Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Nähtävyys

Kirjailijamuseossa Dublinissa

Writers Museum oli käyntikohteiden listallani jo ennen Dublinin matkaa. Museossa on esillä maineikkaiden irlantilaiskirjailijoiden tuotantoa, elämäntarinaa ja esineistöä.

Dublin Writers Museum löytyy osoitteesta 18 Parnell Square, Dublin.

Vietin lokakuussa pari päivää Dublinissa ennen TBEX-konferenssia Killarneyssä. Tiesin, että Irlannin pääkaupungissa riittää nähtävää, eikä tuossa lyhyessä ajassa voi ahnehtia kaikkea. Hotellini oli Temple Barissa ja liikuin pääosin kävelymatkan päässä olevissa paikoissa, kuten Trinity Collegessa ja Christ Church Cathedral -kirkossa.

Dublin on kirjallisuuskaupunki

Oli kuitenkin yksi paikka, jossa halusin vierailla ja se oli Dublin Writers Museum, Kirjailijamuseo. Melko luonnollista kirjoittamisesta kiinnostuneelle kaupungissa, joka on saanut Unescon kirjallisuuskaupungin tittelin The UNESCO Cities of Literature 27 muun kaupungin joukossa.

Tämän vuonna 1991 avatun  museon tarkoituksena on esitellä kirjallista Dublinia maailmankuuluine kirjoittajineen. Irlanti on saanut neljä kirjallisuuden Nobel-palkintoa ja maa on tuottanut lukuisia tunnettuja runoilijoita sekä romaani- ja näytelmäkirjailijoita. Museo esittelee kokoelmissaan kirjoittajien elämää ja tuotantoa noin 300 vuoden ajalta.

Aloitteen museon perustamiseksi teki eräs journalisti. Hanketta on rahoittanut muun muassa Euroopan unioni.

Dublin Writers Museum sijaitsee loisteliaassa 1700-luvun lopulla rakennetussa talossa kaupungin keskustan pohjoisosassa osoitteessa 18 Parnell Square N, Rotunda, Dublin 1.

Paikka on varmaan helposti löydettävissä, mutta harrastamani intuitiivinen suunnistus vei minut alun bussimatkan jälkeen etäälle kohteestani. No, tulihan tutustuttua pariin katuun museon takana. Turvauduin Kysyvä löytää -menetelmään ja pysäyttelin vastaantulijoita kartta kädessä aivan turistina.

Jonathan Swiftistä Samuel Beckettiin

Writers Museumissa on esillä kirjoja, erityisesti ensipainoksia, kirjeitä, muotokuvia, valokuvia ja henkilökohtaisia esineitä muun muassa sellaisilta kirjailijoilta kuin Jonathan Swift (1667–1745), Peter Sheridan (1952–), George Shaw (1856–1950), Oscar Wilde (1854–1900), William Yeats (1865–1939), James Joyce (1882–1941),  Samuel Beckett (1906–1989) ja Seamus Heaney (1939–2013).

The Audience ‒ Blue -nimisessä maalauksessa ovat mukana kirjailijat James Joyce, Samuel Beckett, W. B. Yeats, Brendan Behan, Oscar Wilde, G. B. Shaw, J. M. Synge, Edna O´Brien, Seamus Heaney, Patrick Kavanagh ja Sean O´Casey. Taiteilija Mia Funk on on lahjoittanut tämän öljyvärimaalauksen museolle.

Kirjallisuuden Nobel-palkinnon ovat saaneet Yeats vuonna 1923, Shaw vuonna 1925, Beckett vuonna 1969 ja Heaney vuonna 1995.

Shaw on saanut myös parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon näytelmänsä pohjalta tehdystä elokuvasta Pygmalion. Hän on ensimmäinen henkilö, joka on palkittu sekä kirjallisuuden Nobelilla että Oscarilla.

Kaksi näyttelyhuonetta

Varsinaisia näyttelyhuoneita oli kaksi, joissa ei saanut valokuvata. Ensimmäisessä huoneessa tuodaan esiin irlantilaisen runouden ja tarinankerronnan juuria sekä ensimmäisiä kansainvälisen tason kirjailijoita. Esillä on myös ensipainos AbrahamBram” Stokersin Draculasta.

Toisessa huoneessa esitellään 1900-luvun kirjailijoita. Vitriinistä löytyy muun muassa James Joycen signeeraama, vuonna 1922 julkaistu Ulysses (Odysseus).

Verkkosivujen mukaan tarjolla on opastettuja kierroksia ranskaksi, saksaksi, italiaksi, espanjaksi ja hollanniksi. Käydessäni tarjolla oli kuulokkeita, joista saattoi kuunnella tietoja valitsemallaan kielellä.

Museossa on erilaisia näyttelyitä ja kirjallisuustapahtumia. Sieltä löytyy myös oma esittelyhuone lastenkirjallisuudelle, museokauppa, Gorham Library -kirjasto sekä luento- ja näyttelytiloja, muun muassa Gallery of Writers.

Museokaupassa oli tarjolla irlantilaiskirjailijoiden tuotantoa, postikortteja, magneetteja ja erilaisia koriste-esineitä. Kirjastossa oli esillä luonnollisesti kirjailijoiden tuotantoa. Gallery of Writers oli upea tila koristeellisine kattoineen ja seinineen. Siellä oli myös James Joycen piano, jonka hän oli ostanut Triestestä vuonna 1910.

Gorham Libraryn kirjahyllyissä oli esillä irlantilaiskirjailijoiden tuotantoa ja esineistöä.

Gallery of Writersissa on esillä monia kirjailijoiden muotokuvia. James Joycen piano näkyy kuvan keskellä pylväiden välistä.

Gallery of Writers -huoneessa huomio kiinnittyy koristeelliseen valko-kultaiseen kattoon.

Museokaupassa oli valinnanvaraa tuliaisostoksiin. Kirjailija-aiheisia tuotteita löytyi myös tavallisista matkamuistomyymälöistä, muun muassa kalentereita ja muistikirjoja.

Dublin Writers Museum oli mielenkiintoinen käyntipaikka, mutta se antoi itsestään jotenkin nukkavierun ja uneliaan vaikutelman. Sisäänpääsymaksu oli seitsemän euroa.

Dublinisssa riittää tutustuttavaa kirjallisuuden ystävälle

Naapurirakennuksesta löytyy The Irish Writers’ Centre, jossa pitävät majaansa monet irlantilaiset kirjoittaja- ja kääntäjäyhdistykset. Molempien talojen kellarikerroksesta löytyy osuvasti nimetty ja useilla palkinnoilla huomioitu The Chapter One -ravintola. Museossa on ollut aiemmin kahvio, mutta sellaista en käyntini aikana löytänyt.

Dublinista voi löytää myös yksittäisten kirjailijoiden museoita, kuten The James Joyce Tower and Museum ja The James Joyce Centre sekä monia mielenkiintoisia kirjastoja. Kuvitettu  latinankielinen evankeliumikäsikirjoitus 800-luvulta, Kellsin kirja (The Book of Kells) on nähtävillä Trinity Collegen kirjastossa. Kellsin kirja on Irlannin arvokkaimpia kansallisaarteita ja kirjastokin on maailman upeimpia. Pari syytä palata joskus myöhemmin Dubliniin, kun jäivät nyt näkemättä.

En ole mitenkään irlantilaiskirjailijoiden tuntija ainakaan tässä mainittujen suhteen. Tunnustan, olen lukenut lähinnä kevyempää kirjallisuutta muun muassa sellaisilta nykykirjailijoilta kuten Maeve Binchy, Cecelia Ahern, Cathy Kelly ja Sheila O’Flanagan.

Lukematta on niin Odysseus ‒ joka kuulemma vaatiikin hiukan enemmän paneutumista (noin 700 ‒ 1 000) sivua ‒ kuin Dorian Grayn muotokuva. Mielenkiinto kuitenkin heräsi. Voisi aloittaa vaikka Joycen Dublinilaisia-novellikokoelmasta. Sieltä löytyy James Joyce -keskuksen sivuillekin lainattu sitaatti, joka sopii oivasti meille matkailijoille:

I wanted real adventures to happen to myself. But real adventures, I reflected, do not happen to people who remain at home: they must be sought abroad.

Mainokset
Normaali
Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Nähtävyys

Oluen ystävänä Irlannissa

Irlantilainen juomateollisuus ja -kulttuuri jo tehnyt sen, missä ruokamatkailu on vasta alkutekijöissään. Kukapa ei tietäisi Irlannin lahjoja kaikille janoisille; olut ja viski lienevät suosituimmat.

Lokakuisella Irlannin matkallani perehdyin myös näihin paikallisiin juomiin. Siispä sláinte, kuten irlantilaiset sanovat ‒ terveydeksi.

Tässä ensimmäisessä postauksessa aiheena on olut, toisessa viski ja kolmannessa gini. Tässä otan esiin vain Killarneyssä tehtävän artisaanioluen ja maineikkaan Guinnessin. Irlannin oluttuotanto on kuitenkin monipuolista ja pienpanimot ovat sielläkin yhä suositumpia kuten myös Suomessa.

Legendaarista olutta Killarneyssä

Vanhassa kivennäisvesitehtaassa Muckross Roadilla Killarneyssä sijaitseva Killarney Brewing Company jatkaa välillä jo hiipumaan päässeitä paikkakunnan panimoperinteitä. Yrityksen taustalla ovat Paul Sheahan, Tim O’Donoghue and Liam Healy. Panimon missiona on nostaa oluen laatu uudelle tasolle ja lisätä juoman arvostusta.

Panimon sloganina on The Legend is in the Brew. Tuotteissa on niin ale-, stout- kuin lager-oluitakin. Ne on nimetty paikallisten myyttien ja tarinoiden mukaan: vakio-oluet Devils Helles: Lager, Golden Spear: Blonde Ale, Scarlet Pimpernel: IPA, Casey Brothers: Extra Stout, Rutting Red: Irish Red Ale sekä kausioluet Spailpín Saison: Belgian Farmhouse Ale, Brazen Banshee: Oktoberfest Marzen ja Christmas In Killarney: Belgian Dark Ale.

Killarney Brewing Companyn tuotevalikoimaa.

Panimoon on matkaa Killarneyn keskustasta noin viiden minuutin kävelyn verran. Killarney Brewing Company järjestää vajaan tunnin kestäviä kierroksia päivittäin alkaen kello 15.30 ja se suosittaa tekemään etukäteisvarauksen. Tutustumisen hinta on 12 euroa. Kierroksia järjestetään myös tilauksesta.

Panimossa tiloissa voi järjestää myös juhlia ja yritystilaisuuksia.  Myymälästä voi hankkia matkamuistoja, muun muassa t-paitoja, pipoja ja taskumatteja.

Killarney Brewing Company oli kutsunut TBEX-matkabloggaajat tutustumaan oluen valmistukseen ja panimon tuotteisiin. Juomien lisäksi tarjolla oli herkullisia pizzapaloja. Yritysvideokin nähtiin, totta kai, eikä ollutkaan hullumpi.

Guinness Storehouse vierailukohteena

Kansallisoluena tuntuu olevan tumma Guinness, jota tarjotaan pubissa kuin pubissa. Se lienee maailmanlaajuisesti tunnetuin stout-tyyppinen, tumma pintahiivaolut. Sitä on valmistettu vuodesta 1759 lähtien Dublinissa, Irlannissa, joskin nykyisessa olomuodossaan vuodesta 1820.

Alkon luonnehdinnan mukaan ”stout on roteva ja luonteikas pintahiivaolut, jonka väri ja vahva maku ovat peräisin tummiksi paahdetuista mallaslaaduista. Paahdetussa aromissa voi aistia myös leipää, mämmiä, kahvia ja tummaa suklaata.” Guinnessia maistettuaan tuo kuvaus tuntuu osuvan kohdilleen. Voipa olla, että tämä olut on sellainen, että siitä joko pitää tai ei pidä. Minä maistelin sitä mielelläni.

Guinness Storehouse -vierailukeskus St. James’s Gatessa, Dublinissa, on yksi kaupungin suosituimmista turistikohteista. Siellä en valitettavasti ehtinyt käydä lyhyen oleskeluni aikana, mutta tutustuin aiheeseen esitteiden ja sivujen avulla.

Vierailukeskuksessa voi maistella oluita sopivine ruokineen useammassakin ravintolassa. Connoisseur Bar tarjoaa useiden olutlaatujen maistelua asiantuntijan johdolla. Tähän täytyy tehdä varaus etukäteen. Guinness Academy opettaa täyttämään lasin oikeaoppisesti.

Vierailukeskuksessa voi myös tutustua tämän oluen yli 250-vuotiseen historiaan, valmistukseen ja Guinness-mainoksiin kautta aikojen. Kaupungin korkeimmalla sijaitsevassa pubissa, Gravity Barissa, voi nauttia lasillisen ja ihastella näköalaa Dubliniin.

Keskus on auki päivittäin paitsi pitkäperjantaina ja joulunpyhiä. Pääsymaksu on aikuisilta 25 euroa.

The Temple Bar Dublinissa on toiminut vuodesta 1840.

Kuinka Guinness kaadetaan?

Arbutus Hotel Killarneyssä sijaitseva Buckley’s Bar oli kutsunut matkabloggaajia harjoittelemaan oluen laskemista hanasta eikä suinkaan minkä tahansa oluen, vaan tietysti Guinnessin. Olutta valutetaan ensin vajaa tuopillinen. Juoman annetaan laskeutua ja rauhoittua noin kahden minuutin ajan. Vasta tämän jälkeen lasi täytetään reunoihin asti.

Monissa oluissa käytetään hiilidioksidia, mutta Guinnessissa sen tilalla on typpi. Sen ansiosta juoman päälle muodostuu vaalea, pehmeä vaahto. Jos Guinness-tölkkiä ravistaa, kuuluu sisältä hiukan helinää. Se tulee typpikapselista. Kapselin sisältö tulee ulos, kun tölkki avataan ja typpi sekoittuu olueeseen.

TBEX-konferenssin osallistujat saivat laskemansa oluen maksutta, mutta vain laulamalla. Niinpä minäkin kajautin ensimmäisen laulun, jonka sanoja arvelin osaavani: Kalliolle, kukkulalle.

Muistin vain ensimmäisen säkeistön, mutta oli siinäkin tarpeeksi ‒ minulle, joka en koskaan laula julkisesti ‒ ja ehkä myös yleisölle, joka oli onneksi aika vähäinen tuossa vaiheessa iltaa.

Ja kas, onhan tämä varsin sopiva laulu matkabloggaajalle. Tosin vasta nyt minulle selvisi, että tässä laulussa onkin vain yksi säkeistö, joka vain toistetaan kolmesti. Sanathan tulevat suomalaisesta kansanlaulusta, johon Kaj Chydenius on tehnyt sen sävelen, jonka useimmat tuntevat.

Kalliolle, kukkulalle
Rakennan minä majani
Tule, tule tyttö nuori
Jakamaan se mun kanssani
Jollen minä sinua saa
Niin lähden täältä kauas pois
Muille maille vierahille
Etten sua nähdä vois.

Irlantilaispubeissa on helppoa tutustua ihmisiin, nauttia elävästä musiikista kuunnellen tai tanssien sekä ruoasta ja juomasta. Darkey Kelly’s Barissa Dublinissa olivat iltaa viettämässä isä Day (vasemmalla), poika Dean ja ystävänsä Joe.

Guinnessia nautin siellä täällä vierailuni aikana. Nyt tuli todistetuksi sekin, että paikallinen olut on parasta paikallisesti nautittuna, kuten siskoni Jaana totesi taannoin Irlannin matkansa jälkeen. Kotona tölkistä nautittu Guinness tuntuu jotenkin laimeammalta kuin irlantilaispubin hanasta laskettuna. Mutta eihän se pahaa ole täälläkään.

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys

Tuhansien ristien kukkula

Vaikuttava Ristikukkula on nähtävyys noin 12 kilometriä pohjoiseen Šiauliain kaupungista Liettuassa.

Kukkulalle on pystytetty niin pieniä kuin isojakin ristejä. Suurimmat ovat usean metrin korkuisia.

Kävin Ristikukkulalla ((liettuaksi Kryžių kalnas, englanniksi Hill of Crosses) heinäkuussa Exlibris Aboensiksen järjestämän matkan yhteydessä. Paikka oli vaikuttava ja hyvin kuvauksellinen. Tulin ottaneeksi noin 80 valokuvaa. Olisin voinut vaeltaa ristien keskellä paljon pidempäänkin, mutta bussimme lähti kohti Vilnaa, eikä siitä voinut jäädä pois.

Ristit ovat vieri vieressä, jopa kasoissa. Jossain kohtaa kukkulaa ristien välissä on pieniä polkuja.

Ristit nousivat aina uudestaan

Kukkula on ollut merkittävä paikka jo vuosisatoja. Siellä sijaitsi ennen Kula-niminen linna. Liivinmaan armeija tuhosi sen vuonna 1348.

Kukkula seisoi paljaana, kunnes sille pysytytettiin ristejä 1800-luvun puolivälistä alkaen ‒ yhden tarinan mukaan Venäjän tsaarin vastaisessa sodassa menetettyjen muistoksi. Paikkaa pidettiin pyhänä ja ristien avulla ihmiset rukoilivat onnea ja terveyttä.

Vallassa olijat tuhosivat ristit kerta toisensa jälkeen. Neuvostoliiton aikana ristit hävitettiin neljä kertaa. Kiviset ristit haudattiin tai niitä käytettiin tienrakennusaineena, puiset poltettiin ja metalliset ristit hyödynnettiin teollisuuden raaka-aineena.

Ristejä on kuitenkin aina ilmaantunut kukkulalle uudestaan ja paikasta on tullut Liettuan vastarinnan ja vapauden symboli. Arvioiden mukaan ristejä on jo noin 57 000‒100 000.

Ristejä pystytetään kuolleiden muistoksi, mutta myös hääparit jättävät sinne oman ristinsä ja toivovat siunausta avioliitolleen. Risti voidaan tuoda kukkulalle myös vaikkapa syntymäpäiväsankarille.

Ristikukkula sai kansainvälistä mainetta, kun paavi Johannes Paavali II vieraili siellä vuonna 1993. Hän siunasi Ristikukkulan läheisyyteen rakennetun kappelin.

Paavi Johannes Paavali II:n lahjoittama risti.

Jalustaan on kaiverrettu paavin kiitokset.

Meripihkaa ja matkamuistoja

Vierailijat jättävät autonsa ristikukkulan läheisyyteen rakennetulle parkkipaikalle. Sen yhteydessä on myös meripihkamyymälä, maksulliset wc:t sekä ristien ja matkamuistojen myyjiä. Kahvilaa ei ollut, virvokkeita sai ostaa automaatista.

Matkailijoita palvelee myymälärakennus, josta voi ostaa tuliaisia, virvokkeita ja käydä vessassa.

Lisää kuvia risteistä täällä.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Valokuva

Ristikukkula Liettuassa

Galleria