Ajanjakso, Bloggaus, Haaste, Kuva, Matka, Matkakohde, Puisto, Tapahtuma, Valokuva

K niin kuin kuva –helmikuun kuvahaaste I

K niin kuin kuva tai K niin kuin Kristiina, sillä Kristiina K -blogin pitäjä antoi kuvahaasteen helmikuulle. Jokaiselle kuukauden päivälle pitää löytää oma k-kirjaimella alkava kuva. Keittiöstä lähdetään ja kesään päädytään.

Kristiina K. nimeään kantavasta blogista haastoi julkaisemaan helmikuun aikana K-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Hän ja moni muu on jo ehtinyt julkaista useamman postauksen, joiden keskiössä ovat näin valitut kuvat. Huomasin kyllä haasteen tammi-helmikuun vaihteessa, mutta en heti tarttunut siihen. Nyt aloitan vähän jälkijättöisesti, mutta ehkä se ei haittaa.

Kristiina antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Hän ohjeisti, että kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja.

On mielenkiintoista, löydänkö kaikkiin aiheisiin kuvan omista otoksistani vai täytyykö turvautua muiden kuviin. Tämän ensimmäisen viiden kuvan erän valokuvat ovat omiani. Tarkoitus on myös, että ne liittyisivät jotenkin matkoihini tai käymiini paikkoihin.

Ensimmäiset aiheet ovat tässä:

  1. Keittiö
  2. Käpy
  3. Keskellä
  4. Kaatunut
  5. Kakku

Keittiö

Norpas-residenssin keittiö oli kokkauspaikkani maaliskuussa 2021. Puutalon toisen kerroksen asuntoon ei tullut eikä sieltä mennyt vettä, joka oli tietysti outo kokemus kaltaiselleni kerrostaloasujalle.

Vietin pari kevättalvista viikkoa Norpas-residenssissä Taalintehtaalla. Se oli mukavaa vaihtelua korona-aikana. Tein siellä etätöitä ja illalla edistin omia kirjoitusprojektejani. Vesi piti kantaa asuntoon ja viedä sieltä pois ämpäreissä. Yhteiskäytössä olevat vessat sekä suihku- ja saunatilat olivat alakerrassa. Pattereiden lisäksi lämmintä sai puuhellasta ja pönttöuunista.

Käpy

Käpykuvia lienee muitakin, mutta tämä löytyi helposti. Kuvauspaikkana on Toivonniemi Ruissalossa.

Kuulun Luovat ladyt -ryhmään, joka kokoontuu heinäkuun alussa viettämään yhteistä lomaviikkoa. Alkuvuosina paikka oli aina sama eli Kesäkoti Toivonniemi Ruissalossa. Se on Turun Seudun Hengitysyhdistyksen ylläpitämä. Majoitustilat ovat vaatimattomia ja täälläkin mukavuuslaitokseen täytyy erikseen lähteä; mäntyjen takana pilkottaa ulkohuussi.

Toivonniemessä olemme viikon lähellä luontoa. Saunomme, uimme, grillaamme ja vietämme kesän parasta aikaa joko omassa tai muiden seurassa luovien puuhien tai laiskottelun merkeissä. Kolmena viime vuotena olemme viettäneet viikkomme muualla Toivonniemen remonttien vuoksi, mutta ensi kesänä meidän on tarkoitus palata taas Toivoniemeen.

Keskellä

Hangon Casinon edustalla on pyöreä vesiallas, jonka keskellä on suihkulähde. Juhannussalko koristaa hiekkarantaa.

Hanko on yksi lempipaikoistani. Olen käynyt siellä useita kertoja, pääosin syksyisin, jolloin olen osallistunut Hanko Fotofestivaliin. Ensi syyskuussa vietetään festivaalin kymmenvuotisjuhlia, joiden ajankohta on saamani tiedon mukaan 9.9.2023. Blogistani löytyy paljon Hanko-postauksia.

Kaatunut

Kaatunut puu lumikerroksen alla Tähkäpuistossa, Turussa.

Kuva kaatuneesta löytyi tammikuisista Tähkäpuiston kuvista. Blogini nimen loppuosa on ”matkoja lähelle ja kauas”. Tähkäpuisto onkin kotiani lähin paikka, josta olen tehnyt postauksia. Sitä kutsutaan myös Ruusupuistoksi, sillä siellä kasvaa muun muassa satoja ruusupensaita, lajikkeita on 400.

Kakku

Kuvassa on espanjalainen juustokakku.

Matkabloggaajien ja matkakohteiden markkinoijien TBEX-konferenssi järjestettiin viime vuonna Marbellassa kesäkuun alkupuolella. Kakkukuvia minulla olikin yllättävän paljon, mutta valitsin tämän kuvan koska se liittyy viime vuoden upeimpaan matkaani.

Ennen varsinaista konferenssia ohjelmassa oli kaksi retkipäivää, ja toisen päivän lounaan nautimme The Beach Club Higuerón -rantaravintolassa (Av. del Sol 225, Playa de Carvajal, 29631 Benalmádena, España). Kuvan juustokakku kruunasi monesta pienestä annoksesta koostuneen aterian.

Lue myös:

Residenssielämää Taalintehtaalla

Luovat ladyt Toivonniemessä

Minun Hankoni on syksyinen

Talven ihmemaa Tähkäpuistossa

Matkabloggaajat Marbellassa

Normaali
Arkkitehtuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Puisto

Flaneerausta pitsihuviloiden vaiheilla

Hangossa kaikki on lähellä.

Hanko on kuulu upeista pitsihuviloistaan, jotka ovatkin vanhan kaupungin kaunistus. Viikonloppumatkani aikana ja sunnuntaina sen päätteeksi kävin taas ihailemassa niistä huokuvaa menneen maailman nostalgiaa.

Lauantai-iltana Casinossa vietettiin häitä. Väkijoukkoa oli kerääntynyt juhlapaikan edustalle. Ilmeisesti meren rannalla valokuvattavana ollut hääpari seurueineen tuli metsän kautta ja asettui hevoskieseihin. Ne kaarsivat ensin juhlapaikan takaa ja sitten vasta-avioituneet tulivat juhlijoiden tervehdittäviksi.

Casino on varmaan upea juhlapaikka. Tämä vuonna 1879 valmistunut rakennus on uudistettu vuonna 2018 ”pieniä yksityiskohtia myöten.” Se toimii ravintolan lisäksi esiintymis- ja tapahtumapaikkana. Nyt Casino on jo suljettu; se toimii vain kesällä.

Hangon Casino

Hangon Casino.

Hevonen, kiesit tai kärryt, kuljettaja

Hääparin käyttämä kulkuneuvo – menneen maailman eleganssia tässäkin.

Kesän muistoja Casinon edustalla.

Casinon puisto on somistettu värikkäillä kukkaistutuksilla.

Amiraaliperhonen Casinon puiston kukassa.

Merituulta ja männyntuoksua

Vapaudenpatsas Hangossa.

Hangon vapaudenpatsas Bulevardin eteläpäässä. Taitelijana Bertel Nilsson ja patsaan pystytysvuodet ovat 1921, 1943 ja 1960 – patsas purettiin kahdesti.

Sunnuntaiaamun suunnitelmissani oli mennä uimaan Regatta Spa Hotelin kylpylään, mutta päädyin kuitenkin kävelemään tuttua rantareittiä. Tervehdin Vapaudenpatsaan leijonia, meren aaltoja ja Appelgrenintien mäntyjä. Lienevät samoja kuin Kirkkopuistossa ja Casinon puistossa kasvavat yksilöt, jotka ovat kuulemma yli 200-vuotiaita kilpikaarnamäntyjä.

Kävin myös katsomassa Casinon rannassa ja puistossa tuttuja maamerkkejä: uimakoppeja, juhannussalkoa, tykkejä ja suihkulähdettä. Ne ovat tuttuja jo monilta Hangon reissuilta.

Pistäydyin myös Casinon Appelgrenintien puoleisessa päädyssä olevassa Tian Veranta Summer Shopissa, jossa oli Hanko-tuotteiden lisäksi muun muassa asusteita ja sisustustavaraa. Välttelin kiusauksia ja ostin vain postikortteja ja -merkkejä.

Kuvasin upeita pitsihuviloita ja vähän kadehdin niiden omistajia.

Villa Tellina, pitsihuvila Hangossa.

Villa Tellina.

Villa d´Angleterre.

Villa Margita.

Villa Elisabeth.

Ihmettelin myös Bulevardin eteläpäässä olevaa isoa puurakennusta, jossa on suuret ikkunat ja romanttisen näköinen parveke. Talo on ulkopuolelta osittain maalattu. Mikä oivallinen paikka kahvilalle, ravintolalle tai putiikeille. Rakennus näyttää olevan tyhjillään.

Kuulin myöhemmin, että talo on yksityisomistuksessa, mutta sitä ei haluta niin vuokrata, myydä kuin kunnostaakaan. Kauniin rakennuksen tuhlausta.

Tyhjillään olevan näköinen puutalo Bulevardin eteläpäässä.

Uutta käyttöä vailla oleva talo on Bulevardin ja Raatihuoneentorin kulmassa.

Hilma Aurora emännöi Villa Auroraa

Kävin tapaamassani Hanko Fotofestivalin myötä tutuiksi tulleita Arja ja Väinö Järvilehtoa Foto Art Decossa. Heidän liikkeensä Ratakadulla on täynnä sisustus- ja valokuvatuotteita huonekaluista huonetuoksuihin ja kameroista valokuvaustarvikkeisiin.

En ollut ensin tuntea Arjaa, sillä hän oli pukeutunut vanhanaikaiseen tyyliin olkihattuun, valkoiseen röyhelöpuseroon ja pitkään hameeseen. Piti oikein tarkistaa. Arja kertoi yllättäviä uutisia: hän oli opiskellut matkailuoppaaksi ja lähdössä juuri kertomaan Hangon menneistä ajoista kylpylöineen Hilma Auroran hahmossa.

Ja lisääkin uutisia Arjalla oli: he ovat Väinön kanssa avaamassa vähitellen Bed & Breakfast -majoituspaikkaa Villa Auroraa. Tarjolla on seitsemän kahden hengen huoneita ja yksi yhden hengen huone. Villa Aurora löytyy osoitteesta Vartiovuorentie 4.

Gilma Aurora alias Arja Järvilehto valmiina kertomaan ryhmälleen Hangon historiasta.

Villa Aurora.

Kasvomaski vai ei?

Aamupäivän maisemakävelyn jälkeen kuljin kohti Hangon rautatieasemaa, joka on nykyisellään suljettu kuten moni muukin pienempi asemarakennus. Matkasin kiskobussilla Karjaalle, josta oli vaihto Turun junaan.

Osa matkustajista noudatti suosituksia kasvomaskeista, mutta arviolta kuitenkin alle puolet. Käytän maskeja tarvittaessa, mutta ne eivät ole minustakaan miellyttävä kokemus. Kävi jo mielessä, että pitäisikö jättää väliin maskinkäyttöä edellyttävät matkat ja tilaisuudet.

Ehkä niitä karsiutuukin, mutta toisaalta – naiset, junat ja matkabloggaajat on luotu liikkumaan maskeilla tai ilman.

Patsas, nainen taluttaa polkupyörää

Rafael Saifulin Tuuli mereltä -patsas on vuonna 2005 sata vuotta täyttäneen pyöräyhtiö Helkaman lahja hankolaisille. Erään kuulemani tarinan mukaan patsaan esikuvana on ollut nainen, joka pyöräili päivittäin satamaan suremaan hukkunutta miestään.

 

Normaali

Matkakohde, Valokuvaus

Hanko on hurmaava vielä syyskuussakin

Galleria