Avopuolisoni, joka on tyypillinen ei-matkailija, kyseenalaistaa reissaamistani ja kommentoi, ettei ihmisyyteen ja ympäröivään yhteiskuntaan perehtymisen välttämättä tarvitsisi edellyttää fyysistä siirtymistä paikasta toiseen. Hänen mielestään matkailua voisi yhtä hyvin harrastaa kirjojen välityksellä ja oman pään sisällä. Ehkä niinkin, mutta minulle asiayhteydet jäävät liian abstrakteiksi, ellen saa eläviä todisteita niiden olemassaolosta ja pääse kokeilemaan edes jossakin määrin omin aistein. – – –
Pääosin olen kuitenkin sitä mieltä, että asioiden suhteuttaminen maailmanlaajuiseen mittakaavaan on tehnyt minulle hyvää. Matkustelulla on hiukan samankaltainen vaikutus kuin kaunokirjallisuuden lukemisella. Sekä lukutoukka että matkafriikki saavat tutustua niin monenlaisiin elämäntyyleihin, että lopulta heitä ei hetkauta juuri mikään ilmiö tai tapa. He toteavat ennemmin: ”voihan noinkin tehdä”, kuin: ”kylläpä ihmiset ovat omituisia”.
Per J. Andersson: Kaunis on matkaajan maailma. Karttakeskus 2019, s. 217.