Koidula Park Kuninga- ja Ringi-katujen kulmauksessa Pärnussa on omistettu Lydia Koidulalle, Viron kansallisrunoilijalle.

Henkilö, Kirjailija, Puisto, Valokuva

Runoilijan puisto Pärnussa

Kuva

Kuvanveistäjä Mati Karminin veistossuihkulähde Suutelevat opiskelijat (Suudlevad tudengid) on Tarton keskesiä tunnuksia. Raatihuoneen torilla sijaitseva patsas on valmistunut vuonna 1998.

Kaupunki, Matkakohde, Nähtävyys, Valokuva, Veistos

Suutelevat opiskelijat Tartossa

Kuva

Luonto, Valokuva

Kevään ja kesän kaipuu

Kuva
Henkilö, Kirja, Ruokakulttuuri, Valokuva

Valokuvaaja matkoilla ja keittiössä

Caj Bremerin kirja Mämmikoiran keittiössä on löytöni tämän vuoden Helsingin kirjamessuilta. Se on hulvattoman hauska ja mukana on muutamia matkajuttujakin.

Valokuvaaja ja akateemikko Carl-Johan (Caj) Bremer julkaisi vuonna 2014 kirjan Mämmikoiran keittiössä. Kustantajana on Musta Taide. Pari vuotta aikaisemmin oli ilmestynyt teos Mämmikoiran muistelmat.

Kirjan alussa hän esittelee itsensä: ”Olen täysin ”sekaboltsu” äijä, ”mämmikoira” ja ”prunaheppu”, joka jytää nuorten kanssa ja kirjoittaa Bremerin kielisiä postauksia Facebookiin.”

Caj Bremer on 90-vuotias (s. 22.2.1929). Ruoanlaittoon hän ryhtyi sen jälkeen, kun hänen vaimonsa Doris kuoli vuonna 2013. ”Päätin että haluan keittää itselleni ruokaa. Sen takia, että on hauska tehdä. On kiva touhuta.”

Ai mikä mämmikoira? Tarina kertoo, että Bremer haukkui aikoinaan Viikkosanomien päätoimittajan ”mämmikoiraksi” kuviensa väärästä käytöstä. Ruotsinkielistä Bremeriä itseään on tuosta lähtien kutsuttu mämmikoiraksi.

Entä Bremerin kieli? Sekin on perua Viikkosanomien toimituksesta. Silloin tällöin sattui kielellisiä kömmähdyksiä. Ja ymmärtäähän sen; Bremer toteaa: ”Kaikilla kielillä olen muuten noudattanut periaatetta, että ”puhu vaan, poika, ja vaikka tuleekin virheitä, kyllä silti ymmärretään! En ole ujostellut.”

Mämmikoiran keittiössä -kirjaa kuvaillaan esittelytekstissä näin: ”Caj Bremerin keittokirja on manifesti rehellisen ruoanlaiton puolesta. Yksi Suomen tunnetuimmista ja arvostetuimmista kuvaajista kertoo omalla ”Bremerin kielellään” parhaimmista kalaruoistaan, kummallisimmista kokeiluistaan, riemullisista makuelämyksistään ja maukkaimmista piirakoistaan. Keittokirjassa on mukana myös Bremerin kotialbumikuvia ja ruokamuistoja elämän varrelta: miten ankka johti kreivin luokse yömyssylle, omituisen maitodrinkin syntymä ja joitakin ”kerskuiluja” mahtavista kalansaaliista.”

Vaaleanpunainen maitodrinkki Tunisiassa

Maitodrinkin synnystä muotikuvausmatkalla Tunisiassa Bremer kertoo näin: ”Ranskaa puhuva baarimikko odotteli tilausta. Sain selville, että kaikki (kolme mallia) halusivat samaa, camparia ja vettä. OK, minähän hoitaisin tilaukseni tyylikkäästi ranskan kielellä: ”Quattre campari avec lait, s´il vous plait.” Baarimestaria katsoi minua kauan, mutta lähti sitten ulkona olevaan baariinsa. Ja sieltä rupesi kuulumaan kovaa ääntä tehosekoittajasta. Me kaikki siinä ihmeteltiin, että mitä nyt.
Kesti kauan, mutta sitten ilmestyi iso prikka, jolla oli neljä korkeaa lasia täynnä jotain vaaleanpunaista sössöä, josta nousi pitkät pillit! Silloin raksutti päässäni. Olin sekoittanut lelu ja lait (lo ja le), siis veden ja maidon.

Rukoilin etteivät tytöt rupeaisi huutamaan kauhuissaan, mutta ihme kyllä, kaikki pidimme pokkanaamamme peruslukemissa. Maisteltiin ja oli melko hyvää. Baarimestari ihmetteli, että ainako meillä juodaan kaikki drinkit maidolla. Minä selitin, että me olemme tottuneet semmoiseen systeemiin, me rakastamme maitoa. Hän puristi päätään ja meni.”
– – –
”Lähtiessäni hotellista baarimestari tiedusteli, voisikohan hän tarjota tämän suomalaisten suosiman drinkin suomalaiselle turistiryhmälle, joka oli tulossa. Me suosittelimme lämpimästi. Parempaa tervetuliaisyllätystä hän ei voisi keksiä.”

Kolme olutta, kiitos!

Tästäpä tuli mieleeni oma muisto Hampurista, jossa vierailimme poikani Tatun, hänen jalkapallojoukkueensa TPK:n ja poikien muiden huoltajien kanssa vuonna 2000. Majoitus löytyi paikallisesta merimieskirkosta, jonka urkuparvelle teimme siskonpedin muutamalle äidille. Pojat harjoittelivat ja pelasivat turnauksen, mutta nähtävyyksiinkin tutustuimme, muun muassa Hampurin eläintarhaan.

Matka oli kaikin puolin onnistunut niin pelaajien kuin huoltajienkin mielestä. Kielitaito tosin oli hiukan ruosteessa, sillä muistan tilanteen, jossa kolme huoltajaisää istahti toivorikkaana paikalliselle terassille ja tilasi oluet. No, niiden sijasta heille tuotiin – jäätelöt.

Hotelliaamiainen ja kirimoija

Bremerin kirjasta löytyy myös matkustamiseen liittyviä tekstejä, kuten tämä hotelliaamiaisiin liittyvä: ”On se kummaa. Oma aamupala on kaksi voileipää ja kupillinen teetä. Kun on matkoilla ja astuu hotellin aamiaishuoneelle, avautuvat paratiisin ovet. Vadeissa ja kipoissa löytyy vaikka mitä, ja aamiainen kasvaa kymmenkertaiseksi.”

Tuliaisiakin hän toi: ”Matkoillani toin joskus muutakin kuin leikkikaluja. Espanjasta toin pussillisen kirimoijoja. Kun sitten menin tullin lävitse, halusivat katsoa, mitä minulla oli pussissa. Lentokoneen hyllyillä olivat kirit kypsyneet aikalailla, ja kun tullimies näki ne, hän sanoi ”Kyllä kirit ovat häipyneet, siinä on vaan moija jäljellä”. Ja niin se oli!” (Wikipedia: Suomuannoona eli kirimoija tai annoona (Annona cherimola) on eteläamerikkalainen hedelmäkasvi.)

Kalakeitosta pannukakkuun

Mämmikoiran muistelmista löytyy Kaj Bremerin reseptejä. Kalakeitossa tärkein on liemi ja pannukakku nautitaan ryövärihillon kanssa – joka on tulosta sulaneen pakastimen marjoista: mustikasta, mansikasta, karviaismarjasta, vadelmasta, lakasta, herukoista ja pihlajanmarjoista – keitetty kaikki sulaneina yhdessä kattilassa sokerin kanssa.

Ohjeita löytyy myös muun muassa uunimateeseen, kuhaan, haukimurekkeeseen, bouillabaisseen, paistettuihin silakoihin, lasagneen ja muusiplättyihin.

Suomalaisten arkipäivää Valokuvataiteen museossa

Caj Bremerin näyttely Suomalainen arkipäivä on esillä Valokuvataiteen museon Suuressa näyttelytilassa ajalla
13.9.2019–5.1.2020. Pitääpä käydä joskus katsomassa.

Normaali
Kilpailu, Luonto, Messut, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Luonnonkauneutta Vuoden Luontokuva -festivaalissa

Jos olet luonnon ja valokuvauksen ystävä, vuoden huippuhetki on tarjolla lauantaina 19.10.2019 Finlandia-talossa Helsingissä.

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n Vuoden Luontokuva -kilpailu välittää katsojille uusia kuvakulmia Suomen luontoon
– sen karuuteen ja yltäkylläisyyteen. Kilpailulla on pitkät perinteet, nyt on menossa 39. vuosi. Yhdistykseen kuuluu noin 2 800 luontokuvauksen harrastajaa ja ammattilaista.

Kilpailussa yli 14 000 kuvaa

Vuoden Luontokuva -festivaalissa on esillä parhaimmisto vuoden 2019 kilpailuun osallistuneista 14 110 kuvasta. Tuomaristo valitsi ensimmäisellä kierroksella yhteensä 1 275 semifinalistikuvaa 450 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon selvisi 244 kuvaa 164 kuvaajalta.

Vuoden Luontokuva -festivaali on Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma ja Gaala, jossa julkistetaan Vuoden Luontokuva 2019 sekä muut kilpailussa palkitut kuvat.

Sarjoja on seuraavasti:

A. Kasvit ja sienet
B. Linnut
C. Maisemat
D. Nisäkkäät
E. Muut eläimet
F. Sommittelu ja muoto
G. Luonto ja ihminen
H. Nuoret
I. Teoksia luonnosta

Kilpailun tuomareina toimivat Juha Ahvenharju Vihdistä, Jyrki Kallio-Koski Oulusta, Iiris Niemi Helsingistä ja Jani Ylikangas Kokkolasta. Heidän lisäkseen viidentenä tuomarina loppukilpailuun päässeille kuville antoi äänestyksessä omat pisteensä Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäsenistö.

Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin lisäksi suosikkikuvaäänestys, johon osallistuivat Suomen Luonnonvalokuvaajien FB-ryhmän jäsenet.

Puoli päivää ohjelmaa

Vuoden Luontokuva -festivaaleille ovat kaikki luontokuvauksesta kiinnostuneet tervetulleita. Liput voi hankkia lippu.fi:stä tai paikan päältä, hinnat alkaen 11,50 €.

Messualueelle on vapaa pääsy. Siellä voi tutustua muun muassa uutuuskameroihin sekä muihin kuvausvälineisiin, luontomatkailuyrittäjien palveluihin, luontokirjallisuuteen ja -kuvanäyttelyihin.

Finlandia-talon ovet aukeavat klo 12 näyttelyyn ja esittelyalueelle. Klo 12.30 alkaen esitetään Vuoden Luontokuva -kilpailun semifinalisteja 30 minuutin ajan.

Klo 13.30 vuorossa on sveitsiläinen Sony Ambassador ja National Geographic Explorer Chris Schmid. Hänen esityksensä nimenä on Wild (Villi). Hän on erikoistunut Afrikan luontoon ja villieläimiin, erityisesti isoihin kissapetoihin.

Klo 14.15–14.45 vuorossa on kirjailija ja valokuvaaja Antti Haataja esityksellään Pohjoinen. Hän on erikoistunut arktiseen luontoon, monimuotoisuuteen, ilmaston lämpenemiseen ja eriarvoisuuteen. Yhdeksän vuoden aikana Haataja teki tuhansien kilometrien retkiä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Näiden matkojen tuloksena syntyi Pohjoinen – Jälkemme maailman laidalla -kirja.

Antti Haataja kertoo esityksessään lyhyesti myös työn alla olevasta tietokirjastaan, joka ilmestyy vuonna 2021.

Antti Haataja on erikoistunut arktiseen luontoon. Kuva: © Antti Haataja.

Tunnin tauon jälkeen eli siis klo 15.45 on vuorossa Taru Rantala esityksellään Valohelmiä. Hän voitti Vuoden 2018 Luontokuva -kilpailun Iltakello-kuvallaan. SeinäjokelainenTaru Rantala kuvaa pääsääntöisesti lähiluontoa ja erityisesti kasveja.

Tällä kuvallaan Taru Rantala voitii Vuoden Luontokuva 2018 -kilpailun – ensimmäisenä naisena koko kisan historiassa. Kuva: © Taru Rantala.

Klo 16.15 vuorossa on norjalainen Canon-kuvaaja ja -ambassador Audun Rikardsen. Hänen esityksensä nimenä on Being creative in your own neighborhood eli Luovuutta omassa lähiluonnossa. Hänen kuvansa ovat voittaneet monia palkintoja kansainvälisissä ja kansallisissa valokuvauskilpailuissa.  Audun Rikardsen kertoo esityksessään menestyneistä kuvistaan ja omista suosikeistaan.

Chris Schmidin ja Audun Rikardsenin englanninkieliset esitykset tulkataan suomeksi.

Ohjelmassa on tauko klo 17.00–18.00. Klo 18 palataan saliin ja festivaali huipentuu palkittujen kuvien esittelyyn tuomariston kommentein yhdeksässä eri sarjassa, yleisön suosikkikuvan julkistukseen ja lopulta Vuoden Luontokuva 2019 -voittajan julkistamiseen.

Linkki ohjelmaan löytyy täältä.

Kuvat kirjaksi ja kalenteriksi

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n mukaan ”Vuoden Luontokuva -kilpailun tavoitteena on kertoa suomalaisen luonnon moni-ilmeisyydestä, sen näkymistä ja tapahtumista sekä kuvaajien luonnossa kokemista elämyksistä ja oivalluksista. Vuoden Luontokuva on visuaalisesti näyttävä valokuva, joka osoittaa valokuvaamisen taitoa ja jonka keskeisenä sanomana on suomalainen luonto.”

Parhaat kuvat koostetaan myös valokuvateoksen muotoon. Vuoden Luontokuvat 2019 -kirja on kattava läpileikkaus vuoden parhaimpiin luontokuviin ja kuluneen vuoden luonnon tapahtumiin. Mukana ovat kaikki palkitut ja suuri joukko kilpailukuvia ynnä artikkeleita. Kirjaa voi ostaa muun muassa Luontokuvan kaupasta. Saatavana myös seinäkalenteri 2020.

Parhaat kuvat koostetaan myös valokuvateoksen muotoon. Vuoden Luontokuvat 2019-kirja on kattava läpileikkaus vuoden parhaimpiin luontokuviin ja kuluneen vuoden luonnon tapahtumiin. Mukana ovat kaikki palkitut ja suuri joukko kilpailukuvia ynnä artikkeleita. Kirjaa voi ostaa muun muassa Luontokuvan kaupasta. Saatavana myös seinäkalenteri 2020.

Normaali

Kotikaupunkini Turku – urbaani legenda jo vuodesta 1229 – täytti 790 vuotta. Turun historian lasketaan alkaneen 23.1.1229 päivätystä paavi Gregorius IX:n kirjeestä, jossa tämä antoi luvan siirtää Suomen piispanistuimen Koroisiin. Merkkipäivänään Turku oli pukeutunut valkoiseen juhlapukuun. Onnittelut!

Kaupunki, Matkakohde, Valokuva

Turku 790 vuotta

Kuva

Helsingin keskustakirjasto Oodi avautuu yleisölle 5.12.2018. Upeita tiloja kolmessa kerroksessa. Kuva on ylimmän kerroksen Kirjataivaasta.

Arkkitehtuuri, Kaupunki, Nähtävyys, Rakennus, Valokuva

Oodi

Kuva