Kilpailu, Luonto, Näyttely, Tapahtuma, Valokuvaus

Vuoden Luontokuvaa juhlittiin Helsingissä

Tämä Siivetär-kuva on Vuoden Luontokuva -gaalassa esiintyneen Taru Rantalan oma suosikki. Kuva: © Taru Rantala.

Finlandia-talossa Helsingissä lauantaina 19.10.2019 vietetty Vuoden Luontokuva -festivaali tarjosi valtavasti silmänruokaa luonnonkauneuden ja valokuvien ystäville.

Aluksi esitettiin Vuoden Luontokuva -kilpailun semifinalisteja puolen tunnin ajan. Voi vain hämmästellä, miten upeita kuvia on jo näissäkin teoksissa, vaikka ne eivät kilpailussa aivan kärkeen sijoittuneetkaan.

Villiä luontoa Afrikassa

Sveitsiläinen Sony Ambassador ja National Geographic Explorer Chris Schmid on erikoistunut Afrikan luontoon ja villieläimiin, erityisesti isoihin kissapetoihin. Luonto on hänelle intohimo ja hän haluaa kertoa tarinoita – mukana on myös halu säilyttää luonnon kauneus ja monimuotoisuus.
Voit katsoa lyhyen esittelyn Chrisin työstä tästä linkistä.

Chris Schmid seuraa usein samoja eläimiä 2–3 viikkoakin. Ajasta suuri osa kuluu odotteluun, mikä vaatii kärsivällisyyttä. Hän ei käytä kuvissaan salamaa, vaan hyödyntää luonnonvaloa. Hän kuvaa myös luontoaiheisia dokumentteja.

Chris Schmidin Wild-nimisessä esityksessä nähtiin muun muassa hyeenoja, norsuja, leijonia, leopardeja, gorilloja ja krokotiileja. Yhdessä kuvassa oli leijonalauma puussa, mikä vaikuttaa oudolta, mutta kaikkeen löytyy selitys: sadekaudella ruoho on pitkää, johon saaliseläimet jäävät piiloon. Puusta leijona voi tähystää ja erottaa, minne kannattaa hyökätä.

Kuva: © Chris Schmid.

Hän on kuvannut myös jaguaareja Pantanalissa, joka on maailman suurimpiin kuuluva kosteikkoalue Brasilian lounaisosassa.

Lisätietoja Chrisistä löydät hänen verkkosivuiltaan.

Arktista luontoa Saamenmaassa

Antti Haatajan kirja Pohjoinen – jälkemme maailman laidalla ilmestyi viime vuonna 2018 Tammen kustantamana.

Sipoossa asuva kirjailija ja valokuvaaja Antti Haataja on erikoistunut arktiseen luontoon, monimuotoisuuteen, ilmaston lämpenemiseen ja eriarvoisuuteen. Hänen juurensa ovat Kainuun korpimetsissä ja Tenon jylhässä jokilaaksossa. Hän käyttääkin pohjoisesta alueesta nimitystä Saamenmaa – hän on itsekin saamelaistaustainen isoäitinsä puolelta.

Haataja teki yhdeksän vuoden aikana tuhansien kilometrien retkiä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa vaeltaen yksin erämaassa. Näiden matkojen tuloksena syntyi Pohjoinen – Jälkemme maailman laidalla -kirja. Tästä aiheesta oli hänen esityksensäkin.

Antti Haatajan kuvissa oli muun muassa naaleja, tunturipöllöjä ja sopuleita. Hän on kiinnostunut siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa eläinten käyttäytymiseen. Hän menestyi myös Vuoden Luontokuva -kilpailussa toisen sijan saaneella kuvallaan Kilpikaarnametso sarjassa Teoksia luonnosta.

Menestystä on tullut vieläkin isommassa kilpailussa, sillä Antti Haataja sijoittui toiseksi Lontoon luonnontieteellisen museon Wildlife Photographer of the Year 2019 -kilpailun Eläimet omassa elinympäristössään -sarjassa. Polar Night Hare -nimisessä kuvassa on jänis sinisävyisessä lumisessa maisemassa. Siihen lähetettiin noin 7 000 kuvaa eri puolilta maapalloa ja koko kilpailuun yli 48 000 kuvaa.

Aikaisemmin Antti Haataja on julkaissut yhdessä Pekka Sammal­lahden kanssa tietokirjan Tuulessa roihuaa maa – Kertomus Lapista, jäisestä merestä ja Saamen kansasta (Tammi, 2017). Se sai kunniamaininnan WWF:n Vuoden luontokirja -kilpailussa 2017. Antti Haatajan seuraava tietokirja ilmestyy vuonna 2021.

Kasvien kauneutta ja valohelmiä

Vuoden 2018 Luontokuva -kilpailun voittajan Taru Rantalan esityksen nimi oli Valohelmiä – runoja ilman sanoja. Hän kuvaa pääsääntöisesti lähiluontoa ja erityisesti kasveja kotiseudullaan Seinäjoella, Etelä-Pohjanmaalla.

Taru Rantala on erityisen ihastunut valopalloihin ja niitä olikin kuvissa runsaasti. Hän haluaa kuvillaan tavoittaa luonnon salaisen kauneuden ja kokee kuviensa olevan kuin sanattomia runoja. Häntä kiinnostavat rytmit, muodot ja värit. Hän taltioi kuviinsa pieniä yksityiskohtia: metsätähtiä, kastepisaroita, ruohonkorsia, mustikanvarpuja, heiniä ja kanervankukkia.

Taru Rantalan kuvat ovat lumoavan kauniita ja esimerkkejä siitä, kuinka kameran linssi voi vangita jotain sellaista, jota ei silmin huomaa. Jos vain valokuvaaja löytää ensin kohteet.

Kuva: © Taru Rantala.

Valaita, mursuja ja muita mereneläjiä Tromssassa

Valokuvaaja ja biologian professori Audun Rikardsen kertoi esityksessään eräästä mursusta, johon hän ehti luomaan erityisen suhteen pitkän kuvaussessionsa aikana.

Norjalaisen Canon-kuvaajan ja -ambassadorin Audun Rikardsenin esityksen nimenä oli Being creative in your own neighborhood eli Luovuutta omassa lähiluonnossa. Rikardsenin lähiluonto sattuu olemaan Tromssassa, Pohjois-Norjassa. Se on aluetta, jossa voi kuulla valaiden ääntelyä makuuhuoneeseensa. Sieltä on peräisin noin 95 prosenttia hänen kuvistaan.

Rikardsen on ammatiltaan biologian professori Tromssan yliopistossa. Hän on aina ollut kiinnostunut arktisen alueen karusta maisemasta, kulttuurista ja luonnosta niin merellä kuin maallakin. Hän on kehittänyt välineistöä, jolla saa samaan kuvaan vedenalaista ja -päällistä elämää. Hänen kuviinsa taltioituu niin pohjoisen maisemia revontulineen kuin eläimiä valaista jääkarhuihin ja kotkista lunneihin.

Rikardsenin kuvat ovat voittaneet monia palkintoja kansainvälisissä ja kansallisissa valokuvauskilpailuissa. Hän kertoikin esityksessään menestyneistä kuvistaan ja omista suosikeistaan. Voittojen takana on paljon epäonnistumista ja hyvin paljon odottelua. Hän korosti, että omista virheistä täytyy ottaa opikseen. Pitää myös olla sinnikäs ja olla luovuttamatta, jos on saanut mieleensä tietynlaisen idean kuvasta.

Audun Rikardsenin kuviin voi tutustua hänen kuvagalleriassaan.

Miekkavalas – tappajavalaaksikin kutsuttu – kohtaa kalastaja-aluksen. Kuva: © Audun Rikardsen.

Karhu ja korppi voittajakuvan aiheina

Vuoden Luontokuva -festivaali on Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma. Siellä oli esillä parhaimmisto kilpailuun osallistuneista 14 110 kuvasta. Tuomaristo valitsi ensimmäisellä kierroksella yhteensä 1 275 semifinalistikuvaa 450 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon selvisi 244 kuvaa 164 kuvaajalta.

Vuoden Luontokuva 2019 on Ville Heikkisen Karhu ja korppi.

Vuoden Luontokuva on Nisäkkäät-sarjan voittaja. Ville Heikkisen ottaman kuvan nimi on Karhu ja korppi. Kuva: © Ville Heikkinen.

Kilpailun tuomaristo arvioi otosta seuraavasti:
”Kuvassa on voimakas tarina, jota jaksaa lukea monta kertaa. Lapsuudessa luetut faabelit palaavat mieleen tätä mestariteosta katsellessa. Mitähän korppi tällä kertaa huijaa karhua tekemään? Sommittelu on todella tarkkaan mietitty. Siluetit ovat tarkkoja ja juuri oikeissa paikoissa. Eläinten asennot ovat hämmästyttävän teatraaliset. Puut ja niiden oksat koristelevat ja kehystävät kuvan. Tilanne, jossa kaikki elementit osuvat täsmälleen kohdalleen, ei synny hetkessä, vaan vaatii kärsivällisyyttä. Tätä on luontokuvaus parhaimmillaan: tuottaa elämyksiä niillekin, jotka eivät itse syystä tai toisesta pääse tuollaisiin paikkoihin.”

Ville Heikkinen on Vuoden Luontokuva -kilpailun historian neljäs kuvaaja, joka on onnistunut uusimaan voittonsa. Hän voitti kilpailun myös vuonna 2017 kuvallaan Talven odotus.

  • Vuoden Luontokuva
    Nisäkkäät-sarjan voittaja
    Ville Heikkinen, Kuhmo
  • Kasvit ja sienet
    Markku Pihlajaniemi, Kerava
  • Linnut
    Raija Väyrynen, Oulu
  • Maisemat
    Pekka Tuuri, Espoo
  • Muut eläimet
    Juha Haanpää, Kaarina
  • Sommittelu ja muoto
    Lassi Ritamäki, Espoo
  • Luonto ja ihminen
    Juha Kauppinen, Ivalo
  • Nuoret
    Lasse Kurkela, Kauniainen
  • Teoksia luonnosta
    Stefan Gerrits, Kirkkonummi

Vuoden Luontokuva -kilpailun yleisön suosikkikuvaksi valittiin Markku Pihlajaniemen Tulevaisuutta etsimässä, joka on samalla Kasvit ja sienet -sarjan voittajakuva.

Kuva: © Markku Pihlajaniemi.

Kilpailun tuomareina toimivat Juha Ahvenharju Vihdistä, Jyrki Kallio-Koski Oulusta, Iiris Niemi Helsingistä ja Jani Ylikangas Kokkolasta. Heidän lisäkseen viidentenä tuomarina loppukilpailuun päässeille kuville antoi omat pisteensä Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n äänestykseen osallistunut jäsenistö.

Festivaalimenossa ja Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspävillä Tuusuilassa oli mukana myös luonnonkuvauksen grand old man Hannu Hautala. Hänen uusin kirjansa on yhdessä Pekka Puntarin kanssa tehty Uljas valkoinen — Kansallislintumme laulujoutsen (Docendo 2018).

Kuvat esillä näyttelyissä

Vuoden Luontokuvat 2019 -näyttelykokonaisuus  kiertää seuraavan vuoden ajan ympäri Suomea. Kuvat ovat parhaillaan nähtävinä Luonnontieteellisen museon kahvilassa Helsingissä, Saimaan luonto- ja museokeskuksessa Savonlinnassa ja Suomen luontokeskus Haltiassa Espoossa.

Vuoden Luontokuva -kilpailun järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry. Yhdistykseen kuuluu 2 800 luontokuvauksen harrastajaa ja ammattilaista. Yhdistykseen ovat tervetulleita jäseniksi kaikki alasta kiinnostuneet, jotka haluavat oppia lisää luontokuvauksesta.

Ensi vuonna Vuoden Luontokuva -gaala pidetään lauantaina 17.10.2020 Turun Logomossa.

Tähän Vuoden Luontokuvat 2019 -roll upiin on valittu Nuoret-sarjassa toiseksi sijoittunut Vihreä tyrsky, jonka on taltioinut Topi Lähteenmäki.

 

 

Normaali
Kilpailu, Luonto, Messut, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Luonnonkauneutta Vuoden Luontokuva -festivaalissa

Jos olet luonnon ja valokuvauksen ystävä, vuoden huippuhetki on tarjolla lauantaina 19.10.2019 Finlandia-talossa Helsingissä.

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n Vuoden Luontokuva -kilpailu välittää katsojille uusia kuvakulmia Suomen luontoon
– sen karuuteen ja yltäkylläisyyteen. Kilpailulla on pitkät perinteet, nyt on menossa 39. vuosi. Yhdistykseen kuuluu noin 2 800 luontokuvauksen harrastajaa ja ammattilaista.

Kilpailussa yli 14 000 kuvaa

Vuoden Luontokuva -festivaalissa on esillä parhaimmisto vuoden 2019 kilpailuun osallistuneista 14 110 kuvasta. Tuomaristo valitsi ensimmäisellä kierroksella yhteensä 1 275 semifinalistikuvaa 450 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon selvisi 244 kuvaa 164 kuvaajalta.

Vuoden Luontokuva -festivaali on Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma ja Gaala, jossa julkistetaan Vuoden Luontokuva 2019 sekä muut kilpailussa palkitut kuvat.

Sarjoja on seuraavasti:

A. Kasvit ja sienet
B. Linnut
C. Maisemat
D. Nisäkkäät
E. Muut eläimet
F. Sommittelu ja muoto
G. Luonto ja ihminen
H. Nuoret
I. Teoksia luonnosta

Kilpailun tuomareina toimivat Juha Ahvenharju Vihdistä, Jyrki Kallio-Koski Oulusta, Iiris Niemi Helsingistä ja Jani Ylikangas Kokkolasta. Heidän lisäkseen viidentenä tuomarina loppukilpailuun päässeille kuville antoi äänestyksessä omat pisteensä Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäsenistö.

Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin lisäksi suosikkikuvaäänestys, johon osallistuivat Suomen Luonnonvalokuvaajien FB-ryhmän jäsenet.

Puoli päivää ohjelmaa

Vuoden Luontokuva -festivaaleille ovat kaikki luontokuvauksesta kiinnostuneet tervetulleita. Liput voi hankkia lippu.fi:stä tai paikan päältä, hinnat alkaen 11,50 €.

Messualueelle on vapaa pääsy. Siellä voi tutustua muun muassa uutuuskameroihin sekä muihin kuvausvälineisiin, luontomatkailuyrittäjien palveluihin, luontokirjallisuuteen ja -kuvanäyttelyihin.

Finlandia-talon ovet aukeavat klo 12 näyttelyyn ja esittelyalueelle. Klo 12.30 alkaen esitetään Vuoden Luontokuva -kilpailun semifinalisteja 30 minuutin ajan.

Klo 13.30 vuorossa on sveitsiläinen Sony Ambassador ja National Geographic Explorer Chris Schmid. Hänen esityksensä nimenä on Wild (Villi). Hän on erikoistunut Afrikan luontoon ja villieläimiin, erityisesti isoihin kissapetoihin.

Klo 14.15–14.45 vuorossa on kirjailija ja valokuvaaja Antti Haataja esityksellään Pohjoinen. Hän on erikoistunut arktiseen luontoon, monimuotoisuuteen, ilmaston lämpenemiseen ja eriarvoisuuteen. Yhdeksän vuoden aikana Haataja teki tuhansien kilometrien retkiä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Näiden matkojen tuloksena syntyi Pohjoinen – Jälkemme maailman laidalla -kirja.

Antti Haataja kertoo esityksessään lyhyesti myös työn alla olevasta tietokirjastaan, joka ilmestyy vuonna 2021.

Antti Haataja on erikoistunut arktiseen luontoon. Kuva: © Antti Haataja.

Tunnin tauon jälkeen eli siis klo 15.45 on vuorossa Taru Rantala esityksellään Valohelmiä. Hän voitti Vuoden 2018 Luontokuva -kilpailun Iltakello-kuvallaan. SeinäjokelainenTaru Rantala kuvaa pääsääntöisesti lähiluontoa ja erityisesti kasveja.

Tällä kuvallaan Taru Rantala voitii Vuoden Luontokuva 2018 -kilpailun – ensimmäisenä naisena koko kisan historiassa. Kuva: © Taru Rantala.

Klo 16.15 vuorossa on norjalainen Canon-kuvaaja ja -ambassador Audun Rikardsen. Hänen esityksensä nimenä on Being creative in your own neighborhood eli Luovuutta omassa lähiluonnossa. Hänen kuvansa ovat voittaneet monia palkintoja kansainvälisissä ja kansallisissa valokuvauskilpailuissa.  Audun Rikardsen kertoo esityksessään menestyneistä kuvistaan ja omista suosikeistaan.

Chris Schmidin ja Audun Rikardsenin englanninkieliset esitykset tulkataan suomeksi.

Ohjelmassa on tauko klo 17.00–18.00. Klo 18 palataan saliin ja festivaali huipentuu palkittujen kuvien esittelyyn tuomariston kommentein yhdeksässä eri sarjassa, yleisön suosikkikuvan julkistukseen ja lopulta Vuoden Luontokuva 2019 -voittajan julkistamiseen.

Linkki ohjelmaan löytyy täältä.

Kuvat kirjaksi ja kalenteriksi

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n mukaan ”Vuoden Luontokuva -kilpailun tavoitteena on kertoa suomalaisen luonnon moni-ilmeisyydestä, sen näkymistä ja tapahtumista sekä kuvaajien luonnossa kokemista elämyksistä ja oivalluksista. Vuoden Luontokuva on visuaalisesti näyttävä valokuva, joka osoittaa valokuvaamisen taitoa ja jonka keskeisenä sanomana on suomalainen luonto.”

Parhaat kuvat koostetaan myös valokuvateoksen muotoon. Vuoden Luontokuvat 2019 -kirja on kattava läpileikkaus vuoden parhaimpiin luontokuviin ja kuluneen vuoden luonnon tapahtumiin. Mukana ovat kaikki palkitut ja suuri joukko kilpailukuvia ynnä artikkeleita. Kirjaa voi ostaa muun muassa Luontokuvan kaupasta. Saatavana myös seinäkalenteri 2020.

Parhaat kuvat koostetaan myös valokuvateoksen muotoon. Vuoden Luontokuvat 2019-kirja on kattava läpileikkaus vuoden parhaimpiin luontokuviin ja kuluneen vuoden luonnon tapahtumiin. Mukana ovat kaikki palkitut ja suuri joukko kilpailukuvia ynnä artikkeleita. Kirjaa voi ostaa muun muassa Luontokuvan kaupasta. Saatavana myös seinäkalenteri 2020.

Normaali
Juomakulttuuri, Luonto, Matkakohde, Ruokakulttuuri, Tapahtuma, Valokuvaus

Kymmenen kivaa kesätapahtumaa 2019

Heinäkuu on jo yli puolenvälin, mutta vielä on kesää jäljellä! Ja tapahtumia, festareita ja kilpailuja. Tässä listaus muutamasta kiinnostavasta tapahtumasta. Osa on sellaisia, joihin itsekin osallistun, osa tapahtumista menee osaltani päällekkäin jonkun muun menoni kanssa. Kyllä harmittaa. Kesää olen venyttänyt hiukan syyskuun puolelle.

Luonnonvalokuvaajien Kesäpäivät 26.–28.7.2019 Tammelassa

Suomen Luonnonvalokuvaajien kaikille avoimet Kesäpäivät järjestetään 26.–28.7.2019 yhteistyössä Eerikkilä Sport & Outdoor Resortin kanssa Tammelassa. Kävijöillä on mahdollisuus tutustua luontokuvaukseen, luontokuvanäyttelyihin, yhteistyökumppaneiden tarjontaan sekä Eerikkilän monipuoliseen ympäristöön Etelä-Suomen kasvukeskusten keskiössä, Hämeen järviylängöllä. Eerikkilä Sport & Outdoor Resortissa on tarjolla edullista majoitusta.

Tapahtuman aikana on myös mahdollisuus tutustua sadan vuoden takaiseen elämäntapaan Korteniemen perinnetilalla ja kävellä Kyynäränharjun polkua Liesjärven kansallispuistossa sekä kiivetä näköalatorniin Torronsuon kansallispuistossa.

Kesäpäivät tarjoavat runsaasti mielenkiintoista ohjelmaa. Tule kuuntelemaan tunnettua suurpetokuvaajaa Seppo Pöllästä ja palkittua vedenalaiskuvaajaa Pekka Tuuria perjantaina 26.7., palkittua kirjailijaa, luontokuvaajaa ja toimittajaa Kimmo Ohtosta lauantaina 27.7. sekä tunnettua lintubongaria ja -kuvaajaa Kalle Larssonia sunnuntaina 28.7. Ja mikä hienointa, luontokuvauksen Grand Old Man Hannu Hautala on myös paikalla.

Hämeen Luontokeskuksessa on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä Vuoden luontokuvia: VLK2018-näyttely, VLK2017-näyttelyn sarjavoittajat ja VLK2019-kilpailun semifinalistikuvia esityksenä tasatunnein: perjantaina ja lauantaina klo 12–16 alkaen ja sunnuntaina klo 12-14. Vapaa pääsy.

Jos et ole ostanut etukäteen lippua tapahtumaan, niin ilmoittaudu messualueella Luonnonvalokuvaajien infopisteessä, jossa voit esimerkiksi ostaa päivälippuja, liittyä jäseneksi tai saada infoa tapahtumasta.

Mikäli haluat majoittua Kesäpäivä-viikonloppuna, niin ota yhteyttä 17.7. jälkeen Eerikkilän vastaanottoon, p. 0201 108 200 tai reception@eerikkila.fi.

Kuva: Eerikkilä.

Unikeonpäivät 26.–28.7.2019 Naantalissa

Kuva: VisitNaantali.

Suomen ja Valtakunnan Virallinen Unikeko™ 2019 heitetään mereen perinteitä noudattaen lauantaina 27.7.2019 klo 7.00 Naantalin vanhassa kaupungissa.

Vuorossa on 60. Unikeko, joka saa herätyksen perinteiseen tyyliin. Unikeonpäivän vietto on Naantalissa alkanut jo 1800-luvun puolella. Nykyinen Unikeon historia alkaa kuitenkin vuodesta 1959, tuolloin Unikeoksi valittiin vahtimestari Jaakko Sajo. Vuodesta 1970 alkaen Unikeon titteli on annettu kunnianosoituksena ja kiitoksena kaupunkilaisten hyväksi tehdystä työstä. Kuka saa nyt kylmän kylvyn?

Naantalin Unikeonpäivää vietetään nyt juhlatunnelmissa ja peräti kolme päivää. Päivän ohjelmaan kuuluu muun muassa aamulla alkava herätyskulkue, Unikeon mereen heitto, Unikeon kulkue, lasten pukukilpailu, kakkukisa sekä musiikki- ja teatteriesityksiä. Uudistuneilla markkinoilla voi käydä tänä vuonna Naantalin rannassa perjantaista sunnuntaihin.

Unikeonpäivän vietto aloitetaan jo perjantaina 26.7. Markkinat avautuvat klo 15 ja klo 17 alkaen tanssitaan Sekahaku ry:n ja Semitesin johdolla Kirkkopuistossa. Samassa paikassa on tuttuun tapaan ohjelmaa koko päivän lauantaina 27.7. Illalla on Unikekokonsertti: Kimmo Blomin ja Miracle Bandin Queen Show.

Maininta Naantalin juhlapäivästä löytyi myös yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin omalaatuisia turistikohteita kartoittavasta matkakirjasta Europe – Off The Wall. A Guide to Unusual Sights. Opas on julkaistu vuonna 1988.

Viime vuonna vietin Unikeonpäivää Ostravassa, Tšekissä ja tapasin yöasuisia pyöräilijöitä. Mutta olivatko he Unikekoja? Tarinan voit lukea täältä.Unikeonpäivän vietolla on pitkät perinteet ja siihen liittyy monia sanontoja. Velkualaiset ovat uskoneet: ”Jos unikeonpäivänä sataa, sataa seitsemän viikkoa yhtä perää.” Toivottavasti Naantalin aurinko karkottaa pois sadepilvet lauantaina 27.7.

Pentinkulman päivät 28.7.-4.8. Urjalassa

Pentinkulman päivät on valtakunnallinen kirjallisuustapahtuma, joka järjestetään heinä-elokuun vaihteessa Urjalassa, noin 50 kilometriä Tampereelta etelään. Siihen osallistuu vuosittain pari tuhatta kävijää. Tänä kesänä kirjallisuuspäivillä nautitaan lihan iloista ja pohditaan niiden kääntöpuolta sunnuntaista sunnuntaihin 28.7.–4.8.2019.

Monissa tapahtumissa yhdistyvät sanat ja sävelet Suomen eturivin kirjailijoiden ja muusikoiden esittäminä. Vuoden 2019 tähtinä tapahtumassa ovat: Mikael Saari, Sinikka Vuola, Tomi Kontio, Merja Larivaara, Laura Lindstedt, Jaakko Hämeen-Anttila, Pete Poskiparta, Anu Ojaranta, Leena Lehtolainen, Christian Rönnbacka, Kristiina Vuori, Arja Hopsu-Neuvonen, Anna-Leena Härkönen, Riku Korhonen, Karo Hämäläinen, Marja-Leena Kouki ja Mira Kivilä, Waltteri Torikka sekä Tomi Pulkkinen Trio.

Ohjelmassa on muun muassa Ruumis tulessa– eroottisen runon iltamat, Seniorisoppaa yli 65-vuotiaille, keskustelua erotiikasta ja rakkaudesta kirjoissa, Nainen – aina parhaassa iässä -konsertti, runousaamiainen, Kirjatori, Suuri valheilta ja mentalismiesitys, Kirjan juhla ja kirkkokonsertti.

Pentinkulmalla on tarjolla ohjelmaa myös lapsille ja kierroksia Pentinkulman kansallismaisemassa. Päivien aikana järjestetään myös legendaarinen E80-esikoiskirjailijaseminaari ja kirjoittajakursseja eri kohderyhmille.

Pentinkulman päiviä on järjestetty vuodesta 1978 alkaen kirjailija Väinö Linnan synnyinpitäjässä, Täällä Pohjantähden alla -trilogian idyllisissä maalaismaisemissa. Tapahtuman on perustanut Väinö Linnan seura ry, ja nykyisin se järjestetään yhteistyössä Urjalan kunnan kanssa.

Vegånia-tapahtuma 2.–3.8.2019 Turussa

Pienpanimo-oluen ja ruoan yhdistäminen onnistuu tänä vuonna Vegånian ja Ølfest-panimofestivaalin yhteistyön kautta entistä mukavammin. Kuva: Peetu Sillanpää.

Suomen ensimmäinen vegaaninen katuruokatapahtuma Vegånia muuttaa Turun Vanhan Suurtorin herkuttelijoiden keitaaksi perjantaista lauantaihin 2.–3.8.2019. Pääosassa on maukas, laadukas, kestävästi tuotettu ja eettinen ruoka.

Vegånia on koko kansan ruokakulttuuritapahtuma ihmisille, jotka haluavat nauttia kesästä, hyvästä ruuasta ja leppoisasta tunnelmasta. Tapahtumaan ovat tervetulleita kaikki uteliaista sekasyöjistä elämäntapavegaaneihin ja ohikulkijoista turisteihin. Ruokatori on pääsymaksuton.

Suurtorin tapahtumakokonaisuus täydentyy uudella musiikkitapahtuma VØLUMElla. Estradille nousevat esimerkiksi Cleaning Women, Teksti-TV 666, Aavikko ja Maustetytöt.

Pienpanimofestivaali Ølfest kuuluu myös kokonaisuuteen. Ølfest kerää pienpanimoita yhteen taatakseen asiakkailleen huurteisia makuelämyksiä. Tapahtuman tarkoituksena on fuusioida perinteikäs saksalainen Biergarten ja moderni käsityöläisolut yhteen.

Vegånian Ravintolaviikot laajentavat festivaalin myös muualle Turun katukuvaan. Ravintolaviikkojen aikana 22.7.–4.8. tusina turkulaista yhteistyöravintolaa tarjoaa tapahtuman mukaan nimettyjä erikoismenuja/-annoksia.

Rauma Blues 9.–10.8.2019

Elokuun toisena viikonloppuna, nyt jo 33. kerran, juhlitaan bluesin parhaimmiston tahtiin Rauma Bluesin teltta-areenalla kaupungin ydinkeskustassa. Lavalle nousee sekä kansainvälisiä että kotimaisia juurimusiikin huippuartisteja ja -kokoonpanoja.

– Olemme jo Rauma Bluesin alkumetreillä lukinneet musiikillisen linjamme juurimusiikkiin eli bluesiin ja sen johdannaisiin. Olemme siis keskittyneet tarjoamaan aitoa bluesia ja juurimusiikin ykkösartisteja, kertoo Rauma Bluesin Tunnu Pärssinen.

Perjantain 9.8. klubitilaisuuksissa esiintyvät The Blues According To John Primer, Café Sali klo 19.00–20.30, Haavisto, Roots & Partanen Play Elmore, Ravintola Buena Vista klo 20.30–22.00 ja Ilkka Rantamäki $ The Bluesbrokers Feat. Jukka Gustavson, Ravintola Kallio, klo 22.30 alkaen.

Lauantain 10.8. pääkonsertin esiintyjinä ovat Shemekia Copeland, John Primer & The Real Deal Blues Band, John Németh, Trickbag sekä Wentus Blues Band.

Porilaisten ja turkulaisten on mahdollista päästä vierailemaan kodikkailla pikkufestareilla, Rauma Bluesin pääkonsertissa, kätevän festarikuljetuksen kyyditsemänä: bussi tuo festarivieraat Porin ja Turun keskustasta suoraan pääkonserttiin ja vie konsertin päätyttyä takaisin kotiin.

Kullanhuuhdonnan MM-kilpailut Tankavaarassa 5.–10.8.2019

Tankavaaran Kultakylässä järjestetään Kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskilpailut. Ne avataan maanantaina 5. elokuuta ja ne jatkuvat aina lauantaihin 10. päivään saakka, jolloin kisataan finaalissa. Myös ensikertalaiset ovat tervetulleita kilpailuun. Ennen MM-kisoja järjestetään Kullanhuuhdonnan SM-kisat 2.–3. elokuuta.

Kukin kisaaja saa huuhdottavakseen ämpärillisen hiekkaa, johon on kätketty kultajyväsiä. Jokaisesta hukatusta jyväsestä tulee aikasakko. Kaikki hiput nopeimmin löytänyt voittaa.

Laajasti maailmalle levinnyt tapahtuma on alkanut Tankavaaran Kultakylästä vuonna 1977. Nyt kilpailu palaa jälleen Suomeen – Lapin kultaryntäyksestä tulee kuluneeksi tasan 150 vuotta. Ennen varsinaisia kisoja ohjelmassa on ilmoittautuneille Kulta-Lapin historiaan tutustumista.

Tankavaarassa riittää tekemistä. Siellä voi tutustua Tankavaaran Kultamuseoon, joka esittelee kultaryntäysten historiaa maailmanlaajuisesti. Lisäksi lapsille on maailmanmestaruuskisojen kunniaksi luvassa ohjattua toimintaa. Iltaisin nautitaan livemusiikista: Kultakylän tapahtumateltassa esiintyy kisojen ajan joka ilta rock- ja bluesbändejä.

Tankavaara sijaitsee aivan Urho Kekkosen kansallispuiston rajalla. Tankavaaran läheisyydessä hienoja päiväretkikohteita ovat myös kuuluisa Pyhä-Nattanen sekä Tankajoki.

Loviisan Wanhat Talot 24.-25.8.2019

Loviisan Wanhat Talot avaavat jälleen ihastuttavien vanhojen loviisalaistalojen ja puutarhojen ovet suurelle yleisölle. Loviisa toivottaa kävijät tervetulleiksi historian, antiikin, taiteen, musiikin, hyvän ruuan ja kirpputorien keskelle.

Tapahtuman aikana on avoinna 38 talokohdetta Vanhasta viinatornista Pitkänpöydän taloon ja Kuukerpallista Everstin linnaan. Jälkimmäinen on vuonna 1901 rakennettu kivinen jugendtalo. Loviisan uusi kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blom hankki isänäidinisän talon haltuunsa viime vuonna. Linnassa on nyt meneillään mittava peruskorjaus.

Päivien aikana on paljon oheisohjelmaa, muun muassa Aleksanterinkadun käsityömarkkinat, Keräily- ja antiikkimarkkinat, Umo Helsinki Jazz Orchestran konsertti, Herkkupuisto, kävelykierros historiallisessa alakaupungissa sekä Wanhassa Wara Parempi -seminaari.

Talokohteet ovat avoinna lauantaista sunnuntaihin klo 10–17. Rannekkeen hinta on 18 euroa, ja se on voimassa koko viikonlopun; alle 12-vuotiaat lapset veloituksetta ja yli 20 hengen ryhmä á 15 euroa.

Juttuni vuoden 2016 tapahtumasta voit lukea täältä.

TIETOKIRJA.FI 28.–29.8.2019 Helsingissä

Tietokirjallisuusfestivaali TIETOKIRJA.FI järjestetään keskiviikkona ja torstaina 28.─29.8.2019 Tieteiden talolla Helsingissä. Teemana on tänä vuonna Rikottuja rajoja.

Tapahtumassa kuullaan erilaisia paneelikeskusteluja ja haastatteluja muun muassa maapallon rajoista, tekoälystä, faktan ja fiktion rajankäynnistä, poliittisesta puheesta, elämäkerran kirjoittamisesta ja kansallisten kuvien rikkomisesta. Lisäksi aiheina ovat esimerkiksi työelämän rajat, arjen ilmastoteot, lasikaton rikkojat, rakoileva Eurooppa, median murros, sankaritarinat lastenkirjallisuudessa ja sukupuolen moninaisuus.

Mukana on noin sata esiintyjää eri aloilta. Kahden päivän aikana lavalle nousevat esimerkiksi Irja Askola, Pekka Haavisto, Kaarina Hazard, Antti Heikkinen, Karo Hämäläinen, Sirkka Hämäläinen, Kari Enqvist, Mia Kankimäki, Teemu Keskisarja, Anna Kortelainen, Elina Lappalainen, Antti Nylén, Helena Petäistö, Helena Ruuska, Minna Rytisalo, Syksy Räsänen, Ville Tietäväinen ja Johanna Vehkoo. Lisätietoja esiintyjistä löydät täällä.

TIETOKIRJA.FI järjestetään joka toinen vuosi, tänä vuonna seitsemättä kertaa. Aiemmista tapahtumista tutut ohjelmanumerot Elämäni tietokirjat ja Miten minusta tuli tietokirjailija saavat jatkoa. Lisäksi Tietokirjaraati arvioi ajankohtaisia tietokirjoja.

TIETOKIRJA.FI on osa maanantaista sunnuntaihin 26.8.–1.9.2019 vietettävää tietokirjaviikkoa. Sen aikana on päivittäin tietokirjallista ohjelmaa. Kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy.

Fotofestival 7.9.2019 Hangossa

Valokuvaustapahtuma Hanko Fotofestival on syntynyt rakkaudesta luontoon, valokuvaan ja Hangon ihanaan valoon. Hanko ja sen lumoava luonto on kautta aikojen inspiroinut valokuvaajia. Järjestäjänä on Hanko Foto Festival ry. Olen ollut mukana kaikkina vuosina.

Valokuvafestivaali alkaa jo perjantaina 06.09.2019 klo 18.00–20.00 Pre-Fotoparty-tilaisuudella HSF Marinessa, vierasvenesatamassa.

Tapahtuma järjestetään lauantaina 7.9.2019 ja sen teemana on Citylife. Luennot pidetään Hangon kaupungintalolla klo 9 alkaen. Päivän aloittaa BioFoto Finlandin  PechaKucha-esitys. Aamupäivän esiintyjinä ovat Tiina Puputti aiheenaan Hetken kuvia – valoa, varjoja ja ohikiitäviä hetkiä katukuvauksessa. Mikael Rantalainen puolestaan kertoo Stadin lumosta.

Iltapäivän luennoijina ovat Stefan Bremer otsikolla Keskeltä ja täysillä, Markku Pajunen aiheenaan Valokuvia huumorilla tai ilman – ideasta kuvaksi ja Cata Portin otsikolla 5 minuutin potretti.

Klo 18.30 alkaen nautitaan perinteinen FotoDinner Ravintola Makasiinissa. Klo 21.30 alkaen katsellaan valokuvia Regatta Span ulkoseinässä.

Vuoden 2017 tapahtumasta voit lukea täältä.

Mitkä ovat sinun lempitapahtumasi kesäaikana?

Normaali
Tapahtuma, Valokuvaus

Tule mukaan luonnonvalokuvaajien kesäpäiville

Kuva: Eerikkilä.

Suomen Luonnonvalokuvaajien kaikille avoimet kesäpäivät järjestetään 26.–28.7.2019 yhteistyössä Eerikkilä Sport & Outdoor Resortin kanssa Tammelassa.

Kartta Eerikkilän alueesta. Kartta: Eerikkilä Sport & Outdoor Resort.

Pidätkö luontokuvauksesta, lintujen tarkkailusta, retkeilystä tai vaikkapa kanootilla melomisesta? Mukavaa nähtävää ja koettavaa riittää varmasti kaikille.

Kesäpäivillä kävijöillä on mahdollisuus tutustua luontokuvaukseen, luontokuvanäyttelyihin, yhteistyökumppaneiden tarjontaan sekä Eerikkilän monipuoliseen ympäristöön Tammelassa.

Kävijät voivat myös tutustua sadan vuoden takaiseen elämäntapaan Korteniemen perinnetilalla ja kävellä Kyynäränharjun polkua Liesjärven kansallispuistossa sekä kiivetä näköalatorniin Torronsuon kansallispuistossa..

Eerikkilä Sport & Outdoor Resortissa on tarjolla edullista majoitusta. Suomen Luonnonkuvaajat SLV ry:n jäsenille on luvassa myös muita etuja. Jos liityt jäseneksi nyt, niin saat edut käyttöösi.

Eerikkilä sijaitsee Etelä-Suomen kasvukeskusten keskiössä, Hämeen järviylängöllä. Helsinkiin ja Turkuun on matkaa 100, Tampereelle 120, Jyväskylään 240 ja Vaasaan 320 kilometriä.

Laita päivämäärät kalenteriisi ja seuraa tapahtumatiedotusta muun muassa SLV:n Facebook-sivuilla.

Korteniemen perinnetila. Kuva: Kari Wahlgren

Kuva: Eerikkilä Sport & Outdoor Resort.

Liesjärvi. Kuva: Eeva Mäkinen/Eerikkilä Sport & Outdoor Resort.

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Näyttely, Puisto, Puutarha, Valokuvaus

Luontoa museossa ja puutarhassa

Pääsisäänkäynti museoon.

Natural History Museum Lontoossa on oiva kohde lapsiperheille ja kaikille museoiden ystäville. Siellä voi ihmetellä luonnon monimuotoisuutta ja kehitystä.

Natural History Museum sijaitsee Cromwell Roadilla, Etelä-Kensingtonissa. Se on ollut nykyisellä paikallaan vuodesta 1881. Roomalaista tyyliä edustavan päärakennuksen on suunnitellut brittiläinen arkkitehti Alfred Waterhouse. Aikaisemmin kokoelmia oli osana British Museumia.

Naapurissa Exhibition Roadilla on tiede- ja tekniikkamuseo Science Museum ja maailman suurin sisustusesineiden museo Victoria and Albert Museum.

80 miljoonan kokoelma

Luonnonhistoriallisen museon pääkokoelmat ovat kasvitiede, hyönteistiede, geologia, paleontologia ja eläintiede. Kaikkiaan museon kokoelmissa on yhteensä 80 miljoonaa näytettä tai esinettä, muun muassa kasveja, eläimiä, fossiileja, kiviä, mineraaleja sekä kirjoja ja taideteoksia.

Museoon tutustuu noin viisi miljoonaa kävijää vuosittain. Se on Iso-Britannian kolmanneksi suosituin käyntikohde ja Lontoon toiseksi isoin museo.

Museo on myös  Euroopan arvostetuin systemaattisen biodiversiteettitutkimuksen keskus, jossa tutkitaan muun muassa biolääketieteeseen, maapallon kehitykseen, ekologisiin prosesseihin, kasvi- ja eläinkuntaan sekä evoluutioon liittyviä asioita.

Museoon on vapaa pääsy. Ennen sisäänpääsyä on turvatarkastus.

Näin vain pienen osan museosta. Se tarjoaa tutkittavaa ja katseltavaa tuntikausiksi. Museosta löytyy myös ravintola ja kahviloita, joissa voi levätä ja saada syötävää ja juotavaa. Museokaupasta voi ostaa matkamuistoja ja tuliaisia.

Luonnonvalokuvien näyttely

Nähtävillä olisi ollut myös mielenkiintoinen Wildlife Photographer of the Year 2017 -näyttely, jossa on esillä 100 parasta ko. kilpailuun osallistunutta työtä. Kaiken kaikkiaan kilpailussa oli mukana noin lähes 50 000 valokuvaa ja kuvaajia 92 maasta.

Näyttely on enää vain hetken Lontoossa, jonka jälkeen se lähtee kiertämään Isoon-Britanniaan ja ulkomaille.

Laitan tämän museon nähtävyyslistalle seuraavaa Lontoon matkaa varten.

Moderni lisärakennus täydentää vanhaa rakennusta.

Elävää luontoa takapihalla

Museon takana voi tutustua pieneen Wildlife Garden -alueeseen. Se oli mukana London Open Square Gardens -tapahtumassa. Sinne olinkin varsinaisesti menossa. Lisää juttua avoimista puutarhoista voit lukea täältä.

Puutarha on avattu vuonna 1995 ja siellä on yli 3 130 kasvi- ja eläinlajia.

Puutarhassa oli pieni lammikko lumpeineen ja vesilintuasukkaineen.

Normaali
Luonto, Majoitus, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuvaus

Hyviä valoja etsimässä Kökarissa

Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien perinteinen kevätretki suuntautui 18.‒20.5.2018 saaristoluontoon Kökariin.

Yhteysalus Skiftet kuljetti meidät Korppoosta Kökariin.

Matkaan lähdettiin Turusta muutamalla autolla. Korppoon Galtbyssä lastauduimme yhteysalus Skiftetiin. Matka Ahvenanmaan kohteeseemme kesti noin 2,5 tuntia.

Ruotsinkielinen Kökar on Suomen toiseksi pienin kunta, jossa on 232 asukasta. Sen pinta-ala on 2 165 km², josta vain 64 km² on maata ja loput sisävettä ja merta.

Majapaikkanamme oli idyllinen saaristohotelli Brudhäll Hotel & Restaurang, joka sijaitsee Karlbyn kylässä. Samaan kylään sijoittuu suuri osa Kökarin palveluista.

Kunta on tosin ollut ilman kauppaa muutamien kuukausien ajan, mutta rakenteilla on juhannuksena aukeava uusi valintamyymälä. Voi vain kuvitella, miten hankalaa on asua saaressa ja hankkia ruoat ja päivittäistavarat merimatkan takaa.

Brudhällin rannassa toimii myös vierasvenesatama. Sieltä pääsee lähtemään myös Källskärin retkille.

Brudhäll Hotel & Restaurang.

Brudhäll Hotel & Restaurang venesatamasta nähtynä.

Auringonlaskun ihailua kirkonmäeltä

Lauantaina majoittumisen jälkeen lähdimme Kökarin kirkolle Hamnöön saarelle. Pyhän Annan kirkko on vuonna 1784 valmistunut, pääosin harmaakivestä tehty torniton pitkäkirkko. Se on näkemisen arvoinen kuten myös kirkon takana olevat keskiajalta peräisin olevat, katetut fransiskaaniluostarin rauniot. Kirkon takana on iso kallio merimaisemineen.

Kökarin Pyhän Annan kirkko on rakennettu vanhan luostarikirkon raunioille.

Palasimme hotelliin illalliselle. Tarjolla oli alkuruokana siikatartar pohjanaan ahvenenmaalainen musta leipä, pääruokana voissa paistettua ahvenfilettä ja valkoviinikastiketta. Tyrnisorbet ja kahvi viimeistelivät aterian.

Illalla oli vielä aikaa valokuvaukselle. Ryhmä lähti uudestaan kirkonmäelle, jossa oli luvassa kuvakulmia saariston iltaan ja auringonlaskuun.

Nämä sängyt kutsuivat aikaisen aamuheräämisen vuoksi jo varhaisessa vaiheessa iltaa.

Kreivin saari Källskär

Lauantaiaamun ohjelmaan kuului retki Källskärin saareen, joka on Kökarin suosituimpia matkakohteita. Källskär on tunnettu vapaaherra, ”kreivi” Göran Åkerhielmin asumana saarena ja hänen itselleen luomana omalaatuisena maailmana rakennuksineen, vestoksineen, puutarhoineen ja satamineen.

Kuvausryhmä lähdössä päiväretkelle Källskäriin. Minä jäin rannalle ruikuttamaan kyynärsauvoineni. Saariretki olisi ollut hankala liikuntarajoitteiselle. Kuljin hotellin lähiympäristössä, nautin rauhallisesta maalaismaisemasta ja auringonpaisteesta.

Saarelle on myös tultu vuosisatojen ajan ihailemaan Källskärin kannua, joka on yksi Ahvenanmaan tärkeimmistä luonnonmuistomerkeistä. Se on noin neljän metrin korkuinen jääkauden kannun muotoon muovaama kivi, eräänlainen käänteinen hiidenkivi. Kannun näkee parhaiten veneestä.

Källskärin kannun muotoja ja värejä. Kuva: Risto Savolainen.

Viikonloppuun ajoittuivat brittien kuninkaalliset häät, jossa Meghan ja Harry saivat toisensa. Ja kyllä, oli meilläkin kisastudio kuohujuomineen.

Hotellin ystävällinen väki kantoi television yläkerrasta alakertaan hääkatsomoa varten.

Retkipäivän jälkeen maistui kananfilee rakuunakastikkeessa lohkoperunoiden kera. Jälkiruokana oli vadelmasorbet tai jäätelöä.

Illalla lähdimme vielä kuvailemaan. Olin mukana ryhmässä, joka ajeli katsomaan saaren toista reunaa. Maiseman ominaispiirteinä oli punainen maantie kivilajinaan Ahvenanmaan graniitti sekä katajat ja kivet. Pelloilla ja niityillä näimme useita kauriita hyppelemässä nopeaan tapaansa.

Karlbyn raittia venesatamasta hotellille päin.

Lähellä luontoa

Lainasin hiukan tätä terassia auringonottoon. Rauhaani häiritsi vain liian lähellä pörräävä ampiainen.

Luonto oli muutoinkin vahvava mukana koko viikonlopun ajan. Aurinkoinen sää sai meren saarineen kimmeltämään. Muutama käärmekin nähtiin, joista yksi ui hotellin rannassa. Källskärissä vilahti minkki. Punkit olivat mukana puheissa ja niistä tehtiin havaintojakin. Punkkisyyni taisi kuulua itse kunkin iltarutiiniin.

Linnuista nähtiin ainakin merikotka, mustakurkku-uikkuja, joutsenia ja tietysti lokkeja.

Keskusteluissa tuli esille, että ajan myötä ja ihmisten vanhetessa valokuvausretken luonne on muuttunut mukavuudenhaluisempaan suuntaan. Ennen suuri osa mukana olijoista olisi lähtenyt etsimään kuvattavaa hyvissä aamuvaloissa anivarhain. Nyt uni voitti ja kuvausajat olivat pääosin aamupäivällä ja illalla.

Kiitollisin mielin kotiin

Sunnuntaina nautittiin rauhassa aamupalaa Brudhällin monipuolisesta aamiaispöydästä. Osa lähti vielä ottamaan viimeisiä Kökar-kuvia. Yhdentoista jälkeen autot suuntaisivat lauttarantaan.

Jouduimme tovin odottelemaan, mutta sekin aika käytettiin joko merimaisemien tai lintujen kuvaukseen tai jutteluun pääkaupunkiseudulta tulleen toisen kuvaporukan kanssa ‒ sieltä löytyi tuttujakin.

Kotimatka kesti yhteysaluksella ja sitten autolla Korppoosta Turkuun muutamia tunteja. Tuliaisina lienee joitakin tuhansia kuvia Kökarin maisemista asukkeineen.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno retkikokemus upeassa säässä luonnonkauneuden keskellä hyvin palvelevassa hotellissa maukkaine aterioineen. Minne ensi vuonna lähdetään?

 

Normaali
Henkilö, Luonto, Matkustaminen, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Naiset, jotka kulkevat omia luontopolkujaan II

Nainen, kamera ja saappaat, jotka ovat luotu kulkemaan. Askeleet voivat viedä lähimetsään tai kauemmas eksoottisen luonnon jäljille Huppuvuoria ja Grönlantia myöten.

1980-luvun Camel Bootsin mainosslogania mukaileva otsikko on lainattu Sari Suonpään esityksestä Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäivillä Tuusulassa lauantaina 10.3.2018. Siellä kuultiin kaikkiaan kymmenen naisen tarinoita kuvineen. Heistä osa on valokuvauksen ammattilaisia ja osa harrastajia.

Halusin esitellä näitä valokuvaavia ja upeiden luontokohteiden perässä reissaavia naisia. Jaoin esittelyt kahteen postaukseen, joista ensimmäinen löytyy täältä. Tässä toisessa osassa esittelen kuvaajat Pirjo Lindfors, Kaisa Peltomäki, Tea Ahjosaari ja Kirsi MacKenzie.

Jääkarhuja valtakunnassaan

Luonnolla on tärkeä rooli helsinkiläisen Pirjo Lindforsin elämässä. Hän vaeltaa mielellään metsissä ja vuorilla sekä jokien ja merten rannoilla etsimässä luonnonvalon kauneutta. Valokuvaus on antanut hänelle uusia tapoja tutkia luontoa kaikessa sen monimuotoisuudessa.

Pirjo Lindfors esitti kuvia ja multimediaesityksen Jääkarhun valtakunnasta. Hän oli kuvaamassa arktisen alueen luontoa viime vuoden kesäkuussa Huippuvuorilla.

Matkalaiset kulkivat Origo-laivan kyydissä, mutta tekivät sieltä käsin muutaman tunnin kumiveneretkiä. Joskus herätys saattoi tulla keskellä yötä, jos näköpiirissä oli jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Jäävuoret, pohjoinen valo ja eläimet tekivät Pirjoon vaikutuksen.

Huippuvuorilla asuu enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä. Kameran muistiin tallentuikin kuvia näistä isoista valkoisista karhuista, mutta myös muun muassa huippuvuortenpeuroista, myrskylinnuista, jäälokeista, partahylkeistä, mursuista ja ryhävalaista.

Jääkarhujen jäljillä kulkeminen ei ole vaaratonta puuhaa. Niinpä retkikuntien mukana täytyy olla aina opas kivääri aseenaan.

Kuva: Pirjo Lindfors. Jääkarhut taistelevat saaliista.

Mantsuriankurkia Hokkaidolla

Kuva: Kaisa Peltomäki. Valkoista valkosella. Mantsuriankurjista piirtyvät vain musta-punaiset yksityiskohdat lumista taustaa vasten.

Oululainen Finnature Oy:n toimitusjohtaja Kaisa Peltomäki esitteli lintukuviaan lähinnä yrityksensä järjestämältä kuvausmatkalta Hokkaidon saarelta Japanista. Siellä voi kuvata muun muassa mantsuriankurkia, laulujoutsenia ja kuningasmerikotkia.

Kaisa suosii lintukuvissaan taiteellista otetta, ei niinkään tarkkoja lentokuvia. Perusta hänen mieltymykselleen luotiin jo lapsuudessa, jolloin Kaisa harrasti maalausta ja kävi kuvataidenäyttelyissä.

Kaisa on ihastunut niin sanottuihin yläsävy- eli high key -kuviin. Nämä antavat kohteelleen valokylvyn. Kuvan pitää olla yhtä aikaa kirkas ja osin ylivalotettu, mutta tummissa sävyissä tulee näkyä sävyeroja. Kuvat näyttävät kevyiltä ja ilmavilta.

Talvipäivillä järjestetyn perinteisen kuvakisan voitti juuri Kaisa. Kilpailukuvakseen hän oli valinnut kotinsa takapihalta otetun tilhikuvan.

Arktinen hulluus vie vaikka Grönlantiin

Turkulaisen Tea Ahjosaaren esitys oli nimeltään Kuvia reissuiltani. Kuvista Tea tunnistaa myös sielunmaisemiaan.

Tea kertoi kiiinnostuneensa ensin luonnossa liikkumisesta. Ensimmäisen vaelluksen jälkeen siitä tuli hänelle elämäntapa. Hänelle on mieluista viettää viikonloppu patikoimalla vaikkapa kansallispuistoissa. Myös ulkosaaristo keväisin ja syksyisin viehättää Teaa.

Teaa kiehtovat myös meret, vuoret ja jäätiköt. Hän onkin reissannut muun muassa Sarekin kansallispuistossa Pohjois-Ruotsissa, Huippuvuorilla ja Grönlannissa. Tea tunnistaa omakseen jonkinlaisen ”arktisen hulluuden”. Hän vietti viime kesänä 27 päivää Itä-Grönlannissa, jota Tea kuvasi huikean kauniiksi ja hänet täysin lumonneeksi paikaksi.

Teaa ei kylmyys pelota. Eikä hyinen vesikään, sillä Tea liikkuu mielellään myös melomalla. Grönlannissa hän teki kaksi kahdeksan päivän melontaretkeä, joista toinen suuntautui Kulusukista pohjoiseen ja koilliseen Sermiligaq-vuonon pohjukkaan ja toinen Ammassalikin saaren ympäri.

Valokuvaaminen on tullut mukaan vähitellen ja osaksi retkiä lähinnä kauniiden maisemien tallentamiseen.

Kuva: Tea Ahjosaari. Maisemaa Grönlannin länsirannikolta, Ilulissatin jäävuonon jäävuorista.

Pohjolan maagiset maisemat

Helsinkiläinen kieltenopettaja Kirsi MacKenzie aloitti valokuvauksen vuonna 2011. Hän on jo nimekäs, erityisesti unenomaisista maisemakuvistaan tunnettu kuvaaja, joka on palkittu myös kansainvälisissä kilpailuissa.

Kirsin mukaan valokuvasta tulee puhutteleva, kun siihen liittyy tarina. Hänelle on tärkeää näkeminen, uteliaisuus ja seikkailu.

Viime vuonna ilmestyi Kirsin kirja, Docendon kustantama Pohjolan maagiset maisemat. Siinä on kuvia Jyllannin dyyneiltä Grönlannin jäätiköille, Skånen pyökkimetsistä Lofoottien vuonoille ja Kolin kansallismaisemasta Islannin laavakentille. Kirsi on siis matkustanut maisemiensa perässä Pohjoismaissa.

Teos toimii myös luontokuvaajan oppaana avaten uusia näkökulmia. Kirsi neuvoo, kuinka syntyy sommittelultaan upea maisemakuva valoa ja luovia tekniikoita hyödyntäen. Kirjan tekstit ovat sekä suomeksi että ruotsiksi.

Kirsin Pohjolan maagiset maisemat -valokuvia voi käydä ihastelemassa Galleria Verandassa, Finlandia-talossa 14.5.2018 saakka.

Kuva: Kirsi McKenzie. Baikalin järvi, Siperia, Venäjä, maaliskuu 2018.

 

 

Normaali