Näkymä Gibraltarinsalmelle.

Näkymä Gibraltarinsalmelle.

Matka vuosien takaa, Matkakohde, Valokuva

Gibraltar

Kuva
Matkakertomus, Matkakohde

Highgaten hautausmaalla

Galleria
Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Englantia oppimassa Colchesterissa

Vietin Colchesterissa kuusi viikkoa englannin kieltä oppimassa vuonna 1988. Brittiläinen elämäntapa ja kulttuuri tuli tutuksi maitopulloineen, pubeineen ja surkeine lvi-tekniikoineen. Sää oli harvinaisen kaunis eikä sateenvarjolle ollut juurikaan käyttöä.

Keväällä 1988 huomasin työvoimaministeriön harjoitteluohjelman, joka oli tarkoitettu nuorehkoille työssään englannin kieltä käyttäville tai sellaisille, jotka tulevat tulevaisuudessa kielitaitoa tarvitsemaan.

Hain ohjelmaan ja minut hyväksyttiin siihen 19 muun nuoren kanssa. Kurssilaiset tulivat eri puolilta Suomea. Matka taisi olla ensimmäinen lentomatka, jolle lähdin yksin.

Colchester, kaupunki jo roomalaisten aikaan

Colchester on Essexin kreivikunnan suurin kaupunki ja se sijaitsee 83 kilometriä Lontoosta koilliseen. Sinne pääsi Lontoosta Liverpool Street Stationilta lähtevällä junalla. Matka kesti noin tunnin.

Colchesteria on pidetty vanhimpana Rooman valtakunnan kaupunkina Britanniassa. Sen kelttinimi oli Camulodunon, joka tarkoittaa kelttiläisen sodanjumala Camuloksen linnoitusta.

Keskiaikaisen Colchesterin tärkein maamerkki on linna, jonka normannit rakensivat 1000-luvulla vanhan roomalaisen temppelin paikalle.

Kieliopintoja ja työharjoittelua hotellissa

Harjoitteluohjelma alkoi lokakuussa 1988 ja se kesti kuusi viikkoa. Kaksi ensimmäistä viikkoa opiskeltiin englantia Colchester English Study Centressä, joka koulutti eri puolilta maailmaa tulleita nuoria.

Opiskelu sisälsi kielitaidon kohentamista työelämää ja sosiaalisia suhteita varten, brittiläiseen elämään tutustumista ja vierailuja eri kohteisiin. Muistaakseni kävimme ainakin oikeuden istunnossa ja kaupungintalolla pormestarin vieraina.

Kielikurssin jälkeen harjoiteltiin työpaikassa neljä viikkoa. Työharjoittelupaikkani oli The George Hotel High Streetillä. Työskentelin hotellin vastaanotossa ja toimistossa.

En muistaakseni ystävystynyt mainittavasti hotellin työntekijöiden kanssa. Ainakin osa keittiö- ja siivoushenkilöstöstä puhui sellaista englantia, etten sitä juuri tutuksi kieleksi tunnistanut; se oli niin puhekielistä ja murteellista.

Tee kuumana ja huone kylmänä

Asuin Colchesterissa oloni aikana Eileenin ja Philin luona. Eileen oli tummaihoinen, mahdollisesti Philippiineiltä Isoon-Britanniaan tullut puhelias ja ystävällinen nainen. Phil oli harmaantunut, parrakas ja hiljainen mies. Perheen huomion keskipisteenä oli Fluffy, pieni terrieri.

Osoitteeni oli 11 Queen Mary Avenue. Isäntäperheen koti oli matala, kaksikerroksinen rivitalo, jossa oli etu- ja takapiha englantilaiseen tyyliin. Huoneenani oli pieni makuuhuone yläkerrassa. Siellä oli tilaa vuoteelle, pienelle pöydälle ja tuolille.

Samassa perheessä asui myös bulgarialainen Tanya, jonka kanssa ystävystyimme. Eileen valmisti meille aamupalaa ja päivällistä. Ruoka ei tainnut olla aivan huippukulinarismia. Teetä juotiin usein ja ”kettle” kuumeni. Maitomies toi aamuisin maitopullon oven taakse tilauksen mukaan.

Englantilainen aamiainen on aika tuhti. (Kuva lokakuulta 2015.)

Englantilainen aamiainen on aika tuhti. (Kuva lokakuulta 2015.)

Huoneet olivat viileitä. Joinakin öinä piti kääriytyä useisiin vaatekerroksiin ja ottaa vielä kuumavesipullo sänkykaveriksi. Kaasulämmitys laitettiin päälle vain muutamiksi tunneiksi, eikä lämpöä ollut sittenkään riittävästi.

Silloin tuli ihmeteltyä brittiläistä lvi-tekniikkaa kuten yleensäkin rakentamista ja asumista. Ikkunat taisivat olla yksinkertaiset, hanat kaksinkertaiset (eri hana kuumalle ja kylmälle vedelle) ja kylpyhuoneessa kuten muissakin huoneissa oli kokolattiamatto! Tilanne lienee sama monissa kodeissa edelleen.

Kuuden viikon aikana viestittelin perheelle ja avomiehelle lähinnä kortein ja kirjein.

Kuuden viikon aikana viestittelin perheelle ja avomiehelle lähinnä kortein ja kirjein. (Kuva lokakuulta 2015.)

Britit suhtautuivat pukeutumiseen samalla huolettomuudella kuin rakennusten lämmitykseen. Naiset kulkivat paljain säärin ja koululaiset polvisukissaan vielä loka-marraskuussa. Ehkä he ovat karaistuneet kylmään ja kosteaan ilmaan vuosisatojen aikana.

Tuolloin ei ollut vielä käytössä matkapuhelimia, joten yhteydenpito kotiväkeen piti hoitaa puhelimitse, kortein ja kirjein. Isäntäväen puhelimesta ei saanut soittaa, mutta puheluja sai vastaanottaa.

Minulla on matkalta valokuvia, mutta ne ovat tietysti filmikameralla otettuja. Siksi lainasin tähän tekstiin tuoreempia kuvia viimeisimmältä matkaltani Englantiin.

Retkiä Lontoosta West Merseaan

Colchesterissa vietimme vapaa-aikaa käymällä pubeissa, ostoksilla, teatterissa ja diskoissa.

Matkustimme kurssikaverien kanssa myös yliopistokaupunkeihin Cambridgeen ja Oxfordiin, lähikaupunkeihin Ipswichiin ja Norwichiin, pääkaupunkiin Lontooseen sekä merenrantakaupunkiin West Merseaan. Näissä kaupungeissa näimme vanhoja kirkkoja, linnoja ja collegerakennuksia nurmikenttineen – ja lukuisia pubeja.

Lontoon nähtävyyksiä olivat ainakin Tower, kauhumuseo London Dungeon ja Sigmund Freudin museo.

Freud-museossa oli nähtävillä kuuluisa divaani, jossa potilaat saattoivat kertoa ajatuksiaan psykoterapeutilleen. Freud oli somistanut kotinsa myös itämaisin matoin, veistoksin ja nahkaselkäisin kirjoin.

Cambridgessa yliopistoväki ja muut kaupunkilaiset ovat ahkeria pyöräilijöitä.

Cambridgessa yliopistoväki ja muut kaupunkilaiset ovat ahkeria pyöräilijöitä. (Kuva lokakuulta 2015.)

 

Lontoossa on pääkaupungin ruuhkainen liikenne busseineen ja takseineen. (Kuva lokakuulta 2015.)

Lontoossa on pääkaupungin ruuhkainen liikenne busseineen ja takseineen. (Kuva lokakuulta 2015.)

Normaali

 

Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Valokuva

Elämää joella Cambridgessa

Galleria

Cam-joki

Matkakohde, Valokuva

Camjoki

Kuva
Matka, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Valokuva

Kuvallinen matkakertomus Oxfordista

Galleria
Matka, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Päivä Oxfordissa

Oxford on periakateeminen, vanha yliopistokaupunki, jossa riittää historiaa, kirjastoja, kirjakauppoja, kulttuuria ja nähtävää pitkäksi aikaa. Jotain tästä kaikesta ehdin kokemaan vajaassa päivässä.

Linja-auton toisesta kerroksen etupenkistä avautui hyvä näköala kulkusuuntaan.

Linja-auton toisen kerroksen etupenkistä avautui hyvä näköala kulkusuuntaan.

Matkustin lokakuun loppupuolella Lontoosta Oxfordiin linja-autolla. Luulin löytäväni kulkuvälineeni Victorian asemalta, mutta oikea auto löytyi läheiseltä kadulta.

Kiipesin kaksikerroksisen bussin toiseen kerrokseen ja hyvälle näköalapaikalle ensimmäiseen penkkiriviin. Käytössä oli langaton verkko ja pistorasia, mikä onkin akkuja nopeaan tahtiin kuluttavan matkapuhelimen haltijalle oivallista.

Matka sujui mukavissa merkeissä ensin ikäänkuin turistikierroksella Lontoota katsellen. Se kesti noin puolitoista tuntia ja määränpänä oli Oxfordin Gloucester Green -asema ydinkeskustassa.

Olin varannut majoituksen Best Western Hotel Linton Lodgesta ja lähdin etsimään sitä heti Oxfordiin saavuttuani. Minulla ei ollut hyvää karttaa mukanani, joten jouduin kysymään parissa kohtaa neuvoa paikallisilta. Heidän avuliaalla opastuksellaan löysinkin perille hotelliin, joka sijaitsi rauhallisen Linton-kadun varrella. Bussit kulkivat kyllä läheltä. Otin takaisinpäin kaupunkiin lähtiessäni edullisen 24-tunnin bussilipun.

Ovet kiinni Ashmolean-museossa

Aikaa Oxfordiin tutustumiseen oli vain iltapäivästä iltaan. Olisin halunnut käydä Ashmolean-museossa Beaumont Streetillä. Se on maailman vanhin yleisölle avoin museo.

Museo on perustettu Elias Ashmolen keräämille esineille, jotka hän lahjoitti Oxfordin yliopistolle vuonna 1677. Osan esineistä Ashmole oli kerännyt itse, osan saanut perinnöksi.

Kokoelmassa oli muinaisrahoja, kirjoja, kaiverruksia sekä kivi- ja eläinnäytteitä, muun muassa täytetty drontti, Mauritiuksendodo, on sukupuuttoon kuollut suurikokoinen ja lentokyvytön kyyhkylintu. Drontin jäännökset ovat nykyään esillä Oxfordin yliopiston luonnonhistoriallisessa museossa.

Ashmolean-museo on perustettu vuonna 1683. Se toimi Sir Christopher Wrenin suunnittelemassa rakennuksessa. Wren tunnetaan kirkoista, jotka hän suunnitteli Lontooseen vuoden 1666 palon  jälkeen. Hänen tunnetuin yksittäinen teoksensa on St. Paulin katedraali.

Ashmolean-museossa käynnistäni ei tullut kuitenkaan mitään, sillä se on suljettu maanantaisin. Museo on avoinna muina päivinä eikä sinne ole pääsymaksua.

Kirjastoja ja kirjakauppoja

Yksityiskohta Bodleian-kirjaston rakennuksesta.

Yksityiskohta Bodleian-kirjaston rakennuksesta.

No, kiertelin kaupungilla ja päädyin Bodleian-kirjastoon, josta tosin näin vain vanhan luentosalin. Istuin hetken kuuntelemassa oppaan tarinaa.

Kirjastoon pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, kaikki tavarat täytyy jättää säilytykseen alakertaan eikä valokuvaaminen ole sallittua. Tyydyin katselemaan kirjastorakennusta ulkoapäin.

Bodleian Library on Oxfordin yliopiston vuonna 1598 perustettu pääkirjasto. Se on yksi Euroopan vanhimmista ja Yhdistyneen kuningaskunnan toiseksi suurin British Libraryn jälkeen.

Kirjastolla on lakisääteinen vapaakappaleoikeus sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että Irlannin tasavallassa julkaistuihin teoksiin. Nimensä kirjasto on saanut Thomas Bodleyn, kirjaston perustajan, mukaan.

Bodleian kirjaston vanha luentosali.

Bodleian kirjaston vanha luentosali.

Bodleian Libraryssä juhlittiin 10.11.2015 kutsuvierastilaisuudessa sitä, kun kirjaston kokoelmiin saatiin 12. miljoonas kirja.

Kävin myös myymälässä, jossa oli monenlaisia houkutuksia. Britit osaavat luoda nähtävyyksien yhteyteen hyvinvarusteltuja puoteja monipuolisine tuotevalikoimineen.

Bodleian-kirjaston myymälä oli viihtyisä. Taisin siitä huolimatta päästä sieltä ulos ilman ostoksia.

Bodleian-kirjaston myymälä oli viihtyisä. Taisin siitä huolimatta päästä sieltä ulos ilman ostoksia.

 

Radcliffe Camera.

Radcliffe Camera.

Radcliffe Camera -kirjastoon ei ollut pääsyä. Se on alun perin Radcliffe Science Librarya varten rakennettu ympyränmuotoinen rakennus. Suunnittelijana oli James Gibbs ja nimi tulee rahoittajan John Radcliffen mukaan.

Kävin myös Blackwell´s-kirjakaupassa Broad Streetillä. Kirjakauppa on useammassa kerroksessa. Pohjakerroksessa on useampiatasoinen valtava huone, Norrington Room, jossa on muun muassa tietotekniikan, lääketieteen ja oikeustieteen kirjallisuutta. Pääsin kirjakaupan valikoimiin tutustumisessa alkuun, kunnes hienovaraiset ulosheittokuulutukset alkoivat varttia ennen sulkemisaikaa.

Oxfam-hyväntekeväisyysjärjestön antikvariaatista löytyi muutama mielenkiintoinen kirja parilla punnalla. Kaikkia haluamiani kirjoja en voinut ostaa, sillä tiedossa oli, että ne olisi kannettava repussa seuraavan päivän Cambridgen retkellä.

Hiljainen hetki kirkossa

Kirkossa oli useita isokokoisia lasimaalauksia.

Kirkossa oli useita isokokoisia lasimaalauksia.

Kävin myös University Church of St Mary the Virgin -kirkossa, jossa oli upeita lasimaalauksia. Kauniita värejä, ikivanhaa kiveä, rauhallinen tunnelma.

Tutkin kirkon lattian muistolaattoja ja ristipistoin koristeltuja istuintyynyjä. Kirkon myymälästä ostin sinisen Oxford University -kynän. Oli jo sulkemisaika ja myyjä yritti hätistää pois innokkaita turisteja. Kirkon torniinkin olisi ollut pääsy, mutta lippu olisi pitänyt ostaa puolta tuntia ennen sulkemisaikaa.

Kiipesin vielä kirkon päädyssä olleelle parvelle ja sain perääni pari japanilaisturistia, jotka äkkäsivät hyvät kuvausmahdollisuudet. Pian tuli lähtökäsky tuli sieltäkin. Kirkon toisessa päässä oli ravintola, mutta siihen en tutustunut.

Näkymä parvelta alttaria kohden.

Fish & chipsejä pubissa

White Horse, Oxford

White Horse, Oxford.

Kävin myös The White Horse -nimisessä pubissa nauttimassa päivän ensimmäisen lämpimän aterian. Pubi oli pitkänomainen, kapea tila. Siellä oli jonkun verran asiakkaita.

Ennätin tekemään tilauksen Oxford Gold -oluesta ja fish and chips -annoksesta sekä saamaan mukavan kulmapöydän juuri ennen kuin pubiin pelmahti suuri ihmisjoukko.

Pubin itsensä kaupungin parhaaksi mainostama kala-peruna-annos maistui kyllä monivaiheisen matkan jälkeen ja jalkojakin oli mukava lepuuttaa.

Oxfordissa olisi ollut illalla mahdollisuus mennä konserttiin, mutta jätin sen väliin. Hotellihuone kutsui ja aamulla aikaisin oli edessä matkan jatkuminen seuraavaan yliopistokaupunkiin, Cambridgeen.

Normaali