Ateenalainen kaksiosainen visiittini oli lyhyt, mutta antoisa. Näin Akropoliin ja Hadrianuksen kirjaston, vähän Plakan kaupunginosaa, söin parissa ravintolassa ja selviydyin matkoista pahamaineisessa metrossakin.
Tulin pistäytyneeksi Ateenassa, Kreikassa kahden yön ja päivän verran matkallani matkabloggaajien TBEX-konferenssiin, joka järjestettiin tänä vuonna Kalamatassa toukokuun alkupuolella. Aikaa oli menomatkalla lauantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan ja paluumatkalla maanantai-iltapäivästä tiistaiaamuun.
Kalamatassa on kyllä lentokenttä ja olisi voinut olla yksinkertaisempaa suunnitella matka siten, että lennon päätepiste olisi ollut suoraan siellä. Nyt lensin Norwegianilla Helsingistä Ateenaan ja sieltä takaisin, matkasin bussilla Kalamataan ja sieltä takaisin Ateenaan.
Ateena ei houkutellut
Ateena ei jostain syystä kiehtonut minua – ehkä siksi, että olin kuullut siitä varoittavia juttuja: kaupungissa on paljon kodittomia kerjäläisiä ja erityisesti metrossa menetät lompakkosi ja muut arvoesineesi. Kaupungilla yksin liikkuminen tuntui turvattomalta, vaikka olen kulkenut monissa eurooppalaisissa metropoleissa ilman huonoja kokemuksia.
Sain kuitenkin seuraa ensimmäiseksi illaksi ja seuraavaksi päiväksi edellisellä konferenssimatkalla tutuksi tulleesta kanadalaisesta Margaritasta ja hänen miehestään Paulista. He olivat tulleet jo aikaisemmin Ateenaan ja tarjoutuivat ystävällisesti tulemaan vastaan lentokentälle. Ei siis tarvinnut selviytyä yksin sieltä kaupungille.
Meillä oli AthensApart-nimisen yrityksen vuokraama kahden makuuhuoneen huoneisto Plakassa, joka oli sijainniltaan hyvä valinta suunnitelmissa olevan Akropolis-käynnin suhteen.
Kävimme illalla syömässä vaatimattomassa, kreikkalaista kotiruoan tapaista tarjoavassa To Kati Allo -tavernassa (Chatzichristou 12). Ystäväni tiesivät paikasta etukäteen suosituksen perusteella ja Tripadvisorissa siitä onkin paljon kehuvia mainintoja. Myös yhdysvaltalainen Eurooppaan erikoistunut matkakirjailija Rick Steves suosittelee paikkaa vuosina 2011-2023, tästä on maininta ravintolan ulkopuolella olevassa menussa.
Valitsin moussakaa ja tilasimme pöytään myös oliiveja ja tsatsikia sekä paikallista olutta. Ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä. Tavernan Kostas-isäntä oli välitön paikallinen ja hänen Jennifer-vaimonsa oli kotoisin Irlannista. He kertoivat loppuillasta ravintola-alan pulmista ja selviytymisestään korona-ajasta.
Tutustuimme sunnuntaina Akropolikseen ja Akropolis-museoon. Olen kertonut vierailustamme omassa postauksessaan.
Nähtävyyksien jälkeen istuimme hetken lepuuttamassa jalkojamme ja nauttimassa olutta majapaikkamme lähellä olevassa ravintolassa.
Matkalaukkumme olimme jättäneet huoneistohotellin alakerrassa oleviin lukittuihin kaappeihin. Haimme tavaramme ja suuntasimme metromatkalle kohti lentokenttää, josta meillä oli bussikuljetus Kalamataan. Metrossa piti vaihtaa linjaa ainakin kerran. Olin iloinen, että sain seikkailla siellä seurassa.
Hotellivalinnassa tärkeintä oli sijainti
Toisella vierailukerrallani sainkin pärjätä yksin Ateenassa, joka pelotti jotenkin käsittämättömän paljon. Minimoin pulmia ottamalla taksin linja-autoasemalta hotelliin. Taksijono oli noin neljän maissa aika pitkä, joten jouduin hiukan aikaa odottamaan.
Taksikuski vaikutti pahantuuliselta ja epäkohteliaalta. Jossain vaiheessa matkaa hän avautui ja kertoi, että Ateenan liikenne on ruuhka-aikaan hermoja koettelevaa. Juttua riitti sen jälkeen ja pääsin turvallisesti hotelliin. Maksu oli 20 euroa, jonka annoin ilomielin, kun vältyin bussi- ja metrosuunnistukselta matkalaukkuni kanssa.
Hotel Plakan (7, Kapnikareas & Mitropoleos St.) olin puolestaan valinnut sijainnin perusteella: sieltä oli lyhyt matka Monastiraki-aukion metroasemalle, josta pääsisin suoraan lentokentälle sinistä metrolinja kolmosta pitkin.
Hotellihuone oli pienehkö, mutta ihan kelvollinen. Parasta oli näköala, minulla oli siis a room with a view: Akropolis. Ensin kävi mielessäni, etten lähde ollenkaan kaupungille, vietän illan hotellissa ja sen mainostamassa kattoravintolassa.
Hotellin respassa minut vastaanottanut asiakaspalvelija oli auliisti kertonut sopivan metroajan aamulla, jolla ehtisin klo 11.20 lennolle: klo 8.14.
Halusin varmistaa reitin metroasemalle, joten uskaltauduin kuitenkin kulkemaan Plakan ravintola-alueen läpi Monastiraki-aukion metroasemalle. Selvisi, että metrolippu pitää ostaa automaatista. Tuumasin, että on parempi ostaa lippu valmiiksi aamua varten. Onneksi automaatti oli helppokäyttöinen ja se sylkäisi sisuksistaan yhdeksän euron arvoisen lipun.
Ostoksestani rohkaistuneena päätin hiukan kävellä lähistöllä. Päädyin Hadrianuksen kirjaston raunioille ja tutustuin alueeseen. Piirrokset kuvittivat sitä, mitä paikalla oli ollut kaksi tuhatta vuotta sitten. Nyt on jäljellä vain muutamia pystyssä olevia pylväitä, paljon kiviä ja hiukan lattioiden mosaiikkia.
Ole hyvä, kiitos!
Edellisestä ateriasta oli jo aikaa, oli ehkä hotellin aamiainen, joten kun päädyin kävelylläni kreikkalaista ruokaa tarjoavan Taverna Acropoliin (10 Panos St. & Epaminonda) luokse, istahdin puun varjostamaan nurkkapöytään. Ravintolan naapurina korkean metalliaidan takana on Roomalainen agora, tori, joka oli antiikin aikaisen Ateenan toinen agora (tai forum) ja Akropolis näkyy omassa ylhäisyydessään.
Sain menun ja hetken kuluttua kerroin tilaukseni. Tarjoilija alkoi sirottelemaan suomenkielisiä sanoja puheeseensa. Kyselin tietysti uteliaana, mistä hän tietää, että olen suomalainen. Hän ei suostunut kertomaan.
Tavernan pöydissä oli vielä vapaita paikkoja, ja tarjoilijat yrittivät ahkerasti saada ohikulkijoista, erityisesti naisista, uusia asiakkaita. Osa sisäänheittoyrityksistä onnistui, osa ei.
Pöytään tuli pyytämättä iso vesipullo ja vaaleaa leipää ja tilaamani olut. Ruokaakin sain, lihapullia tomaattikastikkeessa. Maksaessani laskua tarjoilija kertoi syyn kansallisuuteni tunnistamiseen: englannin ääntämiseni. No, onhan kieleni vähän sellaista rallienglantia, mutta olin yllättynyt hänen tarkkakuuloisuudestaan.
Kiertelin vielä hiukan Plakaa ja katselin matkamuistomyymälöiden antia sortumatta ostoksiin. Poikkesin vielä hotellin kattobaariin ihailemaan näkymia Akropoliille ja muualle Ateenaan. Loppuilta sujui pakkaamisen viimeistelyssä.
Pidä lompakostasi kiinni!
Aamulla olin tyytyväinen, että tiesin, minnepäin lähteä kohti metroasemaa ja lippukin oli valmiina. Aika paljon sai kulkea maanalaisia käytäviä ennen kuin olin metroradan varressa.
Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja heistä monet käyttivät maskia. Minulla oli niitä mukana, mutta ei missään helposti otettavassa paikassa. Metrovaunu oli aivan täyteen tupattu ja maski olisi voinut olla paikallaan. Ja nyt vasta huomasin opaslehtisestä, että matkustajien pitäisi käyttää maskeja ateenalaisissa liikennevälineissä ja -asemilla. Mielestäni asemalla ei näkynyt asiasta opasteita tai ohjeita.
Koko matkalla en päässyt istumaan. Monastirakista lentokentälle on noin parikymmentä metroasemaa ja matka kesti noin puoli tuntia. Kaduin jo valintaani, olisiko sittenkin pitänyt valita taksi?
Matkan aikana yksi varttuneempi nainen huusi jotain kreikaksi. Vieressäni ollut nuori nainen kertoi ystävällisesti minulle, että nainen oli varoittanut: Watch your wallet! Ilmeisesti huutaja oli nähnyt jonkun ryöstöyrityksen tai epäilyttävän tilanteen. Tiesin, että lompakkoni oli hyvässä turvassa.
Ulkoministeriön Kreikkaa koskevassa matkustustiedotteessa neuvotaan noudattamaan tavanomaista varovaisuutta. Mainittuina ovat myös maanjäristykset, maastopalot ja tulvat. Tiedotteessa todetaan myös: ”Turistikauden alkaessa myös taskuvarkaudet Ateenassa lisääntyvät selvästi. Kannattaa olla varovainen erityisesti Ateenan ruuhkaisissa julkisissa kulkuvälineissä – metrossa ja busseissa – sekä keskustan vilkkailla turistien suosimilla alueilla.”
Ilmaisessa Athens Guide -oppaassa kerrotaan, että taskuvarkaudet ovat tavallisia. Matkailijoita neuvotaan käyttämään rahavyötä ja pitämään arvoesineet repussa ja kalliit korut on syytä jättää kotiin. Erityisen pahoja paikkoja ovat Omonia, Monastiraki, Piraeus, Syntagma ja Acropolis eli erityisen paljon turisteja keräävät paikat.
Lentoasemalle pääseminen oli helpotus ja loppumatka sujuikin Helsinkiä ja Turkua kohti ihan mukavasti. Päivä oli tosin pitkä: varhainen herääminen, matka metrolla lentoasemalle, lento klo 11.20–15.30, bussi Turkuun klo 17.00, kotona klo 19.30 maissa. Loppuviikolla oli kyllä sitten sellainen olo, että reissattu on kymmenen päivän verran.
Pysy kanavalla, tulossa on postauksia Kalamatasta ja muualta Peloponnesoksen alueelta, muun muassa Manin niemimaalta.
Lue myös:
Ateenan Akropolis ja sen museo
Konferenssimatkalla Kalamatassa
Parasta lähteä nyt 