K niin kuin kuva –helmikuun kuvahaaste IV

Kristiina K. -blogia pitävän Kristiinan kuvahaaste helmikuulle jatkuu neljänteen ja viimeiseen osioon. Hän antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja. Aloitin haasteen myöhässä, joten lopetus jäi maaliskuun puolelle.

Aiheina ovat nyt:

20.2. Kuivunut
21.2. Kala
22.2. Kalenteri
23.2. Kiiltävä
24.2. Katos
25.2. Keltainen
26.2. Kori
27.2. Katu
28.2. Kesä

Kuivunut

Käärme meni menojaan, vanha nahka jäi Toivonniemen rannalle.

Käärme luo nahkansa, senhän me tiedämme. Mitä luodulle nahalle tapahtuu? Se jää jonnekin maastoon ja vähitellen katoaa sinne. Tämä nahka pääsi hetkeksi ihmeteltäväksi ja kuvattavaksi Turun Ruissalossa sijaitsevan Toivonniemen kesäkodin pöydälle.

Käärme lienee rantakäärme; niitä ainakin on nähty saunalle vievän rantatien kivikossa.

Kala

Kalasta oli vähän kuvia kokoelmissani. Joudun turvautumaan nyt kuvaan, jossa kala on joutunut jo ruoanlaittovaiheeseen. Kyseessä on Saimaasta Lappeenrannan läheltä pyydetty hauki, josta veljeni Juha valmisti haukimureketta. Sain sitä parilla illallisella syyskuussa 2020, kun olin muutaman päivän vierailulla. Oli maukasta. Olen itse tosi huono kalakokki, enkä ole koskaan tehnyt haukimureketta.

Kalenteri

Kalenterin kuvaakaan ei ollut helppoa löytää. Mummun kalenterin olen kuvannut; se on äidilleni Anjalle tehty kalenteri, jossa on kalenterikuvina mummun lastenlapsia, joita on seitsemän. Kannessa on kuva äidistä vuonna 2018, jolloin vietettiin hänen 80-vuotispäiviään Alajärvellä. Päivänsankarin juhla-asuna on Suomi-puku.

Kiiltävä

Ritarihuoneen kullattu kattokruunu. Tarkemmin katsottuna siitä voi löytää leijonan, Suomen vaakunaeläimen.

Kiiltävää valikoitui edustamaan kattokruunu Ritarihuoneelta. Olen ollut siellä vain kerran, kun Kyproksen matkailuorganisaatio ja Kyproksen suurlähetystö kutsuvat vieraita Ritarihuoneelle iltatilaisuuteen, jossa juhlistettiin Pafoksen nimittämistä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2017.

Katos

Katos on viritetty Marbellaan, kun edessä on viikon pituinen San Bernabé -juhla kesäkuun alussa. Iltaisin kaupungilla oli kaikenikäistä väkeä pukeutuneena parhaimpiinsa, osalla naisista oli värikäs flamencoasu. Ruokaa ja juomaa sekä musiikkia ja tanssia riitti.

Keltainen

Tämä iloinen ja keltainen ankka löytyi Cafe Ankan korista. Turussa Itäisen Rantakadun varrella ja lähellä Martinsiltaa sijaitseva kesäkahvila Cafe Ankka on tunnettu munkeistaan. Keväällä 2023 juhlitaan kahvilan 20-vuotissynttäreitä.

Kori

Kuvassa on valaistu pyörä Scandic Hamburger Börsin edessä Turussa, mutta onhan siinä myös kori kasveineen.

Katu

Katukuva on Läntiseltä Rantakadulta Turusta elokuussa Taiteiden yönä. Ennestäänkin värikäs katu kahviloineen, terasseineen, kukkineen ja puineen täyttyi taiteilijoista yleisöineen.

Kesä

Kesäinen päivä Menkijärvellä, Etelä-Pohjanmaalla. Kesäisiä kuvia olisi ollut paljonkin, mutta tämä kuva ja paikka liittyy lapsuuteni kesiin. Perheemme vietti heinäkuiset lomat isän vanhempien luona Kurejoella, Alajärvellä.

Navetassa oli lehmiä ja yksi hevonenkin, joten työvoimamme oli tarpeen heinäpellolla. Silloin timoteit koottiin vielä seipäille ja kuivuttuaan latoon. Siellä oli hauskaa pomppia ja tiivistää heinää. Joskus pakkauduttiin autoon ja suunnattiin lähimmälle järvelle, noin seitsemän kilometrin päässä olevalle Menkijärvelle. Olipa mahtava tunne päästä hikisenä ja pölyisenä uimaan järviveteen.

Kuvahaasteeseen olen nyt vastannut. Pääsin tavoitteisiin ja pystyin käyttämään omia kuviani, joskin parissa kohtaa hiukan kaukaa hakien. Kuvista olisi riittänyt pitempiäkin tekstejä, mutta päätin pitää ne melko lyhyinä.

Lue myös:

Lomanen Lappeenrannassa

Ritarihuoneen kultakruunujen alla

Pafos Euroopan kulttuuripääkaupunkina 2017

Matkabloggaajat Marbellassa

Paluu lapsuuden kesäkokemuksiin

K niin kuin kuva –helmikuun kuvahaaste III

Kristiina K. -blogia pitävän Kristiinan kuvahaaste jatkuu kolmannella osalla. Hän antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Aloitin tämän haasteen myöhässä, enkä ole vielä ottanut päiviä kiinni.

Kristiina K:n mukaan kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja. Yritän parhaani mukaan käyttää vain omia kuviani, mikä ei ole kaikkien aiheiden kohdalla yhtä helppoa. Toiseksi pyrin löytämään kuvia, jotka liittyvät matkoihini.

Aiheina ovat nyt:

13.2. Keramiikka
14.2. Kataja
15.2. Kannu
16.2. Köynnös
17.2. Karkki
18.2. Kivi
19.2. Kylmä

Keramiikka

Jerezin kellomuseossa oli suuri kokoelma erilaisia ajannäyttäjiä.

Keramiikka-aiheisia kuvia löytyy paljonkin astioista taide-esineisiin. Kuvan hurjannäköinen kello kuuluu kellomuseon kokoelmiin Jerezissä, Espanjassa. Paikan englanninkielinen nimi on The Palace of Time ja espanjaksi El Palacio del Tiempo.

Museon kerrotaan olevan ainoa laatuaan siinä suhteessa, että sen kellot toimivat ja käyvät siis ajassa. Kokoelma on Euroopan laajin ja esillä on lähes 300 kelloa seinä- ja pöytäkelloista rannekelloihin. Vanhimmat kellot ovat 1600-luvulta. Museo sijaitsee vuonna 1873 valmistuneessa palatsissa, jossa voidaan järjestää myös kokouksia ja tilaisuuksia.

Tutustuin kellomuseoon matkabloggaajien TBEX-konferenssin yhteydessä järjestetyllä kolmen päivän matkalla.

Kataja

Tervalepästä ja katajasta tehdyt lastat ovat osa EcoFurn®-yrityksen valikoimaa.

Kataja oli tämän kuvakokoelman vaikeimpiin kuuluva aihe. En ole ilmeisesti kuvannut kasvavia katajia, mutta melko tuoreessa muistissa olivat vielä joulukuussa 2022 Tampereen Kirjafestareista tutkimani EcoFurn®-yrityksen puiset tuotteet.

Kuvassa olevissa lastoissa materiaaleina ovat pellavaöljytty tervaleppä ja kataja. Etualalla olevat veitset ovat visakoivua. Muita yrityksen käyttämiä puulajeja ovat tammi ja saarni. Tuotevalikoima on laaja keittiövälineistä huonekaluihin ja linnunpöntöistä hyönteishotelleihin.

Kannu

Kaunis lasikannu ja muita ateriointiin tarvittavia esineitä Kastelholman linnassa Ahvenenmaalla.

Kannu oli myös vaikeasti löydettävä kohde. Kuvan kaunis sini-vihreä kannu koristaa kattausta Kastelholman linnassa. Kiinnostaisi tietää, onko se jonkun vanhan lasikannun mukaan tehty? Kala, kinkku ja muut ruoat ovat keinotekoisia ja kuvaavat menneen ajan aterioita ja ruokakulttuuria.

Kastelholman linna on Ahvenanmaan ainoa keskiaikainen linna. Sen rakentaminen alkoi 1300-luvun lopulla, ja ensimmäinen maininta siitä löytyy vuodelta 1388. Se toimi puolustuslinnakkeena. Ahvenanmaa oli tuolloin itsenäinen hallintoalue ja Kastelholma oli sen keskus.

Kastelholman linnan olen tainnut nähdä ensimmäistä kertaa luokkaretkellä 1970-luvun alussa. Yllä olevan kuva on viimekeväiseltä Ahvenanmaan matkaltani. Tuolloin, toukokuun lopussa koko alue oli kukassa.

Köynnös

Muratti on yleinen kasvi vanhoilla brittiläisillä hautausmailla ja puistoissa.

Köynnöskuvia oli helppo löytää. Valitsin tämän minua puhuttelevan hautakiven kuvan, jonka mietelause ”No not grieve. We are all pilgrims on a journey towards the same destination.” laittaa ajattelemaan. Ilmaisu saattaa olla peräisin jostain tunnetusta tekstistä, mutta nyt en saanut jäljitettyä alkuperää.

Hautakivessä ei muistaakseni ollut henkilön nimeä. Tämä hauta löytyy Highgaten hautausmaalta (Highgate Cemetery) Lontoosta. Kävin siellä ystäväni Suen kanssa.

Hautausmaalta ovat viimeisen leposijansa saaneet monet tunnetut henkilöitä. Heistä kuuluisin heistä lienee Karl Marx. Myös brittiläisen punkbändi Sex Pistolsin ja New York Dollsin manageri Malcolm McLaren sekä kirjailija Douglas Adams on haudattu Highgaten hautausmaalle.

Köynnös on muratti. Niitä on useita lajeja, ja ne ainavihantia, ilmajuuriensa avulla tukea pitkin kiipeileviä ja suikertelevia köynnöskasveja. Englantilaisissa puistoissa sitä näkee paljon.

Karkki

Herkkutarjotin odotti bloggaajia Muotiputiikki Helmessä Somerolla.

Vaaleanpunainen kuohuviini ja vaahtokarkit odottivat meitä bloggaajia, kun menimme tutustumaan somerolaiseen Muotiputiikki Helmeen, joka kertoo olevansa 1950-luvun tyylinen elämyskohde. Vaaleanpunainen taitaa olla liikkeen omistajan Anita Hallapellon lempiväri, sillä hänen autonsakin on sen värinen ‒ Cadillac.

Kivi

Kiveä monessa muodossa Katariinan Meripuistossa.

Katariinan Meripuisto on yksi monista Kotkan hienoista viheralueista. Sieltä löytyy kiviä niin luonnonmukaisessa kuin jalostetussakin muodossa. Tämän seitsemästä erilaisesta graniittilaadusta koostuvan pöydän ääreen mahtuu jopa 50 henkilöä.

Kylmä

Banana Split jerseyläiseen tapaan. Alkuperäisen yhdysvaltalaisen ohjeen mukaan jälkiruokaan
kuuluu vanilja-, suklaa- ja mansikkajäätelöä.

Kylmää ei voi vangita kuvaan, mutta voi valita kuvattavaksi kylmiä asioita. Olisin voinut etsiä talvi- jää- tai lumikuvia, mutta lähdin hakemaan jäätelökuvia. Niitä olisi ollut muitakin kuin tämä Banana Split -annos, joka on kuvattu Les Jardins de la Mer
-puistossa Jerseyssä. Vietin saarella hienoja syys- ja lokakuisia viikkoja vuonna 2018.

Wikipedia kuvailee tätä jäätelöannosta näin: ”Banana Split on jäätelöstä valmistettava jälkiruoka, joka nimensä mukaisesti sisältää banaania. Jäätelön ja banaanin lisäksi se sisältää usein kermavaahtoa, ananasta, vohvelia, mansikoita, pähkinöitä, suklaakastiketta ja kirsikoita.”

Lue myös:

Ajelulla Ahvenanmaalla

Hurmaava Helmi – muotiputiikki meijerissä

Puistot Kotkan nähtävyyksinä

Matkalla Jerseyn saarelle

K niin kuin kuva – helmikuun kuvahaaste II

Jatkan nyt Kristiina K. -blogia pitävän Kristiinan kuvahaastetta helmikuulle.

Kristiina K. antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Hän ohjeisti, että kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja.

Aiheina ovat nyt:

6. Kirjava

7. Kudin

8. Kamera

9. Komea

10. Kahvi

11. Kurkku

12. Koristeellinen

Kirjava

Luova lady huovuttaa Toivonniemessä, Ruissalossa.

Tämänkertaiset aiheet ovat haastavia, kun yritän löytää kuvat omista otoksistani. Kirjavan osalta päädyin tähän Luovien ladyjen viikolta otettuun kuvaan, vaikka sellainen oli jo ensimmäisessäkin osiossa.

Yhtenä kesänä ladyt olivat kiinnostuneita huovutuksesta, ja viikon aikana syntyi pieniä huopaotuksia, laudeliinoja ja muita tuotteita. Tässä kuvassa on iloista kesätunnelmaa ja värien kirjavuutta.

Kudin

Villasukat odottavat pääsyä pukinkonttiin Cafe Qwenselissä.

En kudo itse, joten kutimia ei ole ollut lähistöllä kuvattavaksi. Tarkalleen aiheen mukaista kuvaa en löytänyt kuvistani, mutta kutimilta valmistuneita tuotteita oli näytillä ja tarjolla joulun alla muutama vuosi sitten turkulaisessa, tunnelmallisessa 1700-luvun miljöössä toimivassa kahvilassa Apteekkimuseon naapurissa eli Cafe Qwenselissä.

Kahvilan löytää Aurajoen rantamilta osoitteesta Läntinen Rantakatu 13 B, Turku. Siellä voi nauttia muuan muassa paikan päällä valmistettuja perinteisiä leivonnaisia sekä Afternoon Tea -tarjoiluja.

Kamera

Paparazzi-näyttely Loviisan museossa.

Kamerakuvia olisi löytynyt runsaastikin, mutta tämä on mielenkiintoisin. Se on peräisin Loviisan kaupungin museossa olleesta mielenkiintoisesta näyttelystä vuoden 2021 syksyllä. Se kertoi loviisalaisesta Aatos Åkerblomista ja hänen 1960- ja 1970-luvun valokuvistaan.

Näyttelyssä kerrottiin, että omalaatuinen kuvaaja Aatos Åkerblom (1916–1997) oli kuin paparazzi. Hänen toimintaansa kuvataan näin: ”Hän dokumentoi tiloja, joita kukaan muu ei ollut keksinyt valokuvata. Hän pääsi kameroineen kaikkialle ja oli aina valmiina nappaamaan kuvan ennen kuin hetki oli ohi.”

Komea

Lupiineja Kurejoella, Alajärvellä.

Komea oli näistä K-sanoista vaikein. Olen muistelevani, että synnyinseutuuni Etelä-Pohjanmaahan liittyisi jokin sananlasku, jossa käytetään komeaa, mutta en sellaista nyt löytänyt – se olisi voinut johdattaa sopivaan kuvaan.

Jotenkin päädyin sitten lupiiniin, joka on oikealta nimeltään komealupiini (Lupinus polyphyllus). Tämä Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva myrkyllinen kasvi on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Harmi, sillä onhan tämä ihan värikäs ja komea kasvi kesä-heinäkuisilla kukinnoillaan.

Kahvi

Tuhannen Tuskan Kahvilan kaunis kahvi- ja kakkutarjoilu.

Kahvikuviakin olisi löytynyt useampia, mutta valitsin koristeellisimman kuvan. Se on otettu viime kesänä Tuhannen tuskan kahvilassa Loviisassa. Se sijaitsee paikassa, jossa kieltolain aikaan toimi salakapakka; osoite on Liisantalo, Poikkikatu, Loviisa. Kävimme siellä viime heinäkuussa eräällä Luovien ladyjen päiväretkistä.

Kahvila on sisältä viihtyisä, mutta ulkonakin kelpaa istuskella kauniina kesäpäivänä. Kahvi tarjoillaan kauniista kupeista ja kakku on maistuvaa.

Kurkku

Tämä Alan´s Cafen tarjoilu taisi korvata lounaan eräällä Hangon reissullani.

Kurkusta en löytänyt kuvaa kokonaisena. Tässä tuota mainiota salaattiainesta tarjoillaan piirakan kyljessä. Jälkiruokana on kakkupala.

Paikkana on vanhasta puutalosta löytyvä Alan´s Cafe Hangossa, osoitteessa Raatihuoneentori 4. Saman katon alla on kahvila, käsityöläisten puoti sekä second hand -liike Ditt & Datt sekä antikvariaatti. Käyn siellä aina Hangon reissuillani, jos vain mahdollista.

Koristeellinen

Saimme Instagram-hullutteluumme paikallista vahvistusta.

Tämä puna-viherkuvioinen huivi on mielestäni koristeellinen. Huivi liittyy TBEX-matkabloggaajien Ostravassa Tšekissä vuonna 2018 pidettyyn konferenssiin ja sen jälkeiseen tutustumismatkaan, johon osallistui kymmenkunta bloggaajaa. Retkeilimme kolmen päivän aikana Olomoucin alueella, muun muassa Jeseníkissä.

Tämä koristeellinen huivi sekä olkihattu kiersivät jokaisen harteilla ja päässä ja otimme Instagram-poseerauksia parodioivia kuvia. Koristeellisuutta markkeeraavassa kuvassa ei ole kuitenkaan kukaan seurueestamme, vaan kansanedustajana ja pormestarinakin toiminut herra, joka oli mukana seurueessamme Jeseníkissä.

Kuvauspaikka on kukkulalla, jonka alapuolella oleva Priessnitz-kylpylä tunnetaan yhteydestään Vincent Priessnitziin, joka oli vesiterapian varhainen kannattaja ja maailman ensimmäisen modernin vesiterapeuttisen instituutin perustaja.

Huh, selvisinpä omilla kuvillani, joskin lavealla tulkinnalla. Saas nähdä kuinka käy seuraavan erän kanssa.

Lue myös:

K niin kuin kuva – helmikuun kuvahaaste I

Luovat ladyt Ruissalossa

Loviisan paparazzi Aatos Åkerblom

Flaneerausta pitsihuviloiden vaiheilla

Olomouc ‒ kaupunkien kaunotar

Ostrava!!!

K niin kuin kuva –helmikuun kuvahaaste I

K niin kuin kuva tai K niin kuin Kristiina, sillä Kristiina K -blogin pitäjä antoi kuvahaasteen helmikuulle. Jokaiselle kuukauden päivälle pitää löytää oma k-kirjaimella alkava kuva. Keittiöstä lähdetään ja kesään päädytään.

Kristiina K. nimeään kantavasta blogista haastoi julkaisemaan helmikuun aikana K-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Hän ja moni muu on jo ehtinyt julkaista useamman postauksen, joiden keskiössä ovat näin valitut kuvat. Huomasin kyllä haasteen tammi-helmikuun vaihteessa, mutta en heti tarttunut siihen. Nyt aloitan vähän jälkijättöisesti, mutta ehkä se ei haittaa.

Kristiina antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Hän ohjeisti, että kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja.

On mielenkiintoista, löydänkö kaikkiin aiheisiin kuvan omista otoksistani vai täytyykö turvautua muiden kuviin. Tämän ensimmäisen viiden kuvan erän valokuvat ovat omiani. Tarkoitus on myös, että ne liittyisivät jotenkin matkoihini tai käymiini paikkoihin.

Ensimmäiset aiheet ovat tässä:

1. Keittiö
2. Käpy
3. Keskellä
4. Kaatunut
5. Kakku

Keittiö

Norpas-residenssin keittiö oli kokkauspaikkani maaliskuussa 2021. Puutalon toisen kerroksen asuntoon ei tullut eikä sieltä mennyt vettä, joka oli tietysti outo kokemus kaltaiselleni kerrostaloasujalle.

Vietin pari kevättalvista viikkoa Norpas-residenssissä Taalintehtaalla. Se oli mukavaa vaihtelua korona-aikana. Tein siellä etätöitä ja illalla edistin omia kirjoitusprojektejani. Vesi piti kantaa asuntoon ja viedä sieltä pois ämpäreissä. Yhteiskäytössä olevat vessat sekä suihku- ja saunatilat olivat alakerrassa. Pattereiden lisäksi lämmintä sai puuhellasta ja pönttöuunista.

Käpy

Käpykuvia lienee muitakin, mutta tämä löytyi helposti. Kuvauspaikkana on Toivonniemi Ruissalossa.

Kuulun Luovat ladyt -ryhmään, joka kokoontuu heinäkuun alussa viettämään yhteistä lomaviikkoa. Alkuvuosina paikka oli aina sama eli Kesäkoti Toivonniemi Ruissalossa. Se on Turun Seudun Hengitysyhdistyksen ylläpitämä. Majoitustilat ovat vaatimattomia ja täälläkin mukavuuslaitokseen täytyy erikseen lähteä; mäntyjen takana pilkottaa ulkohuussi.

Toivonniemessä olemme viikon lähellä luontoa. Saunomme, uimme, grillaamme ja vietämme kesän parasta aikaa joko omassa tai muiden seurassa luovien puuhien tai laiskottelun merkeissä. Kolmena viime vuotena olemme viettäneet viikkomme muualla Toivonniemen remonttien vuoksi, mutta ensi kesänä meidän on tarkoitus palata taas Toivoniemeen.

Keskellä

Hangon Casinon edustalla on pyöreä vesiallas, jonka keskellä on suihkulähde. Juhannussalko koristaa hiekkarantaa.

Hanko on yksi lempipaikoistani. Olen käynyt siellä useita kertoja, pääosin syksyisin, jolloin olen osallistunut Hanko Fotofestivaliin. Ensi syyskuussa vietetään festivaalin kymmenvuotisjuhlia, joiden ajankohta on saamani tiedon mukaan 9.9.2023. Blogistani löytyy paljon Hanko-postauksia.

Kaatunut

Kaatunut puu lumikerroksen alla Tähkäpuistossa, Turussa.

Kuva kaatuneesta löytyi tammikuisista Tähkäpuiston kuvista. Blogini nimen loppuosa on ”matkoja lähelle ja kauas”. Tähkäpuisto onkin kotiani lähin paikka, josta olen tehnyt postauksia. Sitä kutsutaan myös Ruusupuistoksi, sillä siellä kasvaa muun muassa satoja ruusupensaita, lajikkeita on 400.

Kakku

Kuvassa on espanjalainen juustokakku.

Matkabloggaajien ja matkakohteiden markkinoijien TBEX-konferenssi järjestettiin viime vuonna Marbellassa kesäkuun alkupuolella. Kakkukuvia minulla olikin yllättävän paljon, mutta valitsin tämän kuvan koska se liittyy viime vuoden upeimpaan matkaani.

Ennen varsinaista konferenssia ohjelmassa oli kaksi retkipäivää, ja toisen päivän lounaan nautimme The Beach Club Higuerón -rantaravintolassa (Av. del Sol 225, Playa de Carvajal, 29631 Benalmádena, España). Kuvan juustokakku kruunasi monesta pienestä annoksesta koostuneen aterian.

Lue myös:

Residenssielämää Taalintehtaalla

Luovat ladyt Toivonniemessä

Minun Hankoni on syksyinen

Talven ihmemaa Tähkäpuistossa

Matkabloggaajat Marbellassa

Jaa

Jaa

Jaa

Jaa

Jaa

Levollista joulunaikaa ja valoisaa vuotta 2022! Merry Christmas and a Happy New Year 2022!

Suomen, Ruotsin ja Kiinan luonnonihmeitä Vuoden Luontokuva -gaalassa

Tuote/palvelu saatu: Suomen Luonnonvalokuvaajat ry SLV*

Vuoden Luontokuva -gaalassa Finlandia-talossa 23.10.2021 esiintyi kaksi suomalaista ja kaksi ruotsalaista maineikasta luontokuvaajaa. Heidän esityksensä veivät katsojat suomalaiseen vanhaan metsään ja vedenalaiseen maailmaan, ruotsalaisiin lintumaisemiin sekä ihastelemaan kiinalaista eläimistöä.

Valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija Heikki Willamo tunnetaan tummien metsien tulkkina. Hän kuvaa mielellään vanhan metsän elämää ja tunnelmaa eli sellaisen metsän, joka on ohittanut suositellun hakkuuajan ja jossa on paljon lahopuuta ja päällyskasveja.

Heikki Willamo on kiinnostunut myös muinaisesta kalliotaiteesta ja myyteistä kuvien takana. Samoin häntä kiehtoo ihmisen ja eläinten välinen suhde ja yhteys niin nykyisin kuin myös menneinä aikoina.

Hömötiaisen muotokuva

Heikki Willamo on tehnyt yksin tai yhteistyönä muiden kanssa parikymmentä valokuvateosta, kuten Myyttinen matka, Vuosi metsässä sekä Viimeiset vieraat – elämää autiotalossa. Hän on pitänyt valokuvanäyttelyitä, kuvaesityksiä ja luentoja niin Suomessa kuin ulkomailla. Hän myös kirjoittaa ja kuvittaa lehtiartikkeleita.

Heikki Willamon esityksen nimenä oli Metsä minussa, joka on myös hänen viimeisimmän kirjansa nimi. Esitys päättyi hömötiaisen muotokuvaan. Linnun hän löysi vanhan metsän ja avohakkuualueen rajalta. Jos katsoo kuvaa tarkkaan, voi nähdä linnun pupillista heijastuvan aution maiseman – mitä lie lintu tuumaa, kun sen elinympäristö tuhoutuu? Jos ei ole metsää hömötiaiselle, ei ole kohta hömötiaistakaan, joka luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi.

Kuva – © Heikki Willamo: Hömötiainen.

Kohtaamisia veden alla

Toisena kotimaisena esiintyjänä oli yli kolmekymmentä vuotta vedenalaista luontoa kuvannut Pekka Tuuri. Se on hänelle harrastus ja intohimo, johon liittyy uteliaisuus ja halu tietää enemmän. Hän kuvaa luontoa ja vedenalaista maailmaa käyttämällä snorkkelia ja sukelluslaitteita.

Pekka Tuuri avaa kuvillaan katselijoille aivan uuden ja kiehtovan maailman ja tuo eteemme järviemme, jokiemme ja meriemme eliölajeja. Hänen esityksensä oli nimeltään Kohtaamisia veden alla. Hän on kuvannut niin vesikasveja, hylkyjä, kaloja ja muita vedessä eläviä.

Kuva – © Pekka Tuuri: Sammakko.

Tänä vuonna Vuoden Luontokuvaksi valittiin Pekka Tuurin hieno vedenalaiskuva Liskomies, jossa on kuvattuna manteri, vesilisko. Pekka Tuuri on Vuoden Luontokuva -kilpailun historian viides kuvaaja, joka on uusinut voittonsa. Aiempi voitto tuli vuonna 2010 Kasvit-sarjan kuvalla Kohti valoa.

Kuva – © Pekka Tuuri: Liskomies.

Pekka Tuurin kirja Vedenalainen Suomi ilmestyi vuonna 2013 WSOY:n kustantamana. Kirjasta sanotaan näin: ”Vedenalainen Suomi tarjoaa ainutlaatuisen laajan näkökulman katseilta kätkettyihin maailmoihin. Poikkeuksellisen hieno valokuvateos antaa kattavan käsityksen vesistöjen väriloistosta, niiden monimuotoisesta faunasta, maisemista ja tuhansien hylkyjen hautausmaista. Asiantuntevat tekstit selittävät ja syventävät katselukokemuksen visuaalista lumoa.”

Vedenalainen Suomi on myös Pekka Tuurin ylläpitämä Facebook-sivu.

Seuraavassa kirjassaan Pekka Tuuri esittelee kaikki suomalaiset kalalajit. Kirjan nimenä tullee olemaan Kalojen kauneus.

Yön saalistaja ja muita lintuja

Ruotsalainen Canon Ambassador Jonas Classon esiintyi etäyhteyden välityksellä, mikä sujui hyvin. Hän kuuluu Euroopan nuorten lintukuvaajien parhaimmistoon ja on saavuttanut runsaasti tunnustusta kyvyllään vangita kuvaan linnun luonne ja persoonallisuus.

Jonas Classon sai kunniamaininnan kuvallaan Night Hunter Lontoon Natural History Museumin järjestämässä Wildlife Photographer of the Year 2020 -kilpailussa. Kuvassa on lapinpöllö kuutamossa.

Kuva – © Jonas Classon: Night Hunter.

Night Hunter (Yön saalistaja) oli myös hänen esityksensä nimi.
– Lintujen kuvaaminen on aina ollut tärkein tavoitteeni ja sen saavuttaminen on ollut pitkä ja hidas prosessi. Nyt elän unelmaani todeksi, sanoi Jonas.

Hänen tavoitteenaan on vahvistaa ihmisen ja luonnon välistä sidettä kuviensa, luentojensa, kirjojensa ja näyttelyidensä kautta. Hän on esittänyt vuodesta 2016 saakka kuviaan Marieberg Galleriassa Örebrossa.

Jonas on nuoresta iästään huolimatta julkaissut jo kaksi kirjaa. Niistä ensimmäinen on nimeltään Svart album, joka kertoo valosta pimeässä. Se kertoo siitä, kuinka luonnosta, linnuista ja valokuvauksesta tuli valo teini-ikäiselle Jonakselle vaikeana aikana, jolloin hän vietti useamman vuoden sairaalassa.

Kuva – © Jonas Classon: Metso (Tjädertupp).

Toinen kirjoista on aivan uusi, lokakuussa ilmestynyt Lappuggla – skogens dolda väsen. Kirjan tekstit ovat kirjailija Anna Frosterin.

Luonnonihmeitä Kiinassa

Ruotsalainen valokuvaaja Staffan Widstrand on palkittu monissa kansainvälisissä kuvakilpailuissa. Hän käyttää myös titteleitä National Geographic Explorer sekä Sony Europe Imaging Ambassador.

Staffan Widstrandkin on tehnyt useita valokuvakirjoja, joista yhdessä valokuvaaja Magnus Lundgrenin kanssa tehty Papua – bland paradisfåglar och djävulsrockor valittiin lokakuussa Vuoden 2022 Pandakirjaksi; valitsijana oli Ruotsin WWF. Suomessa valitaan Vuoden luontokirja.

Staffan Widstrand on Wild Wonders of China -hankkeen johtaja ja yksi sen perustajista. Hankkeessa toimivat useat kansainväliset ja kiinalaiset luonnonvalokuvaajat sekä Wild Wonders of Europe -hanke, WWF ja Sony Europe Imaging Ambassadors.Wild Wonders -alueita on Kiinan ja Euroopan lisäksi Papua sekä kansainvälinen alue, Wild Wonders International.

Staffan Widstrand kertoi tämän päivän Kiinasta sekä sen ainutlaatuisesta luonnosta ja kulttuuriperinnöstä – kuvia eläimistä  ja linnuista, joita emme ole aikaisemmin nähneet ja jotka tuntuvat epätodellisilta. Hänen esityksensä nimi oli Wild Wonders of China – Unseen, Unexpected, Unforgettable (Ihmeellinen Kiina – ennennäkemätön, yllättävä, unohtumaton).

Kiina sai ainakin minun mielessäni uusia ulottuvuuksia, kun Staffan Widstrand kertoi, että Kiinassa on enemmän suojeltuja alueita prosentteina pinta-alasta kuin Ruotsissa ja Suomessa.

Himalajantragopaani. Tangjiahen kansallinen suojelualue, Kiina.
Kuva: © Staffan Widstrand/wildwondersofchina.com.

Gaoligongshanin puusammakko, Gaoligongshan-vuoret, Yunnan, Kiina.
Kuva: © Staffan Widstrand/wildwondersofchina.com.

Ensi vuonna 22.10.2022

Vuonna 2022 järjestetään 42. Vuoden Luontokuva -kilpailu. Sen tulokset julkistetaan festivaalissa, joka pidetään lauantaina 22.10.2022 myöhemmin ilmoitettavassa paikassa. Laita päivä jo kalenteriin ja tule katsomaan upeita kuvia niin kilpailuun osallistuneiltakin ja gaalaesiintyjiltä.

Kilpailukuvien latausaika alkaa tammikuussa ja kestää tammi-helmikuun vaihteeseen. Seuraa Suomen Luonnonvalokuvaajien verkkosivuja ja somekanavia.

*Olen Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n hallituksen jäsen.