Tapahtuma, Valokuvaus

Tule mukaan luonnonvalokuvaajien kesäpäiville

Kuva: Eerikkilä.

Suomen Luonnonvalokuvaajien kaikille avoimet kesäpäivät järjestetään 26.–28.7.2019 yhteistyössä Eerikkilä Sport & Outdoor Resortin kanssa Tammelassa.

Kartta Eerikkilän alueesta. Kartta: Eerikkilä Sport & Outdoor Resort.

Pidätkö luontokuvauksesta, lintujen tarkkailusta, retkeilystä tai vaikkapa kanootilla melomisesta? Mukavaa nähtävää ja koettavaa riittää varmasti kaikille.

Kesäpäivillä kävijöillä on mahdollisuus tutustua luontokuvaukseen, luontokuvanäyttelyihin, yhteistyökumppaneiden tarjontaan sekä Eerikkilän monipuoliseen ympäristöön Tammelassa.

Kävijät voivat myös tutustua sadan vuoden takaiseen elämäntapaan Korteniemen perinnetilalla ja kävellä Kyynäränharjun polkua Liesjärven kansallispuistossa sekä kiivetä näköalatorniin Torronsuon kansallispuistossa..

Eerikkilä Sport & Outdoor Resortissa on tarjolla edullista majoitusta. Suomen Luonnonkuvaajat SLV ry:n jäsenille on luvassa myös muita etuja. Jos liityt jäseneksi nyt, niin saat edut käyttöösi.

Eerikkilä sijaitsee Etelä-Suomen kasvukeskusten keskiössä, Hämeen järviylängöllä. Helsinkiin ja Turkuun on matkaa 100, Tampereelle 120, Jyväskylään 240 ja Vaasaan 320 kilometriä.

Laita päivämäärät kalenteriisi ja seuraa tapahtumatiedotusta muun muassa SLV:n Facebook-sivuilla.

Korteniemen perinnetila. Kuva: Kari Wahlgren

Kuva: Eerikkilä Sport & Outdoor Resort.

Liesjärvi. Kuva: Eeva Mäkinen/Eerikkilä Sport & Outdoor Resort.

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Näyttely, Puisto, Puutarha, Valokuvaus

Luontoa museossa ja puutarhassa

Pääsisäänkäynti museoon.

Natural History Museum Lontoossa on oiva kohde lapsiperheille ja kaikille museoiden ystäville. Siellä voi ihmetellä luonnon monimuotoisuutta ja kehitystä.

Natural History Museum sijaitsee Cromwell Roadilla, Etelä-Kensingtonissa. Se on ollut nykyisellä paikallaan vuodesta 1881. Roomalaista tyyliä edustavan päärakennuksen on suunnitellut brittiläinen arkkitehti Alfred Waterhouse. Aikaisemmin kokoelmia oli osana British Museumia.

Naapurissa Exhibition Roadilla on tiede- ja tekniikkamuseo Science Museum ja maailman suurin sisustusesineiden museo Victoria and Albert Museum.

80 miljoonan kokoelma

Luonnonhistoriallisen museon pääkokoelmat ovat kasvitiede, hyönteistiede, geologia, paleontologia ja eläintiede. Kaikkiaan museon kokoelmissa on yhteensä 80 miljoonaa näytettä tai esinettä, muun muassa kasveja, eläimiä, fossiileja, kiviä, mineraaleja sekä kirjoja ja taideteoksia.

Museoon tutustuu noin viisi miljoonaa kävijää vuosittain. Se on Iso-Britannian kolmanneksi suosituin käyntikohde ja Lontoon toiseksi isoin museo.

Museo on myös  Euroopan arvostetuin systemaattisen biodiversiteettitutkimuksen keskus, jossa tutkitaan muun muassa biolääketieteeseen, maapallon kehitykseen, ekologisiin prosesseihin, kasvi- ja eläinkuntaan sekä evoluutioon liittyviä asioita.

Museoon on vapaa pääsy. Ennen sisäänpääsyä on turvatarkastus.

Näin vain pienen osan museosta. Se tarjoaa tutkittavaa ja katseltavaa tuntikausiksi. Museosta löytyy myös ravintola ja kahviloita, joissa voi levätä ja saada syötävää ja juotavaa. Museokaupasta voi ostaa matkamuistoja ja tuliaisia.

Luonnonvalokuvien näyttely

Nähtävillä olisi ollut myös mielenkiintoinen Wildlife Photographer of the Year 2017 -näyttely, jossa on esillä 100 parasta ko. kilpailuun osallistunutta työtä. Kaiken kaikkiaan kilpailussa oli mukana noin lähes 50 000 valokuvaa ja kuvaajia 92 maasta.

Näyttely on enää vain hetken Lontoossa, jonka jälkeen se lähtee kiertämään Isoon-Britanniaan ja ulkomaille.

Laitan tämän museon nähtävyyslistalle seuraavaa Lontoon matkaa varten.

Moderni lisärakennus täydentää vanhaa rakennusta.

Elävää luontoa takapihalla

Museon takana voi tutustua pieneen Wildlife Garden -alueeseen. Se oli mukana London Open Square Gardens -tapahtumassa. Sinne olinkin varsinaisesti menossa. Lisää juttua avoimista puutarhoista voit lukea täältä.

Puutarha on avattu vuonna 1995 ja siellä on yli 3 130 kasvi- ja eläinlajia.

Puutarhassa oli pieni lammikko lumpeineen ja vesilintuasukkaineen.

Normaali
Luonto, Majoitus, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuvaus

Hyviä valoja etsimässä Kökarissa

Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien perinteinen kevätretki suuntautui 18.‒20.5.2018 saaristoluontoon Kökariin.

Yhteysalus Skiftet kuljetti meidät Korppoosta Kökariin.

Matkaan lähdettiin Turusta muutamalla autolla. Korppoon Galtbyssä lastauduimme yhteysalus Skiftetiin. Matka Ahvenanmaan kohteeseemme kesti noin 2,5 tuntia.

Ruotsinkielinen Kökar on Suomen toiseksi pienin kunta, jossa on 232 asukasta. Sen pinta-ala on 2 165 km², josta vain 64 km² on maata ja loput sisävettä ja merta.

Majapaikkanamme oli idyllinen saaristohotelli Brudhäll Hotel & Restaurang, joka sijaitsee Karlbyn kylässä. Samaan kylään sijoittuu suuri osa Kökarin palveluista.

Kunta on tosin ollut ilman kauppaa muutamien kuukausien ajan, mutta rakenteilla on juhannuksena aukeava uusi valintamyymälä. Voi vain kuvitella, miten hankalaa on asua saaressa ja hankkia ruoat ja päivittäistavarat merimatkan takaa.

Brudhällin rannassa toimii myös vierasvenesatama. Sieltä pääsee lähtemään myös Källskärin retkille.

Brudhäll Hotel & Restaurang.

Brudhäll Hotel & Restaurang venesatamasta nähtynä.

Auringonlaskun ihailua kirkonmäeltä

Lauantaina majoittumisen jälkeen lähdimme Kökarin kirkolle Hamnöön saarelle. Pyhän Annan kirkko on vuonna 1784 valmistunut, pääosin harmaakivestä tehty torniton pitkäkirkko. Se on näkemisen arvoinen kuten myös kirkon takana olevat keskiajalta peräisin olevat, katetut fransiskaaniluostarin rauniot. Kirkon takana on iso kallio merimaisemineen.

Kökarin Pyhän Annan kirkko on rakennettu vanhan luostarikirkon raunioille.

Palasimme hotelliin illalliselle. Tarjolla oli alkuruokana siikatartar pohjanaan ahvenenmaalainen musta leipä, pääruokana voissa paistettua ahvenfilettä ja valkoviinikastiketta. Tyrnisorbet ja kahvi viimeistelivät aterian.

Illalla oli vielä aikaa valokuvaukselle. Ryhmä lähti uudestaan kirkonmäelle, jossa oli luvassa kuvakulmia saariston iltaan ja auringonlaskuun.

Nämä sängyt kutsuivat aikaisen aamuheräämisen vuoksi jo varhaisessa vaiheessa iltaa.

Kreivin saari Källskär

Lauantaiaamun ohjelmaan kuului retki Källskärin saareen, joka on Kökarin suosituimpia matkakohteita. Källskär on tunnettu vapaaherra, ”kreivi” Göran Åkerhielmin asumana saarena ja hänen itselleen luomana omalaatuisena maailmana rakennuksineen, vestoksineen, puutarhoineen ja satamineen.

Kuvausryhmä lähdössä päiväretkelle Källskäriin. Minä jäin rannalle ruikuttamaan kyynärsauvoineni. Saariretki olisi ollut hankala liikuntarajoitteiselle. Kuljin hotellin lähiympäristössä, nautin rauhallisesta maalaismaisemasta ja auringonpaisteesta.

Saarelle on myös tultu vuosisatojen ajan ihailemaan Källskärin kannua, joka on yksi Ahvenanmaan tärkeimmistä luonnonmuistomerkeistä. Se on noin neljän metrin korkuinen jääkauden kannun muotoon muovaama kivi, eräänlainen käänteinen hiidenkivi. Kannun näkee parhaiten veneestä.

Källskärin kannun muotoja ja värejä. Kuva: Risto Savolainen.

Viikonloppuun ajoittuivat brittien kuninkaalliset häät, jossa Meghan ja Harry saivat toisensa. Ja kyllä, oli meilläkin kisastudio kuohujuomineen.

Hotellin ystävällinen väki kantoi television yläkerrasta alakertaan hääkatsomoa varten.

Retkipäivän jälkeen maistui kananfilee rakuunakastikkeessa lohkoperunoiden kera. Jälkiruokana oli vadelmasorbet tai jäätelöä.

Illalla lähdimme vielä kuvailemaan. Olin mukana ryhmässä, joka ajeli katsomaan saaren toista reunaa. Maiseman ominaispiirteinä oli punainen maantie kivilajinaan Ahvenanmaan graniitti sekä katajat ja kivet. Pelloilla ja niityillä näimme useita kauriita hyppelemässä nopeaan tapaansa.

Karlbyn raittia venesatamasta hotellille päin.

Lähellä luontoa

Lainasin hiukan tätä terassia auringonottoon. Rauhaani häiritsi vain liian lähellä pörräävä ampiainen.

Luonto oli muutoinkin vahvava mukana koko viikonlopun ajan. Aurinkoinen sää sai meren saarineen kimmeltämään. Muutama käärmekin nähtiin, joista yksi ui hotellin rannassa. Källskärissä vilahti minkki. Punkit olivat mukana puheissa ja niistä tehtiin havaintojakin. Punkkisyyni taisi kuulua itse kunkin iltarutiiniin.

Linnuista nähtiin ainakin merikotka, mustakurkku-uikkuja, joutsenia ja tietysti lokkeja.

Keskusteluissa tuli esille, että ajan myötä ja ihmisten vanhetessa valokuvausretken luonne on muuttunut mukavuudenhaluisempaan suuntaan. Ennen suuri osa mukana olijoista olisi lähtenyt etsimään kuvattavaa hyvissä aamuvaloissa anivarhain. Nyt uni voitti ja kuvausajat olivat pääosin aamupäivällä ja illalla.

Kiitollisin mielin kotiin

Sunnuntaina nautittiin rauhassa aamupalaa Brudhällin monipuolisesta aamiaispöydästä. Osa lähti vielä ottamaan viimeisiä Kökar-kuvia. Yhdentoista jälkeen autot suuntaisivat lauttarantaan.

Jouduimme tovin odottelemaan, mutta sekin aika käytettiin joko merimaisemien tai lintujen kuvaukseen tai jutteluun pääkaupunkiseudulta tulleen toisen kuvaporukan kanssa ‒ sieltä löytyi tuttujakin.

Kotimatka kesti yhteysaluksella ja sitten autolla Korppoosta Turkuun muutamia tunteja. Tuliaisina lienee joitakin tuhansia kuvia Kökarin maisemista asukkeineen.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno retkikokemus upeassa säässä luonnonkauneuden keskellä hyvin palvelevassa hotellissa maukkaine aterioineen. Minne ensi vuonna lähdetään?

 

Normaali
Henkilö, Luonto, Matkustaminen, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Naiset, jotka kulkevat omia luontopolkujaan II

Nainen, kamera ja saappaat, jotka ovat luotu kulkemaan. Askeleet voivat viedä lähimetsään tai kauemmas eksoottisen luonnon jäljille Huppuvuoria ja Grönlantia myöten.

1980-luvun Camel Bootsin mainosslogania mukaileva otsikko on lainattu Sari Suonpään esityksestä Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäivillä Tuusulassa lauantaina 10.3.2018. Siellä kuultiin kaikkiaan kymmenen naisen tarinoita kuvineen. Heistä osa on valokuvauksen ammattilaisia ja osa harrastajia.

Halusin esitellä näitä valokuvaavia ja upeiden luontokohteiden perässä reissaavia naisia. Jaoin esittelyt kahteen postaukseen, joista ensimmäinen löytyy täältä. Tässä toisessa osassa esittelen kuvaajat Pirjo Lindfors, Kaisa Peltomäki, Tea Ahjosaari ja Kirsi MacKenzie.

Jääkarhuja valtakunnassaan

Luonnolla on tärkeä rooli helsinkiläisen Pirjo Lindforsin elämässä. Hän vaeltaa mielellään metsissä ja vuorilla sekä jokien ja merten rannoilla etsimässä luonnonvalon kauneutta. Valokuvaus on antanut hänelle uusia tapoja tutkia luontoa kaikessa sen monimuotoisuudessa.

Pirjo Lindfors esitti kuvia ja multimediaesityksen Jääkarhun valtakunnasta. Hän oli kuvaamassa arktisen alueen luontoa viime vuoden kesäkuussa Huippuvuorilla.

Matkalaiset kulkivat Origo-laivan kyydissä, mutta tekivät sieltä käsin muutaman tunnin kumiveneretkiä. Joskus herätys saattoi tulla keskellä yötä, jos näköpiirissä oli jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Jäävuoret, pohjoinen valo ja eläimet tekivät Pirjoon vaikutuksen.

Huippuvuorilla asuu enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä. Kameran muistiin tallentuikin kuvia näistä isoista valkoisista karhuista, mutta myös muun muassa huippuvuortenpeuroista, myrskylinnuista, jäälokeista, partahylkeistä, mursuista ja ryhävalaista.

Jääkarhujen jäljillä kulkeminen ei ole vaaratonta puuhaa. Niinpä retkikuntien mukana täytyy olla aina opas kivääri aseenaan.

Kuva: Pirjo Lindfors. Jääkarhut taistelevat saaliista.

Mantsuriankurkia Hokkaidolla

Kuva: Kaisa Peltomäki. Valkoista valkosella. Mantsuriankurjista piirtyvät vain musta-punaiset yksityiskohdat lumista taustaa vasten.

Oululainen Finnature Oy:n toimitusjohtaja Kaisa Peltomäki esitteli lintukuviaan lähinnä yrityksensä järjestämältä kuvausmatkalta Hokkaidon saarelta Japanista. Siellä voi kuvata muun muassa mantsuriankurkia, laulujoutsenia ja kuningasmerikotkia.

Kaisa suosii lintukuvissaan taiteellista otetta, ei niinkään tarkkoja lentokuvia. Perusta hänen mieltymykselleen luotiin jo lapsuudessa, jolloin Kaisa harrasti maalausta ja kävi kuvataidenäyttelyissä.

Kaisa on ihastunut niin sanottuihin yläsävy- eli high key -kuviin. Nämä antavat kohteelleen valokylvyn. Kuvan pitää olla yhtä aikaa kirkas ja osin ylivalotettu, mutta tummissa sävyissä tulee näkyä sävyeroja. Kuvat näyttävät kevyiltä ja ilmavilta.

Talvipäivillä järjestetyn perinteisen kuvakisan voitti juuri Kaisa. Kilpailukuvakseen hän oli valinnut kotinsa takapihalta otetun tilhikuvan.

Arktinen hulluus vie vaikka Grönlantiin

Turkulaisen Tea Ahjosaaren esitys oli nimeltään Kuvia reissuiltani. Kuvista Tea tunnistaa myös sielunmaisemiaan.

Tea kertoi kiiinnostuneensa ensin luonnossa liikkumisesta. Ensimmäisen vaelluksen jälkeen siitä tuli hänelle elämäntapa. Hänelle on mieluista viettää viikonloppu patikoimalla vaikkapa kansallispuistoissa. Myös ulkosaaristo keväisin ja syksyisin viehättää Teaa.

Teaa kiehtovat myös meret, vuoret ja jäätiköt. Hän onkin reissannut muun muassa Sarekin kansallispuistossa Pohjois-Ruotsissa, Huippuvuorilla ja Grönlannissa. Tea tunnistaa omakseen jonkinlaisen ”arktisen hulluuden”. Hän vietti viime kesänä 27 päivää Itä-Grönlannissa, jota Tea kuvasi huikean kauniiksi ja hänet täysin lumonneeksi paikaksi.

Teaa ei kylmyys pelota. Eikä hyinen vesikään, sillä Tea liikkuu mielellään myös melomalla. Grönlannissa hän teki kaksi kahdeksan päivän melontaretkeä, joista toinen suuntautui Kulusukista pohjoiseen ja koilliseen Sermiligaq-vuonon pohjukkaan ja toinen Ammassalikin saaren ympäri.

Valokuvaaminen on tullut mukaan vähitellen ja osaksi retkiä lähinnä kauniiden maisemien tallentamiseen.

Kuva: Tea Ahjosaari. Maisemaa Grönlannin länsirannikolta, Ilulissatin jäävuonon jäävuorista.

Pohjolan maagiset maisemat

Helsinkiläinen kieltenopettaja Kirsi MacKenzie aloitti valokuvauksen vuonna 2011. Hän on jo nimekäs, erityisesti unenomaisista maisemakuvistaan tunnettu kuvaaja, joka on palkittu myös kansainvälisissä kilpailuissa.

Kirsin mukaan valokuvasta tulee puhutteleva, kun siihen liittyy tarina. Hänelle on tärkeää näkeminen, uteliaisuus ja seikkailu.

Viime vuonna ilmestyi Kirsin kirja, Docendon kustantama Pohjolan maagiset maisemat. Siinä on kuvia Jyllannin dyyneiltä Grönlannin jäätiköille, Skånen pyökkimetsistä Lofoottien vuonoille ja Kolin kansallismaisemasta Islannin laavakentille. Kirsi on siis matkustanut maisemiensa perässä Pohjoismaissa.

Teos toimii myös luontokuvaajan oppaana avaten uusia näkökulmia. Kirsi neuvoo, kuinka syntyy sommittelultaan upea maisemakuva valoa ja luovia tekniikoita hyödyntäen. Kirjan tekstit ovat sekä suomeksi että ruotsiksi.

Kirsin Pohjolan maagiset maisemat -valokuvia voi käydä ihastelemassa Galleria Verandassa, Finlandia-talossa 14.5.2018 saakka.

Kuva: Kirsi McKenzie. Baikalin järvi, Siperia, Venäjä, maaliskuu 2018.

 

 

Normaali
Henkilö, Luonto, Matkustaminen, Valokuva, Valokuvaus

Naiset, jotka kulkevat omia luontopolkujaan I

Kuva: Leena Asikainen. Luontoa valokuvaavien naisten polut saattavat kulkea varttuneessa metsässä, Pohjois-Norjassa, Lontoon kosteikkoalueella, Roihuvuoressa tai sitten jossain ihan muualla.

Nainen, kamera ja saappaat, jotka ovat luotu kulkemaan. Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäivillä Tuusulassa kuultiin lauantaina 10.3.2018 kaikkiaan kymmenen naisen tarinoita kuvineen. Heistä osa on valokuvauksen ammattilaisia ja osa harrastajia.

1980-luvun Camel Bootsin mainosslogania mukaileva otsikko on lainattu Sari Suonpään esityksestä. Se antoikin idean tähän postaukseen, jossa kerron hiukan näistä valokuvaavista ladyistä ja heidän reissuistaan.

Jaoin esittelyt kahteen postaukseen. Tässä ensimmäisessä osassa esittelen Sarin lisäksi kuvaajat Jaana Kotamäki, Eeva Mäkinen, Iiris Niemi ja Leena Asikainen.

Lintuparatiisi Lontoossa

Kangasalalainen Sari Suonpää on siis nainen, joka kulkee omia luontopolkujaan. Hänen jalkinekokoelmassaan on runsaasti myös korkokenkiä.

Ilmankos Sari valitsikin luontokuvausmatkansa kohteeksi Lontoon. Se voi kuulostaa hiukan yllättävältä paikalta eksoottisempien Grönlannin, Huippuvuorten tai Islannin rinnalla, mutta Sarin perustelut liittyivät edullisuuteen ja lyhyeen lentomatkaan.

Ja Sari toden totta löysi suurkaupungista sopivan kohteen, jossa voi kuvata lukemattomia lintulajeja, kuten kuningaskalastajaa, morsiosorsaa, silmälasikurkea, beringinhanhea, pisamatavia ja punapäänarskua.

Lintuparatiisi löytyy on WWT London Wetland -keskuksesta osoitteessa Queen Elizabeth’s Walk, Barnes, London. Sitä ylläpitää The Wildfowl & Wetlands Trust -säätiö, joka on erikoistunut kosteikkojen suojeluun. Säätiöllä on hoidossaan kymmenkunta vastaavaa aluetta Isossa-Britannissa.

London Wetland Centren alueella voi kuvata lintujen lisäksi muun muassa saukkoja ja tietysti myös kosteikon rehevää kasvillisuutta ja hyönteisiä. Alueella on myös monenlaisia palveluja opastuksista veneretkiin.

Kuva: Sari Suonpää. Lontoossa asusteleva silmälasikurki on peräisin Itä-Aasiasta.

Luonto taiteilijana

Turkulainen ammattivalokuvaaja Jaana Kotamäki on tunnettu erityisesti tunnelmallisista luontokuvistaan. Hänelle valokuvaus on ammatti, elämäntapa ja intohimo.

Keskeistä Jaanan kuville on maalauksellisuus. Valon ja varjon, värien ja muotojen sekä liikkeen rytmit ja vastavärit ovat kuvissa vahvasti läsnä. Jaana kuvaa mielellään myös pitkillä valotusajoilla ja käyttäen harkittua kameran liikuttelua. Lopputulos syntyy pääosin kamerassa, ei kuvankäsittelyssä.

Kuva: Jaana Kotamäki. Tälle kuvalle Jaana on antanut nimen Värikavalkadi.

Jaana kertoi kuvaavansa paljon lähellä kesämökkiään. Kuvattavaksi voi riittää yksi ruoho, hämähäkinseitti tai vaikkapa puolikas perhosen siipeä. Lähikuvaus tuo esiin upeat yksityiskohdat. Jaana haluaa kuviinsa usein myös valopalloja.

Sumuinen sää on Jaanalle hyvää kuvausaikaa, sillä usva häivyttää maisemasta turhan pois ja pelkistää kuvaan vain tärkeimmän.

Jaana voitti Vuoden Luontokuva -kilpailussa vuonna 2015 Kasvit ja sienet -sarjan kuvallaan Siementen tanssi. Hän on myös FotoFinlandia 2018 -kilpailun finalisti kuvallaan Suomi100. Jaanalle on ominaista, että hän nimeää kuvansa.

Hänen valokuvanäyttelynsä Luonnon siveltimellä on esillä Hannu Hautala luontokeskuksessa Kuusamossa 28.5.2018 saakka.

Ylös, ulos ja luontoon

Kuva: Eeva Mäkinen. Retkeilijä on päässyt nauttimaan kahdenlaisista tulista.

Helsinkiläinen valokuvaaja Eeva Mäkinen kertoi meille kuvillaan talven tarinoita.

Eeva on asunut Yhdysvalloissa ja Meksikossa sekä matkustanut yli 60 maassa. Hänen kuvansa ovat enimmäkseen maisemakuvia, mutta eläimetkin pääsevät niihin. Hän on käynyt muun muassa kuvaamassa valaita Tromssassa, Pohjois-Norjassa.

Vaellusretket ovat ulottuneet muun muassa Chileen, Argentiinaan, Kanadaan, Sloveniaan ja Ruotsiin. Paikka teltalle on löytynyt jylhien, lumihuippuisten vuorten juurelta ja toisinaan taivaalta on voinut ikuistaa revontulia.

Eevalle onni on vapautta ja sitä, että voi aamuisin herätä paikoissa, joissa voi heti silmänsä avattuaan hymyillä. Hän viettää paljon aikaa ulkona ja työ on hyvin luonnonläheistä. Eeva haluaakin rohkaista ihmisiä viettämään enemmän aikaansa ulkona luonnossa. Inspiraatiota voi hakea Eevan kuvista.

Nyt Eeva matkustaa lähinnä Suomessa ja löytää kauneutta läheltä. Hän järjestää myös workshop-viikonloppuja sekä kuvausreissuja Suomessa tilauksesta esimerkiksi Visit Finlandille.

Eevan valokuvia on ollut esillä muun muassa Rion olympialaisten Suomi-talossa ja Hossan kansallispuiston luontokeskuksessa.

Kukasta kukkaan

Helsinkiläinen Iiris Niemi kuvaa puolestaan lähipiirissä ja kotikonnuilla tai mökkimaisemissa pienen Källträsk-järven rannalla Karjaalla.

Iiris loihtii upeita kuvia rauhallisine taustoineen monista tutuista kasveista, jotka läheltä kuvattuna paljastavat kaiken kauneutensa. Iiriksen kuvissa pääsevät oikeuksiinsa muun muassa voikukka, siankärsämö, metsämansikka, mustikka, karpalo ja lakka sekä hanamin aikaan kirsikankukat Roihuvuoressa.

Myös koiranputki on Iiriksen mukaan turhan ylenkatsottu kukka. Se on erityisen kaunis aivan läheltä kuvattuna. Se kerää luokseen hyönteisiä. Nekin ovat mielenkiintoisia Iiriksen kuvissa, kuten vahvassa puna-mustassa asussaan koreileva pyjamalude, kaksisiipinen, siro ja pitkäjalkainen vaaksiainen sekä saalista väijyvä ja väriä vaihtava kukkahämähäkki.

Kuva: Iiris Niemi. Pyjamalude erottuu voimakkaan värinsä vuoksi koiranputken kukinnolla.

Talviaikaan Iiris nostaa tulppaanimaljakon ikkunan eteen ja kuvaa näitä leikkokukkia eri vaiheissaan. Kuihtuneestakin kukasta saa taiteellisia kuvia. Myös kuuraisista marjoissa on kauneutta.

Kaakon kulman metsissä

Kouvolalaisen Leena Asikaisen esitys oli nimeltään Kaakon kulman metsissä. Lähinnä luontoa kuvaava Leena haluaakin välittää kuvillaan tunnelmia. Kuvauskohteet vaihtelevat abstrakteista aiheista maisemakuvaukseen ja ihan pieniinkin kuvattaviin kasveista perhosiin ja muihin hyönteisiin.

Leenan mukaan metsässä on hienoa; se tarjoaa vieraalleen kokonaisvaltaisen kokemuksen. Hänen kuvissaan oli kasveja ja sieniä, joista en ole koskaan kuullutkaan: mustakonnanmarja sekä kämmekkä- tai orkideakasvit yövilkka ja lehtoneidonvaippa. Myös kuolleen miehen sormet on minulle uusi luontoon liittyvä nimi, joka kuuluu Xylaria polymorpha -sienelle.

Kuva: Leena Asikainen. Kuolleen miehen sormet sojottavat metsämättäällä.

Leena käsittelee kuviaan innokkaasti, muttei koskaan muuta kuvan sisältöä. Hienosäädöllä hän voi tuoda esiin metsässä kokemaansa tunnelmaa. Erityisesti lintukuvissa tarvitaan rajausta, koska nopeissa kuvaustilanteissa ei voi siihen keskittyä.

Leenan mielestä kevät lintujen juhlapukuineen ja syksy muuttoineen ovat ihanteellisinta aikaa lintukuvaukseen. Lintukuvauksessa hän voi käyttää käyttää piilokojuakin, mutta onnistua voi olemalla oikeassa paikassa sekä onnella ja maltilla. Talvella Leenalla on ollut rasva- ja auringonkukkaruokinta metsässä.

Usein Leenalla on mielessään valmis kohde kuvausretkelle, jota hän lähtee tavoittelemaan kuviinsa. Mutta ainahan on mahdollisuus yllätyksiin ja kameraan saattaa tallentua jotain aivan muuta.

Naiset, jotka kulkevat omia luontopolkujaan II -postaus ilmestyy lähiaikoina.

Normaali
Valokuva, Valokuvaus

Juhlitaan valokuvaa

Mikä yhdistää turkulaislääkäri Henrik Cajanderin, Alfred Nobelin isän Immanuel Nobelin, Turun  ja matkablogin? Vastaus on valokuva.

Mitä olisi matkablogi ilman valokuvia? Kertoisin vain erilaisista paikoista sanallisesti ja maalailisin näkymiä lausein? Hyvä kirjoittaja saa tietysti lukijan mielikuvituksen liikkeelle, mutta olisihan se jotenkin vajavaista. Voimme siis olla kiitollisia siitä, että saamme nauttia valokuvista.

Henrik Cajanderin 3.11.1842 Nobelin talosta ottama varhainen valokuva, dagerrotyyppi,

Turussa on tänään muisteltu aikaa 175 vuoden taakse, jolloin turkulainen lääkäri Henrik Cajander otti 3.11.1842 ensimmäisen Suomessa kuvatun dagerrotyypin, joka on myös vanhin tunnetusti säilynyt valokuva maassamme.

Dagerrotyyppi on 1830-luvulla kehitetty varhainen valokuvausmenetelmä, jonka taustalla olivat ranskalaiset Louis Daguerre ja Joseph Nicéphore Niépce. Heidän menetelmässään kuva muodostuu valoherkälle hopeapinnoitteiselle kiillotetulle kuparilevylle.

Valotetulle levylle tallentunut kuva saadaan näkyviin elohopeahöyryillä ja se kiinnitetään suolaliuoksella. Huh, elohopeahöyry kuulostaa pahaenteiseltä ‒ miten lie vaikuttanut kuvaajan keuhkoihin?

Cajanderin kuvassa on Uudenmaankatu 8:ssa sijainnut niin kutsuttu Nobelin talo, jonka takaa näkyy Turun tuomiokirkon torni. Talo sai nimensä sen suunnitelleen ruotsalaisen arkkitehti Immanuel Nobelin mukaan. Hän oli kemisti Alfred Nobelin isä.

Valokuva on tallessa Turun kaupungin valokuva-arkistossa. Sieltä löytyy myös kaksi muuta Cajanderin ottamaa dagerrotyyppia vuodelta 1844: omakuva ja Vartiovuoren tähtitorni.

Valokuvataiteilija Jalo Porkkala kuvasi 3.11.2017  tapahtuman merkkipäivänä dagerrotypia-menetelmällä saman näkymän Uudenmaankadun varrella. Miljöö on muuttunut ja ainoa yhteinen asia molemmissa kuvissa on Turun tuomiokirkon torni.  Kuvan kehittämisen jälkeen hän lahjoittaa valmiin valokuvan kaupungin valokuvakokoelmaan.

100 suomalaista valokuvaa ‒ 100 päivää

Entä millaista suomalainen valokuvaus on tänäään? Siihen pääsee tutustumaan 100 suomalaista valokuvaa ‒ 100 päivää .verkkosivuilla. Siellä on julkistettu 25.8.2017 alkaen sadan päivän ajan yksi valokuvaaja päivittäin. Joukossa on Suomen eturivin valokuvataiteilijoita: mainos-, muoti-, muoto- ja luontokuvaajia, kuvajournalisteja ja dokumentaristeja.Tämän päivän kuvaaja on Jussi Leinonen.

Samassa rytmissä verkkosivujen kanssa valokuvat ovat nähtävissä myös Äkkigallerian ikkunassa Jyväskylässä osoitteessa Kauppakatu 5.

Sadantena päivänä 2.12.2017 juhlitaan suomalaista valokuvaa Jyväskylässä.

Turun tuomiokirkko, Turku Cathedral.

Normaali
Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Valokuvaus

Joulukuussa Aurinkorannikolla

Galleria