Matkavalmistelut, Matkustaminen

Puhelin soi ja rikkoo lumouksen, lentoni on peruttu. Minun täytyy ehtiä aikaisempaan koneeseen. Puen ripeästi ylleni, soitan taksin, sujautan tietokoneen suojakoteloon, kameran kassiin ja sullon loput tavarat matkalaukkuun. Taksi tulee liian nopeasti, sillä tajuan, etten ole vielä päättänyt mitä kirjoja ottaisin mukaan. Ajatus lentomatkasta ilman kirjaa saa minut äkillisen paniikin valtaan. Oikein valittu kirja voi toimia eräänlaisena oppaana, antaa matkalle oman sävynsä, jopa muuttaa matkasuunnitelmia. Vilkuilen epätoivoisesti ympärilleni huoneessa, kuin etsien pelastavaa oljenkortta upottavasta suosta. Litteiden mappien päällä on pino lukemattomia kirjoja, kuten Francine du Plessix Grayn monografia Simone Weilistä sekä Modianon Pedigree, jonka kannessa tekijä poseeraa hämmentyneen näköisenä. Kahmaisen ne mukaani, hyvästelen pienen abessinialaisen kissani ja suuntaan lentoasemalle.

Patti Smith: Omistautuminen. Kustannusosakeyhtiö Siltala, Helsinki, 2018. S. 19.

Omistautuminen on alun perin ilmestynyt Why I Write -sarjassa, joka perustuu Yalen yliopistossa Windham-Campbell-kirjallisuuspalkinnon jakamisen yhteydessä pidettyihin luentoihin.

Kirjoja lentomatkalle

Lainaus
Lainattua, Matka, Matkustaminen

Ajattelin, että minkälaista minulla nyt olisi jos en olisi yksin reissussa. Yksin kaikkea piti miettiä ja järjestellä paljon enemmän, ja kaikki piti muistaa ja päättää itse. Sekin puoli yksin matkustamisessa oli, että silloin tuli puhuttua paljon enemmän ihmisille. Kaverin kanssa reissatessa minä jätin aina puhumisen kaverille, niin että monet ihmiset pitivät minua melkein mykkänä, vaikka kyllä minä puhuin, mutta en päälle vaan mieluiten vuorotelle ja asiaa.

Ossi Nyman: Röyhkeys. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2017, s. 23.

Yksin reissussa

Lainaus
Kulkuneuvot, Lainattua, Matkustaminen

Heathrowin kiitotiellä koneentäysi ihmisiä odotti hiljaa nousua. Lentoemäntä seisoi käytävällä ja elehti apuvälineidensä kanssa nauhoitteen pyöriessä taustalla. Me istuimme tuoleihinmme köytettyinä, muukalaisten meri, vaitonaisina kuin liturgiaa kuunteleva seurakunta. Lentoemäntä esitteli pelastusliivin jossa oli pieni pilli, hätäuloskäynnit, läpinäkyvästä letkusta riippuvan happinaamion. Hän johdatti meidät läpi mahdollisen tuhon ja turman niin kuin pappi kuljettaa kuulijoitaan halki kiirastulen ja helvetin yksityiskohtien, eikä kukaan pompannut pakoon vaikka siihen olisi vielä ollut tilaisuus. Sen sijaan me kuuntelimme tai puolittain kuuntelimmme samalla kun ajattelimme muitakin asioita, ikään kuin tämä muodollisuuksien ja perikadon yhdistelmä olisi kovettanut pintamme aivan erityisellä tavalla. Kun nauhoitteessa alettiin puhua happinaamioista, hiljaisuus vain jatkui, kukaan ei väittänyt vastaan, ei noussut kapinaan kun meille sanottiin että on välttämätöntä huolehtia ensin itsestä, sitten vasta toisista. Minä en suinkaan ollut varma, pitikö se paikkansa.

Rachel Cusk: Ääriviivat, s. 6‒7. Kustantamo S & S. 2018

Turvaohjeet lentokoneessa

Lainaus
Kulkuneuvot, Lainattua, Matka, Matkustaminen

Paljon matkustavana minulla oli tapana tuskailla pitkiä odotusaikoja lentokentillä ja juna-asemilla. Se kaikki tuntui hukkaan heitetyltä ajalta. En päässyt suorittamaan kiireellisiä tehtäviäni, jotka kasaantuivat sitä mukaa mitä pitemmäksi asemalla, lentokoneessa tai junassa viettämäni aika kävi. Koko odottaminen oli ahdistavaa ja tuskaista. Eräänä päivänä havahduin siihen, että lentokoneessa, kentällä, junassa tai asemahallissa viettämäni aika on omaa aikaani. Kallisarvoisia hetkiä omasta elämästäni ‒ ei matkallaoloa johonkin, vaan jo perilläoloa itse olemisessa. Ne olivat kaikkein ominta aikaani. Kukaan ei sanonut, että minun täytyi tehdä jotain, vaan sain aivan itse päättää, miten käytän aikani: nukkumalla, kirjoittamalla, lukemalla tai tuijottamalla tyhjyyteen. Tai sitten saatoin valita ahdistuksen tai kiireessä tuskastelun. Kukaan ei voinut määrätä, mitä teen ja millä nopeudella. Tämä hyvin yksinkertaiselta tuntuva oivallus sai minut rakastamaan kentällä odottelua ja lentokoneessa istumista. Jopa suhtautumiseni lentojen myöhästymiseen muuttui. Minulla ei ollut kiire minnekään, nautinhan minä kaikkein omimmastani, yksityisestä ajastani. Ahdistukseni muuttui iloksi ja nautinnoksi. Enää minun ei tarvinnut tuijottaa matelevia viisareita; jopa aika tuntui kulkevan nopeammin.

Liisa Väisänen: Verkkaisuuden filosofiaa. Kirjapaja 2019. S. 69

Yksityista aikaa matkalla

Lainaus
Kulkuneuvot, Lainattua, Matkustaminen

Heathrowin kiitotiellä koneentäysi ihmisiä odotti hiljaa nousua. Lentoemäntä seisoi käytävällä ja elehti apuvälineidensä kanssa nauhoitteen pyöriessä taustalla. Me istuimme tuoleihin köytettyinä, muukalaisten meri, vaitonaisina kuin liturgiaa kuunteleva seurakunta. Lentoemäntä esitteli pelastusliivin jossa oli pieni pilli, hätäuloskäynnit, läpinäkyvästä letkusta riippuvan happinaamion. Hän johdatti meidät läpi mahdollisen tuhon ja turman niin kuin pappi kuljettaa kuulijoitaan halki kiirastulen ja helvetin yksityiskohtien, eikä kukaan pompannut pakoon vaikka siihen olisi ollut vielä tilaisuus. Sen sijaan me kuuntelimme tai puolittain kuuntelimme samalla kun ajattelimme muitakin asioita ikään kuin tämä muodollisuuksien ja perikadon yhdistelmä olisi kovettanut pintamme aivan erityisellä tavalla. Kun nauhoitteessa alettiin puhua happinaamiosta, hiljaisuus vain jatkui, kukaan ei väittänyt vastaan, ei noussut kapinaan kun meille sanottiin että on välttämätöntä huolehtia ensin itsestä, sitten vasta toisista. Minä en suinkaan ollut varma, pitikö se paikkansa.

Rachel Cusk: Ääriviivat. Kustantamo S & S. 2018. S. 6.

Muukalaisten meri

Lainaus
Henkilö, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Lenina Rautonen käy lomalla paikoissa, joita ovat koetelleet kuolema, katastrofit, sota, vankeus, taloudellinen murros tai nälkä.‒ ‒

Rautonen, 56, harrastaa synkkää turismia eli matkustaa traagisten tapahtumien paikoille. Entiset vankilat ja keskitysleirit ovat genren vakiokohteita.

”Minua kiinnostavat paikat, joissa on jännite. Niissä on omanlaisensa outo tunnelma.”

Esimerkiksi Leningradissa (nykyisessä Pietarissa) kuoli piiritykseen nykyarvion mukaan yli miljoona ihmistä. ”Kyllä sen vieläkin vaistoaa”, hän sanoo.

Rautonen on käynyt muun muassa Auschwitzissa kahdesti, Moldovan separistialue Transnistriassa, hylätyssä sotilaskylässä Irbenessä Latviassa, Etelä- ja Pohjois-Korean rajalla, Siperiassa ja entisessä kaivoskylässä Pyramidenissa Huippuvuorilla.

Hän ei kuitenkaan halua leimata niitä vain synkiksi.

”Vaikka Siperiassa on useana ajanjaksona ollut vankileirejä, se on yllättävän upea. Voimakas tuuli puhaltaa suuren lakeuden yli, joten taivas on aina kirkas.”

Tiiamari Pennanen: Lenina Rautonen kiertää yksin hylättyjä kyliä ja vankilöita. Helsingin Sanomat 3.3.2018. S. D7.

Synkkää turismia

Lainaus
Lainattua, Matkavalmistelut

Matkanteko ja sen suunnittelukin on minulle hyvin henkilökohtaista, en erityisemmin haluaisi kertoa suunnitelmistani kenellekään. Enkä nykyään näin aikuisena ja todelliselta luonteeltani pidättyväisenä aina kerrokaan. Kunnes on pakko kertoa etten räjähdä. Kun valvon öisin ja ajattelen tulevia matkoja. Ja lasken tietysti rahojani. Olen huono säästämään, mutta matkaan näyttää yllättävästi löytyvän joutilasta rahaa. En minä tarvitse aina uutta iPhonea tai jättiläistaulutelevisiota enkä halua uusia huonekalujakaan.

Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu. johnny Kniga. 2016. S.10.

Matkan suunnitteleminen on henkilökohtaista

Lainaus