Juomakulttuuri, Kahvila, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola, Ruokakulttuuri

Kulinaristin Ahvenanmaa

Ruokamatkailu on nyt nosteessa ja hyvä kohde suun ja vatsan iloja hellivälle voi olla Ahvenanmaa. Kävimme toukokuussa Smakbynissä, Stallhagenissa ja Ålands Distilleryssä.

Ahvenanmaan ruokakulttuuri on kehittynyt perinteisestä, joka pohjautuu kalaan, etenkin silakkaan. Saarilla kasvavat myös lampaat, omena ja peruna. Maakunnan ruokaperinteestä tunnetaan erityisesti ruismaltaita ja -jauhoja sisältävä mustaleipä sekä Ahvenanmaan pannukakku, jossa on muun muassa riisi- tai mannapuuroa ja kardemummaa. Mitä muuta saaristomaakunnasta löytyy?

Aurinkoinen paikka viljelyyn

Peltoa Stallhagenin naapurissa.

Ahvenanmaan sanotaan olevan Pohjoismaiden aurinkoisin paikka, joten olosuhteet ovat suotuisat kasvisten, hedelmien ja marjojen kasvulle. Suuri osa monista Suomessa tuotettavista kasviksista ja hedelmistä kasvatetaan Ahvenanmaalla, erityisesti nämä: 100 prosenttia salottisipuleista, 90 prosenttia parsasta, 80 prosenttia päärynöistä, 72 prosenttia omenoista ja 30 prosenttia sipuleista.

Ahvenanmaalla valmistetaan muun muassa perunalastuja ja muita perunatuotteita sekä juustoja, kalatuotteita ja makkaraa. Omenoista jalostuu myös omenaviiniä ja -brandyä ja juomista voidaan mainita myös olut sekä gini.

Kävimme lyhyellä toukokuisella matkallamme muutamassa ruoka- ja juomakohteessa eli Michael Björklundin luotsaamassa Smakbynissä, mantereellakin tuotteistaan tunnetuksi tulleessa Stallhagenin panimossa sekä Ålands Distilleryn kahvila-ravintolassa.

Smakbynin ruokakeidas

Michael Björklundin ruokakeidas sijaitsee lähellä Kastelholman linnaa.
Paikan isännän näköispatsas tervehtii tulijoita.

Smakbyn eli makujen kylä sijaitsee Ahvenanmaan rannikolla Kastelholman linnan kupeessa. Saman katon alta löytyy niin krouvi, puoti ja tislaamo. Myös karamellitehdas Ålands Karamelleriet löytyy Smakbynistä.

Tämä vuonna 2012 avattu paikka onkin tarkoitettu ruokakeitaaksi, joka ”tarjoilisi hyvää ruokaa ja juomaa, ja jossa olisi tarjolla ja myynnissä pientuottajien tuotteita. Smakbyn perusajatus on kyetä aina tarjoamaan jotakin uutta, hyvää ja innoittavaa kävijöillemme. Tarjolla on uusia makuja, klassikoita, hienoja raaka-aineita ja elämyksiä – niin kaukaa kuin lähempääkin tuleville vieraillemme.”

Ravintolasali oli iso, valoisa ja viihtyisä. Avokeittiöön oli näkymä, joten halutessaan voi seurata kokkien työskentelyä. Smakbynin ravintolassa emme syöneet, sillä olimme nauttineet hiljattain lounaan Stallhagenin pubissa.

Smakbynin ravintolasali.
Smakbynissä olisi voinut maistaa Ahvenanmaan pannukakkua.

Paikan omassa tislaamossa valmistuu Smakbynin omenalikööriä ja muita juomia. Niiden valmistusprosessia mäskitankkien kautta aina tislauspannusta tippuvaan kirkkaaseen viinatisleeseen ja pullotukseen saakka voi seurata tislaamossa. Pääsimme seuraamaan kullankeltaisen juoman pullotusta.

Jos juomat ja niiden maistelu kiinnostavat enemmänkin, niin Smakbyn järjestää tislaamossa ja viileässä kellarivarastossaan opastettuja käyntejä.

Tässä pullotettaneen Appleaud-omenalikööriä.

Paikan isännästä Mickestä eli Michael Björklundista kerrotaan näin: ”Michael Björklund on tunnetuimpia pohjoismaisia kokkeja. Hänen juurensa ovat Ahvenanmaalla. Suurelle yleisölle hän on tullut tutuksi monista suosituista ruokaohjelmista jo 90-luvulta alkaen, lisäksi hän on pidetty ravintoloitsija ja aktiivinen hyvän lähiruoan puolestapuhuja. Michael Björklund on myös menestynyt Bocuse d’Or-kilpailussa sekä Suomen että Ruotsin Vuoden Kokki -kilpailuissa. Ahvenanmaalla Michael on paikallisten ja tuhansien vierailijoiden tuntema vieraanvarainen ravintoloitsija ja kokki.”

Michael Björklundin mukaan ruuanlaitto on hänelle intohimo, joka hallitsee hänen koko elämäänsä. Kuva: Smakbyn.

Michael Björklundin ansiot konkretisoituvat seinällä, jossa oli vieri vieressä erilaisia kunniakirjoja.

Seurasin niin innokkaasta karamellinvalmistusta lasiruudun takaa Ålands Karamellerietin luona, etten kiinnittänyt huomiota mieheen, joka kulki ohi. Vasta jälkeenpäin huomasin, että hän taisi olla paikan ansioitunut isäntä. Olisinkohan päässyt selfiekuvaan yhdessä Michael Björklundin kanssa? No, tämän potentiaalisen tilaisuuden menetin.

Ruotsalais-saksalaista inspiraatiota karkkitehtaalle

Ålands Karamellerietin isäntäpariskunta, Johanna ”Anna” ja Tobias ”ObiMarquardt on kotoisin Saksasta. Annan perhe isovanhemmista lähtien on viettänyt kesälomiaan Ahvenanmaalla.

Vakituinen pysähdyskohde matkalla Saksasta Ahvenanmaalle oli ruotsalaiskaupunki Gränna, jossa valmistetaan puna-valkoisia polkagris-piparminttutankoja. Annan vanhemmat Sabine ja Andreas päättivät avata oman karkkitehtaansa Bremer Bonbon Manufakturin vuonna 2009. Nyt Annalla ja Obilla on oma karkkitehtaansa Smakbynissä. Se on avattu viime vapun aikaan.

Katselin hetken Tobias Marquardtin karamellimassan käsittelyä. Pienet karkit ovat käsityön tulosta. Karamellimassa muovautuu pitkiksi pötköiksi, jotka saavat leikkurissa tyynymäisen muotonsa.

Sain myös maistiaisia. Karkkeja on monen makuisia ja oma herkkunsa on omistettu 100-vuotias itsehallintoaan juhlivalle Ahvenanmaalle.

Tobias Marquardt muovaa karamellimassasta pitkiä pötköjä, jotka sitten pätkitään tyynymäisiksi karkeiksi.
Ahvenanmaa sai oman juhlavuoden karamellin.

Olimme sikälikin huonoja turisteja, että emme ostaneet tuliaisia, vaikka niitä olisi ollut runsain mitoin tarjolla Smakbynin puodissa karamelleista keittokirjoihin. Michael Björklundin keittokirjoja ovat ainakin Lähiruokaa, Micken kalaherkut, Micken makeat, Micken villiruoka ja Purtavaa Pohjolasta yhdessä toimittaja Sonja Kailassaaren kanssa.

Åland Distillerystä makeaa ja väkevää

Åland Distillery toivottaa tervetulleeksi.
Åland Distillerystä löytyy asiakaspaikkoja niin sisältä kuin ulkoakin.

Åland Distilleryn kahvila-ravintola sijaitsee kiinteistössä, jossa aiemmin toimi Jan Karlsgårdens Wärdshus. Viihtyisä kahvila isoine ulkoterasseineen löytyy aivan ulkoilmamuseo Jan Kalsgårdenin naapurista osoitteesta 133 Slottsvägen, Kastelholm, Åland Smakbynin läheisyydestä, tien toiselta puolelta.

Kahvila-ravintolassa on tarjolla voileipiä, kahvileipiä, Ahvenanmaan pannukakkua, kevyttä lounasta, kahvia ja juomia.

Åland Distilleryn kahvila-ravintola oli viihtyisä taukopaikka. Seinillä on Gustav Franzénin luontovalokuvia.
Minä valitsin tyrnileivoksen, miehelle maistui suklaakakku.

Kahvila-ravintolan seinät toimivat galleriatilana valokuvaaja Gustav Franzénin luontovalokuville kesän aikana.

Tislaamossa on mahdollisuus katsoa miten esimerkiksi giniä tislataan tai maistella juomia. Nautimme kahvilassa kuitenkin vain kakkukahvit ja ostin mukaan pari pulloa paikan lonkeroa.

Åland Distillery on auki joka päivä kello vähintään klo 10–17, mutta aukioloajat vaihtelevat ja tapahtumailtoina paikka on auki pitempään.

Åland Distillery on yhteistyö Smakbyn, Stallhagenin, Silverskärin, Ålands Utveckling Ab:n ja Havsviken Investin välillä.

Stallhagen – mainio käyntikohde

Ahvenanmaalaiset oluenystävät perustivat Stallhagen Ab -pienpanimon vuonna 2004. Se on nykyisin Ahvenanmaan vanhin ja suurin olutpanimo. Nimi Stallhagen tulee kuninkaankartanosta, jonka mailla panimo sijaitsee 18 km päässä Maarianhaminasta osoitteessa Getavägen 196, Godby.

Stallhagenin uusi, nykyaikainen, tuotantolaitos valmistui vuonna 2018 ja siellä valmistuu nykyään yli 2,5 miljoonaa litraa olutta vuodessa. Ahvenanmaan lisäksi panimon olutta myydään Manner-Suomessa, Ruotsissa ja Itämeren risteilyaluksilla, mutta tuotetta on viety myös Japaniin ja Belgiaan.

Stallhagen valmistaa panimomestari Mats Ekholmin johdolla 12–20 eri olutlaatua vuodessa. Tunnetuimmat ovat Delikat, Hunajaolut, Baltic Porter, US Red Ale ja Julbock.

Jos olet kiinnostunut oluenvalmistuksesta, raaka-aineista sekä oluen historiasta ja oluttrendeistä, voit varata opastetun panimovierailun olutmaistajaisineen. Kierroksia järjestetään ryhmille ympäri vuoden suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Ryhmien minimikoko opastuksesta ja tarjoiluista riippuen on 6–10 henkeä ja hinnat 18–69 euroa.

Panimon yhteydessä toimii Green Key -ympäristösertifioitu Pub Stallhagen, joka tarjoaa ruokaa, panimokierroksia ja olutmaistajaisia. Pubilla on iso terassi, mutta me istuimme sisällä viihtyisässä, hiukan englantilaispubia muistuttavassa ravintolassa.

Söimme lounaan, joka oli herkullinen; minulla paahtopaistia ja perunoita valkosipulivoilla höystettynä, seuralaisella lämminsavustettua lohta ja perunamuusia rakuunalla ja sinapilla maustetun remouladekastikkeen kanssa.

Pubista sai paikallista olutta kahdestatoista hanasta. Hanaoluen ystävänä se ilahdutti; yleensä Stallhagenin olutta saa vain pullosta tai tölkistä. Vesikin maistui ja huomasin, että pub käyttää ilmeisesti Svenskt Vattenin luomaa Kranmärkt-merkkiä ilmoittaakseen, että se tarjoilee hanavettä, ei pullotettua. Ihan fiksua – säästää luonnonvaroja.

Paahtopaistia lounaaksi.
Pubissa oli monipuolinen valikoima oman panimon tuotteita.
Hanaveden lisäksi nautin lasillisen Stallhagenin olutta.

Panimomyymälästä voi ostaa Stallhagenin olutta, paikallisia ruokatuotteita, hunajaa ja lahjatavaroita.

Stallhagenin pihamyymälästa helposti hankkia mukaan tuliaisia.

Hiukan matkan päässä pubi- ja myymälärakennuksesta oli rakenteilla erikoinen, puolipallon muotoinen paikka puusta ja lasista, vähän kuin pyöreämuotoinen kasvihuone. Siitä on ilmeisesti tulossa juhlatilaisuuksien pitopaikka; lienee käytössä jo tänä kesäkautena.

Kävin tutustumassa paikkaan ja juttelin rakentajan kanssa. Hän sanoi puhuvansa vain vähän suomea ja minä puhun huonosti ruotsia, mutta pystyimme jotenkin kommunikoimaan. Vastaavanlainen rakennelma löytyy kuulemma ainakin Kööpenhaminasta.

Tästä on tulossa juhlatila.

Ahvenanmaasta jäi hyvä maku suuhun.

Normaali
Juomakulttuuri, Kaupunki

Pubista pubiin Lontoossa

The Hornimans at the Hays -pubin juomavalikoimaa.

Pubien nimet ovat veikeitä. Tässä piikkisian mukaan nimetyn pubin kyltti.

Brewdog-pubissa on tarjoilua myös toisessa kerroksessa.

Jos hiukan janottaa tai nälättää Lontoossa, on apu yleensä lähellä. Pubiin on helppo poiketa.

Enpä tiedä, löytyykö jostain tilastoa, joka kertoisi Ison-Britannian pubien määrän. Yksi luku on 60 000, jossain mainitaan luvuksi 40 000. Ehkä totuus on jossain puolivälissä.

Osa pubeista on toiminut satoja vuosia, osa on uudempia. Suunta on ollut kuitenkin laskeva. Silti, edelleen, pubikulttuuri on vakiintunut osa brittiläisyyttä.

Kalaa ja perunoita tai liha-munuaispiirasta ja olutta

Pintti tai puolikas tilataan tiskiltä ja jos on kurniva vatsa, voi valita vaikka kalaa ja perunaa tai jonkun piirakan.

Fish and chips -annoksessa on uppopaistettua, leivitettyä kalaa, useimmiten koljaa, turskaa tai kampelaa, ranskalaiset perunat, soseutuja herneitä, sitruunan lohkoja ja tartarkastiketta.

Liha-munuaispiiras (steak and kidney pie) on toinen klassinen pubiruoka, täytetty ruokaisa piirakka. Myös hampurilaisannoksia löytyy ruokalistalta.

Hanaoluissa on usein paljon valinnanvaraa paikallisten panimoiden kuten Fuller’s, Camden Town Brewery, The Kernel Brewery ja monien muodikkaiden pienpanimoiden valikoimasta klassisiin vaihtoehtoihin, kuten irlantilaiseen Guinnesiin. Se lienee maailmanlaajuisesti tunnetuin stout-tyyppinen, tumma pintahiivaolut, jonka kotipaikka on Dublin Irlannissa.

Viinipullo toimii aterian tilausnumerona The Euston Flyer -pubissa.

Leppoisa lepopaikka

Sisustus on usein kodikasta: kuluneita lautalattioita, istuskeluryhmiä, kynttilöitä ja kukkia, tauluja, ja valokylttejä. Usein on tarjolla myös sanomalehtiä luettavaksi.

Pubissa voi lepuuttaa hetken kaupungilla kulkemisesta väsyneitä jalkojaan ja nauttia virvokkeita. Vessa löytyy usein joko alakerrasta tai yläkerrasta. Katutasossa on ainoastaan invavessa ja sekin useimmiten lukossa.

Viikonlopun alkaessa pubit ja pubien edustat täyttyvät ihmisistä, jotka juhlivat alkavia vapaapäiviä. Silloin pubissa on tarjolla vain seisomapaikkoja, ellei ole mennyt istuskelemaan hyvissä ajoin.

Brewdog-pubin värikästä sisustusta.

Brewdog-pubin yläkertaa.

The Euston Flyer -pub sijaitsee lähellä The British Librarya.

Tämä The Montagu Pyke -pubi on ollut aikaisemmin samannimisen miehen elokuvateatteri. Tilassa on toiminut myös kuuluisa rock-klubi The Marquee Club.

The Hornimans at the Hays -pubin seinä oli peitetty puisilla pakkauslaatikoilla.

Tämä hurjannäköinen maalaus koristaa Brewdog-pubin portaikkoa.

The Yard -pubin siniset portaat vievät toiseen kerrokseen.

5th View Bar & Food sijaitsee Waterstones-kirjakaupan viidennessä kerroksessa.

Punch & Judy -pubi sijaitsee Covent Gardenissa. Yläkerran parvekkeelta voi katsella alhaalla olevalla aukiolla, Pyhän Paavalin kirkon edustalla esiintyviä katutaiteilijoita.

Lisää pubikuvia löytyy täältä. Guinnessista ja muista irlantilaisoluista voi lukea lisää täältä.

Normaali
Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde

Olutnautintoja Tšekissä

Tšekki on oivallinen kohde oluen ystävälle. Mallasjuomasta pääsee nauttimaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Olutvalikoima on monipuolinen ja hinnat edullisia.

Pilsner Urquell lienee tunnetuin tsekkiläinen olutmerkki. Lentokenttäravintolassa puoli litraa maksoi noin 3,7 euroa. Edullisimmillaan iso tuopillinen Urquellia maksoi noin 1,7 euroa.

Jos ajatellaan kansallisuuksia ja niihin yhdistyviä juomia, niin suomalaisten juoma olisi kahvi, briteillä tee, ranskalaisilla viini ja venäläisillä vodka. Tšekeillä juomana on ilman muuta olut.

Olutkulttuuri on vahvaa ja kaikkialla läsnä olevaa. Tšekkiläiset juovat eniten olutta asukasta kohden. Vuonna 2017 Tšekissä juotiin noin 140 litra olutta, kun toiseksi kulutustilastoissa tulleessa Puolassa määrä oli noin 98 litraa asukasta kohden. Kolmantena on Saksa 96 litran kulutuksessa. Itä-Euroopan maat ovat muutoinkin listan kärjessä. Suomi sijoittuu oluen kulutuksessaan jonnekin sijoille 10–20 tutkimuksesta riippuen.

Albert-olut on pienen paikallisen panimon tuote Sobotinissa, Jeseníkyn vuoristoalueella.

Tšekki = olut

Oluen lisäksi matkabloggaajille tulee mieleen Tšekistä muun muassa liha, Ostrava, linnat, tarinat, vapaus ja kauniit naiset.

Kun matkabloggaajien TBEX-konferenssiin osallistujilta kysyttiin, mikä sana kuvaa parhaiten Tšekin tasavaltaa, eniten mainintoja sai olut. Vastaus oli ehkä myös kohteliaisuus, sillä yksi konferenssin sponsoreista oli Radegast-olutta tuottava panimo. Samainen panimo sponsoroi myös Colours of Ostrava -musiikkifestivaalia.

Konferenssin ohjelmassa matkabloggaajilla oli myös mahdollisuus tiettyinä aikoina tavata eri alojen asiantuntijoita vapaamuotoisen keskustelun merkeissä. Eräät veijarit olivat perustaneet neuvontapisteen Meet the Experts – Beer. Se olikin suosittu palvelu ja keräsi pöydän ympärille monia tiedonhaluisia.

Olut oli suosittu neuvonantaja matkabloggaajien TBEX-konferenssissa.

Radegast-olutta oli tarjolla Colours of Ostrava -festivaalissa omassa pubissa ja monissa muissakin anniskelupaikoissa.

Olutta polkien tai kylpien

Oluesta voi nauttia perinteiseen tapaan ravintoloissa, pubeissa ja terasseilla, ruoan kanssa tai ilman. Kesän helteisinä päivinä tšekkiläinen olut maistui erityisen hyvältä varjoisalla terassilla.

Tämä ravintola Olomoucissa toivotti tervetulleeksi lämmitetylle terassilleen. Heinäkuinen päivä oli helteinen, joten markkinointi ei tuntunut olevan kohdallaan. Oppaamme tosin esitti, että kyseessä saattaa olla myös tsekkiläisen huumorintajun ilmentymä.

Olomoucissa pääsimme myös 10-paikkaiseen Ološlap-vaunuun, jossa maisteltiin paikallisen Chomout-panimon olutta pitäen samalla vaunua liikkeellä polkemalla. Oivallinen tapa juoda olutta ja samalla kuluttaa kaloreita.

Ološlap-vaunun voi varata joko omalle ryhmälle tai sitten voi osallistua yleiseen, 45-minuutin pituiseen nähtävyyskierrokseen. Opas kertoo kierroksen aikana Olomoucin historiasta.

Oluesta voi nauttia myös ulkoisesti ‒ kylpemällä siinä. Itse en päässyt tällaiseen hoitoon, mutta kuulin muiden kokemuksista ja näin kuvia.

Tällaisiä beer spa -paikkoja on tarjolla ainakin Prahassa. Käytännössä siis istutaan oluella täytetyssä ammeessa, jossa ollaan noin puoli tuntia. Samanaikaisesti voi juoda olutta.

Kylvyn jälkeen rentoudutaan vielä hetki ja sitten kuivatellaan. Olutta ei huuhdota pois, vaan se saa vaikuttaa iholla seuraavaan päivään. Olutkylvyn kerrotaan pehmentävän ihoa. Enpä tiedä, onkohan tuo oluen väärinkäyttöä?

 

 

 

 

 

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkustaminen, Tapahtuma

Ostrava!!!

Kahden viikon matka Ostravaan ja sen ympäristöön Tšekissä on enää vain muistoissa. Valtava määrä paikkoja, tietoa, vaikutelmia, ihmisiä ja valokuvia on tallentunut tavalla tai toisella. Nyt on mistä ottaa blogipostauksiin. Aloitetaan kuitenkin sieltä, mistä kaikki alkoi ‒ Ostravasta!!!

Ostrava toivotti TBEX-matkabloggaajat tervetulleiksi.

Tšekin tasavallan itärajalla sijaitseva maan kolmanneksi suurin kaupunki oli heinäkuun loppupuolella hyvin kansainvälinen paikka. Tässä vanhassa hiilikaivoskaupungissa järjestettiin jo 16. kertaa Colours of Ostrava -festivaali ja ensimmäistä kertaa TBEX-konferenssi, joka on matkabloggareiden ja -toimittajien, sosiaalisen median sisällöntuottajien sekä matkailuyritysten maailman laajin konferenssi- ja verkostoitumistilaisuus. Näistä kerron myöhemmin lisää.

Colours of Ostrava -festivaali levittäytyi Dolní Vítkovicen entiselle tehdasalueelle.

Nähtävää muuallakin kuin Prahassa

Ostravan logossa on kolme huutomerkkiä. Kuva: Ostravan kaupunki.

Jos ihmettelet Ostravan nimessä käyttämiäni huutomerkkejä, niin noudatan vain kaupungin omaa käytäntöä. Ne kuuluvat osana Ostravan logoon. Huutomerkit symboloivat kaupungin ja sen asukkaiden vireyttä, energiaa ja luottamusta.

Kaupunki löytää itsestään paljon superlatiiveja. Alueella on maan syvin entinen hiilikaivos (Petr Bezručin kaivos, 1 200 metriä), Euroopan vanhin yrityksen perustama sairaala (1837, Vítkovice) sekä maan suurin yliopistokampus (23 000 opiskelijaa, seitsemän tiedekuntaa).

Mukana on myös sitä, että paikkakunta haluaa nousta Prahan varjosta. Valtaosa Tšekin tasavaltaan matkustavista turisteista valitsee kohteekseen maineikkaan pääkaupungin. Nähtävää olisi paljon tuon suurkaupungin ulkopuolellakin ‒ ja vähemmän tungosta. Kerron omalta osaltani käymisen arvoisista paikoista seuraavissa postauksissani.

Ostrava ei ole mikään pikkukaupunki. Noin 214 neliökilometrin alueella on asukkaita lähes 300 000. Alue on hiukan pienempi kuin Turun alue, mutta asukkaita on kolmanneksen enemmän. Ostrava on Määrin-Sleesian läänin (Moravskoslezský kraj) keskus.

Prahasta Ostravaan on matkaa 360 kilometriä ja Puolan Krakowasta 90 kilometriä. Krakowa olisikin ollut toinen vaihtoehtoinen Finnairin lennon määränpää, mutta valitsin kuitenkin Prahan.

Airport Expressillä pääsi kätevästi Prahan rautatieasemalle, josta matka jatkui Ostravaan.

Lentokentältä pääsin Prahan keskustaan Airport Express -bussilla, joka meni rautatieasemalle. Lipun ostin lentoaseman matkailuneuvonnasta, mutta paikallinen rahakin olisi käynyt maksuksi.

Ostravaan lähtevän RegioJet-junan löysin pienien vaikeuksien jälkeen. Matka kesti noin kolme tuntia.

Sijainti, sijainti, sijainti

Ostravassa on peräti viisi rautatieasemaa, joista tärkeimmät ovat Ostrava – hlavní nádraží and Ostrava – Svinov. Onneksi ymmärsin jäädä pois jälkimmäisellä, koska se oli lähempänä hotelliani ‒ joka olikin kaukana kaikesta. Tai siis niistä paikoista, joissa minun oli määrä kulkea.

Ostrava-Svinovin rautatieasema.

Opin tällä matkallani monenlaisia asioita. Yksi niistä oli hotellin sijainnin tärkeys. Olen monesti onnistunut paremmin tässä asiassa, mutta nyt ei käynyt niin. Luotin liikaa järjestäjän tarjoamaan hotellilistaukseen perehtymättä kunnolla paikan sijaintiin ja kaupungin kokoon.

Hotelli oli ehkä edullisempi kuin muut, mutta sieltä saikin sitten matkustaa noin 50 minuuttia yhteensä, ensin bussilla ja sitten ratikalla, tapahtumapaikoille kaupungin keskustassa ja Dolní Vítkovicen alueelle , jonne sijoittui sekä festivaali että konferenssi. Iltamyöhään oli mukavinta turvautua taksiin, mikä nosti puolestaan kustannuksia.

Onneksi seuraavan viikon majoituksen olin varannut kaupungin keskustasta.

Miten täällä kuljetaan?

Ensimmäiset tuntemukset Ostravassa liittyivätkin paikasta toiseen siirtymisen vaikeuteen. Ihan itse hankittu pulma; paremmalla valmistautumisella olisi ehkä tiennyt, ettei busseissa voi maksaa kolikoilla tai seteleillä. Olisi tarvittu automaatista ostettu lippu, lähimaksuominaisuudella varustettu pankkikortti (jolloista minulla ei ole) tai verkosta hankittu ja tietyillä korteilla maksettu tietyn ajan kattava tekstiviestilippu.

Olisin ehkä päässyt vähemmällä, jos olisin huomannut mennä Svinovin rautatieasemalla sijaitsevaan matkailuneuvontaan. Jäin aseman ulkopuolelle etsiskelemään ensin taksia ja kun sellaisia ei ollut paikalla, linja-autoja. Ystävällinen paikallinen auttoi minua bussissa ja opasti vielä perille hotelliin.

Turhan paljon harrastamani intuitiivinen suunnistus tuotti tässä kyllä tulosta, mutta ainoastaan tuon ystävällisen naishenkilön ansioista. Kommunikaatio oli hiukan hankalaa, sillä hän puhui vain vähän englantia ja minä en lainkaan tšekkiä.

Ristiin rastiin Ostravaa

Hotellistani pääsi kaupunkia kohti ensin bussilla, josta vaihdettiin ratikkaan.

Parin päivän sisällä aloin jo olla hiukan kartalla Ostravasta ja siitä, miten pääsee paikasta A paikkaan B. Ratikoilla oli kätevää liikkua ja kaupungin keskustakin alkoi hahmottua. Tässä auttoivat myös meille festivaaleille tulleille bloggaajille järjestetyt lyhyet opastuskierrokset.

Kävimme Tšekin tasavallan korkeimmassa kaupungintalon tornissa katselemassa maisemia 73 metrin korkeudesta, kuljimme yli 600 metriä maanpinnan alapuolella olevissa entisissä kaivoskäytävissä Landek Parkissa ja kävelimme Masarykovo náměstí -aukion poikki katsellen Tšekin tasavallan 100-vuotisjuhlien kunniaksi pystytettyä valokuvanäyttelyä.

Kiipesimme keinotekoisesti rakennetun Halda Eman laelle ihailemaan sieltä avautuvia maisemia (joskin minä käännyin takaisin kaupunkiin päin, kun kuulin, että korkeimmalle kohdalle olisi vielä paljon matkaa), nautimme paikallisia oluita useissa pubeissa ja terasseilla ja söimme useamman aterian knöödelien kera.

Ostravan uuden kaupungintalon tornista voi ihailla maisemia.

Ostravan maisemia kaupungintalon näköalatornista.

Tällä hissillä mentiin yli 600 metrin syvyydessä oleviin kaivoskäytäviin.

Halda Eman huippu on 315 metriä merenpinnan yläpuolella.

Masarykovo náměstí -aukion toiselta puolelta löytyy Ostravan vanha kaupungintalo, jossa toimii nykyisin museo.

Knöödelit ovat lisuke monille perinteisille tsekkiläisille ruoille. Tšekissä ja Slovakiassa sämpyläknöödelit muotoillaan raa’asta taikinasta noin 30 cm pitkulaiseen muotoon. Taikina kääritään puhtaan keittiöpyyhkeen sisään tiukaksi pötköksi ja se keitetään liinan sisällä kypsäksi.

Colours of Ostrava -festivaali tarjosi paljon nähtävää ja kuultavaa keskiviikosta lauantaihin 18.‒21.7.2018. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Normaali
Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Nähtävyys

Oluen ystävänä Irlannissa

Irlantilainen juomateollisuus ja -kulttuuri jo tehnyt sen, missä ruokamatkailu on vasta alkutekijöissään. Kukapa ei tietäisi Irlannin lahjoja kaikille janoisille; olut ja viski lienevät suosituimmat.

Lokakuisella Irlannin matkallani perehdyin myös näihin paikallisiin juomiin. Siispä sláinte, kuten irlantilaiset sanovat ‒ terveydeksi.

Tässä ensimmäisessä postauksessa aiheena on olut, toisessa viski ja kolmannessa gini. Tässä otan esiin vain Killarneyssä tehtävän artisaanioluen ja maineikkaan Guinnessin. Irlannin oluttuotanto on kuitenkin monipuolista ja pienpanimot ovat sielläkin yhä suositumpia kuten myös Suomessa.

Legendaarista olutta Killarneyssä

Vanhassa kivennäisvesitehtaassa Muckross Roadilla Killarneyssä sijaitseva Killarney Brewing Company jatkaa välillä jo hiipumaan päässeitä paikkakunnan panimoperinteitä. Yrityksen taustalla ovat Paul Sheahan, Tim O’Donoghue and Liam Healy. Panimon missiona on nostaa oluen laatu uudelle tasolle ja lisätä juoman arvostusta.

Panimon sloganina on The Legend is in the Brew. Tuotteissa on niin ale-, stout- kuin lager-oluitakin. Ne on nimetty paikallisten myyttien ja tarinoiden mukaan: vakio-oluet Devils Helles: Lager, Golden Spear: Blonde Ale, Scarlet Pimpernel: IPA, Casey Brothers: Extra Stout, Rutting Red: Irish Red Ale sekä kausioluet Spailpín Saison: Belgian Farmhouse Ale, Brazen Banshee: Oktoberfest Marzen ja Christmas In Killarney: Belgian Dark Ale.

Killarney Brewing Companyn tuotevalikoimaa.

Panimoon on matkaa Killarneyn keskustasta noin viiden minuutin kävelyn verran. Killarney Brewing Company järjestää vajaan tunnin kestäviä kierroksia päivittäin alkaen kello 15.30 ja se suosittaa tekemään etukäteisvarauksen. Tutustumisen hinta on 12 euroa. Kierroksia järjestetään myös tilauksesta.

Panimossa tiloissa voi järjestää myös juhlia ja yritystilaisuuksia.  Myymälästä voi hankkia matkamuistoja, muun muassa t-paitoja, pipoja ja taskumatteja.

Killarney Brewing Company oli kutsunut TBEX-matkabloggaajat tutustumaan oluen valmistukseen ja panimon tuotteisiin. Juomien lisäksi tarjolla oli herkullisia pizzapaloja. Yritysvideokin nähtiin, totta kai, eikä ollutkaan hullumpi.

Guinness Storehouse vierailukohteena

Kansallisoluena tuntuu olevan tumma Guinness, jota tarjotaan pubissa kuin pubissa. Se lienee maailmanlaajuisesti tunnetuin stout-tyyppinen, tumma pintahiivaolut. Sitä on valmistettu vuodesta 1759 lähtien Dublinissa, Irlannissa, joskin nykyisessa olomuodossaan vuodesta 1820.

Alkon luonnehdinnan mukaan ”stout on roteva ja luonteikas pintahiivaolut, jonka väri ja vahva maku ovat peräisin tummiksi paahdetuista mallaslaaduista. Paahdetussa aromissa voi aistia myös leipää, mämmiä, kahvia ja tummaa suklaata.” Guinnessia maistettuaan tuo kuvaus tuntuu osuvan kohdilleen. Voipa olla, että tämä olut on sellainen, että siitä joko pitää tai ei pidä. Minä maistelin sitä mielelläni.

Guinness Storehouse -vierailukeskus St. James’s Gatessa, Dublinissa, on yksi kaupungin suosituimmista turistikohteista. Siellä en valitettavasti ehtinyt käydä lyhyen oleskeluni aikana, mutta tutustuin aiheeseen esitteiden ja sivujen avulla.

Vierailukeskuksessa voi maistella oluita sopivine ruokineen useammassakin ravintolassa. Connoisseur Bar tarjoaa useiden olutlaatujen maistelua asiantuntijan johdolla. Tähän täytyy tehdä varaus etukäteen. Guinness Academy opettaa täyttämään lasin oikeaoppisesti.

Vierailukeskuksessa voi myös tutustua tämän oluen yli 250-vuotiseen historiaan, valmistukseen ja Guinness-mainoksiin kautta aikojen. Kaupungin korkeimmalla sijaitsevassa pubissa, Gravity Barissa, voi nauttia lasillisen ja ihastella näköalaa Dubliniin.

Keskus on auki päivittäin paitsi pitkäperjantaina ja joulunpyhiä. Pääsymaksu on aikuisilta 25 euroa.

The Temple Bar Dublinissa on toiminut vuodesta 1840.

Kuinka Guinness kaadetaan?

Arbutus Hotel Killarneyssä sijaitseva Buckley’s Bar oli kutsunut matkabloggaajia harjoittelemaan oluen laskemista hanasta eikä suinkaan minkä tahansa oluen, vaan tietysti Guinnessin. Olutta valutetaan ensin vajaa tuopillinen. Juoman annetaan laskeutua ja rauhoittua noin kahden minuutin ajan. Vasta tämän jälkeen lasi täytetään reunoihin asti.

Monissa oluissa käytetään hiilidioksidia, mutta Guinnessissa sen tilalla on typpi. Sen ansiosta juoman päälle muodostuu vaalea, pehmeä vaahto. Jos Guinness-tölkkiä ravistaa, kuuluu sisältä hiukan helinää. Se tulee typpikapselista. Kapselin sisältö tulee ulos, kun tölkki avataan ja typpi sekoittuu olueeseen.

TBEX-konferenssin osallistujat saivat laskemansa oluen maksutta, mutta vain laulamalla. Niinpä minäkin kajautin ensimmäisen laulun, jonka sanoja arvelin osaavani: Kalliolle, kukkulalle.

Muistin vain ensimmäisen säkeistön, mutta oli siinäkin tarpeeksi ‒ minulle, joka en koskaan laula julkisesti ‒ ja ehkä myös yleisölle, joka oli onneksi aika vähäinen tuossa vaiheessa iltaa.

Ja kas, onhan tämä varsin sopiva laulu matkabloggaajalle. Tosin vasta nyt minulle selvisi, että tässä laulussa onkin vain yksi säkeistö, joka vain toistetaan kolmesti. Sanathan tulevat suomalaisesta kansanlaulusta, johon Kaj Chydenius on tehnyt sen sävelen, jonka useimmat tuntevat.

Kalliolle, kukkulalle
Rakennan minä majani
Tule, tule tyttö nuori
Jakamaan se mun kanssani
Jollen minä sinua saa
Niin lähden täältä kauas pois
Muille maille vierahille
Etten sua nähdä vois.

Irlantilaispubeissa on helppoa tutustua ihmisiin, nauttia elävästä musiikista kuunnellen tai tanssien sekä ruoasta ja juomasta. Darkey Kelly’s Barissa Dublinissa olivat iltaa viettämässä isä Day (vasemmalla), poika Dean ja ystävänsä Joe.

Guinnessia nautin siellä täällä vierailuni aikana. Nyt tuli todistetuksi sekin, että paikallinen olut on parasta paikallisesti nautittuna, kuten siskoni Jaana totesi taannoin Irlannin matkansa jälkeen. Kotona tölkistä nautittu Guinness tuntuu jotenkin laimeammalta kuin irlantilaispubin hanasta laskettuna. Mutta eihän se pahaa ole täälläkään.

 

Normaali

 

 

Matka, Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Ravintolaelämää Nizzassa

Galleria

Matkakertomus, Valokuva

Pubista pubiin Lontoossa, Oxfordissa ja Cambridgessa

Galleria