Juhlapyhä, Juomakulttuuri, Kaupunki

Joulua kohti glögin voimalla

Ulkona on märkää ja pimeää. Marraskuu matelee kohti joulukuuta. Taitaapa tulla mieleen oivallinen kausijuoma, glögi.

Kuva: Pixabay/ferencvc.

Glögiä Turusta

Nyt kuumaa juomaa voi nauttia ihan luvan kanssa, sillä Suomen Joulukaupunki ja glögipääkaupunki Turku on julistanut kauden 2018 avatuksi jo lokakuun viimeisenä päivänä.

Merkittävä osa suomalaisten nauttimasta glögistä valmistetaan ”Marlin tehtaassa” Turun Artukaisissa. Siellä toimii tänä päivänä rinnakkain alkoholitalo Pernod Ricard Finland ja mehuja tuottava Eckes-Granini Finland ‒ jotka ovat nimenneet Turun glögipääkaupungiksi.

Turun Juomatehtaalta tuotetaan vuosittain erilaisia glögituotteita yhteensä noin 3,2 miljoonaa litraa, joista noin 180 000 litraa on Pernod Ricard Finlandin alkoholipitoisia ja kolme miljoonaa litraa Eckes-Granini Finlandin alkoholittomia tuotteita.

Viime vuonna vietettiin turkulaisen juomanvalmistuksen 150-vuotisjuhlavuotta.

Ei-jouluihminen olisi mieluiten matkoilla

Regina Raskin mainioon tuotantoon kuuluu kirja Jouluihminen. Voin näin julkisesti tunnustaa, etten ole sellainen. Olen vuosi vuodelta vastahakoisempi taipumaan traditionaaliseen joulunviettoon ja sen vaatimaan ylettömään valmisteluun.

Mieluiten viettäisin joulua syntymäpäivien juhlarumbaa karttavien tavoin matkoilla. Ja sehän tietysti sopii matkabloggaajalle.

Kolmena jouluna karkuretki onkin onnistunut, kahdesti Arabiemiraatteihin siskon luokse sukuloimaan lasten kanssa ja kerran Vilnaan perheen kesken. Tänä vuonna edessä lienee kotijoulu jälkikasvun toivomusten mukaisesti.

Joulunvietto kotona versus matkoilla olen pohtinut kahdessa aikaisemmassa postauksessa, Joulu kotona vai matkoilla? ja Missä vietät joulusi?

Miten sinä aiot viettää joulua? Entä kuinka nautit glögisi, rusinoilla ja manteleilla vai ilman?

Kuva: Pixabay/Bruno Glätsch.

 

Normaali
Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde

Olutnautintoja Tšekissä

Tšekki on oivallinen kohde oluen ystävälle. Mallasjuomasta pääsee nauttimaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Olutvalikoima on monipuolinen ja hinnat edullisia.

Pilsner Urquell lienee tunnetuin tsekkiläinen olutmerkki. Lentokenttäravintolassa puoli litraa maksoi noin 3,7 euroa. Edullisimmillaan iso tuopillinen Urquellia maksoi noin 1,7 euroa.

Jos ajatellaan kansallisuuksia ja niihin yhdistyviä juomia, niin suomalaisten juoma olisi kahvi, briteillä tee, ranskalaisilla viini ja venäläisillä vodka. Tšekeillä juomana on ilman muuta olut.

Olutkulttuuri on vahvaa ja kaikkialla läsnä olevaa. Tšekkiläiset juovat eniten olutta asukasta kohden. Vuonna 2017 Tšekissä juotiin noin 140 litra olutta, kun toiseksi kulutustilastoissa tulleessa Puolassa määrä oli noin 98 litraa asukasta kohden. Kolmantena on Saksa 96 litran kulutuksessa. Itä-Euroopan maat ovat muutoinkin listan kärjessä. Suomi sijoittuu oluen kulutuksessaan jonnekin sijoille 10–20 tutkimuksesta riippuen.

Albert-olut on pienen paikallisen panimon tuote Sobotinissa, Jeseníkyn vuoristoalueella.

Tšekki = olut

Oluen lisäksi matkabloggaajille tulee mieleen Tšekistä muun muassa liha, Ostrava, linnat, tarinat, vapaus ja kauniit naiset.

Kun matkabloggaajien TBEX-konferenssiin osallistujilta kysyttiin, mikä sana kuvaa parhaiten Tšekin tasavaltaa, eniten mainintoja sai olut. Vastaus oli ehkä myös kohteliaisuus, sillä yksi konferenssin sponsoreista oli Radegast-olutta tuottava panimo. Samainen panimo sponsoroi myös Colours of Ostrava -musiikkifestivaalia.

Konferenssin ohjelmassa matkabloggaajilla oli myös mahdollisuus tiettyinä aikoina tavata eri alojen asiantuntijoita vapaamuotoisen keskustelun merkeissä. Eräät veijarit olivat perustaneet neuvontapisteen Meet the Experts – Beer. Se olikin suosittu palvelu ja keräsi pöydän ympärille monia tiedonhaluisia.

Olut oli suosittu neuvonantaja matkabloggaajien TBEX-konferenssissa.

Radegast-olutta oli tarjolla Colours of Ostrava -festivaalissa omassa pubissa ja monissa muissakin anniskelupaikoissa.

Olutta polkien tai kylpien

Oluesta voi nauttia perinteiseen tapaan ravintoloissa, pubeissa ja terasseilla, ruoan kanssa tai ilman. Kesän helteisinä päivinä tšekkiläinen olut maistui erityisen hyvältä varjoisalla terassilla.

Tämä ravintola Olomoucissa toivotti tervetulleeksi lämmitetylle terassilleen. Heinäkuinen päivä oli helteinen, joten markkinointi ei tuntunut olevan kohdallaan. Oppaamme tosin esitti, että kyseessä saattaa olla myös tsekkiläisen huumorintajun ilmentymä.

Olomoucissa pääsimme myös 10-paikkaiseen Ološlap-vaunuun, jossa maisteltiin paikallisen Chomout-panimon olutta pitäen samalla vaunua liikkeellä polkemalla. Oivallinen tapa juoda olutta ja samalla kuluttaa kaloreita.

Ološlap-vaunun voi varata joko omalle ryhmälle tai sitten voi osallistua yleiseen, 45-minuutin pituiseen nähtävyyskierrokseen. Opas kertoo kierroksen aikana Olomoucin historiasta.

Oluesta voi nauttia myös ulkoisesti ‒ kylpemällä siinä. Itse en päässyt tällaiseen hoitoon, mutta kuulin muiden kokemuksista ja näin kuvia.

Tällaisiä beer spa -paikkoja on tarjolla ainakin Prahassa. Käytännössä siis istutaan oluella täytetyssä ammeessa, jossa ollaan noin puoli tuntia. Samanaikaisesti voi juoda olutta.

Kylvyn jälkeen rentoudutaan vielä hetki ja sitten kuivatellaan. Olutta ei huuhdota pois, vaan se saa vaikuttaa iholla seuraavaan päivään. Olutkylvyn kerrotaan pehmentävän ihoa. Enpä tiedä, onkohan tuo oluen väärinkäyttöä?

 

 

 

 

 

Normaali
Juomakulttuuri, Ravintola

Salaa kapakkaan

Trillby & Chadwick -nimen taakse kätkeytyy salainen baari Katariinankadulla Helsingissä.

Torstai-illan ohjelma vaihtui yllättäen, kun joku seurueestamme päätti järjestää koko ryhmälle vaihtoehtoista toimintaa tylsäksi osoittautuneen tapahtuman tilalle. Suuntana oli salakapakka Helsingin keskustassa. Tiedossa oli osoite, jonka mukaiseen nimikoimattomaan oveen kolkutimme ja se aukeni meille.

Ilta oli vielä nuori, eikä paikalla ollut muita. Iso porukkamme valtasi kaksi istumaryhmää sohvineen ja tuoleineen. Menneen ajan eleganssia huokuva tila oli viihtyisä. Tutkimme tarkoin englanninkielistä menukirjaa outoine nimineen ja tarinoineen. Drinkkilista näytti tosiaan painetulta kirjalta.

Kamerat kassiin

Kirjan alusssa oli kolme sääntöä asiakkaille: 1) Ei valokuvausta 2) Ei pöydän vaihtoa 3) Poistuminen salakapakasta mustan verhon takaa.

Siis ei valokuvausta? Hiukan vaikeaa tehdä blogijuttua. Tarkistin vielä tarjoilijalta asian ja näin asia kuulemma on. Salakapakka haluaa säilyä salaisena ja salaperäisenä.

Valitsin juoman nimen perusteella ja valitsin ensimmäiseksi Grand Old Lady -nimisen drinkin. Se tarjoiltiin matalasta valkoisesta kupista ja mukana oli kaurakeksi. Juoman aineksina ovat tumma rommi Ron Zacapa, hedelmätisle Blanche de Normandie, katkero, kaneli, sitruuna ja kananmunanvalkuainen.

Piipusta tai kylpyammeesta

Toinen tilaamani drinkki oli Smokey Monkey. Sen ainesosina oli muun muassa Lagavulin– ja Bushmills-viskiä. Drinkki tarjoiltiin lasisesta, piipun mallisesta lasista. Tosiaan harmi, ettei voinut ottaa valokuvia.

Yhden pöytäseurueeseemme kuuluvan drinkki tarjoltiin pienestä vanhanaikaisesta kylpyammeesta – siis ihan pienestä.

Cocktailit ovat hinnaltaan noin 12 eurosta ylöspäin. Hinnat olivat samaa luokkaa kuin turkulaisissa pop up -salakapakoissa kahtena edellisenä vuodenvaihteessa.

Kuvituskuva: Pixabay.

Son of a Punch ja viisi ravintolaa

Salakapakan nimi on Trillby & Chadwick ‒ etsivätoimisto tarinoineen ‒ ja se sijaitsee osoitteessa Katariinankatu 3. Paikkaan tehdään pöytävaraus puhelimitse tai sähköpostitse, seurueen vähimmäiskokona on neljän henkeä.

Trillby & Chadwickin taustalla on vuonna 2011 toimintansa aloittanut Son of a Punch, jolla on viisi ravintolaa. Muut neljä ravintolaa ovat: Pizzeria via tribunali, joka tarjoilee autenttista napolilaista pizzaa Torikortteleissa, Sofiankatu 4; Liberty or death -cocktailbaari, Erottajankatu 5, 100 Dogs -hot dog – ja cocktailravintola, Malminrinne 1 ja Books & Antiques -cocktailbaari, Malminrinne 1. SOAP Catering hoitaa tilauksesta juomat tilaisuuksiin.

Tämän salakapakkavierailun perusteella haluaisin käydä muissakin Son of a Punch -ravintoloissa.

Normaali
Juomakulttuuri, Tapahtuma

Viskinmaistelua sokkona

Kuuden lasin kattaus viskejä. Lasissa voi olla jotain melko tavallista juomaa tai sitten huippuhintaista laatutavaraa. Menossa on Viskin Ystävien Seuran sokkotasting.

Kuuden mysteerituotteen kattaus odottaa maistelijaa. Seitsemäntenä juomana on vesi.

Viskin Ystävien Seuran juomavarastot olivat täyttyneet ja niinpä se kutsui jäseniään siivoukseen eli pullojen tyhjentämiseen. Paikkana oli Ravintola Carelia Helsingissä lauantaina 20.1. kello 18.00 alkaen. Minulla ei yleensä ole mahdollisuuksia osallistua tämän yhdistyksen Helsingin tilaisuuksiin, mutta kuinkas nyt olivatkaan sopivasti järjestäneet sokkotastingin Matkamessu-viikonloppuun.

Carelian alakertaan, Juhlakellariin, oli katettu valmiiksi kuusi mysteerituotetta kullekin osallistujalle. Jokaiselle oli luvassa harvinaisuuksia.
‒ Tastingissa on tuotteita laidasta laitaan ja lasissasi saattaakin olla esimerkiksi suljetun tislaamon viski, jopa 36-vuotias Islay-viski, Speyside-viski 1970-luvulta tai iäkäs japanilainen viski, jonka hinta on tällä hetkellä noin 2 000 euroa pullo, kerrottiin kutsussa.

Paikalla oli 40 viskinystävää, joista suurin osa ‒ 90 prosenttia ‒ miehiä.

Tujua tavaraa

Jokaisen edessä oli kuusi lasillista viskiä ja tastingalustaan merkitty numero lasin vieressä. En ole ollenkaan viskiasiantuntija, joten maistelin juomia aloittelijan tapaan. Tujua tavaraa, tuumin melkein jokaisen viskin kohdalla. Jokaisella viskillä oli omanlaisensa maku. Joidenkin kohdalla jouduin laittamaan varusteisiin kuuluvalla muovipipetillä useamman vesitipan sekä nauttimaan vettä myös lasista runsaan kulauksen kunkin juoman jälkeen.

Parituntinen kului jouhevasti juomia siemaillen ja naapureiden kanssa seurustellen. Halutessaan olisi voinut kirjoittaa kunkin viskin kohdalle tasting-alustaan makua kuvailevia sanoja, mutta siihen en ryhtynyt.

Savunmakua tunnistin kyllä, mutta sanastoni ei liene kehittynyt vielä niin sujuvaksi, että osaisin kuvailla viskejä asianmukaisilla termeillä. Sellaisia ovat muun muassa savuinen, kuivahedelmäinen, pähkinäinen, toffeinen, turpeinen, tervainen, yrttinen, mausteinen, kullanruskea, täyteläinen, voimakkaan savuinen, lämmin, talinen, rodukas, meripihkanruskea, keskitäyteläinen, kevyen rukiinen ja tamminen.

Japanilaisia ja skottilaisia viskejä

Loppupuolella iltaa tastingin vetäjä kertoi pullojen numeroita vastaavan tuotteen nimen. Omaan kattaukseeni osuivat seuraavat juomat:

  • Kilchoman Inaugural Release Single Malt Scotch Whisky, Islay, Scotland.
  • Shinshu Mars Distillery Maltage ”Cosmo” Blended Malt Japanese Whisky, Japan.
  • Cadenhead’s Authentic Collection Ardbeg 16 Year Old Single Malt Scotch Whisky, Islay, Scotland.
  • Gleann Mor ’A Rare Find’ Lagavulin 10 Year Old Single Malt Scotch Whisky, Islay, Scotland.
  • Mortlach 1988 Cadenhead’s 27 Year Old Single Malt Scotch Whisky, Speyside, Scotland.
  • Cadenhead Authentic Collection Ardbeg 23 Old Single Malt Scotch Whisky, Islay, Scotland.

Seura sai siivottua varastoistaan 38 pulloa tämän maisteluillan ansiosta.

Ja mikä onkaan tuo 2 000 euron arvoinen pullo? Se ei osunut omaan kattaukseeni, mutta illan mittaan selvisi, että kyseessä on japanilainen Mars Komagatake 30 Year Old 1986 Single Malt -viski.

Uusia viskikokemuksia jäsenille

Vuonna 2012 perustettu seura kertoo toiminnastaan seuraavaa: ”Tavoitteenamme on yhdistää viskistä kiinnostuneet henkilöt jakamaan viskin maistelun iloa. Olemme kiinnostuneita kaikista viskityyleistä ja viskinvalmistusalueista. Seuramme toimii koko Suomen laajuisesti. Järjestämme tastingeja ja erilaisia tapahtumia. Aktivoimme harrastajia ja luomme heille uusia viskikokemuksia. Viskien maahantuojat ja ravintolat ovat läheisiä yhteistyökumppaneitamme.”

Seuran arvoina ovat avoimuus, tasa-arvo ja yhteisöllisyys.

Sokkomaisteluillan aikana nuo arvot toteutuivat, sillä koin, että oli helppoa olla mukana vajavaisellakin harrastuneisuudella. Kyselin myös kaikenlaista ja sain ystävällisiä vastauksia. Taidanpa pitää silmällä seuran tuleviakin tapahtumia ainakin Turussa ja Helsingissä.

Vain tyhjät pullot jäivät.

Normaali
Juomakulttuuri, Matkakertomus, Ravintola, Ruokakulttuuri

Cocktaileja laboratoriossa

Mitä saadaan, kun yhdistetään cocktailit ja laboratorio? No, siitä tulee Bar4:n pop up -baari L.A.B.O.R.A.T.O.R.Y., joka löytyy turkulaisen Ludu-ravintolan yhteydestä.

Cocktailien sekoittamisen tiedettä ja taidetta.

Ravintola Ludun takaosasta sermin takaa löytyy Bar 4:n toteuttama ”salakapakka” eli muutama pöytä. Tila on sisustettu kekseliäästi ja tunnelmallisesti.

Vettä tarjoiltiin ja nautittiin ruskeista apteekkipulloista. Sikarilaatikossa oli koeputkiloita. Kynttilänjalkana toimi Hendrick’s ginipullo.

Pop up -cocktailbaarin seinäsomisteita.

Kun on kyse kolmatta kertaa toteutetusta pop up -cocktailbaarista, voidaan puhua jo perinteistä. Kahtena edellisenä vuonna väliaikainen baari toteutettiin Ravintola Kaskiksen tiloihin paikan ollessa vuodenvaihteen tauolla. Ensimmäisellä kerralla baarin nimenä oli Kaskizzio ja viime vuonna Shhh.

Nyt nimenä on L.A.B.O.R.A.T.O.R.Y. (Ludu And Bar4 Official Research Area for Tinctures Of Rare Yield). Vesi tarjoillaan ja nautitaan ruskeista apteekkipulloista ja baarimestarit, ”tohtorit”, ovat pukeutuneet tyylikkäästi ‒ asun kruunaa rusetti ja valkoinen takki.

Drinkit on nimetty päivämäärien mukaan, jotka liittyvät tiedemiesten elämään, muun muassa fyysikko Niels Bohr, luonnontieteilijä Charles Darwin, matemaatikko ja insinööri James Watt sekä fyysikko ja tähtitieteilijä Isaac Newton on mainittu.

Ehdin jo uudenvuodenaattona etsiä tätä baaria, mutta se on aloittanut vasta 1.1.2018. Laboratoriobaari on avoinna joka päivä klo 17‒24. Maisteluannoksia saa klo 22 saakka ja Ludun normaali menu on tarjolla tiistaista lauantaihin.

Listalla on muutama cocktail. Juomat ovat hintavia, 12,5 euroa kappaleelta, ja mukana on yksi, joka on kahden hengen annos tuplahintaan.

Tämän drinkin nimenä on November 5th of 1754. Ainesosina ovat vermutti Cinzano Rosso ja skottiviski Octomore.

Tämä cocktail on nimeltään Januay 11th of 1932, jossa on mukana Zinzano-vermuttia, Heindrich”sin giniä ja Cointreau-likööriä.

Maisteluannoksia listalla on kolme ja hintana on 5 euroa.  Mukana on etanakeitto (snail soup) ‒ ei äkkiseltään kuulosta herkulliselta, mutta voi sitä ollakin ‒ ja paahdettuja kasviksia (party veggies); annoksessa oli muun muassa friteerattuja suolakurkkuja.

Makeana annoksena oli vaniljajäätelöä keksin ja säilöttyjen basilikan siementen kanssa (sweet & salty); kastikkeeksi oli tarjolla oliiviöljyä pienestä pipetistä . Yllättävä makuyhdistelmä, mutta ei ollenkaan hullumpi.

Juureksia ja friteerattuja suolakurkkuja.

Yllättäviä yhdistelmiä: vaniljajäätlöä, suolainen keksi, basilikan siemeniä ja oliiviöljyä.

Pop up -baari on auki 14.1.2018 asti ja osoitteena on Linnankatu 17, Turku. Kannattaa poiketa, luvassa on kokonaisvaltainen elämys.

Normaali
Juomakulttuuri, Matkakertomus

Kun maito muuttuu giniksi – Bertha´s Revenge

Joskus muinoin eräs henkilö muutti veden viiniksi. Nyt olen löytänyt pari tyyppiä, jotka muuttavat maidon giniksi. Sain tuota juomaa maistaakin lokakuussa Killarneyssä, Irlannissa.

Irlantilaiset ovat keksineet, kuinka muuttaa maidosta juustonteon yhteydessä syntyvä hera giniksi.

Erikoisin maistamani irlantilaisjuoma oli Bertha´s Revenge -gini, jonka yhtenä raaka-aineena on hera. Sitä sain maistaa TBEX-konferenssin avajaisiltana Killarneyn raviradalla, jonne oli järjestetty muun ohjelman lisäksi myös paikallisten tuotteiden esittelyä: muun muassa ostereita, oluita, ginejä, suklaata ja juustoja. Ballyvolane House Spirits Company Ltd maistatti erikoislaatuista giniään.

Herasta giniä

Ballyvolanen tilalla Castlelyonsin kylässä toimiva tislaamo on kahden ystävyksen, Justin Greenin ja Antony Jacksonin yritys. Se valmistaa tosiaan viinaa, giniä, herasta, joka on maidosta juuston valmistuksen yhteydessä erottuva neste. Maitogini on irlantilainen keksintö.

Heraan lisätään tarkoitukseen kehitettyä erityishiivaa ja lopputuloksena on useamman tislauskerran jälkeen ginin pohjana käytetty alkoholi. Muina ainesosina on lähdevesi ja monet yrtit, kuten katajanmarja, korianteri, lakritsi, kardemumma, tuoksumatara, karhunputki, pomeranssi ja appelsiini. Yrttejä ja mausteita on kaikkiaan viitisentoista.

Ginin nimi Bertha´s Revenge viittaa Guinnesin ennätysten kirjaankin päätyneeseen Big Bertha -lehmään, jota pidettiin maailman vanhimpana lajinsa edustajana. Se ehti vielä viettää 48-vuotispäiviään mediahuomion ja kyläläisten juhlinnan siivittämänä. Bertha sai myös katolisen papin siunauksen. Juhla-ateriaan kuului omenoita ja pieni tilkka viskiä.

Ikivanhaan irlantilaiseen droimeann-karjarotuun kuuluva Bertha ehti synnyttää 39 vasikkaa. Vuonna 1993 Bertha siirtyi vihreämmille niityille, mutta sen mukaan nimetty väkijuoma (spirit) kunnioittaa sen muistoa tai sielua (spirit) kaikessa sen ainutlaatuisuudessa.

Tislaamon toinen gini on Sloe Bertha, jossa on mukana oratuomen marjoja.

Martinikisaan tammikuussa 2018

Bertha´s Revenge -ginin alkoholipitoisuus on 42 %. Sitä voi nauttia yksinkertaisimmillaan vesitilkalla laimennettuna digestiivinä, gin & tonic -sekoituksena tai siitä voi tehdä martinin.

Yrityksen tuotteet ovat voittaneet monia palkintoja. Bertha´s Revenge on valittu ensi vuoden alussa Lontoossa pidettävään martinikisaan World’s Best Martini Challenge 2018. Loppukilpailu pidetään 18.1.2018 Lontoossa, jossa kilpailijat esittävät tuomaristolle martinireseptinsä. Martini on klassinen cocktail, joka koostuu ginistä ja vermutista.

Kilpailuun on hyväksytty viisi eri giniä. Muut kilpailussa mukana olevat gini ovat Arbikie AK’s Gin, Kokoro Gin, Lilliput Dorset Gin and Pothecary Gin. Mukana on myös viime vuoden voittaja Daffy’s Gin.

Sain pienen maistiaisen Bertha´s Revenge -ginistä. En osannut aistia ja maistella juomaa kaikella sillä hartaudella, jolla nyt osaisin, kun tiedän tuotteen tarinan.

Normaali
Juomakulttuuri, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Museo, Ravintola

Irish Coffee ‒ Foynesista maailmalle

Vaikka ei pitäisikään viskistä, voi siitä nauttia osana Irish Coffee -drinkkiä. Juoman alkuperä yhdistyy helposti Irlantiin, mutta miten lentomatkustaminen liittyy tähän suosittuun kuumaan cocktailiin?

Irlanti on tarinankertojien maa ja oma tarinansa liittyy myös irlantilaiseen kahviin (iiriksi Caife Gaelach). Se sai alkunsa pienestä kylästä Foynesista, joka oli 1930‒1940-luvuilla Atlantin ylittävien lentoyhteyksien keskus Irlannissa. Tuolloin matkustettiin lentoveneillä ‒ näistä en ole ennen kuullutkaan. Yankee Clipper lensi Atlantin yli New Yorkista Southamptoniin pysähtyen muun muassa Foynesissa.

Ravintolan kokki Joseph Sheridan keksi tarjoilla viskillä terästettyä kahvia niille New Yorkiin menossa olleille matkustajille, jotka joutuivat palaamaan takaisin Foynesiin huonon sään vuoksi eräänä talvi-iltana vuonna 1943. Lämmin cocktail oli ikään kuin parempi versio irlantilaisten suosimasta terästetystä teestä.

Yksi matkustajista oli palannut kiittämään juomasta. Hän kysyi myös, oliko Sheridan käyttänyt brasilialaista kahvia. Kokki kiisti tämän ja tokaisi, että juomassa oli käytetty irlantilaista kahvia. Siitä tuli oitis nimi tälle kuumalle cocktailille. Irish Coffeen resepti löytyy täältä.

Irlantilaista kahvia San Fransiscossa

Irish Coffee olisi saattanut jäädä vain paikalliseksi erikoisuudeksi, mutta sen maailmanvalloitukseen tarvittiin amerikkalaisia.

Matkailutoimittaja ja kolumnisti Stanton Delaplane saanut Irish Coffeen Shannonin lentoasemalla (joka oli tullut Foynesin tilalle).  Hän kertoi irlantilaisesta kahvista ystävälleen, The Buena Vista Cafen omistajalle Jack Koepplerille. He yrittivät tehdä samanlaista juomaa.

He eivät saaneet siihen Delaplanen mielestä oikeaa makua eikä kermakaan pysynyt pinnalla. Asiaa selviteltyään he löysivät vastauksen ja juoman salaisuuden, irlantilaisen viskin. Sitä he käyttivät jatkossakin The Buena Vista Cafen Irish Coffee -annoksissa. Erona eurooppalaiseen reseptiin näyttää olevan se, että sokerina käytetään valkoista palasokeria eikä fariinisokeria. Tässä ravintolassa vietettiin Irish Coffeen 65-vuotissyntymäpäivää 10.11.2017.

Juoman synnyinsijoilla Foynesissa on nykyisin ilmailu- ja merimuseot, Foynes Flying Boat Museum  ja Maritime Museum ja Irish Coffee -keskus.

Nautitaan kuumana kerman läpi

Irish Coffeeta varten lasi lämmitetään ensin kuumalla vedellä.

Hannigans Bar & Restaurant Killarneyssä tarjosi TBEX-matkabloggaajille tuntumaa Irish Coffee -drinkin valmistamiseen. Se aloitettiin lämmittämällä lasi kuumalla vedellä. Seuraavaksi lasiin lisättiin fariinisokeria ja viskiä, kaadettiin kahvia sekä sekoitettiin ainekset keskenään. Kahvin tulee  olla vahvaa, tuoretta ja tummaa. Alkuperäiseen juomareseptiin kuuluu Powers-merkkinen viski, kertoi opastajanamme toiminut baarimestari.

Juoma-annos koristeltiin löysäksi jätetyllä kermavaahdolla, jota valutettiin pitkävartista lusikkaa pitkin. Drinkki viimeisteltiin ripottelemalla kaakaojauhetta neliapilan mallisen muotin läpi.

Juomaa ei saa enää sekoittaa, vaan se tulee nauttia siten, että viski ja kahvi juodaan kermakerroksen läpi.

International Hotel Killarneyn yhteydessä toimiva Hannigans Bar & Restaurant opetti matkabloggaajille Irish Coffeen teon.

Ihan itse tein!

Dublinista löytyy viskimuseo

Irlannissa on tehty viskiä yli 1 000 vuoden ajan. Perinne tuli saarelle kristinuskoisten munkkien mukana. Heidän viskintekotaitonsa puolestaan juontaa juurensa arabialaiseen kulttuuriin. Teollistumisen aikaan Irlannissa toimi muun muassa sellaisia maineikkaita tislaamoja kuin Jameson, Powers ja Bushmills.

The Irish Whiskey Museum tarjoaa tietoa irlantilaisesta viskihistoriasta ja kulttuurista.

Dublinissa voi osallistua myös viskikierroksiin ja tutustua viskitislaamoihin ja -museoon. Irish Whiskey Museum sijaitsee osoitteessa 119 Crafton Street vastapäätä maineikkaan Trinity Collegen pääsisäänkäyntiä.

Museossa voi maistella erilaisia viskejä, osallistua opastetuille kierroksille tai kahden tunnin kurssille. Hinnat 17‒45 euroa. Museo sijoittuu Tripadvisorin arvioinneissa 10 parhaimman kohteen joukkoon Dublinissa.

Viskimuseon sisäänkäynnissä oli tynnyri tynnyrin vieressä – irlantilaisia viskejä löytyy moneen makuun.

Normaali