Kirjailijan kivilinna Kardamylissä

Kardamylistä, Manista, Peloponnesoksesta, Kreikasta löytyy viehättävä taiteilijapariskunnan kotimuseo, residenssi ja majoituspaikka.

Kävimme ennen TBEX-konferenssia päiväretkellä Kardamylin kylässä, Manissa. Siellä yhtenä kohteena oli brittiläisen kirjailijan Patrick Leigh Fermorin (1915–2011) ja hänen valokuvaajavaimonsa Joan Leigh Fermorin (1912–2003) talo (Patrick & Joan Leigh Fermor House).

Otsikko on siis harhaanjohtava, mutta en voinut vastustaa alkukirjainten sointua.

Mitähän Oikia tarkoittaa kreikaksi?

Tähän paikkaan harvempi kreikankävijä tulee ehkä menneeksi, mutta jos saarten sijasta haluaa tutustua muuhunkin Kreikkaan, niin Peloponnesoksen niemimaalta löytyy monia mielenkiintoisia kohteita, jotka ovat vielä toistaiseksi välttyneet turistiryntäyksiltä. Vuokra-auto on tarpeen, koska julkista liikennettä näihin pieniin kyliin ei ole juurikaan tarjolla.

Fermorit, mielenkiintoinen taiteilijapariskunta

Joan Leigh Fermor oli varakkaan perheen tytär, joka toimi puoliammattilaisena valokuvaajana ikuistaen sotavuosina muun muassa pommitusuhan alaisia lontoolaisia rakennuksia. Hän toimi sodan alkuvuosina myös sairaanhoitotehtävissä. Myöhemmin hän sai koulutusta koodattujen viestien purkamiseen, ja hän työskenteli brittilähetystöissä Madridissa, Algeriassa ja Kairossa.

Patrick Leigh Fermor oli mukana toisessa maailmansodassa, ja toukokuussa 1945 Fermor ja kapteeni William Stanley Moss onnistuivat Kreetalla kidnappaamaan saksalaiskenraali Heinrich Kreipen ja kuljettamaan hänet Egyptiin. Tapahtumasta on tehty elokuva Kenraali katoaa (1957). Fermor oli brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeri, ja helmikuussa 2007 Kreikan hallitus myönsi hänelle Feeniksin ritarikunnan komentajan arvon.

Fermorin ensimmäinen kirja The Traveller’s Tree julkaistiin vuonna 1950. Hän tuli tunnetuksi matkailuromaaneillaan, joista esille on noussut muiden muassa A Time of Gifts (1977). Ilmeisesti Fermorin kirjoja ei ole suomennettu. Hän vaikutti koko joukkoon brittiläisiä matkakirjailijoita, muun muassa Bruce Chatwiniin.

Patrick ja Joan tapasivat toisensa Kairossa vuonna 1944, mutta avioituivat vasta vuonna 1968.

Kakkosasunto Kreikassa

Sisäänkäynti on somistettu kivimosaiikilla.

Rappuset puutarhaan ja uima-altaalle.

Vaaleansiniset ikkunaluukut värittävät neutraalia kivipintaa.

Fermorit olivat aikoinaan ihastuneet Kreikkaan ja muuttivat sinne asumaan osa-aikaisesti, mutta pysyvästi. Osan vuodesta he asuivat Gloucestershire, Englannissa. Talo – tai itse asiassa kolme perinteisen kivitalon ryhmä – sijaitsee muutamien kilometrien päässä Kardamylin kylästä tontilla, jolla kasvaa oliivipuita, sypressejä, mäntyjä sekä paljon luonnonkukkia.

Fermorien talon sanotaan olevan yksi Kreikan kauneimmista rakennuksista, ja se on toteutettu harmoniassa ympäristönsä kanssa. Talon on suunnitellut ja rakennuttanut arkkitehti Nikos Hadjimichalis vuonna 1959 yhdessä Fermorin pariskunnan kanssa, joista Joanin kerrotaan rahoittaneen talon myymällä korujaan. Muutoinkin hän oli muusa, joka mahdollisti miehensä kirjailijanuran.

Olohuoneessa on tilaa isommallekin seurueelle.

Olohuoneen erkkerissä voi nauttia valosta ja merimaisemista.

Työhuone. Kyllä täällä kelpaisi kirjoittaa.

Värikäs valaisin erottuu hyvin neutraalista ja varsin kivisestä taustasta.

Tämän kivirykemän joku oli koonnut leveälle kaiteelle.

Patrick Leigh Fermorin rintakuva löytyy puutarhasta. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Praxitelis Tzanoulinos.

Patrick Leigh Fermor (1915–2011)

Talossa on uima-allas sekä oma ranta. Lähimmät uimarannat ovat kahden kilometrin päässä oleva Kardhamilin ranta ja noin kolmen kilometrin päässä oleva Foneasin ranta. Kalamatan kansainväliselle lentokentälle on matkaa 47 kilometriä.

Uimari voi valita joko meren tai altaan.

Talossa voi paitsi vierailla, myös yöpyä, jos on valmis maksamaan kohtalaisen paljon. Nyt elokuussa sinne olisi voinut majoittua neljäksi yöksi hintaan 2 400 euroa.

Talo lahjoitettiin Benaki-museolle

Vuonna 1996 Fermorit testamenttasivat talonsa Benaki-museolle; heillä ei ollut omia lapsia. Lahjoittajien tahtona oli, että talo olisi heidän jälkeensä avoin vierailijoille, majoittaisi taiteilijoita ja tutkijoita yhteistyössä yliopistojen kanssa ja järjestäisi koulutusta sekä erilaisia tapahtumia. Vuonna 2019 talo ja sitä ympäröivä alue oli kunnostettu uuteen käyttöön ja avattiin samana vuonna.

Patrick Leigh Fermor -seura (Patrick Leigh Fermor Society) vaalii matkakirjailijan muistoa. Joanista tehty elämäkerta valottaa tämän usein miehensä varjoon jääneen naisen elämää. (Simon Fenwick: Joan – the remarkable life of Joan Leigh Fermor, London: Macmillan, 2017)

Patrick & Joan Leigh Fermor House, Kalamitsi, Kardamyli, Kreikka.

Puutarhassakin on käytetty paljon kiveä.

Kivettyä pintaa talon puutarhassa. Tähän on uponnut paljon kiviä ja aikaa.

Ateenan Akropolis ja sen museo

Jos käy Ateenassa, kannattaa tutustua sen ja koko Kreikan tunnetuimpaan ja vierailluimpaan nähtävyyteen, linnavuori Akropolikseen sekä sen tarinaa kertovaan museoon.

Akropolis kuvattuna Akropolis-museon ravintolan terassilta.

Akropolis on myös eurooppalaisen kulttuurin suurimpia saavutuksia. Se kertoo ällistyttävää tarinaa siitä, kuinka jo muinaiset ateenalaiset osasivat rakentaa mahtavia marmorisia temppeleitä upeine veistoksineen. Akropolis kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteisiin.

Akropolis-kukkulan huipulle kuljetaan kävellen; sisäänkäynti on kuvan vasemmassa laidassa.

Akropolis, muinainen linnoitus, on rakennettu laakealle kalliolle. Se kohoaa noin 150 metriä merenpinnan yläpuolelle. Akropoliin rakennusprojekti kesti koko 400-luvun ennen ajanlaskun alkua. Siellä ovat muun muassa temppelit Parthenon, Erechtheion sekä Athena Niken temppeli. Akropoliin sisäänkäynnissä on massiivinen porttirakennus nimeltä Propylaia. Dionyssoksen teatteri on hiukan alempana Akropoliin eteläpuolella.

Pylväitä ja muita kiviesineitä näytillä matkalla Akropoliin lakea.

Dionyssoksen teatteri, varsin vaikuttava rakennelma sekin.

Parthenon.

Parthenon.

Parthenonin pylväitä.

Erechtheion-temppeli.

Erechtheion-temppelin pylväitä.

Tiheästi asutettu Ateena avautuu Akropoliilta.

Näkymää Akropoliilta Ateenaan.

Vierailijat saapuvat ja lähtevät Propylaia-porttirakennelman kautta.

Akropolis on erittäin suosittu. Vierailin siellä toukokuun alkupuolen sunnuntaina noin yhdeksän maissa. Aikaisemminkin olisi voinut mennä, sisälle pääsee jo klo 8.

Nyt ihmisten määrä oli vielä siedettävä, mutta en suosittele käymään siellä pahimpiin turistiaikoihin kesällä. Väkimäärä ja kuumuus olisi ainakin minulle kauhistus. Nytkin matkailijoita oli laumoittain ja piti odottaa vuoroaan saadakseen haluamiaan kuvakulmia rakennuksista ja näkymistä ilman ihmisiä, eikä se aina onnistunutkaan.

Lippuja voi ostaa portilta, mutta myös verkosta. Portilla on tarjolla myös yksityisiä oppaita lisämaksua vastaan.

Akropoliin päälle pääsee hissilläkin, mutta muutoin voi varautua kävelyyn nousevaa tietä pitkin. Vesipullo, hyvät kengät, aurinkolasit ja päähine ovat tarpeen. Kukkulan laelta löytyy wc (johon pitää tietysti jonottaa) ja vesipiste.

Kannattaa vierailla myös Akropolis-museossa, joka on avattu vuonna 2009. Sen on suunnitellut sveitsiläinen arkkitehti Bernard Tschumi. Museossa on paljon veistoksia ja taideteoksia Akropoliin alueelta, ravintola, kahvila sekä kaksi museokauppaa, jossa toisessa lähinnä kirjoja.

Akropolis-museon sisäänkäynti.

Museon sisäänkäynnin luona voi katsoa alempana aukeavia raunioita.

Muinaisten rakennelmien raunioita.

Joku taitaja on aikoinaan kaivertanut nämä hevoset ratsastajineen esille marmorista.

Akropolis-museossa oli näytteillä paljon veistoksia  – tai sitä, mitä niistä on enää jäljellä.

Marmoriin veistettyjä seppeleitä teksteineen.

Kasveista muotokielensä saanut upea veistos Akropolis-museossa.

Legoista voi rakentaa myös Akropoliin rakennuksineen.
Teos on lahjoitus Nicholson-museosta Sydneystä.

Akropoliin 6 000 vuoteen voi tutustua tässä museon sivuilta löytyvässä kymmenen minuutin videossa (tekstit kreikaksi ja englanniksi).

Acropolis by night. Kuva on otettu majapaikastani Hotel Plakasta. Kerrankin kunnon maisemat hotellihuoneesta.

Jaa

Turun tuomiokirkon syntymäpäivää vietetään 17.6.2023. Kirkko täyttää 723 vuotta.

Paluu Rondaan

Ronda on erikoinen kaupunki andalusialaisessa vuoristossa. Se on historian saatossa kokenut valloittajan toisensa perään. Erilaiset kulttuurivaikutteet ovat osa Rondan viehätystä. Sijainti syvän El Tajo -rotkon kahta puolta tekee siitä uniikin käyntikohteen.

Rondan vaakuna.

Ennen TBEX Europe 2022 -konferenssia saimme valita kaksi kokopäiväretkeä muutamasta Andalusian kohteesta. Valitsin Mijaksen ja Rondan, vaikka olen jälkimmäisessä käynyt aikaisemminkin. Ehkä sen valinnassa painoi tutustuminen paikalliselle viinitilalle maistelutilaisuuksineen? Mijaksesta olen kirjoittanut aikaisemmin postauksessa Valkoisten talojen Mijas.

Kaupunki vuoristossa

Espanjan vanhimpiin kaupunkeihin kuuluvaan Rondaan meidät kuljetti tilausbussi, joka suoriutui hyvin vuoristoisesta ja mutkaisesta tiestä. Kaupunki sijaitsee Málagan maakunnan luoteisnurkassa noin 54 kilometriä Marbellasta ja noin 110 kilometriä Málagan lentokentältä.

Rondassa voi puhua huoleti tyyliin ”jo roomalaisten aikana”, sillä kaupunki oli heidän kauppapaikkansa, tosin tuolloin nimellä Arunda. Sittemmin sen valloittivat ainakin muslimit, maurit ja katoliset. Historian kerroksellisuus on läsnä kaupungissa.

Ronda on Serranía de Rondan vuorien ympäröimässä syvänteessä, ja kaupungin halkaisee 120 metriä syvä El Tajo -rotko. Sen pohjalla virtaa Guadalevinjoki.

Ronda on kuuluisa rotkon yli 1700-luvulla rakennetusta Puente Nuevo -sillastaan, joka onkin vaikuttava näky. Se on korkeudeltaan 98 metriä. On vaikea kuvitella, miten se on saatu rakennettu silloisilla menetelmillä.

Puento Nuevo -silta yhdistää Rondan eri puolet. Sillan vasemmalla puolella oleva rakennus on Rondan kongressipalatsi.

Olimme Rondassa vain lyhyen aikaa ja teimme siellä kävelykierroksen oppaan kanssa. Ohitimme yhden Espanjan vanhimmista härkätaisteluareenoista, joka on vuonna 1785 valmistunut Plaza de Toros de Ronda. Nykyaikainen härkätaisteluperinne on saanut alkunsa juuri Rondassa ja paljon aikaisemmin, vuonna 1572 perustetussa kuninkaallisessa ratsastusakatemiassa Real Maestranza de Caballería de Rondassa.

Plaza de Toros de Ronda -härkätaisteluareenan etuosasta löytyy teemaan sopiva patsas.

Katselimme 1800-luvulla rakennetusta Alameda del Tajo -puistosta vaikuttavia näkymiä laaksoon.

Alameda del Tajo -puisto oli rehevä ja viihtyisä kukkineen, puineen ja patsaineen.

Näkymiä Alameda del Tajo -puistosta.

Puisto on reunustettu koristeellisella aidalla.

Kesäkuun alussa kukkivat puut – lajia en tiedä.

Alameda del Tajo -puistoa leveine käytävineen.

Parador-hotelleista yksi on Rondassa

Ohitimme myös maineikkaan espanjalaisen Parador-ketjun hotellin. Parador de Ronda sijaitsee entisessä kaupungintalossa. Olin kuullut näistä hotelleista espanjan kieltä ja kulttuuria harrastavalta ystävältäni Tuijalta. Parador-hotellien ketjuun kuuluu lähes sata hotellia manner-Espanjassa ja Kanarian saarilla sekä Pohjois-Afrikassa.

Parador-hotellit sijaitsevat linnoissa, luostareissa, palatseissa ja muissa historiallisissa rakennuksissa usein hyvillä paikoilla. Jos sattuu kohdalle, niin niissä voi poiketa vaikka kahvilla tai ravintolassa, ellei halua sijoittaa melko hintavaan majoitukseen.

Hauska sattuma osui kohdalle, kun olin pääsiäisenä käymässä Maarianhaminassa ja poikkesin paikallisella Emmaus-kirpputorilla. Sen hyllyiltä löysin kauniisti kuvitetun kirjan Parador-hotelleista. Ostin sen ja lahjoitin Tuijalle.

Puente Nuevo -sillalta La Ciudadiin

Puente Nuevo -sillalta on mahtavat näkymät alas rotkoon.

Näkymä Puente Nuevo -sillalta.

Kuljimme myös leveän Puente Nuevo -sillan yli. Saimme nauttia katutaitelijan kitaransoitosta ihaillessamme rotkon maisemia entisen luostarirakennuksen (Convento de Santo Domingo) luona; se toimii nykyisin kongressipalatsina (Palacio de Congresos de Ronda).

Rakennukseen kiinnitetystä mainoksesta sain tietää, että Rondassa järjestetään kesäkuun alussa vuosittain kansainvälinen kitarafestivaali Ronda International Guitar Festival (El Festival Internacional de Guitarra de Ronda), joka kestää viikon verran. Se voisi olla elämys musiikin ja erityisesti espanjalaisen kitaramusiikin ystävälle.

La Ciudad -kaupunginosa sijaitsee Rondan vanhalla puolella. Siellä on suurin osa monumenteista, museoista ja kaupungin kiinnostavista rakennuksista. Yksi Rondan tärkeimmistä uskonnollista monumenteista on Iglesia de Santa María la Mayor -kirkko. Se oli alkuaan moskeija 1300-luvulla ja sitä ennen paikalla oli roomalaisten temppeli.

Iglesia de Santa María la Mayor -kirkko.

Ikkunoiden ja pervekkeiden somisteena on usein kiemuraista takorauta-aitaa.

Punaiset pelargoniat värittävät valkoista taloa puisine ovineen.

Rondassakin pääsee ajelemaan hevoskärryillä. Rakennus on Palacio de Mondragón, jossa toimii kaupungin museo.

Rondasta löytyy hiukan rapistuneessakin kunnossa olevia taloja. Katua somistavat valkoisin liinoin koristellut narut.

Puutarhaa erään vanhassa kaupungissa sijaitsevan talon edustalla.

Talon seinää oli somistettu värikkäin keramiikkalaatoin.

Ronda innoitti Rilkeä ja Hemingwayta

Ronda on innoittanut muutamia taiteilijoita. Itävaltalainen runoilija Rainer Maria Rilke (1875–1926) sai takaisin luomisvoimansa Rondassa. Hän on sanonut: ”Olen etsinyt kaikkialta unelmieni kaupunkia ja olen lopulta löytänyt sen Rondasta.”

Yhdysvaltalainen kirjailija Ernest Hemingway (1899–1961) oli perehtynyt espanjalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan härkätaisteluita myöten. Hän on kirjoittanut kirjaansa Kenelle kellot soivat (For Whom The Bell Tolls) kohtauksia, jossa kaupungin keskusaukiolta heitettiin vääräuskoisia alas jyrkänteeltä varmaan kuolemaan.

Kierroksemme Rondassa päättyi ja palasimme bussiin, joka kuljetti meidät tutustumaan Joaquín Fernandezin viinitilaan muutaman kilometrin päässä kaupungista. Se onkin sitten seuraavan postauksen aihe.

Bodega Joaquín Fernandez valmistaa luomuviinejä.

Ronda on kaupunki, jossa voisin käydä kolmannenkin kerran, sillä olen nähnyt ja kokenut vain pieniä hetkiä kaupungissa, jossa riittäisi tutkittavaa viikoksi tai kahdeksikin.

Jos Ronda kiinnostaa vielä, niin voit lukea postauksen aikaisemmasta vierailustani kaupungissa vuonna 2008 otsikolla Ronda rotkon reunalla. Tuolloin otettuja kuvia löytyy lisää erillisestä Ronda-kuvagalleriasta.

Valkoisten talojen Mijas

Mijas ja sen historillinen keskus Mijas Pueblo on viehättävä, joskin kovin suosittu retkikohde lähellä Marbellaa ja Fuengirolaa valkoisine taloineen, kukkineen ja kapeine kujineen.

”Hengitä tätä kristallin kaltaista hiljaisuutta rikkomatta sitä.” (Vapaasti suomentanut Tuija, kiitokset.)

Ennen TBEX-konferenssia osallistujat saivat valita kaksi kokopäivän retkikohdetta. Valitsin Mijaksen ja Rondan.

Mijas sijaitsee Aurinkorannikolla noin 30 kilometriä Málagasta lounaaseen. Sen naapurikaupunkeja ovat Marbella ja Fuengirola. Matkasimme Mijakseen bussilla oppaan johdolla. Historiallinen keskus Mijas Pueblo sijaitsee vuorenrinteessä yli 400 metriä merenpinnan yläpuolella. Muutamia neulansilmäkäännöksiä olikin matkallamme.

Aasilla vai apostolinkyydillä?

Mijaksen keskusta on suljettu autoilta. Jos paikkaan tutustuminen jalkaisin ei kiinnosta, voi vuokrata itselleen aasin tai hevosen rattaineen. Aasien ”taksiasema” löytyy läheltä matkailuinfoa. Aasitaksi kiertelee ympäri Mijasta ja kyyti maksaa yhdeltä henkilöltä 15 euroa ja kahdelta 20 euroa. Kierros kestää noin 15–20 minuuttia.

Kyytiläisiä odotellessa.

Jos suosit mieluummin paikallaan pysyvää aasia, niin voit kiivetä matkailuneuvonnan vieressä olevan pronssisen aasipatsaan selkään. Se on suosittu valokuvauspaikka, joka saa hieman varttuneemmankin matkailijan hulluttelemaan.

Aasipatsaan portailla varoitetaan pronssin kuumuudesta.

Kuvauksellinen kohde

Mijas on muutoinkin kuvauksellinen: maisemaa vuoristoon ja merelle, valkoisia taloja, seiniin kiinnitettyjä pelargoniaruukkuja, kauniita puistoja kukkineen. Opas kertoi Mijaksen valkoisten talojen salaisuuden: ne maalataan kaksi kertaa vuodessa.

Matkailutoimistosta käteeni osui esite, joka on tehty varta vasten selfieiden ottajille; siihen on piirretty kartta ja listattu kuvauksellisimmat paikat. Luotin kyllä omiin silmiini ja kuvasin mieluisia kohteita.

Näköalaa matkailuneuvonnan vieressä olevalta tasanteelta.

Maisemaa El Compas -näköalapaikalta.

Vuoren neitsyen kappeli

Yksi Mijaksen nähtävyyksistä on vuoreen 1600-luvulla kaivettu kappeli. Kappeli sijaitsee puistossa, jonka toiselta laidalta aukeaa näköalapaikka laajoihin rannikkomaisemiin. Se on omistettu Vuoren neitsyelle (Ermita de la Virgen de la Peña), joka on myös mijasilaisten suojeluspyhimys.

Vuoren neitsyelle omistettu kappeli El Compas -näköalatasanteella.

Kappelin vieresä oleva matkamuistomyymälä.

Syyskuussa järjestetään nimikkopyhimykselle omistettu juhla Mijas Feria. Se alkaa yleensä toisena syyskuun lauantaina ja se kestää seuraavaan keskiviikkoon asti. Juhlassa Mijaksen keskusaukiolle tulee pop up -baareja ja -ravintoloita, jotka tarjoavat ruokaa ja juomaa, erityisesti paikallista sherryä, lisäksi nähtävillä on espanjalaisia hevosia ja flamencotanssia.

Mijasista löytyy myös Espanjan ainut ovaalinmuotoinen härkätaisteluareena Plaza de Toros. Se on rakennettu vuonna 1900. Areenan yhteydessä on museo, jossa on nähtävillä muun muassa härkätaistelijoiden pukuja.

Mijasissa on myös muita kappeleita ja kirkkoja sekä modernin taiteen museo, etnografinen museo sekä miniatyyrimuseo.

Matkailijoita riittää

Mijas saa elantonsa nykyisin matkailusta. Onpa se omistanut yhden syksyisen päivän Turistin päiväksi, jolloin kaupungintalolla juhlitaan viinin ja tanssin merkeissä. Mijas tunnetaan myös golfista: kaupungissa on yksitoista golfkenttää.

Kesäkuun alussa Mijaksessa oli matkailijoita, mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Tuli siellä mieleeni, että enpä välittäisi olla paikalla heinä-elokuussa, jolloin paikka lienee kansoitettu. Kuumuuskin olisi riesana.

Koronasta varoitetaan kauppahallin seinustalla. Kesäkuun alussa julkisissa liikennevälineissä oli maskipakko, myös lentokoneessa Málagaan mennessä.

Matkamuistoiksi on tarjolla värikästä keramiikkaa.

Aurinkohatuissa on valinnanvaraa.

Älä eksy ryhmästä

Vierailimme Mijaksessa vain muutaman tunnin ajan. Osa tuosta ajasta meni minulta hukkaan, sillä jouduin selvittämään sijaintini omatoimisesti. Eksyin oppaan johdattamasta ryhmästä. Jossain vaiheessa huomasin, että seuraan aivan väärää porukkaa.

Ei muuta kuin kohti matkailuinfoa. Sain neuvojien avullaan selvitettyä, mihin aikaan pitäisi olla bussilla, joka jatkaisi matkaa kohti kauempana olevaa lounaspaikkaa – iltapäivän ohjelma ei ollut tarkasti tiedossani. Onneksi oli yhteys myös yhteen konferenssiosallistujaan WhatsAppin kautta.

Sain tästä yhden kohdan suunnittelemaani postauksen, johon kerään Älä tee -vinkkejä omien kokemusteni perusteella: Älä eksy ryhmästä.

Selvitettyäni bussin lähtöajan ja -paikan istahdin terassille ja nautin paikallista olutta.

Oluen kanssa tarjottiin sipsejä.

Elä, tunne ja rakasta vapaasti. (Vapaasti suomentanut Tuija, kiitokset.)

Kartanotunnelmaa Härkälässä

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Jos liikut lomareissullasi Someron suunnalla ja nautit menneen ajan nostalgiasta ja historiasta, niin käypä tutustumassa Härkälän kartanoon. Voit poiketa siellä ihailemassa kartanorakennusta ja tutkia sen monia, vuosikymmenten keräilyn tuloksena kertyneitä kokoelmia. Jos kaipaat yöpymispaikkaa, niin sekin järjestyy kartanon huoneissa tai viereisessä puutarhahuvila Oxwillessa.

Härkälän kartano on tarjonnut sloganinsa mukaan ”elämyksiä ja kulttuuria vuodesta 1593”.

Härkälän kartanon historia ulottuu 1500- ja 1600-luvuille. Härkälän kylässä oli 1500-luvun lopussa kolme taloa, mutta ne kaikki autioituvat, sillä asukkaat kuolivat ruttoon vuonna 1580. Nuo talot yhdistettiin vuonna 1593 ratsumestari Antti eli Anders Larsonin/Laurinpojan omistamaksi kartanoksi. Näin Somerolle syntyi Puolan ja Ruotsin kuninkaan Sigismundin (1566–1632) aikaan ensimmäinen säterikartano, Härkälän kartano. Se pysyi Larsonista periytyneen aatelissuvun hallussa aina vuoteen 1746 saakka.

1600-luvulla Somerolle perustettiin seitsemän muuta säterikartanoa. Suurin osa kartanoista on yksityisomistuksessa, mutta ainakin juuri Härkälän ja Hovilan kartanoihin pääsee tutustumaan aukioloaikoina.

Kartano taiteelle ja juhlille

Härkälän kartanon nykyinen, vuonna 1882 rakennettu päärakennus ehti olla jossain vaiheessa myös kunnalliskotina. Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme ostivat huonokuntoisen kartanon vuonna 2005 ja peruskorjasivat sitä perinteitä ja historiaa kunnioittaen. He aloittivat yritystoiminnan vuonna 2008. Härkälän kartano on ollut Someron ensimmäinen Museokorttikohde vuodesta 2019.

Härkälän kartano palkittiin Varsinais-Suomen Yrittäjägaalassa Someron Vuoden Yrityksenä 2021. Sille on myönnetty myös Green Start -merkki toukokuussa 2021.

Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme kartanon terassilla. Taustalla on puutarhaa, joka ulottuu Kirkkojärveen saakka.

Härkälän kartano toimii käyntikohteena kesän näyttelypäivinä, tilauksesta ryhmien vierailukohteena huhtikuusta lokakuuhun, majoituspaikkana sekä taidenäyttelyiden ja kulttuuritilaisuuksien pitopaikkana. Päärakennuksen saleissa voi myös järjestää perhejuhlia ja muita tilaisuuksia; sisätilat soveltuvat parhaiten 20‒90 henkilölle.

Härkälän isäntä ja Ylen pitkäaikainen radiotoimittaja, Metsäradion äänenä tunnettu Raino Hurme kertoo opastetuilla 60–90 minuutin pituisilla kierroksilla kartanosta ja sen värikkäästä historiasta. Niiden aikana tutustutaan kartanon lukuisiin saleihin ja monipuolisiin näyttelyihin.

Juhlien tarjottavat katetaan näille pöydille.

Keräilykokoelmien koti

Kartano on täynnä viehättäviä interiöörejä ja kauniita esineitä.

Vuonna 2010 otettiin käyttöön juhlasali, jota koristaa upea kristallikruunu.

Kartanon kauniissa saleissa on esillä kotimaista ja ulkomaista taidetta ja antiikkia. Kartanossa voi tutustua myös Kiinasta ja Japanista peräisin oleviin esineisiin. Japani-näyttelyssä on muun muassa kimonoita, japanilaisia nukkeja, lakkatöitä ja samuraihaarniskoja. Kiina-näyttelyssä on esillä veistoksia, maalauksia ja huonekaluja sekä vanhaa keramiikkaa ja posliinia.

Japani-kokoelmaan kuuluva nukke kimonossaan.

Kiina-kokoelma on laaja ja monipuolinen patsaineen, veistoksineen ja koriste-esineineen.

Jos luulet, että tässä on vanha leipä, niin arvasit väärin. Tämä on dinosauruksen munan fossiili, jolla on ikää miljoonia vuosia. Kartanon keräilijaparille se tuli viitisen vuotta sitten Ruotsista.

Yläkerran huoneista löytyy vanhoja leluja sekä yli 200 nuken Barbi-kokoelma seitsemältä vuosikymmeneltä. Alakerran vitriineissä on esillä miniatyyrimaalauksia Keski-Euroopan ja Pohjolan hoveista sekä Suomen ainut hattuneulakokoelma 1800-luvulta 1960-luvulle.

Osa Barbi-kokoelmaa.

Hattuneulat ovat sieviä ja koristeellisia tarve-esineitä, joilla saatiin hattu kiinnitettyä pysymään paikoillaan kampauksen kruununa. Nämä hattuneulat ovat 1800 ja 1900-lukujen vaihteesta.

Härkälän kartanoa ympäröivä englantilainen puisto, jossa on muun muassa 400 vuotta vanha tammi ja patsaspuisto. Rannassa on kirsikkapolku.

Näkymä kartanon terassilta puistoon ja Kirkkojärvelle.

Kartanoa ympäröi rehevä puutarha, jonka nurmikon pitää siistinä robottileikkuri.

Yövy kartanossa tai puutarhahuvilassa

Jos haluat viettää Härkälässä yön, voit majoittua joko päärakennuksessa tai puutarhahuvilassa. Päärakennuksessa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone. Kahden hengen vierashuoneet voi yhdistää tarvittaessa 1–4 hengen sviitiksi, jossa on oma saunaosasto. Kaikista vierashuoneista on kaunis näkymä puistoon ja Kirkkojärvelle. Aamiainenkin järjestyy tilauksesta.

Visteria-huone on yksi päärakennuksen majoitushuoneista.

Lisää majoitustilaa löytyy puutarhahuvila Oxwillesta.

Puutarhahuvila Oxwillestä löytyvät kartanon vanhimmat rakenteet, sillä sen kohdalla sijaitsi aikoinaan kartanon ensimmäinen päärakennus. Sen harvinaiset holvikellarit 1500-luvun lopulta entisöitiin yhteistyössä Turun maakuntamuseon kanssa. Myös huvila kunnostettiin muutama vuosi sitten ja se henkii menneen maailman tunnelmaa. Huvilassa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone.

Näyttelyitä ja konsertteja

Parhaillaan kartanon yläkerran näyttelytilassa voi tutustua Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttelyyn. Kuvaajana on ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen, joka on ikuistanut tunnelmia Egyptin aavikolta ja Saharan kalliotaiteesta. Näyttely on avoinna 21.8.2022 saakka.

Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttely on avoinna vielä elokuussa.

Ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen näyttelynsä avajaisissa 29.6.2022.

Unto ja Uusikuu – Vanhan tanssimusiikin aarteita -konsertti järjestetään kartanossa sunnuntaina 21.8.2022 klo 14. Uusikuu on suomalais-saksalainen, Saksassa majaansa pitävä kvintetti, jonka kokoonpanossa ovat mukana Laura Ryhänen (laulu), Mikko Kuisma (viulu ja laulu), Norbert Bremes (haitari) ja Florian Dohrmann (kontrabasso).

Ohjelmisto koostuu vanhan suomalaisen tanssimusiikin helmistä, mukana on tietysti myös somerolaisen Unto Monosen sävellyksiä.

Juhlasalia valaiseva patsas lamppuineen.

Härkälän kartano
Soili Suominen-Hurme & Raino Hurme
Härkälänkuja 33, 31400 Somero
http://www.harkalankartano.fi
+358 (0)50 5706226
harkalankartano(a)gmail.com

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Kaija Aarikka – nappikauppiaasta muotoilijaksi

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Someron Kulttuurigalleriassa on esillä Kaija Aarikan muotoilemia esineitä. Tämänvuotisen Jäähileitä kuutamolla -näyttelyn teemana ovat erityisesti lasi- ja metalliesineet.

Kaija Aarikan tuotantoa ei ole muualla esillä tässä laajuudessa.

Kaija Aarikan (1929–2014) puukorut, metallikoristeet ja monet muut hänen muotoilemansa tuotteet ovat osa suomalaista designhistoriaa, mutta myös arkeen ja juhlaan kuuluvia esineitä. Hänen tuotantoonsa vuodesta 1954 alkaen voi tutustua Someron Kulttuurigalleriassa Aholan talossa Someron keskustassa, kaupungintalon vieressä.

Tämä Kaija Aarikan elämäntyön pysyväisnäyttely on jatkoa vuonna 2020 järjestetylle Aarikka-näyttelylle Kivimakasiinissa. Näyttelyn ovat koostaneet Kaija Aarikan tyttäret Sarianna Partanen ja Pauliina Aarikka. Nyt on esillä erityisesti lasi- ja messinkiesineitä ja näyttelyn nimenä on Jäähileitä kuutamolla. Jäähile on lasinen kynttilänjalka vuodelta 1970 ja Kuutamo on messinkinen kynttilälampetti vuodelta 1972.

Ateena 1971.

Kaiken takana on nappi

Näyttelyssä on mukana lehtileike vuodelta 1963, jossa kerrotaan taiteilija Kaija Aarikan pienestä nappikaupasta Vanhalla Kauppakujalla. Tarina alkoi jo vuonna 1950-luvun alussa, kun Ateneumin tekstiililinjalla (nykyisin Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) opiskelevat Kaija Aarikka ja Elissa Salmi halusivat kehittää persoonallisia nappeja pukuihinsa. Valmistuttuaan 1954 Kaija Aarikka perusti Aarikka Ky:n yhdessä miehensä Erkki Ruokosen kanssa. Ensimmäisen liikkeensä hän avasi vuonna 1960.

Kaija Aarikan jakkupuku vuodelta 1968 ja Heli-rintakoru vuodelta 1956.

Puunapeista valikoima laajeni muun muassa puukoruihin ja -leluihin, metallisiin purnukoihin, maustepurkkeihin ja tarjottimiin, koristeisiin, hopeakoruihin ja lasiesineisiin. Hän suunnitteli tuotteita myös Tampellalle, Humppilan Lasitehtaalle, Euran Paperille ja Hyllingen-lasitehtaalle.

Kaija Aarikka oli Somerolla tunnettu. Hän oli kasvanut Jurvalan kartanossa ja hän vietti paljon aikaa kesämökillään viimeisinä vuosinaan. Somerolaiset ovat valinneet hänet Mekkopitäjäläiseksi ja Somerniemen Torineuvokseksi. Laajempaa tunnustusta Kaija Aarikka on saanut Espan Friidu -nimityksen, Vuoden Yrittäjä -palkinnon, Pro Finlandia -mitalin ja kauppaneuvoksen arvonimen myötä.

Aarikan sivuilta löytyy Aarikan virtuaalimuseo, josta on löytyy artikkeleja, mainoksia, tuotekuvia ja tarinoita Aarikan ja suomalaisen muotoilun viimeiseltä kuudelta vuosikymmeneltä.

Tutustu myös Perinnehuoneeseen ja Kaari Utrion näyttelyyn

Toinen Kulttuurigallerian pysyvä näyttely on Someron veteraanien ja sotainvalidien Perinnehuone, johon on kerätty somerolaisten lahjoittamaa aineistoa ja esineitä. Vaihtuvana näyttelynä on tällä hetkellä somerolaisen kirjailija Kaari Utrion näyttely, jossa on esillä muun muassa hänen muistikirjojaan, lehtileikkeitä, tuotantoa ja vuosien 1968–1985 työväline, Olympia-kirjoituskone; Utrio toimii myös Kulttuurigallerian suojelijana.

Kaari Utrion kirjoituskone.

Galleriassa on esillä myös Someron kaupungin omistamaa taidetta. Kulttuurigallerian ylläpitäjänä on Someron Kulttuuri ry.

Kulttuurigalleria löytyy Aholan talosta. Rakennus on vuodelta 1867 ja siellä on toiminut aikaisemmin kauppa, kunnanlääkärin vastaanotto ja neuvola.

Someron Kulttuurigalleria
Joensuuntie 20
Somero
http://www.kulttuurigalleria

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Taidetta Kivimeijerissä

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Somerolta löytyy taidetta meijerillisen verran. Kesänäyttelyssä voi tutustua 15 taiteilijan töihin.

Kesäkuun alussa Kivinavetan ovella ei ihan vielä näyttänyt taidenäyttelyltä.

On hienoa, että rakennukset saavat uutta elämää sen jälkeen, kun alkuperäinen käyttötarkoitus ei enää toteudu. Näin on käynyt Somerolla. Valtionmeijeristi Alfred von Schraderin piirsi vuonna 1905 jyhkeän kivirakennuksen toimimaan ensin kartanoiden meijerinä. Sittemmin se oli viljavarastona ja putkiliikkeen käytössä, mutta nyt sen vankkojen seinien sisältä löytyy taidetta.

Kivinavetan takapiha toimii kesällä keramiikkakurssitilana polttouuneineen.

Pitkäjärven taide ja kulttuuri ry:n toiminta Someron Kivimeijerissä alkoi 2010, jolloin sinne perustettiin näyttely-, työskentely-, kurssi- ja residenssikeskus. Rakennuksessa on näyttelytilaa melkein Helsingin taidehallin verran, 560 m2. Yhdistys on järjestänyt useita valtakunnallisia kesänäyttelyitä sekä kursseja valokuvauksesta, maalauksesta, kirjallisuudesta ja keramiikasta.

Kävin paikalla kesäkuun alussa, jolloin isäntänä ja esittelijänä oli taiteilija Antero Kare. Paikalla oli jo taideteoksia, mutta ihan valmista ei vielä ollut tulevaa kesänäyttelyä varten. Go, Somero, Go Go -näyttely avautui 18.6. ja siihen voi tutustua 14.8.2022 mennessä. Näyttelyssä on esillä Somerolle muuttaneiden taiteilijoiden töitä.

Taiteilija Antero Kare teoksensa edessä.

Somerolle on tiensä löytänyt laaja joukko taiteilijoita muun muassa paikkakunnan edullisten kiinteistöhintojen ja sijainnin vuoksi. Kulttuuriyhdistyksen mukaan ”ennestään musiikista, lavatansseista ja kesäteattereista tunnettu kulttuuri-ilmapiiri on nyt voimakkaan visuaalinen. Työhuoneet täyttyvät veistoksista, maalauksista, installaatioista, kuvituksista, logoista, käyttögrafiikasta, kirjoista, keramiikkavadeista, ruukuista, käyttöesineistä, performansseista, videoista, elokuvista, lavasteista.”

Näyttelyyn osallistuvat taiteilijat ovat:

• Seppo Manninen, monumentaalisia veistoksia
• Pekka Ervamaa, elokuvantekijä ja valokuvaaja: palavia kasveja
• Antti Laitinen, installaatioita ja valokuvia: reikä metsässä
• Hanna Saarikoski, maalauksia ja videoita: yhtäkkiä on ilta
• Tommi Toija, veistoksia, Pissapoika, Badbadboy: Muukalaiset -ryhmä
• Antero Kare, muinaisuus: suurreliefi Myanndash -joki
• Heikki Paakkanen, grafiikkaa ja esineteoksia: prässinä traktori
• Nora Paakkanen, keramiikka-artesaani: vierasjoukko
• Marika Jensen, ruukkuja ja historiallisten uunien pienoismalleja
• Pirjo Lautiainen, keramiikka-artesaani: suurvateja
• Keanne van de Kreeke, taiteilija ja kuvittaja: ihmissatuja pikkukummituksille
• Marjukka Malkki, ihmiskehon muotoja, veistoksia
• Anne Turkulainen, maalauksia, oksien elämänviivat
• Anna-Kaisa Ant-Wuorinen, kuvanveistäjäliiton puheenjohtaja ex.: Autokulta
• Pilvari Pirtola, tohtorikoulutettava Taideyliopistossa.

Antero Kareen teoksen edessä on joukko Tommi Toijan ”pikku ukkeleita”.

Tommi Toijan teos.

Antero Kareen veistoksia.

Antero Kareen teos.

Yksityiskohta Antero Kareen teoksesta.

Vanhan Kivimeijerin seinätkin ovat hyvin taiteellisen näköisiä.

Kivimeijerin lisäksi teosten esittelyyn käytetään ulkotilaa. Piha-alueelle yhdistys rakentaa myös seitsemän keramiikka-uunin patteriston ja teosten valmistamista varten teltta-alueen. Kurssit ja luennot ovatkin olleet näyttelyjen ohella yhdistyksen vetonauloja.

Tänä vuonna on tarjolla keramiikkakursseja, maalauskurssi ja työsymposiumeja. Klassikkoperinteenä ovat Rakufestivaalit, joiden ajankohta tänä vuonna on 15.–17.7. Paikalle pääsee myös työskentelemään omatoimisesti.

Uuni keramiikan mustasavupoltolle.

Someron Kivimeijerin osoite on Turuntie 1034, Pyöli (vanhaa Turuntietä, Hämeen Härkätietä, noin 11 km Somerolta.)

Kivimeijeri on avoinna joka päivä klo 12.00–18.00.

Pääsymaksut: aikuiset 10 euroa, lapset 5 euroa, alle 7 v. ilmaiseksi.

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Vellamo – historiaa, tarinoita, näkemistä ja kokemista

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta

Merikeskus Vellamo on koko perheen käyntikohde kaikkina vuodenaikoina Kotkan Kantasatamassa.

Merikeskus Vellamo on noin on 300 metriä pitkä rakennus, jonka korkein kohta ulottuu 30 metriin maan pinnasta.
Kuva: Merikeskus Vellamo. Maria Putaansuu.

Jos matkasi vie Kotkaan, niin poikkea Merikeskus Vellamossa. Tai voithan tehdä sinne matkan varta vasten. Kotkan Kantasatamassa sijaitsevassa monitoimipaikassa riittää katsottavaa ja tutkittavaa kaikenikäisille.

Suomen merimuseon, Merivartiomuseon ja Kymenlaakson museon näyttelyiden lisäksi voit poiketa ostoksille museokauppa Plootuun ja nauttia lounaan tai kahvit ravintola Lankongissa. Kesäiseen aikaan voit käydä tutustumassa Vellamon vieressä olevaan jäänmurtaja Tarmoon. Voit tutustua Tarmoon virtuaalisesti tästä linkistä.

Vellamossa majailee myös Kotkan kulttuuri- ja tapahtumapalvelut sekä Tietokeskus Vellamo, joka tarjoaa kirjasto-, arkisto- ja neuvontapalveluja tutkijoille ja muille tiedontarvitsijoille. Merikeskuksessa on myös opetus- ja seminaaritiloja sekä 200-paikkainen auditorio.

Museokauppa Plootun tuotevalikoima heijastelee näyttelyiden sisältöjä ja esittelee Merikeskus Vellamon arkkitehtuuria. Plootusta löytyy viemisiä, matkamuistoja, koruja ja paikallisia herkkuja.

Höyryjäänmurtaja Tarmo on avoinna 17.5.-4.9.2022.

Kuin jättimäinen aalto

Jo itse rakennus on vierailun arvoinen. Vuonna 2008 yleisölle avautuneen Vellamon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy pääsuunnittelijanaan arkkitehti, professori Ilmari Lahdelma.

Rakennuksen kokonaisala on 14 366 m². Museoilla on näyttelytiloja yhteensä 4 600 m². Merikeskuksen muotoa ei havaitse helpolla kokonaan muutoin kuin korkealta, vaikkapa valokuvista, joissa sen aaltomaisuus tulee esiin. Vellamon kokonaispituus on 300 metriä ja korkein kohta 30 metriä maan pinnasta. Rakennuksen katolle pääsee käymäänkin ja kattoestradilta näkee kauas kaupungin ja meren suuntaan.

Vellamon kattoestradille pääsee ihailemaan maisemia. Kuva: Merikeskus Vellamo. Jussi Tiainen.

Merikeskuksen sivuilla kuvataan Vellamon pintamateriaaleja näin: ”Merikeskus Vellamon julkisivu rakentuu peltikaseteista, silkkipainetuista lasilevyistä ja alumiiniritilöistä. Peltikasetit toistavat meren sinisiä, vihreitä ja harmaita sävyjä. Lasilevyjen kuva-aiheina on käytetty teräsparkki Favellin miehistöä (1912) ja Lavansaaren kauppalaivaston mastoja (1914). Hämärän laskeutuessa lasilevyjen taakse syttyvät valot.”

Vellamon julkisivu on mielenkiintoinen: peltiä, alumiinia ja lasia.

Merihenkisyys toistuu myös Vellamon sisustusarkkitehtuurissa: ”Rakennuksen sisustusta hallitsee tammi, jota on käytetty niin katoissa, seinissä kuin lattioissakin. Vellamon värit – lime, oranssi, syvä sininen ja tumma harmaa – sekä kuvat ja merihenkiset graafiset elementit toistuvat eri puolella taloa. Seiniltä ja ravintolan tuoleista voi löytää niin Favellin miehistöä, laivojen lastimerkkejä ja kutsutunnuksia kuin Seiskarin puumerkkejäkin.”

Merikeskus Vellamo on voittanut monia matkailu- ja rakennusalan palkintoja, muun muassa Vuoden Teräsrakenne -palkinnon 2008, Vuoden kotimaan matkailun huippukohde -valinnan 2008 sekä Vuoden valaistuskohde ulkovalaistussarjassa 2009.

Merenkulkua Pohjantähden ja Etelän ristin alla

Pohjantähti, Etelän risti -näyttelyssä voi tutustua monipuolisesti merenkulkuun: ”Merimuseon näyttelyssä liikutaan merta pitkin ajassa ja paikassa, laivoilla ja satamissa, kaukomailla ja kotirannoilla. Matkan kiintotähtinä ovat pohjoisen taivaamme Pohjantähti ja eteläisen pallonpuoliskon Etelän risti.”

Venehalliin on koottu näyttävä valikoima veneitä eri vuosikymmeniltä. Merivartiomuseo kertoo merivartijoiden työstä kieltolain ajoista nykypäivään saakka.

Kohtalona Ruotsinsalmi – vaikuttavin näyttelyelämys

Kohtalona Ruotsinsalmi –näyttelyn teema on valitettavan ajankohtainen – sota. Näyttely vie kävijät 1700-luvun loppuun, jolloin Ruotsi ja Venäjä taistelivat Itämerellä, nykyisen Kotkan edustalla. Sodan jälkeen alueelle syntyi linnoituskaupunki, jonka elämää valaistaan monipuolisesti.

Näyttelyn sanotaan olevan Vellamon historian vaikuttavin näyttelyelämys. Historia herää henkiin silmien edessä muun muassa meritaistelua kuvaavan Savua aalloilla -virtuaaliesityksen avulla. Tykinkuulia, tulta, epätoivoista miehistöä, uppoavia purjelaivoja…

Kohtalona Ruotsinsalmi on avoinna 17.1.2027 saakka.

Näyttelyn ovat tuottaneet Suomen merimuseo ja Kymenlaakson museo. Suomen merimuseo on osa Suomen kansallismuseota ja Kymenlaakson museo toimii Kotkan kaupunginmuseona ja Kymenlaakson alueellisena vastuumuseona sekä ylläpitää Merivartiomuseota yhteistyössä Rajavartiolaitoksen kanssa.

Rakkauden tarinoita yli sadan vuoden ajalta

Tahdon!-näyttelyä on jatkettu 27.8.2023 asti.

Häitään suunnittelevat sekä romantikot, nostalgikot ja retroilijat sekä juhlatavoista kiinnostuneet voisivat innostua Kymenlaakson näyttelystä Tahdon! Rakkauden tarinoita, jossa ihastellaan hääpukuja ja rakkaustarinoita Kymenlaaksosta yli sadan vuoden ajalta.

Näyttely alkaa 1800-luvun talonpoikaishäistä. Tuolloin morsian pukeutui mustaan. 1900-luku taas puki morsiamen huntuun ja kokonaan valkoisiin. Esillä on pukuja ja tarinoita 1900-luvun jokaiselta vuosikymmeneltä.

Hääpari Väinö Suursoho ja Anna-Helena Harju 1920-1929, Lavansaari. Kuva: Kymenlaakson museo.

Vellamo-kanavalta löytyy paljon häihin liittyvää materiaalia, muun muassa aiheeseen liittyviä artikkeleita, tulostettavat kaavat tyllihelmaiseen 1950-luvun filmitähtiunelmista vaikutteita ottaneeseen hääpukuun; kaavat ovat kopio vehkalahtelaisen Mailan hääpuvusta vuodelta 1954. Hääjuhliaan suunnittelevat löytävät myös kätevät muistilistan.

Tahdon! Rakkauden tarinoita -näyttelyn aukioloaikaa on jatkettu 27.8.2023 saakka.

Lintuja pihoilta ja mereltä

Monitoimitila Ruumassa on Timo J. Grönlundin valokuvanäyttely pääosin pihalinnuista, mutta myös merialueen siivekkäistä nimellä ”Cicero” ja muita linssiluteita. Kuudestatoista valokuvasta koostuva valokuvanäyttely lajitietoineen on avoinna Ruumassa ajalla 29.3.–22.4.2022.

Vellamossa käyvät lapset sekä päiväkoti- ja koululaisryhmät löytävät varmasti merikeskuksesta mielenkiinnon kohteitaan. Aika ajoin siellä on tälle ryhmälle suunniteltuja näyttelyitä, kuten viimesyksyisellä käynnillä näkemäni näyttely merimonstereista. Alle 18-vuotiaat pääsevät museoihin ilmaiseksi.

Merikeskuksen museot ja ravintola ovat avoinna ti, to-su 10–17, ke 10–20.

Lisätietoja Vellamon verkkosivuilta www.merikeskusvellamo.fi.

*Pressimatkat Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021 sekä 4.–5.11.2021.

Lippu salkoon Alvar ja Aino Aallon kunniaksi

Torstaina 3. helmikuuta liputetaan arkkitehtuurin ja muotoilun kunniaksi Alvar Aallon syntymäpäivänä.

Lippu nostetaan salkoon 3.2.2022 suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun kunniaksi.

Sisäministeriö on hyväksynyt arkkitehtuurin ja muotoilun alojen yhdessä tekemän liputuspäiväesityksen ja se suosittaa yleistä liputusta koko maahan torstaina 3. helmikuuta 2022.

Valtion virastot ja laitokset on määrätty liputtamaan 3.2.2022 ja myös muiden toivotaan osallistuvan liputukseen. Sisäministeriö päättää saadun palautteen avulla mahdollisista myöhemmistä suosituksista. Alvar Aallon syntymäpäivää 3.2 on vietetty vuodesta 2012 arkkitehtuurin päivänä.
– Arkkitehtuuri ja muotoilu ovat tärkeä osa suomalaista osaamista. Suomalaisessa suunnittelussa yhdistyvät hyvinvointiin, sivistykseen ja luontosuhteeseemme liittyvät arvot. Design ja funktionaalisuus ovat käsitteitä, jotka ovat luoneet kuvaa Suomesta maailmalla. Tässä keskeisinä uranuurtajina toimivat Alvar ja Aino Aalto, joiden työn kunniaksi sisäministeriö suosittaa liputusta. Suomalainen arkkitehtuuri ja muotoilu ovat liputuksen arvoisia”, toteaa sisäministeri Krista Mikkonen.

Liputuspäivä perustuu yhdentoista arkkitehtuurin ja muotoilun organisaation vuoden takaiseen esitykseen sisäministeriölle, jossa korostettiin suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun merkitystä suomalaisen hyvinvointivaltion keskeisenä tekijänä.

Liputuspäiväesityksen allekirjoittivat yhdessä Alvar Aalto -säätiö, Arkkitehtitoimistojen liitto ATL, Arkkitehtuurin tiedotuskeskus Archinfo, Designmuseo, EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Ornamo ry, Rakennustietosäätiö RTS, Sisustusarkkitehdit SIO, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, Suomen Arkkitehtuurimuseo ja Suomen maisema-arkkitehtiliitto MARK.

3.–6.2.2022 järjestetään Arkkitehtuurin ja muotoilun päivät, jotka koostuvat sekä live- että virtuaalitapahtumista eri puolilla Suomea. Teemana on Kestokulttuuri. Yleisö voi juhlistaa arkkitehtuuria ja muotoilua myös osallistumalla kuvahaasteeseen ja virtuaaliliputukseen sosiaalisessa mediassa. Lue lisää Arkkitehtuurin ja muotoilun päivistä.

Alajärvellä Aalto-keskus

Alvar Aallolla on Alajärvellä oma tie.

Eteläpohjalainen Alajärvi on osa valtakunnallista Alvar Aalto -kaupunkiverkostoa. Siellä sijaitsee ainoana maailmassa arkkitehti Alvar Aallon töitä 80 vuoden ajalta. Kaari ensimmäisestä julkisesta rakennuksesta ”Valkoisen kauden” kautta Aallon arkkitehtitoimiston viimeiseen luomukseen on siellä nähtävillä.

Alajärven Aalto-keskuksen muodostavat kaupungin virastot, seurakuntatalo, vanha kunnansairaala, nuorisoseurantalo – joka on nuoren arkkitehtiopiskelijan ensimmäinen julkisen rakennuksen suunnittelutyö vuodelta 1919 – Villa Väinölä ja Aallon toimiston viimeistelemä kaupunginkirjasto.

Kaupungintalon aulassa on myös esillä Alvar ja Aino Aallon 1930-luvun lasidesignia esittelevä Muodon vuoksi -pysyväisnäyttely. Lisäksi hautausmaalta löytyy kolme Aallon suunnittelemaa monumenttia ja sankarihautausmaa.

Aalto-keskuksen rakennus Alajärvellä.

Alajärvi on synnyinkuntani ja molempien vanhempieni kotikunta. Vierailen siellä vuosittain pääosin kesällä.

Entä miten Alajärvi liittyy Alvar Aaltoon? Kuortaneelta Jyväskylään 1903 muuttanut nelilapsinen Aaltojen perhe vietti kesiään Alajärven Kurejoen kylällä sijaitsevassa Rottalan talossa vuodesta 1907 lähtien. Alvarin isä Johan Aalto osti talon Alajärven keskustasta vuonna 1918. Myös Alvar Aalto oli kirjoilla Alajärvellä 1918–1925.

Alvar ja Aino Aalto viettivät kesiään Alajärven Pynttäriin rakentamassaan ja Ainon suunnittelemassa Villa Florassa 1920-luvun puolivälistä lähtien parinkymmenen vuoden ajan. Alajärven hautausmaalla on myös Aaltojen sukuhauta.

Retkiä Aallon jäljillä?

Lippu siis salkoon torstaina 3.2.2022 Alvarin, Ainon ja kaikkien muiden arkkitehtien ja muotoilijoiden kunniaksi. Ehkä ensi kesän lomamatkoihin voi suunnitella retkiä Aallon jäljillä?

Alvar Aallon kädenjälkeä voi ihailla muun muassa näissä kaupungeissa: Aalborg, Alajärvi, Espoo, Eura, Hamina, Helsinki, Imatra, Jyväskylä, Järvenpää, Kotka, Kouvola, Lahti, Oulu, Paimio, Pori, Raasepori, Rovaniemi, Seinäjoki, Turku, Vantaa, Varkaus ja Wolfsburg.

Nämä kaupungit muodostavat vuonna 2017 perustetun Alvar Aalto -kaupunkien verkoston. Sitä laajennetaan kutsumalla mukaan paikkakuntia, joissa sijaitsee merkittävää Aallon arkkitehtuuria. Verkoston toimintaa koordinoi Alvar Aalto -säätiö.

Aalto-arkkitehtuuria Seinäjoella.

Seinäjoen kaupunginkirjaston Aallon suunnittelemassa osassa on lukusali (entinen käsikirjasto) maakuntakokoelmineen. Tilassa on lukupöytiä ja valaisimina ns. mustikkalamput.

Aalto-maljakoita Seinäjoen kaupunginkirjastossa.

Kohteisiin voi tutustua muun muassa visit.alvaraalto.fi-palvelussa.

Aaltoa on luonnehdittu yhdeksi maamme kansainvälisimmistä arkkitehdeista ja hänen on arveltu tehneen parisataa matkaa vuosien 1920–1975 aikana. Hänellä on siis ahkerana matkailijanakin paikka matkablogissa.