Oxford on periakateeminen, vanha yliopistokaupunki, jossa riittää historiaa, kirjastoja, kirjakauppoja, kulttuuria ja nähtävää pitkäksi aikaa. Jotain tästä kaikesta ehdin kokemaan vajaassa päivässä.
Linja-auton toisen kerroksen etupenkistä avautui hyvä näköala kulkusuuntaan.
Matkustin lokakuun loppupuolella Lontoosta Oxfordiin linja-autolla. Luulin löytäväni kulkuvälineeni Victorian asemalta, mutta oikea auto löytyi läheiseltä kadulta.
Kiipesin kaksikerroksisen bussin toiseen kerrokseen ja hyvälle näköalapaikalle ensimmäiseen penkkiriviin. Käytössä oli langaton verkko ja pistorasia, mikä onkin akkuja nopeaan tahtiin kuluttavan matkapuhelimen haltijalle oivallista.
Matka sujui mukavissa merkeissä ensin ikäänkuin turistikierroksella Lontoota katsellen. Se kesti noin puolitoista tuntia ja määränpänä oli Oxfordin Gloucester Green -asema ydinkeskustassa.
Olin varannut majoituksen Best Western Hotel Linton Lodgesta ja lähdin etsimään sitä heti Oxfordiin saavuttuani. Minulla ei ollut hyvää karttaa mukanani, joten jouduin kysymään parissa kohtaa neuvoa paikallisilta. Heidän avuliaalla opastuksellaan löysinkin perille hotelliin, joka sijaitsi rauhallisen Linton-kadun varrella. Bussit kulkivat kyllä läheltä. Otin takaisinpäin kaupunkiin lähtiessäni edullisen 24-tunnin bussilipun.
Ovet kiinni Ashmolean-museossa
Aikaa Oxfordiin tutustumiseen oli vain iltapäivästä iltaan. Olisin halunnut käydä Ashmolean-museossa Beaumont Streetillä. Se on maailman vanhin yleisölle avoin museo.
Museo on perustettu Elias Ashmolen keräämille esineille, jotka hän lahjoitti Oxfordin yliopistolle vuonna 1677. Osan esineistä Ashmole oli kerännyt itse, osan saanut perinnöksi.
Kokoelmassa oli muinaisrahoja, kirjoja, kaiverruksia sekä kivi- ja eläinnäytteitä, muun muassa täytetty drontti, Mauritiuksendodo, on sukupuuttoon kuollut suurikokoinen ja lentokyvytön kyyhkylintu. Drontin jäännökset ovat nykyään esillä Oxfordin yliopiston luonnonhistoriallisessa museossa.
Ashmolean-museo on perustettu vuonna 1683. Se toimi Sir Christopher Wrenin suunnittelemassa rakennuksessa. Wren tunnetaan kirkoista, jotka hän suunnitteli Lontooseen vuoden 1666 palon jälkeen. Hänen tunnetuin yksittäinen teoksensa on St. Paulin katedraali.
Ashmolean-museossa käynnistäni ei tullut kuitenkaan mitään, sillä se on suljettu maanantaisin. Museo on avoinna muina päivinä eikä sinne ole pääsymaksua.
Kirjastoja ja kirjakauppoja
Yksityiskohta Bodleian-kirjaston rakennuksesta.
No, kiertelin kaupungilla ja päädyin Bodleian-kirjastoon, josta tosin näin vain vanhan luentosalin. Istuin hetken kuuntelemassa oppaan tarinaa.
Kirjastoon pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, kaikki tavarat täytyy jättää säilytykseen alakertaan eikä valokuvaaminen ole sallittua. Tyydyin katselemaan kirjastorakennusta ulkoapäin.
Bodleian Library on Oxfordin yliopiston vuonna 1598 perustettu pääkirjasto. Se on yksi Euroopan vanhimmista ja Yhdistyneen kuningaskunnan toiseksi suurin British Libraryn jälkeen.
Kirjastolla on lakisääteinen vapaakappaleoikeus sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että Irlannin tasavallassa julkaistuihin teoksiin. Nimensä kirjasto on saanut Thomas Bodleyn, kirjaston perustajan, mukaan.
Bodleian kirjaston vanha luentosali.
Bodleian Libraryssä juhlittiin 10.11.2015 kutsuvierastilaisuudessa sitä, kun kirjaston kokoelmiin saatiin 12. miljoonas kirja.
Kävin myös myymälässä, jossa oli monenlaisia houkutuksia. Britit osaavat luoda nähtävyyksien yhteyteen hyvinvarusteltuja puoteja monipuolisine tuotevalikoimineen.
Bodleian-kirjaston myymälä oli viihtyisä. Taisin siitä huolimatta päästä sieltä ulos ilman ostoksia.
Radcliffe Camera.
Radcliffe Camera -kirjastoon ei ollut pääsyä. Se on alun perin Radcliffe Science Librarya varten rakennettu ympyränmuotoinen rakennus. Suunnittelijana oli James Gibbs ja nimi tulee rahoittajan John Radcliffen mukaan.
Kävin myös Blackwell´s-kirjakaupassa Broad Streetillä. Kirjakauppa on useammassa kerroksessa. Pohjakerroksessa on useampiatasoinen valtava huone, Norrington Room, jossa on muun muassa tietotekniikan, lääketieteen ja oikeustieteen kirjallisuutta. Pääsin kirjakaupan valikoimiin tutustumisessa alkuun, kunnes hienovaraiset ulosheittokuulutukset alkoivat varttia ennen sulkemisaikaa.
Oxfam-hyväntekeväisyysjärjestön antikvariaatista löytyi muutama mielenkiintoinen kirja parilla punnalla. Kaikkia haluamiani kirjoja en voinut ostaa, sillä tiedossa oli, että ne olisi kannettava repussa seuraavan päivän Cambridgen retkellä.
Hiljainen hetki kirkossa
Kirkossa oli useita isokokoisia lasimaalauksia.
Kävin myös University Church of St Mary the Virgin -kirkossa, jossa oli upeita lasimaalauksia. Kauniita värejä, ikivanhaa kiveä, rauhallinen tunnelma.
Tutkin kirkon lattian muistolaattoja ja ristipistoin koristeltuja istuintyynyjä. Kirkon myymälästä ostin sinisen Oxford University -kynän. Oli jo sulkemisaika ja myyjä yritti hätistää pois innokkaita turisteja. Kirkon torniinkin olisi ollut pääsy, mutta lippu olisi pitänyt ostaa puolta tuntia ennen sulkemisaikaa.
Kiipesin vielä kirkon päädyssä olleelle parvelle ja sain perääni pari japanilaisturistia, jotka äkkäsivät hyvät kuvausmahdollisuudet. Pian tuli lähtökäsky tuli sieltäkin. Kirkon toisessa päässä oli ravintola, mutta siihen en tutustunut.
Näkymä parvelta alttaria kohden.
Fish & chipsejä pubissa
White Horse, Oxford.
Kävin myös The White Horse -nimisessä pubissa nauttimassa päivän ensimmäisen lämpimän aterian. Pubi oli pitkänomainen, kapea tila. Siellä oli jonkun verran asiakkaita.
Ennätin tekemään tilauksen Oxford Gold -oluesta ja fish and chips -annoksesta sekä saamaan mukavan kulmapöydän juuri ennen kuin pubiin pelmahti suuri ihmisjoukko.
Pubin itsensä kaupungin parhaaksi mainostama kala-peruna-annos maistui kyllä monivaiheisen matkan jälkeen ja jalkojakin oli mukava lepuuttaa.
Oxfordissa olisi ollut illalla mahdollisuus mennä konserttiin, mutta jätin sen väliin. Hotellihuone kutsui ja aamulla aikaisin oli edessä matkan jatkuminen seuraavaan yliopistokaupunkiin, Cambridgeen.
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Parasta lähteä nyt 