Näyttely, Nostalgiaa, Tapahtuma, Teemapäivä, Viestintä

Postikortin juhlaa: 150 vuotta

Kuva: Oberholster VenitaPixabaysta.

Postikortti täyttää tänään 150 vuotta Suomessa. Vieläkö lähetät matkoiltasi kortteja?

Postikortilla on juhlapäivä. Se täyttää 150 vuotta tänään 10.10.2021. Ensimmäinen avoimena, ilman kuorta postitettava ehiöpostikortti otetiin käyttöön 1871. Tuolloin oli mullistava ajatus postittaa viesti ilman kuorta.

Aluksi virallisia, kuvattomia kortteja

Ehiöpostikortti tarkoittaa korttia, jossa on painettu merkintä osoittamassa, että postimaksu on valmiiksi maksettu. Usein on käytetty myös nimitystä ’virallinen postikortti’ tai ’kirjeenvaihtokortti’.

Kirjailija Sakari Topelius otti nopeasti tämän uuden viestintätavan käyttöönsä. Hän lähetti serkulleen Vaasaan kortin 10.10.1871. Kortti löytyy Postimuseon kokoelmista.

Postikortit olivat aluksi kuvattomia. Vähitellen ne muuttuivat kuvallisiksi valokuvauksen ja painotekniikan kehittymisen myötä. Postikorteista tuli suosittuja ja aikansa pikaviestimiä. Tätä edesauttoi kirjoitustaidon kehittyminen ja se, että postikortin lähettäminen oli edullisempaa kuin kirjeen postittaminen.

Mikä on postikortti?

Kuva: M. H. Pixabaysta.

Jos lähdetään perusteellisesti alusta ja mietitään lähemmin postikorttia, niin miten sen voisi määritellä? Yhden yrityksen on tehnyt Hannu Rantala Suomen Postikorttiyhdistys Apollosta: ”Postitse (1) ilman suojusta (2) lähetettäväksi tarkoitettu (3) esine, tunnusomaisimmillaan suorakaiteen (4) muotoon rajattu kaksipuolinen (5) (kuvallinen) tasopinta (6), jonka lähettämisen tarkoituksena on kuljettaa viesti (7).”

Kutakin numeroitua kohtaa Hannu Rantala kuvailee tarkemmin. Ensimmäisen kohdan reunahuomautuksena on: ”Mikä tahansa kuvallinen kortti, kirjanmerkki, pelikortti, hartaudenharjoitukseen tarkoitettu pyhimyskuva, ex libris, mainos- tai keräilykuva ei siis ole postikortti, koska sitä ei ole tarkoitettu postitettavaksi. Itse postittaminen on tulkittava väljästi (lue: eteenpäin toimitettavaksi!). Postilaitoksellakaan ei ole aina ja kaikkialla monopoliasemaa.”

Ei ehkä olisi äkkiseltään tullut mieleen noin montaa kohtaa, jotka on täytettävä ollakseen postikortti.

Ehjänä perillä

Postikortti välitti kätevästi tervehdyksiä, onnitteluja ja muistamisia. Vielä 1960–70-luvuilla postikortti oli pikaviestin, jolla kerrottiin tulemisista ja menemisistä muutaman päivän varoitusajalla. Postikortteja on käytetty myös mielenilmauksiin, uutisointiin, propagandaan ja mainontaan.

Suvussamme kulkee tarina eräästä 1960-luvun postikortista. Kurejoen kylästä Alajärveltä, Etelä-Pohjanmaalta Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan lähtenyt setäni Tuure Seppä-Lassila oli lähettänyt kotona käyntinsä jälkeen Espoosta vanhemmilleen kortin. Kortin viesti on omaa lajiaan nasevuudessaan ja ytimekkyydessä. Siinä luki vain ”Ehjänä perillä. Tuure.”

Tuosta lausahduksesta on tullut oman perheeni kesken elävää perinnettä. Nyt viestiä ei kirjoiteta enää postikorttiin, vaan tekstariin ja nykyisin WhatsApp-viestiin. Ehjänä perillä -viestin voi lähettää niin päästyään perille matkakohteeseen kuin palattuaan kotiin.

Kuva: Karolina Grabowska Pixabaysta.

Sähköinen viestintä korvannut postikortteja

Postikortin merkitys on muuttunut puhelimen ja internetin myötä. Enää postikorttia ei tarvita tiedonantoihin tai uutisointiin, vaan se on tunteiden tulkki ja välittäjä.

Nuoremmat sukupolvet eivät ole ehkä koskaan lähettäneet korttia. Mitäs kun on Messenger, WhatsApp, TikTok ja mitä kaikkia niitä nyt on. Korttien lähettäminen on vähentynyt sitä mukaa kun sähköinen viestintä on yleistynyt.

Postikortin lähettäminen on kuitenkin edelleenkin mukava tapa ilahduttaa sukulaista tai ystävää ja siitä on iloa vielä pitkään sen lähettämisen jälkeen. Monesti se laitetaan talteen. Minullakin lienevät tallessa lähes kaikki saamani postikortit.

Kortteja tervehdyksenä matkoilta

Postikortteja maailmalta Suomen merimuseossa Kotkassa.

Entä kuinka postikortti liittyy matkustamiseen? No, matkoilta lähetettävien korttien vuoksi. Aikoinaan oli tapana ja ehkä vähän velvollisuutenakin lähettää postikortti perheenjäsenille ja ystäville ainakin ulkomaanmatkoilta. Vähitellen tuo tapa on unohtunut, kun käytössä on paljon helpompi ja nopeampi konsti: sosiaalinen media jakaa lomakokemuksemme välittömästi ja ilman kortin hankkimisen ja kirjoittamisen vaivaa ja kustannuksia.

Milloin sinä olet viimeksi lähettänyt postikortin matkaltasi? Minä muistan oman tapaukseni hyvin, sillä se oli torstaina 23.9. Lappeenrannasta ystävälleni Suelle Lontooseen. Hämmästykseni oli suuri, sillä hän viestitti saaneensa kortin jo lauantaina 25.9. Kirjeenvaihdostani Suen kanssa olen kertonut aikaisemmin postauksessani Ensin lensivät kirjeet.

Parhain terveisin -näyttelyssä postikortin historiaa

Postimuseon Parhain terveisin -näyttely esittelee suomalaisen postikortin historiaa ja käyttötapoja teemojen kautta. Kortit ovat peräisin Postimuseon 220 000 korttia kattavasta kokoelmasta 1800-luvun lopulta nykypäivään.

Näyttely oli avoinna Tampereella toukokuussa ja on sittemmin kiertänyt muutamissa paikoissa ympäri Suomea. Sen voi vielä nähdä 1.–31.12. Haminan kirjastossa. Siellä voi katsoa myös viisi postikortin historiasta kertovaa videota.

Parhain terveisin -näyttelyn avajaisten virtuaaliesitykseen voi tutustua Postimuseon YouTube-kanavalla.

Kuva: Vinson Tan ( 楊 祖 武 ) from Pixabay.
Normaali
Matkustaminen, Museo, Näyttely, Nostalgiaa, Tapahtuma

Ruisrock – Miten kaikki alkoi?

Kuva: © Sibelius-museo.

Turku International Pop & Rock Festival, nykyisin tunnettu Ruisrockina, sai alkunsa vuonna 1970. Sibelius-museon näyttely kertoo siitä, kuinka sitkeiden innovaattoreiden ansiosta nuoriso sai ikioman musiikkijuhlan. Tähän postaukseen innoitti Kansainvälinen museoviikko ja museopäivä 18.5.2021.

Sibelius-museon kevään uusi näyttely kuljettaa kohti nuoruuden nostalgiaa ja Turun Ruissaloa. Vuonna 1970 Suomen ensimmäiset rockfestivaalit järjestettiin siinä muodossa, missä me festivaalit nykyäänkin tunnemme campingalueineen, ruokakojuineen ja ihmismassoineen.

Yleisö otti heti omakseen

Tapahtuman alkuperäinen nimi oli Turku International Pop & Rock Festival, joka sai lyhyemmän muodon ja lempinimen sijaintinsa mukaanRuisrock. Se oli yksi suurten ikäpolvien avainkokemuksia. YYA-Suomen Turku sai kansainvälisen tuulahduksen suuren maailman meiningistä ja tämä veti nuoria ympäri maata ja muualtakin Euroopasta. Järjestäjät odottivat 5 000 henkeä, mutta paikalle tuli peräti 38 000.

Kolmen päivän aikana festivaalilla esiintyi artisteja niin muista Pohjoismaista, Itä-Euroopasta kuin myös Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta ja tietysti myös kotimaasta. Rolling Stones -yhtyekin oli järjestäjien toiveissa, mutta he eivät lomailultaan ehtineet festareille. Yllättävä esiintyjänimi oli pohjanmaalaista kansanmusiikkia esittänyt Konsta Jylhä.

Ensimmäistä kertaa festareilla oli myynnissä olutta vasta vuonna 1989. Omia juomia lienee kuljetettu paikalle. Yhdessä kuvasuurennuksessa nuori omenaa syövä tyttö katsoo vierestä, kun poliisi kaataa viinapullon sisällön maahan.

Festivaaliin liittyi myös monenlaisia oheistapahtumia muun muassa Sibelius-museossa ja Ylioppilastalolla.

Ruisrock 1970 – Miten kaikki alkoi kertoo, mistä festivaali sai alkunsa, miltä kaikki tuntui ja näytti tuona elokuisena viikonloppuna. Alkuperäinen ajankohta oli tosiaan 21—23.8.1970, josta tapahtuma on sittemmin siirtynyt heinäkuun ensimmäiseen viikonloppuun. Näyttelyssä kerrotaan aikajanana tapahtuman yli 50-vuotinen historia sekä se, millaista oli järjestää valtavaksi paisunut rockfestivaali vailla aikaisempaa kokemusta.

Kuva: © Sibelius-museo.

Olipa se aikaa

Aika oli silloin tyystin toinen. Kuvaavina esimerkkeinä ovat muun muassa se, että tšekkiläinen bändi jäi tulliin jumiin, koska soittajalla oli liian pitkä tukka, eikä häntä päästetty rajan yli ennen hiusten leikkaamista; keikka siirtyi perjantaista lauantaille. Perjantain juontaja jouduttiin vaihtamaan toiseen rivopuheisuutensa vuoksi.

Tietoja järjestäjiltä kysyttiin käsinkirjoitetuilla kirjeillä tähän tapaan: ”Voisitteko te ystävällisesti lähettää tietoja Turun Blues ja Rock Festivaaleilta! Keitä siellä tulee esiintymän ja paljonko liput maksavat ja täytyykö ne tilata ennakolta vai saako niitä paikan päältä? Järjestetäänkö konserttipaikan läheisyyteen mitään retkeilypaikkaa tai majoja yöpymistä varten?”

Rockin, rauhan ja rakkauden maailmaan johdattelevat Antero Laihon kotiarkiston aarteet, Jouko Kedon valokuvat, aikalaislehtimateriaali, filmipätkät sekä tietysti aikakauden musiikki.

Ruisrock on maailman toiseksi vanhin rockfestari

Nykyisin Ruisrock on maailman toiseksi vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty populaarimusiikin festivaali. Pandemia-aika tosin on nyt nakertanut kahden vuoden aukon yhtäjaksoisuuteen. Hollantilainen Pinkpop-festivaali ehti muutamaa kuukautta ennen Ruisrockia.

Festivaalin perustajajäseniä olivat muun muassa Kari Purssila, Antero Laiho, Christer Donner ja Olli Pellikka ja myöhemmin mukaan tuli myös Kalevi Kuosa. Nuoriso halusi kaupunkiinsa omaa musiikkiaan konservatiivisena pidettyjen Turun Musiikkijuhlien rinnalle. Puuha vaati useampia käyntejä apulaiskaupunginjohtaja Johannes Koikkalaisen pakeilla. Ja sitten loppu onkin historiaa.

Pienehkö, mutta nostalginen

Kuva: © Sibelius-museo.

Näyttely on melko pienimuotoinen, pääosin yhteen saliin sijoittuva, joten sen ehtii katsomaan lyhyemmässäkin ajassa. Salin ulkopuolella olevassa vitriinissä on esillä joitakin painotuotteita ja esineitä, muun muassa turkulaisen itseoppineen muusikon ja soitinrakentaja Tommie Mansfieldin (1040–1981) kitara. Hän esiintyi ensimmäisessä Ruisrockissa yhdessä Jussi Raittisen ja Rauli Badding Somerkosken rinnalla.

Tommie Mansfieldin kitata ja muuta esineistöä.

Sibelius-museo toivottaa tervetulleeksi kokemaan festivaalitunnelmia yli 50 vuoden takaa. Tämä voi olla tosiaan aikamoinen nostalgiapläjäys tuon ja myöhempienkin aikojen nuorisolle.

Jos haluat perehtyä kunnolla rockfestivaalin menneisyyteen, voit ottaa luettavaksesi Jukka Kittilän ja Jaakko Mikkolan kirjan Ruisrock 1970–2020 –Tarinat, totuudet ja myytit. Kirjaa löytyy kirjastojen ja kirjakauppojen lisäksi myös Sibelius-museon myymälästä.

Kansi kirjasta Ruisrock 1970-2020. Tarinat, totuudet ja myytit.
Ruisrockin 50 vuoteen mahtuu monta tarinaa. Jukka Kittilä ja Jaakko Mikkola ovat koonneet niistä kirjan.

Tämän vuoden Ruisrock on peruttu ja seuraava järjestetään 8.–10.7.2022.

© Otso Kähönen / Ruisrock 2019.

Ruisrock 1970 – Miten kaikki alkoi? Sibelius-museo 5.5–30.10.2021.

Sibelius – the one and only – Sibelius ja Turku

Samalla käynnillä voi katsastaa näyttelyn Sibelius – the one and only. Se tarjoaa hieman erilaisen kuvakulman Jean Sibeliukseen. Museon mukaan ”se kertoo ihmisestä, musiikista ja arkielämästä: ystävistä, perheestä, konserttimatkoista ja luonnosta. Näyttelyssä selviää myös kansallissäveltäjämme yhteys Turkuun sekä siihen, mikä merkitys kaupungilla oli hänelle itselleen ja kuka esitti ensimmäistä kertaa Sibeliuksen musiikkia Turussa.”

Sibelius-näyttely on avoinna 8.12.2021 saakka. Myös museon perusnäyttely eli soitinnäyttely on tutustuttavissa.

Sibelius-museo löytyy Aurajoen rannasta osoitteesta Piispankatu 17, Turku. Kuva: © Nawras Odda/Sibelius-museo.

Museoviikko 17.–23.5.2021

Tein tämän postauksen meneillään olevan Kansainvälisen museoviikon kunniaksi. Teemaviikko on museoiden yhteinen tapahtumaviikko, jota vietetään 23. kerran. Nyt teemana on Tulevaisuuden museo. Kansainvälistä museopäivää vietetään tiistaina 18.5. osana Museoviikkoa. Suomen museoliitto koordinoi viikkoa, jonka tapahtumista vastaavat museot ympäri Suomen.

Normaali
Kirja, Kulkuneuvot, Matka, Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Matkakirja, Matkustaminen, Nostalgiaa

Täältä tullaan, Eurooppa!

Kirja saatu kustantajalta.

Perhe pakkaa Peugeotin ja ajaa Euroopan halki kohti Italiaa. Matkaa suunnitellaan jo keväällä ja reissun jälkeen valokuvat, liput ja laput taltioidaan tarkasti albumeihin.

Miten matkustettiin ennen edullisia pakettimatkoja? Miten koko perhe reissasi? Omissa muistoissani ovat auto- ja telttailureissut kotimaan teillä ja yöpymiset teltassa leirintäalueilla.

Perhematkoja pikkuautolla Euroopassa

Helsinkiläinen toimittaja ja tietokirjailija Ilpo Salonen on kokenut perhematkoja Peugeot-pikkuautossa Euroopan teillä. Hän on koonnut vanhempiensa värikkäistä matkaselostuksista, kuvista ja omista muistoistaan kirjan Täältä tullaan, Eurooppa! Perhe autoon ja menoksi 1954–1971.

Vanhempien mielestä matkailu oli hyvä investointi ja samaa mieltä on Salonenkin. ”Hauskuus alkaa suunnittelusta, sitten tulee itse matka, ja jälkeenpäin matkaan voi palata muistoissa, valokuvissa ja ruokaelämyksissä.”

Perhe oli tien päällä kolmella vuosikymmenellä kaikkiaan yksitoista kertaa. Kolmeen osaan jaetussa kirjan perustana ovat Ilpon isän Paavo Salosen tunnolliset matkapäiväkirjat ja filmikameralla otetut kuvat sekä Ilpon äidin Kaisa Salosen alkuvuosien tapahtuma- ja tunnelmakuvaukset.

Kirjassa on runsas kuvitus: valokuvia, postikortteja, lippuja, kirjeitä, piirroksia, lehtileikkeitä. Kun Salosten lapset kävivät läpi vanhempiensa jäämistöä, kävi ilmi, etteivät he olleet heittäneet mitään pois. Näin ollen Ilpo Salosella oli käytössään runsaasti materiaalia.

Ensimmäisessä osassa Ilpo Salonen kertoo vuosien 1963–71 matkoista, joiden pääasiallisena kohteena oli Italia. Siellä kirjoittaja kävi perheensä kanssa kaikkiaan yhdeksän kertaa ja matkat kestivät noin kuukauden.

Toinen osa kertoo autoilun teknisistä puolista ja 1960-luvun matkaoppaiden ja lehtijuttujen neuvoista ja vinkeistä.

Kolmannessa osassa on kerrottu matkoista vuosina 1954 ja 1956 ennen Ilpo Salosen syntymää, jolloin mukana oli perheen kolme vanhinta lasta.

Kokonaisuudessaan ihmeen onnistunut matka

Matkoilla sattui kaikenlaista: äidin vakava sairastuminen, ryöstö ja sadekelejä. Jos hankaluuksia olikin, niistä syntyvät parhaimmat tarinat ja ”tuloksena on erilaisia tarinoita kuin täydellisistä matkoista, joilla aurinko paistoi koko ajan.”

Äiti on summasi erään reissun lopputulosta: ”Kokonaisuudessaan ihmeen onnistunut matka: ei mitään muita vastoinkäymisiä kuin sateet. Palasimme reippaina ja hyvinvoivina.”

Kirja on myös nostalgiaa. Matkat tehtiin aikana ennen internetiä, sosiaalista mediaa ja digikameroita. Matkavalmistelut olivat oma taiteenlajinsa. Matkoilta lähetettiin vielä postikortteja, eivätkä pizza ja pasta olleet vielä valloittaneet Pohjolaa.

Sain Ilpo Saloselta omistuskirjoituksen Turun kirjamessuilla: ”Päiville antoisaa matkaa menneen ajan Eurooppaan.” Kiitos, historian havinaa riitti.

Matkat, elämäni rikkaus

Kirja päättyy Ilpo Salosen isän tekstiin otsikolla Matkat, elämäni rikkaus. Hänelle kertyi kaikkiaan yli 70 matkaa mukaan luettuna opintomatkat ja vierailut lasten ja tuttavien luo. Perheen automatkat vaihtuivat myöhemmin  senioreiden Interrail -matkoihin ja pitempiin oleskeluihin Espanjassa.

Ilpo Salonen on helsinkiläinen toimittaja ja tietokirjailija. Hän on aiemmin kirjoittanut mm. matkaoppaan Lontoon mitalla sekä matkailu-, ympäristö-, terveys- ja tiedejuttuja. Hänen ykkösharrastuksenaan on edelleen matkailu Euroopassa.

Ilpo Salonen: Täältä tullaan, Eurooppa! Perhe autoon ja menoksi 1954–1971. Avain. 2019.

Kuva Pexels Pixabaystä.

Normaali
Keräily, Matkakohde, Messut, Nostalgiaa, Risteilyt, Tapahtuma

Kymmenen kivaa tapahtumaa keräilijöille 2019

Nykyisenä konmarituksen suosion ja nousevan minimalismin aikakautena löytyy vielä keräilijöitä, jotka haluavat täydennystä kokoelmiinsa. Heille on tarjolla mukavasti messuja ja muita menoja. Tähän postaukseen olen poiminut kymmenen tapahtumaa eri puolelta Suomea. Niissä on mukava käydä, vaikkei mitään erityistä keräilisikään.

Helsinki Retro & Vintage Design Expo 5.‒6.1.2019

Helsinki Retro & Vintage Design Expo -tapahtuma järjestetään loppiaisen aikaan, lauantaina ja sunnuntaina 5.‒6.1.2019.

Kaapelitehtaan Merikaapelihalli Ruoholahdessa täyttyy jälleen vintagesta, retrosta ja pohjoismaisen 1900-luvun muotoilun kultakauden tuotteista. Messuosastot pursuavat kaikkea wanhaa ja nostalgista, joten kyseessä on keräilijän aarreaitta.

Tapahtuman sadan näytteilleasettajan osastoilta löytyy tarjontaa niin kotiaan sisustaville kuin vintagepukeutumisesta viehtyneillekin. Suomalaisten, ruotsalaisten ja virolaisten kauppiaiden tarjonta keskittyy 1920‒1980-lukujen tuotteisiin.

Vanhan Kirjan Talvi 8.–9.2.2019 Jyväskylässä

Vanhan Kirjan Talvi (VKT) järjestetään perjantaina ja lauantaina 8.–9.2.2019. Paikkana on ensimmäistä kertaa Jyväskylän yliopisto. VKT:n pääjärjestäjänä jatkaa edelleen Vanhan Kirjallisuuden Ystävät ry.

Tapahtuman ohjelmassa on muun muassa Finlandia-palkittujen kirjailijoiden esityksiä eli äänessä ovat Olli Jalonen (Taivaanpallo), Seppo Aalto (Kapina tehtailla – Kuusankoski 1918) ja Siiri Enoranta (Tuhatkuolevan kirous).

Vanhan Kirjan Talvessa on mukana paljon antikvariaatteja ja muita vanhojen kirjojen myyjiä sekä keräilijäyhdistyksiä. Lisätietoja ohjelmasta luvassa lähiaikoina.

Keräilijäristeily Turku‒Maarianhamina‒Turku 12.2.2019

Exlibris Aboensis ry:n järjestämä Keräilijäristeily toteutetaan piknikristeilynä tiistaina 12.2.2019 Turusta Maarianhaminaan ja takaisin. Mukana on muun muassa Exlibris Aboensiksen, Suomen Postikorttiyhdistys Apollon ja muiden keräilijäyhdistysten jäseniä, mutta risteily on avoin muillekin asiasta kiinnostuneille.

Lippujen jako Viking Linen terminaalissa klo 8.15, laivana m/s Amorella. Meriaamiainen. Aamupäivällä seminaari, jossa minialustuksia sekä huutokauppa ynnä muuta ohjelmaa. Kahvi- ja hedelmätarjoilu.

Maarianhaminassa vaihdetaan Viking Grace -laivaan, buffetlounas, saapuminen Turkuun klo 19.50.

Risteilyn hinta on 50 €. Ilmoittautumiset marita.lundstrom@outlook.com.

Risteilyn tunnelmistä vuonna 2015 voit lukea täältä.

Turun Taide- ja Antiikkimessut 16.‒17.3.2019

Turun Taide- ja Antiikkimessuilla lauantaina ja sunnuntaina 16.‒17.3.2019 on mukana muun muassa taidetta, antiikkia sekä vanhoja rahoja ja leluja. Tapahtuma järjestetään samanaikaisesti Kädentaitomessujen kanssa Turun Messukeskuksessa. Tapahtumassa on ohjelmaa, arviointipalveluja sekä runsaasti myytäviä tuotteita.

Mukana ovat myös erikoisteemoja. Turun Rahan Päivillä on esillä Suomen ja ulkomaiden seteleitä, kolikoita, mitaleita ja osakekirjoja vuodesta 1970 lähtien. Turun Numismaattisen Seuran omalla osastolla on neuvontaa, opastusta ja arviointia.

Tapahtumaan sisältyvät lisäksi Old Toy Swap/leikkikalumarkkinat ja Turun Nukkekoti- ja Nukkemessut. Esillä on myös erikoisten soitinten näyttely yhteistyössä Sibelius-museon kanssa.

Weturitorin antiikki-, keräily- ja retromessut  23.‒24.3.2019 Pieksämäki

Weturitorin antiikki-, keräily- ja retromessut järjestetään lauantaina ja sunnuntaina 23.‒24.3.2019 Weturitorilla Pieksämäellä. Sisäänpääsy Savon radan museoon samalla lipulla viikonlopun ajan.

Tapahtuman ohjelmassa molempina päivinä rautatieaiheinen näytelmä Matkaliput, kiitos klo 11 ja 13.

Tapahtuman tarjontaan voi tutustua Facebook.sivulta.

Keräilyn maailma 12.-14.4.2019 Tampere

Keräilyn maailma -messuilla perjantaista sunnuntaihin 12. ‒14.4.2019 on mukana on ajan patinoimia esineitä, keräilytavaroita ja pikkulöytöjä, Platta-levymessujen vinyylilevyjä sekä TamCollect-postimerkkinäyttely.

Samaan aikaan Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa järjestetään myös Kotimaan Matkailumessut, Piha & Koti ja Tampere Wine Fest.

Lasi- ja keräilytapahtuma 8.6.2019 Riihimäki

Lasi- ja keräilytapahtumaa vietetään lauantaina 8.6.2019  klo 10‒15 Suomen lasimuseon piha-alueella ja puistossa Riihimäellä. Suomen Lasimuseon Ystävät ry:n järjestämästä tilaisuudesta on vuosien saatossa muodostunut edustava valtakunnallinen lasitapahtuma.

Samalla käynnillä voi tutustua Suomen lasimuseon vuoden 2019 kesänäyttelyyn, jonka taiteilijana on Oiva Toikka. Näyttely on avoinna 10.5.–18.8.2019. Professori Oiva Toikka on suomalaisen lasin suuria nimiä. Lasitaiteilija tunnetaan erityisesti suunnittelemastaan Birds-sarjasta. Iittalan käsityönä valmistamat uniikit lasilinnut ovat keräilijöiden intohimon kohteena ympäri maailman.

Fiskarsin Antiikkipäivät ja Billnäsin perinne-ja antiikkipäivät 4.‒7.7.2019

Fiskarsin Antiikkipäivät ja Billnäsin perinne-ja antiikkipäivät järjestettäneen jälleen heinäkuun ensimmäisellä viikolla, vaikka tapahtumatietoja ei olekaan vielä saatavissa.

Exlibris Aboensiksen toimintasuunnitelmassa on kuitenkin totuttuun tapaan bussimatka tapahtumaan Turusta torstaina 4.7.2019, mikäli mukaan saadaan vähintään 15 lähtijää. Kokopäiväretken hinta on noin 21‒30 € osallistujien määrästä riippuen. Ilmoittautumiset marita.lundstrom@outlook.com.

Vuoden 2018 reissusta näihin tapahtumiin voit lukea täältä.

Booktori heinäkuussa 2019 Turku

Järjestetäänkö Puutorilla jo 19. kerran antikvaarinen koko perheen kirja-ja keräilytapahtuma Booktori? Asia on vielä ilmeisesti niin sanotusti vaiheessa, koska tietoja ei ole vielä saatavissa. Tilannetta vaikeuttanee se, että Puutori toimii toriparkin työmaan vuoksi bussien lähtöpakkana.

Ajankohtana on ollut aiempina vuosina heinäkuun puoliväli. Tietoja kannattaa seurata tapahtuman Facebook-sivuilta.

Hyvinkään Antiikki- ja Keräilymarkkinat 26.10.2019

Hyvinkään Antiikki- ja Keräilymarkkinat järjetetään lauantaina 26.10.2019 kello 10–16. Paikkana on Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu 4 – 6, Hyvinkää.

Normaali
Henkilö, Kaupunki, Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Nostalgiaa

Ensin lensivät kirjeet

Joskus matkat ovat äkkilähtöjä, toisinaan niitä valmistellaan vuosia tai vuosikymmeniä. Matkani Lontooseen ovat alkaneet kirjeenvaihdolla. Tässä poikkeuksellisen pitkässä postauksessa harrastetaankin aikamatkailua lähes viidenkymmenen vuoden ajalla.

1970-luvun sosiaalisena mediana olivat kirjeet. Jos viestit lähtivät ulkomaille, ne postitettiin ohuissa kuorissa, joissa luki Par avion. Kirjeenvaihto avasi maailmaa ja houkutti myöhemmin matkustamaan.

Minun, Ihalan kansakoulua käyvän kuudesluokkalaisen näkökenttä avartui vuonna 1973, kun parin vuoden englannin opintojen jälkeen sain nuorten osoitteita eri puolilta maailmaa.

Kirjeillä kansainvälisyyteen

Kirjeenvaihtokavereiden osoitteita välitti turkulainen International Youth Service. Se oli vuonna 1952 perustettu koululaisystäväpalvelu. Saimme ehkä englannin kielen opettajan kautta osoitteita? Niistä maksettiin muutama markka.

Kirjeenvaihto toi elämääni yllättävää kansainvälistä kosketusta aikana, jolloin televisio oli aloittanut värilähetykset, musiikkia kuunneltiin radiosta ja sitä äänitettiin C-kaseteille.

Tuolloin elettiin myös etelän- eli pakettimatkailun alkuaikoja. Keihäsmatkat lennätti suomalaisia Kanarian aurinkoon ja mainoslauseena oli ”Istutte koneeseen, otatte pienet ja olette perillä”. Perheemme matkustelu tosin rajoittui kesälomareissuihin vanhempien kotiseudulle Etelä-Pohjanmaalle ja satunnaisiin leirintäaluematkoihin kotimaassa.

Itseäni muutamaa vuotta vanhemmille nuorille oli Eurooppa hiljattain avautunut junamatkojen myötä, kun Kansainvälinen rautatieliitto juhlisti 50-vuotista taivaltaan lanseeraamalla Interrail-kortit vuonna 1972.

Sitkeä Sue

Monien kirjeenvaihtokavereiden kanssa kävi niin, että kirjeitä tuli yhä harvempaan ja sitten niitä ei tipahtanutkaan postiluukusta. Yhteys katkesi.

Sue (vas.) ja ystävänsä Karen koulunsa pihalla Belfastissa vuonna 1975. Kuva: Karenin kotialbumi.

Belfastista kotoisin olevan Susanin, sittemmin Suen, kanssa kirjoittaminen on jatkunut. Hän kertoi perheestään, johon kuului vanhempien lisäksi veli Peter ja minä kerroin omasta elämästäni Raisiossa nuorempien sisarusteni Jaanan ja Juhan kanssa.

Kirjoitimme koulusta, kokeista, harrastuksista, vuodenajoista juhlineen, musiikista, ystävistä ja toiveista.

Joskus kirjeen mukana oli valokuvia, joitain pieniä lahjoja ja C-kasetteja. Sue muistaa saaneensa minulta kasetin, johon olin äänittänyt puhetta ja jossa kerroin nimeni. Hän oli toistanut sitä ja opetellut lausumaan pitkää ja vaikeaa nimeäni ä-kirjaimineen.

Susanille/Suelle lähettämäni rippikuva saatetekstein: ”To Susan from Päivi 4th of September 1975.” Kuva Suen valokuva-albumista.

Nykyisenä somekautena voi olla vaikea eläytyä aikaan, jolloin sait vastauksen viestiisi muutaman viikon kuluttua. Mutta olihan se upeaa ja jännittävää saada kirje kaukaa maailmalta. Tuolloin mieleen ei tullut ajatustakaan siitä, että sinne voisi joskus itse lähteä.

Harjoittelu vei Englantiin

Olin niin mieltynyt englannin kieleen, että harkitsin jopa pyrkiväni opiskelemaan sitä. Valitsin kuitenkin toisin.

Tilaisuus lyhyempiin kieliopintoihin tarjoutui kuitenkin vuonna 1988. Hain työvoimaministeriön harjoitteluohjelmaan, joka oli tarkoitettu ”nuorehkoille työssään englannin kieltä tarvitseville tai sellaisille, jotka tulevat tulevaisuudessa ko. kielitaitoa tarvitsemaan.” Toimin tuolloin amanuenssina Turun kauppakorkeakoulussa. Minähän äkkäsin korkeakoulun kansainvälistymistarpeet ja hain ohjelmaan.

Kielitaitotestin todistuksessa sanastoni ja kielioppini on arvioitu erittäin hyväksi ja ääntämiseni hyväksi. Tästä ansion saa ilman muuta, paitsi lukion ankara englannin kielen opettaja Kaarina, myös monivuotinen kirjeenvaihtoystäväni Sue.

Pääsin mukaan ohjelmaan. 28-vuotiaana lensin ensi kertaa elämässäni. Lontoosta matka jatkui Colchesteriin, noin tunnin junamatkan päähän Esssexin kreivikuntaan.

Asuin erään vanhemman pariskunnan luona. Kaksi viikkoa oli kielikurssia Colchester English Study Centressä ja neljä viikkoa työharjoittelua The George -hotellissa.

Brittiläinen elämäntapa ja kulttuuri tuli tuolloin tutuksi maitopulloineen, pubeineen ja surkeine lvi-tekniikoineen. Ikkunat taisivat olla yksinkertaiset, hanat kaksinkertaiset (eri hana kuumalle ja kylmälle vedelle) ja kylpyhuoneessa kuten muissakin huoneissa oli kokolattiamatto!

Sää oli sentään harvinaisen kaunis ennakkotiedoista poiketen eikä sateenvarjolle ollut juurikaan käyttöä.

Tapasimme Suen kanssa ensimmäistä kertaa tuon matkani yhteydessä. En muistanut sitä ollenkaan, mutta filmikameralla otettu kuva on todisteena.

Tapasimme Suen kanssa ensimmäistä kertaa jossain lontoolaisessa pubissa syksyllä 1988. Kuva: Päivin kotialbumi.

Kirjeistä sähköposteihin ja tapaamisiin

Ruuhkavuosieni aikana – työ ja kolme lasta ‒ kirjeenvaihto Suen kanssa lähes tyrehtyi, mutta yhteys säilyi ainakin joulu- ja syntymäpäiväkorttien muodossa.

Sue oli muuttanut ensin Bathiin vuonna 1978 opiskellakseen italiaa, ranskaa ja Eurooppa-asioita ja valmistumisensa jälkeen Lontooseen vuonna 1982.

Syksyllä vuonna 2009 menin työmatkalle Lontoon kautta Hitchiniin. Ennen lähtöäni olin yhteydessä Sueen. Sovimme tapaamisen  Borders-kirjakaupan yhteydessä olevaan Starbucks-kahvilaan Charing Cross Roadilla.

Paikallisopas Lontoossa

Suen takapihan puutarhassa kasvavat niin kukat kuin tomaatitkin.

Sue asuu Pohjois-Lontoossa rivitalossa, jossa on hyvin pieni etupiha ja takana aidattu puutarha. Alakerrassa on olohuone ja keittiö, yläkerrassa kylpyhuone ja kaksi makuuhuonetta.

Suen myötä Lontoosta on tullut paikka, jonne on helppo lähteä. Olen ollut hänen vieraanaan syyskuussa 2010 vielä toisen työmatkan yhteydessä, käydessäni Lontoon kirjamessuilla huhtikuussa 2014 ja osallistuessani luovuuskouluttaja Julia Cameronin työpajaan lokakuussa 2015.

Voin toteuttaa Lontoon matkoillani live like a local -ajatusta. Asustan hotellin sijaan Suen vierashuoneessa  ja kuljen kuin paikalliset. Kun Lontoon keskustaan on Suen luota matkaa, on metro tullut tutuksi. Laskin kerran, että toisella puolella kaupunkia sijaitsevalta Heathrowin lentoasemalta on Suen luokse 28 metroasemaa.

Sue on näyttänyt minulle muun muassa tapeteistaan tunnetuksi tulleen arkkitehti ja graafikko William Morrisin museon, Highgaten hautausmaan, Waterlow Park -puiston sekä The Old Royal Naval Collegen, Cutty Sark -purjeveneen ja markkinat Greenwichissä.

William Morris -museo sijaitsee Suen kodin lähistöllä ja olemme käyneet siellä kaksi kertaa. Kuva on museon kahvilasta.

Lisäsin yhden kynän kirjailija Douglas Adamsin kokoelmiin Highgaten hautausmaalla. Adams on tunnettu erityisesti kirjastaan Linnunradan käsikirja liftareille. Suomessa kyniä viedään ainakin kirjailija Pentti Saarikosken haudalle Valamoon, Heinävedelle.

Ylitimme Thames-joen The Emirates Air Line -köysiradalla ja alitimme sen The Thames Tunnelia pitkin. Kävimme myös Lontoossa järjestettyjen olympialaisten kisapaikoilla. Vaelsimme pitkin Southbankia ja löysimme Southbank Centre Book Marketkirjamarkkinat. Vierailimme Tate Modern -museossa sekä Shakespeare’s Globessa.

Teimme yhdessä myös päiväretken Cambridgeen.

Southbankissa kuljimme myös uhanalaisen ja skeittimaailmassa legendaarisen the Southbank Skate Spot -alueen läpi.

The Old Royal Naval College -rakennuksen upeat kattomaalaukset ovat vuosilta 1707-1726 ja sali on saanut nimensä niiden mukaan: The Painted Hall. Etualalla Sue.

The Emirates Air Line -köysiradalta voi ihastella Thames-jokea yläilmoista. Taustalla monitoimihalli The O2 Arena.

Sue vei minut myös lauantai-illan tansseihin Rivoli Ballroomiin. Rivoli on ainut tanssisali Lontoossa, jossa on säilynyt 1950-luvun interiööri puna-kultaisine sävyineen. Siellä on kuvattu paljon kuuluisien esiintyjien musiikkivideoita ja elokuvakohtauksia.

Tuolloin oli Jacky’s Jukebox -ilta, joita järjestetään joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina. Jacky soitti tanssimusiikkia laidasta laitaan. Siellä minäkin menin rivitanssia Suen ja ystävien kanssa vaahterapuisella lattialla, vaikka opettelin samalla askeleita.

Koska tanssilattialla oli ruuhkaista, Jacky soitti toisinaan saman kappaleen kolmeen kertaan, joista yksi oli mies-, toinen nais- ja kolmas sekapareille. Tanssijat olivat välillä lattialla kaikkien soittokertojen ajan ja vaihtoivat paria. Tunnelma oli hyvin mukaansatempaava tässä koristeellisessa ja nostalgisessa salissa.

Kesäkuussa konserttiin ja avoimiin puutarhoihin

Nyt lentoliput on ostettu kesäkuista matkaa varten. Sen varsinaisena syynä on australialaisen sisarusparin Angus ja Julia Stonen konsertti kesäkuun 10. päivänä Royal Albert Hallissa. Sue lupautui tulemaan seurakseni, vaikkei ollut aikaisemmin kuullut esiintyjistä.

Suella oli myös ehdotus tuon samaisen viikonlopun ohjelmaksi. Hän menee vapaaehtoiseksi Open Garden Squares Weekend -tapahtumaan ja ottaa minut mukaansa.

Pienen työrupeaman jälkeen saamme vapaaliput ja pääsemme tutustumaan itsekin puutarhoihin, jotka ovat yleensä yleisön ulottumattomissa. Yhteensä noin 200 puutarhaa on avoinna tuon viikonlopun aikana. Kiinnostavaa matkabloggaajalle, ilman muuta.

Haluaisin tutustua myös Kew Gardensiin ja erityisesti Marianne North -galleriaan sekä London Wetlands -kosteikkoon. British Libraryssäkin voisin taas käydä sekä muutamassa kirjakaupassa.

Paljon muutakin ehtinen tekemään viikon pituisen matkan aikana. Lontoostahan löytyy vaikka mitä. Se ei tyhjene, vaikka siellä useamman kerran kävisikin. Ja sanoihan jo englantilainen kirjailija Samuel Johnson 1700-luvulla näin: ”Kun on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään; sillä Lontoossa on kaikkea mitä elämä voi tarjota.”

50-vuotisjuhlia suunnittelemaan?

Olemme olleet Suen kanssa yhteydessä 45 vuotta. Alkuaika oli kirjeenvaihtoa, mutta lähettelemme nykyisin viestimme sähköpostissa ja tapaamme harvakseltaan Lontoossa.

En osaa sanoa, miksi yhteytemme on säilynyt. Elämäntilanteemme ovat olleet erilaiset ja se olisi voinut meidät erottaa. Sue on sinkku ja minä suurperheen äiti. Jotain antoisaa kirjeenvaihdossamme on ollut, kun se on näin sitkeästi jatkunut. Ehkä International Youth Servicen työntekijät onnistuivat hyvin osoitevalinnassaan?

Suen mukaan kirjeenvaihto on jatkunut, koska olemme molemmat kiinnostuneita kirjoittamisesta, matkustamisesta ja syvällisestä ajatusten jakamisesta. Hänen mukaansa ensi kertaa tavatessamme olimme jo tuttuja toisillemme kirjeidemme ansiosta. Ja täydennän tätä vielä sillä, että meillä on samankaltainen huumorintaju.

Olen houkutellut Suea tulemaan vuorostaan Suomeen, jolle hän on jo näyttänyt vihreää valoa. Esittelisin niin mielelläni hänelle ainakin kotikaupunkini Turun, saariston sen edustalla, Maarianhaminan sekä Helsingin.

Voimme viettää ystävyytemme 50-vuotisjuhlaa viiden vuoden kuluttua. Jotain upeaa siihen pitää kehittää. Revontulet kiehtovat Suea ja olisi mahtavaa, jos hän voisi nähdä ne Lapissa vuonna 2023. Onneksi tässä on vielä aikaa. Ehkä aloitamme suunnittelun jo kesäkuussa?

Kiitokset Suelle ja Karenille tiedoista ja valokuvista! Thank you Sue and Karen for information and photos!

Jos Lontoo kiinnostaa, niin lue lisää:

Pubista pubiin Lontoossa, Oxfordissa ja Cambridgessa

Julia Cameronin luovuusopissa Lontoossa

Maanalaista elämää Lontoossa

British Library, kestosuosikkini

Kirjakauppaturistina Englannissa

Osallistun tällä postauksella matkahakusivusto momondon järjestämään Blogger´s Open World Awards 2018 -kilpailuun.  ”Äänestysaika on 9.4.‒15.4.2018 momondon kilpailusivulla.  Yleisö voi antaa äänensä suosikkisisällölleen. Finaaliin pääsevät 10 eniten ääniä saanutta kilpailusisältöä. Lisäksi tuomaristo valitsee kaksi suosikkiaan finaaliin.”

Jos pidit tarinastani, niin äänestä. Kiitokset!

National Gallery -taidemuseo Trafalgar Squarella.

Editoitu 1.4. 2018 eräin tekstimuutoksin ja lisäämällä kuva Highgaten hautausmaalta.

Normaali