Yövieraana Vihterpalun kartanossa

Olen nähnyt kartanoita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, mutta vasta nyt sain yöpyä ensimmäistä kertaa sellaisessa.

Vihterpalun kartanon päärakennus.

Minulla oli tilaisuus oleskella ja majoittua Vihterpalun kartanoon yhdeksi yöksi. Harjunmaalla, noin 60 kilometriä Tallinnasta länteen, sijaitseva kartano majoitti noin 40 hengen matkaseurueemme huhtikuussa. Suomen tiedetoimittajat olivat opintoretkellä tänä vuonna 100 vuotta täyttävässä Virossa.

Vihterpalun kartano sijaitsee Harjumaan maakunnassa, noin tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta. (Kuva otettu opastetaulusta).

Vihterpalun kartano on nykyisin suomalainen perheyritys. Se toimii tilauskartanona, jossa järjestetään häitä ja muita juhlia sekä kokouksia ja yritystilaisuuksia. Minimiryhmäkoko on 15.

Kartanon suurimpaan juhlatilaan mahtuu 100 henkilöä. Majoitusta on tarjolla yhteensä 30 huoneessa; osa niistä on kartanossa ja osa lisärakennuksessa. Kartano voi majoittaa 64 henkilöä ‒ ja lisävuoteilla kaikkiaan 77 henkilöä.

Tallimestarin talossa on lisää kokoustiloja.

Kartanon päärakennuksessa sijaitseva kokoushuone.

kartanon lisärakennus, jossa on huoneiden lisäksi saunaosasto.

Lisärakennuksessa on myös sauna ulkoterasseineen. Kesäisin on mahdollisuus pulahtaa lampeen vilvoittelemaan.

Kartanon laaja noin 40 hehtaarin piha-alue antaa mahdollisuuden virkistäytymiseen ja tilaisuuksien järjestämiseen. Jos käytät nopeita yhteyksiä, niin kartanon läheisyydessä on myös helikopterikenttä.

Vihterpalu teki Lembergistä kartanonherran

Kartanonherra Timo Lemberg esitteli meille Vihterpalun historiaa auliisti ja värikkäin kertomuksin. Hän on salolainen yrittäjä, joka sai kartanon haltuunsa moninaisten vaiheiden jälkeen vuonna 2000. Jonkinlainen ”ihmeellinen päähänpisto” sai Lembergin tekemään kartanokaupat.

Taustalla vaikutti se, että Lemberg on aina pitänyt vanhoista rakennuksista ja huonekaluista; jopa niin, että huonekalujen kunnostus oli hänen pääasiallinen harrastuksensa ja hyvä vastapaino yrittäjän stressaavalle arjelle.

Lisäpontta ostamiseen antoi isoisän pikku-Timolle esittämä toive siitä, että jos tällä olisi joskus mahdollisuutta lahjoittaa tai sijoittaa hyvään tarkoitukseen, niin ensisijaisena kohteena olisivat virolaiset. Isoisällä oli muisto heistä osallistumassa Suomen puolustukseen.

Juhana III:n perustama

Vihterpalun historia ulottuu aina 1400-luvulle, joskin ensimmäiset kartanomaininnat ovat 1500-luvulta. Ruotsin kuningas Juhana III perusti Vihterpalun kartanon vuonna 1586 ja läänitti sen Berend von Gröningenille.

Vuonna 1622 kuningas Kustaa II Adolf lahjoitti Padisen luostarin ja sitä ympäröivät maat Riian kaupungin mahtimiehelle Thomas Rammille kiitokseksi tämän rahallisesta avusta kuninkaan sotaretkiin. Pai vuotta myöhemmin Ramm sai aatelisarvon ja myös Vihterpalun kartanon.

Alkuperäisistä rakennuksista on jäljellä enää viinatehtaan, vesimyllyn ja navetan raunioita.

Kartanolla oli tosiaan kaksikin viinatehdasta ja neljä kapakkaa, jossa tuotteita myytiin paikallisille. Viinaa vietiin härkävankkureilla Leningradiin asti isossa yhdessä muiden tuottajien kanssa. Tämä antoi kuljetukselle paremman turvan ryöstäjiä vastaan.

Kartano pelastettiin rappiotilasta

Kartanon uusklassinen päärakennus on rakennettu noin vuonna 1820. Se on ulkoa kiveä ja sisältä punatiiltä. Kerrosten välissä on ilmarako, jonne alakerran uunien lämpö kulkeutuu. Alakerta oli palvelusväen majoitustiloina ja siellä olivat myös keittiö ja pesula.

Kartanon kulta-aika oli 1800-luvulla.

Omistajasuku von Rammit siirtyivät jossain vaihessa asumaan Padisen luostarin vieressä olevaan kartanoon, joka toimii nykyisin hotelllina.

Neuvostovallan vuosina kartano toimi kansakouluna, pioneerileirinä ja metsätyömiesten majoituspaikkana. Ostohetkellä se oli ollut noin 50 vuotta tyhjillään ja kylmillään. Kartano oli hyvin huonossa kunnossa ilman ulkokattoja, myös osa sisäkatoista puuttui.

Tosin alakerrassa asui Lembergin sanoin ”mamma lehmineen ja kanoineen”. Hänen läsnäolonsa karkoitti ainakin osan pahantekijöistä.

Kartanon mittava restaurointi saatiin valmiiksi vuonna 2005.

Viherpalun kartanon päärakennus takaa.

Illallinen neljällekymmenelle

Vietimme kartanossa illan, yön ja aamun. Pitkässä illallispöydässä kerrottiin juttuja ja nautittiin buffetpöydän antimista.

Kummitteleva kartano?

Timo Lembergin kertomat jutut kartanon kummituksista saivat mielikuvituksen liikkeelle. Nukkumaan mennessä kuuntelimme ehkä tarkemmin korvin talon ääniä ‒ ovatko äskelten äänet ihmisen vai kummituksen? Vai pitääkö kummitus edes ääntä? Kopisteleeko muinainen kartanonherra käytävillä? Nukuin kuitenkin hyvin alakerran tilavassa huoneessani.

Reinhold von Ramm kuuluu Viherpalun kartanon omistajasukuun.

Piha odottaa kesää

Seurueellamme oli tilaisuus saunoa aamulla. En käyttänyt tilaisuutta hyväkseni, vaan tein pienen kävelyretken kartanon ympärillä ja valokuvasin.

Huhtikuinen pihamaa oli talven jälkeen vielä hiukan harmaan näköinen. Se odottaa kesää ja vihreyttä päästäkseen oikeuksiinsa. Karussa ympäristössä oli kuitenkin elon merkkejä ‒ tikka nakutteli puuta ruokaa etsiessään. Vihterpalun joki kohisi uomassaan.

Runsaan aamiaispöydän antimien nauttimisen jälkeen jatkoimme matkaa tutkimaan eteläisen naapurimaamme kulttuurikohteita.