Ensimmäisten kuukausien aikana täydet junat hermostuttivat minua ja olin stressaantunut: olin pahalla tuulella ja kaksin verroin väsyneempi iltaisin. Lopulta en pitänyt enää negatiivisuudestani ja päätin lopettaa kielteiset ajatukset ruuhkista ja odottelusta. Päätin lopettaa myös kilpailun istumapaikoista ja seisoa suosiolla kaikki matkat ja vain hymyillä mitä enemmän suututti tai jalkoja särki korkokengissä. Silloin en omistanut matalia kenkiä saati lenkkareita. Päätökseni jälkeen matkustaminen ruuhkajunissa muuttui siedettäväksi. Opin nukkumaan seisaaltaan käsilenkkiin tukeutuen. Valveilla ollessani keskityin vain hymyilemään ja pakotin itseni ajattelemaan mukavia asioita. Se tehosi. Oloni helpotti merkittävästi ja elämästäni tuli paljon kevyempää.
Minna Eväsoja: Melkein geisha. Hurmaava ja hullu Japani. Gummerus 2017. S. 167.
Parasta lähteä nyt 