Kahvila, Kaupunki, Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Pukeutuminen ja muoti, Tapahtuma, Teemapäivä

Käsityöläispäiviä ja kansanmusiikkia Luostarinmäellä

Turun palosta vuonna 1827 säästynyt Luostarinmäki on nykyisin vireä museokortteli. 80-vuotisen toiminnan kunniaksi järjestetään elokuussa yleisöopastuksia, perinteisiä Käsityötaidon päiviä ja syyskuussa soi Luostarinmäki Folk.

Turku paloi poroksi vuonna 1827. Kaupungin lähes täydellisesti 4.–5. syyskuuta 1827 tuhonnut suurpalo sai alkunsa kauppias Carl Gustav Hellmanin talosta Aninkaistenmäeltä, nykyisen Puutorin laidalta, osoitteessa Maariankatu 2. Tois puol jokke sijaitseva paikka on merkitty muistolaatalla.

Turun palossa tuhoutui noin 2 500 kotia ja kodittomaksi jäi lähes 11 000 turkulaista. Palossa kuoli muutamia kymmeniä kaupunkilaisia. Myös Turun Akatemia paloi mukanaan huikea määrä vanhoja kirjallisia lähteitä.

Laitakaupungin Luostarinmäki säästyi palolta

Aika on pysähtynyt Luostarinmäellä jonnekin kahden sadan vuoden päähän. Alue on kuitenkin vireä museokortteli.

Ainoana yhtenäisenä puutaloalueena säilyi silloisen kaupungin laidalla ja täl puol jokke sijainnut Luostarinmäki, joka oli vähävaraisten asuinaluetta.

Vahingosta viisastuneena Turkuun laadittiin paloturvallisuutta korostava asemakaava vuonna 1828 tekijänään Carl Ludvig Engel. Koko tiheään rakennettu Luostarinmäki määrättiin jo purettavaksi. Asukkaat muuttivat pois alueelta ja kaupunki lunasti rakennuksia.

Vähitellen alueesta muodostui käsityöläismuseo, jollaisena se on toiminut jo 80 vuoden ajan. Museon avajaisia vietettiin 29.6.1940, muutamia kuukausia talvisodan päättymisen jälkeen. Museokortteli löytyy osoitteesta Vartiovuorenkatu 2, Turku.

Museo on auki kesäkaudella 31.8.2020 saakka maanantaista sunnuntaihin klo 10.00–18.00 ja syyskuussa tiistaista sunnuntaihin klo 09.00–17.00. Museo on auki lisäksi muutamien juhlapyhien aikaan.

Luostarinmäellä on tarjolla yleisöopastuksia 1.8.–30.8. päivittäin suomeksi klo 10.30 ja 15.30, ruotsiksi lauantaisin klo 12 ja englanniksi päivittäin klo 14.30.

Käsityöläisten kortteli

Luostarinmäellä ovat asustelleet muun muassa suutari, parturi-peruukintekijä, savenvalaja, ylioppilas, tallirenki, viulunrakentaja, karstaaja, kaiteentekijä, leskimies, kupariseppä, kultaaja, lasimestari, läkkiseppä, kersantin leski, laudankantaja, ompelija, merimies, kutoja, puuseppä, työläisnainen, muurari, kultaseppä, korintekijä, maalari, kirjansitoja, kirvesmies, nuohooja, satulaseppä, turkkuri, nahkuri, kelloseppä sekä hansikkaan- ja kammantekijä.

Moninaiset ovat olleet ammatit aikana, jolloin tavaroita ei ostettu valmiina kaupoista, vaan tehtiin itse.

Käsityöläismuseossa on nähtävillä ammattilaisten verstaita ja heidän asuinhuoneitaan. Käsityöläisyys onkin ollut kantavia teemoja Luostarinmäellä kautta museon historian ja siellä on vietetty Käsityötaidon päiviä vuodesta 1943 alkaen.

Käsityötaidon päivät 20.–23.8.

Suutari Luostarinmäellä Käsityötaidon päivillä.

Käsityötaidon päivillä pääsee näkemään, kuinka ennen valmistettiin tarpeelliset tavarat, kuten kengät. Kuva: Turun kaupunki/Joonas Mäkivirta.

Perinteiset käsityöammatit heräävät eloon Käsityötaidon päivillä museon verstaissa torstaista sunnuntaihin 20.–23.8. klo 10–18.

Historiantutkija Anna Niirasen luennolla lauantaina 22.8. klo 13 tarkastellaan, millaisia muutoksia suomalaisessa arki- ja juhlapukeutumisessa tapahtui 1800-luvun aikana. Luennon otsikkona on Säädyllisiä ja säädyttömiä: näkökulmia 1800-luvun suomalaiseen pukeutumiseen.

Luostarinmäen puvut pääsevät estradille muotinäytöksessä samaisena lauantaina klo 15: Muotia vuosisatojen takaa – Luostarinmäen puvut esittäytyvät.

Luostarinmäki Folk lauantaina 5.9.2020

Luostarinmäki Folk lauantaina 5.9.2020 on täynnä kaiken kansan musiikkia ja ilonpitoa. Ohjelmassa on niin perinteisempää kuin uudempaakin kansanmusiikkia. Esiintyjinä klo ovat Turku Folks! -orkesteri, Ånsemble, Säkene ja Port Arthur Bluegrass Band.

Päivän aikana voi tutustua myös soitinrakentamisen maailmaan.

Valam & Varsinaiset. Kuva: Alina Ainola.

Iltatapahtumassa voi nauttia uudemmasta kansamusiikista uniikissa museokorttelimiljöössä ja mahdollisesti myös juoda tuopillisen juhlasahtia. Tapahtumassa esiintyvät klo 19.30 Valma & Varsinaiset -trio ja noin klo 20.30 nykykansanmusiikin kärkinimeksi ja sielun veljeksi tituleerattu Antti Paalanen.

Paalasen tyyliä kuvaillaan tapahtumasivulla näin: ”Paalasen hurjan musiikin välineinä ovat suomalaisesta kansanmusiikista tutut vähäriviset hanurit. Perinteestä innoituksensa saanut Paalanen on kuitenkin luonut täysin oman musiikkimaailmansa, jossa traditioon sekoittuu transsinomainen minimalismi, elektronisen tanssimusiikin hypnoottinen poljento, siperialaisen kurkkulaulutyylin tuomat jylhät äänimaisemat sekä modernin äänitekniikan hallittu ja oivaltava käyttö.”

Antti Paalanen vauhdissa. Kuva: Sasha Perova.

Museokauppoja ja kahvila

Luostarinmäellä on myös kaksi museokauppaa ja posti. Museokauppa Hantvärkissä myydään käsityötuotteita, joista osa on valmistettu museoverstaissa. Sieltä löytyy yksilöllisiä lahjoja ja tuliaisia aikuisille ja lapsille. Kauppaan voi poiketa myös käymättä museossa.

Höökarinpuoti on 1800-luvun lopun tyyliin sisustettu sekatavarakauppa. Siellä saa suun makeaksi ja myynnissä olevat irtokaramellit on pakattu vanhanaikaisiin paperitruutteihin. Postikonttorissa on myytävänä muun muassa museon kirjapainossa tehtyjä postikortteja. Lähtevä postiin saa museon oman erikoisleiman.

Museokorttelin kupeessa on Kahvila Kisälli. Se sijaitsee 1850-luvulla rakennetussa puutalossa. Kahvilaan voi mennä virkistäytymään museokäynnin lomassa. Kahvila on myös suosittu juhlien ja kokousten pitopaikka. Se on avoinna 31.8. asti klo 10–17.45 ja 1.9. alkaen klo 9–17.

Mennään museoon

Poikkeuksellinen kevät ja kesä ovat lisänneet rajoitusten jälkeen kotimaista matkailua ja Museokortti on lisännyt kävijöitä. Pikainen käyntini Luostarinmäellä katsomassa kansallispukujen tuuletusta palautti tämänkin hienon paikan mieleeni.

Oman kaupungin museot ja nähtävyydet saattavat unohtua; niin minultakin. Nyt aioin käydä uudemman kerran ja paremmalla aikaa Luostarinmäellä ehkä juuri Käsityötaidon päivien aikaan ja Folk-tapahtumakin kuulosti hauskalta.

Kansallispuvut pääsivät näytille teemapäivänä 5.8., jota pidetään pukujen syntymäpäivänä.

Normaali
Kirkko, Konsertti, Matkakertomus, Matkustaminen, Nähtävyys

Geokätköilyä ja urkukonsertteja Pyhän Marian kirkossa

Houtskärin Pyhän Marian kirkko on ollut jo yli 300 vuoden ajan osa paikkakuntalaisten elämää. Sitä se on yhä vieläkin.

Houtskärissä on kirkko keskellä kylää tai ainakin siltä se tuntui minusta, Luovien ladyjen lomaviikon viettäjästä. Majoituspaikkani oli Saaristokoulussa ja kun oli asiaa vierasvenesatamaan tai kauppaan, kuljin aina kirkkomaan halki. Pyhän Marian kirkossakin vierailin useamman kerran.

Puukirkko 1700-luvulta

Punainen puukirkko Houtskärissä

Sankta Maria kyrka on Pyhän Andreaksen kulttuuripolun lähtöpiste. Polun varrella on kirkon ja seurakuntatalon lisäksi muun muassa höyrylaivalaituri, lapsenmurhasta syytetyn maanviljelijän tyttären Wallborg Hansdotterin mestauspaikka vuodelta 1778, juhannussalko ja tuulimylly.

Houtskärin Näsbyn kirkonkylässä, Hålax-lahden rannalla, osoitteessa Pyhän Andreaksen tie 18, sijaitseva kirkko on vihitty Neitsyt Marialle, joten se on nimeltään Sankta Maria kyrka ja suomeksi Pyhän Marian kirkko.

Pyhän Marian kirkko on tiettävästi kolmas samalla paikalla sijainnut kirkko. Houtskäristä löytyy maininta jo vuodelta 1554 Korppoon kappeliseurakuntana. Pohjanmaalainen Erik Nilsson johti nykyisen kirkon rakentamista vuosina 1703–1704. Kirkossa on istumapaikkoja 450 kuulijalle.

Sankta Maria kyrka on tasavartinen ristikirkko ja rakennettu puusta kattoa myöten; kirkolla on aumattu paanukatto. Sen ristikeskuksesta nousee viiritanko.

Houtskärin kirkko on väriltään punamullansävyinen. Kirkko sai uuden maalipinnan juuri vierailuviikollamme heinäkuun alussa; silloin sitä viimeisteltiin. Suojuksia ja telineitä oli esillä vielä alkuviikosta, mutta sen jälkeen ne siivottiin pois. Käytössä näkyy olleen paraislaisen Virtasen Maalitehdas Oy:n 4 Öljyn Maali.

Kirkon alttaritaulu kuvaa Kristusta Getsemanessa ja sen on maalannut taidemaalari Viktor Westerholm vuonna 1887. Oivaltavana yksityiskohtana alttaritaulussa on Houtskärin pitäjänkukka Adam och Eve (Dactylorhiza sambucina), joka on suomeksi seljakämmekkä. En olisi osannut sitä tunnistaa, mutta seurakuntamuusikko Ulla-Maija Söderlund mainitsi asian.

Alttaritaulu, Kristus Getsemanessa

Viktor Westerholmin Getsemanessa kasvaa seljäkämmekkää.

Tamminen saarnastuoli saattaa olla peräisin aiemmasta kirkosta ja sen on tehnyt Göran-niminen puuseppä 1600-luvun puolivälissä. Samainen puuseppä on rakentanut myös Korppoon kirkon saarnastuolin.

Kirkoissa kuvataan elämän lyhyyttä ja katoavaisuutta tiimalasin avulla. Sellainen löytyy myös Houtskärin kirkosta saarnastuolin läheltä. Sen tehtävänä oli mitata saarnan kestoa. Kun kaikki hiekka valui lasin alaosaan, se oli merkki tunnin saarna-ajan täyttymisestä.

Houtskärin kirkko sisältä

Saarnastuoli on peräisin 1600-luuvn puolivälistä Houtskärin edellisestä kirkosta.

Saarnastuoli 

Tiimalasi

Tiimalasi muistuttaa elämän lyhyydestä ja katoavaisuudesta, mutta havainnollistaa myös saarnan pituutta.

Kirkkomaalla sijaitsee kellotapuli sekä hautauskappeli. Kirkon läheisyydessä on myös vuonna 1874 rakennettu Pyhän Andreaksen pappila monine rakennuksineen uimakopista ja venevajasta maanvuokraajaan asuntoon ja navettaan. Pappila toimii Houtskärin kappeliseurakunnan toimistona ja aiemmin myös papin perheen asuntona. Nykyisin tilaa käytetään seurakunnan tilaisuuksiin.

Pappila, peltoa, hiekkatie

Vasemmalla näkyvä rakennus on Pyhän Andreaksen pappila, pienempi rakennus on maanvuokraajan asunto. Kuva on otettu kirkolta päin. Museovirasto on määritellyt Houtskärin kirkkoympäristön valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Kirkko on myös geokätköilijöiden kohde

Houtskärin kirkon liepeillä käyvät myös geokätköilijät, sillä sinne on merkitty yksi kätkö. Olin kahden harrastajan seurassa, kun he etsivät piiloa.

Geokätköä ei ollut ihan helppo löytää. Toisen etsijän käteen jäi hiukan tuoretta maalia ja käsi näytti pahasti kylmäverisen murhaajan kädeltä. No, kätkö kirjattiin ja se piilotettiin takaisin löytöpaikkaan.

Punamultainen käsi

Ei niin paha tilanne, miltä näyttää. Geokätköilijän piti vain tutkia kivijalan piiloja ja tuoretta maalia tarttui etsijän käteen.

Geokätköpurkki

Löytyihän se!

Urkuhetkiä Brayan Jääskeläisen seurassa

Urut

Houtskärin kirkon tanskalaisvalmisteiset urut hankittiin vuonna 1954 Marcussen & Sønilta. Aiemmat urut oli rakentanut Jens Alexander Zachariassen vuonna 1895, alkujaan tanskalaisia hänkin. Ne myytiin Korppoon Norrskatan kirkkoon, jossa ne ovat käytössä edelleen.

Luovien ladyjen lomaviikon kulttuuriannin kohokohdaksi muodostui urkuhetki. Kesähoutskärilainen, 16-vuotias Brayan Jääskeläinen, järjesti Pyhän Marian kirkossa neljä urkuhetkeä erilaisin ohjelmistoin.

Brayan Jääskeläinen

Brayan Jääskeläinen soitti ensin pianoa, mutta aloitti jo 8-vuotiaana urkujensoiton opiskelun ensin itse ja myöhemmin musiikkiopistossa.

Me kuulimme torstaina 2.7.2020 muun muassa Johann Sebastian Bachin Preludin g-mollissa, Giovanni Battista Martinin Toccatan G-duurin, Jean Gaignetin Ave Maria di Lourdesin, Marko Hakanpään Trumpettisävelmän sekä kaksi häämarssia, joista toinen on Ilkka Talasrannan Häämarssi ja toinen Erkki Melartinin satunäytelmään Prinsessa Ruusunen säveltämä Juhlamarssi. Lisäksi ohjelmistossa oli urkurin oma sävellys Improvisaatio.

Brayan Jääskeläisellä on oma YouTube-kanava, josta löytyy muutamia konserttitaltiointeja. Hän kuvailee itseään näin:
– Olen 16-vuotias urkujensoiton opiskelija Mäntsälästä. Suoritan tällä hetkellä ammatillista perustutkintoa Helsingin Konservatoriossa. Aloitin urkujen soiton opiskelun 7-vuotiaana opiskelemalla sitä itse. Nyt olen käynyt 3 vuotta tunneilla. Pianoa olen opiskellut 12 vuotta. Olen kuulemma sanonut noin 3-vuotiaana, että minusta tulee urkuri. Edelleenkin tähtään siihen. Nauttikaa musiikista!

Niin me teimmekin. Osa ladyistä kävi kuuntelemassa myös perjantaisen urkuhetken.

Jotenkin on hämmästyttävää tavata ihminen, joka on jo hyvin nuorena löytänyt kiinnostuksenkohteensa ja elämäntehtävänsä. En ole ollenkaan musiikin asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt, ettei urkujen soitto ole ihan simppeli juttu.

Olen ollut kerran katselemassa tšekkiläisen urkurin työskentelyä St Wenceslas -katedraalissa Olomoucissa ja siinä kyllä tarvittiin käsien ja jalkojen yhteispeliä ja koordinaatiota. Urkuri vaihtoi jalkaansa nahkaiset soittokengät ennen aloittamista.

Urut Olomoucissa, koskettimet

St Wenceslas -katedraalin urut Olomoucissa.

Antti Virtalaine kuvaa opinnäytetyössään Pianotuolilta urkupenkille hauskasti soittamisen vaatimuksia: ”Urkurin tulee valmistautua siihen, että joutuu soittamaan kaikilla raajoillaan, käsillään ja jaloillaan, toisistaan riippumattomia kuvioita. Vaikeutta soittajalle lisää se, että toisinaan kädet ja jalat voivat mennä ristiin. Tämä kuulostaa hyvältä ehkä teologisessa mielessä, mutta soittajan aivoja ja koordinaatiokykyä se kuormittaa välillä paljonkin. Pelkästään jo se liike, missä esimerkiksi jalat menevät ylöspäin jalkiolla ja kädet alaspäin koskettimistolla, tuottaa pianistin aivoille lisäkuormitusta.”

Koskettimien ja jalkioiden lisäksi on hallittava äänikerrat, jotka mahdollistavat uruista saatavan äänen. Niitä hallitaan urkupöydästä ulospäin työntyvillä rekisteritapeilla tai -kytkimillä.

Uskon kyllä, että Brayan Jääskeläisestä tulee urkuri, ehkä peräti urkutaiteilija ja säveltäjä. Laittakaa siis nimi muistiin.

Urut

Vanha kyltti; Kollekten tillfäller orgeltrampalren

Seurakuntamuusikko Ulla-Maija Söderlund näytti sakastissa olevan ja kirkon aiempiin urkuihin liittyvän kyltin, jonka mukaan kolehti annetaan urkujenpolkijalle, joka avusti urkuria.

Pyhän Marian kappeli keskusteluihin

 Yksi kirkon ristisakaroista on otettu uuteen käyttöön. Seurakuntamuusikko Ulla-Maija Söderlund esitteli sisustamansa pienen, tunnelmallisen tilan, jossa on Neitsyt Marian kipsireliefi, pieni alttaripöytä risteineen, pitsiliinoineen ja kynttilöineen, valoineen sekä kaislamaljakoineen. Seinät ja penkit on maalattu siniseksi.

Tila on intiimimpi kuin kirkkosali ja sitä voidaan käyttää vaikka papin ja seurakuntalaisen sielunhoidollisiin keskusteluihin.

Pienessä tunnelmallisesti valaistussa tilassa lienee helppo keskustella luottamuksellisesti.

Kirkkomaalla on tällainen muistomerkki teksteineen: Se, mitä muistamme, on kaikki se, mitä emme ole unohtaneet.

Normaali
Luonto, Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Puisto, Tutkija

Gerald Durrellin eläintarha Jerseyssä

Villiinny eläintarhassa!

Jerseyn saarelta löytyy maailmankuulun luonnonystävän ja -tutkijan Gerald Durrellin perustama eläintarha Jersey Zoo. Durrellin perimmäisenä ajatuksena oli pelastaa maapallon eläinlajeja kuolemasta sukupuuttoon.

Onko Gerald Durrellin nimi sinulle tuttu? Olet ehkä nähnyt televisiossa Korfulle sijoittuvan televisiosarjan Durrellin perheestä?

Kyseessä on Gerald Durrellin kirjoihin perustuva sarja, jossa kuvataan hänen perheensä, äidin ja kolmen sisaruksen, asumista Korfulla Kreikassa, jossa tuolloin 10-vuotiaan Geraldin eläinharrastus alkoi – ja joka jatkui hänen loppuelämänsä ajan varsin huomattavin tuloksin. Perhe vietti Korfulla muutaman vuoden ennen palaamistaan Isoon-Britanniaan toisen maailmasodan aikoihin.

Eläimet ja muu kotiväkeni

Gerald Durrell eläinystävineen on patsaana läsnä perustamassaan Jersey Zoossa.

Gerald (Gerry) Durrell (7.1.1925–30.1.1995) oli brittiläinen luonnontutkija ja -suojelija sekä kirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten lukuisista eläinaiheisista kirjoistaan, kuten Eläimet ja muu kotiväkeni, Arkillinen eläimiä ja Vyötiäisten maassa. Suomennettuja kirjoja on paljon muitakin ja lisäksi paljon suomentamattomia. Eläimet ja muu kotiväkeni -kirja julkaistiin jo vuonna 1956, mutta suomeksi se ilmestyi vuonna 1972.

Kirjan esittelytekstissä kerrotaan värikkäästä elämästä Korfulla: ”Muun vilinän keskellä Gerry ja Roger-koira kulkevat omia teitään, joka aina vie eläinten luo. Myös Gerryn eläinystävät ovat persoonallisuuksia: kilpikonna Akilles rakastaa mansikoita, Quasimodo ei tiedä olevansa kyyhkynen, kääpiösarvipöllö Odysseus ei pelkää mitään ja Hararakat kunnostautuvat rikollisina. Yhtä läheisiä Gerrylle ovat pihtihännät ja rantakäärmeet, rupikonnat ja merivuokot – kaikki ryömivät, juoksevat, lentävät ja uivat luontokappaleet, joiden lähelle tämä innokas pieni poika pääsee.”

Olen joskus nuoruudessani epäilemättä lukenut varmaan juuri tuon suurimman suosion saaneen Durrellin kirjan. Kun päädyin Jerseyn saarelle opiskelemaan englantia vuoden 2018 syksyllä, en tiennyt, että juuri sieltä löytyy maineikkaan Gerald Durrellin eläintarha.

Jersey Zoo

Eläintarhan sisäänkäynti on tämän simpanssipatsaan takana. Rakennuksessa on myös Cafe Firefly sekä myymälä.

Jersey Zoo on perustettu vuonna 1959 ja nykyisin siellä on yli 1 000 eläintä noin 13 hehtaarin alueella. Durrellin perimmäisenä ajatuksena on pelastaa maapallon eläinlajeja kuolemasta sukupuuttoon. Hän perusti sitä varten hyväntekeväisyysjärjestön, joka on nykyisin nimeltään Durrell Wildlife Conservation Trust.

Villieläinten suojelusäätiöllä on monenlaisia uhanalaisten eläinlajien suojeluun keskittyviä projekteja eri puolilla maailmaa, kaikkiaan 50 hanketta 18 maassa. Kohteissa on monia saaria uhanalaisine eläimineen muun muassa Mauritiuksella, Madagaskarissa, Tyynenmeren ja Karibian saarilla. Yhteistyökumppaneina ovat alueen viranomaiset ja järjestöt.

Gerald Durrellilla olikin jo varhain näkemys siitä, että ihmislajin säilyminen on riippuvainen luonnon hyvinvoinnista – hyvin ajankohtaista juuri tämän kevään pandemia-aikana.

Suojelusäätiöllä on uusi strategia, joka on nimeltään Rewild Our World. Sen tavoitteet ovat rohkeita ja kunnianhimoisia, jotka pyritään toteuttamaan vuoteen 2025 mennessä, jolloin Gerald Durrellin syntymästä tulee sata vuotta. Rewild Our World -video maailman lasten ja nuorten kertomana löytyy täältä.

Monipuolinen käyntikohde koko perheelle

Jersey Zoo on mainio päiväretken kohde ja siellä kuluu muutama tunti tai vaikka koko päiväkin aluetta kierrellen ja eläimiä seuraten. Paikka on hyvin puistomainen ja viihtyisä.

Eläintarhasta löytyy muun muassa lukemattomia eläinten asuinalueita sekä lasten leikkipaikka, kaksi kahvila-ravintolaa, Cafė Dodo ja Cafe Firefly, jonka yhteydessä on myös myymälä.

Gerald Durrell Story -museossa esitellään Durrellin elämänvaiheita alkaen lapsuudesta Korfulla ja päätyen viimeiseen vuosikymmeneen, jolloin hän teki luontovideoita eri puolilla maailmaa. Tarinaa kerrotaan valokuvin, lehtileikkein ja esinein. Joukossa on muun muassa Eläimet ja muu kotiväkeni -kirjan käsikirjoitus. Museo on avoinna päivittäin klo 11.30–16.30.

Prinsessa Anne avasi Gerald Durrell -museon vuonna 2015.

Pizzaa ja italialaista olutta Cafė Dodon terassilla.

Nuolimyrkkysammakoista gorilloihin

Jersey Zoon asukkaita ovat muun muassa eteläamerikkalaiset silmälasikarhut, samalta alueelta tulevat mölyapinat ja koatit eli nenäkarhut, monet aasialaiset metsälinnut sekä monet sammakkolajit – muun muassa vuorikanasammakko, hyppysammakko sekä maailman myrkyllisimpiin eläimiin kuuluva nuolimyrkkysammakko.

Eläintarhassa on myös erilaisia matelijoita liskoista käärmeisiin ja kilpikonniin, mangusteja, tamariineja, Sumatran orankeja, makakeja, gorilloja, flamingoja ja paljon muita lajeja, kaikkiaan yli 130.

Jersey Zoossa asuu myös gorillaperhe.

Chilenflamingot ja muut lintulammen asukkaat kerääntyivät ryhmäkuvaan ruokinta-aikaan.

Burmanpytonia sai tarkastella turvallisesti lasin takaa.

Rengashäntämaki, vanhalta nimeltään kissamaki, on kotoisin Madagaskarista.

Iguaani paistattelemassa päivää. Ei ehkä luomakunnan kauneimpia eläimiä?

Yö eläintarhassa?

Jersey Zoo -vierailun voi suunnitella niin, että pääsee kuulemaan eläintenhoitajia, jotka kertovat työstään ja huollettavana olevista lajeista. Eläintarhassa on myös luentoja, tapahtumia ja varainhankintatilaisuuksia.

Alueelta löytyy myös pieni mökki, joka toimii itsepalveluantikvariaattina – sieltä voi ostaa lahjoitettuja kirjoja muutamilla kolikoilla. Minunkin kirjastoni taisi karttua muutamalla kirjalla.

Eläintarhaa ja sen eläintensuojelutyötä voi tukea myös ostamalla sille lahjoitettuja kirjoja.

Eläintarhan alueella voi myös majoittua. Vaihtoehtoina ovat Durrell Wildlife Camp -teltat tai Durrell Wildlife -hostelli.

Bussi vie eläintarhaan

Bussi 23 vie perille Jerseyn eläintarhaan.

Jersey Zoo sijaitsee saaren koillisosassa lähellä Bouley Bayta. Sinne pääsee kätevästi bussilla 23 Liberation-linja-autoasemalta. Matka kestää noin puoli tuntia ja vuoroja ajetaan puolen tunnin välein (huhtikuu 2020). Linjan päätepysäkki on eläintarhan pihassa.

Koronaviruspandemia ei ole säästänyt Jerseyn eläintarhaakaan, vaan se suljettiin 23.3.2020. Tilanteen voi tarkistaa verkkosivuilta www.durrell.org

Normaali
Arkkitehtuuri, Kirjasto, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys

British Library ‒ tutkimiseen, inspiroitumiseen ja huviin

Lontoossa riittää nähtävää ja katsottavaa, mutta kirjanystävälle yksi erityisen sykähdyttävä kohde on British Library. Sinne voi palata aina uudelleen ja uudelleen.

British Library on sen verran vaikuttava rakennus, että siellä voi tuntea olevansa kuin Liisa Ihmemaassa.

British Library suo Lontoon-kävijälle rauhallisen, mutta silti elävän tyyssijan suurkaupungin hälinässä. Kirjastoon voi mennä, vaikka ei olisi ollenkaan kiinnostunut kirjoista. Olen käynyt siellä useamman kerran, viimeksi huhti-toukokuussa 2019.

Eräässä kirjaston seinätekstissä toivotetaankin tervetulleeksi muun muassa lievästi uteliaat ihmiset, yrittäjät, turistit, jotka luulevat tulleensa British Museumiin sekä näyttelyihin tulevat perheet.

Tekstin lopussa todetaan: tervetuloa Iso-Britannia, tervetuloa maailma, tervetuloa British Libraryyn. Vaikka vieraita kutsutaan avosylin, ei turvallisuusasioita ole unohdettu: sisään pääsee vain turvatarkastuksen läpi.

British Libraryn kansainvälisen ja monenkirjavan asiakaskunnan katseleminen käy myös hauskasta ajanvietteestä.

British Library toivottaa tervetulleeksi.

Ison-Britannian kansalliskirjasto

British Library on Ison-Britannian kansalliskirjasto. Se on kokoelmiltaan ja kävijämääriltään maailman suurin – tai toiseksi suurin – kirjasto yhdysvaltalaisen Library of Congressin kanssa.

British Libraryn kokoelmissa on 150 miljoonaa nidettä, joihin sisältyy noin 25 miljoonaa kirjaa. Kokoelmiin kuuluu merkittävä määrä käsikirjoituksia, joista vanhimmat ovat 300-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Kokoelma kattaa kaikki sivilisaation vaiheet ja useimmat tunnetut kielet. Kirjasto kertookin pitävänsä hallussaan ”maailman tietoa.”

British Library on yksi Ison-Britannian vapaakappalekirjastoista, joten se saa lakisääteisesti jokaisen kirjan, joka julkaistaan tai jota levitetään Isossa-Britanniassa tai Irlannissa. Kirjasto hankkii kokoelmiinsa myös ulkomailla julkaistua materiaalia. Vuosittain kirjaston kokoelma kasvaa noin kolmella miljoonalla niteellä.

Mielenkiintoisia näyttelyitä

British Libraryn avaraa aulatilaa.

Itse rakennuksessa on paljon nähtävää ja näyttelyt tarjoavat aina jotain uutta. Kirjastossa järjestetään myös opastettuja kiertokäyntejä, tilaisuuksia ja kursseja.

Kirjaston aarteita on nähtävillä pysyvässä Treasures of the British Library -näyttelyssä The Sir John Ribblat -galleriassa, muun muassa Magna Carta, kaksi Gutenbergin painamaa Raamattua, Leonardo da Vincin muistikirja, Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -käsikirjoitus ja Beatlesien I Want to Hold Your Hand -laulun käsinkirjoitetut sanat. Tähän näyttelyyn on vapaa pääsy.

Kirjastossa on myös mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä kartoista James Cookiin ja kirjoittamisen historiaan – mainitakseni muutamia menneistä näyttelyistä.

Parhaillaan esillä on Buddhism-näyttely. Se on avoinna sunnuntaihin 23.2.2020 saakka. Kuinka 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua Intiassa syntynyt buddhalaisuus on kehittynyt nykyiseen tilaansa, uskonnoksi tai elämänfilosofiaksi, jolla on yli 500 miljoonaa seuraajaa? Mitä tiedetään Buddhan elämästä?

Esillä on upeita buddhalaisia käsikirjoituksia, kääröjä, kirjoja ja taideteoksia yli 2 000 vuoden ajalta ja 20 maasta British Libraryn laajimmassa aihepiirin näyttelyssä.

Buddhan elämää esittelevä teos. © British Library.

Toisena ajankohtaisena näyttelynä on naisten oikeuksiin liittyvä Unfinished Business: The Fight for Women’s Rights. Se on esillä vielä ensi kesän loppupuolelle sunnuntaihin 23.8.2020 asti.

Englannin historiasta kiinnostuneet voivat innostua jo tulossa olevasta näyttelystä, joka esittelee kaksi kuningatarta, serkusta ja kilpailijaa 1500-luvun Englannissa. Elizabeth and Mary -näyttely aukeaa ensi vuoden syksyllä 23.10.2020 ja on esillä sunnuntaihin 21.2.2021 saakka.

Arkkitehtuuri – sekoitus monesta inspiraation lähteestä

British Library sijaitsi aiemmin useissa eri rakennuksissa, kunnes se sai käyttöönsä uudisrakennuksen St Pancrasin alueelle. Arkkitehtinä toimi professori, Sir Colin St. John Wilson. Kirjaston suunnittelu alkoi vuonna 1962 ja rakennus valmistui vuonna 1998 – projekti kesti siis lähemmäs 40 vuotta.

Kirjastossa on kaikkiaan kuusi kerrosta ja sen pinta-ala on 200 000 m². Osa tiloista on maan alla. Vertailukohteena mainittakoon, että Oodin kokonaispinta-ala on noin 17 000 m². Rakennuksen sisutusmateriaaleina on käytetty muun muassa puuta, marmoria, nahkaa ja pronssia.

Rakennuksen arkkitehtuuri on saanut vaikutteita niin Kiinasta, 400-luvun Roomasta, keskiajan Italiasta ja englantilaisesta vapaasta koulukunnasta kuin myös 1900-luvun arkkitehtuurin vaikuttajilta Le Corbusierilta, Louis Kahnilta ja – Alvar Aallolta.

British Libraryn rakennetta havainnollista pienoismalli.

Piirroskuva näyttää myös British Libraryn maanalaiset kerrokset.

Tarjolla myös tuliaisia

Kirjaston oma myymälä on täynnä jos jonkinlaista kirjaa, kassia, kippoa ja kuppia. Tarjolla on asusteita, koruja, postikortteja, ruokaa ja juomaa, pelejä, kirjoitustarvikkeita ja paperitavaraa ja tekniikkaa. Tähän aikaan vuodesta valikoimissa on myös jouluisia tuotteita.

Tuliaisiksi voi ostaa vaikka Lontoon postinumeroalueita kuvaavan palapelin tai British Libraryn omaa teetä. Kirjastosta löytyy myös erillinen kirjakauppa.

British Libraryn kirjakaupan valikoimaa.

Lepoa ja virkistystä

King´s Libraryn vieressä on kahvilatiloja kahdessa kerroksessa.

British Library toimii myös turistin levähdyspaikkana. Siellä on tarjolla langaton verkko, maksutonta säilytystä niin narikassa kujin lokeroissa sekä WC-tilat.

Kirjaston kahvilat niin sisällä kuin ulkona ja ravintola ovat mainioita taukopaikkoja niin metropoliin tutustujille kuin tutkimuksen parissa ahkeroiville.

Sisäänkäynnin yhteydessä on pieni kahvionurkkaus ja kirjaston keskellä olevan mustan lasitornin, King´s Libraryn, takana on kahvila kahdessa kerroksessa. Sieltä saa kahvin, teen, leivonnaisten ja pikkusuolaisten lisäksi myös lounasta ainakin keittojen ja salaatin muodossa. Tilaakin oli väljemmin kuin alakerran kahviossa.

Ylemmän kerroksen takaosassa on Terrace Restaurant. Ulkoterassi on lämpiminä päivinä mukava paikka virkistystaukoon.

Kirjaston jäsenille on oma yksityinen ravintolansa. Jäsenyyden saa edullisimmillaan 80 punnalla vuodessa.

Terrace Restaurant on mukavan valoisa paikka. Tässä ravintolassa on pöytiintarjoilu.

Kirjaston aineistoja voi tutkia lukusalissa

Kirjaston kokoelmat ovat avoinna kaikille, jotka tarvitsevat tietoa tutkimuksiinsa, niin akateemisiin, henkilökohtaisiin kuin kaupallisiin tarkoituksiin. Kirjasto ei lainaa aineistojaan, vaan niitä voi tutkia ja lukea lukusaleissa. Kirjaston kirjoista vain murto-osa on hyllyissä ja valtaosa on varastossa, josta aineisto tilataan etukäteen.

Pääsy lukusaliin edellyttää lukijapassia, jonka saa rekisteröitymällä toimistosta melko tiukan tuntuisin ehdoin. Henkilöllisyys ja osoite tulee voida osoittaa dokumentein. Lukijapassi voidaan myöntää yhdestä kuukaudesta kolmeen vuoteen.

Lukusaliin mentäessä on jätettävä kaikki ylimääräiset tavarat pohjakerroksen lukittaviin lokeroihin ja sallitut tavat kuljetetaan lukusaliin läpinäkyvässä muovipussissa. Mukaan saliin voi viedä lukijapassin, lyijykyniä, kannettavan tietokoneen, kuulokkeet ja matkapuhelimen. Käsien tulee olla kuivat ja puhtaat.

Kirjaston digitaalisia aineistoja voi käyttää kotoa käsin.

Ohjeita lukusaliin menijälle. Sisäänpääsyyn tarvitaan lupa.

Haluaisitko adoptoida kirjan?

Tässä tulee lyömätön joululahjaidea, jos lähipiirissäsi on kirjanystäviä: voi adoptoida hänelle tai itsellesi kirjan. Lahjoittamalla British Libraryn konservointityöhän 25 puntaa, voit adoptoida itsellesi kirjan klassikkokirjojen listalta. Kuinka olisi vaikka Louisa May Alcottin Pikku naisia tai Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin seikkailut? Adoptoitavien kirjojen lista on aika suppea, joten tietyllä kirjalla lienee monta adoptoijaa.

Jos sinulle on kertynyt lahjoitettavaa 1 000 puntaa tai enemmän, niin voit valita vapaasti kirjaston kokoelmista ja saat tiettyjä etuja ja huomionosoituksia.

British Library konservoi vuoden mittaan noin 1 500 teosta, joten lahjoitusvaroille on käyttöä.

Avoinna kaikkina arkipäivinä

Kirjasto on avoinna kaikkina arkipäivinä; sunnuntaisin ja juhlapyhinä kirjasto on suljettu. Kirjaston ovet yleisölle avoimiin tiloihin eli näyttelyihin ja myymälään aukeavat arkipäivisin klo 9.30 ja sunnuntaisin ja pyhäpäivisin klo 11.00 ja sulkeutuvat maanataisin klo 18.00, tiistaisin klo 20.00 ja lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 17.00.

Lukusalien ja rekisteröintitoimiston aukioloajat voi tarkistaa kirjaston sivuilta osoitteesta www.bl.uk.

British Library sijaitsee Ossulston Streetin, Euston Roadin ja Midland Roadin rajaamalla alueella osoitteessa St Pancras, 96 Euston Road.

Yksi lähellä sijaitsevista metro- ja rautatieasemista on Euston ja myös monet bussireitit kulkevat kirjaston vierestä.

 

Normaali

Elisabeth Castle on Tudorien aikainen linna ja museo, johon pääsee laskuveden aikaan pengertietä pitkin, muutoin lautalla.

Matkakohde, Nähtävyys, Valokuva

Elizabeth Castle

Kuva

Kuvanveistäjä Mati Karminin veistossuihkulähde Suutelevat opiskelijat (Suudlevad tudengid) on Tarton keskesiä tunnuksia. Raatihuoneen torilla sijaitseva patsas on valmistunut vuonna 1998.

Kaupunki, Matkakohde, Nähtävyys, Valokuva, Veistos

Suutelevat opiskelijat Tartossa

Kuva
Henkilö, Matkakohde, Museo, Nähtävyys

Kirpilä ‒ koti taiteelle

Töölöläisen funkistalon asunnosta löytyy taidemuseo, joka esittelee keräilijän kokoelmia. Taidekoti Kirpilän seinät ovat täynnä pääosin kotimaista 1800- ja 1900-lukujen maalaustaidetta.

Kirpilän juhlaolohuone.

Taidekoti Kirpilä sijaitsee Helsingissä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 7. Museota ei huomaa sattumalta, sillä vain pieni kyltti kertoo siitä ulko-ovella.

Kirpilä on reumalääkäri Juhani Kirpilän (1931‒1988) entinen lähes 350 neliön suuruinen koti, jossa on yli 500 taideteoksen kokoelma. Kirpilä muutti tähän töölöläiseen funkistalon asuntoon vuonna 1979 elämänkumppaninsa Karl Rosenqvistin kanssa.

Taidekoti Kirpilä on siis ainutlaatuinen yksityiskodissa oleva taidemuseo, joka esittelee intohimoisen taiteenkeräilijän kokoelmaa ja yläluokkaista elämää 1900-luvun loppupuolen Helsingissä.

Juhani Kirpilä studiokuvassa 1930-luvulla.

Juhani Kirpilän isä oli kunnanlääkäri ja äiti koulutukseltaan sairaanhoitaja. He asuivat Puolangalla, Kainuussa. Juhani oli perheen ainut lapsi, joka omaksui vanhemmiltaan paitsi ammatillisen suuntautumisen, myös taiteen keräilemisen.

Juhani Kirpilä osti ensimmäisen teoksensa 23-vuotiaana lääketieteen opiskelijana. Teos oli Maria Wiikin Ohdakkeita. Juhani Kirpilä peri suhteellisen nuorina kuolleilta vanhemmiltaan noin parinkymmenen teoksen kokoelman.

Juhani Kirpilä kartutti kokoelmaansa henkilökohtaisten mieltymystensä mukaan: aluksi 1800- ja 1900-lukujen vaihteen kotimaista taidetta, usein henkilö- ja omakuvia sekä maisemia. Maalausten lisäksi kokoelmissa on myös veistoksia.

Mattas-huoneen keskellä on Raimo Saarisen Neosgaia-teos, joka hankittiin Kirpilään vuonna 2017.

Keräilijä hankki teoksia muun muassa taiteilijoilta Åke Mattas, Pekka Halonen, Helene Schjerfbeck, Kain Tapper, Ahti Lavonen, Ilmari Nylund, Yrjö Saarinen, Aimo Kanerva, Eero Järnefelt, Hugo Simberg, Akseli Gallen-Kallela, Magnus Enckell ja Wäinö Aaltonen. Kirpilän teosluetteloon voi tutustua täällä.

Maria Wiikin teos on nimeltään Sisäkuva.

Ilmari Nylundin maalaus Tavernassa.

Juhani Kirpilä testamenttasi kokoelmansa ja omaisuutensa Suomen Kulttuurirahastolle vuonna 1976. Ohjesäännössä Taidekoti Kirpilä määrättiin ”aikaansa seuraavaksi taidekeskukseksi suomalaisten taideharrastusten edistämiseksi.” Nimikkorahaston tuotoilla ylläpidetään Taidekoti Kirpilää ja tuetaan kuvataidetta ja sen tutkimusta.

Ruokasalin vitriinissä on kokoelma venäläistä posliinia.

Juhani Kirpilä kuoli sairaskohtaukseen 56-vuotiaana elokuussa 1988. Taidekoti avattiin yleisölle kesäkuussa 1992.

Taidekoti Kirpilässä helmikuussa ryhmäämme opastanut Karoliina Arola vinkkasi tulemaan paikalle touko-kesäkuun vaihteessa, kun Hesperian esplanadin hevoskastanjat kukkivat. Näkymää voi ihailla Kirpilän ikkunoista kuudennessa kerroksessa. Isäntäväki järjesti aikoinaan legendaarisiksi muodostuneita ”Kastanjankukkajuhlia” alkukesästä.

Juhani Kirpilä kirjoitti pitkään kolumneja Kauneus ja terveys -lehteen.

Taidekotiin on vapaa pääsy ja se on avoinna keskiviikkoisin klo 14‒18 (opastus klo 14.30) ja sunnuntaisin klo 12‒16 (opastus klo 12.30). Opastuksia voi tilata ryhmille myös muina aikoina.

Taidekodissa järjestetään myös ohjelmaa konserteista luentoihin ja teemaopastuksista lastentapahtumiin.

Lue lisää Juhani Kirpilästä ja Taidekodin historiasta Taidekoti Kirpilän ja SKS:n julkaisemasta teoksesta Taiteen koti: Juhani Kirpilän taidekokoelma (2017).

 

Normaali

Helsingin keskustakirjasto Oodi avautuu yleisölle 5.12.2018. Upeita tiloja kolmessa kerroksessa. Kuva on ylimmän kerroksen Kirjataivaasta.

Arkkitehtuuri, Kaupunki, Nähtävyys, Rakennus, Valokuva

Oodi

Kuva
Matkustaminen, Nähtävyys

Big Ben, Riemukaari ja Tukholman Kuninkaanlinna vakuuttavat, että kaupungilla on kasvot, jotka tunnistaa. Hei, täällä maailmankansalainen. Nyt voisi ottaa kuvan Kuninkaanlinnasta, tai ehkä menen itse sen eteen ja otan selfien. Räps!

”Miksi tukeudut kerrasta toiseen päänähtävyyksiin?” eräs tuttavani tiedusteli. ”Miksi et halua vaellella siellä täällä, kiinnostavilla turuilla ja toreilla, miksi et kurkista, minne tuo tie johtaa ja mikäs kuppila tämä on?”

”Haluan olla normaali turisti! huudahdin. Minulla on päänähtävyyksien vajaus! Kun selaan lapsuus- ja nuoruusvuosieni päiväkirjoja, niissä ei puhuta lainkaan isoista nähtävyyksistä!”

Sinikka Nopola: Onko teillä tämmöistä? Onko teillä tämmöistä että käytte päänähtävyyksissä? WSOY. 2017. S. 57.

Onko teillä tämmöistä että käytte päänähtävyyksissä?

Lainaus

La Corbière Lighthouse, Jersey.

Matkakohde, Nähtävyys, Rakennus, Valokuva

La Corbière Lighthouse

Kuva