K niin kuin kuva tai K niin kuin Kristiina, silläKristiina K -blogin pitäjä antoi kuvahaasteen helmikuulle. Jokaiselle kuukauden päivälle pitää löytää oma k-kirjaimella alkava kuva. Keittiöstä lähdetään ja kesään päädytään.
Kristiina K. nimeään kantavasta blogista haastoi julkaisemaan helmikuun aikana K-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Hän ja moni muu on jo ehtinyt julkaista useamman postauksen, joiden keskiössä ovat näin valitut kuvat. Huomasin kyllä haasteen tammi-helmikuun vaihteessa, mutta en heti tarttunut siihen. Nyt aloitan vähän jälkijättöisesti, mutta ehkä se ei haittaa.
Kristiina antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Hän ohjeisti, että kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja.
On mielenkiintoista, löydänkö kaikkiin aiheisiin kuvan omista otoksistani vai täytyykö turvautua muiden kuviin. Tämän ensimmäisen viiden kuvan erän valokuvat ovat omiani. Tarkoitus on myös, että ne liittyisivät jotenkin matkoihini tai käymiini paikkoihin.
Ensimmäiset aiheet ovat tässä:
Keittiö
Käpy
Keskellä
Kaatunut
Kakku
Keittiö
Norpas-residenssin keittiö oli kokkauspaikkani maaliskuussa 2021. Puutalon toisen kerroksen asuntoon ei tullut eikä sieltä mennyt vettä, joka oli tietysti outo kokemus kaltaiselleni kerrostaloasujalle.
Vietin pari kevättalvista viikkoaNorpas-residenssissäTaalintehtaalla. Se oli mukavaa vaihtelua korona-aikana. Tein siellä etätöitä ja illalla edistin omia kirjoitusprojektejani. Vesi piti kantaa asuntoon ja viedä sieltä pois ämpäreissä. Yhteiskäytössä olevat vessat sekä suihku- ja saunatilat olivat alakerrassa. Pattereiden lisäksi lämmintä sai puuhellasta ja pönttöuunista.
Käpy
Käpykuvia lienee muitakin, mutta tämä löytyi helposti. Kuvauspaikkana on Toivonniemi Ruissalossa.
Kuulun Luovat ladyt -ryhmään, joka kokoontuu heinäkuun alussa viettämään yhteistä lomaviikkoa. Alkuvuosina paikka oli aina sama eli Kesäkoti Toivonniemi Ruissalossa. Se onTurun Seudun Hengitysyhdistyksen ylläpitämä. Majoitustilat ovat vaatimattomia ja täälläkin mukavuuslaitokseen täytyy erikseen lähteä; mäntyjen takana pilkottaa ulkohuussi.
Toivonniemessä olemme viikon lähellä luontoa. Saunomme, uimme, grillaamme ja vietämme kesän parasta aikaa joko omassa tai muiden seurassa luovien puuhien tai laiskottelun merkeissä. Kolmena viime vuotena olemme viettäneet viikkomme muualla Toivonniemen remonttien vuoksi, mutta ensi kesänä meidän on tarkoitus palata taas Toivoniemeen.
Keskellä
Hangon Casinon edustalla on pyöreä vesiallas, jonka keskellä on suihkulähde. Juhannussalko koristaa hiekkarantaa.
Hanko on yksi lempipaikoistani. Olen käynyt siellä useita kertoja, pääosin syksyisin, jolloin olen osallistunut Hanko Fotofestivaliin. Ensi syyskuussa vietetään festivaalin kymmenvuotisjuhlia, joiden ajankohta on saamani tiedon mukaan 9.9.2023. Blogistani löytyy paljon Hanko-postauksia.
Kaatunut
Kaatunut puu lumikerroksen alla Tähkäpuistossa, Turussa.
Kuva kaatuneesta löytyi tammikuisista Tähkäpuiston kuvista. Blogini nimen loppuosa on ”matkoja lähelle ja kauas”. Tähkäpuisto onkin kotiani lähin paikka, josta olen tehnyt postauksia. Sitä kutsutaan myös Ruusupuistoksi, sillä siellä kasvaa muun muassa satoja ruusupensaita, lajikkeita on 400.
Kakku
Kuvassa on espanjalainen juustokakku.
Matkabloggaajien ja matkakohteiden markkinoijien TBEX-konferenssi järjestettiin viime vuonna Marbellassa kesäkuun alkupuolella. Kakkukuvia minulla olikin yllättävän paljon, mutta valitsin tämän kuvan koska se liittyy viime vuoden upeimpaan matkaani.
Ennen varsinaista konferenssia ohjelmassa oli kaksi retkipäivää, ja toisen päivän lounaan nautimme The Beach Club Higuerón -rantaravintolassa (Av. del Sol 225, Playa de Carvajal, 29631 Benalmádena, España). Kuvan juustokakku kruunasi monesta pienestä annoksesta koostuneen aterian.
Vuoden päätyttyä ja uuden alkaessa on tapana kerrata kaikkea tapahtunutta. Teen nyt samantyylisen matkaraportin viime vuodesta 2021 kuin vuosien 2019 ja 2020 menoista. Yllättävän paljon niitä olikin – vallitsevien olosuhteiden vuoksi kaikki kotimaassa.
Vuonna 2021 en matkustanut kertaakaan ulkomaille ja sama tilanne oli edellisenä vuonna. Kävin Suomen rajojen ulkopuolella sentään kaksi kertaa vuonna 2019. Matkani ovat suuntautuneet kotimaahan ja niitä on ollut yllättävänkin paljon. Välillähän oli koronan suhteen rauhallisempaa. Kotikaupunkini Turku on myös tarjonnut kokemuksia ja kulttuuria.
Itselleni merkityksellisen ja etukäteen pelottavalta tuntuvan matkan tein tammikuussa SilmäklinikalleTurun yliopistolliseen keskussairaalaan. Kerroin kokemuksestani Sairaalaretkiä-sarjassa sillä ajatuksella, että joku kaihileikkaukseen tulija saa käsityksen edessä olevasta tapahtumasta. Postaus löytyy otsikolla Sairaalaretkiä IV: Silmäklinikka, Tyks.
Tyksin Silmäklinikalla kaihileikkaus sujui hyvin; olin pelännyt turhaan.
Perinteinen tammikuun meno,Matkamessut, oli siirretty ensin toukokuuhun pitkittyvän koronatilanteen ja viranomaisrajoitusten vuoksi. Sitten messut peruttiin tai oikeammin siirrettiin tammikuuhun 2022, josta ne on nyt siirretty edelleen tammikuuhun 2023.
Jos ei voi matkustaa kauas, kannattaa nähdä lähiympäristössä kauneutta ja katsottavaa. Tammikuun puolivälissä aurinkoinen sää ja luminen maisema kutsuivat luokseen sunnuntaikävelylle kodin lähellä olevaan puistoon. Kuvasin innoissani talvista luontoa ja postaus löytyy otsikolla Talven ihmemaa Tähkäpuistossa.
Lukuviikolla 5.–11.4. esittelin matkakirjoja; tämän blogin teemaan sisältyvät myös nojatuolimatkat. Kerroin kaikkiaan viidestä kirjasta ja vuoden mittaan olen myös postannut muista matkakirjoista.
Huhtikuun 28. päivänä kävin miehen kanssa 31. hääpäivän kunniaksi lähimatkalla Nauvossa. Päivä oli aurinkoinen, mutta kevät vielä antoi odottaa itseään. merkkipäivän lounaan nautimme L´Escal -ravintolassa. Kävimme katsastamassa myös Luovien ladyjen kesän majoituspaikan Kirjais Kursgårdin.
Onnittelin vuoden aikana kahta merkittävää persoonaa, luonnonvalokuvauksen uranuurtajaa Hannu Hautalaa sekä maailman vanhinta bloggaajaa Dagny Carlssonia postauksissa Onnea Hannu 80 vuotta! ja Onnea, Dagny!Molemmat ovat kevään lapsia.
Kesäkuun alussa oli Smakumatkalla Naantalissa, jolloin pääsin maistelemaan naantalilaisten kahviloiden ja ravintoloiden Smaku-annoksia. Paikallista ruokakulttuuria ja lähituottajien laadukkaita raaka-aineita tutuksi tekevä kesäinen ruokatapahtuma Smaku järjestettiin Naantalissa jo kolmatta kertaa ajalla 28.6.–10.7.2021.
Kävin Naantalissa myös kesäkuun puolivälissä tapaamassa Satu-ystävääni Pasta la Hasta -ravintolassa. Poikkesin myös Kristiina Turtosen ateljeessa ja galleriassa ja vaihdon kuulumisia taiteilijan kanssa. Kristiina tekee maalausten lisäksi myös hämmästyttävän pikkutarkkoja lyijykynäpiirroksia.
Kristiina Turtonen ateljeessaan Naantalissa.
Helsingissä vietin turistielämää yhden kesäkuisen viikon. Tutustuin Vallisaaren vallanneeseen taidetapahtumaan ja tein postauksen Taidetta ja luontoa Helsinki Biennaalissa. Poikkesin majapaikkani lähistöllä olevaan Töölön kirjastoon. Kävin myös ystäväni Maaritin kanssa Suomenlinnassa, joka oli tosi kaunis, kaikki kukki: syreeni sinisenä ja valkoisena, hedelmäpuut valkoisena ja idänukonpalko keltaisena.
Idänukonpalko väritti Suomenlinnan rantamaisemia.
Tapasin viikon aikana myös Helena-ystävääni, joka tutustutti hauskaan Flying Dutch -laivaravintolaan Pitkäsillan kupeessa. Serkkuani Eijaa tapasin Hakaniemen torilla ja kävimme myös Hakaniemen kauppahallissa. Aleksanterinkadulta löysin Glasshouse Helsingin, jonka yläkerrassa oli taidenäyttely ja alakerrassa designtuotteiden myymälä. Kävin myös Taidehallissa katsomassa Tony Vaccaron valokuvanäyttelyn Elämä on ihanaa.
Kesäkuun toinen matka suuntautui Tampereelle, jossa Päivit juhlivat porukalla nimipäiväänsä 16.6. ja tuloksena on postaus Päivin nimipäivät manselaisittain. Juhannusta vietimme kotona ja yhdellä tuttavien mökillä Hirvensalossa.
Juhannuksena oli aikaa tarkkailla muurahaista pionin nupussa.
Luovien ladyjen lomaviikko järjestettiin viime vuonna Nauvossa kymmenvuotisjuhlien merkeissä. Siitä voi lukea postauksessaLuovat ladyt Nauvossa.
Elokuun alussa vietin muutaman päivän juurillani Kurejoella, Alajärvellä. Tehtävänä oli poimia kypsät karviaiset sekä valkoiset, mustat ja punaiset viinimarjat pakastettaviksi. Yhtenä päivänä kävin ”kirkolla” sanan varsinaisessa merkityksessä eli katsoin taas Alajärven kirkon hautausmaineen sekä Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia kaupungin hallinto- ja kulttuurikeskuksessa, joita ovat muun muassa kaupungintalo, seurakuntakeskus ja kaupunginkirjasto.
Alvar Aallolla on oma nimikkotie Alajärvellä.
Elokuussa vietin kaksi hotellilomasta Helsingissä. Radisson Blu –hotelliketju mainosti heinäkuussa erittäin edullisia yöpymishintoja, joten tulin varanneeksi kaksi majoitusta. Toinen niistä oli tarkoitettu Tietokirja.fi-tapahtumaan, joka ilmoitettiin pidettäväksi 25.–26.8.2021, mutta joka sittemmin peruutettiin. Tämä ajankohta osoittautui oivalliseksi, sillä pääsimme mieheni kanssa katsomaan We Will Rock You -musikaalia Helsingin jäähalliin – sattumoisin juuri tuona iltana puoleen hintaan.
Toinen majoitus oli varattu äiti-tytär-laatuaikaan. Kuljimme Maijun toiveiden mukaan kirppiksillä ja second hand -liikkeissä ja minun toiveideni mukaan kirjakaupoissa. Onnistuimme tunnin jonotuksella pääsemään katsomaan Venäjän kuuluisimman taidemaalarin Ilja Repin -näyttelyäAteneumiin. Näin sen vielä toistamiseen Suomen tiedetoimittajien järjestämän ryhmäkäynnin ansiosta.
Kävimme myös syömässä Kaisaniemenkadulla olevassa ravintolassa, joka oli aikaisemmin nimeltään Lost in Helsinkija josta tein postauksen paikan mielenkiintoisen sisustuksen vuoksi. Ravintola oli nimeltään Meet Sally ja sisustus oli nyt paljon maltillisempi, ellei peräti tylsempi.
Tätä kirjoittaessani huomasin, että ravintola on saanut jälleen uuden nimen, Sortavala ja se kertoo olevansa ”hyvän oluen ja ruoan, kulttuurin ja yhdessäolon paikka.” Sen kahdessatoista oluthanassa on säännöllisesti vaihtuva valikoima kotimaisilta pienpanimotuottajilta. Ravintola haluaa panostaa myös estetiikkaan, joten Sortavala on ”sisustettu alan käsityöläisten tekemillä metalliornamenteilla sekä sävytetty lämpimillä, kauniilla väreillä.”
Tuttuja kesämenoja olivat myös heinäkuussaBooktori eli vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Läntisellä Rantakadulla ja Puutori Blues sekä elokuussa Taiteiden yö.
Vuoden 2021 aikana olin mukana juhlissa, joista kaksi iloisissa tunnelmissa ylioppilasjuhlissa Ravintola Juliniassa Turussa ja isän edelliseltä kesältä siirretyissä 80-vuotisjuhlissa Krookilan Wanhassa Tuvassa, joka on tunnelmallinen lounas- ja juhlapaikka Raisiossa. Surullinen juhla oli jäähyväisten jättäminen Tuula-tädilleni Honkanummen hautausmaalla ja Paavalinkirkon seurakuntasalissa.
Toinenkin lokakuun vakiotapahtumani liittyy valokuvaukseen eli Hanko Fotofestival. Se osui harmittavasti samaan viikonloppuun kuin Turun Kirjamessut, jotka jätin väliin. Helsingin kirjamessuilla pääsin käymään useamman päivän ajaksi, ja siitä voit lukea postauksessa Kohtaamisia Kirjamessuilla.
Lokakuun lopussa oli vuoden toinen laivamatka nyt risteilynä Viking LinenAmorellalla ystäväni Tuijan kanssa. Halusimme hyödyntää saamani lahjakortit, joilla sai maksuttoman matkan. Reissun päätarkoituksena oli viettää eräänlaista kirjoitusretriittiä ja Tuijan tulevan blogin suunnittelutyöpajaa. Väkeä laivalla oli yllättävänkin paljon, pääasiassa perheitä ja eläkeläisiä.
Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:llä oli Tampereen Kirjafestareilla messuosasto sekä Vuoden Luontokuva 2021 -näyttely.Kuva: Gordon Johnson/ Pixabay.
Minne matka vuonna 2022?
Mutta mitä tuo vuosi 2022 tullessaan? Toivon, että TBEX–organisaation maaliskuussa Marbellaan, Espanjaan pidettäväksi suunniteltu matkabloggaajien konferenssi voidaan toteuttaa. Nyt koronaviruksen omikronmuunnoksen jyllätessä en jaksa kuitenkaan olla kovinkaan toiveikas. Parista pandemiavuodesta olen oppinut, että suunnitelmia voi tehdä, mutta pitää varautua niiden muutokseen.
Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, jos ne vain saadaan järjestettyä: Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa kesäkuussa, Luovat ladyt -viikko Ruissalossa tai jossain muualla, Fiskarsin Antiikkipäivät, Loviisan Wanhat Talot elokuussa, Hanko Fotofestival syyskuussa, Turun ja Helsingin Kirjamessut lokakuussa, Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät ja Vuoden Luontokuva -festivaalit Helsingissä – nyt täytyy vain seurata, toteutuvatko nämä tapahtumat
Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2022.
Bio Pony -elokuvateatteri sekä Stall`s Bar & Food ja Ravintola Portside sijaitsevat 1800-luvulla rakennetuissa makasiineissa vierasvenesataman rannassa.
Viihdyin hyvin maaliskuussa Taalintehtaalla. Etätöiden ja omien projektieni lisäksi ehdin tutustumaan parin viikon aikana paikkakunnan elämänmenoon. Hiljaistahan se oli, mutta elettiin poikkeusaikaa. Kesällä taitaa kylän raiteilla ja rannoilla olla vilinää.
Meri oli vielä jäässä maaliskuussa.
Nybyggningen-rakennuksen yhden asunnon ikkunat ja ovet oli valaistu.
Vietin Taalintehtaalla pari viikkoa maaliskuussa Norpas ry:n residenssissä 1800-luvun lopusta peräisin olevassa Nybyggningen-rakennuksessa. Talvi piti vielä otteessaan, mutta ilmassa oli jo pieniä lupauksia keväästä. Meno oli rauhallista osittain myös koronarajoitusten vuoksi, jotka toisella viikolla sulkivat lounaspaikatkin.
Voi vain kuvitella, miten vierasvenesatamassa vilkastuu kesällä. Olisipa hauskaa palata lämpimään vuodenaikaan istuskelemaan rantaterassille, havainnoimaan kulkijoita ja lepuuttamaan silmiään vierasvenesataman värikkäässä maisemassa.
Valmiiseen lounaspöytään
Ravintola Strand tarjosi lounaita vielä maaliskuun alussa.
Ravintola Strandin ruokasali. Vasemmanpuoleisista ikkunoista on näköala merelle ja vierasvenesatamaan.
Etätyöläisen helppo lounaspaikka oli Restaurang Strand, jossa oli tarjolla lounasbuffet. Ruokailijoina oli ainakin rakennusmiehiä, eläkeläisiä ja meitä turisteja. Keskustelu soljui enimmäkseen toisella kotimaisella.
Torin reunalla sijaitsevassa Cafe Four C:ssä nautin yhtenä päivänä lohikeiton ja jälkiruoaksi köyhiä ritareita. Sulkuviikolla hain sieltä yhtenä päivänä noutoruokaa.
Cafe Four C:n valikoimissa on suolaista ja makeaa. Lisäksi löytyy myös erillinen kalatiski keskiviikkoisin ja lauantaisin.
Prinsessakakun tapainen leivonnainen on saanut jämäkämmän ulkomuodon.
Kahvilasta saa suolaisia ja makeita herkkuja ja ainakin tilauksesta poliisikakkua. Kahvilan pitäjät, kalastajaperhe Holmbergin tyttäret Clara ja Carina, ovat toimineet aikaisemmin noin 15 vuoden ajan poliiseina – siinä syy sinivalkoiseen kakkuun. Carinalla on myös monivuotinen koulutus ja työkokemus ravintola-alalta.
Cafe Four C:n erikoisuutena on kalatiski, jossa myydään kalaa pääasiassa keskiviikkoisin ja lauantaisin. Perheen vanhemmat Börje ja nyt jo edesmennyt Marianne Holmberg ovat toimineet ammattikalastajina.
Kahvila sai Vuoden kemiönsaarelainen yrittäjä -palkinnon vuonna 2020.
Cafe Four C tarjosi kylillä liikkujien käyttöön potkukelkkoja ota-ja-palauta-systeemillä. Potkukelkkojen parkkipaikka oli kahvilan takana.
Värikkäitä menopelejä lainattavaksi lumiseen aikaan. Maaliskuun alussa näille ei ollut enää käyttöä.
Hiiliuunit osana museota
Taalintehtaan rannassa on jäljellä 11 hiiliuunia.
Taalintehtaalla historia tulee vastaan melkein joka askeleella. Rannan hiiliuunit kertovat ajasta, jolloin niissä poltettiin puuhiiltä takkirautaa varten. Kylän teollisuushistoria ulottuu 1600-luvulle; ensimmäinen masuuni rakennettiin vuonna 1686.
Hiiliuuneja oli enimmillään 26, nyt niitä on jäljellä kaikkiaan 11 ja ne muodostavat ainutlaatuisen alueen, sillä tällaista määrää ei ole säilynyt missään muualla Euroopassa.
Hiiliuunien seinien slagi- eli kuonatiilissä välkähtelevät monet sinisen, violetin, vihreän ja ruskean sävyt. Tiilien materialina on raudan valmistuksen sivutuotteena syntyvä kuona-aine. Raudantekoajan rakennukset toimivat nykyisin osana Taalintehtaan Ruukinmuseota. Sinne pääsee varsinaisesti tutustumaan vasta kesällä.
Slagitiilestä on rakennettu myös talojen kivijalkoja, asuinrakennuksia ja myös kirkko on tehty tästä materiaalista.
Slagitiilet ovat värikkäitä.
Arkkitehti Karl Andströmin piirtämä Taalintehtaan kirkko rakennettiin vuosina 1921-22 alunperin metodisti-episkopaaliseurakunnalle. Rakennusmateriaalina on Taalintehtaan masuuneista saatua kuonakiveä. Vuonna 1934 kirkko vihittiin evankelis-luterilaiseksi.
Ruukinpuiston Musta leski
Ruukinpuisto odotteli vielä vihreää kukoistustaan. Suihkulähde oli peitetty. Opaskartta kertoi mielenkiintoista tarinaa ruukinkartanoiden menneisyydestä. Jos olisin kiinnostunut kummituksista, voisi tulla öiseen aikaan ihmettelemään, ilmestyykö paikalle ihka oikea aave.
Aikoinaan koko Taalintehtaan omistaneen Petersenin suvun kolmannen polven edustajan Wolter af Petersén nuoremman Charlotte-rouva eli Svarta Damen kummittelee kuulemma paikkakunnalla edelleen.
Onnettoman elämänsä lopuksi Charlotte af Peterséneli eristyksissä Corps de logis -nimisessä talossa, joka oli ruukin ensimmäinen päärakennus vuodelta 1762. Se on tyypillinen herraskartanoarkkitehtuurin edustaja.
Charlotte af Petersénillä oli kolme lasta, joista molemmat pojat kuolivat jo lapsina, tytär aikuistui. Ankeaan henkilöhistoriaan liittyy myös isän mestaaminen Ruotsin kuningas Kustaa III:n käskystä ja leskeksi jääminen vuonna 1841.
Musta leski sai lempinimensä siitä, että hän pukeutui surupukuun sekä maalautti ja verhoilutti kodissaan kaiken mustaksi. Hän kuoli vuonna 1850. Mutta tarinan mukaan kummittelee Taalintehtaalla.
Keisarinnalle oma käymälä
Ruukinpuistoon liittyy myös toinen mielenkiintoinen nainen. Kuinka menetellään paikkakunnalla, jonne saapuu keisaripari vierailulle, kun pitäisi varautua myös korkea-arvoisten vieraiden ns. luonnollisiin tarpeisiin? No, rakennetaan sitä varten oma käymälä.
Keisarinnan puuceeksi nimetty pieni rakennus löytyy Ruukinpuistosta. Tarinan mukaan se on rakennettu Venäjän keisari Aleksanteri III:n puolisolle Maria Feodorovnalle / Maria Fjodorovnalle. Keisaripari vieraili Taalintehtaalla vuonna 1885.
Mukavuuslaitos hallitsijoille. Keisarinnan uusrenesanssityyliin rakennetussa puuceessä on myös miesten puoli.
Honolulusta Siperiaan
Taalintehdas tuntuu olevan mielikuvituksekkaiden ja huumorintajuisten ihmisten paikkakunta. Siellä monet paikat ja talotkin ovat saaneet kuvaavia nimiä.
Siperian talot sijaitsevat rannalla ja hatarat talot olivat kylmiä merituulen puhaltaessa – siitä nimi. Kartalla Siperiasta itään sijaitsee Jokohama ja siksi itäpuolen talot sijaitsevat sen nimisessä paikassa. Honolulunkujakin löytyy ja siellä samannimisten asuintalojen ryhmä.
Taalintehtaan talojen nimistä löytyvät myös Ikuisuus, Nälkäkuolema, Piikojen rauha, Rotanloukku, Akan kaipuu, Lapseton, Linna ja Koirankoppi.
Dalsbruks byalag – Taalintehtaan kyläyhdistys rf. on julkaissut kirjan Honolulusta Siperiaan – valokuvia Taalintehtaalta -kirjan. Sen tekijöinä ovat Leif Lindgren, Hans Ginlund, Maria Manelius ja Juha Ruusuvuori. Kirjan lopusta löytyy kuvia ja tekstejä noin 120 talosta.
Tunnustusta kylälle ja vierasvenesatamalle
Varsinais-Suomen Kylät ry valitsi Taalintehtaan Varsinais-Suomen kyläksi vuonna 2016. Seuraavana vuonna se pääsi kisaamaan valtakunnallisessa kyläkilpailussa ja sai kunniamaininnan Vuoden kylänä 2017.
Tunnustusta on saanut myös Taalintehtaan vierasvenesatama, joka nimettiin vuonna 2004 Vuoden vierasvenesatamaksi. Ja satama on nyt kohentumassa ja uudistumassa. Majakkalaiturille on tulossa ravintola ja kauppa. Maaliskuussa tästä ei ollut vielä merkkejä, mutta ehkä on rakennetaan ripeästi palvelemaan kesäkauden vierailijoita.
Satamaan on myös asennettu kaksi uutta, käveltävillä puomeilla varustettua laituria ja sitä suojaa uusi 120 metrinen aallonvaimenninlaituri, johon sijoittuvat myös päiväpaikat ja uusi imutyhjennysasema. Näihin uudistuksiin on saatu rahoitusta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014–2020. DB Marina palvelee veneilijöitä.
Jos ei ole omaa paattia, pääsee vierasvenesatamasta muualle saaristoon, muun muassa Högsåraan, Hiittisiin, Rosalaan ja Vänöhön, yhteysaluksilla. Kesällä järjestetään maksullisia risteilyjä.
Taalintehtaan meriliikenteen kalustoon kuuluva Gustland on jäissä kulkeva teräsalus. Se on valmistunut alunperin vuonna 1950 ja on toiminut aiemmin Ruotsissa luotsikutterina.
Miten käy kesän tapahtumien?
Taalintehtaalla järjestetään kesätapahtumia. Baltic Jazzin aika on 9.–11.7.2021. Sen ohjelmasta kerrotaan: ”Baltic Jazz 2021 tarjoaa kieltolain ajan tunnelmaa ja luvassa on mm. musiikkia salakapakoiden kukoistuskaudelta, tanssiesityksiä ja mykkäelokuvia live-säestyksellä. Kotimaisten muusikoiden lisäksi festivaalilla esiintyy myös kansainvälisiä artisteja Ranskasta, Virosta ja Ruotsista. Lapsiperheille järjestetään suosittu ohjelmakokonaisuus Baltic Jazz Kids.”
Lippuja tapahtumaan on jo nyt myynnissä rajoitetusti.
Monitaidetapahtuma Norpas-festivaali järjestetään kuukautta myöhemmin 4.–8.8.2021. Festivaali tarjoaa taiteellisesti korkeatasoista ei-kaupallista kulttuuria sekä järjestää taidetyöpajoja. Lue lisää tapahtumasta postauksestani Toisenlaisia todellisuuksia Festival Norpaksessa elokuussa.
September Open järjestetään 11.9.2021, jonka mainitaan olevan syksyn kohokohta Kemiönsaarella. Päivään sisältyvät niin Keskiaikaiset saaristolaismarkkinat, September Expo, Sadonkorjuumarkkinat ja September Open Kids.
Näiden kuten kaikkien muidenkin tapahtumien osalta kannattaa tietysti seurata tilannetta, joka voi muuttua koronatilanteen vaatimusten mukaisesti.
Aion ottaa Taalintehtaan kesäretkikohteeksi joko jonain sopivan aurinkoisena päivänä tai viikonloppuna tai sitten vaikka Norpas-festivaalin aikaan. Jos siis tämä on mahdollista. Turusta pääsee hyvin Taalintehtaalle bussillakin, vaihto Kemiössä.
Norpas ry on Taalintehtaalla toimiva yhdistys, joka järjestää elokuussa kansainvälistä monitaidetapahtumaa ja vapaan kulttuurin festivaalia, Festival Norpasta.
Yhdistys tarjoaa taiteellisesti korkeatasoista ei-kaupallista kulttuuria sekä järjestää taidetyöpajoja. Se myös tuottaa julkista taidetta Taalintehtaan ympäristöön. Tapahtumaa järjestää ryhmä taiteilijoita ja aktivisteja.
Tänä vuonna tapahtuma järjestetään yhdeksättä kertaa 4.–8.8.2021 Taalintehtaan ruukkikylällä Kemiönsaaressa. Festivaalin teemana on Toisenlaisia todellisuuksia – Annorlunda verkligheter. Teemasta todetaan: ”Astelemme vuonna 2021 kohti toisenlaisia todellisuuksia. Niihin elämänkirjo luo runsautta niin taiteessa, yhteiskunnassa kuin luonnossa. Suunnistamme sinne missä kohtuus tekee pesäeron kohtuuttomuuteen, ja elävä kulttuuri etäisyyden luontoa ja ihmistä ahdistavaan kuluttamiseen. Taiteen nuotiopiirissä kipinät syttyvät, lämmittävät ja valaisevat – tervetuloa hehkuun!”
Erään aikaisemman festivaalin ohjelmalehtisessä festivaalin taiteellinen johtaja Matias Kauppi kuvaili tapahtumaa näin: ”Norpas on vailla suuntaa, se on taaskin vain monitaiteellinen tapahtuma kesän päätteeksi, jonne innostuneet ihmiset ja lukuisat taitavat taiteilijat nyt sitten sattuvat vapaasta tahdostaan kerääntymään samaan paikkaan, ehkä juhlimaan, ehkä näkemään ja oppimaan jotain uutta, ehkä vain pyörimään yhdessä pitkin kylää ihan muuten vaan.”
Tapahtumasta kerrotaan myös: ”Festivaali on matka, jossa vastaan tulee tuttuja ja outoja, haastajia ja oppaita, näkyjä ja näkemyksiä, kuulokuvia ja kuulumisia. Tapahtuma alkaa keskiviikkona 4. elokuuta näyttelyin sekä taidetyöpajoin, ja tarjonta tihenee kohti viikonloppua. Sunnuntaina asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa, kun perinnepurjelaiva Eugenia kuljettaa saarten sivuitse, ja metsäpolku johdattaa tähyämään vieläkin etäämmälle.”
Entä miten Taalintehdas ja katalonialainen pieni raja- ja rantakaupungissa Portbou liittyvät toisiinsa? No, Portboussa järjestettiin Norpaksen edeltäjää Festival Surpasta vuosina 2008–2011. Norpas-nimen alkuperästä ei ole tietoa. Ensimmäinen Norpas järjestettiin vuonna 2012 ja sen jälkeen vuosittain; tauko sarjaan tuli viime elokuussa, jolloin festivaali jouduttiin siirtämään.
Toivottavasti olemme elokuussa sellaisessa tilanteessa, jossa festivaali pystytään järjestämään.
Bruksvikenin vierasvenesatamaa. Taustalla 1800-luvun alussa rakennettuja rantamakasiineja, joissa nyt toimii ravintoloita ja elokuvateatteri.
Etätyöläinen kaipaa vuoden kotikoloelämän jälkeen hiukan vaihtelua. Pääsin Norpas ry:n residenssiin Taalintehtaalle. Viikko aivan erilaisessa ympäristössä toi kaivattua virkistystä.
Löysin internetin ihmemaasta tiedon siitä, että Norpas-residenssissä olisi peruutuspaikkoja kevättalvella. Kotona vuoden kökkinyt matkabloggaaja tarttui haasteeseen. Olisihan se erilaista olla etätyössä ja asumassa hetken aivan uudessa ympäristössä; samaa sosiaalisesti rajoittunutta elämää voisi viettää muuallakin kuin Turussa.
Täytin hakemuksen ja sain pian tiedon vapaista ajoista maaliskuulle 2.–7.3. ja 15.–19.3. Tartuin tilaisuuteen ja pakkasin laukkuni.
Residenssi taiteilijoille
Nybyggningen on 1890-luvulla rakennettu luhtikäytävätalo.
Tässä Nybyggningen-rakennus Hertsbölentien puolelta. Tämä on kuvattu opastauluista, joita löytää sieltä täältä Taalintehtaalta.
Osa Nybyggningen-rakennuksen alakerran ovista ja ikkunoista oli koristeltu valoin. Viehättävä näkymä pimeässä kevättalven illassa.
Norpas-residenssi on kemiönsaarelaisen kulttuuriyhdistys Norpas ry:n ylläpitämä puutaloasunto Nybyggningen-nimisessä luhtikäytävätalossa Taalintehtaalla. Talo on paikkakunnalle omaleimainen kaksikerroksinen luhtitalo, jollaisia rakennettiin alun alkaen työläisasunnoiksi 1800-luvun lopulla. Norpaksen taiteilijaresidenssitoiminta alkoi vuonna 2018.
Residenssin seinää koristaa Norpas-festivaalin juliste vuodelta 2017.
Norpas-residenssi on tarkoitettu taiteilijoille kahden viikon–kuukauden mittaisiin työskentelyjaksoihin. Toiminnan tavoitteena on tarjota heille antoisa työskentelyperiodi ja autenttinen residenssielämys Saaristomeren ruukkikylällä, lisätä taide- ja kulttuurialan merkityksellisyyttä Taalintehtaalla, Kemiönsaarella sekä laajemmin Turunmaalla sekä tuottaa ympäristötaidetta/julkista taidetta Taalintehtaalle. Viimeksi mainittu on osa yhdistyksen tavoitteita; tuloksia on nähtävillä alueella.
Puulämmitystä ja vedenkantoa
Ei taikauskoisille?
Keittiö on valoisa ja tilava.
Residenssi on tehty yhdistämällä kaksi alkuperäistä työläisasuntoa, yhteensä noin 64 m². Onpa perheillä ollut pieni koti. Asunnossa on keittiö sekä kaksi huonetta, joissa molemmissa on sängyt yhteensä viidelle hengelle, yksi on kerrossänky – sopii siis myös perheelle.
Keittiössä on sekä puu- että sähköliesi, makuu-/työhuoneessa pönttöuuni ja toisessa makuuhuoneessa kamina. Asuntoa lämmitetään sähköpattereilla ja tulisijoilla.
Toisessa makuuhuoneessa on tilaa myös työpöydälle.
Saniteettitilat löytyvät alakerrasta, jossa ovat yhteiskäyttöiset wc:t, suihkut ja sauna sekä astianpesupaikka. Vessassa on kullekin asunnolle oma paikka vessapaperille ja käsipyyhkeelle. Vesi tuodaan asuntoon kanistereilla ja ämpäreillä ja viedään omalla ämpärillä alakertaan.
Ikänsä kerrostalossa asuneelle tällainen asunto on aika eksoottinen. Vettä tulee käytettyä paljon vähemmän kuin kotona. Vessakäynnit harvenevat ja siihen tulee kiinnitettyä enemmän huomiota. Astiat peseytyvät joko alakerrassa tai asunnossa tiskivadeissa; valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.
Tiskatessani aloin jo hiukan odottaa, että saisin kirjallisia älynväläyksiä kädet saippuavedessä kuten dekkarikuningatar Agatha Christie, jonka kerrotaan todenneen, että uuden kirjan juoni kehittyy parhaiten tiskatessa.
Hiljaista ja rauhallista
Talossa on harvinaisen rauhallista. Osa asunnoista lienee vain kesäisin tai loma-aikoina käytössä. Asukkaita ei juurikaan kuule eikä tapaa. Naapurissa on portaat vintille ja tuon asukkaan kengänkopinaa kuulin silloin tällöin.
Alakerrassa olen törmännyt vain muutamaan asukkaaseen; talonmieheen useamman kerran. Hänen kissansa olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta ja tulla asuntoonkin, mutta jätin hänet hiukan tylysti ulkopuolelle.
Hiljaisuus alkaa sääntöjen mukaan kello 23 ja talossa on tosiaan äänetöntä jo paljon sitä ennen. Etätyöhön asunto sopii mainiosti. Hiljaisuutta ja rauhaa yllin kyllin. Verkkoyhteys on jaettava omasta puhelimesta, mutta kaikki toimi mainiosti.
Kylältä Kasnäsiin
Strandhotellet palveli residenssiläistä lounasaikaan ja pari kertaa muinakin aikoina.
Ravintolasalista on näkymä vierasvenesatamaan (vasemmalla).
Päivällä lähdin lounaalle kylälle nyt kun se oli vielä mahdollista. Sitä oli tarjolla ainakin Strandhotelletissa. Siellä kävin useamman kerran; listalla oli makkarakeittoa, janssoninkiusausta ja porsaanleikettä. Asiakkaat olivat lähinnä vanhempaa väkeä ja haalaripukuisia miehiä; ruotsin kieli kaikui.
Torin laidassa oelvassa Café Four C:ssä kävin torstaina lohikeitolla. Sen kanssa tarjottiin tummaa saaristolaisleipää ja jälkiruoaksi köyhiä ritareita. Lounaspaikoissa olivat voimassa koronan torjuntakeinot käsideseistä maskeihin.
Lohisoppaa Cafe Four C:n tapaan.
Taalintehtaaseen ehdin tutustua aika vähän. Lounasaikojen lisäksi kävin parina iltana kauppa-asioilla ja kävelyllä. Ruokakauppoja on kaksi, K-market ja Sale; lisäksi muuta tavaraa löytyy Wahlstenin tavaratalosta ja Aha-sekatavarakaupasta. Myös apteekki ja Alko löytyvät Taalintehtaalta.
Lauantaina tein pidemmän reissun kylänraitilla, mutta kovin paljon ei ole paikkoja auki. Kojanissa kävin uudemman kerran; se on antikvariaatti sekä paperi- ja lahjapuoti, joka on tähän aikaan auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin. Ostin yhden kirjan ja vanhoja sisustuslehtiä.
Kojanista löytyy muun muassa luettavaa sekä teetä ja tuliaisia. Se on talvisaikaan auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin.
Perjantaina työpäivän jälkeen ajelimme paikalle tulleen mieheni kanssa kylää ympäriinsä. Poikkesimme myös kirjastoon, joka on auki vain lyhyitä käyntejä varten. Eteisessä oli poistokirjoja hintaan yksi euro. Valitsimme sieltä yhteensä neljä kirjaa. Juttelimme hetken kirjastonhoitajan kanssa; kirjastokortinkin olisimme saaneet.
Kävimme myös Kasnäsissa, jossa poikkesimme rantaan. Sieltä pääsee yhteysaluksilla Taalintehtaalle, Hiittisiin, Rosalaan ja Öröhön. Laskevan auringon värit meren jäällä olivat kauniit.
Kasnäsistä pääsee jatkamaan saaristoreissuja moneen suuntaan.
Kävimme myös Kasnäsin kylpylän vastaanotossa tutkailemassa tilannetta. Siellä valmistauduttiin 8.3. alkaneeseen sulkuun. Majoitukseen pääsee, mutta kylpylä on suljettuna. Ravintolat ovat myös kiinni ja aamiaisen saa noutaa pussissa.
Taalintehtaalle palatessamme löysimme vastauksen aiemmin askarruttaneeseen kysymykseen: mistä yhteysalukset lähtevät? No, ihan vierasvenesataman rannasta. Siellä M/s Stella otti matkustajia kyytiin; määränpäänä muun muassa Kasnäs.
Luovuutta kuplassa
Residenssihakemusta tehdessäni olin vailla työtä ja suunnittelin tekeväni erilaisia kirjallisia töitä. Määräaikainen sijaisuus alkoi ennen reissua ja jatkui sen aikana, joten suuri osa ajasta meni työntekoon. Iltaisin ja viikonloppuna oli toki vapaavalinnaista aikaa.
Tällainen muualla kuin kotona asuminen on siitä hyvä, ettei ole tehtävissä tavanomaisia puuhia. Sitä on entistä enemmän omassa kuplassaan ja enemmän tietoinen vaihtoehtoisista toimintatavoista. Ehkä se voi jotenkin virittää luovuuttakin?
Mielenkiintoista oli päästä tutustumaan uuden paikkakunnan historiaan ja kulttuuriin. Mielelläni tulen tänne uudestaankin – ja niinhän tulenkin maaliskuun puolivälissä.
Talvi pitää vielä otteessaan.
Auringonlaskun aikaan Taalintehtaan taivas värjäytyi vaaleanpunaiseen.
Parasta lähteä nyt 