Lainattua, Matkavalmistelut

Matkanteko ja sen suunnittelukin on minulle hyvin henkilökohtaista, en erityisemmin haluaisi kertoa suunnitelmistani kenellekään. Enkä nykyään näin aikuisena ja todelliselta luonteeltani pidättyväisenä aina kerrokaan. Kunnes on pakko kertoa etten räjähdä. Kun valvon öisin ja ajattelen tulevia matkoja. Ja lasken tietysti rahojani. Olen huono säästämään, mutta matkaan näyttää yllättävästi löytyvän joutilasta rahaa. En minä tarvitse aina uutta iPhonea tai jättiläistaulutelevisiota enkä halua uusia huonekalujakaan.

Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu. johnny Kniga. 2016. S.10.

Matkan suunnitteleminen on henkilökohtaista

Lainaus
Kaupunki, Kulkuneuvot, Matkakohde, Matkavalmistelut

Turusta Kaunasiin

Turun lentoasemalla on minun suhteeni kotikenttäetu. Viimeksi olen lähtenyt sieltä Teneriffalle Tjäreborgin matkalle viime vuoden marraskuussa. Nyt on tarjolla uusi yhteys Kaunasiin.

Lentämistä ei katsota nyt suopein silmin, mutta iloitsen silti siitä, että unkarilainen halpalentoyhtiö Wizz Air on avannut marraskuun alkupuolella uuden lentoreitin Turun lentoasemalta. Wizz Air lentää kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja perjantaisin Turusta Kaunasiin, Liettuaan. Lentoaika on noin yksi tunti ja 20 minuuttia.

Kaunas sijaitsee jokien risteyksessä runsaan sadan kilometrin päässä nykyisestä pääkaupungista, Vilnasta. Se on Liettuan toiseksi suurin kaupunki, maan entinen pääkaupunki ja vanha hansakaupunki, josta löytyy merkintä arabialaisesta kartasta jo 1140-luvulta.

Kaunas on myös yliopistokaupunki, jossa toimii Baltian maiden suurin teknillinen yliopisto, jossa on lähes 12 000 opiskelijaa. Lisäksi kaupungissa sijaitsevat muun muassa Terveystieteiden yliopisto, Vytantas Suuren Yliopisto ja Urheiluyliopisto.

Historiallinen vanha kaupunki on yksi lukuisista nähtävyyksistä. Kaunas on myös Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2022.

Vilnassa olenkin käynyt parikin kertaa, mutta Kaunas on vielä näkemättä.

Turun lentokenttä on Suomen toiseksi vilkkain lentokenttä, kun tarkastellaan kansainvälisten matkustajien määrää. Matkustajamääriltään se on neljänneksi vilkkain lentoasema; Turusta pääsee suorilla lennoilla myös Tukholmaan, Gdanskiin ja Riikaan ja kotimaassa Maarianhaminaan, Helsinkiin ja Kittilään.

Myös muun muassa Tjäreborgin lomakohteisiin Gran Canarialle ja Teneriffalle on päässyt lentämään kätevästi kotikaupunkini kentältä.

Pieni kenttä on kaikin tavoin kätevä ja nopea, joten suosin sitä aina kun on mahdollista.

Normaali
Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Yksin matkalle?

Yksin matkustamisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Jos et ole koskaan reissannut vain omassa seurassasi, niin kannattaa joskus kokeilla.

Olen kulkenut yksin myös Firenzessä. Tässä matkailija saa ihailla Ponte Vecchion siltaa ja Arno-jokea. Kuva: Pixabay/lucillemarnelli.

Yksin matkustaminen on aihe, josta löytyy mielipiteitä puolesta ja vastaan. On niitä, jotka ovat tottuneet lähtemään reissulle nauttien omasta seurastaan ja toisia, jotka eivät voisi kuvitellakaan matkaa ilman aviopuolisoa tai kavereita.

On myös leikkimielisiä matkaluokitteluita, joissa A-luokan matka on koti- tai ulkomaanmatka ilman aviopuolisoa tai seurustelukumppania, B-luokan matkalla mukana on kumppani ja C-luokan matkalla on koko perhe. A-luokan matkaseurana on kuitenkin usein ystävä tai useampiakin.

Voisiko yksin tehty matka olla Super-A-luokan matka? Tunnustan tässä, että minulle se on. Matkustan useimmiten yksin, toisinaan myös isommassa porukassa tai B-luokan reissussa. Harvoin enää saan koko perhettä mukaan sukujuhlia lukuun ottamatta.

Häämatkan sijaan määmatka

Tämä postausidea on ollut listoillani jo onkin aikaa, mutta nyt sen aktivoi uusimmassa Me Naiset -lehdessä (46/2018) oleva juttu, joka on otsikoitu Viimeinen kuulutus määmatkalle. Jutussa ”tutut sooloseikkailijat kertovat, miksi yksin reissaaminen on mahtavaa.” Kokemuksiaan jakavat kirjailija-bloggaaja Henriikka Rönkkönen, yrittäjä Michele ”Minttu” Murphy-Kaulanen sekä juontaja Sami Kuronen.

Henriikka Rönkkönen lähti häämatkan sijasta määmatkalle. Hänen mukaansa sana on hyvä, koska siitä puuttuu sääli.

Henriikka Rönkkönen tunnustaa olevansa arka matkailija, joka miettii lennolla kuolemaa ja jännittää perillä, löytääkö takaisin hotelliin, jos poistuu sieltä.

Rönkkösen mukaa määmatka on omannäköinen ja rento ilman paineita ja nähtävyyksien pakkobongaamista. Kokemuksia hänellä on kolmelta Aasian-matkalta.

Huonona puolena on se, että joutuu yksin maksamaan hotelleista ja taksimatkoista.

Matkanjohtajuus itsellä

Minttu Murphy-Kaulanen toivoo, että ihmiset kokeilisivat enemmän yksin matkustamista. Hän toteaa myös, että itsekseen liikkuessa tapaa paikallisia, ja he antavat uusia vinkkejä. Parasta matkassa oli yksin oleminen ja aika omien ajatusten kanssa.

Sami Kurosta miellyttää parin kokemuksen jälkeen tilanne, jossa saa olla matkanjohtajana, eikä tarvitse neuvotella kenenkään kanssa. Illallisella hän on kyllä kaivannut juttuseuraa, mutta sellaista voi toisinaan järjestyäkin: ”Kerran Barcelonassa päädyin juttelemaan tunnin jalkapallosta amerikkalaisen isän ja pojan kanssa.”

Kurosen mukaan sooloreissujen kohteeksi sopivat paremmin kaupungit kuin rantakohteet: ”Isot kaupungit tarjoavat paljon nähtävää, eikä niissä tule tylsää ilman seuraakaan.”

Omaa rauhaa ja hetkellisiä juttukavereita

Yksin matkustaessa voi tosiaan säädellä omassa rauhassa olemista ja sosiaalisuutta. Juttuseuraa saa ainakin, jos rohkenee aloittaa keskusteluja. Yhtenä esimerkkinä voin mainita tutustumiseni yhdysvaltalaiseen matkabloggaajaan Faithiin, kun kuljeskelimme molemmat nizzalaisessa puistossa kamera kaulassa. Päädyimme puistosta Hard Rock Cafe -ravintolaan ja seuraavana päivänä Monacon reissulle.

Dublinissa juttelin bussissa viereeni tulleen naisen kanssa. Kävi ilmi, että tyttäremme opiskelevat logopediaa. Yhteystietojakin vaihdettiin, mutta jatkoyhteys odottaa vielä aikaansa.

Azoreilla sain konserttiseuraa suomalaispariskunnasta ja illalliseuraa kolmesta naisesta valassafarin jälkeen. Erityisen helppoa on tutustuminen matkabloggaajien konferensseissa, kun kaikki ovat kiinnostuneita samoista asioista; siellä ollaan kuin suurta perhettä.

Yksin liikkuessa on toisaalta helppoa valokuvata, kun ei tarvitse rajoittaa siihen käytettävää aikaa toisen kärsimättömyyden ja eteenpäinmenohalujen mukaisesti.

Voi myös aikataulunsa päivänsä oman vuorokausirytmin mukaisesti. Ei tarvitse kiirehtiä toisen tahtiin tai odottaa ketään. Voi tehdä toteuttaa omia ideoitaan ex tempore tai muuttaa mielensä, jos siltä tuntuu.

Moni arvostaa sitä, että voi jakaa kokemuksia heti tuoreeltaan matkakumppanin kanssa. Jonkinlaisena korvikkeena voi olla sosiaalinen media ja/tai matkapäiväkirja.

Joitakuita pelottaa reissata yksin. Jos kuitenkin lähtee vaikkapa valmismatkalle, niin turvana on matkanjärjestäjä. Lisäturvallisuutta antavat myös ulkoministeriön suosittemat neljä ämmää (M): matkustustiedote, matkustusilmoitus, matkavakuutus ja matkustusasiakirja.

Yksin reissaava voi käyttää valokuvaukseen kaiken sen tarvitseman ajan. Kuva: Pixabay/StockSnap.

Kokeilemisen arvoista

Henriikka Rönkkö vinkkaa aloittamaan läheltä, vaikka Pärnusta. Tai kotimaassakin voi matkailla yksin: ”Määmatkailla voi myös Suomessa. Jos menee Heinolaan pariksi päiväksi, se jää takuulla mieleen loppuelämäksi.”

Minulla on kokemusta yksin matkustamisesta lukuisilta reissuilta kotimaassa ja muualla Euroopassa. En tiedä, mitä mieleenjäävää on Heinolassa, paitsi Heinolan Lintutarha ‒ täytyypä käydä joskus tutustumassa kaupunkiin.

Voin suositella myös Järvenpäätä. Tein sinne parin päivän kirjoitusretriitin ja löysin mukavia juttuja hiukan liiankin kanssa ‒ kun matkan tarkoituksena oli viettää suurin osa ajasta hotellihuoneessa tekstiä tuottaen. Kirjoitin asiasta postauksen Joulukuinen blues Järvenpäässä.

Jos et ole matkustanut vielä yksin, niin testaa, josko se sopisi sinulle. Olet sitten ainakin yhtä uutta kokemusta rikkaampi. Ei ehkä kannata lähteä heti kolmen kuukauden reppureissulle Aasiaan. Aloita pienesti ja edullisella matkalla. Rohkeuden ja kokemuksen karttuessa voi laajentaa reviiriä.

Lainaukset jutusta: Viivi Aaltovesi: Viimeinen kuulutus määmatkalle. Me Naiset 46/2018, 15.11.2018, s. 40‒41.

Normaali
Lainattua, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Kehun aina olevani matkailun ammattilainen. Kerran olin lähdössä lapsen kanssa Thaimaahan. Sallitut nesteet oli pakattu asianmukaisesti minigrip-pusseihin ja mieli oli korkealla. Passintarkastuspisteessä kaikki romahti.

‒ Mitä nyt? kysyin vakavan näköiseltä poliisilta, joka käänteli hiljaisena passiani kädessään.

‒ Tota noin, tää passi ei ole voimassa.

‒ Oliko tuo joku vitsi?

‒ Ei. Tää on vanhentunut jo pari kuukautta sitten. Seuraavalle lennolle ette enää ehdi. Menkää Pasilaan hakemaan pikapassi ja yrittäkää järjestää itsellenne paikka myöhemmin lähtevään koneeseen.

Ensin ryntäsimme paniikissa matkatoimiston tiskille. Kyllä, yölennolle löytyi paikkoja, kertoi matkatoimistovirkailija. Hän ei veloittanut lennon vaihdosta mitään. Ehkä lapsen itkusta turvonneet kasvot hellyttivät hänet.

Sitten passikuvaan lentokentän alimpaan kerrokseen, sitten taksi alle ja Pasilaan. Meitä osattiin jo odottaa; virkailija oli etukäteen kertonut tulostamme ja siitä, että oli jo kiire.

‒ Tervetuloa, tämä ei olekaan elokuvaa, tämä on totisinta totta, naureskeli vanhempi konstaapeli leppoisasti.

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia. Kustannusosakeyhtiö Otava. 2015, s. 92‒93.

PS. Passin uusimisesta voit lukea täältä.

Matkailun ammattilaisen moka

Lainaus
Lainattua, Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Matkoja on toki vaikka minkämoisia, myös päänsisäisiä. Matkoja muistoihin, mielikuvitusmatkoja, ja matkakohteita, jotka ovat parhaimmillaan seurassa, ja toisia, joista kannattaa nautiskella yksin. Matkoja menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Matkoja uneen, ja niin, eräillä myös hulluuteen. Matka on metafora elämästä, osuvuudessaan meikkipussin luokkaa ellei enemmänkin. Eikä matkoja voi panna järjestykseen, edes suunnitelmia. Sen verran olen konkretian ystävä että nuo kalenteriin merkityt tulevat matkat ovat tärkeimpiä, koska ne toteutuvat eivätkä jää vain päiväunelmoinniksi.

Kaisa Haataja: Ylipainolisämaksu. Johnny Kniga. 2016, s. 13‒14.

Monenlaisia matkoja

Lainaus
Kaupunki, Kulkuneuvot, Matka, Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Viikonlopuksi Guernseyn saarelle

Matkustin Englannin Kanaalissa olevasta Jerseystä Guernseyhyn viettämään viikonloppua. Mennessä matkasin lentäen ja palasin laivalla.

Kanaalisaarille ja sieltä muualle matkustetaan vain, jos sää niin sallii. Laivavuoro peruutetaan, mikäli ilma on myrskyinen. Kovan tuulen lisäksi lentoliikenteen haittana on toisinaan sumu.

Ketterästi kentällä

Olisin halunnut matkustaa Guernseyhyn (virallisesti Guernseyn voutikunta, Bailiwick of Guernsey) jo edellisenä viikonloppuna, mutta silloin sinne ei mennyt ainakaan Condor Ferriesin laivoja.

Ostin laivaliput viikonlopuksi perjantaista sunnuntaihin 28.‒30.9.2018. Lähtöä edellisenä päivänä Condor Ferries ilmoitti tekstiviestillä, että vuoro oli peruttu teknisten syiden vuoksi.

Koska tuo viikonloppu oli osaltani viimeinen mahdollisuus Guernseyn matkaan Jerseyssä oleskeluni aikana, ostin perjantain menomatkan Flyben lennolle puolenpäivän aikaan perjantaina. Ostaminen verkossa oli helppoa, samoin lähtöselvityksen teko. Matka maksoi 68 puntaa.

Sujuvaa oli myös lentokentälle meno. Isäntäperheeni au pair kyyditsi minut Jerseyn kentälle, jossa olimme jo noin 10 minuutin päästä.

Matkalaukun jättäminen ja turvatarkastuskin sujui pienellä kentällä ripeästi, vaikka päädynkin aina erikseen tarkastukseen. Polvissa oleva rauta hälyttää ja sitten joudunkin kopeloitavaksi. Matka majapaikasta kentälle ja pakolliset muodollisuudet hoituivat puolessa tunnissa. Se oli ilahduttavaa.

Ryhdyinkin jo ideoimaan, että jatkossa valitsisin matkakohteeni siten, että sen kenttä olisi pieni ja yksinkertainen. Sellainen on kotikaupunkini Turun lentoasema, mutta sen kohdevalikoima on vielä suhteellisen vaatimaton.

Jerseystä lennetään muun muassa Alderneyn ja Guernseyn naapurisaarille sekä Isoon-Britanniaan.

Lyhyt lento Guernseyn saarelle

Flybe lensi Guernseyhyn Blue Islands -yhtiön potkuriturbiinikoneella. Lento kesti noin 20 minuuttia. Koneessa ei tarjoiltu eikä myyty mitään.

Guernseyn oma lentoyhtiö Aurigny lentää 13 kohteeseen, mutta ei Jerseyhin.

Blue Islandsin kone on valmiina saarihyppelyyn.

Guernseyn oman lentoyhtiön kohteet ovat Isossa-Britanniassa ja Euroopassa.

Lentokentällä oli infopiste, josta sain bussiaikataulun ja esitteitä. Kuulin myös tiedon siitä, että voin ostaa bussista kahden päivän lipun 7,50 puntalla. Sen voimassaoloaikana voi kiertää saarta niin paljon kuin ehtii.

Tälläkin Kanaalisaarella on Jerseyn tapaan hyvin organisoitu julkinen linja-autoliikenne. Myös takseja oli runsaasti lentoaseman ulkopuolella.

Guernseyssä saarten luonne muistutti itsestään. Tuuli oli puuskaista ja piti varoa jättämästä matkalaukkua itsekseen; se olisi lähtenyt rullaamaan pyörillään tuulen voimasta.

Jouduin odottelemaan jonkin aikaa bussia, kunnes paikalle tuli sellainen, joka menee St. Peter Portiin, saaren pääkaupunkiin ja sen pääteasemalle, josta käytettiin nimitystä Bus Terminus. Kyse ei ollut linja-autoasemasta, vaan kadunpätkästä, jonne kaikki bussit päätyvät ja josta ne taas lähtevät uudelle vuorolle.

Vietin Guernseyssä perjantai-iltapäivästä puoleen päivään sunnuntaina. Kirjoitan siellä vierailusta erilliset postaukset.

Tervetuloa, toivottaa Guernsey.

Bussikatos suojasi tuulelta, joka oli saapumispäivänäni aika navakkaa.

Paluu Liberation-laivalla

Condor Ferries liikennöi muun muassa Guernseyn ja Jerseyn välilä sekä Jerseyn ja Sarkin sekä Jerseyn ja ranskalaisen satamakaupungin St. Malon välillä.

Condor Ferries ei onneksi lähettänyt peruutusviestiä sunnuntain paluuvuorosta, joten suunnistin kohti matkustajasatamaa St. Peter Portissa. Kaupungin edustalla on laaja satama-alue yksityisine moottori- ja purjeveneineen sekä matkustajaliikenteen laivoineen.

Samaan hallintoalueeseen kuuluvat myös pienemmät saaret Alderney, Sark, Herm, Jethou, Brecqhou ja Burhou. Guernseystä voi matkata Jerseyn lisäksi ainakin kolmeen ensiksi mainittuun saareen.

Löysin helposti terminaaliin kartan ja viitoitusten avulla. Laivayhtiön ohjeiden mukaan ilman autoa tulevien matkustajien mukaan piti olla paikalla viimeistään 40 minuuttia ennen laivan lähtöä.

Maihinnousukortin sai matka-asiakirjoja vastaan asiakaspalvelutiskiltä. Isommat laukut piti jättää laitettavaksi erillisiin kuljetusvaunuihin.

Liberation-laivaan käveltiin autokannen kautta. Jokaisen matkustajan maihinnousukorttiin oli merkitty istumapaikan numero. Maksamalla noin kymmenen puntaa enemmän olisi päässyt laivan etuosan näköalapaikoille. Peruslipun hinta oli 32,50 puntaa.

Isommat matkalaukut kuljetettiin erikseen laivaan.

Libaration-laivaan kuljettiin autokannen kautta.

St. Peter Portin maalauksellinen satama jäii taaksemme.

Näkemiin, Guernsey.

Laivassa oli pieni tax free -myymälä, kahvio ja eräänlainen kanttiini, josta sai ostaa lämpimiä aterioita. Minulle jäi epäselväksi, missä ruoka oli tarkoitus syödä, ilmeisesti istumapaikoilla, sillä pöytiä ei ollut käytettävissä.

Matka kesti Guernseystä Jerseyhin vain tunnin. Se kului nopeasti aluksi kannella maisemia ihaillen ja valokuvaten. Lähisaari Sark oli hyvin näkyvissä ja Jerseyn saari häämötti ylös kohoavana tasaisena laattana hiukan kauempana.

Kävin katsomassa kaupan valikoimat, mutta vältin sinnikkäästi kaikki ostohoukutukset. Hetken ajan ehdin istua paikallani, kunnes lähdin taas kannelle katselemaan satamaan saapumista. Jerseyn sataman lähistöllä olevaa Elisabeth Castlea pääsi nyt katselemaan eri suunnasta kuin aikaisemmin.

Satamasta ei lähde paikallisliikenteen busseja, joten kävelin kohti Liberation Stationin linja-autoasemaa.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Matkalla Jerseyn saarelle

Jersey, virallisesti englanniksi Bailiwick of Jersey, on brittiläiseen imperiumiin vuodesta 1064 kuulunut erillisalue.

Jersey on yksi Kanaalisaarista. Se on pieni, mutta monipuolinen. Merellinen ympäristö, mielenkiintoinen historia sekä sekoitus brittiläistä ja ranskalaista kulttuuria tarjoavat mahdollisuuksia kiehtovaan lomaan. Nyt tulin kuitenkin saarelle pääasiassa parantamaan englannin kielen taitoani.

Olet ehkä kuullut brittiläisestä tv-sarjasta Bergerac, jota esitettiin 1980-luvulla? Jos, niin muistat varmaan, että se on kuvattu Jerseyssä. Tämä on yleensä ensimmäinen asia, joka tulee monelle mieleen pienestä saaresta Kanaalissa lähellä Ranskaa.

Sarja on minullekin tuttu ainakin nimeltä ja ehkä olen sitä joskus tullut katsoneeksikin. Bergerac ei kuitenkaan innoittanut minua matkustamaan saarelle. Tarinani on hiukan monimutkaisempi, mutta yritän kertoa lyhyesti.

Guernseyn kirjallinen piiri

Sain mahdollisuuden hankkia itselleni haluamaani koulutusta ja mietin monenlaisia vaihtoehtoja digitaalisesta markkinonnista valokuvaukseen. Olen kuitenkin jo nuoresta pitäen tuntenut lukkarinrakkautta englannin kieleen ja tämä yhdistyneenä tietoon siitä, että nykyisin monissä tehtävissä vaaditaan hyvää, sujuvaa tai erinomaista englannin kielen suullista ja kirjallista taitoa, sai minut päätymään kielikoulutukseen.

Ja miksi juuri Jerseyhin? Tämäkin osuus on hiukan erikoinen. Olen aina pitänyt jostain kummallisesta syystä saarista ja merenrantakaupungeista.

Toisena syynä on yksi kirja ja siitä tehty elokuva. Tarinan takana on yhdysvaltalaisen kirjailija Mary Ann Shafferin teos Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society). Teoksen on viimeistellyt Shafferin sairauden vuoksi hänen sisarentyttärensä Anne Barrows.

Kävin katsomassa elokuvan kesäkuussa, jolloin juuri pohdiskelin koulutusvaihtoehtoja.

Elokuva oli koskettava. Tässä tarina lyhyesti kuten se on kerrottu kirjan esittelyssä:

Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton on etsimässä aihetta seuraavalle teokselleen, kun hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta. Dawsey Adams on saanut käsiinsä kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Hän kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi Guernseyn saksalaismiehityksen aikana, kun joukko saarelaisia jäi salaisen porsaspaisti-illallisen päätteeksi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta.

Juliet kirjoittaa ensin Dawseylle, sitten muillekin kirjallisuuspiirin jäsenille. Kirjeiden kautta hän saa kuulla hätkähdyttäviä ja lumoavia tarinoita Guernseystä ja sen omaperäisistä asukkaista.

Kun Juliet vihdoin päättää matkustaa saarelle, hän ei ainoastaan löydä aihetta kirjalleen, vaan paljon enemmän.”

Kielikurssille St. Brelade`s Collegeen

Etsin siis englannin kielen opiskelupaikkaa ja löysin googlaamalla International Language Schoolin. Se on eräänlainen markkinointiorganisaatio tai ympäri maailmaa olevien kielikoulujen välitystoimisto.

Kyselin mahdollisuuksista opiskella Guernseyssä, mutta siellä saattoi saada vain yksityisopetusta. Minulle tarjottiin naapurisaarta Jerseytä, joka kuulosti hyvästä vaihtoehdolta. Voisinhan tutustua Guernseyhin sieltä käsin.

Monenlaisten mutkien kautta sain varattua itselleni neljän viikon intensiivikurssin St. Brelade´s Collegesta. Olisin halunnut asuntolaan, mutta siellä ei ollut enää vapaita huoneita. Sain perhemajoituksen, joka antaa majoituksen ja päivän ateriat. Lisänä on tietysti mahdollisuus olla osa jerseyläisten arkea ja käyttää kieltä myös tuntien ulkopuolella.

Helsinki-Gatwick, Gatwick-Jersey

Helsingistä Gatwickiin pääsee muun muassa Norwegianin lennoilla.

Saarelle pääseminen tuntui ensin vaikealta. Lentäisinkö Pariisiin, sieltä junalla St. Maloon ja edelleen lautalla Jerseyhin? Tai Helsingistä Lontoon Heathrowiin, sieltä junalla tai bussilla Gatwickiin ja lentäen Jerseyn saarelle?

Onneksi löytyi yksinkertaisempi vaihtoehto: Norwegianin lento Helsingistä Gatwickiin sunnuntaina klo 8.45 ja sieltä  easyJetin lento Jerseyhin. Yhtiö lentää saarelle neljästi päivässä. Olin Gatwickissa klo 9.50 paikallista aikaa; aikaeroa on kaksi tuntia.

Aamupäivän toinen lähtö klo 11.15 olisi mahdollisesti sopinut jatkoyhteydeksi. En ollut kuitenkaan varma, ehtisinkö saamaan laukkuni, viemään sen toiselle lennolle ja menemään uuden turva- ja passintarkastuksen läpi tuossa ajassa, joten jäin suosiolla lentokentälle muutamaksi tunniksi. Laukut olisi saanut jatkolentolle suoraan kentältä, jos lentojen välissä olisi ollut vain kolme tuntia aikaa. Jätin ison matkalaukkuni säilytykseen.

Sain iltapäivän seurakseni ystäväni Suen Lontoosta, joten aika kului mukavasti ravintolassa istuen.

Jätin matkatavaraani säilytykseen, jotta kentällä olisi mukavampi liikkua ja viettää odotusaikaa.

Automaatio valtaa yhä enemmän matkailualaa. Hoidat itse myös matkalaukun lähettämisen lentokoneen ruumaan. Onneksi paikalla on yleensä joku henkilökunnasta neuvomassa.

Gatwickin lentokentällä on maailman suurin itsepalvelupiste matkalaukkujen jättöä varten. Onnistuin saamaan laukkuni asianmukaisin tarroin hihnalle ja mukaan lennolleni.

Gatwickissa on kaksi teminaalia, eteläinen ja pohjoinen. Niitä yhdistää lyhyt juna-/ratikkalinja. Kannattaa siis tarkistaa ajoissa, kummasta terminaalista jatkolento lähtee.

EasyJet on yksi Jerseyhin lentävistä yhtiöistä.

EasyJet palveli hyvin ja lento oli mukavan lyhyt.

Lento Gatwickista Jerseyhin kesti vain alle tunnin. Perillä minua odotti majapaikkani emäntä kahden lapsensa kanssa ja sain kyydin tulevaan ”kotiini”.

 

 

Normaali