Kirjasto, Näyttely, Runo, Taideteos, Taiteilija, Teemaviikko

Elämänpuu ja muita kollaaseja

Mynämäen kirjastossa on esillä elokuun ajan lemulaisen Satu Haapalan taidenäyttely, jonka nimenä on Löydät jotain mitä et tiennyt etsineesi. Se koostuu kollaasitöistä ja runoista. Samalla reissulla voi tutustua Mynä-Mynä-Maahan 14.8.2022 saakka.

Näyttelyn tunnuskuvana on osa Elämänpuu-kollaasista.
Satu Haapalan kollaasit ja runot käyvät vuoropuhelua keskenään.

Elämän yllätyksellisyys

Satu Haapala käyttää töissään kierrätysmateriaaleja eli paperia muun muassa aikakauslehdistä ja mainoksista. Hän repii usein kollaaseihin tulevat palat, jotta reunat olisivat jotain muuta kuin suoria. Yksi silmää miellyttävä kuva, jokin muoto tai väri, saa rinnalleen toisia, jotka sopivat yhteen ensimmäisen palasen kanssa. Lopputulos on siten yllätyksellinen. Yllätyksellisyys on myös näyttelyn teemana: yllätyksellisyyden salliminen elämässä.

Etsi tästä kollaasista kaksi sanaa.

Yksi esillä olevista kollaaseista, nimeltään Elämänpuu, on poikkeuksellinen, sillä se lähti ajatuksesta ja materiaalin mukaisesta hahmotelmasta, mitä elämänpuu voi olla.
–Siinä voi olla värejä, muotoja, kuvioita tai hahmoja, jotka koen omakseni. Tai aarrekartan tapaan asioita, joita toivoisin elämääni, Satu Haapala kertoo.

Elämänpuu-kollaasista osa on näyttelyn tunnuskuvana.

Edullista ja rentouttavaa

Sadun mukaan kollaasin tekeminen on rentouttavaa ja rauhoittavaa. Materiaali on edullista; töihin voi käyttää kotiin tulevia lehtiä ja mainoksia ja lisää voi ostaa kirjastojen poistomyynneistä ja kirpputoreilta. Taustoiksi voi käyttää vaikkapa pakkauspahvia.

Aikaisemmin Satu on tehnyt samalla menetelmällä kortteja. Pari kollaasityötä on tehty kirjoitusalustaksi, joten ne on laminoitu.

Tätä kollaasia voi käyttää kirjoitusalustana.

Kollaasitauluihin voi liittyä myös runo, joka tuo niihin uusia sävyjä ja ulottuvuuksia. Runoja Satu on kirjoittanut jo vuosia ja julkaissutkin useamman runokokoelman.

Tämä runo kuvaa Sadun ajatuksia kollaasitöistä:

Elämä on
palasia kauniista kuvista,
epämääräisen muotoisia
onnen hetkiä
tietoisuuden tuskan välissä,
reunat niin rosoisia
ettei kauneutta niiden sisällä
aina huomaa.
Eikä niistä koostuvaa
ihmeellistä kokonaisuutta,
rikkinäisten palasten
kauneuden ketjua.

Jos sen huomaisi,
voisi jokaisen palasen
laittaa kehyksiin,
koota niistä näyttelyn
ja katsoa,
miten ainutlaatuisen elämän
on elänyt –
vinoine reunoineen,
rosoisine kuvineen,
ylijäämäpahveille koottuna.

– Satu Haapala

Kalenterituunausta kuvilla

Satu myös täydentää paperikuvioilla kalenteriaan, valitsee kuukauteen ja sen päiviin sopivia kuvia, runoja ja lauseita, millaiset nyt tuntuvat ajankohtaan sopivan. Facebookin Kalenterimaniasivusto innoitti tähän. Minä puolestani olen soveltanut Sadun ideaa omaan bullet journal -kirjaani eli täydennän käsinkirjoitettuja tekstejä lehdistä otetuin leikkein ja kuvin.

Kauniit kuvat somistavat kalenteriaukeamaa.
Kalenterin sivu on päässyt raameihin. Paperin toisellakin puolella on koristelua.

Ohjelmassa oli myös hoitavan laulun hetki. Satu pitää runo- ja äänimeditaatioita. Hän on Tunnetaitoja kaikille ry:n kouluttama Äänen hoiva ja voima -äänihoitaja. Hänen kurssilleen voi osallistua syksyllä ainakin Raisio-opistossa ja Nousiaisissa/Lemussa.

Satu Haapala näyttelynsä avajaisissa 3.8.2022 Mynämäen kirjaston galleriassa.

Näyttely on avoinna Mynämäen kirjastossa osoitteessa Keskuskatu 13, Mynämäki elokuun ajan ja avajaiset olivat osa Mynämäki-viikon ohjelmaa. Kirjasto on avoinna maanantaista keskiviikkoon klo 12–19, torstaisin klo 12–20, perjantaisin klo 10–16 ja lauantaina 13.8. klo 10–14.

Sadun kollaaseihin, runoihin ja muuhun luovaan toimintaan voi tutustua hänen Satunnaista-blogissaan.

Mynä-Mynä-Maa-näyttely avoinna elokuun puoliväliin

Vielä hetken tämän näyttelyn katsomisen lisäksi Mynämäellä voi käydä Mynä-Mynä-Maa-näyttelyssä. Se on yhteisötaideteos, jonka ovat toteuttaneet yhteistyönä Koneen Säätiön Saaren kartanon taiteilijaresidenssi ja Mynämäen kunta.

Purkutaloon, entiseen Lizeliuskotiin, on luotu kokonaisvaltainen monitaideteos yli 250 tekijän voimin. Mynä-Mynä-Maasta löytyy muun muassa installaatioita, seinämaalauksia, veistoksia sekä kuva-, tekstiili-, savi- ja sanataidetta 72 teoksen kokonaisuutena. Teokset on tehty lähes pelkästään kierrätysmateriaaleista. Kokonaisuus ”kuljettaa kävijänsä matkalle ajassa ja tilassa maailman ympäri dinosaurusten ajasta vuoteen 2100.”

Näyttely on maksuton. Järjestäjät huomauttavat, että kyseessä on purkutalo, jossa on sisäilmaongelmia. Pitkäaikainen oleskelu tilassa voi aiheuttaa oireita. Tilassa voi vierailla omalla vastuulla ja alle 10-vuotiaat lapset voivat mennä sinne vain aikuisen seurassa.

Mynä-Mynä-Maahan voi tutustua 14.8.2022 saakka osoitteessa Kuivelantie 10, Mynämäki.

Lue myös: Miten ennen tehtiin paperia?

Rakkauden lähde.
Normaali
Näyttely, Taideteos, Taiteilija

Pinnan alla – lasista kauneutta

Taidenäyttelyissä on harvemmin esillä lasiteoksia, mutta nyt on sellainen aika turkulaisessa Auran Galleriassa. Helmi Remeksen lasiteoksiin voi tutustua Pinnan alla -näyttelyssä.

Edessä oleva teos on nimeltään Pinnan alla I ja oikealla olevan nimi on Nietos.
Nietos.

En ole erityisesti perehtynyt lasitaiteeseen, mutta vaikutelma Helmi Remeksen töistä on se, että ne ovat uniikkeja, omanlaisiaan. Hän on toiminut lasitaiteen parissa kymmenen vuoden ajan. Lasintekemiseen liittyvät tekniset haasteet ovat kiehtoneet häntä, ja tavoitteena on luoda sellaisia teoksia, joita ei voisi toteuttaa muilla materiaaleilla.
– Lasi on eksklusiivinen materiaali ja isojen objektien tekeminen on siitä erittäin vaikeaa, mutta pienet tarkat yksityiskohdat ja teoksen tunnelma on mielestäni vaikuttavampaa kuin massiivisuus. Muotoilen herkkyyden olemusta, lasi on siihen paras materiaali, kertoo taiteilija.

Helmi Remes on koulutukseltaan keramiikka- ja lasialan muotoilija ja lasinpuhaltaja.

Yksityiskohtia maisemassa

Sininen hetki -teos heijastaa liukkaalta pinnaltaan myös kuvaajan ja avajaisvieraita.

Suuri osa gallerian yläkerrassa esillä olevista töistä on seinälle kiinnitettyjä pyöreitä teoksia, joiden muodolle en löydä sanaa. Ne voisivat olla vaikka lasipastilleja, kolmiulotteisia teoksia ei väreissä ja eri pintakuvioin.

Joissakin teoksissa on vapaasti aaltoileva kultajuova. Se toi mieleeni kintsugin, japanilaisen 1300-luvulla syntyneen korjaustekniikan ja taidemuodon. Konkreettisessa mielessä se on rikkoutuneen keramiikan korjausta, mutta sen takana on zenbuddhalaista filosofiaa. Sananmukaisesti kintsugi tarkoittaa yhdistymistä kullalla. No, taiteilija ei ollut itse ajatellut tätä yhteyttä. Mutta kävijän kannalta on tietysti elähdyttävää, jos teokset synnyttävät yhteyksiä aikaisemmin opittuun ja koettuun.

Yksi työ kokonaisuudesta, joka on nimeltään Kultainen keskitie II-VIII.

Pinnan alle -nimi viittaa siihen, että teoksissa ”sukelletaan pinnan alle ja tarkastellaan yksityiskohtia niin luonnossa esiintyvistä kasveista kuin oman kuoren alle kätketyistä muistoista ja tuntemuksista. Taiteilijaa kiehtoo jäätyneet lumiharjanteet tunturimaisemassa tai jään alle kuolleiden kasvien estetiikka, mutta näiden elementtien toisintamisen sijasta hän keskittyy kuvaamaan sitä miltä tuntuu kun kokee maisemaa tai löytää luonnosta jotain mitä ei ole aikaisemmin kohdannut.”

Teokset Jääheinä I-III.
Kaipuun kehän heijastuksia -teos.

Lasinpuhallustöitä filigraanitekniikalla

Helmi Remes kysyy teoksillaan myös, mitä on kauneus. Ja kauniitahan hänen teoksensa ovat, kaikki niistä, mutta erityisesti metalliin yhdistetyt lasinpuhallustyöt, joissa on valkoista piirrosmaista viivaa. Remes työskentelee yhdessä useamman puhaltajamestarin kanssa, ja teosten valmistuksessa on käytetty tarkkuutta ja taitavaa lasinpuhallustyötä vaativaa monivaiheista filigraanitekniikkaa.

Määritelmän mukaan filigraanilasi on ”väritöntä tai hennon sävyistä lasia, jonka massaan on sulatettu värikkäitä lasilankoja.” Tämä vanhalta ajalta tunnettu lasinvalmistusmenetelmä oli erityisesti suosiossa Muranon saarella Venetsiassa 1500-luvulla. Se on ollut myöhemminkin yksi venetsialaisen lasin tunnuspiirteistä. Filigraanilasin erityismuoto on verkkolasi, jossa langat menevät ristiin.

Helmi Remeksen teoksia on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä niin gallerioissa kuin museoissa Suomessa ja Euroopassa. Yksi niistä oli Fresh-yhteisnäyttely Venetsian lasiviikolla vuonna 2021. Hänen teoksiaan on hankittu Muranon lasimuseon, Suomen lasimuseon, Kiirunan modernin taiteen museon sekä Jenny ja Antti Wihurin säätiön ja Suomen valtion taidekokoelmiin.

Näyttely avoinna 21.8.2022 saakka

Näyttely on avoinna 21.8.2022 saakka Auran Galleriassa, jonka osoite on  Yliopistonkatu 7, Turku. Galleria on avoinna 14.8. saakka kesäajoin eli tiistaista perjantaihin klo 11–17, lauantaina klo 11–14 ja sen jälkeen se on avoinna myös sunnuntaisin klo 13–16.

Vaalean lohenväristä maljaa elävoittävät pohjan herkät valkoiset lasilangat.
Normaali
Henkilö, Kulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Näyttely, Taiteilija

Kaija Aarikka – nappikauppiaasta muotoilijaksi

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Someron Kulttuurigalleriassa on esillä Kaija Aarikan muotoilemia esineitä. Tämänvuotisen Jäähileitä kuutamolla -näyttelyn teemana ovat erityisesti lasi- ja metalliesineet.

Kaija Aarikan tuotantoa ei ole muualla esillä tässä laajuudessa.

Kaija Aarikan (1929–2014) puukorut, metallikoristeet ja monet muut hänen muotoilemansa tuotteet ovat osa suomalaista designhistoriaa, mutta myös arkeen ja juhlaan kuuluvia esineitä. Hänen tuotantoonsa vuodesta 1954 alkaen voi tutustua Someron Kulttuurigalleriassa Aholan talossa Someron keskustassa, kaupungintalon vieressä.

Tämä Kaija Aarikan elämäntyön pysyväisnäyttely on jatkoa vuonna 2020 järjestetylle Aarikka-näyttelylle Kivimakasiinissa. Näyttelyn ovat koostaneet Kaija Aarikan tyttäret Sarianna Partanen ja Pauliina Aarikka. Nyt on esillä erityisesti lasi- ja messinkiesineitä ja näyttelyn nimenä on Jäähileitä kuutamolla. Jäähile on lasinen kynttilänjalka vuodelta 1970 ja Kuutamo on messinkinen kynttilälampetti vuodelta 1972.

Ateena 1971.

Kaiken takana on nappi

Näyttelyssä on mukana lehtileike vuodelta 1963, jossa kerrotaan taiteilija Kaija Aarikan pienestä nappikaupasta Vanhalla Kauppakujalla. Tarina alkoi jo vuonna 1950-luvun alussa, kun Ateneumin tekstiililinjalla (nykyisin Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) opiskelevat Kaija Aarikka ja Elissa Salmi halusivat kehittää persoonallisia nappeja pukuihinsa. Valmistuttuaan 1954 Kaija Aarikka perusti Aarikka Ky:n yhdessä miehensä Erkki Ruokosen kanssa. Ensimmäisen liikkeensä hän avasi vuonna 1960.

Kaija Aarikan jakkupuku vuodelta 1968 ja Heli-rintakoru vuodelta 1956.

Puunapeista valikoima laajeni muun muassa puukoruihin ja -leluihin, metallisiin purnukoihin, maustepurkkeihin ja tarjottimiin, koristeisiin, hopeakoruihin ja lasiesineisiin. Hän suunnitteli tuotteita myös Tampellalle, Humppilan Lasitehtaalle, Euran Paperille ja Hyllingen-lasitehtaalle.

Kaija Aarikka oli Somerolla tunnettu. Hän oli kasvanut Jurvalan kartanossa ja hän vietti paljon aikaa kesämökillään viimeisinä vuosinaan. Somerolaiset ovat valinneet hänet Mekkopitäjäläiseksi ja Somerniemen Torineuvokseksi. Laajempaa tunnustusta Kaija Aarikka on saanut Espan Friidu -nimityksen, Vuoden Yrittäjä -palkinnon, Pro Finlandia -mitalin ja kauppaneuvoksen arvonimen myötä.

Aarikan sivuilta löytyy Aarikan virtuaalimuseo, josta on löytyy artikkeleja, mainoksia, tuotekuvia ja tarinoita Aarikan ja suomalaisen muotoilun viimeiseltä kuudelta vuosikymmeneltä.

Tutustu myös Perinnehuoneeseen ja Kaari Utrion näyttelyyn

Toinen Kulttuurigallerian pysyvä näyttely on Someron veteraanien ja sotainvalidien Perinnehuone, johon on kerätty somerolaisten lahjoittamaa aineistoa ja esineitä. Vaihtuvana näyttelynä on tällä hetkellä somerolaisen kirjailija Kaari Utrion näyttely, jossa on esillä muun muassa hänen muistikirjojaan, lehtileikkeitä, tuotantoa ja vuosien 1968–1985 työväline, Olympia-kirjoituskone; Utrio toimii myös Kulttuurigallerian suojelijana.

Kaari Utrion kirjoituskone.

Galleriassa on esillä myös Someron kaupungin omistamaa taidetta. Kulttuurigallerian ylläpitäjänä on Someron Kulttuuri ry.

Kulttuurigalleria löytyy Aholan talosta. Rakennus on vuodelta 1867 ja siellä on toiminut aikaisemmin kauppa, kunnanlääkärin vastaanotto ja neuvola.

Someron Kulttuurigalleria
Joensuuntie 20
Somero
http://www.kulttuurigalleria

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Normaali
Kulttuuri, Matkakohde, Nähtävyys, Taideteos, Taiteilija, Tapahtuma

Taidetta Kivimeijerissä

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Somerolta löytyy taidetta meijerillisen verran. Kesänäyttelyssä voi tutustua 15 taiteilijan töihin.

Kesäkuun alussa Kivinavetan ovella ei ihan vielä näyttänyt taidenäyttelyltä.

On hienoa, että rakennukset saavat uutta elämää sen jälkeen, kun alkuperäinen käyttötarkoitus ei enää toteudu. Näin on käynyt Somerolla. Valtionmeijeristi Alfred von Schraderin piirsi vuonna 1905 jyhkeän kivirakennuksen toimimaan ensin kartanoiden meijerinä. Sittemmin se oli viljavarastona ja putkiliikkeen käytössä, mutta nyt sen vankkojen seinien sisältä löytyy taidetta.

Kivinavetan takapiha toimii kesällä keramiikkakurssitilana polttouuneineen.

Pitkäjärven taide ja kulttuuri ry:n toiminta Someron Kivimeijerissä alkoi 2010, jolloin sinne perustettiin näyttely-, työskentely-, kurssi- ja residenssikeskus. Rakennuksessa on näyttelytilaa melkein Helsingin taidehallin verran, 560 m2. Yhdistys on järjestänyt useita valtakunnallisia kesänäyttelyitä sekä kursseja valokuvauksesta, maalauksesta, kirjallisuudesta ja keramiikasta.

Kävin paikalla kesäkuun alussa, jolloin isäntänä ja esittelijänä oli taiteilija Antero Kare. Paikalla oli jo taideteoksia, mutta ihan valmista ei vielä ollut tulevaa kesänäyttelyä varten. Go, Somero, Go Go -näyttely avautui 18.6. ja siihen voi tutustua 14.8.2022 mennessä. Näyttelyssä on esillä Somerolle muuttaneiden taiteilijoiden töitä.

Taiteilija Antero Kare teoksensa edessä.

Somerolle on tiensä löytänyt laaja joukko taiteilijoita muun muassa paikkakunnan edullisten kiinteistöhintojen ja sijainnin vuoksi. Kulttuuriyhdistyksen mukaan ”ennestään musiikista, lavatansseista ja kesäteattereista tunnettu kulttuuri-ilmapiiri on nyt voimakkaan visuaalinen. Työhuoneet täyttyvät veistoksista, maalauksista, installaatioista, kuvituksista, logoista, käyttögrafiikasta, kirjoista, keramiikkavadeista, ruukuista, käyttöesineistä, performansseista, videoista, elokuvista, lavasteista.”

Näyttelyyn osallistuvat taiteilijat ovat:

Antero Kareen teoksen edessä on joukko Tommi Toijan ”pikku ukkeleita”.
Tommi Toijan teos.
Antero Kareen veistoksia.
Antero Kareen teos.
Yksityiskohta Antero Kareen teoksesta.
Vanhan Kivimeijerin seinätkin ovat hyvin taiteellisen näköisiä.

Kivimeijerin lisäksi teosten esittelyyn käytetään ulkotilaa. Piha-alueelle yhdistys rakentaa myös seitsemän keramiikka-uunin patteriston ja teosten valmistamista varten teltta-alueen. Kurssit ja luennot ovatkin olleet näyttelyjen ohella yhdistyksen vetonauloja.

Tänä vuonna on tarjolla keramiikkakursseja, maalauskurssi ja työsymposiumeja. Klassikkoperinteenä ovat Rakufestivaalit, joiden ajankohta tänä vuonna on 15.–17.7. Paikalle pääsee myös työskentelemään omatoimisesti.

Uuni keramiikan mustasavupoltolle.

Someron Kivimeijerin osoite on Turuntie 1034, Pyöli (vanhaa Turuntietä, Hämeen Härkätietä, noin 11 km Somerolta.)

Kivimeijeri on avoinna joka päivä klo 12.00–18.00.

Pääsymaksut: aikuiset 10 euroa, lapset 5 euroa, alle 7 v. ilmaiseksi.

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Normaali
Kahvila, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Taiteilija

Lomanen Lappeenrannassa

Syyskuussa tutustuin parin päivän aikana Lappeenrantaan. Kuljeskelin kaupungilla, satamassa ja Linnoituksella.

Lappeenranta lienee yksi niistä monista kaupungeista, jotka ovat parhaimmillaan kesällä. Suomen suurin järvi Saimaa veneineen, risteilyaluksineen ja ravintolalaivoineen, Hiekkalinnan alue sekä puistot ja tori ovat lehmusten kaupungin tapaamispaikkoja.

Mihin suuntaan tästä lähtisi?
Syksyn värejä Saimaalla.

Poikkesin kaupungissa syyskuun lopussa, eikä sekään ollut hullumpi aika. Sää oli vielä mukavan leppoisa ja puolipilvinen, välillä aurinkoinenkin.

Lappeenrannan perusti vuonna 1649 Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe vuonna 1649. Nimeksi tuli Villmanstrand eli Villimiehenranta – kuningatar Kristiinan kaupungille antamassa sinetissä oli villi metsäläinen; hän esiintyy edelleen kaupungin vaakunassa.

Lappeenranta on nykyisin Suomen 13. suurin kaupunki, jossa on asukkaita 73 000. Lisäksi kaupungissa on suuri joukko opiskelijoita Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (LUT), LAB-ammattikorkeakoulussa, Saimaan ammattiopistossa (Sampo) sekä Maasotakoulussa.

Lehmusten vihreä kaupunki

Lehmusten kaupunki? Sellaisen nimen Lappeenranta on saanut Laila Hirvisaaren kirjoittamassa seitsenosaisessa romaanisarjassa, jonka vuonna 1972 ilmestyneen ensimmäisen osan nimi oli juuri Lehmusten kaupunki. Nimelle on perusteita, sillä kaupungin keskustassa ja rannoilla kerrotaan olevan yli 10 000 lehmusta. Niistä osa on vanhoja, muun muassa sataman lehmukset ovat peräisin Viipurin lähistöltä ennen sotia.

Lappeenrannan mainitaan olevan yksi Euroopan vihreimmistä kaupungeista. Se viettää parhaillaan voittovuotta European Green Leaf -palkinnon myötä. Kyseessä on Euroopan komission myöntämästä palkinnosta, jolla nostetaan esiin vihreitä edelläkävijäkaupunkeja Euroopassa: ”European Green Leaf Award on Euroopan Komission vuosittain järjestämä kilpailu alle 100 000 asukkaan kaupungeille, joiden ilmastotoimet ovat esimerkillisiä ja edistyksellisiä ja jotka panostavat vihreään kehitykseen ja työpaikkojen luomiseen.”

Lappeenrannassa vuoden 2021 pääteemoina ovat luonto, vesi, vihreä sähköistyminen ja ilmastonmuutos. Se on nimetty myös Suomen ilmastopääkaupungiksi.

Lappeenrannan suosituimpia nähtävyyksiä ovat muun muassa Linnoitus, Suomen vanhin ortodoksinen kirkko, satamatori, Saimaan kanava ja Suomen suurin hiekkalinna, joka rakennetaan kesäisin sataman alueelle.

Linnoitukselle Viipurin portin kautta.

Flaneerausta ja hiukan harhailua

Vierailupaikkani ja tukikohtani oli Tirilänkadulla, noin kolme kilometrin päässä keskustasta. Pääsin sinne mukavasti Joukolla eli lappeenrantalaisella joukkoliikennebussilla. Hauskasti keksitty nimi. Turussahan ovat Föli-bussit ja Tampereella Nysset. Mitä lie muita nimiä olemassa busseille?

Tämä bussi tuli kuljettamaan matkustajia rautatieasemalta keskustaan.

Olen käynyt Lappeenrannassa muutaman kerran aikaisemminkin, mutta silloin on ollut kuljetus paikasta toiseen, joten ei ole itse tarvinnut huolehtia katujen nimistä ja reiteistä.

Lähdin ensimmäisenä päivänä matkaan vain kännykän kartan avulla ja olin vähän aikaa hiukkasen hukassa. Pienestä ruudusta ei näe kunnolla kokonaisuutta. Flaneerasin muun muassa Rakuunamäellä, joka onkin kuulemma kehittyvä alue myös matkailuun. Lappeenrannan Upseerikerho houkutteli lounaalle, mutta jatkoin vielä matkaa.

Löysin onneksi Lappeenrannan matkailuneuvonnan Kauppakeskus IsoKristiinasta, josta sain karttoja ja opaslehtisiä. Paperikartalla pystyin paremmin orientoitumaan kaupunkiin ja sen suuntiin.

Sisäänheitto sushibuffettiin

Tutkailin hiukan kauppakeskusta ja päädyin terhakkaan sisäänheittäjärouvan avustuksella LuckieFun´s-nimisen ravintolan sushibuffetiin, jossa oli tarjolla myös aasialaisen keittiön lämpimiä ruokia. Ajattelin antaa sushille mahdollisuuden. En ole riisin ystävä, joten sushi ei ole mielestäni erityisen herkullista ruokaa.

Muutamia LuckieFun´sin susheja.

Ravintolassa oli mukavan väljää. No, söin niin kevätrullia sekä muita lämpimiä ruokia ja maistelin muutamia sushilajeja: nigirejä, makeja sekä gunkaneita. Ei meistä nytkään ystäviä tullut, mutta vatsa tuli kyllä täyteen. Ateriaan kuului buffetin lisäksi vielä kahvi tai tee ja jäätelöä. Buffetin hinta oli 12,90 euroa.

LuckieFun´s näyttääkin olevan ketjuravintola, jolla on toimipaikkoja 14 kaupungissa Espoosta Ouluun. Turussa ravintola sijaitsee kauppakeskus Skanssissa. Enpä muista, koska olen siellä käynyt, joten eipä ihme, että ketju on jäänyt minulle tuntemattomaksi.

Monipuolinen Linnoitusalue

Kapusin ylös Linnoitukselle sataman suunnasta. Linnoitusalue näyttää mielenkiintoiselta ja sieltä löytyy muun muassa museoita, kahviloita, putiikkeja, taidegalleria ja käsityömyymälä. Linnoituksessa näkyi olevan myös asuntoja ja pieniä palveluyrityksiä.

Lisäksi sieltä löytyvät Etelä-Karjalan museo, Lappeenrannan taidemuseo ja Ratsuväkimuseo sekä Järvimaailma Saimaarium, joka kertoo olevansa ”Suomen kattavin ja kaunein järviluontonäyttely.”

Etelä-Karjalan museo.

Linnoituksen juurella sijaitsee Täky-Galleria, joka on Kaakkois-Suomen Taidekäsityöläiset Täky ry:n ylläpitämä. Siellä oli keraamikko ja kuvataitelija Kerttu Horilan näyttely Satuja – kun kaikki ei mene niin kuin on kirjoitettu (4.–27.9.2021).

Tuttujen satujen hahmot olivat ikääntyneet. Oletko koskaan miettinyt, miltä Peppi Pitkätossu näyttäisi vanhana? No, Kerttu Horila on ja tulos oli nähtävissä näyttelyssä – vanhentunut Peppi istui lattialla jalat suorina ja katsoi kohti kirkkain silmin. Kypsään ikään varttunut Prinsessa Ruusunen istui silmät kiinni ikiunessaan.

Kerttu Horila: Maailman vahvin mummo.

Lounas Kehruuhuoneella

Kehruuhuone palvelee nykyisin lounas- ja tilausravintolana.

Kehruuhuone on lounaspaikka, jolla on mielenkiintoinen historia. Se on perustettu vuonna 1816, mutta aloitti toimintansa maan ainoana naisvankien työ- ja ojennuslaitokseksena kolme vuotta myöhemmin. Vanhimmat nykyistä Kehruuhuonetta koskevat arkkitehti C. A. Gustavssonin piirustukset ovat vuodelta 1838.

Laitokseen tuotiin rikoksista tuomittuja naisia sekä pahatapaisia ja joutilaita irtolaisnaisia. Kehruuhuone-nimi tulee siitä, että siellä tehtävät työt olivat karstausta, langan kehräystä, höyhenien riivintää sekä sukkien ja kankaan kudontaa. Työ oli sekä rangaistus- että kasvatuskeino ja päivät olivat kymmentuntisia.

Myöhemmin Kehruuhuone muuttui miespuolisia irtolaisia varten tarkoitetuksi työvankilaksi, sittemmin Lappeenrannan keskusvankilaksi ja sotavankilaksi.

Ruokailutilaa on vielä isossa salissa seinän toisella puolella.

Kehruuhuone toimii nykyisin lounas- ja tilausravintolana, jossa voi järjestää myös konsertteja ja näyttelyitä. Se mainostaa lounaitaan Lappeenrannan parhaiksi. Annoksena tarjottavan lounasruoan lisäksi ruokailijan käytössä on salaattibuffet ja jälkiruoaksi kahvi/tee ja pieni makea. Valittavissa on joko keittolounas hintaan 10,80 euroa ja pääruokalounas 13,50 euroa maanantaista perjantaihin klo 11–14.

Aterian nautin veljenpoikani ja hänen avovaimonsa kanssa. Kiitokset heille paikan vinkkaamisesta. Tiedän mennä toistekin.

Lehmus Roastery ja Makea Coffee – parhaiksi paahtimoiksi ja kahviloiksi valitut

Kahviosta voi kurkata paahtimon puolelle. Pavut tulevat paahtimoon juuttisäkeissä.

Ruokailun jälkeen jatkoin matkaani Linnoitusalueelle ja tavoitteenani oli löytää Lehmus Roastery, jonka maine on kiirinyt perhepiiriimme. Paahtimon verkkokaupasta on tilattu muutama papupussi ja teepakkaus. Halusin nähdä omin silmin tämän paikan sekä myös hankkia kahvia lahjaksi syksyn synttärisankareille.

Paahtimon yhteydessä oli mukava kahvio, jossa nautin talon kahvia ja valkosuklaamustikkaisen raakakakun. Kahvila kuten paahtimokin on pokannut Suomen paras -mainintoja Helsinki Coffee Festivalin kisassa. Paahtimokäynnistäni olen kertonut postauksessa Vaaleaa ja tummaa paahtoa Satamatiellä.

Toinen lappeenrantalaispaahtimo Makea Coffee on rankattu paahtimoista kolmannelle sijalle ja sen samoin sen Kahvilounge kahviloiden kolmannelle sijalle. Tuotteita voi ostaa joko verkosta tai paikan päältä. Makea Coffee järjestää myös kahvikursseja eri teemoista.

Makea Coffeen tuotevalikoimaa.
Makea Coffeen Kahvilounge sijaitsee osoitteessa Kauppakatu 29-31.

Lappeenrannasta on siis muodostunut vahva kahvikaupunki.

Kaunis Veera ja Prinsessa Armaada

Lappeenrantaan liitetään Kaunis Veera, kaunis kahvinkeittäjä elokuvasta Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta. Ville Salmisen vuonna 1950 ohjaama elokuva perustuu Tatu Pekkarisen laulelmaan. Kaunis Veera -patsas katselee satamaan päin lehmuskujalla Rantapuistossa. Sen toteutti kotkalainen kuvanveistäjä Markku Hirvelä lappeenrantalaisen liikemiehen Ossi Vilhun tilauksesta vuonna 2020.

Kaunis Veera -patsas silmäilee sataman suuntaan.

Prinsessa Armaadakin löytyy edelleen Lappeenrannan satamasta osoitteesta Satamatori 10, nyt ravintolalaivana. Nimi on sama kuin elokuvan laivalla, mutta kyseessä on sisaralus, joka oli aluksi nimeltään S/s Suomi, sittemmin Pikisaari 4. Se on rakennettu Joroisissa vuonna 1902.

Prinsessa Armaada on laivatyypiltään höyrylotja, jota kutsutaan myös tervahöyryksi. Sillä on ollut monivaiheinen elämä: rahdinkuljetusta Saimaalla aina Viipuriin ja Pietariin asti, upotus Turun Aurajokeen vuonna 1918, omistajan- ja nimenmuutoksia ja lopulta eläkevirka ravintolalaivana. Se on lajissaan Suomen vanhin: se aloitti toimintansa Lappeenrannan Halkosaaressa jo vuonna 1967.

Lappeenrannassa käydessäni Prinsessa Armaada valmisteltiin jo talvikauteen.

Prinsessa Armaada odottelee jo ensi kesää. Sen edessä on Maalaistenlaituri.
Pappilanniemen satamassa näkyi jo syksyisiä sävyjä.

Voisi olla hauskaa vierailla Lappeenrannassa kesällä, ei ehkä vilkkaimpaan turistiaikaan, mutta vaikka ennen juhannusta. Nyt jäivät lappeenrantalaiset grilliruoat vety ja atomikin maistamatta.

Normaali
Henkilö, Kirjailija, Matka vuosien takaa, Matkakohde, Museo, Rakennus, Taiteilija

William Morris ja hänen galleriansa Lontoossa

1800-luvulla eläneeseen ja vaikuttaneeseen sisustusalan guruun William Morrisiin sekä hänen taiteeseensa ja tuotantoonsa voi tutustua William Morris Gallery -museossa Lontoossa.

Tämä nykyisin museona toimiva talo oli William Morrisin perheen kotina vuosina 1848–1856.
William Morris Gallery.

Taidehistoriaan ja sisustukseen liittyvistä asioista perillä olevat tunnistavat William Morrisin nimen. Tämä 1800-luvulla elänyt britti on tunnettu erityisesti tapeteistaan. Olen tässä pientä pintaremonttia suunnitellessani selaillut erinäisinä tapettinäytteitä ja tapettitalojen sivustoja ja hänen nimissään kulkevat mallit ovat tulleet esiin. Nuo värikkäät, luontoteemaiset tapetit voivat hyvinkin kohta somistaa paria seinääni. Hänen työnsä tulokset ovat siis edelleen käytettävissä.

William Morrisin Trellis-niminen tapetti.

Muistui mieleeni, että olen käynyt useammankin kerran Lontoon Walthamstow´ssa sijaitsevassa William Morris Gallery -museossa. Sainkin idean kirjoittaa tästä mahdollisesta vierailukohteesta Lontoon-kävijöille, koska en ole sitä aikaisemmin tehnyt.

Teologiasta taiteeseen

William Morrisin kuva muraalina museon lähellä olevan rakennuksen seinässä.

William Morris syntyi vuonna 1834 varakkaan pörssimeklarin perheeseen kolmantena lapsena. Myöhemmin perhe kasvoi kaikkiaan yhdeksänlapsiseksi. Hän opiskeli Oxfordissa teologiaa, ja tutustui siellä Edvard Burne-Jonesiin, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä ja liikekumppaninsa. Pian heidän mielenkiintonsa suuntautui jumaluusopin sijasta taiteeseen ja arkkitehtuuriin taidekriitikko John Ruskinin ajatusten ja hänen perustamansa arts and crafts -liikkeen innoittamana. Morrisin omien sanojen mukaan hän halusi nuoruuden ylimielisyydellä ei vähempää kuin muuttaa maailman kauneudella.

William Morris avioitui Jane Burdenin kanssa, ja he rakennuttivat punatiilisen Red House -nimisen talon Bexleyheathiin, Lontooseen. William Morris löysi lahjakkuutensa sisustussuunnittelijana tämän oman talon luomisen myötä. Hän oli monipuolinen henkilö: muun muassa arkkitehti, graafikko, idealistinen ajattelija ja sosialisti, kirjailija-runoilija, kirjapainon perustaja ja arts and crafts -liikkeen johtohahmo. Liike suosi käsityötä, luonnonmukaisuutta ja yksinkertaisia muotoja.

Kotiin vain kaunista ja hyödyllistä

Tapettunäytteitä William Morris Galleryssa.

William Morris korosti taiteen ja kauneuden merkitystä elämässä. Hänen neuvonsa kodinsisustajille oli: ”Älä ota kotiisi mitään, mitä et tiedä hyödylliseksi tai usko kauniiksi”. Tämä sopii edelleen meille, jotka kamppailemme jatkuvan tavaramäärän kanssa kodeissamme. Jos karsimme kaikki hyödyttömät ja rumat tavarat, luomme itsellemme viihtyisän kodin. Yksinkertainen neuvo, mutta käytännössä kuitenkin niin vaikea.

William Morris pahoitteli sitä, että hänen suunnittelemansa tuotteet olivat niin kalliita ja halusi luoda yhteiskunnan, jossa jokainen voi elää mukavasti kauniissa ympäristössä.

Oma paino kirjataiteen luomiseksi

William Morris perusti ensin taidekäsityöyhdistyksen vuonna 1859, joka muuttui muutamaa vuotta myöhemmin Morris, Marshall, Faulkner & Co. – ja sittemmin taiteilijan yksin omistamaksi ja johtamaksi Morris & Co. -yritykseksi. Siellä suunniteltiin sisustuksia, koriste- ja lasimaalauksia, tapetti- ja kangasmalleja.

William Morris oli kiinnostunut kirjataiteestakin, joten hän perusti vuonna 1891 Kelmscott Press -kirjapainon, jossa hän halusi tuottaa kauniita ja arvokkaita teoksia. Hän kehitti myös omia fontteja, jotka ovat edelleen käytettävissä.

William Morrisin luoma fontti.

William Morris oli myös matkailija, sillä hän kävi kaksi kertaa Islannissa, jonka maisemat ja saagat kiehtoivat häntä. Saagat ovat Islannissa 1100–1400-luvuilla tuntemattomien kirjoittajien kansankielisiä kaunokirjallisia proosakertomuksia. Niissä kuvataan muun muassa Islannin asuttamista, skandinaavisia kuninkaita, sankareita ja pyhimyksiä. William Morris käänsi niitä englanniksi, kuvitti ja painatti kirjapainossaan.

William Morrisin kahden Islannin matkan reitit on merkitty karttaan.

Huomispäivän uutisia

William Morris kirjoitti myös teoksen News from nowhere vuonna 1892. Teos on suomennettu vuonna 1900 nimellä Ihannemaa ja vuonna 2008 nimellä Huomispäivän uutisia (Ville-Juhani Sutinen, Savukeidas). Se sijoittuu kirjallisuudessa luokkaan spekulatiivinen fiktio.

Vaski-kirjaston kuvauksen mukaan ”Morris kirjoitti 2000-luvun alun Lontooseen sijoittuvan kaunokirjallisen pääteoksensa viestiksi aikalaisilleen ja etenkin tuleville sukupolville. Teknologinen konservatiivi ja nostalginen utopisti Morris sommittelee teollistuneen ja itsekkään uhkapelien maailman vastineeksi ekologisen sosialistisen utopian, jossa kapitalismin sairaudesta on parannuttu uuteen yhteisöllisyyteen. Kaunokirjallinen kerronta yhdistyy dialogiseen filosofiaan ja yhteiskuntateoriaan, lopputuloksena on teos, joka rakentaa uuden Lontoon myös oman tärvellyn nykyisyytemme kääntöpuoleksi.”

Kaiken kaikkiaan tämä William Morris on hämmästyttävän monipuolinen ja tuottelias. Hänen on sanottu vaikuttaneen vallankumouksellisella tavalla viktoriaanisen ajan taidemakuun.

Elämäntyö esillä William Morris Galleryssa

William Morrisiin ja hänen elämäntyöhönsä voi tutustua William Morris Galleryssa, joka on ainut hänen elämäntyölleen omistettu julkinen museo. Se sijaitsee osoitteessa Lloyd Park, Forest Road, Walthamstow, London. Paikka on Itä-Lontoossa, ja sinne pääsee muun muassa jäämällä pois Victoria-metrolinjan Blackhorse Road – tai Walthamstow Central –asemalla, joiden lähistöltä voi jatkaa matkaa bussilla tai kävellen. Museo suosittelee käyttämään julkisia kulkuneuvoja ja sen verkkosivuilta löytyvät yksityiskohtaiset saapumisohjeet.

Pohjakerroksessa on näyttelyhuoneiden lisäksi tila vaihtuville näyttelyille, pieni myymälä ja kahvio. Ensimmäisessä kerroksessa on lisää näyttelyhuoneita. Museossa on myös kirjasto. Taloa ympäröi kaunis puutarha. Museossa järjestetään myös monenlaisia tapahtumia ja koulutuksia kaikenikäisille.

Sisääntuloaulassa toimii pieni myyymälä, josta voi ostaa tuliaisia.
Museon näyttelytiloja.
Morrisin yrityksen luomia tapetteja on edelleen saatavissa.

William Morris Galleryyn on vapaa pääsy, mutta se ottaa vastaan mielellään lahjoituksia toimintansa tukemiseen. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–17 ja kahvio/teehuone (The Tea Room) on avoinna samoina päivinä, mutta se suljetaan jo klo 16.30.

Kahvilassa voi virkistäytyä museokierroksen jälkeen.

William Morris Galleryn sivuilta löytyy myös pitkä luettelo muita paikkoja, jotka voivat kiinnostaa kävijöitä, muun muassa The Red House, josta kaikki alkoi ja Victoria and Albert Museum, josta löytyy Morrisin yrityksen suunnittelema The Green Dining Room sekä tuotteita huonekaluista tekstiileihin.

Normaali
Elokuvat, Kaupunki, Kulttuuri, Museo, Näyttely, Taideteos, Taiteilija, Tapahtuma, Teatteri

Kymmenen kivaa tapahtumaa Turussa syyskuussa 2021

Kymmenen poimintaani Turun kulttuuririennoista syyskuun aikana. Tapahtumiin on kirjattu nykyinen tilanne, joten tarkista tilanne järjestäjän omilta verkko- tai Facebook-sivulta, jos aiot osallistua.

Syyskuun ensimmäinen viikonloppu – joka on jo alkanut – näyttää olevan aikamoinen superviikonloppu tapahtumien suhteen. On mistä valita elokuvista performanssiin ja taiteilijoiden työhuoneisiin tutustumiseen. Riittää kulttuurimenoa loppukuuhunkin.

Suomalaisen elokuvan festivaali 2.–5.9.

Suomalaisen elokuvan festivaali järjestetään kolmannenkymmenennen kerran torstaista sunnuntaihin 2.–5. syyskuuta 2021. Tapahtuma tuo tarjolle annoksen kotimaista elokuvaa, lyhytelokuvia, teemasarjoja sekä mielenkiintoisia vieraita ja elokuvantekijöitä. Ohjaajavieraiksi saapuvat aviopari Aleksi Salmenperä ja Mia Halme.

Bonuksena on lauantaina 4.9. klo 22.30 epätavallisten elokuvien ja yllätysten yönäytös, joka on nimeltään Mieletön, mieletön Suomi.

Tapahtumapaikkana on Logomo ja sen Kino-Sali (Köydenpunojankatu 14, 20100 Turku). Festivaalin iltaklubit järjestetään Bar Ö:ssä (Linnankatu 7).

New Performance Turku Festival 3.–5.9.

New Performance Turku Festivaali on Suomen suurin säännöllisesti järjestettävä performanssitaiteeseen keskittynyt festivaali. Tapahtuma taiteilijoineen ja teoksineen jalkautuu erilaisiin paikkoihin Turun keskustassa perjantaista sunnuntaihin 3.–5.9. Esityksiä on Manillan ympäristön ja Vanhan Viinatehtaan lisäksi esimerkiksi jokirannassa, Samppalinnan puistossa, Paavo Nurmen Stadionilla sekä WAMin Ekoluodolla.

Kymmenvuotisjuhlavuottaan viettävän festivaalin teemana on Survival (selviytyminen), joten taiteilijat käsittelevät teoksissaan erilaisia selviytymisen ja selviämisen teemoja ja keinoja. Katso ohjelma.

Suurin osa teoksista vaatii ennakkoilmoittautumisen.

Elokuvapäivä 4.9.

Elokuvapäivänä lauantaina 4.9. pääsee taas nauttimaan maksuttomista elokuvanäytöksistä erikoisissa paikoissa. Valkokankaita pystytetään tänä vuonna ainakin Seikkailupuistoon, Hotel Kakolan kirkkoon, Turun pääkirjastoon sekä Suomen Joutsenen edustalle.

Hansailmiötä viettänyt Hansatori muuntautuu Elokuvapäivän kunniaksi kaupunkilaisten omaksi elokuvateatteriksi. Ilmaisnäytöksessä nähdään klo 20.15 Bohemian Rhapsody. Näytökseen tulee ilmoittautua etukäteen.

Katsomopaikkojen määrää on rajattu turvallisuussyistä. Osaan näytöksistä tulee myös varata oma paikka ennakkoon.

Konstrundan 4.–5.9.

Taidetapahtuma Konstrundanin aikana yhtenä syyskuun viikonloppuna taiteen, käsityön ja muotoilun ammattilaiset avaavat ovensa yleisölle. Keskeinen tavoite on tarjota keskusteluja, työnäytöksiä ja voimaannuttavia kokemuksia kävijöille.

Valtakunnalliseen tapahtumaan osallistuu yhteensä 490 luovaa tekijää. Taiteilijoiden työhuoneisiin pääsee tutustumaan lauantaina ja sunnuntaina 4.–5.9. Turussa avoimia ateljeetiloja löytyy muun muassa Logomosta ja Leaf Centeristä. Katso avoimet ateljeet Konstrundanin sivuilta. Vierailuilla on mahdollisuus ostaa taidetta kotiin suoraan taiteilijalta.

Turun taidemuseon näyttelyt 12.9. saakka

Turun taidemuseon näyttelyt vaihtuvat pian, mutta vielä on mahdollisuus tutustua Michael Schilkinin, Lotta Mattilan ja Maria Stereon taiteeseen.

Venäläissyntyinen Michael Schilkin (1900–1962) on tunnettu suurista, julkisivuihin toteutetuista teoksistaan, tarinallisista reliefeistä, joita on nähtävillä Helsingissä muun muassa Arabian tehtaan ja Helsingin Kauppakorkeakoulun entisen päärakennuksen julkisivuissa.

Michael Schilkin tunnetaan myös pienistä, sympaattisista eläinveistoksista, jotka tuovat esiin eläimen liikkeen ja luonteen. Näitä veistoksia on nyt esillä Turun taidemuseossa, jonka näyttelyn on kuratoinut keramiikan ja eläinaiheiden parissa työskentelevä nykytaiteilija Lotta Mattila (s. 1986). Näiden kahden taiteilijan eläinveistosten välille syntyy kohtaamisia.

Michael Schilkin: Kirahvi.

Maria Stereon näyttely on Studiossa. Teosten materiaalina ovat hajotetut posliini- ja keramiikkaesineet. Maria Stereo on luonut koosteveistoksia ja mosaiikkireliefejä sattumanvaraisiksi paloiksi rikkoontuneista posliinisista kissa-, koira- ja ihmisfiguureista.

Maria Stereon teos.

Michael Schilkin feat. Lotta Mattila 11.6.–12.9.2021.
Maria Stereo: Suloinen melankolia 11.6.–12.9.2021.

Turun taidemuseon tulevia näyttelyitä ovat Royal Salute 1.10.2021–9.1.2022 ja Studiossa Axel Straschnoyn Permikauden joukkotuho 1.10.–14.11.2021.

Muita taidenäyttelyitä syyskuussa

Wäinö Aaltosen museo

4.6.–19.9. Anu Pentik: Alussa oli siemen. Lue lisää postauksesta Alussa oli siemen – Anu Pentik WAMissa.

Ars Nova

9.6.–26.9. Sydän auki taiteelle. Niemistön kokoelma Turussa.

9.6.–26.9. Guido van der Werve: Nummer veertien, home.

Titanik

3.–26.9. Kristiina Koskentola with guests from Eurasia.

30.9.–3.10. Milka Luhtaniemi.

Turun Taidehalli

3.9.–3.10. Sami Lukkarinen & Roope Mokka: Unelma ihmisestä.

3.9.–3.10. Mikki Nordman: Enter: Pastoral.

3.9.–3.10. Jonne Pitkänen & Eeva-Liisa Puhakka: Milky Way.

Galleria Joella

5.9. asti Heli Penttinen.

8.9.–3.10. Hannu Riikonen.

Tehdasfestivaali Manifesti 8.–22.9.

Turkulainen nykytanssiryhmä ja tanssiteatteri Aurinkobaletti saa syyskuussa vieraakseen Tehdasfestivaali Manifestin, monitaidetapahtuman. Sen ohjelmassa nähdään mm. nykytanssin ja -sirkuksen vierailuja, muuta esittävää taidetta sekä kuvataidetta. Tutustu ohjelmaan Tehdasfestivaali Manifestin sivulla.

Turun päivä 19.9.

Turun päivä, koko Turun yhteinen juhlapäivä 19.9., kerää jälleen koko kaupungin täyteen juhlahumua, tapahtumia, avoimia ovia ja kulttuuritapahtumia. Vanhalla Suurtorilla on toritapahtuma toimipisteineen ja esiintymislavoineen, ja Kupittaan siirtolapuutarhaan pääsee tutustumaan oppaan kanssa. Päivän päätteeksi perinteinen ilotulitus klo 21 Samppalinnanmäeltä. Tapahtumia löytyy kalenterista.

Farssia ja vakavampaa Turun Kaupunginteatterissa

Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin kirjoittama ja Mikko Koivusalon suomentama brittifarssi Tämä on ryöstö (The Comedy About A Bank Robbery, 2016) saa ensi-iltansa 10.9.2021 Turun Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä. Ohjaajana on Snoopi Siren.

Tämä on ryöstö. Kuva: Marita Koivisto / Turun Kaupunginteatteri-

Pienellä näyttämöllä nähdään Kullervo 3.9.2021 alkaen. Näytelmä on Kalevalasta tuttu, mutta ohjaaja Linda Wallgren on modernisoinut sen. Näytelmä nostaa esiin yli sukupolvien periytyvän vihan ja väkivallan sukupuolittuneisuuden.

Vanja-eno Åbo Svenska Teaterissa 16.9. alkaen

Åbo Svenska Teaterissa saa ensi-iltansa 16.9.2021 uusi ja moninäkökulmainen sovitus Anton Tšehovin Morbror Vanjasta (Vanja-eno). Teatterin mukaan ”melankoliaa ja huumoria hienosti yhdistelevä tarina on ylistys ihmiselle, joka haluaa tehdä työtä ja rakastaa, mutta ei aina voi haluamallaan tavalla ja haluamassaan järjestyksessä.”

Ohjaus ja käsikirjoituksen muokkaus Tuomo Rämö.

Normaali
Henkilö, Kulttuuri, Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Näyttely, Taideteos, Taiteilija

Alussa oli siemen – Anu Pentik WAMissa

Anu Pentikin näyttely Alussa oli siemen Wäinö Aaltosen museossa tuo esiin keraamikon taiteellisen puolen. Voikukka on pääosassa, mutta symboliikka liittyy elämänkaareen, sen alkuun ja loppuun.

Keramiikastaan tunnetun Anu Pentikin (s. 1942)  eli Anu Pentikäisen työn tuloksia löytyy monen kodin keittiöstä. Niitä on valmistettu jo viidenkymmenen vuoden ajan napapiirin tuntumassa Posiolla, maailman pohjoisimmassa keramiikkatehtaassa.

50 vuotta Pentikiä

Pentik viettää tänä vuonna juhlavuottaan; yritys sai alkunsa vuonna 1971, ja Pentikin sivuilta löytyykin juhlavuoden slogan: ”50 vuotta kauneutta koteihin.” Kaikki alkoi pienestä, eikä kaikilla ollut lujaa uskoa tekemiseen. Pankinjohtajakin tivasi: ”Onko tämä rehtorin rouvan näpertelyä vai tehdäänkö tästä bisnes?”

No, laina tuli ja bisnes kehkeytyi kansainväliseen vientiin asti. Pentik on nykyään kansainvälinen sisustusmyymäläketju. Vuonna 2019 Pentik Oy:n liikevaihto oli 30 miljoonaa euroa ja yritys työllistää noin 250 henkilöä.

Installaatioita savesta ja puusta

Anu Pentik -Alussa oli siemen -näyttely, otsikkoteksti

Mutta millaista taidetta tekee muun muassa astioistaan tunnettu, itseoppinut taiteilija Anu Pentik, jonka juhlavuoden näyttely on parhaillaan esillä Wäinö Aaltosen museossa WAMissa Turussa? No ei mitään pikkusievää piiperrystä, vaan isoja installaatioita puusta, savesta ja posliinimassasta. WAMin sivuilla kerrotaan, että ”teosten tekemiseen on käytetty yli 400 metriä lähes 200 vuotta vanhaa hirttä, 900 kiloa kivitavarasavea, 800 kiloa valusavea sekä 600 kiloa paperiposliinimassaa.”

Anu Pentikin installaatio voikukista, materialina puu ja savi.
Voikukkapelto 2019-2020.

Teosten taustalla on Anu Pentikin halu ja palava innostus kokeilla keramiikan rajoja. Ratkaistavana oli muun muassa se, kuinka saadaan aikaan leijuva teos sadoista voikukan siementen muotoisista keramiikkaisista yksiköistä?

Anu Pentikin installaatioita oli esillä Helsingin Taidehallissa menestyksellisessä ja suositussa Kolme tilaa -näyttelyssä vuonna 2017. Yleisömenestyksen innoittamana Anu Pentik on työstänyt WAMissa nähtävää kokonaisuutta yli kahden vuoden ajan museon tiloihin. Näyttely siirtyi viime vuodesta tähän vuoteen koronapandemian vuoksi.

Voikukkien elämänkaari

Alussa oli siemen -näyttely on kerronnallinen kokonaisuus, jossa ”keramiikka taipuu taidokkaasti elämänkaaren teemojen mukaan leijailevista siemenistä hiiltyneiksi puiksi. Alussa on siis siemen ja sittemmin Ilon puutarha. Umpikujassakin käytiin ja välillä oli syytä muistuttaa, että aina on toivoa. Ja Anun aviopuolison Topin viisaus: ” Rauha asuu rakkauden viljapelloissa.”

Anu Pentik on kulkenut vaiheikkaan polun muotoilun ja käyttökeramiikan parista taiteelliseen työskentelyyn. Siihen hän on keskittynyt viimeisen vuosikymmenen ajan. Taiteilija tarkkailee ympäristöään herkin silmin, ja hänen inspiraation lähteinään ovat Lapin luonnon eläimet, värit ja muodot sekä koetun elämän eri sävyt.

Voikukka, 2019.
Ilon puutarha, 2019
Näyttelyssä on mukana myös muutamia isoja ja värikkäitä keramiikkavateja.

Pala savea kulkee aina mukana

Näyttelyssä voi katsoa myös videon, jossa Anu Pentik kertoo elämästään, työstään ja taiteestaan.

Pentikin svuilta löytyy Anun kommentti: ””Minulla on ollut 49 vuotta sama ajatus päässä herätessäni kello viideltä aamulla; Ihanaa, kohta minä saan painaa käteni saveen.”

Anu Pentikin palavaa innostusta saveen kuvaa se, että hän pitää matkoilla mukana savea – jos yllättävä inspiraatio iskee vaikka hotellissa.

Näyttelyopastuksia ja taiteilijatapaamisia

Opastukset

  • suomeksi lauantaisin klo 14
  • suomeksi sunnuntaisin klo 14 (ei 19.9.)
  • ruotsiksi 25.7. ja 29.8. klo 15

Taiteilijatapaamiset

  • lauantaina 24.7. klo 11 ja 12
  • keskiviikkona 1.9. klo 13 ja 14

Anu Pentik – Alussa oli siemen 4.6.–19.9.2021.

Anu Pentik – I början fanns ett frö 4.6–19.9.2021.

Anu Pentik – In the beginning there was a seed 4 June – 19 September 2021.

Normaali
Kirja, Kirjailija, Matka, Matkakirja, Matkustaminen, Taiteilija

Hidasta matkaa – vastuullinen matkailija maailmalla

Kaupallinen yhteistyö: Minerva Kustannus Oy.*

Matkailu ja ympäristönsuojelu eivät sulje toisiaan pois. Katja Vaulion kirja Hidasta matkaa – vastuullinen matkailija maailmalla nostaa mukaansatempaavasti ja värikkäitä matkailukokemuksia hyödyntäen esiin turismin iloja ja ongelmia.

Katja Vaulio on Kangasalla asuva ympäristöalan ja vastuullisen matkailun asiantuntija, kirjoittaja ja matkabloggari. Hän kuvailee teostaan näin: ”Kirjani on tarina matkailusta, rakkaudesta maailmaan, eri kulttuurien kauneudesta ja halusta muuttaa matkailua. Se on tietokirja, mutta myös rakkauskertomus.”

Katja Vaulio avaa matkailua uudesta näkökulmasta: kirjassa on tietoa ja tarinoita, muistoja ja kohtaamisia, tunnetta ja ennakkoluulojakin. Hän ei halunnut kirjoittaa kirjaa vain kertomalla faktoja vastuullisesta matkailusta; niinpä tarinat ovat osa kirjaa. Ne innostavat matkustamaan, mutta ne voivat saada myös kiinnostumaan vastuullisesta matkailusta.

Hidasta matkaa -kirja on ilmestynyt toukokuussa 2021 Minervan kustantamana.

Mikä saa ihmisen matkustamaan?

Kirja on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa pohditaan, mikä saa ihmisen matkustamaan. Omasta puolestaan Katja Vaulio tunsi jo pienestä pitäen haluavansa ennen kaikkea nähdä maailmaa ja oppia tuntemaan sitä. Vaikutteita tuli kahdelta lähipiirin naiselta, matkailijattarilta, jotka lähettivät postikortteja eri puolilta maailmaa ja kertoivat tarinoita kaukaisista maista. Toisaalta hän haaveili myös maailman pelastamisesta.

Niinpä Katja Vaulion intohimoina ovat sekä matkailu että ympäristöasiat – jotka ovat tiivisti yhteydessä toisiinsa. Hän kertoo: ”Vuodet ja nämä kokemukset ovat muovanneet minusta sen naisen, joka tänään olen. Minusta, pelokkaasta tyttölapsesta kasvoi maailmannainen, eurooppalainen, koko planeetan asukki. Venäjä ja Kreikka ujuttautuivat niin tiukasti pinnan alle, että koen olevani kolmen maan kansalainen, vaikka minulla yksi passi onkin.”

Ensimmäisestä osasta, jossa käsitellään myös matkailun historiaa, löydän tutun nimen: Marianne North (1830–1890), jonka Katja Vaulio nimeää sielunsiskokseen. Englantilainen North oli kasvitieteilijä ja taidemaalari, jonka todetaan viihtyneen paremmin Amazonin ja Borneon viidakoissa kuin teekutsuilla.

Löysin itse maininnan Marianne Northista ensimmäistä kertaa Puerto de la Cruzissa, Teneriffalla ja sittemmin osasin etsiä hänen maalaustensa kokoelmaa Kew’n kasvitieteellisestä puutarhasta Lontoossa (The Royal Botanical Gardens at Kew (Kew Garden). Katso video The Remarkable Miss North.

Marianne North -galleria Kew´n puutarhassa Lontoossa.

Matkakertomuksia kahdestatoista maasta

Toisessa osassa Vaulio esittelee matkakertomuksillaan kaksitoista maata, kertoo niihin liittyviä vastuullisuusvinkkejä ja antaa lukijoille runsaasti eväitä matkailuun, joka tekee maailmasta paremman paikan.

Maat ovat Kazakstan, Turkki, Japani, Intia, Venäjä, Suomi, Kreikka, Kiina, Uusi-Seelanti, Uusi-Kaledonia, Vanuatu ja Tšekki. Katja Vaulio on asunut Suomen lisäksi Kreikassa, Venäjällä ja Tšekissä ja tehnyt paljon pitkiä, hitaita matkoja pitkin Eurooppaa, Intiaa, Uutta-Seelantia ja Aasiaa.

Muutetaan matkailua

Kolmannen osan teemana on matkailu ja ympäristöongelmat ja neljännessä osassa tekijä ehdottaa: muutetaan maailmaa ja matkailua.

Sivuillaan Katja Vaulio toteaa: ”Maailma ei muutu, jos sitä ei muuteta. Oikeastaanhan tämä on ihan yksinkertaista. Mitä enemmän näen maailmaa, vuoristoja, metsiä ja eläimiä sekä eri kulttuureja, sitä enemmän arvostan sitä kaikkea ja sitä enemmän haluan, että muutkin näkisivät niiden arvon ja ainutkertaisuuden.”

Kirjan lopussa ovat vielä kiitokset, lähteet sekä lisätietoa aiheesta ja hiilijalanjälkitestit.

Millainen on Hidasta matkaa™ -konsepti?

Katja Vaulio on myös opas, joka on kehittänyt Hidasta matkaa™-konseptin. Se muodostuu seuraavista osa-alueista:

  • teetä ja tunnelmaa
  • hidasta, paikallisia lähestyvää matkailua
  • suvaitsevuus ja vieraan kulttuurin ymmärrys
  • osa matkan tuotoista menee paikallisiin ympäristöhankkeisiin
  • vastuulliset hotellit ja vastuullista liikkumista
  • matkustamista sesongin ulkopuolella
  • hyvinvointia ja luonnon läheisyyttä
  • opiskelemme aakkoset ennen matkaan lähtöä (kreikan tai venäjän)
  • mukana paikallista kieltä puhuva ja paikallista kulttuuria tunteva matkakaveri.

Katja Vaulion mukaan matkailua ei tarvitse lopettaa, mutta sen on muututtava, jotta maapallo ja ihmiset voisivat hyvin myös tulevaisuudessa. Vierailu toisissa maissa saattaa olla parhaimmillaan reissaajan maailmaa mullistava kokemus.

Kuva: Pixabay.

Rakasta ihmeellistä maailmaa

Kirjan lopussa Katja Vaulio neuvoo: ”Hidasta elämää, hidasta matkaa. Uskalla ajatella eri tavalla. Yritä ja erehdy. Ennen kaikkea, rakasta. Rakasta tätä elämää, joka on meille annettu, rakasta tätä ihmeellistä maailmaa. Rakasta sitä niin paljon, että haluat puolustaa ja suojella sitä. Sillä se on ainokaisemme.”

Kuva: Gerd Altmann Pixabaystä.

Katja Vaulio: Hidasta matkaa vastuullinen matkailija maailmalla. Minerva Kustannus. 2021. Saatavana myös sähkökirjana.

* Sain kirjan pyynnöstäni Minerva Kustannus Oy:ltä.

Normaali
Kulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Näyttely, Rakennus, Taideteos, Taiteilija

Kesäkohteeksi Järppilän kartano Taivassalossa

Jos olet kiinnostunut historiasta ja käden taidoista, voisi Järppilän kartano Taivassalossa olla sinulle sopiva retkikohde.

Järppilä on vuosisatoja vanha kartanoalue Suuren Postitien varrella. Voit tutustua niin kartanoon ja sen historiaan nykyisen emännän Maija Jaakkola-Angervuoren kertomana kuin esillä oleviin mielenkiintoisiin näyttelyihin.

Järppilän kartanon viihtyisää pihapiiriä.
Kartanon nykyisellä emännällä Maija Jaakkola-Angervuorella riittää kerrottavaa kartanon historiasta kuten myös Valkeasta Rouvasta, Järppilän omasta kummituksesta.

Tutustuminen joko onnistuu etukäteen varatulla ryhmäretkellä tai myös yleisöpäivillä ilman ryhmää. Seuraavia päiviä lienee tulossa elokuulle. Yleisöpäivien ajankohdat voi tarkistaa Järppilän sivuilta tai Facebookista. Alueelle ei pääsymaksua, mutta sisäänpääsy kartanoon maksaa 12 euroa. Kartanossa voi nauttia myös kakkukahvit.

Kartanon historia alkaa 1400-luvulta

Ensimmäiset merkinnät Järppilästä löytyvät 1480-luvulta. Katkeamaton haltijaluettelo on vuodesta 1570. Omistajina ovat olleet mm. Horn-suku ja Flemingit.

Järppilä valmistui 1570-luvun lopulla kolmikerroksiseksi kartanolinnaksi, mutta se tuhoutui pian rakentamisen jälkeen Ruotsin kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan välisessä sisällissodassa.

Tuosta kartanolinnastasta on tänä päivänä jäljellä kukkulan korkeimmalla kohdalla sijaitseva kivimakasiini. Se on toiminut aikoinaan viljamakasiinina, mutta on nykyisin käytössä kesäisenä näyttelytilana. Makasiinin läheisyydessä on myös jäännöksiä vanhoista tynnyriholvikellareista.

Entisessä viljamakasiinissa on nyt näyttelytilaa kahdessa kerroksessa.
Viljamakasiinin läheisyydessä on jäännöksiä vanhoista tynnyriholvikellareista.

Nykyinen päärakennus on keisarillista empiretyyliä ja se on rakennettu 1830-luvulla. Kellarikerros on rakennettu todennäköisesti 1600-luvulla linnan raunioista kootuista kivistä. Nämä kellarit ovat toimineet myös vankilana.

Vanhoista 1600-luvun holvikellareista on saatu viihtyisiä tiloja..

Kerrotaan, että kartanon raunioilla harhailee vieläkin kartanon kummitus, Valkea Rouva. Kummituksesta on monia tarinoita. Kartanonemäntä kuuli niitä paljon lapsuudessaan, mikä oli pelottavaa. Sittemmin hänen pelkonsa on karissut ja kartanossa on vietetty jopa yleisötilaisuuksia, Valkean Rouvan öitä.

Nykyisellä omistajasuvulla kartano on ollut vuodesta 1898 lähtien. Nykyiset omistajat ovat Maija Jaakkola-Angervuori tyttärineen. Hän on kunnostuttanut jo hyvin huonoon kuntoon menneen kartanon vähitellen ja kalustanut salit huutokauppalöydöin vuosien mittaan.

Kartanon kalustus on kerätty muun muassa huutokaupoista.

Järppilän kartanossa on esillä kesällä 2021 muutama kädentaitajien näyttely: pukusuunnittelija Kisu Korsin upeita pukuja, Raija Laineen tekemiä juhlapukuisia nukkeja ja Berit Laineen kahvipusseista tehtyjä laukkuja ja muita töitä. Viljamakasiinissa on esillä Korttien, terveisten ja lapsuusajan leikkivälineiden muistopolulla -näyttely sekä Virpi Miettisen maalauksia vielä käyntipäivänämme, mutta nyt näyttely on siirtynyt muualle.

Kymmenen Kisu Korsin uniikkipukua

Muotisuunnittelija Kisu Korsi esitteli pukujaan. Kuulimme monta hyvää juttua muun muassa presidentin linnan juhliin suunnitelluista puvuista.

Kisu Korsin kymmenen kaunista uniikkipukua on esillä kartanon saleissa. Yleisöpäivinä tekijä oli itse kertomassa puvuista ja monta tarinaa hänen esityksessään kuultiinkin. Kisu Korsi on tehnyt lukuisia pukuja myös itsenäisyyspäivän juhliin. Puvuissa on runsaasti silkkiä, tylliä, pitsikoristeita ja kirjailuja.

Suunnittelija kertoi suosivansa epäsymmetrisyyttä sekä kaksiosaisia pukuja, koska siten niistä saadaan monikäyttöisempiä.

Kisu Korsin yhden uniikkipuvun voi nähdä myös Turussa. Hänen ehdotuksensa Turku goes Couture on yksi Turun kaupungin visuaalisten alojen ammattilaisille suunnatun taidekilpailun toteutettavista teoksista. Se on couturepuku vitriinissä Turun kaupungintalon edustalla Pudelma-paviljongin vieressä.

Teoksesta kerrotaan tiedotteessa näin: ”Juhlapuku on esillä torson päällä ja tuodaan korokkeelle varta vasten sille rakennettuun lasiseen suureen vitriiniin suojaan säältä ja ilkivallalta. Puku valaistaan iltaisin helmaosan alta, jolloin helman kankaan aaltomaiset kuviot nousevat esiin. Teos on kuin moderni veistos, mutta eläväisten materiaaliensa vuoksi helpommin lähestyttävä kuin kivi- tai pronssiveistos. Samalla se herättää ajattelemaan taiteen moninaisuutta.”

Turku goes Couture -teos on nähtävillä 30.9.2021 saakka.

Raija Laineen käsintehdyt nuket juhlapuvuissaan

Juhlapukuiset Raijan Laineen tekemät sekä kartanon omat nuket odottavat vieraita Järppilässä.

Posliininukkejen valmistus on ollut Raija Laineen rakas harrastus yli 30 vuoden ajan. Hän valmistaa nuket alusta saakka valkoisesta massasta. Muottien avulla massa ensin muovataan, sitten poltetaan ja kootaan nukeiksi. Sitten vuorossa on hionta ja maalaus ihosta alkaen, meikkaus, peruukkien kampaaminen sekä vaatteiden suunnittelu ja ompeleminen. Lopputuloksena noin 30–50 tunnin jälkeen on valmis puettu posliininukke.

Raija Laine on valmistanut kymmeniä nukkeja.

Postikorttien ja lelujen muistopoluilla

Meillä on nyt sosiaalinen media; aikaisemmin käytettiin postikortteja ja kirjeitä suhteiden ylläpitoon.

Paimiolaisten Marja Mäenpään ja Anna-Liisa Järvisen näyttely koostuu postikorteista, niistä kertovista aiheista ja jutuista. Esillä on myös pieni kokoelma lapsuusajan muistoja ja lasten leikkivälineitä, muun muassa nukkeja, joille on tehty vaatteita. Sirkka-Suomi-nukella on päällään kudottu neulekokonaisuus sini-valkoisessa hengessä Suomi 100-vuotta teeman mukaan ja Eevi-nukella on yllään perinnepuku päällään, samanlainen puku on tehty Marja Mäenpäälle.

Näyytelyn puuhanaiset Anna-Liisa Järvinen ja Marja Mäenpää.

Näytteilleasettajien mukaan ”postikorteilla kuljetaan polkujen myötä teemalla Ystävyyttä yli rajojen. Postikorteilla ilmaistiin ajatuksia tunteita ja toiveita. Ne ilmaisivat osaltaan sen, minkä tänään kirjoitamme esimerkiksi tekstiviestillä, sähköpostilla tai Facebookissa. Toki vieläkin lähetetään kortteja, mutta paljon vähemmän kuin ennen.”

Esillä on erityinen Raija Halmeen pääsiäiskortti, jonka matka kesti peräti 76 vuotta. ”Täti lähetti 5-vuotiaalle Raijalle pääsiäiskortin; pääsiäinen tuolloin 23.–26.4.1943  – 76 vuotta myöhemmin eli 10.8.2019 aarre päätyi oikealle henkilölle Paimioon.”

Virpi Miettisen maalauksia

Järppilän kartanon viljamakasiinissa on esillä Virpi Miettisen korona-ajan maalauksia 2020–2021. Niissä on runsaasti kukka-aiheita, muun muassa lumpeita, unikkoja ja omenankukkia sekä maisemia, kaikkiaan yli sata maalausta.

Vuoden 1965 Miss Suomena tunnetuksi Virpi Miettinen on opiskellut maalaustaidetta, ja maalaamisesta on tullut hänelle elämän täyttävä harrastus. Öljymaalaus on hänelle mieluisinta. Virpi Miettisen ensimmäinen taidenäyttely oli Haikon kartanossa vuonna 2012.

Taiteilija itse tauluineen.
Virpi Miettinen on Miss Suomi vuodelta 1965. Ilman kauneuskilpailun voittoa hän olisi saattanut lähteä opiskelemaan taidetta.
Tämä maalaus sopisi satukirjjan kuvitukseen.

Kahvipusseista kaunista

Järppilän kartanossa on esillä myös Berit Laineen kahvipusseista valmistamia töitä, muun muassa laukkuja ja kasseja. Kahvipussithan ovat vahvaa materiaalia ja on hienoa, että niille löytyy muutakin käyttöä kuin muoviroskiin laittaminen.

Kahvipusseista on moneksi.

Järppilän kartano
Järppiläntie 64
23210 Taivassalo

Normaali