puutarhoihin. Hauska yhteensattuma oli, että suunnitelmissamme oli käydä Kew Gardensin kasvitieteellisessä puutarhassa ja Tom oli ollut siellä harjoittelijana.

Sininen laatta talon seinässä kertoo, että Bob Marley asui talossa muutamia vuosia. Puutarha on kadun toisella puolella.

Puutarha on muodoltaan kapea suikale ja se on aidattu. Penkit tarjoavat levähdyspaikan ja opastetaulut kertovt puutarhasta ja sen hoitajista.

Sue toivottaa kävijät tervetulleiksi. Useimmilla oli etukäteen hankittu lippu koko viikonlopuksi.

Opaskirja esittelee avoinna olevat puutarhat alueittain. Jos haluaa saada mahdollisimman paljon irti tapahtumasta, kannattaa tutustua etukäteen oppaaseen ja verkkosivuihin sekä suunnitella reitti käyntikohteisiin.

Vuoromme kesti kolme tuntia ja sinä aikana puutarhaan tutustui muutamia kymmeniä ihmisiä. Paras strategia puutarhabongaukseen oli niillä kahdella naisella, jotka olivat liikkeellä polkupyörillä.

Jo hyvissä ajoin ennen vuoromme loppumista paikalle tuli iäkkäämpi pariskunta, jonka kanssa vaihdoimme kokemuksia vapaaehtoistyöstä. Hekin olivat olleet mukana jo edellisenä vuonna.

Palkaksi  saimme viikonloppulipun.

Valinnanvaraa puutarhojen ystäville

Tarjolla olisi siis ollut monenlaisia puutarhoja, mutta muun ohjelman vuoksi meillä oli vain vähän aikaa tutustua niihin.

Kävimme Bedford Square -puutarhassa, joka oli myös asukkaiden käytössä oleva yksityispuutarha. Se oli muodoltaan ovaali ja talojen reunustama. Puutarha on peräisin 1700-luvun lopussa.

Kävin myös The Mosaic Rooms -taidegallerian puutarhassa ja Natural History -museon yhteydessä toimivassa puutarhassa (erillinen juttu tulossa).

Bedford Squaren puutarha.

Koristeelliseen katokseen voi vetäytyä varjoon.

Orjanlaakeri kuuluu brittiläiseen joulukuvastoon.

The Mosaic Rooms -gallerian pieni takapihan puutarha oli myös mukanan tapahtumassa.

 

Normaali
Henkilö, Konsertti, Matkakertomus, Nähtävyys, Rakennus, Taiteilija, Tapahtuma

Angus & Julia Stonen konsertti Royal Albert Hallissa

North facing entrance to the Royal Albert Hall.

The Albert Memorial -muistopatsas ja Royal Albert Hall. Kuva: © Marcus Ginns.

Angus ja Julia Stonen konsertti oli hieno elämys upeassa konserttisalissa.

Australialaisduo, sisarukset Julia ja Angus Stone, lienee Suomessa aika tuntematon, mutta heillä on kotimaassaan ja muualla maailmassa uskollisia kuuntelijoita.

Sain kuulla heistä Taivassalossa järjestetyssä Elofest-tapahtumassa elokuussa 2016. Festivaaliliput olin voittanut Varsinais-Suomen Yrittäjät -lehden Facebook-arvonnassa. Samassa pöydässä kanssamme istui nuori mies, joka kertoi pitävänsä muun muassa tämän yhtyeen musiikista. Niinpä kuuntelin sitä sittemmin itsekin. Jokin siinä viehätti.

Stonen sisarukset ovat esiintyneet Suomessa ainakin Tavastialla vuonna 2011 sekä Ilosaarirockissa vuonna 2015. Heidän musiikkiaan luonnehditaan indie- ja folkpopiksi. Tiketin teksteissä duon tuotoksia on kuvailtu ”sekoitukseksi Fleetwood Macin kultakauden eteeristä melodisuutta, Joanna Newsomin haurasta folkia ja Björkin räiskyvää poppia.”

Angus ja Julia ovat esiintyneet yhdessä vuodesta 2006. He ovat levyttäneet neljä studioalbumia: A Book Like This (2007), Down the Way (2010), Angus & Julia Stone (2014), and Snow (2017), konserttitaltiointeja sekä kumpikin kaksi soololevyä.

Samassa salissa kuin Proms

Ikkunat muokattu

Royal Albert Hall on koristeellinen rakennus monine yksityiskohtineen.

Vuoden 2017 syksyllä heillä oli laaja konserttikiertue Euroopassa, mutta en silloin saanut järjestetyksi matkaa jollekin esiintymispaikkakunnista. Houkutus oli kuitenkin suuri.

Kun sitten näin ilmoituksen heidän konsertistaan Royal Albert Hallissa, Lontoossa, päätin ostaa liput. Se oli helppoa esiintymispaikan verkkokaupassa. Vahvistus tuli samantien, mutta liput vasta lähempänä konserttia eli huhtikuun lopussa.

Royal Albert Hall kuulostaa juhlalliselta ja sitähän se onkin. Tämä Lontoon Kensingtonissa sijaitseva konserttisali on otettu käyttöön vuonna 1871. Se on omistettu kuningatar Viktorian prinssipuoliso Albertille. Saliin mahtuu 6 000 ihmistä, osa permannolle ja loput parvekkeille.

Salihan on sama, jossa järjestetään meilläkin ainakin päätösillan osalta televisioidut maailman suurimmat klassisen musiikin Proms-festivaalit. Proms tai muodollisemmin The BBC Proms tai The Henry Wood Promenade Concerts presented by the BBC on kahdeksan viikkoa kestävä konserttien sarja. Tämä kesätapahtuma on saanut alkunsa vuonna 1895.

Royal Albert Hallissa järjestetään konserttien lisäksi myös runonlausuntaa, koulutustilaisuuksia sekä baletti- ooppera- ja jopa sirkusesityksiä. Saliin ja koko taloon voi tutustua tarkemmin maksullisilla yleisökierroksilla.

BBC Proms audience at the Royal Albert Hall

Royal Albert Hall yleisöineen Proms-konsertissa. Kuva: © Chris Christodoulou.

Järjestelyt sujuivat hyvin

Royal Albert Hall ilmoitti hyvin konserttiin tuloon liittyvistä asioista, muun muassa ovella tehtävästä turvatarkastuksesta. Laukut käytiinkin läpi ennen sisäänpääsyä. Lippuun oli merkitty sisäänmeno-ovi, joka oli lähimpänä omaa paikkaa. Näin vältyttiin suurelta ruuhkalta.

Sain muutoinkin paikasta positiivisen käsityksen. Henkilökuntaa oli tarpeeksi myös auttamaan paikan löytämisessä. Meillä oli hyvät permantopaikat melko edestä ‒ olinhan ostanut liput jo puolta vuotta ennen konserttia.

Royal Albert Hallin salissa oli konsertin aikana pientä liikettä, ihmisiä tuli ja meni ja sinne sai ottaa mukaan myös baarista ostettuja juomia.

Konsertin yleisö oli melko heterogeenista iän puolesta: mukana oli sekä nuoria että meitä vähän varttunempaan väkeen kuuluvia.

Juttelin ennen konserttia takanani istuvien henkilöiden kanssa, jotka ovat keskustelleet keskenään saksaksi. Kolmikossa on noin nelikymppinen mies, hänen kaverinsa ja siskonsa. He ovat tulleet varta vasten tähän konserttiin Berliinistä ja ovat kuunnelleet Stonen sisarusten musiikkia jo vuosia. Viime syksynä he kävivät konsertissa Amsterdamissa.

Elämystä kahdeksi tunniksi

Angus ja Julia Stonen konsertin lämmittelijänä toimi nuori australialainen laulaja-lauluntekijä Angie McMahon. Hän vaikutti mataline äänineen vahvalta oman tiensä kulkijalta, joka oli hieman hämillään ja otettu upeasta esiintymispaikasta ja suuresta yleisöstä. Hän suoriutui hyvin omasta osuudestaan ja sai yleisön sympatiat puolelleen. Hänen esityksensä jälkeen on puolen tunnin väliaika.

Angus ja Julia Stonen konsertissa lavalla oli kaikkiaan kymmenen muusikkoa. Esitys oli visuaalinen taustakuvineen, valoineen ja loppupuolen kullanvärisine konfetteineen.

Yhden kappaleen aikana esiintyjät pyysivät yleisöä tulemaan mukaan kännykkävaloineen ja niinhän me teimmekin: aaltoileva valomeri täytti Royal Albert Hallin.

Musiikki oli kaunista, rytmistä ja jotenkin hypnoottista. Suuri osa lauluista oli peräisin viime vuonna ilmestyneeltä Snow-albumilta. Mukaan pyytämäni ystäväni Sue piti myös musiikista.

Angus & Julia Stone jatkavat esiintymisiään Euroopassa, muun muassa Sveitsissä, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Turkissa heinäkuun puoliväliin saakka.

Royal Albert Hall iltavalaistuksessa. © David Iliff.

 

 

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Pitkä matka Blackhorse Roadille

Mosaiikkityö koristaa Blackhorse Roadin ulkoseinää.

Vietin kesäkuussa viikon Lontoossa. Matka oli kokeilua: millaista on kulkea liikuntarajotteisena suurkaupungissa? Kuinka pärjään, kun käytän yhtä kyynärsauvaa huhtikuisen polvileikkauksen jälkeen? Miten kanssakulkijat suhtautuvat, ovatko avuliaampia vai tylympiä kuin suomalaiset?

Tämä oli siis myös testimatka esteettömän matkailun suhteen. Reissuni alkoi Turun linja-autoasemalta, jonne sain kyydin ”henkilökohtaiselta autonkuljettajaltani”.

Rinkka selkään

Varusteinani olivat kyynärsauva, iso reppu/rinkka, pienempi reppu käsimatkatavaroille, pieni olkalaukku ja kamera omassa laukussaan. Tavaroita oli hankalasti neljässä yksikossä, mutta pärjäsin kuitenkin niiden kanssa.

Rinkka painoi pakattuna toistakymmentä kiloa, reppu alle kahdeksan kiloa, mukana oli myös läppäri. Normaalista viikon reissulla on parinkymmenen kilon painoinen matkalaukku, joten olin mielestäni hyvinkin menossa kohti kevyesti matkustamista. Tosin siltä se ei tuntunut tavaroita kantaessani.

Ostin rinkan tätä ja tuleviakin matkoja varten. Arvelin, ettei normaali vedettävä matkalaukku olisi sopiva varuste, koska se varaisi toisen käden ja toisessa oli jo kyynärsauva. Olisi tarvittu kolmas käsi kiinnipitämiseen metroissa, busseissa ja liukuportaissa.

Lentoasemalla pääsin nopeasti eroon suurimmasta kantamuksesta Bag Drop -tiskillä.

Aina piippaa

Nyt käy turvatarkastuksissa niin, että metallinpaljastin hälyttää aina. Sen verran on rautaa polvissa.

Tämä tietää aina tarkempaa tarkastusta joko niin, että naispuolinen tarkastaja tutkii tai että joutuu vielä erikseen skannauslaitteeseen tai mahdollisesti molempiin.

Apua saa tilaamalla

Lentoyhtiöiltä voi tilata avustuspalvelun, jos tuntee sitä tarvitsevansa. Finnairin palveluun pitää ottaa viimeistään 48 tuntia ennen lentoa. Arvelin selviäväni itse. Koneen lähestyessä Lontoota stuertti sanoi, että voisin pyytää apua kenttähenkilökunnalta.

Samassa koneessa ollut Lontoon kautta Las Vegasiin matkalla ollut Marja-Liisa Kemistä oli pyytänyt sydänvaivojensa vuoksi avustusta. Pääsimme huristelemaan hänen kanssaan samalla kuljetusautolla Heathrowin kentällä huntupäisen naisen ajamana.

Marja-Liisa jäi sitten selvittelemään maihinnousukorttiinsa liittyviä asioita henkilökunnan kanssa. Olisin saanut kuljetuksen vielä eteenpäin, mutta jatkoin kuitenkin omin avuin passintarkastukseen ja sieltä edelleen maanalaisen palvelupisteelle.

Kätevä Oyster-matkakortti

Edellisen matkani jäljiltä Oyster-matkakortilla oli hiukan rahaa, mutta latasin sen toimimaan koko matkani ajan. Se käy maanalaisissa, busseissa ja muissa kulkuvälineissä Lontoossa määriteltyjen vyöhykkeiden sisällä.

Oyster-kortti on ehdoton hankinta – eipä tarvitse erikseen maksaa lippuja ja käteismaksun mahdollisuutta ei ole. Transportation for London -sivustolta löytyy lisätietoa eri maksuvaihtoehdoista.

Oyster Card avaa kulun metroon.

30 metroasemaa

Rinkka olikin toimiva, mutta se painoi hiukan liikaa varsinkin sen jälkeen, kun olin laittanut sinne läppärin lentomatkan jälkeen. Hyvää, kun sain lentoasemalla sen selkääni. En tuossa vaiheessa huomannut missään matkatavarakärryjä, jotka olisivat voinee auttaa tilannetta.

Aikaisemilta matkoilta oli hiukan muistijälkiä, mutta ystäväni Sue oli selvittänyt minulle reitin: lentoasemalta lähtevään Piccadilly Lineen, josta vaihto Finsbury Parkin asemalta Victoria Lineen.

Finsbury Parkissa toinen metrojuna lähti viereiseltä laiturilta, joten siirtyminen oli helppoa.

Metrojunassa istutaan seitsemän istuimen sarjoissa siten, että vastapäätä on samanlainen istuinsarja. Molemman sarjan reunimmaiset istuimet on varattu liikuntarajoitteisille, raskaana oleville tai muuten enemmän istumista tarvitseville. Lontoolaisille täytyy antaa kiitokset siitä, että he antoivat auliisti tilaa ja päästivät istumaan, niin nuoret kuin vanhemmatkin.

Istuin koko matkan rinkka selässäni, mikä oli hiukan hankalaa, mutta näin vältyin pakaasin uudelleen nostamiselta.

Matka oli melkoinen, noin 30 aseman verran ja se kesti reilun tunnin.

Melkein perillä

Blackhorse Road.

Black Horse Roadin asema oli helppo: liukuportaat ylöspäin ja ulos ilman portaita. Hiukan matkaa jouduin kävelemään päästäkseni sovittuun paikkaan, josta Sue tuli hakemaan autolla kohti Bedford Roadin majapaikkaani.

Viikon matkani aikani tulin istuneeksi sen verran metrojunista, että kokemuksesta taitaa riittää kerrottavaa vielä toiseenkin postaukseen. Metro, underground, tube, on keskeinen osa lontoolaista elämänmuotoa.

Normaali