Miten ennen tehtiin paperia?

Tšekkiläisessä Velké Losinyn paperimuseossa saa tuntumaa siihen, kuinka paperia tehtiin aikoinaan. Ei ollut suuria paperitehtaita automatisoituine laitteineen, vaan paperi syntyi suurelta osin käsityönä. Entä miten lumppu ja ampiaiset liittyvät paperiin?

Kun ei voi matkustaa, pitänee muistella vanhoja matkoja. Niistä riittää vielä materiaalia niin muistojen kuin kuvienkin muodossa. Yli kahden vuoden takaiselta Tšekin matkaltani kerron nyt Velké Losinyn paperimuseosta.

Se, miten päädyin siellä käymään, on parin mutkan takana. Osallistuin TBEX-bloggaajien konferenssiin Ostravassa 26.–28.7.2018. TBEX on matkabloggaajien ja -toimittajien, sosiaalisen median sisällöntuottajien sekä matkailuyritysten maailman laajin konferenssi- ja verkostoitumistilaisuus.

Konferenssin jälkeen osa bloggaajista pääsi hakemuksen perusteella niin sanotuille FAM-retkille eli tutustumismatkoille, joiden yhteydessä jokin alue tai yritys esittelee toimintaansa ja palvelujaan kohderyhmälle, tässä tapauksessa matkabloggaajille.

Osallistuin neljän päivän matkaan, jossa tutustuttiin Olomouc-nimiseen kaupunkiin ympäristöineen. Matkaohjelmassa mainittu Velké Losinyn paperimuseo oli yksi syy valita juuri tämä retki. Pidän paperista sen monissa muodoissa ja halusin päästä näkemään paperintekoa ja sen historiaa.

Hiukan paperin historiasta

Hyvin arkiseksi materiaaliksi mieltämällämme paperilla on takanaan tuhansien vuosien mielenkiintoinen historia. Sitä on tarvittu viestien välitykseen, tiedon tallentamiseen ja välittämiseen.

Paperin edeltäjiä ovat olleet muun muassa kivet, luut, savitaulut, puunkuoret ja -lehdet, eläinten nahat, messinki, pronssi, kupari ja lyijy, kankaat ja kangasmaiset valmisteet, puu, puiden lehdet, puunkaarna, pergamentti ja vellumi, vahataulut, mayojen huun- ja amatl-paperit, tapa-paperi Tyynenmeren alueella sekä riisipaperi. Paperille nimensä antaneen papyruksen historia ulottuu lähes 5 000 vuoden taakse Egyptissä.

Paperin keksijänä pidetään yleisesti kiinalaista virkamiestä Ts`ai Lunia, joka teki paperia vuonna 105 puun kuoresta, hampusta, kankaista ja kalaverkoista. Sittemmin paperin alkuperä on ajoitettu jo ennen ajanlaskumme alkua.

Arabit kuljettivat paperintaidon Aasiasta länteen. He valmistivat paperia pellava- ja hamppukangasjätteestä. Se leikattiin ja upotettiin veteen, annettiin fermentoitua eli mädäntyä kuitujen pehmentämiseksi, hienonnettiin ja valmistettiin paperiksi. Menetelmä levisi ensin Espanjaan 1100-luvulla, sitten muihin Euroopan maihin ja Pohjoismaihin 1600-luvun puolivälissä.

Paperin historiasta ei puutu karmeita vaiheita. Espanjassa käytettiin noin 5–7-vuotiaita lapsia lumppujen pesijöinä. Heidät kannettiin pesualtaisiin, joiden vesi oli 3–5-asteista. Lapset talloivat lumppuja, kunnes kohmettuivat. Sitten heidät nostettiin altaasta ja virvoitettiin väkevällä viinalla ja tarmokkaalla hieronnalla.

Toinen raadollinen esimerkki sijoittuu Napoleonin sotien aikaan 1800-luvulla sekä Gettysburgin taisteluun Yhdysvaltojen sisällyssodassa heinäkuussa 1863. Kiertelevät lumppurit keräsivät kaatuneiden sotilaiden verentahrimat univormut ja myivät saaliinsa raaka-aineeksi paperimyllyyn.

1800-luvulla luovuttiin lumpun käytöstä, kun uudeksi materiaaliksi keksittiin ottaa puumassa. Keksinnön isänä voidaan pitää ranskalaista luonnontieteilijää René Antoine Ferchault de Réaumuria, joka oli tehnyt tutkimuksia ampiaisten valmistamasta paperimaisesta pesänrakennusaineesta. Nuori kuningatar sekoittaa kuivasta puusta irti jyrsimiään hitusia omaan sylkeensä ja valmistaa harmaata paperia muistuttavaa materiaalia. Tutkija esitti tutkimuksensa Ranskan kuninkaalliselle akatemialle vuonna 1719. Puumassaan siirtyminen jäi kuitenkin seuraavalle vuosisadalle.

Suomalainen paperin historia paikantuu silloiseen pääkaupunkiin Turkuun ja sen piispaan Johannes Gezelius vanhempaan. Hän perusti Pohjan pitäjän Tomasbölen kylään Suomen ensimmäisen paperimyllyn. Se toimi vuosina 1667–1713. Turkulainen kauppias Jacob Bremer puolestaan perusti Auran pitäjään vuosina 1764–1820 toimineen Järvenojan paperitehtaan. Tampere sai oman paperitehtaansa Suomessa 1840-luvulla.

Ostravasta Olomouciin ja Velké Losinyyn

Ostrava on Tšekin kolmanneksi suurin kaupunki ja se sijaitsee maan itäosassa lähellä Puolan rajaa. Prahasta Ostravaan on noin kolmen tunnin junamatka. Kaupunki ympäristöineen on raskaan metalliteollisuuden keskus ja entistä hiilikaivosaluetta, joka pyrkii uusiutumaan.

Olomouc sijaitsee noin 94 kilometrin päässä Ostravasta länteen ja Velké Losiny puolestaan 68 kilometriä Olomoucista pohjoiseen.

Velké Losinyssä on noin 2 500 asukasta ja paperimyllyn lisäksi sen nähtävyyksiä ja matkailijoiden suosimia kohteita ovat 1500-luvun lopulla rakennettu linna sekä Termální lázně Velké Losiny -kylpylä (Thermal Spa Velké Losiny).

Velké Losinyssä paperia vuodesta 1596

Velké Losinyn paperimylly on ainutlaatuinen Euroopankin mittakaavassa. Siellä on tehty paperia vuodesta 1596, siis yli neljänsadan vuoden ajan. Vanhimpana todisteena paperimyllyn toiminnasta on säilynyt vesileimallista paperia.

Velké Losinyssä tehdään yhä vieläkin paperia kuten satojen vuosien aikana. Nyt siellä voi sekä tutustua paperin historiaan että seurata paperinvalmistusta. Paperin raaka-aineina voidaan käyttää erilaisia kuituja. Velké Losinyn paperimuseossa Tšekissä on esillä ainakin puuvillaa.

Puuvillasta voi tehdä paperia.

Massa-altaassa on valmista seosta, josta muotoutuu monien työvaiheiden jälkeen paperia.

Viiroja omilla hyllyillään.

Tällä viiralla saadaan vesileimallista paperia.

Paperintekijän tärkein työväline on viira, joka on arkkien valmistuksessa käytettävä kudottu tai punottu siivilämäinen taso, jolle paperikuidut nostetaan ja jonka läpi paperimassan sisältämä vesi siivilöityy. Varhaisessa vaiheessa verkko on ollut kangasta tai kaislaa. Sittemmin kehikko on ollut puuta ja verkko metallia; käytössä jo 1200-luvun Espanjassa ja Italiassa.

Paperimyllyn saleissa oli nähtävillä paperimassasammioita, paperikoneita, paperiarkkien kuivumista ja lajittelua sekä valmiita tuotteita.

Prässillä suoristetaan ja kuivataan paperia.

Paperinvalmistuksessa on paljon käsityötä.

Pienoismalli paperikoneesta vuodelta 1925 Velké Losinyn paperimuseossa.

Pienestä myymälästä voi ostaa monenlaisia paperituotteita. Ostin tuliaisiksi itselleni ja muille pieniä muistivihkoja. Ne ovat niin kauniita, etten ole raaskinut niitä käyttää.

Paperimyllyssä syntyy monenlaista paperia. Lisäämällä paperiin kasvien osia saadaan erikoista paperia.

Myymälässä oli esillä monipuolisesti paperituotteita.

Paperin historiaan voi tutustua Velké Losinyssa

Velké Losinyn paperimuseo.

Paperimme tulee nykyisin isoista, automatisoiduista tehtaista, mutta ennen sitä valmistettiin käsin pienissä paperimyllyissä. Sain tutustua sellaiseen Velké Losinyn paperimuseossa Tšekissä pari vuotta sitten.

Paperi on mukana arjessamme monin tavoin: sanoma- ja aikakauslehtinä, kirjoina, kortteina, kirjeinä, muistilehtiöinä, pakkausmateriaalina, vessa- ja talouspaperina, lippuina ja kuitteina jne.

Paperin tuhansien vuosien historia

Harvoin tulee ajatelleeksi, miten paperi on syntynyt ja millainen historia sillä on – ja se on tuhansien vuosien pituinen ja ainakin minun mielestäni mielenkiintoinen.

Paperin keksijänä pidetään kiinalaista virkamiestä Ts`ai Lunia, joka teki paperia vuonna 105 puun kuoresta, hampusta, kankaista ja kalaverkoista. Myöhemmin paperia on löytynyt jo ennen ajanlaskumme alkua.

Paperin edeltäjiä ovat olleet kivet, luut, savitaulut, puunkuoret ja -lehdet, eläinten nahat, metallit, kankaat ja kangasmaiset valmisteet, puu, puiden lehdet ja kaarna, pergamentti, vellumi, vahataulut, mayojen huun- ja amatl-paperit, tapa-paperi Tyynenmeren alueella sekä riisipaperi. Paperille nimensä antaneen papyruksen historia Egyptissä ulottuu lähes 5 000 vuoden taakse.

Yli 400 vuotta paperia Velké Losinystä

Sain tutustua osaan tuosta historiasta Velké Losinyn paperimuseossa (Ruční papírna Velké Losiny) Olomoucin alueella Tšekissä vuoden 2018 heinäkuussa. Osallistuin tuolloin matkabloggaajien TBEX-konferenssiin, joka järjestettiin Ostravassa.

Varsinaisen konferenssin jälkeen me osallistujat saimme olla mukana muutaman päivän retkillä. Valitsin Olomoucin alueelle suuntautuvan retken nimenomaan siksi, että mukana oli mahdollisuus tutustua tähän paperimuseoon – paperin ystävä kun olen.

Viehättävä Olomouc on Määrin ja myös Olomoucin läänin perinteinen pääkaupunki maan itäosassa Morava-joen varrella. Se on Tšekin kuudenneksi suurin kaupunki, jossa on noin 100 000 asukasta.

Velké Losiny on kunta Olomoucin alueella. Sen asukasluku on noin 2 600. Se sijaitsee noin 10 kilometriä koilliseen Šumperkista, 52 kilometriä pohjoiseen Olomoucista ja 188 kilometriä itään Prahasta.

Paperia vuodesta 1596 Velké Losinyn paperimyllyssä.

Velké Losinyn paperimuseon historia ulottuu 1500-luvun loppupuolelle ja se on yksi vanhimmista yhä paperia valmistavista paperimyllyistä. Vanhimpana todisteena sen toiminnasta on säilynyt vesileimallinen paperi vuodelta 1596. Vastaavia myllyjä ei löydy Keski-Euroopasta ja alue on julistettu Tšekin kulttuuriperintökohteeksi vuonna 2002. Se on myös ehdolla Unescon Maailmanperintöluetteloon.

Velké Losinyn paperimuseossa on valmistettu paperia yhtäjaksoisesti sen perustamisestaan lähtien. Nyt siellä voi sekä tutustua paperin historiaan että seurata paperinvalmistusta perinteisellä tavalla puuvillasta ja pellavasta. Tärkeänä raaka-aineena on myös vesi.

Paperin raaka-aineina voidaan käyttää erilaisia kuituja.

Massa-altaassa on valmista seosta, josta muotoutuu monien työvaiheiden jälkeen paperia.

Prässin avulla paperiarkkikasa puristettiin kuivaksi kahteen kertaan, ensin huopien välissä ja sitten ilman niitä.

Voith-merkkisen paperikoneen malli (1:20) vuodelta 1925 Velké Losinyn paperimuseossa.

Paperiarkkeja kuivumassa.

Paperinvalmistuksessa on paljon käsityötä.

Satoja vuosia paperin raaka-aineena oli lumppu. Vasta 1800-luvulla ryhdyttiin käyttämään puumassaa. Idean isänä oli ranskalainen luonnontieteilijä René Antoinen Ferchault de Réaumur. Hän oli tutkinut ampiaisten paperimaisia pesiä, jotka ovat syntyneet syljestä ja puun hitusista. Tutkija esitti tuloksensa Ranskan kuninkaalliselle akatemialle vuonna 1719, mutta käytäntöön tämä tutkimustulos pääsi vasta yli sadan vuoden kuluttua.

Paperintekijän tärkein työväline on viira, joka on arkkien valmistuksessa käytettävä kudottu tai punottu siivilämäinen taso. Paperimassa nostetaan sille ja vesi siivilöityy sen läpi. Alussa verkko oli kangasta tai kaislaa. Myöhemmin taso oli metallia ja kehikko puuta: tällainen oli käytössä jo 1200-luvun Espanjassa ja Italiassa.

Viiroja hyllyssään. Osassa on mukana vesileiman tekemiseksi tarvittava kuvio. Vesileiman tekemiseen tarvitaan viiraverkkoon kiinnitetty metallilangasta taivutettu kuvio.

Tuliaisiksi paperia

Velké Losinyn paperimuseoon voi tutustua opastetulla kierroksella, joka kestää noin tunnin. Tarjolla on myös tarkempaa teknistä tietoa sisältävä kierros.

Kierros päättyy pieneen myymälään, josta voi ostaa monenlaisia paperituotteita. Ostin matkamuistoksi ainakin muutaman käsintehdystä paperista valmistetun muistivihon.

Erilaisia Velké Losinyssa valmistettuja paperilaatuja. Mukaan voidaan laittaa koristeeksi kukkia.

Myymälästä voi ostaa tuliaisia kotiin.

Lisätietoja Velké Losinyn paperimuseosta aukioloaikoineen ja reittiohjeineen löytyy verkkosivuilta.

Olomoucin aluetta voin suositella matkailukohteeksi – sitten joskus kun se on taas mahdollista. Tšekissä on paljon muutakin nähtävää kuin turistien suosima ja ajoittain ruuhkauttama Praha.

Mitä opin matkoillani vuonna 2018?

Ei matkaa ilman oppimista.

Uuden vuoden alussa on hyvä luoda katse menneeseen ja pohtia taakse jäänyttä aikaa. Matkapaloja-blogin Terhi Mahlamäki kirjoitti postauksen siitä, mitä hän oppi reissuiltaan muun muassa Tukholmaan, Budapestiin, Hampuriin, Bukarestiin, Tallinnaan ja Ranskan Rivieralle vuonna 2018. Hän haastoi muut matkabloggaajat kirjoittamaan matkojen opetuksista, joten tässä on nyt omaa osuuttani.

Viron matka huhtikuussa

Vuoden ensimmäisenä reissuna oli Suomen tiedetoimittajain liitto ry:n opintomatka 100 vuotta täyttäneeseen Viroon 13.‒15.4.2018. Ohjelmassa oli muun muassa vierailu Suomen suurlähetystössä ja taidemuseo Kumussa Tallinnassa, majoitus Vihterpalun kartanossa sekä tutustuminen AHHAA-tiedekeskukseen ja  Viron kansallismuseoon Tartossa.

Matkalla oli mukana yli 40 toimittajaa. Täma opintomatka oli hyvin järjestetty kuten näillä reissuilla on tapana. Totesin jälleen kerran, että on hienoa kuulua sellaisiin porukoihin, joiden kanssa pääsee tällaisille matkoille: kaikki on suunniteltua ja valmisteltua ja pääsee paikkoihin, joihin on muutoin vaikea mennä.

Matkaseurakin on mukavaa; osan tunnen jo ennestään, mutta mukana on aina uusiakin henkilöitä, joihin voi matkan aikana tutustua.

Opin myös sen, että Virolla on upea, uusi kansallismuseo Eesti Rahva Muuseum Tartossa. Se on avattu vuonna 2016. Viime vuoden toukokuussa museo sai European Museum Forumin (EMF) myöntämän Kenneth Hudson -palkinnon. Vierailun arvoinen paikka.

Viron kansallismuseo Tartossa on vaikuttavan näköinen rakennus.

Kökar toukokuussa

Toukokuussa tein toisen matkan ryhmän osana, joskin nyt oli kyse vain noin kymmenen hengen seurueesta.Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien perinteinen kevätretki suuntautui 18.‒20.5.2018 saaristoluontoon Kökariin.

Tällä reissulla nautin jälleen valmiin matka eduista ja hyvästä seurasta.

Opin sen, että matkalle voi lähteä, vaikka luvassa on hiukan hankaluuksia ja luopumista. Käytin huhtikuisen polvileikkauksen vuoksi vielä kyynärsauvoja ja liikkuminen oli hiukan haasteellista. Jätin väliin suosiolla iltapäiväretken Källskärin saarelle ja kuljin itsekseni hotellin lähiympäristössä, nautin rauhallisesta maalaismaisemasta ja auringonpaisteesta.

Kynärsauvani kuvauttivat itsenä Kökarin kirkon edustalla.

Lontoo kesäkuussa

Kesäkuussa matkasin noin viikoksi Suen luokse Lontooseen 6.‒14.6.2018. On hienoa, että on ystäviä, joiden kanssa on pitkä historia kuten meillä. Keväällä kirjoitinkin yhteisistä 45 vuodesta postauksessani Ensin lensivät kirjeet.

Ystävyytemme alkoi teini-ikäisten kirjeenvaihtona ja on sittemmin jatkunut lähinnä sähköpostiviestintänä ja tapaamisina. Ei haittaa, vaikka tullaan eri kulttuureista ja erilaisesta elämäntilanteesta.

Opin jälleen kerran sen, että Lontoo on todella iso kaupunki, oikea metropoli. Heathrowin lentokentän ja Suen Pohjois-Lontoossa sijaitsevan kodin välillä on 28 metroasemaa. Käytin vielä tuolloin kyynärsauvaa ja olin pakannut matkatavarani rinkkaan. Toinen käsi oli siis käytettävissä kiinnipitämiseen asemien liukuportaissa ja metrossa.

Opin myös sen, että lontoolaiset ovat ystävällisiä; he antoivat auliisti istumapaikan välillä aivan tungokseenkin asti täysissä metrovaunuissa. Osa istuimista olikin varattu liikuntarajoitteisille.

Lontoolaisia kannustetaan ottamaan huomioon kanssamatkustajat ja antamaan heille tarvittaessa istumapaikan.

Jos on pulmia liikkumisessa, kannattaa etukäteen tutkia metroasemien esteettömyyttä. Osassa asemia piti kulkea liukuportaiden lisäksi vielä rappusissa. Opin kuitenkin sen, että voi lähteä rohkeasti maailmalle vaikka kyynärsauvan kanssa, kyllä siellä pärjää.

Opin myös, että Lontoo on puutarhojen kaupunki. Ohjelmaamme kuului päivystysvuoro Open Square Gardens -ohjelmassa. Saimme vaivanpalkaksi vapaan pääsyn muihin tapahtumassa mukana oleviin puutarhoihin, mutta pystyimme käymään vain muutamassa muussa kohteessa. Parempi ennakkosuunnittelu ja liikenneyhteyksien tutkiminen etukäteen olisi ollut tarpeen.

Lontoossa on paljon vihreitä keitaita. Osaan pääsee vain puutarhatapahtuman aikoihin.

Koska aikaa oli vain viikko ja ohjelmaa oli varattu jo etukäteen puutarhatapahtumaan ja Angus & Julia Stonen konserttiin, ehdin nauttimaan vain kerran Lontoon mahtavasta musikaalitarjonnasta.

Totesin, että verkon kautta oli helppoa ostaa lippu, jonka saattoi käydä lunastamassa ennen esitystä teatterin kassalta. Kävin katsomassa 42nd Street -musikaalin iltapäivänäytöksenä. Se olikin varsinainen musiikin, tanssin, lavastuksen ja puvustuksen pläjäys.

42nd Street -musikaalin esityspaikkana on Theatre Royal Drury Lane.

Tšekki heinäkuussa

Matkabloggaajien TBEX-konferenssi ja Colours of Ostrava -festivaali veivät heinä-elokuussa kahdeksi viikoksi Tšekin tasavaltaan 18.7.‒2.8.2018. Matka oli monipuolinen ja upea kokemus. En ehkä osaa tuoda esiin kaikkea siellä oppimaani, mutta muutamia asioita nousee päällimmäisenä mieleen.

Koin tälläkin konferenssimatkalla, että matkabloggaajat ovat kuin suurta perhettä; kun on yhdistävä asia ja kiinnostuksen kohde, niin muut erot jäävät taustalle. Ihmisiin on helppo tutustua ja heidän kanssaan on sujuvaa ryhmäytyä kuten me festareihin ja myös Olomouc-matkaan osallistuva noin kymmenen hengen porukka teimme. Jo kohta oli WhatsApp-ryhmä perustettu ja kysymyksiä ja vinkkejä jaettiin.

Ensimmäinen hotelli oli Poruban alueella ja Colours of Ostrava -festivaalin tapahtumapaikka oli Vitkovicessa.

Opin jälleen kerran ja nyt konkreettisestikin kantapään kautta sen, että hotellin valinnassa ensiarvoisen tärkeää on hotellin sijainti. Jospa tämä asia olisi nyt iskostunut lähtemättömästi mieleeni ja nousisi sieltä nopsasti esiin, kun seuraavan kerran on aika tehdä matkavarauksia.

Colours of Ostrava -festivaalin järjestäjät olivat listanneet muutamia hotelleja, joista valitsin edullisimman, kesähotellityyppisen, joka sijaitsi kaukana keskikaupungilta ja festivaalipaikasta. Siirtymisiin oli siis varattava paljon aikaa ja iltaisin oli turvauduttava taksin käyttöön. Onnekseni olin ottanut majoituksen vain reissun alkupäiviksi ja onnistuin loppuajaksi saamaan hotellin ihan keskikaupungilta, Stodolni-kadulta.

Opin myös sen, että ihan tuntemattomissa ja pienissäkin paikoissa on kaikenlaista löydettävää, katsottavaa ja koettavaa kuten nyt Ostravassa ja Olomoucissa. Jatkossa kannattaakin välillä mennä hiukan oudompiin kohteisiin ja jättää suosiolla turistilaumojen valtaamat paikat kuten Tšekin tasavallassa Praha, jonne suuntautuu pääosa maan matkailijavirroista.

Senkin huomasin, että maailmassa ja ihan lähellä Euroopassakin on paljon upeita tapahtumia, joista emme kuule mitään. Esimerkiksi käy tuo nelipäiväinen ja monipuolinen Colours of Ostrava -festivaali 350 esiintyjän kattauksellaan.

Opin myös sen, että Tšekki on todellinen olutmaa; siellä voi kylpeäkin oluessa. Tšekissä kulutetaan eniten olutta asukasta kohden, noin 140 litraa. Hyväähän olut oli ja baarit ja pubit viihtyisiä.

Kun matkabloggaajien TBEX-konferenssiin osallistujilta kysyttiin, mikä sana kuvaa parhaiten Tšekin tasavaltaa, eniten mainintoja sai olut. Lisäksi muun muassa liha, Ostrava, linnat, tarinat, vapaus ja kauniit naiset nostettiin esiin.

Itsestäni opin sen, että kyllästyin jo aikaisessa vaiheessa useissa tsekkiläisille ruoka-annoksissa lisukkeena tarjottuihin knöödeleihin (dumplings).

Huomasin myös, että matkabloggaajien retkillä olisi käyttöä nykyistä paremmalle kunnolle, kun kuljetaan kilometrikaupalla kaupunkien katuja, noustaan linnojen rappusia ja kuljetaan maanalaisissa tippukiviluolissa. Siinäpä tavoitetta seuraavaan TBEX-konferenssiin eli kesäkuuhun 2019 mennessä.

Jersey syyskuussa

Corbierin majakka Jerseyn saarella.

Sain mahdollisuuden hankkia itselleni haluamaani koulutusta ja päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen englannin kielen intensiivikoulutukseen Jerseyn saarella 10.9‒6.10.2018. Oppilaitoksena oli St Brelade´s College.

Kuuden päivittäisen oppitunnin jälkeen päässä pyöri sanojen karuselli. En ole ennenkään vähätellyt englantia, mutta jos jotain opin, niin sen, ettei englanti ole mikään ”a piece of cake”, helppo nakki, vaan kieli, joka paremmalla perehtymisellä paljastaa monimutkaisuutensa.

Jerseyn opin tuntemaan paikkana, jossa merellinen ympäristö, mielenkiintoinen historia sekä sekoitus brittiläistä ja ranskalaista kulttuuria tarjosivat mahdollisuuksia kiehtovaan oleskeluun. Saarella on lukuisia upeita lahtia rantoineen ja majakoineen ja bussiliikenne kattaa hyvin lähes koko saaren. Ihmeteltävää riitti myös maailman kolmanneksi voimakkaimmassa vuorovesi-ilmiössä.

Opin myös sen, että kevyesti matkustaminen on haasteellista, kun rakastaa kirjoja. Sain mahdutettuja kuukauden varusteeni sallittuun 20 kilon painoiseen matkalaukkuun, mutta kotimatkalle piti ostaa lisää kiloja matkatavaroille molemmille lennoille (Jersey‒Gatwick, Gatwick-Helsinki), koska olin tehnyt oleskeluni aikana monia kirjalöytöjä.

Olen matkustanut myös kotimaassa Hangosta Alajärvelle ja Helsingistä Tampereelle. Ehkä opin jotain niilläkin matkoillani, mutta jään sitä vielä pohtimaan.

Mitä Sinä olet oppinut viime vuoden reissuillasi?

Olomouc ‒ kaupunkien kaunotar

Olomouc on tšekkiläinen kaupunki maan itäosassa. Se on viehättävä vanhoine rakennuksineen, patsaineen ja suihkulähteineen.

Olomoucin pienoismalli. Oikealla keskellä on kaupungin raatihuone ja siitä hiukan alempana Pyhän kolminaisuuden pylväs 1700-luvulta.

Tutustuin Olomouciin matkabloggaajien TBEX-konferenssin jälkeen järjestetyllä neljän päivän retkellä. Ryhmässämme oli kymmenkunta bloggaajaa ja kaksi opasta. Saimme monipuolisen kuvan kaupungista ja sen ympäristöstä.

Olomouc on Määrin ja myös Olomoucin läänin perinteinen pääkaupunki maan itäosassa Morava-joen varrella. Se on Tšekin kuudenneksi suurin kaupunki, jossa on noin 100 000 asukasta.

Olomoucin suomalainen ystävyyskaupunki on Tampere. Toivottavasti tamperelaiset ovat paremmin perehtyneitä tähän historialliseen kaupunkiin kuin minä turkulaisena, joka en ollut paikasta ennen kuullutkaan.

Olomoucissa on huomattavan paljon kauniita taloja. Kuva on raatihuoneen aukiolta.

Monta tietä Olomouciin

Lähimmät lentokentät ovat Brnossa (70 km) ja Ostravassa (80 km). Katowicen, Bratislavan, Wienin, Krakowan ja Prahan lentokentiltä on matkaa 210‒280 kilometriä.

Olomouciin pääsee Prahasta junalla. Matka kestää noin kaksi ja puoli tuntia tuntia ja valittavana on useampia junayhtiöitä. Autolla matka sujuu noin kolmessa tunnissa matkaa on 284 kilometriä. Bussimatka Brnosta Olomouciin kestää noin tunnin ja vartin. Me matkasimme Olomouciin Ostravasta tilausbussilla.

Majoituimme neljän tähden Theresian Hotel & Spa -hotelliin. Se sijaitsee kätevästi noin 320 metriä raatihuoneen aukiolta osoitteessa Javoříčská 5. Hotelli on voittanut ensimmäisen sijan World Luxury Hotel Awards -kilpailussa sarjoissa historiallinen hotelli sekä kylpylä- ja boutiquehotelli.

Tässä kermakakkumaisessa rakennuksessa oli majapaikkamme Theresian Hotel & Spa -hotelli.

Tšekin kaunein kaupunki

Matkaopaskirjoja ja digitaalisia sisältöjä julkaiseva Lonely Planet on nimennyt Olomoucin Tšekin kauneimmaksi kaupungiksi vuonna 2012, Euroopan kymmenen parhaimman matkakohteen joukkoon vuonna 2013 ja ykkössijalle Euroopan salaisten matkakohteiden joukossa vuonna 2014 (Secret Europe).

Jotain kiehtovaa tässä kaupungissa täytyy olla. Pelkästään kuljeskelu kaduilla ja vanhojen, kunnostettujen talojen katselu monine koristeellisine yksityiskohtineen oli mielenkiintoista. Kameran muistikortille taltioitui monta kuvaa.

Olomoucista löytyy muun muassa linna, katedraali, linnoitus, yliopisto, eläintarha ja vesipuisto.

Horní náměstí -aukion laidalla sijaitsevan vuonna 1378 rakennetun raatihuoneen seinustalla on astronominen kello, jonka historia ulottuu 1400- ja 1500-luvuille. Kello on muuttunut moneen kertaan ja nykyinen ulkoasu on peräinen 1950-luvulta.

Olomoucin raatihuone. Astronominen kello on tornin alaosassa.

Taiteilija Karel Svolinskýn suunnitteleman kellotaulun yläosassa ratsastaa kuningas ja alaosaan on kuvattu työläisiä.

Yksityiskohta astronomisen kellon mosaiikkipinnasta.

Vuonna 1573 Olomouciin perustettiin yliopisto, mutta se lakkautettiin vuonna 1860. Se on Määrin alueen vanhin ja Tšekin toiseksi vanhin yliopisto. Se avattiin uudelleen vuonna 1946 František Palackýn mukaan nimettynä. Palacký oli historioitsija ja poliitikko, jota on kutsuttu tšekkiläisen historiankirjoituksen isäksi. Yliopistossa on noin 22 000 opiskelijaa kahdeksassa eri tiedekunnassa.

Pylväitä ja suihkulähteitä

Olomouciin pystytettiin 1700-luvun alkupuoliskolla Pyhän kolminaisuuden pylväs (The Holy Trinity Column) sen kunniaksi, että kaupunkia piinannut ruttoepidemia loppui. Pylväs kuuluu nykyään Unescon maailmanperintö-luetteloon. Pylvään korkeus on 35 metriä ja sen alaosassa on pieni kappeli.

Olomoucissa on myös kuusi barokkisuihkulähdettä. Niistä viisi on nimetty roomalaisten jumalien mukaan: Hercules, Jupiter, Mercurius, Neptunus ja Triton sekä yksi Julius Caesarin mukaan, joka tarinan mukaan perusti kaupungin.

Pyhän kolminaisuuden pylväs. Alaosan ovi johtaa kappeliin.

Pyhän kolminaisuuden pylväässä on paljon erilaisia veistoksia, tässä yksi niistä.

Arionin suihkulähteen veistosten tekijä on kuvanveistäjä Ivan Theimer. Suihkulähde on raatihuoneen lounaispäädyssä.

Kulinaarisia nautintoja

Olomoucissa on monia pubeja ja baareja terasseineen, musiikkiklubeja ja ravintoloita. Siellä on myös Tšekin parhaimmaksi ravintolaksi vuonna 2018 nimetty Entrée osoitteessa Ostravská 1, Olomouc.

Entréen menestyksen taustalla on muun muassa lontoolaisessa Michelin-tähden saaneessa ravintolassa työskennellyt kokki Přemek Forejt. Kerron tarkemmin illastamme tässä ravintolassa tulevassa postauksessa.

Entréessä tehdään kauniita annoksia yllättävistä yhdistelmistä. Alkuruokana on perunaa ja kaviaaria, crème fraîchea ja yrttejä.

Oluen ystävä voi yhdistää liikunnan, kaupungin historiaan tutustumisen ja paikallisen Chomout-panimon oluen maistelun kätevästi Ološlap-vaunussa. Ološlap-vaunun voi varata joko omalle ryhmälle tai sitten voi osallistua yleiseen, 45-minuutin pituiseen nähtävyyskierrokseen.

Kaupungista löytyy myös noin 20 pienpanimoa ja joillakin niistä on oma ravintola tai pubi, jossa voi tutustua tuotteisiin. Näistä yksi on Riegrova-panimo ja -pihviravintola, jossa söimme lounaan.

Riegrovassa tarjoillaan oman panimon tuotteita.

Juuston ystävä voi maistella ja ostaa tuliaiseksi paikallista Olomoucké tvarůžky -juustoa, jonka maku on parempi kuin haju. Sillä on pitkät perinteet ja tvarůžkystä löytyy mainintoja jo 1400-luvulta.

Olomoucista löytyy konditoria, joka käyttää tuotteissaan tvarůžkya. Osoite on Denisova 13.

Lošticen kaupungissa on juustotehdas ja juustolle pyhitetty museo osoitteessa Palackého 2. Olomoucista on sinne noin 30 kilometriä.

Mozartin oopperasta urkumusiikkiin

Olomouc on kaupunki, jossa 11-vuotias W.A. Mozart sävelsi kuudennen sinfoniansa. Kaupungista löytyy filharmoninen orkesteri ja lukuisia teattereita. Barokkifestivaali Olomoucké barokní slavnosti järjestetään vuosittain ja paikkana on entinen jesuiittaluostari (Umělecké centrum UP – Jezuitský konvikt).

Tutustuimme tähän festivaaliin katsomalla viimeisenä esitysiltana W.A. Mozartin oopperan Apollo et Hyacinthus. Mozart sävelsi tämän ensimmäisen oopperansa vuonna 1767. Se on kolminäytöksinen ja perustuu antiikin Kreikan mytologiaan roomalaisen runoilija Ovidiuksen kertomana Muodonmuutoksia-teoksessaan. Esityksestä vastasi Ensemble Damian.

Apollo et Hyacinthus -ooppera esitettiin latinaksi, tekstitys oli tšekiksi.

Jesuiittaluostarin kappeli oli koristeltu maalauksin ja patsain.

Tutustuimme myös Arcidiecézní muzeum Olomouc -museoon (The Archdiocesan Museum), joka sijaitsee St Wenceslas -katedraalin vieressä osoitteessa Václavské náměstí 3. Kävimme myös katedraalissa. Kirkon historia ulottuu 1100-luvulle.

Tutustuimme myös katedraalin urkuihin ja kuulimme pienen konsertin. Eipä sitä ole tullut aikaisemmin tienneeksikään, kuinka monimutkaista urkujen soittaminen on: soitto muodostuu koskettimien, säätönuppien ja pedaalien yhteistoiminnasta, jonka urkuri saa aikaan. Myös kengillä on roolinsa: urkuri vaihtoi ennen soittamista jalkoihinsa kevyemmät nahkakengät.

Värikuulasotaa linnoituksessa

Historia oli läsnä myös vierailullamme linnoitukseen, joka toimii nykyisin värikuulapelipaikkana. Rakennelma oli aikoinaan osa Itävalta-Unkarin keisarikunnan puolustusta. Raunioitunut linnoitus oli kuvauksellinen paikka värikkäine pintoineen, ikkuna-aukkoineen ja portaineen.

Värikuulapelipaikan rekvisiittaa. Näistä tulee jotenkin mieleen Karhu-Kopla Aku Ankasta.

Saimme erityiskohtelun, sillä pääsimme nauttimaan monipuolisen lounaan, jonka meille valmistivat Sandra Nováčková ja Josef Mrtýnek Gastro Mrtýnekistä.

Sandra ja Josef valmistivat meille monipuolisen aterian eräänlaisessa kenttäkeittiössä.

Lounaan jälkiruokana oli leivonnaisia ja mehua.

Olutnautintoja Tšekissä

Tšekki on oivallinen kohde oluen ystävälle. Mallasjuomasta pääsee nauttimaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Olutvalikoima on monipuolinen ja hinnat edullisia.

Pilsner Urquell lienee tunnetuin tsekkiläinen olutmerkki. Lentokenttäravintolassa puoli litraa maksoi noin 3,7 euroa. Edullisimmillaan iso tuopillinen Urquellia maksoi noin 1,7 euroa.

Jos ajatellaan kansallisuuksia ja niihin yhdistyviä juomia, niin suomalaisten juoma olisi kahvi, briteillä tee, ranskalaisilla viini ja venäläisillä vodka. Tšekeillä juomana on ilman muuta olut.

Olutkulttuuri on vahvaa ja kaikkialla läsnä olevaa. Tšekkiläiset juovat eniten olutta asukasta kohden. Vuonna 2017 Tšekissä juotiin noin 140 litra olutta, kun toiseksi kulutustilastoissa tulleessa Puolassa määrä oli noin 98 litraa asukasta kohden. Kolmantena on Saksa 96 litran kulutuksessa. Itä-Euroopan maat ovat muutoinkin listan kärjessä. Suomi sijoittuu oluen kulutuksessaan jonnekin sijoille 10–20 tutkimuksesta riippuen.

Albert-olut on pienen paikallisen panimon tuote Sobotinissa, Jeseníkyn vuoristoalueella.

Tšekki = olut

Oluen lisäksi matkabloggaajille tulee mieleen Tšekistä muun muassa liha, Ostrava, linnat, tarinat, vapaus ja kauniit naiset.

Kun matkabloggaajien TBEX-konferenssiin osallistujilta kysyttiin, mikä sana kuvaa parhaiten Tšekin tasavaltaa, eniten mainintoja sai olut. Vastaus oli ehkä myös kohteliaisuus, sillä yksi konferenssin sponsoreista oli Radegast-olutta tuottava panimo. Samainen panimo sponsoroi myös Colours of Ostrava -musiikkifestivaalia.

Konferenssin ohjelmassa matkabloggaajilla oli myös mahdollisuus tiettyinä aikoina tavata eri alojen asiantuntijoita vapaamuotoisen keskustelun merkeissä. Eräät veijarit olivat perustaneet neuvontapisteen Meet the Experts – Beer. Se olikin suosittu palvelu ja keräsi pöydän ympärille monia tiedonhaluisia.

Olut oli suosittu neuvonantaja matkabloggaajien TBEX-konferenssissa.

Radegast-olutta oli tarjolla Colours of Ostrava -festivaalissa omassa pubissa ja monissa muissakin anniskelupaikoissa.

Olutta polkien tai kylpien

Oluesta voi nauttia perinteiseen tapaan ravintoloissa, pubeissa ja terasseilla, ruoan kanssa tai ilman. Kesän helteisinä päivinä tšekkiläinen olut maistui erityisen hyvältä varjoisalla terassilla.

Tämä ravintola Olomoucissa toivotti tervetulleeksi lämmitetylle terassilleen. Heinäkuinen päivä oli helteinen, joten markkinointi ei tuntunut olevan kohdallaan. Oppaamme tosin esitti, että kyseessä saattaa olla myös tsekkiläisen huumorintajun ilmentymä.

Olomoucissa pääsimme myös 10-paikkaiseen Ološlap-vaunuun, jossa maisteltiin paikallisen Chomout-panimon olutta pitäen samalla vaunua liikkeellä polkemalla. Oivallinen tapa juoda olutta ja samalla kuluttaa kaloreita.

Ološlap-vaunun voi varata joko omalle ryhmälle tai sitten voi osallistua yleiseen, 45-minuutin pituiseen nähtävyyskierrokseen. Opas kertoo kierroksen aikana Olomoucin historiasta.

Oluesta voi nauttia myös ulkoisesti ‒ kylpemällä siinä. Itse en päässyt tällaiseen hoitoon, mutta kuulin muiden kokemuksista ja näin kuvia.

Tällaisiä beer spa -paikkoja on tarjolla ainakin Prahassa. Käytännössä siis istutaan oluella täytetyssä ammeessa, jossa ollaan noin puoli tuntia. Samanaikaisesti voi juoda olutta.

Kylvyn jälkeen rentoudutaan vielä hetki ja sitten kuivatellaan. Olutta ei huuhdota pois, vaan se saa vaikuttaa iholla seuraavaan päivään. Olutkylvyn kerrotaan pehmentävän ihoa. Enpä tiedä, onkohan tuo oluen väärinkäyttöä?

 

 

 

 

 

PechaKuchaa Ostravan yössä ‒ ja vähän muuallakin

Olen ollut innoissani PechaKucha-esityksistä heti niihin tutustuttuani. Löysin ilokseni PechaKucha-illan paikallisen musiikkifestivaalin ohjelmasta.

Colours of Ostrava -festivaali Tšekissä 18.‒21.7.2018 oli paljon muutakin kuin musiikkia. Sen yhteydessä järjestettiin kolmatta kertaa kansainvälinen Meltingpot keskustelufoorumi teemalla Ideoita ilman rajoja luentoineen, teatteriesityksineen ja elokuvineen.

Ohjelmassa oli mukana myös PechaKucha Night Ostrava. Kun näin otsikon, niin päätin heti mennä katsomaan.

20 x 20

Niin, mikä PechaKucha? Kyseessä on Japanista lähtöisin oleva erityisesti luoville aloille soveltuva esitysformaatti. Se on saanut alkunsa tokiolaisesta Astrid Kleinin ja Mark Dythamin Klein Dytham -arkkitehtitoimistosta vuonna 2003. Heidän tarkoituksenaan oli luoda tapa, jolla nuoret muotoilijat voisivat tavata, verkostoitua ja esitellä töitään julkisesti. Nimi juontuu japaninkielisestä sanasta, joka kuvaa keskustelun, ”porinan”, ääntä.

PechaKucha -esitys syntyy 20 kuvasta, joita näytetään 20 sekunnin ajan. Esityksen pituus on siis 6 minuuttia 40 sekuntia. PechaKuchan voi toteuttaa ajastettuna PowerPoint-esityksenä.

Tapahtumissa on yleensä muutama kutsuttu tai ennakkoon ilmoittautunut puhuja. Esittäjät ovat usein muotoilun, arkkitehtuurin, valokuvauksen, kuvataiteiden tai muilta luovilta aloilta.

PechaKucha -esitys syntyy ennalta tehdyn esityksen ja niiden kommentoinnin pohjalta. Esittäjältä vaaditaan hyvää etukäteisvalmistelua, sillä jouhevan esityksen kannalta tarinan pitäisi kulkea samassa tahdissa kuvien kanssa. Usein käy kuitenkin niin, että joko sanat loppuvat ennen seuraavaa kuvaa tai kerronta jatkuu vielä, vaikka kuva on jo vaihtunut.

Esittäjän persoonallisuus ja esiintymistapa yhdessä PechaKucha -kuvien kanssa luovat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Kiinnostavuus syntyy myös siitä, että esiintyjien ja aiheiden kirjo on laaja. Olen nähnyt kuvia muun muassa tuoli-aiheisista lumiveistoksista, New Yorkin kaupunkiolohuoneista, parkourista, Musiikki-talon suunnitelmista ja erilaisista designtuotteista.

Olen ollut seuraamassa useita esityksiä muun muassa Turussa, Helsingissä, Hangossa ja nyt Ostravassa.

Taidetta ja muotoilua

Ostravan PechaKuchan esiintyjät olivat arkkitehteja, muotoilijoita ja taiteilijoita.

Ester & Josefina (Ester Geislerová ja Josefina Bakošová) ovat nuoria vaatussuunnittelijoita, joiden mallistossa on ainakin t-paitoja, laukkuja ja kenkiä. Laukut on koristeltu applikaatioin.

Eva Urbanová esitteli NILA-nimisen yrityksensä tuotantoa. Heidän valikoimissaan on ekologisesti ja eettisesti valmistettuja asusteita ja sisustustuotteita.

Eliska Podzimkova on prahalainen valokuvaaja, animaattori ja multimediataiteilija, joka ihastui aikoinaan New Yorkiin ja pääsikin opiskelemaan sinne New York Film Academyyn.

ORA on sisustusarkkitehtuuritoimisto, jossa työskentelevät ainakin taiteen maisteri Barbora Hora sekä sisustusarkkitehdit Jan Veisser ja Jan Hora. He ovat suunnitelleet taloja, sisustuksia ja esineitä minimalistiseen tyyliinsä.

Roman Vrtiška ja Vladimír Žák ovat prahalaisia palkittuja muotoilijoita, jotka toimivat arkkitehtuurin, graafisen suunnittelun ja designin parissa. He olivat opiskellessaan vaihto-oppilaina Aalto-yliopistossa Helsingissä. Heidän asiakkainaan ovat olleet muun muassa Adidas, Heineken, Diesel ja suomalaisista Ruukki ja Tammi.

Roman Vrtiška ja Vladimír Žák ja esittelivät suunnittelutöitään.

Patrik Kriššák on prahalainen taiteilija, jolla on ollut useita omia näyttelyitä Tšekissä, samoin yhteisnäyttelyitä. Hän esitti omaa abstraktia taidettaan.

Patrik Kriššákin taide oli värikästä ja akvarellimaista.

Toinen taiteilijaesiintyjä oli Nikolav Bozhinov, jolla oli hiukan poikkeava esitysmuoto. Hänen PechaKuchassaan oli taustana teletappimainen vihreä nurmikko ‒ yksi maailman laajimmalle levinnyt taustakuva Windows XP:stä. Siihen hän lisäsi yksi kerrallaan kuvia lähinnä poliitikoista, kuninkaallisista, taiteilijoista, uskonnollista vaikuttajista ja muista tunnetuista henkilöistä.

Nikolav Bozhinovilla oli erikoisin tulkinta PechaKucha-esityksestä.

PechaKuchaa Helsingissä ja Turussa

PechaKuchasta on tullut maailmanlaajuinen ilmiö ja iltoja vieteään jo 1 000 kaupungissa. Pecha Kuchaa  on ulottautunut myös yliopistoihin ja liike-elämään.

Eri kaupunkien tilaisuuksissa saattaa olla erilainen luonne. Esimerkiksi Helsingissä esiintyjät ovat olleet nimekkäitä henkilöitä ja tilaisuudet ovat maksullisia. Turun tilaisuuksiin on ollut matala kynnys ja esiintyjät ovat olleet ”tavallisia ihmisiä” tunnettujen kulttuuritoimijoiden rinnalla; tilaisuudet ovat olleet maksuttomia.

Turun ensimmäinen PechaKucha-ilta järjestettiin 8.4.2010 Bar Alvarissa. Järjestäjänä oli Turun seudun arkkitehdit SAFA ry.

Ilmoittauduin mukaan Turun toiseen PechaKucha -iltaan kesäkuussa 2010. Esitykseni aiheena oli Aaltoja, arkkitehtuuria ja azulejos. Se koostui Azoreilla otetuista valokuvista aiheinaan vuorotellen meri tai vesi, rakennukset ja portugalilaiseen kulttuuriin kuuluvat azulejos-keramiikkalaatat.

Semiantiikkinen seikkailijatar esitti valokuvia São Miguelin saarelta. Titteli syntyi siitä, kun olin viettämässä 50-vuotispäivääni Azoreilla.

Täma vaaleanpunainen talo Azoreilta oli yksi PechaKucha-esitykseni arkkitehtuurikuvista.

Sittemmin Turun PechaKucha-iltoja on järjestänyt Uuden muotoilun yhdistys ry. Innostus on hiipunut; viimeisin ilta on järjestetty vuonna 2015.

Helsingissä toiminta on jatkunut ja viimeisin tilaisuus on järjestetty tämän vuoden huhtikuussa Helsinki Design Weekin ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. He valitsivat yhteensä kymmenen puhujaa luovalta alalta ja tiedemaailmasta. Mukana olivat muun muassa Onar-vaatemerkin perustaja Irene Kostas, digitaalisten aineistojen tutkimuksen professori Timo Honkela, ravintolavisiönääri ja taiteilija Antto Melasniemi, teollisuusmatematiikan professori Samuli Siltanen, infektiosairauksien professori Anu Kantele sekä taiteilija Sophia Ehrnrooth.

PechaKucha on mukana myös 1.9.2018 järjestettävän Hanko Fotofestivalin ohjelmassa. Ruotsinkielisen BioFoto Finland -luontovalokuvayhdistyksen viisi jäsentä esittelee tapahtumassa luontokuviaan PechaKucha-muodossa.

Erilaisiin maailmalla esitettyihin PechaKucha-esityksiin voi tutustua täällä.

Ostravan unikeot

Ostravassa sattui osalleni hauska episodi ensimmäisen TBEX-konferenssipäivän päätteeksi. Tapahtumaan liittyy paikallinen pyöräilyseura ja Unikeonpäivä. Ja hääpulla.

Perjantaina 27.7. TBEX-konferenssin iltaohjelmassa oli leikkimielinen kilpailu Cryptomania Game Night, jossa piti viiden hengen tiimeittäin selvittää illanviettopaikka erilaisten vihjeiden perusteella. Osallistujat kokoontuivat aluksi Masarykovo náměstí -aukiolle, josta lähtivät saamiaan jälkiä ja vinkkejä seuraten hakemaan seuraavia etappeja.

Jätin tämän kilpailun väliin ja seurasin elämänmenoa yhdeltä aukion monista terasseista edessäni tuopillinen tšekkiläistä olutta ‒ juomaa, jota maan kansalaiset juovat eniten maailmassa ja joka saattaa olla ravintolassa halvempaa kuin vesi.

Masarykovo náměstí -aukio ilta-auringossa.

Tuopissa oli paikallisen Pivovar Ostravar -panimon olutta.

Pyöräilevät unikeot

Aukiolla tapahtui muutakin. Sen poikki ajoi polkupyöräkulkue, jossa oli noin parikymmentä osallistujaa. Heillä oli erikoiset asut: yöpuvut. Oli pyjamaa, yömyssyä, uninallea ja yöpaitaa.

Otin tästä värikkäästä joukosta kuvan ja julkaisin sen Facebookissa arvellen, että vietetään sitä Unikeonpäivää Tšekissäkin.

Paikallisia unikekoja, tuumin, kun näin tämän pyöräkulkueen.

Istuskelin vielä terassilla ja odottelin viestejä TBEX-kavereilta illanvieton paikasta. Sellaisia ei vielä kuulunut. Aukion takaa kuului musiikkia ja meteliä ja lähdin kulkemaan äänen suuntaan: ehkä paikka on jo löytynyt?

Pienellä puistoalueella oli ulkoilmaravintola ja esiintymislava soittajineen. Kyseessä oli Cooltour-kulttuurikeskus. Paikalla oli mukavasti yleisöä ja siellä täällä oli istuskelemassa yöpukuisia ihmisiä. Pyöräilijät olivat siis tulleet pitämään taukoa.

Sattuman sanelema juttu

Menin juttelemaan heidän kanssaan ja joku nuoremmista osasikin englantia. Kysyin heiltä Unikeonpäivän vietosta. Ei, siitä ei ollut nyt kyse, vaan ihan vaan päähänpistosta ja hulluttelusta. Seurueen jäsenet olivat peräisin paikallisesta pyöräilyseurasta Klub českých velocipedistů Moravan Ostrava-Hrabůvka.

Kommunikoinnissa käytimme sanojen lisäksi myös modernia tekniikkaa. On siis hiukan pitkä nimi tällä pyöräilyseuralla.

Aika merkillinen, mutta riemukas yhteensattuma, vai mitä?

Olin ihmeissäni ja kerroin suomalaisesta, vuosisataisesta perinteestä. Naantalissa valitaan vuosittain juuri 27.7. valtakunnan Unikeoksi joku paikkakunnan merkkihenkilöistä, joka saa aamuseitsemältä kylmän kylvyn meressä.

Vuoden virallinen Unikeko 2017 oli yrittäjä Tuomas Levanto. Kuva: Visit Naantali.

Siinä sitten otimme valokuvia erilaisissa ryhmissä. Kuvaajia oli paikalla useampiakin ja otoksista on tehty pieni kooste, jonka voi katsoa täältä.

Hauska tapaamisemme ikuistettiin moniin valokuviin.

Taustalla näkyy Cooltourin ravintola-aluetta. Tämän kuvan otti toinen tandempyörän polkijoista.

Joku toi minulle kauniin asetelman, jossa oli pulla, keksejä ja hopeanväriset sormukset ‒ kyseessä oli jokin perinteinen hääleivos. En kyllä yhtään tiedä, miten se liittyi tilanteeseen, mutta söin annoksen ja kuuntelin hetken Lehmann´s Brothersin letkeää ja soulahtavaa musisointia.

Näin kaunis tarjoilu minulle tuotiin. Pullan sisällä oli luumuhilloa.

Ranskasta peräisin oleva Lehmann’s Brothers soitti mukavan rytmikästä musiikkia hämärtyvässä illassa.

Paikalle osui myös eräs TBEX-kaverini, jonka kanssa lähdimme kohti iltatilaisuutta, jonka sijainti oli jo selvitetty.

Värikäs festari Ostravassa

Colours of Ostrava -festivaali oheisohjelmineen oli musiikin ja muun kulttuurin runsaudensarvi.

Sää oli ensimmäisinä festaripäivinä välillä sateinen, mutta ei se juurikaan tapahtumaa haitannut.

Oletko kuullut heinäkuisesta Colours of Ostrava -festivaalista Tšekissä? No, en minäkään tiennyt siitä mitään ennen kuin tapahtuma tuli esiin samassa kaupungissa seuraavalla viikolla pidettävän matkabloggaajien TBEX-konferenssin yhteydessä.

Vaikka Ostrava on Tšekin tasavallan kolmanneksi suurin kaupunki, on lienee melko tuntematon. Se sijaitsee 360 kilometrin päässä Prahasta itään ja lähellä Puolan rajaa.

Konferenssiin osallistuvilla oli mahdollisuus osallistua hakemuksesta festivaaliin kaikkina neljänä päivänä ns. pressipassilla. Kulkulupa tarjosi pääsyn Colours of Ostrava -festivaaliin sekä sen lehdistökeskukseen ja VIP-alueelle katettuine katsomoineen ja muutamaan muuhun paikkaan, muun muassa Bolt Toweriin ja tiedekeskukseen.

Colours of Ostrava -festivaalin ohjelmisto oli niin laaja, että varmaan jokainen löysi itselleen mieluista kuultavaa, nähtävää ja koettavaa. Olutta myytiin kätevistä pantillisista muovimukeista.

Kulttuuria kaivosalueella

Näkymä festivaalialueelle noin 80 merin korkuisesta Bolt Towerista. Se on saanut nimensä pikajuoksija Usain Boltin mukaan.

Tämäkin kuva on otettu Bolt Towerista. Siellä sijaitsee myös kahvila.

Colours of Ostrava -festivaali 18.‒21.7.2018 tarjosi kuultavaksi monia eri musiikkilajeja rockista elektroniseen musiikkiin ja jazzista souliin. Ohjelma alkoi jo puoliltapäivin ja jatkui keskiviikkona ja torstaina puoli kolmeen ja perjantaina ja lauantaina peräti neljään saakka yöllä.

Esiintyjiä oli kaikkiaan 21 lavalla, bändejä oli 130 ja esityksiä yhteensä 350. Musiikin lisäksi ohjelmassa oli teatteriesityksiä, workshopeja, keskusteluja sekä taidetta ja designia.

Jos olisin paremmin perillä nykymusiikista, olisin varmaan tunnistanut esiintyjiä ja bändejä. Nyt niistä valtaosa oli minulle tuntemattomia. Vain Pharrell Williams ja Grace Jones nousivat tuttuina esiin artistikattauksesta. Mukana oli myös sellaisia esiintyjiä kuin Future Islands, George Ezra, Beth Ditto, Jeremy Loops, Aurora, Kensington, Joss Stone, Kaleo, Jessie J., Paul Kalkbrenner ja Kygo vain muutamia mainitakseni.

Festivaali levittäytyi Dolní Vítkovicen entiselle kaivos- ja teollisuusalueelle. Ruosteinen ja betoninen ympäristö loi rouhean taustan kulttuurille ja tuotemyynnille. Festarialueelta saattoi ostaa kaikenlaista asusteista musiikkituotteisiin sekä ruokaan ja juomaan.

Ideoita ilman rajoja

Festivaali oli paljon muutakin kuin musiikkia. Meltingpot oli kansainvälinen kolmatta kertaa järjestetty keskustelufoorumi teemalla Ideoita ilman rajoja. Asiantuntijoiden keskustelut, luennot, teatteriesitykset, tapaamiset ja elokuvat liittyivät muun muassa politiikkaan, kulttuuriin, terveyteen, tieteeseen, koulutukseen, matkustamiseen ja talouteen.

Tutustuin huonosti ohjelmaan ja huomaan nyt jälkikäteen, että siellä olisi ollut paljon mielenkiintoista. Ilokseni silmäni osuivat oikeaan aikaan otsikkoon Pecha Kucha Night Ostrava, jota olin seuraamassa.

Elokuville ja teatteriesityksille oli omat lavansa. Suomen ainut edustaja festarissa taisi olla Dome Karukosken ohjaama Tom of Finland -elokuva.

Colours of Ostrava -festivaali otti huomioon koko perheen. ČEZ Family Parkista löytyy ohjelmaa ja tekemistä lapsillekin. Alueella sijaitseva tiedekeskus Svět techniky tarjosi myös kivan käyntikohteen.

Svet Techniky -tiedekeskus sijaitsee festivaalialueella.

Festivaali on saanut monia palkintoja, joista viimeisin on Guardian-lehden arvio vuonna 2016 siitä, että Colours of Ostrava on kymmenen parhaan eurooppalaisen musiikkifestivaalin joukossa. Myös European Best Destinations -sivusto on listannut Colours of Ostrava –festivaalin parhaiden joukkoon.

Päälava oli vain yksi muiden joukossa. Tunnelma tiivistyi iltaa kohden.

Kokemukseni mukaan festivaali oli hyvin järjestetty ja toimiva. Liikenne, kierrätys, esteettömyys, turvallisuus ja monet muut asiat oli otettu huomioon.

Ensiavun toimivuus tuli testattua, kun yksi ryhmäämme kuuluva loukkasi nilkkansa katsomon rappusissa. Paikalle tuli neljä lääkintäryhmään kuuluvaa, jotka arvioivat tilanteen, antoivat ensiapua ja kuljettivat loukkaantuneen sairaalaan.

Festivaalitunnelmia voi katsella vuoden 2017 Colours of Ostrava -festivaalista tehdystä lyhyestä videokoosteesta.

Ensi vuonna 17.‒20.7.2019

Ensi vuonna Colours of Ostrava -festivaali järjestetään 17.‒20.7.2019. Kannattaa seurata festivaalin ohjelmaa jo tämän syksyn aikana ja jos sieltä löytyy suosikkiesiintyjiä, niin sitten vain menoksi. Lento Helsingistä Prahaan kestää noin kaksi tuntia ja sieltä voi jatkaa noin kolmen tunnin junamatkalla Ostravaan.

Majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin. Kätevintä on valita hotelli joko tapahtumapaikan läheisyydestä tai keskustasta, josta on hyvät ratikkayhteydet festarialueelle. Dolní Vítkovicen alueella on myös leirintäalue.

Colours of Ostrava -sivulta voi tilata uutiskirjeen, jonka avulla pysyy ajan tasalla festarin suhteen.

Ostrava!!!

Kahden viikon matka Ostravaan ja sen ympäristöön Tšekissä on enää vain muistoissa. Valtava määrä paikkoja, tietoa, vaikutelmia, ihmisiä ja valokuvia on tallentunut tavalla tai toisella. Nyt on mistä ottaa blogipostauksiin. Aloitetaan kuitenkin sieltä, mistä kaikki alkoi ‒ Ostravasta!!!

Ostrava toivotti TBEX-matkabloggaajat tervetulleiksi.

Tšekin tasavallan itärajalla sijaitseva maan kolmanneksi suurin kaupunki oli heinäkuun loppupuolella hyvin kansainvälinen paikka. Tässä vanhassa hiilikaivoskaupungissa järjestettiin jo 16. kertaa Colours of Ostrava -festivaali ja ensimmäistä kertaa TBEX-konferenssi, joka on matkabloggareiden ja -toimittajien, sosiaalisen median sisällöntuottajien sekä matkailuyritysten maailman laajin konferenssi- ja verkostoitumistilaisuus. Näistä kerron myöhemmin lisää.

Colours of Ostrava -festivaali levittäytyi Dolní Vítkovicen entiselle tehdasalueelle.

Nähtävää muuallakin kuin Prahassa

Ostravan logossa on kolme huutomerkkiä. Kuva: Ostravan kaupunki.

Jos ihmettelet Ostravan nimessä käyttämiäni huutomerkkejä, niin noudatan vain kaupungin omaa käytäntöä. Ne kuuluvat osana Ostravan logoon. Huutomerkit symboloivat kaupungin ja sen asukkaiden vireyttä, energiaa ja luottamusta.

Kaupunki löytää itsestään paljon superlatiiveja. Alueella on maan syvin entinen hiilikaivos (Petr Bezručin kaivos, 1 200 metriä), Euroopan vanhin yrityksen perustama sairaala (1837, Vítkovice) sekä maan suurin yliopistokampus (23 000 opiskelijaa, seitsemän tiedekuntaa).

Mukana on myös sitä, että paikkakunta haluaa nousta Prahan varjosta. Valtaosa Tšekin tasavaltaan matkustavista turisteista valitsee kohteekseen maineikkaan pääkaupungin. Nähtävää olisi paljon tuon suurkaupungin ulkopuolellakin ‒ ja vähemmän tungosta. Kerron omalta osaltani käymisen arvoisista paikoista seuraavissa postauksissani.

Ostrava ei ole mikään pikkukaupunki. Noin 214 neliökilometrin alueella on asukkaita lähes 300 000. Alue on hiukan pienempi kuin Turun alue, mutta asukkaita on kolmanneksen enemmän. Ostrava on Määrin-Sleesian läänin (Moravskoslezský kraj) keskus.

Prahasta Ostravaan on matkaa 360 kilometriä ja Puolan Krakowasta 90 kilometriä. Krakowa olisikin ollut toinen vaihtoehtoinen Finnairin lennon määränpää, mutta valitsin kuitenkin Prahan.

Airport Expressillä pääsi kätevästi Prahan rautatieasemalle, josta matka jatkui Ostravaan.

Lentokentältä pääsin Prahan keskustaan Airport Express -bussilla, joka meni rautatieasemalle. Lipun ostin lentoaseman matkailuneuvonnasta, mutta paikallinen rahakin olisi käynyt maksuksi.

Ostravaan lähtevän RegioJet-junan löysin pienien vaikeuksien jälkeen. Matka kesti noin kolme tuntia.

Sijainti, sijainti, sijainti

Ostravassa on peräti viisi rautatieasemaa, joista tärkeimmät ovat Ostrava – hlavní nádraží and Ostrava – Svinov. Onneksi ymmärsin jäädä pois jälkimmäisellä, koska se oli lähempänä hotelliani ‒ joka olikin kaukana kaikesta. Tai siis niistä paikoista, joissa minun oli määrä kulkea.

Ostrava-Svinovin rautatieasema.

Opin tällä matkallani monenlaisia asioita. Yksi niistä oli hotellin sijainnin tärkeys. Olen monesti onnistunut paremmin tässä asiassa, mutta nyt ei käynyt niin. Luotin liikaa järjestäjän tarjoamaan hotellilistaukseen perehtymättä kunnolla paikan sijaintiin ja kaupungin kokoon.

Hotelli oli ehkä edullisempi kuin muut, mutta sieltä saikin sitten matkustaa noin 50 minuuttia yhteensä, ensin bussilla ja sitten ratikalla, tapahtumapaikoille kaupungin keskustassa ja Dolní Vítkovicen alueelle , jonne sijoittui sekä festivaali että konferenssi. Iltamyöhään oli mukavinta turvautua taksiin, mikä nosti puolestaan kustannuksia.

Onneksi seuraavan viikon majoituksen olin varannut kaupungin keskustasta.

Miten täällä kuljetaan?

Ensimmäiset tuntemukset Ostravassa liittyivätkin paikasta toiseen siirtymisen vaikeuteen. Ihan itse hankittu pulma; paremmalla valmistautumisella olisi ehkä tiennyt, ettei busseissa voi maksaa kolikoilla tai seteleillä. Olisi tarvittu automaatista ostettu lippu, lähimaksuominaisuudella varustettu pankkikortti (jolloista minulla ei ole) tai verkosta hankittu ja tietyillä korteilla maksettu tietyn ajan kattava tekstiviestilippu.

Olisin ehkä päässyt vähemmällä, jos olisin huomannut mennä Svinovin rautatieasemalla sijaitsevaan matkailuneuvontaan. Jäin aseman ulkopuolelle etsiskelemään ensin taksia ja kun sellaisia ei ollut paikalla, linja-autoja. Ystävällinen paikallinen auttoi minua bussissa ja opasti vielä perille hotelliin.

Turhan paljon harrastamani intuitiivinen suunnistus tuotti tässä kyllä tulosta, mutta ainoastaan tuon ystävällisen naishenkilön ansioista. Kommunikaatio oli hiukan hankalaa, sillä hän puhui vain vähän englantia ja minä en lainkaan tšekkiä.

Ristiin rastiin Ostravaa

Hotellistani pääsi kaupunkia kohti ensin bussilla, josta vaihdettiin ratikkaan.

Parin päivän sisällä aloin jo olla hiukan kartalla Ostravasta ja siitä, miten pääsee paikasta A paikkaan B. Ratikoilla oli kätevää liikkua ja kaupungin keskustakin alkoi hahmottua. Tässä auttoivat myös meille festivaaleille tulleille bloggaajille järjestetyt lyhyet opastuskierrokset.

Kävimme Tšekin tasavallan korkeimmassa kaupungintalon tornissa katselemassa maisemia 73 metrin korkeudesta, kuljimme yli 600 metriä maanpinnan alapuolella olevissa entisissä kaivoskäytävissä Landek Parkissa ja kävelimme Masarykovo náměstí -aukion poikki katsellen Tšekin tasavallan 100-vuotisjuhlien kunniaksi pystytettyä valokuvanäyttelyä.

Kiipesimme keinotekoisesti rakennetun Halda Eman laelle ihailemaan sieltä avautuvia maisemia (joskin minä käännyin takaisin kaupunkiin päin, kun kuulin, että korkeimmalle kohdalle olisi vielä paljon matkaa), nautimme paikallisia oluita useissa pubeissa ja terasseilla ja söimme useamman aterian knöödelien kera.

Ostravan uuden kaupungintalon tornista voi ihailla maisemia.

Ostravan maisemia kaupungintalon näköalatornista.

Tällä hissillä mentiin yli 600 metrin syvyydessä oleviin kaivoskäytäviin.

Halda Eman huippu on 315 metriä merenpinnan yläpuolella.

Masarykovo náměstí -aukion toiselta puolelta löytyy Ostravan vanha kaupungintalo, jossa toimii nykyisin museo.

Knöödelit ovat lisuke monille perinteisille tsekkiläisille ruoille. Tšekissä ja Slovakiassa sämpyläknöödelit muotoillaan raa’asta taikinasta noin 30 cm pitkulaiseen muotoon. Taikina kääritään puhtaan keittiöpyyhkeen sisään tiukaksi pötköksi ja se keitetään liinan sisällä kypsäksi.

Colours of Ostrava -festivaali tarjosi paljon nähtävää ja kuultavaa keskiviikosta lauantaihin 18.‒21.7.2018. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Täältä tullaan, Ostrava

Kun on kerrran lähtenyt matkabloggaajana hengenheimolaisten seuraan, on vaikeaa vastustaa kiusausta kokea sama uudestaan. Olin ensimmäistä kertaa TBEX-konferenssissa Killarneyssä, Irlannissa, viime vuoden lokakuussa. Nyt tapahtuma järjestetään Ostravassa, Tšekissä.

Ostrava?

Ai missä Ostravassa? Enpä ollut aikaisemmin kuullutkaan. Tšekin kolmanneksi suurin kaupunki sijaitsee maan itäosassa lähellä Puolan rajaa. Prahasta Ostravaan on noin kolmen tunnin junamatka. Ostrava saattaa olla tuttu penkkiurheilijoille, sillä kaupungissa järjestetään kuulemma yleisurheilun GP-kilpailut vuosittain.

Kaupunki ympäristöineen on raskaan metalliteollisuuden keskus ja entistä hiilikaivosaluetta, joka pyrkii uusiutumaan. Täällä on muun muassa järjestetty Colours of Ostrava -musiikkifestivaali vuodesta 2002.

Varsinaiset TBEX-konferenssipäivät ovat heinäkun lopussa, mutta osa bloggaajista tulee seuraamaan ja osallistumaan Colours of Ostrava -festivaaliin. Se järjestetään 18.-21.7.2018 Dolní Vítkovicessa.

Tarjolla on valtava valikoima musiikkia ja muuta kulttuuria, yhteensä noin 350 esiintyjää 21 lavalla. Tunnetuimmat nimet lienevät Grace Jones ja Pharrell Williams/N.E.R.D. Osallistun itsekin festariin.

Retkiä ja konferenssi

TBEX on matkabloggareiden ja -toimittajien, sosiaalisen median sisällöntuottajien sekä matkailuyritysten maailman laajin konferenssi- ja verkostoitumistilaisuus. Ennen konferenssia järjestetään tutustumisretkiä Ostravaan ja ympäristöön.

Tapahtuman jälkeen osa bloggaajista pääsee niin sanotuille FAM-retkille. Osallistun kolmen päivän matkaan, jossa tutustutaan Olomouc-nimiseen kaupunkiin ympäristöineen. Vietän siis Tsekin tasavallassa noin kaksi viikkoa.

Täytyy myöntää, että aika vähänhän sitä tietää sellaisesta maasta ja kulttuurista, jossa ei ole käynyt ja joka ei ole tullut lähelle. Matkani jälkeen minulla on ainakin jonkinlainen tuntuma tähän Euroopan kolkkaan. Ja ainahan reissut ovat verrattomia oppimiskokemuksia.

Mitä tältä matkaltani odotan? Ainakin tutustumista moniin matkabloggaajiin, uusia ajatuksia ja oppeja konferenssista, kokemuksia tsekkiläisestä elämänmenosta ja kulttuurista mukaanluettuna ruoka- ja juomakulttuuri sekä tietysti hyviä ja mielenkiintoisia juttuja kirjoitettavaksi tänne blogiin.