Englantia oppimassa Colchesterissa

Vietin Colchesterissa kuusi viikkoa englannin kieltä oppimassa vuonna 1988. Brittiläinen elämäntapa ja kulttuuri tuli tutuksi maitopulloineen, pubeineen ja surkeine lvi-tekniikoineen. Sää oli harvinaisen kaunis eikä sateenvarjolle ollut juurikaan käyttöä.

Keväällä 1988 huomasin työvoimaministeriön harjoitteluohjelman, joka oli tarkoitettu nuorehkoille työssään englannin kieltä käyttäville tai sellaisille, jotka tulevat tulevaisuudessa kielitaitoa tarvitsemaan.

Hain ohjelmaan ja minut hyväksyttiin siihen 19 muun nuoren kanssa. Kurssilaiset tulivat eri puolilta Suomea. Matka taisi olla ensimmäinen lentomatka, jolle lähdin yksin.

Colchester, kaupunki jo roomalaisten aikaan

Colchester on Essexin kreivikunnan suurin kaupunki ja se sijaitsee 83 kilometriä Lontoosta koilliseen. Sinne pääsi Lontoosta Liverpool Street Stationilta lähtevällä junalla. Matka kesti noin tunnin.

Colchesteria on pidetty vanhimpana Rooman valtakunnan kaupunkina Britanniassa. Sen kelttinimi oli Camulodunon, joka tarkoittaa kelttiläisen sodanjumala Camuloksen linnoitusta.

Keskiaikaisen Colchesterin tärkein maamerkki on linna, jonka normannit rakensivat 1000-luvulla vanhan roomalaisen temppelin paikalle.

Kieliopintoja ja työharjoittelua hotellissa

Harjoitteluohjelma alkoi lokakuussa 1988 ja se kesti kuusi viikkoa. Kaksi ensimmäistä viikkoa opiskeltiin englantia Colchester English Study Centressä, joka koulutti eri puolilta maailmaa tulleita nuoria.

Opiskelu sisälsi kielitaidon kohentamista työelämää ja sosiaalisia suhteita varten, brittiläiseen elämään tutustumista ja vierailuja eri kohteisiin. Muistaakseni kävimme ainakin oikeuden istunnossa ja kaupungintalolla pormestarin vieraina.

Kielikurssin jälkeen harjoiteltiin työpaikassa neljä viikkoa. Työharjoittelupaikkani oli The George Hotel High Streetillä. Työskentelin hotellin vastaanotossa ja toimistossa.

En muistaakseni ystävystynyt mainittavasti hotellin työntekijöiden kanssa. Ainakin osa keittiö- ja siivoushenkilöstöstä puhui sellaista englantia, etten sitä juuri tutuksi kieleksi tunnistanut; se oli niin puhekielistä ja murteellista.

Tee kuumana ja huone kylmänä

Asuin Colchesterissa oloni aikana Eileenin ja Philin luona. Eileen oli tummaihoinen, mahdollisesti Philippiineiltä Isoon-Britanniaan tullut puhelias ja ystävällinen nainen. Phil oli harmaantunut, parrakas ja hiljainen mies. Perheen huomion keskipisteenä oli Fluffy, pieni terrieri.

Osoitteeni oli 11 Queen Mary Avenue. Isäntäperheen koti oli matala, kaksikerroksinen rivitalo, jossa oli etu- ja takapiha englantilaiseen tyyliin. Huoneenani oli pieni makuuhuone yläkerrassa. Siellä oli tilaa vuoteelle, pienelle pöydälle ja tuolille.

Samassa perheessä asui myös bulgarialainen Tanya, jonka kanssa ystävystyimme. Eileen valmisti meille aamupalaa ja päivällistä. Ruoka ei tainnut olla aivan huippukulinarismia. Teetä juotiin usein ja ”kettle” kuumeni. Maitomies toi aamuisin maitopullon oven taakse tilauksen mukaan.

Englantilainen aamiainen on aika tuhti. (Kuva lokakuulta 2015.)

Huoneet olivat viileitä. Joinakin öinä piti kääriytyä useisiin vaatekerroksiin ja ottaa vielä kuumavesipullo sänkykaveriksi. Kaasulämmitys laitettiin päälle vain muutamiksi tunneiksi, eikä lämpöä ollut sittenkään riittävästi.

Silloin tuli ihmeteltyä brittiläistä lvi-tekniikkaa kuten yleensäkin rakentamista ja asumista. Ikkunat taisivat olla yksinkertaiset, hanat kaksinkertaiset (eri hana kuumalle ja kylmälle vedelle) ja kylpyhuoneessa kuten muissakin huoneissa oli kokolattiamatto! Tilanne lienee sama monissa kodeissa edelleen.

Kuuden viikon aikana viestittelin perheelle ja avomiehelle lähinnä kortein ja kirjein. (Kuva lokakuulta 2015.)

Britit suhtautuivat pukeutumiseen samalla huolettomuudella kuin rakennusten lämmitykseen. Naiset kulkivat paljain säärin ja koululaiset polvisukissaan vielä loka-marraskuussa. Ehkä he ovat karaistuneet kylmään ja kosteaan ilmaan vuosisatojen aikana.

Tuolloin ei ollut vielä käytössä matkapuhelimia, joten yhteydenpito kotiväkeen piti hoitaa puhelimitse, kortein ja kirjein. Isäntäväen puhelimesta ei saanut soittaa, mutta puheluja sai vastaanottaa.

Minulla on matkalta valokuvia, mutta ne ovat tietysti filmikameralla otettuja. Siksi lainasin tähän tekstiin tuoreempia kuvia viimeisimmältä matkaltani Englantiin.

Retkiä Lontoosta West Merseaan

Colchesterissa vietimme vapaa-aikaa käymällä pubeissa, ostoksilla, teatterissa ja diskoissa.

Matkustimme kurssikaverien kanssa myös yliopistokaupunkeihin Cambridgeen ja Oxfordiin, lähikaupunkeihin Ipswichiin ja Norwichiin, pääkaupunkiin Lontooseen sekä merenrantakaupunkiin West Merseaan. Näissä kaupungeissa näimme vanhoja kirkkoja, linnoja ja collegerakennuksia nurmikenttineen – ja lukuisia pubeja.

Lontoon nähtävyyksiä olivat ainakin Tower, kauhumuseo London Dungeon ja Sigmund Freudin museo.

Freud-museossa oli nähtävillä kuuluisa divaani, jossa potilaat saattoivat kertoa ajatuksiaan psykoterapeutilleen. Freud oli somistanut kotinsa myös itämaisin matoin, veistoksin ja nahkaselkäisin kirjoin.

Cambridgessa yliopistoväki ja muut kaupunkilaiset ovat ahkeria pyöräilijöitä. (Kuva lokakuulta 2015.)

 

Lontoossa on pääkaupungin ruuhkainen liikenne busseineen ja takseineen. (Kuva lokakuulta 2015.)