Paluu Rondaan

Ronda on erikoinen kaupunki andalusialaisessa vuoristossa. Se on historian saatossa kokenut valloittajan toisensa perään. Erilaiset kulttuurivaikutteet ovat osa Rondan viehätystä. Sijainti syvän El Tajo -rotkon kahta puolta tekee siitä uniikin käyntikohteen.

Rondan vaakuna.

Ennen TBEX Europe 2022 -konferenssia saimme valita kaksi kokopäiväretkeä muutamasta Andalusian kohteesta. Valitsin Mijaksen ja Rondan, vaikka olen jälkimmäisessä käynyt aikaisemminkin. Ehkä sen valinnassa painoi tutustuminen paikalliselle viinitilalle maistelutilaisuuksineen? Mijaksesta olen kirjoittanut aikaisemmin postauksessa Valkoisten talojen Mijas.

Kaupunki vuoristossa

Espanjan vanhimpiin kaupunkeihin kuuluvaan Rondaan meidät kuljetti tilausbussi, joka suoriutui hyvin vuoristoisesta ja mutkaisesta tiestä. Kaupunki sijaitsee Málagan maakunnan luoteisnurkassa noin 54 kilometriä Marbellasta ja noin 110 kilometriä Málagan lentokentältä.

Rondassa voi puhua huoleti tyyliin ”jo roomalaisten aikana”, sillä kaupunki oli heidän kauppapaikkansa, tosin tuolloin nimellä Arunda. Sittemmin sen valloittivat ainakin muslimit, maurit ja katoliset. Historian kerroksellisuus on läsnä kaupungissa.

Ronda on Serranía de Rondan vuorien ympäröimässä syvänteessä, ja kaupungin halkaisee 120 metriä syvä El Tajo -rotko. Sen pohjalla virtaa Guadalevinjoki.

Ronda on kuuluisa rotkon yli 1700-luvulla rakennetusta Puente Nuevo -sillastaan, joka onkin vaikuttava näky. Se on korkeudeltaan 98 metriä. On vaikea kuvitella, miten se on saatu rakennettu silloisilla menetelmillä.

Puento Nuevo -silta yhdistää Rondan eri puolet. Sillan vasemmalla puolella oleva rakennus on Rondan kongressipalatsi.

Olimme Rondassa vain lyhyen aikaa ja teimme siellä kävelykierroksen oppaan kanssa. Ohitimme yhden Espanjan vanhimmista härkätaisteluareenoista, joka on vuonna 1785 valmistunut Plaza de Toros de Ronda. Nykyaikainen härkätaisteluperinne on saanut alkunsa juuri Rondassa ja paljon aikaisemmin, vuonna 1572 perustetussa kuninkaallisessa ratsastusakatemiassa Real Maestranza de Caballería de Rondassa.

Plaza de Toros de Ronda -härkätaisteluareenan etuosasta löytyy teemaan sopiva patsas.

Katselimme 1800-luvulla rakennetusta Alameda del Tajo -puistosta vaikuttavia näkymiä laaksoon.

Alameda del Tajo -puisto oli rehevä ja viihtyisä kukkineen, puineen ja patsaineen.

Näkymiä Alameda del Tajo -puistosta.

Puisto on reunustettu koristeellisella aidalla.

Kesäkuun alussa kukkivat puut – lajia en tiedä.

Alameda del Tajo -puistoa leveine käytävineen.

Parador-hotelleista yksi on Rondassa

Ohitimme myös maineikkaan espanjalaisen Parador-ketjun hotellin. Parador de Ronda sijaitsee entisessä kaupungintalossa. Olin kuullut näistä hotelleista espanjan kieltä ja kulttuuria harrastavalta ystävältäni Tuijalta. Parador-hotellien ketjuun kuuluu lähes sata hotellia manner-Espanjassa ja Kanarian saarilla sekä Pohjois-Afrikassa.

Parador-hotellit sijaitsevat linnoissa, luostareissa, palatseissa ja muissa historiallisissa rakennuksissa usein hyvillä paikoilla. Jos sattuu kohdalle, niin niissä voi poiketa vaikka kahvilla tai ravintolassa, ellei halua sijoittaa melko hintavaan majoitukseen.

Hauska sattuma osui kohdalle, kun olin pääsiäisenä käymässä Maarianhaminassa ja poikkesin paikallisella Emmaus-kirpputorilla. Sen hyllyiltä löysin kauniisti kuvitetun kirjan Parador-hotelleista. Ostin sen ja lahjoitin Tuijalle.

Puente Nuevo -sillalta La Ciudadiin

Puente Nuevo -sillalta on mahtavat näkymät alas rotkoon.

Näkymä Puente Nuevo -sillalta.

Kuljimme myös leveän Puente Nuevo -sillan yli. Saimme nauttia katutaitelijan kitaransoitosta ihaillessamme rotkon maisemia entisen luostarirakennuksen (Convento de Santo Domingo) luona; se toimii nykyisin kongressipalatsina (Palacio de Congresos de Ronda).

Rakennukseen kiinnitetystä mainoksesta sain tietää, että Rondassa järjestetään kesäkuun alussa vuosittain kansainvälinen kitarafestivaali Ronda International Guitar Festival (El Festival Internacional de Guitarra de Ronda), joka kestää viikon verran. Se voisi olla elämys musiikin ja erityisesti espanjalaisen kitaramusiikin ystävälle.

La Ciudad -kaupunginosa sijaitsee Rondan vanhalla puolella. Siellä on suurin osa monumenteista, museoista ja kaupungin kiinnostavista rakennuksista. Yksi Rondan tärkeimmistä uskonnollista monumenteista on Iglesia de Santa María la Mayor -kirkko. Se oli alkuaan moskeija 1300-luvulla ja sitä ennen paikalla oli roomalaisten temppeli.

Iglesia de Santa María la Mayor -kirkko.

Ikkunoiden ja pervekkeiden somisteena on usein kiemuraista takorauta-aitaa.

Punaiset pelargoniat värittävät valkoista taloa puisine ovineen.

Rondassakin pääsee ajelemaan hevoskärryillä. Rakennus on Palacio de Mondragón, jossa toimii kaupungin museo.

Rondasta löytyy hiukan rapistuneessakin kunnossa olevia taloja. Katua somistavat valkoisin liinoin koristellut narut.

Puutarhaa erään vanhassa kaupungissa sijaitsevan talon edustalla.

Talon seinää oli somistettu värikkäin keramiikkalaatoin.

Ronda innoitti Rilkeä ja Hemingwayta

Ronda on innoittanut muutamia taiteilijoita. Itävaltalainen runoilija Rainer Maria Rilke (1875–1926) sai takaisin luomisvoimansa Rondassa. Hän on sanonut: ”Olen etsinyt kaikkialta unelmieni kaupunkia ja olen lopulta löytänyt sen Rondasta.”

Yhdysvaltalainen kirjailija Ernest Hemingway (1899–1961) oli perehtynyt espanjalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan härkätaisteluita myöten. Hän on kirjoittanut kirjaansa Kenelle kellot soivat (For Whom The Bell Tolls) kohtauksia, jossa kaupungin keskusaukiolta heitettiin vääräuskoisia alas jyrkänteeltä varmaan kuolemaan.

Kierroksemme Rondassa päättyi ja palasimme bussiin, joka kuljetti meidät tutustumaan Joaquín Fernandezin viinitilaan muutaman kilometrin päässä kaupungista. Se onkin sitten seuraavan postauksen aihe.

Bodega Joaquín Fernandez valmistaa luomuviinejä.

Ronda on kaupunki, jossa voisin käydä kolmannenkin kerran, sillä olen nähnyt ja kokenut vain pieniä hetkiä kaupungissa, jossa riittäisi tutkittavaa viikoksi tai kahdeksikin.

Jos Ronda kiinnostaa vielä, niin voit lukea postauksen aikaisemmasta vierailustani kaupungissa vuonna 2008 otsikolla Ronda rotkon reunalla. Tuolloin otettuja kuvia löytyy lisää erillisestä Ronda-kuvagalleriasta.

Ronda rotkon reunalla

Vuoristokaupunki Rondan sanotaan kuuluvan Andalusian kauneimpiin nähtävyyksiin siltoineen, maisemineen ja monivaiheisine historioineen.

Olin joulukuun alussa 2008 äkkilähtömatkalla Torremolinoksessa. Espanjan aurinkorannikon lämpö ja valo houkuttelivat näännyksissä ollutta. Olin seuraillut jo pitemmän aikaa viikon etelänmatkoja ja melko lähellä lähtöä tein valinnan.

Torremolinos sopi hyvin kohteeksi siinä kuin joku muukin, kun tavoitteena oli levätä ja kerätä voimia. Päivät kuluivat rannalla ja kaupungilla kuljeskeluun ja tein myös pari retkeä, joista toinen Gibraltariin ja toinen Rondaan. Lomamatka retkineen oli Aurinkomatkojen järjestämä.

Bussilla merenrantaa, junalla vuoristossa

Lähdimme aamulla liikkeelle kohti Rondaa Torremolinoksen linja-autoasemalta. Bussi keräsi matkalaisia Torremolinoksen lisäksi Fuengirolasta, Benalmadesta ja Marbellasta.

Ajoimme bussilla Algecirasin kaupunkiin, jonne oli matkaa noin 125 kilometria. Tie kulki Espanjan etelärantaa. Algeciras sijaitsee Gibraltaria vastapäätä Gibraltarinsalmen rannalla Välimeren puolella vähän pohjoiseen Tarifasta, joka on Espanjan eteläisin kaupunki. Algecirasista pääsee Tangeriin ja Ceutaan Afrikkaan.

Algecirasista nousimme junaan. Läpi vuoristoisen maaseudun ja upeiden maisemien kulkenut matka kesti vajaat kaksi tuntia. Juna pysähteli pienillä asemilla.

Algecirasin asema.

Paikallinen VR.

Ronda, valkoinen kylä

Ronda on Serranía de Rondan vuoristossa sijaitseva kaupunki Málagan maakunnassa, Andalusiassa, Espanjassa. Siellä on noin 35 000 asukasta ja se on yksi alueen valkoisista kylistä, Pueblos blancos.

Ronda on kuuluisa El Tajo -rotkon yli rakennetusta sillasta, joka oli kyllä nähtävyys. Puente Nuevo -sillan korkeus on noin 98 metriä. Sen arkkitehtina oli José Martín de Aldehuela, jonka kohtaloksi silta koitui. Hän kaiversi siltaan vuosilukua 1793, putosi alas ja kuoli.

Talot on rakennettu ihan rotkon reunalle. Rotkon eteläpuolella on maurien aikainen vanhakaupunki (La Ciudad) kapeine kujineen ja pohjoispuolella sijaitsevat uudemmat rakennukset.

Puente Nuevo -silta on Rondan nähtävyys.

Näkymia sillalta laaksoon päin.

El Tajo -rotkossa virtaa Guadalevín-joki.

Rondasta löytyy maan ensimmäinen härkätaisteluareena, vuonna 1785 valmistunut Plaza de Toros de Ronda. Se on rakennettu kokonaan kivesta uusklassiseen tyyliin José Martin Aldehuelan johdolla. Härkätaisteluareenalle mahtuu  5 000 katsojaa. Areenan sisällä on myös härkätaistelumuseo.

Söimme valmiiksi tilatut ateriat ravintolassa. Hinta kolmen ruokalajin ateriasta viineineen oli noin 12 euroa.

Lounaan jälkeen jäi aikaa tutustua melko hätäisesti kaupunkiin. Siellä olisi ollut mukavaa viettää aikaa enemmänkin. Ilma tosin oli aika kylmä, tarkenin juuri ja juuri.

Ravintola Restaurante del Escudero.

Hemingway ja Rilke ihastuivat Rondaan

Myös yhdysvaltalainen kirjailija Ernest Hemingway ja itävaltalainen runoilija Rainer Maria Rilke olivat mieltyneitä Rondaan.

Hemingway, joka oli perehtynyt espanjalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan, oli ihastunut myös härkätaisteluihin. Hän on kirjoittanut kirjaansa Kenelle kellot soivat (For Whom The Bell Tolls) kohtauksia, jossa kaupungin keskusaukiolta heitettiin vääräuskoisia alas jyrkänteeltä varmaan kuolemaan.

Rilke puolestaan on kertonut etsineensä kaikkialta unelmiensa kaupunkia ja löytäneenä sen Rondasta. Vuonna 1912 Rilke oli menettänyt luomisvoimansa silloisessa kotikaupungissaan Pariisissa ja hän lähti etsimään inspiraatiota runoihinsa Espanjasta. Hän majoittui Hotel Reina Victoriaan.

Rilke viehättyi jylhiin vuoristomaisemiina ja raikkaaseen ilmaan ja kirjoittaminen alkoi taas luistaa. Hotellin puutarhasta löytyy nykyisin hänen patsaansa.

Ehdimme käymään myös Santa Maria del Mayor -kirkossa. Kirkon paikalla on ollut roomalainen temppeli kuin arabialainen moskeijakin. Kirkkoa rakennettiin ja viimeisteltiin yli 200 vuotta. Se on vaurioitunut monissa maanjäristyksissäkin. Kirkossa voi nähdä niin renessanssin kuin maurilaisen tyylisuuntauksen merkkejä.

Paljon jäi näkemättä

Lyhyellä retkellä meiltä jäi näkemättä monia Rondan nähtävyyksiä, kuten Cuencan puutarhat (Jardines de Cuenca), Mirador de Aldehuelan ja Balcón del Coñon näköalatasanteet, Parcentin herttuattaren aukio (Plaza Duquesa de Parcent), arabialaiset muurit ja kaupungin sisäänkäynti, Palacio del Rey Moron palatsi ja La Minan vesikaivos, Mondragonin palatsi (Palacio de Mondragón) ja arabialainen kylpylä (Baños Arabes).

Takaisin ajoimme linja-autolla vuoristotietä, jossa on kuulemma 255 mutkaa. Palauttelimme muista paikoista mukaan tulleet ja olimme iltakahdeksalta takaisin Torremolinoksessa.

Lisää kuvia kuvagalleriasta.

Osa tiedoista perustuu matkapäiväkirjaan.