Joaquín Fernandezin viinitila on muutaman kilometrin päässä Rondasta. Kävimme siellä tutustumaan luomutilan toimintaan ja maistelimme viinejä lounaalla.
Joaquín Fernandezin tilalla pääsee myös tutustumaan viinien tekemiseen, maistelemaan niitä, lounaalle ennakkotilauksella, järjestämään juhlia häistä yritysten tilaisuuksiin sekä myös majoittumaan. Paikka on auki vuoden jokaisena päivänä.
Tila sijaitsee mäen päällä ja sieltä aukeaa kauniit näkymät viiniviljelyksille. Kauempana siintää vuoria.
Silmä lepää tässä kauniissa maisemassa.
Teinipojan toteutunut haave
Kuusitoista vuotta sitten nykyisen viinitilan paikalla oli pelkkää peltoa. Nyt siellä on Finca Los Frutales -tila, joka on sekä Joaquin Fernandezin perheen koti että viinialan yritys.
Joaquin Fernandez kasvoi Córdobassa. Hänen isänsä oli rakennustyöläinen ja poika seurasi hänen jäljissään. Joaquín Fernandez oli 14-vuotiaana isänsä apuna tekemässä korjauksia eräällä viinitilalla. Tislaamossa leijunut tuoksu oli hänestä maaginen ja se otti hänet valtoihinsa. Hän tiesi, mitä polkua hänen pitäisi kulkea. Se tosin oli aika pitkä.
Hän teki töitä kivenhakkaajana ja säästi kolmisenkymmentä vuotta perustaakseen oman viinitilan. Samalla hän myös opiskeli viinin- ja maanviljelyä. Monikymmenvuotinen unelma alkoi toteutua vuonna 2000 säästöjen ja pankkilainan turvin. Sopiva paikka löytyi Serranía de Rondan alueelta.
Joaquín Fernandezin mukaan ihmiset hiukan kummastelevat hänen siirtymistään kivistä, erityisesti marmorista, viiniin. Hänen mukaansa kyse on samasta asiasta: jonkin arvokkaan ja kauniin aikaansaamista luonnon antimista, oli se sitten marmoria, puuta, kiviä tai rypäleitä. Tämä tarina löytyi Rondan viinitiloja esittelevältä sivustolta.
Viinejä ja paellaa
Maistelimme neljää viiniä, jotka olivat Los Frutales Rosado, Hacienda Vizcondesa(Roble),Merlot-Syrah ja Finca los Frutales Igualado. Rosado ja Roble on valmistettu Merlot-rypäleistä, Merlot-Syrah nimensä mukaisista rypäleistä ja Iguanon valmistamiseen on käytetty Cabernet-Sauvignon-, Garnacha- ja Merlot– ja Syrah-rypäleitä. Ne kypsytetään ranskalaisissa tammitynnyreissä.
Viinejä maisteltiin ruoan kanssa. Alkuruokana oli juusto- ja salamisiivuja sekä salaattia, pääruokana paellaa, lisänä oli myös vaaleaa leipää. Viinit olivat maukkaita ja pidin myös punaviineistä, joiden ystävä en erityisesti ole; liharuoan kyytipoikana menee lasillinen, mutta muutoin valitsen valkoviinin tai oluen. Jätän kuitenkin juomien tarkemman arvioinnin.
Viininmaistelun voi tilata verkosta etukäteen täyttämällä lomakkeen. Tilaisuuden kesto on noin tunti ja vartti. Viinitilan verkkosivuilta en löytänyt maistelun hintaa, mutta Tripadvisorissajoku kävijä kertoi neljän viinin maistelun pienten napostelujen kanssa maksaneen 18 euroa per henkilö. Kyseiseltä sivulta löytyy lisää kuvauksia paikasta; suurin osa arvostelun kirjoittajista on antanut viinitilalle erinomaisen arvion.
Joaquin Fernandezin tilan tuotantoa, kaikki luomua.
Ravintolasta on avoimet näkymät viiniviljelmille.
Pellolta pulloihin
Kävimme katsomassa myös viininvalmistusta, jota meille esitteli Moisés Fernandez, tilan perustajan poika. Hän kertoi viininvalmistuksen monista vaiheista.
Tilalla on 9,2 hehtaaria maata luomuviinirypäleiden kasvattamiseen. Satoa saadaan noin 60 000 kiloa vuodessa. Tästä määrästä valmistetaan noin 36 000 litraa viiniä noin 50 000 pulloon. Viinirypäleiden poiminta alkaa elokuussa ja se tehdään käsin aikaisin aamulla.
Valmistushuoneissa oli isoja terässammioita, tynnyreitä ja lopulta isoja metallihäkkejä täynnä pullotettua viiniä. Seinällä on mittari, joka kertoo ilmeisesti sammioiden lämpötiloista.
Viinitynnyrit olivat muuttuneet hauskoiksi pihakoristeiksi. Taustalla rakennus, jossa viini valmistuu ja etenee terässammioista tynnyreihin ja pulloihin.
Moisés Fernandez kertoi rypäleiden monivaiheisesta matkasta pellolta pulloihin ja pöytiin.
Viininvalmistuksen lämpötilat ovat seurannassa.
Viini kypsyy ranskalaisissa tammitynnyreissä noin vuodesta puoleentoista vuoteen. Puinen tynnyri tuo viinin aromeihin tammisuutta ja vaniljaisuutta.
Pullo poikieen valmiina maailmalle.
Tilan viineillä on Andalusian ja Euroopan luomumerkki yhtenä kolmesta rondalaisesta viinitilasta. Puna- valko- ja roséviinejä viedään muun muassa Kanadaan, Belgiaan ja Tanskaan, mutta Suomen Alkon valikoimista niitä ei löydy.
Malmgårdin tilan viljapeltoja marraskuun aamussa. Kartano ja sen panimo ja puoti jäävät kuvan ulkopuolelle oikealle.Malmgårdin historia ulottuu vuoteen 1606.
Malmgård on kartano Loviisan Pernajassa. Sillä on vuosisataiset perinteet, mutta moderni ote maatalouteen luomuviljelyn ja tuotekehittelyn saralla. Kartanopuodissa on myynnissä oman tilan ja panimon tuotteita. Ryhmät pääsevät kesäaikaan tilauksesta tutustumaan päärakennukseen, uusrenessanssista vaikutteensa saaneeseen linnaan.
Vierailin Malmgårdin kartanon puodissa marraskuun alussa pienessä ryhmässä. Saimme tutustua tilan tuotteisiin, joita riittää viljoista oluisiin ja hilloista lakritsaan. Kartano sijaitsee Loviisassa noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.
Tilaa ja sen tuotteita esitteli kreivi Henrik Creutz. Hän on kartanon 13. omistaja yhdessä Lontoossa asuvan veljensä Fredrikin kanssa.
Luomuviljelyssä muinaisviljoja
Malmgårdissa kasvaa mun muassa yksijyvävehnää, spelttiä, kauraa, rypsiä ja emmeriä.
Malmgård on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn ja luomutuotteiden jalostukseen sekä maatiais- ja muinaisviljoihin, kuten spelttiin, yksijyvävehnään ja emmeriin. Vanhat jalostamattomat viljalajikkeet pärjäävät luomupellolla paremmin kuin jalostetut nykyviljat, ne sopivat ilmastoomme ja niissä on parempi maku.
Speltti-, emmer- ja yksijyvävehnää viljeltiin varsinkin maanviljelyn alkuaikoina. Yksijyvävehnää Henrik Creutz kutsuu maailman vanhimmaksi viljaksi. Suomessa emmeriä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa Turusta ja Paimiosta, ja vilja on ajoitettu ajalle noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Malmgårdissa peltopinta-alaa on lähes 500 hehtaaria. Kartanon muita toimialueita ovat matkailu, oluttuotanto ja metsätalous. Sähköenergiaa saadaan oman kosken vesivoimasta.
Pikkuhelmille Vuoden Luomutuote -palkinto
Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä valittiin Vuoden 2021 -luomutuotteeksi.
Malmgårdin Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä sai Vuoden Luomutuote -palkinnon tänä vuonna kuluttajatuotteiden sarjassa. Toinen palkinnoista meni nurmijärveläisen Krannin tilan 00-tyyppiselle pizzajauholle ammattikeittiötuotteiden sarjassa. Palkinnot myöntää vuosittainLuomuliitto asiantuntijaraadin valitsemana.
Pikkuhelmiä voi käyttää niin lämpimiin ruokiin, salaatteihin kuin jälkiruokiinkin. Palkintoraadin mukaan tuote on erinomainen riisin korvike ruuanlaitossa sekä erittäin maukas raaka-aine erikoisuuksiakin hakeville maistelijoille.
Saimme kakkua, joka oli tehty emmeristä tai yksijyvävehnästä. Melkeinpä pitäisi saada sen resepti, sillä se oli suussasulavan maukasta. Maistelimme myös salaattia, johon oli käytetty pikkuhelmiä. Oluttakin oli tarjolla kartanon omasta panimosta.
Tätä kirjoittaessani silmieni eteen aukea viljatuotteiden laaja kirjo. Kun en ole ahkera leipoja enkä edes ruoanlaittaja, en ole perehtynyt viljan monipuolisiin mahdollisuuksiin. Taidanpa tutustua seuraavilla kauppareissuilla tuotevalikoimaan tarkemmalla silmällä.
Panimosta palkittuja oluita
Maistelimme Malmgårdin Emmer IPA- ja Dinkel-oluita.
Malmgårdin kartanon panimo perustettiin vuonna 2009. Se toimii yli 100-vuotiaassa entisessä navettarakennuksessa, jossa ovat panimon tuotantotilat ja 60-paikkainen pubi tilauksesta järjestettäviä olutmaistiaisia varten. Siellä juuri istuimme ja ikkunan takana näkyi teräksisiä olutsammioita.
Panimon tuotteet valmistetaan käsityönä 2 000 litran erissä ja valikoimassa on noin noin kymmenen vakituista suosikkituotetta. Niiden perustana ovat Malmgårdin puhdas lähdevesi, kotimainen ohramallas, oman pellon vilja sekä tarkoin valikoidut humalalajikkeet. Kaikki oluet ovat lisäaineettomia ja suodattamattomia pintahiivaoluita (ns. ale). Panimossa valmistetaan myös suodattamattomia ja kuivia omenasiidereitä.
Kartanon panimon tuotteita löytyy koko Suomen alueelta ja lisäksi Tallinnasta, varmimmin isojen markettien olutvalikoimista, olutravintoloista sekä luomu- ja lähituotteisiin erikoistuneista myymälöistä.
Malmgårdin Panimo on menestynyt kansainvälisessä World Beer Awards –kilpailussa. Sen X-Porter (7,0 %) valittiin maailman parhaaksi vahvaksi portteriksi sarjassa Stout & Porter vuonna 2018. Vuotta aiemmin saman tittelin voitti Guinness, yksi maailman menestyneimmistä olutmerkeistä. X-Porter oli ainut palkittu suomalaisolut kilpailussa, johon osallistui 490 panimoa 50 maasta ja kaikkiaan 2 300 olutta.
Seuraavana vuonna maailman parhaaksi vahvaksi belgialaistyyliseksi olueksi valittiin Malmgård Belge (8,0%).
Palkituksi on tullut myös koko Malmgårdin toiminta, sillä Visit Finland palkitsi Malmgårdin Suomen parhaana ruokamatkailutekona yhdessä kahden muun osallistujan kanssa Hungry for Finland -tunnustuksella vuonna 2015.
Puoti täynnä maalaistuotteita
Tilaa aikaisemmin emännöinyt kreivitär Kristina Creutz toivottaa tervetulleeksi Kartanopuotiin, jossa on myynnissä myös hänen reseptikirjojaan.
Kartanopuodon tuotevalikoima on laaja. Ylähyllyllä jouluista Piparkakkujauhoa.
Malmgårdin tuotteita myydään panimon yhteydessä toimivassa puodissa. Siellä jauhetaan ja myydään luonnonmukaisesti viljeltyjä viljatuotteita: jauhoja, puurohiutaleita, pastaa, mysliä ja valmiita leipätuotteita. Niiden lisäksi valikoimassa on myös hilloja, mehuja, viinietikkaa, rypsiöljyä, oman panimon alle 5,5 % juomia sekä muita lähialueen tuottajien tuotteita.
Kartanopuoti on auki maanantaista torstaihin klo 10–16, perjantaisin klo 10–18 ja lauantaisin klo 10–16 ja sunnuntaisin klo 11–16. Sen yhteydessä on myös pienimuotoinen kahvila, joka on auki kesäisin samoina aikoina kuin puotikin, muulloin se on tilauskahvilana ja -ravintolana ryhmille.
Malmgårdissa on järjestetty myös joulumarkkinoita, mutta niitä ei pääse kokemaan tänä vuonna. Seuraavan kerran ne pidetään 10.–11.12.2022.
Jouluisina tuotteina myynnissä on muun muassa piparkakkujauhoa, joulupuuroa varten ohraviljariisiä, aroniaglögiä, puolukkahunajaa ja jouluolutta.
Malmgårdin tuotteita voi ostaa myös verkkokaupasta.
Kartano, ei vaan linna
Malmgårdin kartano edestäpäin, keskellä sisäänkäynti. Katso tarkkaan, niin huomaat ehkä simpukat nurmikon reunassa kuivuneiden lehtien päällä; niistä tulee maininta myöhemmin.
Sisäänkäynnin yläpuolelle on merkitty vuosi 1885.
Linnan pääty. Viljamakasiinikin on näyttävä rakennus.
Malmgårdin kartanon historia ulottuu 1600-luvun alkuun, josta lähtien se on ollut Creutzin kreivillisen suvun omistuksessa. Malmgårdia voidaan kutsua myös linnaksi. Sen on suunnitellut arkkitehti F. A. Sjöström. Vuosina1882–85 rakennettu linna edustaa hollantilaista uusrenessanssia. Talouspihan rakennukset, muun muassa viljamakasiini, ovat 1800-luvun loppupuolelta.
Päärakennuksella sanotaan olevan harvoja vastineita Suomessa. Kaksikerroksinen linna on rakennettu tiilistä ja siihen liittyy kaksi yksikerroksista siipeä. Linnassa kerrotaan olevan huoneita yhtä paljon kuin on viikkoja vuodessa ja ikkunoita saman verran kun päiviä vuodessa. Eksyisiköhän sinne, jos pääsisi omin neuvoin kuljeskelemaan?
Sisätilat ovat kertaustyylisiä ja mainittavin tila on toisen kerroksen ritarisali seinä- ja kattomaalauksineen sekä Muranon lasista tehtyine kattokruunuineen.
Kartanolla on oma kummituskin, 1800-luvulla päärakennuksen palveluskunnassa työskennellyt Selma, joka isännän mukaan saattaa joskus siirrellä huonekaluja.
Olen vieraillut kartanon puolella Exlibris Aboensiksenretkellä muutamia vuosia sitten. Päärakennusta esitteli kartanon silloinen omistaja, kreivi Johan Creutz, nykyisten omistajien isä.
Kivileijonia ja simpukoita puistossa
Jyhkeä kivileijona vartioi Malmgårdin linnan puistoa katsellen päärakennukseen päin.
Rakennuksen terassi ja portaikkorakennelma liittävät sen englantilaistyyliseen maisemapuistoon, jonka ovat suunnitelleet puutarhuri M. G. Stenius–jonka mainitaan olevan ensimmäinen suomalainen muodollisen koulutuksen saanut puutarhasuunnittelija – ja maisema-arkkitehti A. F. Rydberg vuosina 1884 ja 1890.
Kiertelimme tällä reissulla vain hetken linnan edustalla. Päärakennuksen sisäänkäynnin edessä on suihkukaivo sitä reunustavine nurmikoineen. Huomioni kiinnittyi ympyränmuotoisen ruohikon reunaan asetettuihin suuriin valkoisiin simpukoihin. Erikoinen puutarhakoriste, ajattelin. Se tuo mieleeni Turun vanhalta hautausmaalta erään haudan, jonka kiven päällä lepää vuodesta toiseen samanlainen hyvin vanhalta näyttävä iso valkoinen simpukka. Hauta on merikapteenin, joten simpukka yhdistyy luontevasti hänen työhönsä valtamerillä.
Löysin selityksen simpukoille Versoileva-sivustolta Johanna Rintasen postauksesta Retkikohteena Malmgårdin kartano, jossa kirjoittaja kertoo, että suurikokoiset simpukkareunukset ovat olleet suosittuja kartanopuistoissa rokokooajalla. Ja tarkemmin asiaa pengottuani kävi ilmi, että rokokoo-sana tuleekin rocaille-sanasta, joka on alun perin tarkoittanut pientä kivistä ja simpukoista tehtyä koristeluolaa tai koristetta puutarhassa.
Valkoinen simpukka Malmgårdin linnan etupihan suihkulähdettä ympäröivän nurmikon reunalla.
Malmgård on yksityinen koti, mutta siihen voi tutustua ennakkoon sovituilla ryhmävierailuilla toukokuusta syyskuuhun.
Pääsin näkemään legendaarisen merimieskapakka Kairon Pelle Miljoonan keikalla Kotkassa.
Kairo oli sopivan eksoottinen nimi ravintolalle 1930-luvulla.
Kairo lienee niin nimekäs kotkalainen merimies- ja kulttuuriravintola, että se tulee monilla ensin mieleen Kairo-sanan kuullessaan, eikä Egyptin pääkaupunki Kairo, jolla sentään on monituhatvuotinen historia asuttuna alueena ja kaupunkinakin vuodesta 969.
Kairo since 1932
Kotkan Kairo-ravintola on toiminut nykyisessä rakennuksessa Satamakadulla vuodesta 1938 alkaen, mutta sen tarina alkoi jo vuonna 1932 Kirkkokatu 10:ssa. Asialla oli neiti Anna Koskinen, joka perusti ”alimman hintaluokan” ravintolan.
Kairon julkisivu on säilynyt samanlaisena näihin päiviin. Kotkan kaupungin omistamissa tiloissa toimivaa ravintolaa laajennettiin ja sen taakse rakennettiin kesäterassi vuonna 2002. Sähkö- ja ilmastointiremontti oli vuorossa vuonna 2018.
Uudistuksissa säilytettiin viisaasti Kairon sisäseinien maalaukset merenneitoineen ja alastominen naisineen sekä vanhat valaisimet ja lyhdyt. Maalaukset ovat Kotkan kaupunginteatterin lavastajan Tauno Rantaruikan käsialaa 1970-luvulta.
Persoonallista ilmettä tuo myös merellinen rekvisiitta. Monissa kohdin on viittauksia Junnu Vainioon sekä Kotkan ruusuna tunnettuun Rosa Mäkiseen. Kotkan Ruusu -musiikkidraamaa esitetään parhaillaan Kotkan Kaupunginteatterissa.
Nämä meriaiheiset somisteet löytyvät Kairon jyrkkien portaiden yläpuolelta.
Portaita reunustavat seinät ovat täynnä kävijöiden nimiä ja viestejä sekä tapahtumiin liittyviä lehtileikkeitä.
Kairon perustaminen sijoittuu samaan vuoteen 1932 kuin kieltolain päättyminen. Ehkä sieltä sai noina aikoina vielä ns. kovaa teetä, jolloin lasissa oli puolet teetä ja puolet 96-prosenttista pirtua sekä muutama lusikallinen sokeria. Väkijuoma oli peräisin Suursaaresta, josta se kuljetettiin Kotkaan. Merimiehet, ahtaajat, lestinheittäjät, laivatytöt ja muu ”rantaporukka” toivat osan tienesteistään kapakan kassaan.
Merimiehiä ei Kairossa enää näy. Satamatoiminta on siirtynyt Kotkan Mussaloon ja laiva-ammattilaisten työolosuhteet ovat muuttuneet. Laivatytötkin ovat siirtyneet muualle.
S/s Navigator-taulun on maalannut kotkalainen Matti Masalin. Laiva liittyy Junnu Vainion säveltämään ja sanoittamaan lauluun Albatrossi, jossa hänen ystävänsä lähti Tornatorin matkaan Kotkan satamasta. Laiva oli oikeasti S/s Navigator – Tornator sopi sanoittajan mielestä paremmin tekstiin.
Laivarekvisiittaa löytyy Kairon eteistiloista.
Maalaus läpinäkyvään huiviin sonnustauneesta naisesta löytyy Kairon ravintolaseinän peräseinältä. Se on hän – Kotkan Ruusu.
Keikkoja, jazzkonsertteja ja teatteria
Kairo – kaikille rauhan etsijöille.
Kairon liiketoiminnasta on vastannut vuodesta 1991 Crestamar Oy. Ravintola kutsuu itseään tanssi-, jazz-, teatteri- ja tilausravintolaksi. Se on avoinna ainoastaan tapahtumapäivinä sekä tilauksesta; samoin keittiö on avoinna ainoastaan ennakkotilauksesta ja teatteripäivinä.
Nykyisin Kairo toimii muun muassa Kotkan kaupunginteatterin yhtenä näyttämönä sekä keikka- ja tanssipaikkana. Teatterin ja ravintolan yhteistyö alkoi vuonna 1986 Maratontanssit-esityksellä. Sittemmin siellä on esitetty monia musiikkiteatteriesityksiä, kuten Cabaret sekä Albatrossi ja Heiskanen.
Kairon teatteriesityksistä kertovia lehtileikkeitä löytyy eteisen seinältä.
Kotka JazzinEast Coast Jazz Club järjestää Kairossa konsertteja joka maanantai klo 19–21. Muutoin kannattaa seurata tapahtuma- ja keikkailmoituksia Kairon verkkosivuilta sekä Kotkan Kaupunginteatterin sivuilta.
Tänä syksynä ja ensi keväänä teatterin Kairossa esitettävässä ohjelmistossa on Korkkarit Goes EuroViisut Song Contest – Finland 12 points! -esitys, jota kuvaillaan teatterin sivuilla näin:”Luvassa glitteriä, lentävää läppää, taidokasta tanssia, simaa suulle, silmille ja sielulle – niin ja tietysti euroviisuhistorian parhaimmat biisit livebändin kera! Mukana showryhmä Nemesis.”
Euroviisufanit pääsevät tunnelmaan ennen ensi toukokuuta Kotkan Kairossa. Kuva: Kotkan Kaupunginteatteri.
Ravintolan ruokalistalla on pääruokina muun muassa katkarapusalaattia, Kairon broilersalaattia, porokeittoa, Aurabroileria, rannikon lohta sekä kasvisannoksena härkäpapupihvejä.
Kairossa on asiakaspaikkoja sisätiloissa yhteensä 245, joista salissa 170 ja aulabaarissa 75. Lisäksi kesäterassilla on 150 asiakaspaikkaa.
Tutustu kairoamisen sääntöihin
Kairossa käymiseen eli kairoamiseen on tehty myös omat sääntönsä. Ne kannattaa ehkä lukea ennen visiittiä, niin ei erehdy ylipukeutumaan tai aiheuttamaan muunlaista häiriötä.
Sääntöjen mukaan ”Juomia ei tarvitse nauttia pikkurilli pystyssä, pääasia on, että itse pysyy pystyssä” sekä ”Yllätyksistä ei pidä yllättyä liikaa, sillä ne kuuluvat talon tapoihin ja ovat osa sen normaalia elämää.” Säännöt löytyvät Kairon verkkosivuilta.
Pelle Miljoona villitsi entiset nuoret
Lava odottaa vielä soittajia.
Pelle Miljoona on yhtyeen solisti, mutta hän soittaa myös kitaraa.
Yllätys sen sijaan ei ollut se, että Pelle Miljoona bändeineen sai yleisön villiintymään – no, melko sievästi kuitenkin, kun kyseessä oli pääasiassa entisiä nuoria, ehkä juuri meitä, jotka olemme nuoruudessamme kuunnelleet Moottoritie on kuuma -, Tahdon rakastella sinua – ja Juokse villi lapsi –biisejä. Eturivissä seisoi myös yksi nuori mies irokeesikampauksessaan.
Pelle Miljoona Bandin kerrotaan olevan ” suomirockin ja -punkin ikitoteemin uusin kokoonpano”, jonka soittajia ovat Pellen (laulu) lisäksi Hapa Tyni (kitarat), Timo Hyle (bassot) ja Jusa Lampikari (rummut). Kairon keikalla soitti myös viides mies.
Yhtyeeltä ilmestyy ihan pian, 22.10.2021, neljän biisin EP-levy Manifesti 21 seitsemän tuuman vinyylinä ja verkossa.
Kairon salissa oli pöytäpaikat, mutta suurin osa yleisöstä valitsi seisomisen mahdollisimman läheltä bändiä. Riemukas tunnelma saattoi johtua myös pitkästä, keikattomasta ajasta koronapandemian aikana. Musiikkia ja rentoa tunnelmaa ihan kuin ennen vanhaan.
Keikka alkoi inhimilliseen aikaan noin klo 20, eikä puolilta öin, kuten joissakin paikoissa on tapana. Valmista oli jo puoli kymmenen maissa.
Kairon sääntöjen kuudes pykälä kuuluu: ”Poistuminen Kairosta tapahtuu iloisesti keinahdelle joko e. Vm. tai j. Vm.*), sillä sulkemisaikaan mielenkiintoisin vaihe on juuri portaat. Ne kannattaakin laskeutua kohtuullisen arvokkaasti, sillä siten saattaa kuulla kuinka historian aallot kohisevat seiniin muistoksi kirjoitetuista laivojen nimistä. *) e. Vm. = ennen valomerkkiä, j. Vm. = jälkeen valomerkin.”
Käymme Kansainvälisen kahvin päivän kunniaksi palkitussa paahtimossa ja kahvilassa Lappeenrannan Satamatiellä.
Osoite on antanut nimen kahvila-tehtaanmyymälä-tapahtumakeitaalle Satamatie 6:lle.
Lappeenrannan historiallisella Linnoituksen alueella punatiilisessä rakennuksessa, 150 neliön tiloissa toimii monipuolinen Satamatie 6 -niminen kahvila sekä vuonna 2016 toimintansa aloittanut paahtimo Lehmus Roastery. Tila on ollut alun perin hevostalli vuodelta 1914. Suosittu kahvila laajenee kesäaikaan terassille.
Suomen paras kahvila
Kesällä kahvilan tuotteista voi nauttia ulkona. Pöytiä on vielä lisää tämän kuvan ulkopuolella.
Satamatie 6 on äänestetty Helsinki Coffee Festivalissa Suomen parhaaksi kahvilaksi vuosina 2018 ja 2020. Tämän vuoden festivaali on siirtynyt ensi vuoteen, samoin kahvilakilpailu.
Kahvila on kalustettu osin retrokalustein, sohvin ja nojatuolein ja osassa tilaa on korkeampia pöytiä baarijakkaroineen. Viherkasvit tuovat luontevaa pehmeyttä. Jos valitsee kahvilan nurkasta korotetun osan, lavanakin toimivan alueen, voi katsella suoraan Saimaalle.
Satamatie 6:n rouheat kahvilatilat.
Satamatie-kahvilan valikoimissa on itse tehtyjä raakakakkuja, brownieita ja kakkuja, croissanteja, granolakippoja ja grillattavia leipiä. Tuotteet valmistetaan kahvilassa ja lisäksi yhteistyötä tehdään paikallisleipomo Rikkilän leivän kanssa. Valikoimissa on myös artesaanioluita, luomuviinejä ja cocktaileja.
Lehmus Roastery tummapaahtoista kahvia ja mustikka-valkosuklaaraakasuklaakakkua.
Satamatie 6 ei ole vain kahvila, vaan myös tehtaanmyymälä ja tapahtumakeidas. Se tarjoaa (normaalioloissa) myös monipuolisia tapahtumia, muun muassa työpajoja, luentoja, keikkoja ja tietovisoja. Tiloja voi myös vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin kahvilan omien aukioloaikojen ulkopuolella.
Tehtaanmyymälässä tarjolla on luonnollisesti paahtimon omia kahvi- ja teelaatuja. Myös kahvisäkkejä saa ostaa niiden tyhjennettyä.
Lehmus Roasterysta laatukahveja kaikille
Kahvit on nimetty lappeenrantalaisten paikannimien mukaan.
Lehmus Roastery kertoo tuovansa laatukahvit kaikkien ulottuville. Sitä se tekeekin verkkokauppansa kautta. Kuulin tästä paahtimosta vuosi tai pari sitten, kun aikuiset poikani tilasivat kahvinsa – papuina tietenkin – tästä Lehmus Roastery -paahtimosta.
Olen itse kahvin ja teen sekakäyttäjä – teetä aamulla, hiukan myöhemmin kahvia, päivällä kahvia, illalla teetä – ja sain syntymäpäivälahjaksi muutaman teelaadun paketin samaisesta paikasta.
Teen tie -sarjan teet on pakattu mukaviin pahvisiin, pyöreisiin rasioihin ja niiden nimiksi on valittu paikallisia teiden nimiä kuten Tykkitee, Kuuutostee, Hyväntuulentee, Vanha Happotee, Lentäjäntee ja Satamatee.
Vuonna 2016 perustettu Lehmus Roastery paahtaa erikoiskahveja vaaleasta tummaan asti. Paahtimossa tunnetaan kaikkien raakakahvien alkuperä tila- ja viljelijäkohtaisesti.
Valikoimista löytyy useita eri paahtoja sekä suosittu viiden kahvin Maistelupakki. Kahvit on nimetty lappeenrantalaisten paikkojen mukaan kuten Sammonlahti, Kimpinen, Pusupuisto, Kanava, Myllysaari ja Muukko.
Lehmus Roastery on valittu Suomen parhaaksi paahtimoksi vuosina 2017, 2018 ja 2020 – ensimmäinen tunnustus tuli siis vuosi aloittamisen jälkeen.
Paahtimossa on käytössä 30 kilon (kuvassa) ja 15 kilon paahtimet. Pavut toimitetaan kahviviljelmiltä perinteisissä juuttisäkeissä.
Lehmus Roastery kertoo tekevänsä lesompaa (=leuhkempaa, ylpeämpää) kahvia. Kehystetty kahvisäkki on kunniapaikalla paahtimon seinälle. Pavut ovat peräisin brasilialaiselta kahviviljelmältä.
Hito hyvä Lappeenranta
Satamatie 6:ssa myydään myös maakuntabrändi Hito hyvän tuotteita: kaupungin oivaltavimmiksi mainittuja t-paitoja, Pantteri-boksereita, Vety-stringejä ”kaikin maustein”, postikortteja sekä Norppa-juomia, joiden tuotosta osa lahjoitetaan Suomen Luonnonsuojeluliitolle.
Hito hyvä on valittu vuonna 2015 Vuoden positiivisimmaksi lappeenrantalaiseksi. Verkkosivuilta voi lukea, mitä kaikkea Hito hyvä -kaksikko on puuhaillut; ideoista Samu Koskisella ja Arttu Muukkosella – joka on myös Lehmus Roasteryn toimitusjohtaja – ei ainakaan ole pulaa. Heidän mielestään Lappeenrannan kuuluu saada tuotteita, jotka ovat idän Monacon arvoisia ja tyylisiä. – Sillä onhan tämä kaupunki kaikesta huolimatta hito hyvä, miehet tuumivat.
Arttu Muukkonen on valittu Vuoden kahvivaikuttajaksi 2020 Helsinki Coffee Festivalissa. Tämän monitoimimiehen mietteitä voi kuunnella Akonniemen Avara Luonto-podcastin osasta 30, jossa hän keskustelee Antti Akonniemen kanssa muun muassa kahvista ja työn rytmittämisestä.
Tänään 1. lokakuuta vietetään Kansainvälistä kahvin päivää. Monissa maissa vietettiin omia kansallisia kahvin päiviä. Maaliskuussa 2014 kansainvälisen kahviorganisaationThe International Coffee Organization (ICO) jäsenvaltiot päättivät valita yhteiseksi, maailmanlaajuiseksi päiväksi lokakuun ensimmäisen päivän.
Kansainvälisen kahvin päivän avulla halutaan juhlia kahvialan monimuotoisuutta, laatua ja intohimoa. Teemapäivä tarjoaa kaikille mahdollisuuden jakaa rakkautensa kahvia kohtaan sekä tukea miljoonia kahvinviljelijöitä, joiden toimeentulo riippuu tästä aromaattisesta viljelykasvista.
Lisää kahvitietoutta etsiville voin vinkata Pauligin sivuston, josta nuo yllä olevat kuvat ovat peräisin. Jos olet kiinnostunut kahvidrinkeistä, niin voit lukea Irish Coffeen tarinan täältä.
Ruokamatkailu on nyt nosteessa ja hyvä kohde suun ja vatsan iloja hellivälle voi olla Ahvenanmaa.Kävimme toukokuussa Smakbynissä, Stallhagenissa ja Ålands Distilleryssä.
Ahvenanmaan ruokakulttuuri on kehittynyt perinteisestä, joka pohjautuu kalaan, etenkin silakkaan. Saarilla kasvavat myös lampaat, omena ja peruna. Maakunnan ruokaperinteestä tunnetaan erityisesti ruismaltaita ja -jauhoja sisältävä mustaleipä sekä Ahvenanmaan pannukakku, jossa on muun muassa riisi- tai mannapuuroa ja kardemummaa. Mitä muuta saaristomaakunnasta löytyy?
Aurinkoinen paikka viljelyyn
Peltoa Stallhagenin naapurissa.
Ahvenanmaan sanotaan olevan Pohjoismaiden aurinkoisin paikka, joten olosuhteet ovat suotuisat kasvisten, hedelmien ja marjojen kasvulle. Suuri osa monista Suomessa tuotettavista kasviksista ja hedelmistä kasvatetaan Ahvenanmaalla, erityisesti nämä: 100 prosenttia salottisipuleista, 90 prosenttia parsasta, 80 prosenttia päärynöistä, 72 prosenttia omenoista ja 30 prosenttia sipuleista.
Ahvenanmaalla valmistetaan muun muassa perunalastuja ja muita perunatuotteita sekä juustoja, kalatuotteita ja makkaraa. Omenoista jalostuu myös omenaviiniä ja -brandyä ja juomista voidaan mainita myös olut sekä gini.
Kävimme lyhyellä toukokuisella matkallamme muutamassa ruoka- ja juomakohteessa eli Michael Björklundin luotsaamassa Smakbynissä, mantereellakin tuotteistaan tunnetuksi tulleessa Stallhagenin panimossa sekä Ålands Distilleryn kahvila-ravintolassa.
Smakbynin ruokakeidas
Michael Björklundin ruokakeidas sijaitsee lähellä Kastelholman linnaa.
Paikan isännän näköispatsas tervehtii tulijoita.
Smakbyn eli makujen kylä sijaitsee Ahvenanmaan rannikolla Kastelholman linnan kupeessa. Saman katon alta löytyy niin krouvi, puoti ja tislaamo. Myös karamellitehdas Ålands Karamelleriet löytyy Smakbynistä.
Tämä vuonna 2012 avattu paikka onkin tarkoitettu ruokakeitaaksi, joka ”tarjoilisi hyvää ruokaa ja juomaa, ja jossa olisi tarjolla ja myynnissä pientuottajien tuotteita. Smakbyn perusajatus on kyetä aina tarjoamaan jotakin uutta, hyvää ja innoittavaa kävijöillemme. Tarjolla on uusia makuja, klassikoita, hienoja raaka-aineita ja elämyksiä – niin kaukaa kuin lähempääkin tuleville vieraillemme.”
Ravintolasali oli iso, valoisa ja viihtyisä. Avokeittiöön oli näkymä, joten halutessaan voi seurata kokkien työskentelyä. Smakbynin ravintolassa emme syöneet, sillä olimme nauttineet hiljattain lounaan Stallhagenin pubissa.
Smakbynin ravintolasali.
Smakbynissä olisi voinut maistaa Ahvenanmaan pannukakkua.
Paikan omassa tislaamossa valmistuu Smakbynin omenalikööriä ja muita juomia. Niiden valmistusprosessia mäskitankkien kautta aina tislauspannusta tippuvaan kirkkaaseen viinatisleeseen ja pullotukseen saakka voi seurata tislaamossa. Pääsimme seuraamaan kullankeltaisen juoman pullotusta.
Jos juomat ja niiden maistelu kiinnostavat enemmänkin, niin Smakbyn järjestää tislaamossa ja viileässä kellarivarastossaan opastettuja käyntejä.
Tässä pullotettaneen Appleaud-omenalikööriä.
Paikan isännästä Mickestä eli Michael Björklundista kerrotaan näin: ”Michael Björklund on tunnetuimpia pohjoismaisia kokkeja. Hänen juurensa ovat Ahvenanmaalla. Suurelle yleisölle hän on tullut tutuksi monista suosituista ruokaohjelmista jo 90-luvulta alkaen, lisäksi hän on pidetty ravintoloitsija ja aktiivinen hyvän lähiruoan puolestapuhuja. Michael Björklund on myös menestynyt Bocuse d’Or-kilpailussa sekä Suomen että Ruotsin Vuoden Kokki -kilpailuissa. Ahvenanmaalla Michael on paikallisten ja tuhansien vierailijoiden tuntema vieraanvarainen ravintoloitsija ja kokki.”
Michael Björklundin mukaan ruuanlaitto on hänelle intohimo, joka hallitsee hänen koko elämäänsä. Kuva: Smakbyn.
Michael Björklundin ansiot konkretisoituvat seinällä, jossa oli vieri vieressä erilaisia kunniakirjoja.
Seurasin niin innokkaasta karamellinvalmistusta lasiruudun takaa Ålands Karamellerietin luona, etten kiinnittänyt huomiota mieheen, joka kulki ohi. Vasta jälkeenpäin huomasin, että hän taisi olla paikan ansioitunut isäntä. Olisinkohan päässyt selfiekuvaan yhdessä Michael Björklundin kanssa? No, tämän potentiaalisen tilaisuuden menetin.
Ålands Karamellerietin isäntäpariskunta, Johanna ”Anna” ja Tobias ”Obi” Marquardt on kotoisin Saksasta. Annan perhe isovanhemmista lähtien on viettänyt kesälomiaan Ahvenanmaalla.
Vakituinen pysähdyskohde matkalla Saksasta Ahvenanmaalle oli ruotsalaiskaupunki Gränna, jossa valmistetaan puna-valkoisia polkagris-piparminttutankoja. Annan vanhemmat Sabine ja Andreas päättivät avata oman karkkitehtaansa Bremer Bonbon Manufakturin vuonna 2009. Nyt Annalla ja Obilla on oma karkkitehtaansa Smakbynissä. Se on avattu viime vapun aikaan.
Katselin hetken Tobias Marquardtin karamellimassan käsittelyä. Pienet karkit ovat käsityön tulosta. Karamellimassa muovautuu pitkiksi pötköiksi, jotka saavat leikkurissa tyynymäisen muotonsa.
Sain myös maistiaisia. Karkkeja on monen makuisia ja oma herkkunsa on omistettu 100-vuotias itsehallintoaan juhlivalle Ahvenanmaalle.
Tobias Marquardt muovaa karamellimassasta pitkiä pötköjä, jotka sitten pätkitään tyynymäisiksi karkeiksi.
Ahvenanmaa sai oman juhlavuoden karamellin.
Olimme sikälikin huonoja turisteja, että emme ostaneet tuliaisia, vaikka niitä olisi ollut runsain mitoin tarjolla Smakbynin puodissa karamelleista keittokirjoihin. Michael Björklundin keittokirjoja ovat ainakin Lähiruokaa, Micken kalaherkut, Micken makeat, Micken villiruoka ja Purtavaa Pohjolasta yhdessä toimittaja Sonja Kailassaaren kanssa.
Åland Distillerystä makeaa ja väkevää
Åland Distillery toivottaa tervetulleeksi.
Åland Distillerystä löytyy asiakaspaikkoja niin sisältä kuin ulkoakin.
Åland Distilleryn kahvila-ravintola sijaitsee kiinteistössä, jossa aiemmin toimi Jan Karlsgårdens Wärdshus. Viihtyisä kahvila isoine ulkoterasseineen löytyy aivan ulkoilmamuseo Jan Kalsgårdenin naapurista osoitteesta 133 Slottsvägen, Kastelholm, Åland Smakbynin läheisyydestä, tien toiselta puolelta.
Kahvila-ravintolassa on tarjolla voileipiä, kahvileipiä, Ahvenanmaan pannukakkua, kevyttä lounasta, kahvia ja juomia.
Åland Distilleryn kahvila-ravintola oli viihtyisä taukopaikka. Seinillä on Gustav Franzénin luontovalokuvia.
Minä valitsin tyrnileivoksen, miehelle maistui suklaakakku.
Kahvila-ravintolan seinät toimivat galleriatilana valokuvaaja Gustav Franzénin luontovalokuville kesän aikana.
Tislaamossa on mahdollisuus katsoa miten esimerkiksi giniä tislataan tai maistella juomia. Nautimme kahvilassa kuitenkin vain kakkukahvit ja ostin mukaan pari pulloa paikan lonkeroa.
Åland Distillery on auki joka päivä kello vähintään klo 10–17, mutta aukioloajat vaihtelevat ja tapahtumailtoina paikka on auki pitempään.
Ahvenanmaalaiset oluenystävät perustivat Stallhagen Ab -pienpanimon vuonna 2004. Se on nykyisin Ahvenanmaan vanhin ja suurin olutpanimo. Nimi Stallhagen tulee kuninkaankartanosta, jonka mailla panimo sijaitsee 18 km päässä Maarianhaminasta osoitteessa Getavägen 196, Godby.
Stallhagenin uusi, nykyaikainen, tuotantolaitos valmistui vuonna 2018 ja siellä valmistuu nykyään yli 2,5 miljoonaa litraa olutta vuodessa. Ahvenanmaan lisäksi panimon olutta myydään Manner-Suomessa, Ruotsissa ja Itämeren risteilyaluksilla, mutta tuotetta on viety myös Japaniin ja Belgiaan.
Stallhagen valmistaa panimomestari Mats Ekholmin johdolla 12–20 eri olutlaatua vuodessa. Tunnetuimmat ovat Delikat, Hunajaolut, Baltic Porter, US Red Ale ja Julbock.
Jos olet kiinnostunut oluenvalmistuksesta, raaka-aineista sekä oluen historiasta ja oluttrendeistä, voit varata opastetun panimovierailun olutmaistajaisineen. Kierroksia järjestetään ryhmille ympäri vuoden suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Ryhmien minimikoko opastuksesta ja tarjoiluista riippuen on 6–10 henkeä ja hinnat 18–69 euroa.
Panimon yhteydessä toimii Green Key -ympäristösertifioitu Pub Stallhagen, joka tarjoaa ruokaa, panimokierroksia ja olutmaistajaisia. Pubilla on iso terassi, mutta me istuimme sisällä viihtyisässä, hiukan englantilaispubia muistuttavassa ravintolassa.
Söimme lounaan, joka oli herkullinen; minulla paahtopaistia ja perunoita valkosipulivoilla höystettynä, seuralaisella lämminsavustettua lohta ja perunamuusia rakuunalla ja sinapilla maustetun remouladekastikkeen kanssa.
Pubista sai paikallista olutta kahdestatoista hanasta. Hanaoluen ystävänä se ilahdutti; yleensä Stallhagenin olutta saa vain pullosta tai tölkistä. Vesikin maistui ja huomasin, että pub käyttää ilmeisesti Svenskt Vattenin luomaa Kranmärkt-merkkiä ilmoittaakseen, että se tarjoilee hanavettä, ei pullotettua. Ihan fiksua – säästää luonnonvaroja.
Paahtopaistia lounaaksi.
Pubissa oli monipuolinen valikoima oman panimon tuotteita.
Hanaveden lisäksi nautin lasillisen Stallhagenin olutta.
Panimomyymälästä voi ostaa Stallhagenin olutta, paikallisia ruokatuotteita, hunajaa ja lahjatavaroita.
Stallhagenin pihamyymälästa helposti hankkia mukaan tuliaisia.
Hiukan matkan päässä pubi- ja myymälärakennuksesta oli rakenteilla erikoinen, puolipallon muotoinen paikka puusta ja lasista, vähän kuin pyöreämuotoinen kasvihuone. Siitä on ilmeisesti tulossa juhlatilaisuuksien pitopaikka; lienee käytössä jo tänä kesäkautena.
Kävin tutustumassa paikkaan ja juttelin rakentajan kanssa. Hän sanoi puhuvansa vain vähän suomea ja minä puhun huonosti ruotsia, mutta pystyimme jotenkin kommunikoimaan. Vastaavanlainen rakennelma löytyy kuulemma ainakin Kööpenhaminasta.
Teen Ystävät ry:n lanseeraamaa Teen Päivää vietetään 6.2. Maistuisiko sinulle kupillinen?
Minä vietän teen päivää 365 kertaa vuodessa, mutta tämän monipuolisen ja virkistävän juoman omaa valtakunnallista teemapäivää, Teen Päivää, vietetään kuudentena helmikuuta, Tean päivänä. Idea on syntynyt Teen Ystävät ry:ssä ja päivää on vietetty vuodesta 2015 alkaen.
Teen Ystävät ry on perustettu helmikuussa 2003. Sen tavoitteena on kohottaa suomalaista teekulttuuria ja herättää keskustelua teestä. Yhdistyksen sloganin mukaan jokainen on hyvän teen arvoinen.
Tee ei ole mitenkään yksioikoinen juttu. Teet voidaan jakaa pääryhmiin valmistustavan mukaan. Erona on lehtien tuoreus, hapetusprosessi ja jälkifermentointi. Mustan, vihreän, valkoisen ja keltaisen teen lisäksi on myös Pu’er- sekä Oolong-teetä.
Olisi myös hauskaa tutustua paremmin eri maiden teekulttuuriin, kuten japanilaiseen, kiinalaiseen, venäläiseen ja brittiläiseen. Teehän on mitä kansainvälisin juoma.
Mattokauppias tarjosi teetä Sidessa, Turkissa.
Mulperiteetä tarjolla basaarissa Abu Dhabissa.
Viagra-teetä kauniisti koristeltuna.
Siniset teekupit kuuluvat juhlahetkiin. Tarjoan niistä myös kahvia. Ensimmäiset Lomonosovin kupit toin Leningranista 1980-luvun alkupuolella.
Aamiainen nizzalaisen tapaan: patonkia, tuoremehua, teetä ja munakas.
Ei pussiteetä!
Juon teetä aina aamuisin. Juoman kuuluu olla haudutettua, ei pussiteetä. Teetä voin juoda päivän mittaan useastikin iltaan saakka. Kahvin vuoro on aamulla joskus aamiaisen jälkeen sekä päivällä. Iltaisin se ei jostain syystä maistu, vaikka en ole huomannut suurta vaikutusta yöuneen. Teen joukkoon laitan rasvatonta maitoa. Kevytmaitokin tuntuu liian ”paksulta”.
Hotellien aamiaisilla on valitettavan usein tarjolla vain pussiteetä. Kehitinkin hotelleille HH-indeksin, jonka mukaan arvioin niitä. Vierailukokemuksen kruunaa vasta pari yksityiskohtaa eli irrotettavat henkarit ja haudotettu tee. Usein ei tule vastaan sellaista hotellia, jossa nämä molemmat seikat täyttyisivät.
Kotimaisista hotelleista teetä mallikkaasti tarjoavista ovat jääneet mieleen ainakin Kalastajatorppa Helsingissä, Pyynpesä Sastamalassa, Scandic Station Tampereella ja Scandic Plaza Turussa.
Hotelli Pyynpesän teevalikoimaa.
Scandic Plazan aamiaisella löytyi teenurkkaus valikoimineen.
Euroopassakin viljellään teetä – Azoreilla
Olen yhden kerran vieraillut teeviljelmällä ja se tapahtui Azoreilla, jossa lienevät Euroopan ainoat teeviljelmät. Gorreanan teetehtaalla (Plantações de Chá Gorreana) São Miguelin saarella on viljelty ja tuotettu teetä vuodesta 1883 lähtien. Päänsä suojamyssyllä verhonneet naiset lajittelivat käsin kuivanutta irtoteetä. Viljelmillä muotoon leikatut teepensasjonot viheriöivät. Teepensas (Camellia sinensis) on itse asiassa puu. Se kasvaisi luonnostaan 6–30 metriä korkeaksi, mutta sadonkorjuun helpottamiseksi teeviljelmien pensaita pidetään leikkaamalla 1–2 metrin korkuisina.
Teenviljelyn saarelle toi Jacinto Leite vuoden 1820 vaiheilla 1820. Hän perusti ensimmäisen teeviljelmän ja käytti siihen Rio de Janeirosta, Brasiliasta tuomiaan siemeniä. Saarella oli sittemmin toistakymmentä teeviljelmää, mutta nyt Gorreana on ainut jäljellä oleva. Gorreanan teetehdas myymälöineen ja museoineen on suosittu vierailukohde Ribeira Granden maakunnassa São Miguelin saarella.
Gorreanan teetehtaalla on pitkät perinteet.
Teeviljelmiä tehtaan ympärillä.
Teen tekemisessä on käsityötä.
Kuppi teetä pelastaa tilanteen kuin tilanteen
Englantilaiseen kulttuuriin tuntuu kuuluvan ”a nice cup of tea” niin elämän iloissa kuin suruissakin. Teetä juodaan kaikkialla. Hämmästyksekseni usein käytetään pussiteetä.
Hienostunein tämän juoman nauttimismuoto on kello viiden tee, afternoon tea, jonka aikana nautitaan myös suolaisia ja makeita suupaloja monikerroksiselta kakkutarjottimelta kiireettömästi herkutellen. Tarjottimella lienee ainakin kurkku- ja kerrosvoileipiä sekä erilaisia leivoksia, kakkuja ja pikkuleipiä sekä tietysti teetä.
Iltapäivätee Jerseyn oopperan kahvion tapaan. Tarjoilu kuului pakettiin, jossa tutustuttiin ensin oopperaan kulisseja myöten ja päätteeksi herkuteltiin teetarjoilun ääressä.
Teehen liittyy myös englanninkielinen sanonta ”not my cup of tea”. Se tarkoittaa jotakin, josta sanoja ei ole kiinnostunut tai josta hän ei pidä. Esimerkiksi ”Listening to heavy metal music isn’t really my cup of tea.” Voidaan myös käyttää positiivisessa merkityksessä ”It´s my cup of tea”.
Teellä Kahvila Ansarissa Tampereella. Kannussa on Sweet Rosie O’Grady -teetä joka on skottiviskillä ja kaakaolla maustettua intialaista Assamia. Se on kahvilan kuvailun mukaan ”pehmeä ja täyteläisen makuinen, väriltään tumma suklaan ruskea.”
Onko tee sinun juomasi? Millaista teetä juot mieluiten ja milloin?
Nyt matkabloggaaja lipeää aihepiirinsä laidoille tai jopa tyystin ulkopuolelle. Tämä Marjon matkassa -blogista poimittu haaste tuntui sen verran hauskalta, että päätin kokeilla. Tehtävänä on käyttää oman sukunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavaa sanaa vastauksena annettuun sanaan. Mikä tulee ensimmäisenä mieleen? Ja kyllä tässä matkustetaankin – Petseristä Champagneen ja Houtskarista Dijoniin.
Tarinaa syntyi sen verran, että julkaisen tekstin kahdessa osassa. Tässä tulee ensimmäinen s-alkuisten sanojen inspiroima postaus.
Vaate – saali
Wikipedian määritelmän mukaan ”saali on vaatekappale, jota pidetään löysästi olkapäiden ja ylävartalon sekä joskus pään päällä. Se on yleensä neliön tai nelikulmion muotoinen liina, joka taitetaan kolmioksi.” Sanan alkuperä on persiankielisessä sanassa shālś. Lähellä saalia on myös huivi, joka ajaa saman asian.
Matkailijan kannalta kyseessä on mitä näppärin vaatekappale. Saali menee pieneen tilaan, mutta se toimii lämmikkeenä lentokoneessa tai muussa kulkuneuvossa sekä suojaa myös auringolta.
Kilroyn matkavinkeissä todetaankin näin: ” Saronki, poncho, pyyhe, turbaani – mikä ikinä se onkaan, pidä huoli että kannat aina jonkinlaista huivia mukana! Sillä taklaat auringonpistoksen lisäksi myös monet eri kulttuuriset vaatimukset, mitä jotkin maat ja esimerkiksi kirkkokäynnit saattavat edellyttää. Maassa maan tavalla!”
Joskus kirkon eteisessä on lainattavia huiveja, mutta onhan omaa saalia tai huivia mukavampi käyttää. Tutustuessamme Abu Dhabin suureen moskeijaan pää ja ylävartalo piti verhota mustaan kaapuun.
Suureen moskeijaan menijät pukeutuivat mustaan. Omia saaleja ei ollut mukana, joten turvauduimme tyttäreni Maijun kanssa talon tarjoamiin kaapuihin. Kuva: Tatu/Arttu Seppä-Lassila.
Exlibris Aboensiksen matkaseurueen naiset muuttuivat mummoiksi saalien ja huivien avulla ennen käyntiämme Petserin luostarikirkossa.
Exlibris-lehteen 3/2009 kirjoittanut Marita Lundström kuvaili tilannetta näin: ”Petserin luostari sijaitsee kauniissa laaksossa. On kuin astuisi satukirjaan muuten harmaassa maisemassa; rakennukset ovat kirkkaan värisiä, ne näyttävät juuri maalatuilta, kulta kimaltelee, kupolit hehkuvat, kukkaistutukset on hoidettu huolella. Mutta emme päässeet pitkälle tätä ihanuutta ennen kuin naispuolisille vierailijoille ilmoitettiin, että olemme pukeutuneet sopimattomasti.
Housuasu naisilla ei käy luostarin säännöksiin ja pää piti peittää. Mutta ei huolta. Lainahuiveja löytyi yllin kyllin. Päähän toinen huivi, toinen vyötärölle peittämään kriittisiä paikkoja. Näissä kirkkovaatteissa kiersimme luostarialuetta. Näytimme omasta mielestämme lähinnä pääsiäisnoidilta, jotka ovat lähdössä virpomaan, mutta täytimme määräykset.”
Paikalliset Petserin luostarin kävijät olivat osanneet pukeutua asianmukaisella tavalla.
Tyylistä viis, kunhan on säädyllisesti pukeutunut. Kuva: Marita Lundström.
Huivi naisen pukee ylhäältä alas.
Juoma – samppanja
Kuva: caterina-priesner Pixabaystä.
Nyt tulee mieleen monta hyvää s-alkuista juomaa: siideri, sima, sitruunasooda ja samppanja. Simaan liittyy opiskeluaikoihin ja seurustelun aloittamiseen liittyvä tarina; sitruunasoodaa nautittiin lapsuuden kesinä sukulaisten luona Alajärvellä.
Troyesin kaupunki vaikuttaa viehättävältä paikalta. Kuva: serge boutrou Pixabaystä.
Euroopan unioni ja jotkin muut maat ovat suojanneet samppanja-sanan tarkoittamaan vain Champagnen alueelta tulevia kuohuviinejä. Suojauksella on yllättävän pitkä historia: tuotemerkki suojattiin jo vuonna 1891 Madridin sopimuksella.
Harvemmin sitä tulee nautittua samppanjaa, useimmiten kilistellään kuohuviinillä. Toisaalta, edullisin Alkon myymä 0,75 litran kokoinen Louis Massing Champagne Brut -samppanjapullo maksaa 24,99 euroa. Sitä luonnehditaan seuraavasti: ”Erittäin kuiva, hapokas, viheromenainen, keltaluumuinen, sitruksinen, kevyen paahteinen, yrttinen, hennon mineraalinen”. Alle 30 eurolla saa tuon jo mainitun lisäksi 21 erilaista samppanjaa. Pullollinen riittää 6–7 lasilliseen.
Pitäisiköhän nyt tämän jutun innoittamana hankkia pullollinen samppanjaa juhlistamaan tiistaina 16.6. vietettävää Päivin päivää? Sitä on muutamana vuonna juhlittu Turussa usean kymmenen Päivin voimin, mutta nyt poikkeusaikana – arvasit oikein, nimipäiviä vietetään verkossa.
Paikka – saari
Matkustan mielelläni saarille tai merenrantakaupunkeihin. Mikähän niissäkin kiehtoo? Meri tietysti yhtenä elementtinä, rajattu kokonaisuus ja mielenkiintoinen historia.
Saareen piti matkustaa maaliskuussakin, mutta juuri lähdön aikoihin kuului Italiasta koronauutisia. Sisilia ei siten ollut hyvä kohde, kuten ei sittemmin mikään muukaan paikka. Sisilian matka siirtyi aikaan parempaan. Jossain vaiheessa matkan varsinaista aihetta, TBEX-konferenssia, väläytettiin järjestettäväksi marraskuussa, toisena ajankohtana mainittiin alkuvuosi 2021 – mikä lienee koronatilanne silloin meillä ja Euroopassa.
Sisilia lieneekin ensimmäinen ulkomaankohteeni sitten kun matkustaminenon jälleen sallittua; konferenssipaikkana on Catania, mutta näemme muutakin saarta konferenssin jälkeen järjestettävillä retkillä.
Varmemmalla pohjalla on pääsyni suomalaiseen saareen ihan pian, kesä-heinäkuun vaihteessa. Kyseessä on Luovien ladyjen kesänvietto Houtskarissa, joka on ruotsiksi Houtskär. Nyt vasta huomasin, että olen koko ajan käyttänyt puhuessani paikkakunnan ruotsinkielistä nimeä – enkä edes tiedä miksi.
Luovat ladyt ovat aiemmin eli vuodesta 2012 kokoontuneet Toivonniemeen Ruissaloon, mutta nyt kesäkodin majoitustilat ovat poissa käytöstä remonttien vuoksi.
Saaristokoulu löytyi paikaksemme. On mukavaa saada vaihteluakin. Ja Houtskarissa voinkin vasta bongailla saaria, sillä se koostuu noin 700 yli hehtaarin kokoisesta saaresta. Jos lasketaan pienemmät saaret ja luodotkin mukaan, luku on 1 600. Houskari sijaitsee Turunmaan saaristossa aivan Ahvenanmaan rajalla ja osittain Saaristomeren kansallispuiston alueella. Nykyisin Houtskari on osa Paraista. Naapurikuntia ovat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.
Matka Turusta Houtskariin kestää lauttamatkoineen noin kolme tuntia ja sen varrella ovat Kaarina–Parainen–Nauvo– Korppoo–Houtskari. Reitti on osa Saariston rengastietä, jolla kulkija siirtyy saarelta saarelle välillä siltoja pitkin, välillä maantielauttojen, lossien ja yhteysalusten kyydillä. Rengastie kulkee Paraisten kaikkien pääsaarten läpi.
Houtskari löytyy kuvan vasemmasta laidasta. Kartta: Saariston rengastie.
Paras sinappi: mieto Auran Sinappi. Kuva: Oy Lunden Ab.
Ruoka – sinappi
S-alkuiseksi ruokasanaksi olisi sopinut myös soppa tai salaatti, joista molemmista löytyisi tarinoitavaa. Käväisin tutkimassa mainiota Raholan ruokasanastoa, joka antoi pitkän listan tähän kohtaan sopivia ruokia, mutta valitsin sitten sinapin.
Sinapilla ei ole aterioilla itsenäistä asemaa, se on ainainen apulainen. Mutta jotain puuttuu, jos liharuoan tai makkaran kanssa ei ole tarjolla sinappia. Sillä voi maustaa myös hernekeiton.
Mikä tahansa sinappi ei käy minulle. Olen sinappiuskollinen. Valitsin aina ennen Turun Sinapin kolmenkymmenen vuoden takaisen mainoslauseen mukaisesti: ” ”Kahta en vaihda. Toinen on Turun Sinappi ja toinen on…
Jalostaja alkoi tehdä Turun Sinappia Turussa vuonna 1948, jossa se säilyi 2000-luvun alkuun saakka. Monikansallisen Unilever siirsi valmistuksen ensin Ruotsiin ja sittemmin Puolaan. Tuote palasi takaisin Suomeen vuonna 2014; ei kuitenkaan enää alkuperäiselle paikkakunnalle. Nykyisin sitä valmistetaan Pyhännällä, Maustajan tehtailla.
Valmistuksen siirtyminen ulkomaille ärsytti monia sinapinystäviä, niin minuakin. Pro Sinappi -liike edesauttoi turkulaisen Oy Lunden Ab:n Turussa valmistaman Auran Sinapin lanseerausta – Lunden oli tehnyt sopimusvalmistajana aiemmin Turun Sinappia Unileverille. Auran Sinappi on nyt se, jota en vaihda; Lunden tekee kymmenkuntaa eri sinappilaatua makeasta tosi tuliseen. Minulle se ainoa oikea on Mieto Auran Sinappi.
Jos sinapin perässä haluaa matkustaa – Turun lisäksi – niin oikea paikkakunta on Dijon Ranskassa. Siellä on valmistettu maailman hienoimpana pidettyä sinappia jo 1200-luvulta alkaen. Saatavalla on monenlaisia variaatioita, mutta pohjana on aina sokeriton, etikkainen ja nenän aukaisevan vahva perussinappi.
Tämä matka -blogin jutussa kerrotaan, että Dijonin sinapille kävi samoin kuin Turun Sinapille, eikä ranskalaiskaupungissa enää valmisteta sinappia, mutta myydään ja markkinoidaan, totta kai.
Pubien nimet ovat veikeitä. Tässä piikkisian mukaan nimetyn pubin kyltti.
Brewdog-pubissa on tarjoilua myös toisessa kerroksessa.
Jos hiukan janottaa tai nälättää Lontoossa, on apu yleensä lähellä. Pubiin on helppo poiketa.
Enpä tiedä, löytyykö jostain tilastoa, joka kertoisi Ison-Britannian pubien määrän. Yksi luku on 60 000, jossain mainitaan luvuksi 40 000. Ehkä totuus on jossain puolivälissä.
Osa pubeista on toiminut satoja vuosia, osa on uudempia. Suunta on ollut kuitenkin laskeva. Silti, edelleen, pubikulttuuri on vakiintunut osa brittiläisyyttä.
Kalaa ja perunoita tai liha-munuaispiirasta ja olutta
Pintti tai puolikas tilataan tiskiltä ja jos on kurniva vatsa, voi valita vaikka kalaa ja perunaa tai jonkun piirakan.
Fish and chips -annoksessa on uppopaistettua, leivitettyä kalaa, useimmiten koljaa, turskaa tai kampelaa, ranskalaiset perunat, soseutuja herneitä, sitruunan lohkoja ja tartarkastiketta.
Liha-munuaispiiras (steak and kidney pie) on toinen klassinen pubiruoka, täytetty ruokaisa piirakka. Myös hampurilaisannoksia löytyy ruokalistalta.
Hanaoluissa on usein paljon valinnanvaraa paikallisten panimoiden kuten Fuller’s, Camden Town Brewery, The Kernel Brewery ja monien muodikkaiden pienpanimoiden valikoimasta klassisiin vaihtoehtoihin, kuten irlantilaiseen Guinnesiin. Se lienee maailmanlaajuisesti tunnetuin stout-tyyppinen, tumma pintahiivaolut, jonka kotipaikka on Dublin Irlannissa.
Viinipullo toimii aterian tilausnumerona The Euston Flyer -pubissa.
Leppoisa lepopaikka
Sisustus on usein kodikasta: kuluneita lautalattioita, istuskeluryhmiä, kynttilöitä ja kukkia, tauluja, ja valokylttejä. Usein on tarjolla myös sanomalehtiä luettavaksi.
Pubissa voi lepuuttaa hetken kaupungilla kulkemisesta väsyneitä jalkojaan ja nauttia virvokkeita. Vessa löytyy usein joko alakerrasta tai yläkerrasta. Katutasossa on ainoastaan invavessa ja sekin useimmiten lukossa.
Viikonlopun alkaessa pubit ja pubien edustat täyttyvät ihmisistä, jotka juhlivat alkavia vapaapäiviä. Silloin pubissa on tarjolla vain seisomapaikkoja, ellei ole mennyt istuskelemaan hyvissä ajoin.
Brewdog-pubin värikästä sisustusta.
Brewdog-pubin yläkertaa.
The Euston Flyer -pub sijaitsee lähellä The British Librarya.
Tämä The Montagu Pyke -pubi on ollut aikaisemmin samannimisen miehen elokuvateatteri. Tilassa on toiminut myös kuuluisa rock-klubi The Marquee Club.
The Hornimans at the Hays -pubin seinä oli peitetty puisilla pakkauslaatikoilla.
Tämä hurjannäköinen maalaus koristaa Brewdog-pubin portaikkoa.
The Yard -pubin siniset portaat vievät toiseen kerrokseen.
5th View Bar & Food sijaitsee Waterstones-kirjakaupan viidennessä kerroksessa.
Punch & Judy -pubi sijaitsee Covent Gardenissa. Yläkerran parvekkeelta voi katsella alhaalla olevalla aukiolla, Pyhän Paavalin kirkon edustalla esiintyviä katutaiteilijoita.
Lisää pubikuvia löytyy täältä. Guinnessista ja muista irlantilaisoluista voi lukea lisää täältä.
”Minun mielestäni lentokoneella matkustaminen on juuri samanlaista kuin sairaalassa makaaminen”, sanoin kumartuen vieressäni istuvan kauniin tytön puoleen.
”Vai sairaalassa makaaminen! Eikö vertauksenne ollut sentään aika ontuva.”
”Ei ollenkaan.” Tunsin itseni oikein älykkääksi kolmannen ilmaisen martinin jälkeen. ”Molemmissa paikoissa henkilökunta riistää ihmiseltä liikkumisvapauden, hän saa keinotella päivällistarjotinta tasapainoon polviensa päällä, hänellä ei ole mitään muuta tehtävää kuin lukea lehtiä tai torkkua, ja häntä hoivailee liuta erittäin päteviä nuoria naisia, jotka osoittautuvat säännöllisesti vain puolittain niin sieviksi kuin on odottanut.”
Tyttö naurahti.
”Lyön sitä paitsi vaikka vetoa”, jatkoin, ”että jokainen meistä sekä lentokoneeseen että sairaalaan mennessänsä tuumii hengessään, mahtaako hän ikipäivänä selviytyä elävänä kummastakaan. – Saako olla toinen martini?”
”Hyvänen aika, ei kiitos. En juo koskaan enempää kuin yhden ennen päivällistä.”
”Mutta meillä on vielä yli viisisataa mailia matkaa päivälliseen”, muistutin.
”Niin no…” Tyttö empi. ”Jos leikkisin, että se olisi vasta ensimmäinen…”
”Tai leikkikää, että tänään on syntymäpäivänne.”
Painoin pientä muovinappulaa pääni yläpuolella. Olimme 40 000 jalkaa Atlantin yllä. Ja oloni rupesi tuntumaan sangen mukavalta.
Richard Gordon. Lääkäri ajan tasalla (Doctor in the Swim). WSOY. 1963, s. 5–6.
Päivi Fagerström ja Päivi Leinonen, Päivi-puuhanaiset, toivottivat juhlijat tervetulleiksi. Nimipäivälahjaksi saimme nostalgiset kukkakimppukortit sekä purkillisen sitruunan- ja appelsiininmakuista vihreää teetä, joka on peräisin Päivi HarttusenCamellia-kaupasta.
Nimipäiväkortti ja purkillinen teetä odotti nimipäiväsankarittaria.
Tärkeät sanat: kyllä ja ei
Tämän vuoden juhlapuhuja, hyvinvointivalmentaja Päivi Niemi antoi elämänohjeita kaimoilleen.
Muun muassa tunnetaidoista ja rajoista kirjojakin kirjoittanut Päivi Niemi muistutti juhlapuheessa kaimoilleen, että on tärkeää valita ja elää sellaista elämää, joka tuntuu itselle hyvältä. Muut ihmiset voivat helposti neuvoa, kuinka meidän pitäisi olla ja elää. Moni elääkin säästöliekillä. Omia rajojaan pitää kunnioittaa. Tärkeitä sanoja ovat kyllä ja ei. Kyllä-sana sopii asioihin, jotka voivat auttaa ja jotka sopivat itselle. Ei-sana on käyttökelpoinen rajojen määrittelyyn.
Passion-leivos Päiveille
Maistuvat leivokset loihti tällä kertaa Kahvila Namia, joka toimii samassa rakennuksessa kuin Vilkkimäen kahvimuseo. Päivi-leivoksen reseptin kehitti vuoden 2017 juhlaan Päivi leipoo -blogia pitävä Päivi Salonen. Reseptistä oli kaksi versiota: keltainen aurinkoinen passion-leivos ja Suomi 100 -teemaan liittyvä mustikkaleivos.
Tänä vuonna päivit herkuttelivat keltaisella nimikkoleivoksellaan.
Kaikkea kahvista
Vilkkimäen Kahvimuseossa on kaikkea kahvista.
Museosta ja sen kokoelmista kertoi Seppo Louhivuori Päivi Niemelle ja muille nimipäiväänsä juhliville.
Tämän vuoden heinäkuussa viisi vuotta täyttäneen Vilkkimäen Kahvimuseon hyllyiltä ja vitriineistä löytyy laaja kahviaiheinen kokoelma. Mukana on runsaasti kahvipakkauksia, kahvipakettien mukana olleita keräilykuvia, erilaisia kahvipannuja ja -myllyjä, prännäreitä, kahvikuppeja ja muuta esineistöä.
Pula-ajan vastikkeet, korvikkeet, sikuri, kahvin lisäkkeet ja toppasokerikin tulevat tutuiksi museossa kävijöille. Ikkunan edessä kasvaa aito kahvipensas.
Yhdistyksen kannatuskirppikseltä voi ostaa kotiin viemiseksi vaikka vanhan kahvipurkin. Minä löysin sieltä pienenpienen kaatimen, aivan turhanpäiväisen ostoksen, mutta se oli niin söpö.
Museota ylläpitää Vilkkimäen Kahvimuseoyhdistys ry, jonka tarkoituksena on tutustuttaa keräilijöitä toisiinsa, kerätä ja jakaa kahvitietoutta, harjoittaa tutkimus- ja julkaisutoimintaa ja ylläpitää kahvimuseota.
Silloin joskus kahvi nautittiin lautaselta ja sokeripalan läpi ryystäen.
Kopi Luwak -kahvi on peräisin Indonesiasta. Kopi tarkoittaa kahvia ja sana Luwak musankia eli sivettikissaa. Kopi Luwakia pidetään maailman kalleimpana kahvina. Satojen eurojen kilohinta selittyy prosessilla: pavut kulkevat sivettikissojen ruoansulatuselimistön läpi ennen tavanomaista käsittelyä
Kahvimuseo on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.30–16.00 ja kesälauantaisin klo 10.00-15.00. Kahvila Namia on auki samoihin aikoihin. Museo on avoinna myös sopimuksen mukaan.
Päiveillä on monia lempinimiä
Nimipäivillä oli puhetta Päivien lempinimistä. Niitä on melkoinen joukko, muun muassa Päiski, Päissy, Päivikki,Päivänsäde, Päkä, Pände, Päppäräinen, Päpsy, Päpsyli, Päpäräzzi, Pärde, Päre, Päxy, Pöppö, Späge, Spärsky. Niitä on Päivi Fagerstömin kokoamassa listalla kaikkiaan yli 80.
Itse sain ystävältäni Biitulta lempinimen Paavo, josta en yhtään tykännyt – pojan nimestä!
Jos et ole vielä mukana Facebookin Parhaita Päiviä -ryhmässä, niin liity siihen. Näin pysyt ajan tasalla ensi vuoden nimipäivien suhteen.
Päivit potretissa. Kuva: Seppo Louhivuori.
Meijerirakennuksessa on toiminut aikoinaan myös Valion juustola, jossa on kehitetty Aura-sinihomejuusto vuonna 1935. Nykyisin Auraa valmistetaan Äänekoskella.
Parasta lähteä nyt 