Lukuviikoksi hyvän mielen kirjoja

Nyt luetaan! Menossa on Lukuviikko. Jospa uppoutuisit hyvän mielen kirjaan ja unohtaisit hetkeksi arjen?

Valtakunnallista Lukuviikkoa vietetään 22.–28.2.2024. Se on vuosittainen lukemisen ja lukutaidon teemaviikko, jonka järjestäjänä on Lukukeskus. Viikko antaa näkökulmia kirjallisuuteen ja lukemiseen ja innostaa kaikenikäiset kirjojen pariin.

Tänä vuonna Lukuviikon teemana on kohtaaminen. Teemasta kerrotaan näin: ”Lukukokemusten myötä maailmat kohtaavat, opimme uutta ja ymmärrys, solidaarisuus ja empatia kasvavat. Ihmisten kohtaaminen voi tapahtua niin fyysisessä tilassa kuin virtuaalisestikin, esimerkiksi lukupiirissä, kirjailijavierailulla tai sosiaalisessa mediassa.”

Hyvän mielen kirjaristeilyltä lukuvinkkejä

Kuva: Hyvän mielen kirjaristeily/WSOY/Eckerö Line.

Osallistuin lauantaina 20.4. järjestettyyn Hyvän mielen kirjaristeilyyn Eckerö Linen M/S Finlandialla. Kyseessä oli viiden tunnin aamuminiristeily Helsingistä Tallinnaan. Ohjelma oli toteutettu yhteistyössä WSOY:n ja Authors´ Distilleryn kanssa.

Risteilyllä olivat mukana kirjailijat Maija Kajanto, Liina Putkonen, Hanna Velling, Ilona Tuominen, Helena Steen, Oona Pohjolainen ja R. M. Rosenberg. Aiheina olivat muun muassa pikkupaikkakuntien viehätys, itsensä löytäminen, historian havina, rakkaus ja lukeminen. Juontajana ja haastattelijana oli toimittaja Minna Kuukka. Myynnissä oli näiden ja muiden kirjailijoiden teoksia.

Hyvän mielen kirjaristeilyn ohjelma.

Kirjoja oli myynnissä koko pöydän täydeltä, hinnat 10 eurosta 20 euroon.
Osallistujat saivat mukaansa lahjakassin, jossa oli kaksi pokkaria.

Minulle kirjailijoista oli tuttu vain Maija Kajanto, jolta olen lukenut pari kirjaa. Hän on toimittaja ja viestinnän ammattilainen, jonka Kahvila Koivu -sarjassa ovat ilmestyneet kirjat Korvapuustikesä, Taatelitalvi, Sahramisyksy, Sitruunakevät ja Kardemummajoulu (marraskuussa 2024).

Helena Steen on Englannissa asuva suomalainen filosofian maisteri ja perheenäiti, joka kirjoittaa 1930-luvun Englantiin sijoittuvaa Parempaa väkeä -sarjaa. Siitä on ilmestynyt jo kolme osaa: Paikka hyvässä perheessä (Minerva, 2021) ja Herrasväen kartanossa (Minerva, 2022) ja Tehtailijan rouva (Minerva, 2024).

R. M. Rosenberg (Riikka-Maria Rosenberg) on historioitsija ja kirjailija, jonka tuoreinta tuotantoa ovat Hakoisten naiset -sarjassa julkaistut osat Hakoisten Anna (Tammi, 2022) ja Vapaaherratar (Tammi, 2024). Kirjat sijoittuvat 1700-luvulle.

Minna Kuukka haastattelee R. M. Rosenbergia ja Helena Steenia historiallisten romaanien kirjoittamisesta.

Liina Putkonen on Helsingissä asuva toimittaja ja monipuolinen kirjailija, joka aloitti uransa dekkarilla, mutta kirjoittaa nyt maalaisromanttista Kielokoski-sarjaa, jossa ovat ilmestyneet kirjat, Unohdettujen unelmien kirjasto, (Tammi, 2023), Varastettujen hetkien puutarha, (Tammi, 2024), Hiljaisten tarinoiden tupa, (Tammi, 2024).

Helsinkiläinen Hanna Velling on muun muassa vapaa toimittaja. Häneltä on ilmestynyt useita hyvän mielen romaaneja. Velligin uusimpia teoksia ovat Välikausia (Bazar, 2022). Siivousta ja sydämen asioita (Bazar), Pieni puoti Punavuoressa (Bazar, 2024) ja Pikkupakkasia ruukkikylässä (Bazar, 2024).

Turkulainen opettaja Ilona Tuominen kirjoitti ensin pari trilleriä, mutta vaihtoi sitten lajia. Kortteli-nimisen hyvän mielen romaanisarjan aloitti Seurustelusalaliitto (Bazar, 2023). Sarjan toinen osa Normipäivä (Bazar, 2024) jatkaa tätä sarjaa, jossa kerrotaan turkulaisen puutaloyhteisön elämästä.

Ilona Tuominen signeerasi kirjaansa.

Kuopiolaislähtöinen Oona Pohjolainen on media-alan ammattilainen ja kirjailija, jolta on julkaistu aikaisemmin Adile Sevimlin kanssa kirjoitettu palkittu Kärsimyskukkauuteaddiktio (Otava, 2022). Pohjolaisen tänä vuonna ilmestynyt romaani Äkkimakea (Kosmos, 2024) kartoittaa julkkiskulttuurin pimeitä puolia.

Ensi syksynä dekkariristeily

Useissa keskusteluissa tuli esille lukeminen tapana rentoutua ja palautua arjen stressistä. Hyvän mielen kirjallisuus, tai usein käytetyt englantilaiset termit chick lit – ja feelgood-kirjallisuus, suo eräänlaisen pakopaikan ja ovat eskapismia, jolle on nykypäivänä entistä enemmän tarvetta, kun uutiset meiltä ja maailmalta meinaavat musertaa mielen.

Hyvän mielen kirjaristeily oli hyvä tapa tutustua uusimpaan kevyen kirjallisuuden valikoimaan. Paikkana oli M/S Finlandian Bar Nosturi. Etualan pöydät oli varattu kirjaohjelman seuraajille. Äänentoisto oli hyvää ja haastattelut kuuluivat, mutta niiden seuraamista haittasi hiukan muun baariyleisön keskustelun sorina.

Aikaisemmin on järjestetty dekkariaiheinen risteily ja sellainen on tulossa myös ensi syyskuussa (14.9).

Uppoudu vaihteeksi kirjaan

Jos kirjat ovat unohtuneet sinulta viime aikoina tv-sarjojen tai äänikirjojen vuoksi, niin kokeile, miltä tuntuu uppoutua kirjaan. Voin suositella.

Lukuviikolla on pitkät perinteet, sillä sitä on juhlittu jo yli 40 vuotta. Perinne aloitettiin Lukusunnuntaina vuonna 1977. Varsinaista Lukuviikkoa on vietetty vuodesta 1997.

Löydät tästä blogista kirjavinkkejä lähinnä matkakirjallisuuteen. Vuoden 2021 Lukuviikon kunniaksi esittelin yhden matkakirjan päivässä. Niistäkin postauksista voit löytää lukuvinkkejä.

Lue myös:
Lukuviikolla 5.-11.4. matkakirjoja esittelyssä

K niin kuin kuva –helmikuun kuvahaaste I

K niin kuin kuva tai K niin kuin Kristiina, sillä Kristiina K -blogin pitäjä antoi kuvahaasteen helmikuulle. Jokaiselle kuukauden päivälle pitää löytää oma k-kirjaimella alkava kuva. Keittiöstä lähdetään ja kesään päädytään.

Kristiina K. nimeään kantavasta blogista haastoi julkaisemaan helmikuun aikana K-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Hän ja moni muu on jo ehtinyt julkaista useamman postauksen, joiden keskiössä ovat näin valitut kuvat. Huomasin kyllä haasteen tammi-helmikuun vaihteessa, mutta en heti tarttunut siihen. Nyt aloitan vähän jälkijättöisesti, mutta ehkä se ei haittaa.

Kristiina antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Hän ohjeisti, että kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja.

On mielenkiintoista, löydänkö kaikkiin aiheisiin kuvan omista otoksistani vai täytyykö turvautua muiden kuviin. Tämän ensimmäisen viiden kuvan erän valokuvat ovat omiani. Tarkoitus on myös, että ne liittyisivät jotenkin matkoihini tai käymiini paikkoihin.

Ensimmäiset aiheet ovat tässä:

1. Keittiö
2. Käpy
3. Keskellä
4. Kaatunut
5. Kakku

Keittiö

Norpas-residenssin keittiö oli kokkauspaikkani maaliskuussa 2021. Puutalon toisen kerroksen asuntoon ei tullut eikä sieltä mennyt vettä, joka oli tietysti outo kokemus kaltaiselleni kerrostaloasujalle.

Vietin pari kevättalvista viikkoa Norpas-residenssissä Taalintehtaalla. Se oli mukavaa vaihtelua korona-aikana. Tein siellä etätöitä ja illalla edistin omia kirjoitusprojektejani. Vesi piti kantaa asuntoon ja viedä sieltä pois ämpäreissä. Yhteiskäytössä olevat vessat sekä suihku- ja saunatilat olivat alakerrassa. Pattereiden lisäksi lämmintä sai puuhellasta ja pönttöuunista.

Käpy

Käpykuvia lienee muitakin, mutta tämä löytyi helposti. Kuvauspaikkana on Toivonniemi Ruissalossa.

Kuulun Luovat ladyt -ryhmään, joka kokoontuu heinäkuun alussa viettämään yhteistä lomaviikkoa. Alkuvuosina paikka oli aina sama eli Kesäkoti Toivonniemi Ruissalossa. Se on Turun Seudun Hengitysyhdistyksen ylläpitämä. Majoitustilat ovat vaatimattomia ja täälläkin mukavuuslaitokseen täytyy erikseen lähteä; mäntyjen takana pilkottaa ulkohuussi.

Toivonniemessä olemme viikon lähellä luontoa. Saunomme, uimme, grillaamme ja vietämme kesän parasta aikaa joko omassa tai muiden seurassa luovien puuhien tai laiskottelun merkeissä. Kolmena viime vuotena olemme viettäneet viikkomme muualla Toivonniemen remonttien vuoksi, mutta ensi kesänä meidän on tarkoitus palata taas Toivoniemeen.

Keskellä

Hangon Casinon edustalla on pyöreä vesiallas, jonka keskellä on suihkulähde. Juhannussalko koristaa hiekkarantaa.

Hanko on yksi lempipaikoistani. Olen käynyt siellä useita kertoja, pääosin syksyisin, jolloin olen osallistunut Hanko Fotofestivaliin. Ensi syyskuussa vietetään festivaalin kymmenvuotisjuhlia, joiden ajankohta on saamani tiedon mukaan 9.9.2023. Blogistani löytyy paljon Hanko-postauksia.

Kaatunut

Kaatunut puu lumikerroksen alla Tähkäpuistossa, Turussa.

Kuva kaatuneesta löytyi tammikuisista Tähkäpuiston kuvista. Blogini nimen loppuosa on ”matkoja lähelle ja kauas”. Tähkäpuisto onkin kotiani lähin paikka, josta olen tehnyt postauksia. Sitä kutsutaan myös Ruusupuistoksi, sillä siellä kasvaa muun muassa satoja ruusupensaita, lajikkeita on 400.

Kakku

Kuvassa on espanjalainen juustokakku.

Matkabloggaajien ja matkakohteiden markkinoijien TBEX-konferenssi järjestettiin viime vuonna Marbellassa kesäkuun alkupuolella. Kakkukuvia minulla olikin yllättävän paljon, mutta valitsin tämän kuvan koska se liittyy viime vuoden upeimpaan matkaani.

Ennen varsinaista konferenssia ohjelmassa oli kaksi retkipäivää, ja toisen päivän lounaan nautimme The Beach Club Higuerón -rantaravintolassa (Av. del Sol 225, Playa de Carvajal, 29631 Benalmádena, España). Kuvan juustokakku kruunasi monesta pienestä annoksesta koostuneen aterian.

Lue myös:

Residenssielämää Taalintehtaalla

Luovat ladyt Toivonniemessä

Minun Hankoni on syksyinen

Talven ihmemaa Tähkäpuistossa

Matkabloggaajat Marbellassa

Hidasta matkaa – vastuullinen matkailija maailmalla

Kaupallinen yhteistyö: Minerva Kustannus Oy.*

Matkailu ja ympäristönsuojelu eivät sulje toisiaan pois. Katja Vaulion kirja Hidasta matkaa – vastuullinen matkailija maailmalla nostaa mukaansatempaavasti ja värikkäitä matkailukokemuksia hyödyntäen esiin turismin iloja ja ongelmia.

Katja Vaulio on Kangasalla asuva ympäristöalan ja vastuullisen matkailun asiantuntija, kirjoittaja ja matkabloggari. Hän kuvailee teostaan näin: ”Kirjani on tarina matkailusta, rakkaudesta maailmaan, eri kulttuurien kauneudesta ja halusta muuttaa matkailua. Se on tietokirja, mutta myös rakkauskertomus.”

Katja Vaulio avaa matkailua uudesta näkökulmasta: kirjassa on tietoa ja tarinoita, muistoja ja kohtaamisia, tunnetta ja ennakkoluulojakin. Hän ei halunnut kirjoittaa kirjaa vain kertomalla faktoja vastuullisesta matkailusta; niinpä tarinat ovat osa kirjaa. Ne innostavat matkustamaan, mutta ne voivat saada myös kiinnostumaan vastuullisesta matkailusta.

Hidasta matkaa -kirja on ilmestynyt toukokuussa 2021 Minervan kustantamana.

Mikä saa ihmisen matkustamaan?

Kirja on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa pohditaan, mikä saa ihmisen matkustamaan. Omasta puolestaan Katja Vaulio tunsi jo pienestä pitäen haluavansa ennen kaikkea nähdä maailmaa ja oppia tuntemaan sitä. Vaikutteita tuli kahdelta lähipiirin naiselta, matkailijattarilta, jotka lähettivät postikortteja eri puolilta maailmaa ja kertoivat tarinoita kaukaisista maista. Toisaalta hän haaveili myös maailman pelastamisesta.

Niinpä Katja Vaulion intohimoina ovat sekä matkailu että ympäristöasiat – jotka ovat tiivisti yhteydessä toisiinsa. Hän kertoo: ”Vuodet ja nämä kokemukset ovat muovanneet minusta sen naisen, joka tänään olen. Minusta, pelokkaasta tyttölapsesta kasvoi maailmannainen, eurooppalainen, koko planeetan asukki. Venäjä ja Kreikka ujuttautuivat niin tiukasti pinnan alle, että koen olevani kolmen maan kansalainen, vaikka minulla yksi passi onkin.”

Ensimmäisestä osasta, jossa käsitellään myös matkailun historiaa, löydän tutun nimen: Marianne North (1830–1890), jonka Katja Vaulio nimeää sielunsiskokseen. Englantilainen North oli kasvitieteilijä ja taidemaalari, jonka todetaan viihtyneen paremmin Amazonin ja Borneon viidakoissa kuin teekutsuilla.

Löysin itse maininnan Marianne Northista ensimmäistä kertaa Puerto de la Cruzissa, Teneriffalla ja sittemmin osasin etsiä hänen maalaustensa kokoelmaa Kew’n kasvitieteellisestä puutarhasta Lontoossa (The Royal Botanical Gardens at Kew (Kew Garden). Katso video The Remarkable Miss North.

Marianne North -galleria Kew´n puutarhassa Lontoossa.

Matkakertomuksia kahdestatoista maasta

Toisessa osassa Vaulio esittelee matkakertomuksillaan kaksitoista maata, kertoo niihin liittyviä vastuullisuusvinkkejä ja antaa lukijoille runsaasti eväitä matkailuun, joka tekee maailmasta paremman paikan.

Maat ovat Kazakstan, Turkki, Japani, Intia, Venäjä, Suomi, Kreikka, Kiina, Uusi-Seelanti, Uusi-Kaledonia, Vanuatu ja Tšekki. Katja Vaulio on asunut Suomen lisäksi Kreikassa, Venäjällä ja Tšekissä ja tehnyt paljon pitkiä, hitaita matkoja pitkin Eurooppaa, Intiaa, Uutta-Seelantia ja Aasiaa.

Muutetaan matkailua

Kolmannen osan teemana on matkailu ja ympäristöongelmat ja neljännessä osassa tekijä ehdottaa: muutetaan maailmaa ja matkailua.

Sivuillaan Katja Vaulio toteaa: ”Maailma ei muutu, jos sitä ei muuteta. Oikeastaanhan tämä on ihan yksinkertaista. Mitä enemmän näen maailmaa, vuoristoja, metsiä ja eläimiä sekä eri kulttuureja, sitä enemmän arvostan sitä kaikkea ja sitä enemmän haluan, että muutkin näkisivät niiden arvon ja ainutkertaisuuden.”

Kirjan lopussa ovat vielä kiitokset, lähteet sekä lisätietoa aiheesta ja hiilijalanjälkitestit.

Millainen on Hidasta matkaa™ -konsepti?

Katja Vaulio on myös opas, joka on kehittänyt Hidasta matkaa™-konseptin. Se muodostuu seuraavista osa-alueista:

• teetä ja tunnelmaa
• hidasta, paikallisia lähestyvää matkailua
• suvaitsevuus ja vieraan kulttuurin ymmärrys
• osa matkan tuotoista menee paikallisiin ympäristöhankkeisiin
• vastuulliset hotellit ja vastuullista liikkumista
• matkustamista sesongin ulkopuolella
• hyvinvointia ja luonnon läheisyyttä
• opiskelemme aakkoset ennen matkaan lähtöä (kreikan tai venäjän)
• mukana paikallista kieltä puhuva ja paikallista kulttuuria tunteva matkakaveri.

Katja Vaulion mukaan matkailua ei tarvitse lopettaa, mutta sen on muututtava, jotta maapallo ja ihmiset voisivat hyvin myös tulevaisuudessa. Vierailu toisissa maissa saattaa olla parhaimmillaan reissaajan maailmaa mullistava kokemus.

Kuva: Pixabay.

Rakasta ihmeellistä maailmaa

Kirjan lopussa Katja Vaulio neuvoo: ”Hidasta elämää, hidasta matkaa. Uskalla ajatella eri tavalla. Yritä ja erehdy. Ennen kaikkea, rakasta. Rakasta tätä elämää, joka on meille annettu, rakasta tätä ihmeellistä maailmaa. Rakasta sitä niin paljon, että haluat puolustaa ja suojella sitä. Sillä se on ainokaisemme.”

Kuva: Gerd Altmann Pixabaystä.

Katja Vaulio: Hidasta matkaa – vastuullinen matkailija maailmalla. Minerva Kustannus. 2021. Saatavana myös sähkökirjana.

* Sain kirjan pyynnöstäni Minerva Kustannus Oy:ltä.

Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois

Merja Mähkä kertoo kirjassaan Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois Suuresta matkastaan noin puolentoista vuoden ajalta. Alussa oli vain menolippu ja suuntana Delhi. Budjettimatkan aikana hän ehti käymään 35 maassa.

Helsinkiläisen toimittajan Merja Mähkän matka alkoi syyskuussa 2009. Mukana oli 70 litrainen rinkka, jossa oli vain parit kengät ja vaatteita. Käsimatkatavaroissa oli passin lisäksi yhdensuuntainen lentolippu Delhiin ja opaskirja Intiaan. Matkaa hän oli valmistellut puolisen vuotta myyden tai hävittäen tavaroitaan.
– Nykyään kaikki on matkaa, elämäkin. Se ei muuta sitä, että matka sanan varsinaisessa merkityksessä on edelleen matka, ja enemmänkin. Minulle tämä matka oli matka omaan itseeni, pelkoihini ja haaveisiini, kirjoittaa Merja kirjan lähtemistä kuvaavassa alkuluvussa.

Tämä Suuri matka ei ollut tietystikään Merja Mähkän ensimmäinen matka, vaan niitä on riittänyt vuosien varrella. Hän on matkustanut maailmaa ristiin rastiin ja kolunnut niin Aasiaa, Afrikkaa kuin Amerikoitakin. Joten ihan kylmiltään hän ei reissuun lähtenyt.

Etelä-Aasiasta Väli-Amerikkaan

Kirja on jaettu matkan kulkua vastaaviin lukuihin: Etelä-Aasia, Kaakkois-Aasia, Afrikka, Etelä-Amerikka ja Väli-Amerikka. Luvuissa kuvataan matkan etenemistä ja kaikkea sitä, mitä reissuun kuului. Alussa on karttalehti numeroitune kohteineen ja niitä yhdistävä viiva sekä maiden ja paikkakuntien nimet ja alaotsikko ja kappaleihin on merkitty myös kuukausi ja vuosi eli näin Delhi, Intia, josta matka alkaa ja jossa Intia on Intia – syyskuu 2009. Lopussa on Tulum, Meksiko, jonne matka on päättyvineen – maaliskuu 2011.

Mukana on myös vinkkejä ja ohjeita tuleville matkustajille, kuten Näin selviät pitkänmatkan bussista hengissä, Kaikkia reseptilääkkeitä ei tarvitse ostaa mukaan, Muista huolehtia tavaroistasi! ja Tarkkana rajalla! Onko sinulla paluulippu? Lopuksi päädytään Helsinkiin.

Tekstin joukossa on paljon kuvia, joiden avulla pääsee matkan tunnelmaan. Kuvaajana on matkaaja itse sekä hänen reissukaverinsa.

Kirjassa seikkaillaan läpi 35 erilaisen maan. Mähkä törmää reissullaan mitä erilaisimpiin tilanteisiin, ihmisiin ja perinteisiin. Kirja on opas matkustamiseen, mutta samalla myös kertomus siitä, kuinka matkalla voi parhaimmillaan löytää myös itsensä.

Pelkojen kohtaamista ja luonnonihmeitä

Matkan aikana Merja Mähkä joutui kohtaamaan asioita, jotka pelottivat häntä. Niiden kohtaaminen vahvisti häntä. Luonnonihmeilläkin oli oma vaikutuksensa.

– Että maailmassa voi olla niin paljon kauneutta! Että pienen arkeni ulkopuolella voikin olla jotain niin kesytöntä, niin tavoittamatonta, niin käsittämätöntä. Ja että minä sain kaikki ne ihmeet kokea. Miksi en voisi nähdä niitä arjessani, kyselee Merja Mähkä.

Ja hän jatkaa:

– Kyse ei ollut vain siitä, että pitää matkustaa kauas, että voi nähdä lähelle. Kysymys on enemmänkin asenteesta, siitä että uskoo, että pieniä ihmeitä voi tapahtua, jos haluaa niitä sellaisina pitää. Minä halua. Se tekee maailmasta kauniimman, toiveikkaan, Merja Mähkä sanoo kirjan loppuluvussa.

Merja Mähkä sanoo myös olleensa hukassa ja päässyt sieltä pois.

– Elämä toteutunee unelman jälkeen oli ihanaa. levollista. Kaikki hyvä, mikä sitä seurasi, oli enemmän kuin olisin ikinä uskaltanut pyytää.

Kuukauden kulutus 1 336 euroa

Monia varmaan kiinnostaa, paljonko puolitoista vuotta ja tarkalleen 543 päivän reppumatka maksoi? Siitäkin Merja Mähkä tekee selkoa: Matkan kokonaishinta oli 24 039 euroa ja kuukautta kohti se teki 1 336 euroa. Mukana on kaikki: matkustaminen lentoineen, majoitukset, ruuat, juomat, retket ja ostokset.

Elämänmyönteinen ja rennolla otteella kirjoitettu kirja kannustaa lähtemään matkoille, avartamaan maailmankuvaa ja palaamaan kokemuksia rikkaampana kotiin.

Jos siis haikailet pitkää matkaa ja irtiottoa arjesta, niin tästä kirjasta voit lukea kokemuksista, haasteista ja tunnelmista. Mukana on paljon hyödyllisiä vinkkejä. Ehkä jonain tulevana aikana maailmantilanne on taas suopeampi reissaajille.

Voin myös tunnustaa, ettei minusta taitaisi olla tällaiselle reissulle. Kivaa on kuitenkin lukea rohkeampien seikkailuista maailmalla – omassa nojatuolissaan.

Mähkä, M. 2012. Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois: 543 päivän reppumatka. Helsinki: Tammi.

Tämä on toinen Lukuviikon matkakirjapostaus. Kerroin ideastani jutussa Lukuviikolla 5.-11.4. matkakirjoja esittelyssä.

Jaa

Vaikka ei lähtisikään valmismatkalle, saattaa kohdata kaikenlaisia paineita ja pakkoja. Voiko nauttia oleskelusta Italiassa, jos ei pidä viinistä, öljystä, oliiveista ja pastasta, tai eteläisessä Saksassa, jos inhoaa olutta ja makkaraa?

Jos vietät viikonlopun kaupungissa, joka on tunnettu kulttuurinähtävyyksistään, on outoa olla käymättä yhdessäkään. Jos matkustat etelään meren äärelle, sinun odotetaan lekottelevan rannalla eikä kököttävän kaiket päivät sisällä hotellissa.

Ehdottomimman tuntuinen pakko on pakko kokea matkalla elämyksiä. Miksi nähdä lähtemisen vaiva, jos matkalla on samanlaista kuin arkena, ja matkan kohteena on kotilähiön kopio? Toisaalta on selvää, että onni, hauskuus ja aidot elämykset eivät synny käskystä.

Paras suoja matkailun kaavoittumista ja pakkosuorittamista vastaan on valpas ja utelias mieli. Vahvimmat elämykset eivät varoita itsestään etukäteen, vaan leimahtavat liekkiin pienen, satunnaisen ja ohikiitävän vaikutuksesta.

Tyytyväisin matkailija lieneekin paradoksaalisesti se, joka löytää elämyksiä myös kotikadulla kulkiessaan.

Virpi Hämeen-Anttila. Elämysmatkat ja matkaelämykset. Auringosta itään -kolumni. Helsingin Sanomat 16.4.2010, s. D3.

Matkaelämyksiä

Jaa

Matkustin eksyäkseni
kaupunkeihin ja hautausmaille
matkustin nähdäkseni kaiken mahtailevuuden
kauniimmissa muunnelmissa kuin kotona
matkustin voidakseni viipyä katedraaleissa
matkustin unohtuakseni gallerioihin
lepuuttaakseni katsettani indigonsinisissä helmoissa
ja asetelmissa, valonheijastumissa
kumotussa kristallilasissa brokadilla
jossa varjojen leikki sävyttyy verenruskeaan
lepäsin pioni- ja tulppaanikimpuissa
jotka olivat jo pudottamassa loistoaan
lepäsin tyhjyydessä, surumielisyydessä
malmin ja symbaalien tuolla puolen
matkustin unohtaakseni itseni
astuakseni iltamaisemaan
yhdessä välinpitämättömien ihmisten kanssa
kuunvalaisemaan hylkyyn, matkustin
voidakseni hengittää tuntemattomien mestareiden vierellä
ja ladattuja hiljaisuuksia, päästäkseni vapaaksi
vapautuakseni pyörregalaksien ryppäistä
ohimoideni välissä, matkustin ja tatuoin
silmäluomiin rukouksen ja memento morin
raunioistaan nousevan kaupungin satamakortteleissa
muille maille menneen sodan jälkeen
jossa kaikki patoutunut kosto yrittää peittää tulevat kasvonsa.

                         Martin Enckell

Vapaasti käännetty ruotsinkielisestä runosta; Päivi Seppä-Lassila ja Esko Kukkasniemi.

Runon löysin pari vuotta sitten Tyynenmerekadulta (?) Helsingistä, jossa se on kirjoittu isoon laattaan ruotsiksi. Runon rivitys ei tässä vastaa alkuperäistä.

Matkustin eksyäkseni

Jaa

Kerran komentosillalla

sumussa

– taitaa olla huono näkyvyys, kysyin

– puoli merimailia, kippari sanoi,

sen pidemmälle

ei tarvitse koskaan nähdäkään

Kyllikki Villa: Koipitoipilas. Runoja. Like 2009, s. 42.

Puoli merimailia

Hymyillen ruuhkajunassa

Ensimmäisten kuukausien aikana täydet junat hermostuttivat minua ja olin stressaantunut: olin pahalla tuulella ja kaksin verroin väsyneempi iltaisin. Lopulta en pitänyt enää negatiivisuudestani ja päätin lopettaa kielteiset ajatukset ruuhkista ja odottelusta. Päätin lopettaa myös kilpailun istumapaikoista ja seisoa suosiolla kaikki matkat ja vain hymyillä mitä enemmän suututti tai jalkoja särki korkokengissä. Silloin en omistanut matalia kenkiä saati lenkkareita. Päätökseni jälkeen matkustaminen ruuhkajunissa muuttui siedettäväksi. Opin nukkumaan seisaaltaan käsilenkkiin tukeutuen. Valveilla ollessani keskityin vain hymyilemään ja pakotin itseni ajattelemaan mukavia asioita. Se tehosi. Oloni helpotti merkittävästi ja elämästäni tuli paljon kevyempää.

Minna Eväsoja: Melkein geisha. Hurmaava ja hullu Japani. Gummerus 2017. S. 167.

Jaa

Avopuolisoni, joka on tyypillinen ei-matkailija, kyseenalaistaa reissaamistani ja kommentoi, ettei ihmisyyteen ja ympäröivään yhteiskuntaan perehtymisen välttämättä tarvitsisi edellyttää fyysistä siirtymistä paikasta toiseen. Hänen mielestään matkailua voisi yhtä hyvin harrastaa kirjojen välityksellä ja oman pään sisällä. Ehkä niinkin, mutta minulle asiayhteydet jäävät liian abstrakteiksi, ellen saa eläviä todisteita niiden olemassaolosta ja pääse kokeilemaan edes jossakin määrin omin aistein. – – –

Pääosin olen kuitenkin sitä mieltä, että asioiden suhteuttaminen maailmanlaajuiseen mittakaavaan on tehnyt minulle hyvää. Matkustelulla on hiukan samankaltainen vaikutus kuin kaunokirjallisuuden lukemisella. Sekä lukutoukka että matkafriikki saavat tutustua niin monenlaisiin elämäntyyleihin, että lopulta heitä ei hetkauta juuri mikään ilmiö tai tapa. He toteavat ennemmin: ”voihan noinkin tehdä”, kuin: ”kylläpä ihmiset ovat omituisia”.

Per J. Andersson: Kaunis on matkaajan maailma. Karttakeskus 2019, s. 217.

Voihan noinkin tehdä

Matkalla jossain päin Suomea

Tänä kesänä kotimaan matkailu pääsee arvoonsa. Suomesta löytyy hienoja paikkoja, joihin kannattaa tutustua.

Muistatko vielä radiosta tuon otsikossa mainitun sanonnan? Se on ajalta ennen kännyköitä, jolloin läheiset yrittivät tavoittaa kotimaassa matkailevia lomailijoita radiossa luettujen henkilökuulutusten avulla

Vaikka osa koronan aiheuttamista matkustusrajoituksista on purettu, monet valitsevat tänä kesänä kotimaisen matkakohteen ja taas ollaan matkalla jossain päin Suomea.

Kerään tähän postaukseen muutamia matkavinkkejä aiemmista jutuistani. Toivottavasti löydät jotain kiinnostavaa, jos omat menosuunnitelmasi ovat vielä avoimia. Blogistani löytyy paljon muitakin kotimaisia kohteita.

Omalaatuisia matkakohteita museoista huvipuistoihin

Suomesta löytyy vaikka mitä, kuten todetaan myös yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin matkakirjassa Europe – Off The Wall. A Guide to Unusual Sights vuodelta 1988. Oppaassa on kahdeksan sivua Suomesta ja sen omalaatuisista matkailunähtävyyksistä. Mukana ovat seuraavat paikkakunnat: Alahärmä, Turku, Helsinki, Mikkeli, Tampere, Iisalmi/Sonkajärvi, Rovaniemi ja Kuopio/Tuusniemi.

Tein tämän kirjan matkakohdemaininnoista kaksi postausta vuonna 2016 ja tutkin, mitä on jäljellä Suomesta mainituista omalaatuisista turistikohteista. Niistä osa oli lopettanut toimintansa ja osa siirtynyt toiselle paikkakunnalle. Postaukset löytyvät otsikoilla Omalaatuisia matkailukohteita I: Suomi ja Omalaatuisia matkailukohteita II: Suomi.

Mukana oli myös sellaisia kohteita tai tapahtumia, jotka ovat säilyneet muuttumattomina, kuten esimerkiksi heinäkuun 27. päivänä vietettävä Unikeonpäivä. Sen historia ulottuu Naantalissa ainakin 1880-luvulle. Päivän ohjelmaan kuuluu muun muassa aamulla alkava herätyskulkue, valtakunnan virallisen Unikeon mereen heitto, kulkue, lasten pukukilpailu, musiikki- ja teatteriesityksiä sekä markkinatori.

Unikeonpäiviä ei vietetä perinteisin menoin tänä kesänä, mutta tapahtumajärjestäjät miettivät mahdollisuuksia järjestää Unikeonmarkkinat.

Kuva: Visit Naantali.

Omalaatuisten kohteiden joukossa on monta museota, kuten Kansainvälinen pullomuseo Sonkajärvellä, Haiharan nukkemuseo, nykyisin Nukke- ja pukumuseo Tampereella,Kansainvälinen Kultamuseo Sodankylän Tankavaarassa, Mekaanisen musiikin museo  Varkaudessa, Hotelli- ja ravintolamuseo ja Helsingin yliopistomuseo Helsingissä, Valion ylläpitämä Meijerimuseo Nummi-Pusulassa (lopettanut toimintansa) sekä 1700-luvulta peräisin olevan Qwenselin talon yhteydessä toimiva Apteekkimuseo Turussa.

Off The Wall -opas esittelee myös Saunakylän, joka toimii nykyisin Jämsän Juokslahdessa. Hankkeen takana on vuonna 2011 perustettu Suomen Saunakulttuuri ry.

Koko perheen kohteista mukana ovat Visulahden matkailukeskus Vahakabinetteineen. Joulupukin löytää edelleen Napapiirillä sijaitsevasta Pajakylästään,  jossa hän tapaa ympäri maailmaa tulevia ystäviään vuoden jokaisena päivänä. Härmästä löytyy Huvivaltio Powerpark.

Salosta opas mainitsee Helisnummen siunauskappelin osoitteessa Hämeenkyläntie 2. Vuonna 1964 käyttöön vihitty kappeli on arkkitehti Eero Eerikäisen suunnittelema. Oppaasta ei selviä, miksi juuri tämä kappeli on kirjaan valittu – ilmeisesti arkkitehtuurin vuoksi.

Kotikaupungistani Turusta on mainittu myös keskiaikaiset Juhana-herttuan pidot, joita järjestetään Turun linnassa.

Naantalista Haminaan

Naantalia voi suositella käyntikohteeksi koko perheelle muulloinkin kuin Unikeonpäivän aikaan. Se on viehättävä vanha kaupunki idyllisine puutaloineen meren rannalla. Lapsille sieltä löytyy Muumimaailma Kailon saaressa.

Valokuvia Naantalista löytyy täältä. Jutussa Naantali – kuin ulkomailla olisi kerron muutaman tunnin kesäisestä iltaretkestäni Naantaliin. Jutussa mainittu Villa Randala ei ole enää toiminnassa.

Postauksessani Jukka Rintalan Unelmien aika kerron muotitaiteilijan myyntinäyttelystä Wanhalla Raatihuoneella Naantalissa.

Tänä vuonna Jukka Rintalan tuotantoa nähdään Haminassa. Unelmien tanssiaiset -näyttelyssä on pukuja ja maalauksia.  Haminan raatihuoneen valtuustosali muuttuu tanssisaliksi, jossa designpuvut tanssivat kristallikruunujen alla. Näyttely on avoinna tiistaista sunnuntaihin 2.7.–15.8.2020.

Jukka Rintalan kädenjälki näkyy Haminassa myös toisaalla. Hänen kattausnäyttelynsä yhdessä lasitaiteilija Anne Takasen kanssa on nähtävissä Kauppatorin reunalla sijaitsevassa Sevenon lasitaideliikkeessä.

Jukka Rintala Naantalissa.

Maarianhaminasta Mathildedaliin

Pub Niska Maarianhaminan merikorttelissa, Sjökvarteret -alueella.

Kuin ulkomailla olisi -sarjaan kuuluu myös Ahvenanmaa ja sen pääkaupunki Maarianhamina. Olen käynyt siellä usein alkaen kansakoulun kuudennen luokan luokkaretkestä. Sittemmin olen vieraillut siellä niin ryhmissä kuin yksinkin.

Postauksia löytyy otsikoilla Itsenäinen ja omintakeinen Ahvenanmaa – Meren kansan saaristo, merenkulkumuseota ja museolaiva Pommernia esittelevä Merenkulkua maakravuille Maarianhaminassa sekä puutaloarkkitehtuuriin liittyvä postaus Hildan puutalot lehmusten kaupungissa. Hilda Hongell oli Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Turun saaristo on myös hieno kesäkohde. Olen kertonut Kökarista postauksessani Hyviä valoja etsimässä Kökarissa. Kyseessä oli Turun seudun luonnonvalokuvaajien matka saarelle.

Toinen samassa porukassa tehty reissu suuntautui viehättävään Mathildedaliin. Sieltä kirjoitin postaukset Mainio Mathildedal ‒ kyläidylliä ja avaraa luontoa ja Kuvauksellista luontoa Mathildedalissa. Kävin paikkakunnalla myös viime juhannuksena, kun Ravintola Terhossa oli Kakkupoikien keikka – ja Loirin laulun sanoin ”oli kova meno päällänsä” kuten yleensäkin tämän bändin soitannon aikana.

Ex tempore -matkan majoitus oli hyvin hakusessa, mutta saimme huoneen Brännbodan vanhassa kansakoulussa toimivasta Bed & Breakfast -tyylisestä majoituspaikasta.

Aamiainen nautittiin Kansakoulun värikkäässä ravintolasalissa.

Yyteristä Kristiinankaupunkiin

Hiekkarantaa Yyterissä, Porissa.

Jos kaipaat hiekkaista uimarantaa, niin sellainen löytyy Yyteristä Porista. Tietoa ja tunnelmia viikonloppumatkaltani löytyy jutusta Yyterissä riittää rantaa – ja sitähän riittää kuusi kilometriä. Kuvia löytyy postauksesta Hiekkaa, merta ja aurinkoa Yyterissä.

Yyterin ranta sai hienon huomionosoituksen helmikuussa 2016, kun brittiläisessä The Guardian -lehdessä esiteltiin parhaita uimarantoja. Jutun mukaan Yyteri on kymmenen perheystävällisimmän rannan joukossa Euroopassa ja yksi hienoimmista Pohjoismaisista rannoista.

Yyteristä matka jatkui rantateitä kohti Kristiinankaupunkia. Hieno vanha merenrantakaupunki sekin. Postaus löytyy otsikolla Kauppakadulta Kissanpiiskaajankujalle.

100 syytä matkailla Suomessa sekä kurjimmat nähtävyydet

Lisää ideoita kotimaan matkailuun löytyy 100 syytä -sivustolta. Siellä voi tehdä myös matkaminätestin ja löytää sopivan kotimaan matkakohde-mätsin.

Testin mukaan olen Kulttuuri-Kaisa: ”Uit kuin kala vedessä vanhoissa kaupungeissa, Googlaat ennen matkaan lähtöä Unescon maailmanperintökohteita, museoita ja konsertteja sekä kivoja gallerioita. Meillä on sinulle uutinen: Suomen kesä on täynnä kulttuuria.” Jo vain, meni testi kohdalleen.

Näkökulmaa kotimaan nähtävyyksiin tarjoaa myös Veikkauksen X-asiakaslehti, jossa on julkaistu juttu otsikolla Suomen kurjimmat nähtävyydet. Jutussa toivotetaan tervetuloa ”matkalle Suomen keskipisteeseen, kurjiin nähtävyyksiin ja kansalliseen melankoliaan. Kartta käteen ja tutkimusmatkalle!”

Anneli S. Rufus & Kristan Lawson: Europe Off the Wall: A Guide to Unusual Sights. John Wiley & Sons. 1988.