Henkilö, Kaupunki, Museo, Näyttely, Valokuvaus

Loviisan paparazzi Aatos Åkerblom

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta.

Loviisan kaupungin museossa on mielenkiintoinen näyttely loviisalaisesta Aatos Åkerblomista ja hänen 1960- ja 1970-luvun valokuvistaan. Hänen hengenheimolaisekseen voitaneen lukea turkulainen Timo Saarniemi, joka kuvasi paikallista musiikkikulttuuria.

Paparazzi-näyttelyn esittelytekstiä.

Loviisan kaupungin museossa on esillä Aatos Åkerblomin jäämistöstä löytyneitä valokuvia. Ne on ottanut talteen ja digitalisoinut Eddie Bruce, loviisalainen keräilijä. Näyttely on saanut nimen Paparazzi.

Åkerblom oli kameroineen kaikkialla

Aatos Åkerblomin välineistöä näyttelyn vitriinissä.
Aatos Åkerblomilla oli käytössään myös vakoilukamera.

Vaikka Loviisassa ei tainnut olla juurikaan julkisuuden henkilöitä valokuvattaviksi, Aatos Åkerblom (1916–1997) oli kuin paparazzi. Hänen toimintaansa kuvataan näin: ”Hän dokumentoi tiloja, joita kukaan muu ei ollut keksinyt valokuvata. Hän pääsi kameroineen kaikkialle ja oli aina valmiina nappaamaan kuvan ennen kuin hetki oli ohi.”

Aatos Åkerblomin takki ja liivit. Taustalla omakuva.

Hän kuvasi kaikenlaisia ihmisiä lapsista ja nuorista alkoholisteihin ja kaupan myyjistä herrakerholaisiin. Hänestä kerrotaan myös: ”Aatos Åkerblom oli kameroineen paikalla aina, kun kaupungissa tapahtui. Hän kuvasi onnettomuudet, urheilukilpailut ja kiertävät tivolit. Hän pääsi aina kaikkialle ja oli useimmiten ensimmäisenä paikalla. Kun presidentti Kekkonen oli metsästysretkellä Loviisan metsissä, oli Aatos Åkerblom metsästysseurueen mukana.”

Aatos Åkerblomin omakuva.
Nuori nainen muovikasseineen. Housujen lahkeen leveydestä päätellen kuva on 1970-luvulta.
Valokuvaaja on tarttunut valppaana hetkeen.
Miesten arkipäivää.
Aatos Åkerblomin ikuistamaa nuorisoa.

Juuri metsästys olikin Aatos Åkerblomin toinen harrastus, luvalla ja luvatta. Hän harrasti myös mehiläisten hoitoa, josta tuli myös hänen elantonsa. Hän rakennutti 21-vuotiaan mehiläispaviljongin, kaksi- ja puolikerroksisen pikku talon hunajalinkoineen ja lukuisine mehiläispesineen.

Erakko ja kummajainen

Aatos Åkerblom oli myös erakko, mutta joitakin ystäviä hänellä oli. Häntä pidettiin kummajaisena ja outona, mutta kilttinä. Toisinaan hän saattoi olla kameransa kanssa liian tungettelevainen. Hänellä oli myös mielenterveysongelmia, joihin hän sai apua sairaalasta. Kamera kulki sinnekin. Hän myös matkusteli laajalti Euroopassa.

Hänen jäämistössään on paitsi valokuvia, myös paljon kirjeenvaihtoa. Nekin ovat nyt Eddie Brucen hallussa, joka ei ole vielä ehtinyt käymään läpi kaikkea aineistoaan.

Huvudstadsbladetin näyttelyä koskeva artikkeli sai otsikon: Lovisas Andy Warhol. Siinä todetaan, ettei Aatos Åkerblom saanut eläissään 15 minuutin julkisuuttaan, mutta runsain mitoin sitä monta vuotta kuolemansa jälkeen.

Huvudstadsbladetin toimittaja oli vaikuttunut näyttelystä.

Eddie Bruce piti museossa marraskuun alussa luennon Valokuvaaja Aatos Åkerblom – vastakohtien mies. Siitä on peräisin osa tämän postauksen tiedoista. Luento on nähtävissä ainakin jonkin aikaa museon YouTube-kanavalla.

Timo Saarniemi, hengenheimolainen Turusta

Aatos Åkerblomin tarinaan tutustuessani tuli mieleeni, että loviisalaisella kameramiehellä on ollut jossain mielessä hengenheimolainen Turussa, jossa vaikutti rockantropologiksi mainittu Timo Saarniemi (1942–2005). Hän oli mustine nahkahousuineen, kameroineen ja polkupyörineen tuttu näky osakunnissa, klubeilla, konserteissa ja festivaaleilla. Olen hänet itsekin nähnyt osakuntakeikoilla 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.

Timo Saarniemi toimi äidinkielen opettajana Espoossa, mutta vapaa-aika kuului ”menossa ja meiningissä” Turussa. Hän talletti laajasti Ruisrockin historiaa aina sen alusta asti. Hän sai tittelin ”stranger in the night”, yön muukalainen, joksi hän itsekin tunnustautui. Hänet tunnettiin myös ahkerana mielipidekirjoittajana.

Facebookissa on hänelle omistettu sivu The Legacy of Timo Saarniemi, jossa julkaistaan hänen ottamiaan valokuvia. Hänen aihepiirinsä on toinen kuin pikkukaupungin arkipäivää kuvanneen Aatos Åkerblomin. Valokuvat ovat impressioita turismista, rockista, festareista ja nuorisomuodista 1960-luvulta 2000-luvun alkupuolelle.

Saarniemen kokoelma valokuvineen on Kansallisarkiston Turun toimipaikan (aik. Turun maakunta-arkiston) omistuksessa. Hänen tuotantoaan löytyy runsaasti myös Turun kaupunginkirjaston kotiseutukokoelmasta. Hänen keräämäänsä materiaalia oli esillä Impressiot ovat minun!” -näyttelyssä Turussa vuonna 2012. Hänestä löytyy myös haastattelu YouTubesta.

Paparazzi 4.5.2021–27.2.2022

Loviisan kaupungin museo
Komendantintalo
Puistokatu 2
Avoinna ti–pe, su klo 12–16
kesä–elokuu ti–su klo 11–17

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Normaali
Kilpailu, Kuva, Luonto, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Suomen, Ruotsin ja Kiinan luonnonihmeitä Vuoden Luontokuva -gaalassa

Tuote/palvelu saatu: Suomen Luonnonvalokuvaajat ry SLV*

Vuoden Luontokuva -gaalassa Finlandia-talossa 23.10.2021 esiintyi kaksi suomalaista ja kaksi ruotsalaista maineikasta luontokuvaajaa. Heidän esityksensä veivät katsojat suomalaiseen vanhaan metsään ja vedenalaiseen maailmaan, ruotsalaisiin lintumaisemiin sekä ihastelemaan kiinalaista eläimistöä.

Valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija Heikki Willamo tunnetaan tummien metsien tulkkina. Hän kuvaa mielellään vanhan metsän elämää ja tunnelmaa eli sellaisen metsän, joka on ohittanut suositellun hakkuuajan ja jossa on paljon lahopuuta ja päällyskasveja.

Heikki Willamo on kiinnostunut myös muinaisesta kalliotaiteesta ja myyteistä kuvien takana. Samoin häntä kiehtoo ihmisen ja eläinten välinen suhde ja yhteys niin nykyisin kuin myös menneinä aikoina.

Hömötiaisen muotokuva

Heikki Willamo on tehnyt yksin tai yhteistyönä muiden kanssa parikymmentä valokuvateosta, kuten Myyttinen matka, Vuosi metsässä sekä Viimeiset vieraat – elämää autiotalossa. Hän on pitänyt valokuvanäyttelyitä, kuvaesityksiä ja luentoja niin Suomessa kuin ulkomailla. Hän myös kirjoittaa ja kuvittaa lehtiartikkeleita.

Heikki Willamon esityksen nimenä oli Metsä minussa, joka on myös hänen viimeisimmän kirjansa nimi. Esitys päättyi hömötiaisen muotokuvaan. Linnun hän löysi vanhan metsän ja avohakkuualueen rajalta. Jos katsoo kuvaa tarkkaan, voi nähdä linnun pupillista heijastuvan aution maiseman – mitä lie lintu tuumaa, kun sen elinympäristö tuhoutuu? Jos ei ole metsää hömötiaiselle, ei ole kohta hömötiaistakaan, joka luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi.

Kuva – © Heikki Willamo: Hömötiainen.

Kohtaamisia veden alla

Toisena kotimaisena esiintyjänä oli yli kolmekymmentä vuotta vedenalaista luontoa kuvannut Pekka Tuuri. Se on hänelle harrastus ja intohimo, johon liittyy uteliaisuus ja halu tietää enemmän. Hän kuvaa luontoa ja vedenalaista maailmaa käyttämällä snorkkelia ja sukelluslaitteita.

Pekka Tuuri avaa kuvillaan katselijoille aivan uuden ja kiehtovan maailman ja tuo eteemme järviemme, jokiemme ja meriemme eliölajeja. Hänen esityksensä oli nimeltään Kohtaamisia veden alla. Hän on kuvannut niin vesikasveja, hylkyjä, kaloja ja muita vedessä eläviä.

Kuva – © Pekka Tuuri: Sammakko.

Tänä vuonna Vuoden Luontokuvaksi valittiin Pekka Tuurin hieno vedenalaiskuva Liskomies, jossa on kuvattuna manteri, vesilisko. Pekka Tuuri on Vuoden Luontokuva -kilpailun historian viides kuvaaja, joka on uusinut voittonsa. Aiempi voitto tuli vuonna 2010 Kasvit-sarjan kuvalla Kohti valoa.

Kuva – © Pekka Tuuri: Liskomies.

Pekka Tuurin kirja Vedenalainen Suomi ilmestyi vuonna 2013 WSOY:n kustantamana. Kirjasta sanotaan näin: ”Vedenalainen Suomi tarjoaa ainutlaatuisen laajan näkökulman katseilta kätkettyihin maailmoihin. Poikkeuksellisen hieno valokuvateos antaa kattavan käsityksen vesistöjen väriloistosta, niiden monimuotoisesta faunasta, maisemista ja tuhansien hylkyjen hautausmaista. Asiantuntevat tekstit selittävät ja syventävät katselukokemuksen visuaalista lumoa.”

Vedenalainen Suomi on myös Pekka Tuurin ylläpitämä Facebook-sivu.

Seuraavassa kirjassaan Pekka Tuuri esittelee kaikki suomalaiset kalalajit. Kirjan nimenä tullee olemaan Kalojen kauneus.

Yön saalistaja ja muita lintuja

Ruotsalainen Canon Ambassador Jonas Classon esiintyi etäyhteyden välityksellä, mikä sujui hyvin. Hän kuuluu Euroopan nuorten lintukuvaajien parhaimmistoon ja on saavuttanut runsaasti tunnustusta kyvyllään vangita kuvaan linnun luonne ja persoonallisuus.

Jonas Classon sai kunniamaininnan kuvallaan Night Hunter Lontoon Natural History Museumin järjestämässä Wildlife Photographer of the Year 2020 -kilpailussa. Kuvassa on lapinpöllö kuutamossa.

Kuva – © Jonas Classon: Night Hunter.

Night Hunter (Yön saalistaja) oli myös hänen esityksensä nimi.
– Lintujen kuvaaminen on aina ollut tärkein tavoitteeni ja sen saavuttaminen on ollut pitkä ja hidas prosessi. Nyt elän unelmaani todeksi, sanoi Jonas.

Hänen tavoitteenaan on vahvistaa ihmisen ja luonnon välistä sidettä kuviensa, luentojensa, kirjojensa ja näyttelyidensä kautta. Hän on esittänyt vuodesta 2016 saakka kuviaan Marieberg Galleriassa Örebrossa.

Jonas on nuoresta iästään huolimatta julkaissut jo kaksi kirjaa. Niistä ensimmäinen on nimeltään Svart album, joka kertoo valosta pimeässä. Se kertoo siitä, kuinka luonnosta, linnuista ja valokuvauksesta tuli valo teini-ikäiselle Jonakselle vaikeana aikana, jolloin hän vietti useamman vuoden sairaalassa.

Kuva – © Jonas Classon: Metso (Tjädertupp).

Toinen kirjoista on aivan uusi, lokakuussa ilmestynyt Lappuggla – skogens dolda väsen. Kirjan tekstit ovat kirjailija Anna Frosterin.

Luonnonihmeitä Kiinassa

Ruotsalainen valokuvaaja Staffan Widstrand on palkittu monissa kansainvälisissä kuvakilpailuissa. Hän käyttää myös titteleitä National Geographic Explorer sekä Sony Europe Imaging Ambassador.

Staffan Widstrandkin on tehnyt useita valokuvakirjoja, joista yhdessä valokuvaaja Magnus Lundgrenin kanssa tehty Papua – bland paradisfåglar och djävulsrockor valittiin lokakuussa Vuoden 2022 Pandakirjaksi; valitsijana oli Ruotsin WWF. Suomessa valitaan Vuoden luontokirja.

Staffan Widstrand on Wild Wonders of China -hankkeen johtaja ja yksi sen perustajista. Hankkeessa toimivat useat kansainväliset ja kiinalaiset luonnonvalokuvaajat sekä Wild Wonders of Europe -hanke, WWF ja Sony Europe Imaging Ambassadors.Wild Wonders -alueita on Kiinan ja Euroopan lisäksi Papua sekä kansainvälinen alue, Wild Wonders International.

Staffan Widstrand kertoi tämän päivän Kiinasta sekä sen ainutlaatuisesta luonnosta ja kulttuuriperinnöstä – kuvia eläimistä  ja linnuista, joita emme ole aikaisemmin nähneet ja jotka tuntuvat epätodellisilta. Hänen esityksensä nimi oli Wild Wonders of China – Unseen, Unexpected, Unforgettable (Ihmeellinen Kiina – ennennäkemätön, yllättävä, unohtumaton).

Kiina sai ainakin minun mielessäni uusia ulottuvuuksia, kun Staffan Widstrand kertoi, että Kiinassa on enemmän suojeltuja alueita prosentteina pinta-alasta kuin Ruotsissa ja Suomessa.

Himalajantragopaani. Tangjiahen kansallinen suojelualue, Kiina.
Kuva: © Staffan Widstrand/wildwondersofchina.com.
Gaoligongshanin puusammakko, Gaoligongshan-vuoret, Yunnan, Kiina.
Kuva: © Staffan Widstrand/wildwondersofchina.com.

Ensi vuonna 22.10.2022

Vuonna 2022 järjestetään 42. Vuoden Luontokuva -kilpailu. Sen tulokset julkistetaan festivaalissa, joka pidetään lauantaina 22.10.2022 myöhemmin ilmoitettavassa paikassa. Laita päivä jo kalenteriin ja tule katsomaan upeita kuvia niin kilpailuun osallistuneiltakin ja gaalaesiintyjiltä.

Kilpailukuvien latausaika alkaa tammikuussa ja kestää tammi-helmikuun vaihteeseen. Seuraa Suomen Luonnonvalokuvaajien verkkosivuja ja somekanavia.

*Olen Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n hallituksen jäsen.

Normaali
Kilpailu, Kuva, Luonto, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Liskomies voitti Vuoden Luontokuva -kilpailun

Liskomies voitti Vuoden Luontokuva 2021 -kilpailun

Tuote/palvelu saatu: Suomen Luonnonvalokuvaajat ry SLV*

Vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri voitti luontokuvakilpailun vesiliskosta otetulla kuvalla. Kilpailuun osallistui yhteensä 13 110 kuvaa.

Vuoden Luontokuva -kilpailun tulokset julkistettiin lauantaina 23.10.2021 Finlandia-talossa. Vuoden Luontokuvaksi valittiin Pekka Tuurin Liskomies-kuva, jonka eksoottisesta tilanteesta ja tunnelmasta tuomaristo viehättyi.

Kilpailun tuomaristo kehui kuvaa näin:
– Vesiliskon maailma avautuu kuvassa hienona kokonaisuutena. Hääasuinen liskokoiras leijuu kutulammikossaan kuin avaruudessa. Vedenpinnan tuolla puolen maisemaksi piirtyy eläimen arkisempi ympäristö. Kuvaan on upeasti saatu mukaan myös vedenpäällistä maisemaa pilviä myöten. Taustan metsä ja tumma ranta täyttävät kuva-alan hyvin. Eläin sijoittuu kuvassa oikeaan kohtaan ja sen asento on mainio sormia ja hännänpäätä myöten.

Pekka Tuuri on kokenut ja menestynyt vedenalaiskuvaaja, joka on harrastanut lajiaan noin 30 vuotta. Edellinen kilpailuvoitto tuli 11 vuotta sitten Kasvit-sarjassa kuvalla Kohti valoa.Vuoden Luontokuva -kilpailun kahden kokonaisvoiton ohella hän on saavuttanut vuosien varrella viisi muuta sarjavoittoa.

Kuva: Pekka Tuuri – Liskomies.

Kilpailun parhaimmisto valittiin yli 13 000 kuvan joukosta

Vuoden Luontokuva -kilpailu keräsi tänä vuonna 13 110 kuvaa kaikkiaan 826 eri kuvaajalta. Kilpailussa on yhdeksän sarjaa. Yksi sarjavoittajista valitaan Vuoden Luontokuvaksi.

Tuomaristo valitsi semifinalisteiksi yhteensä 1 197 kuvaa 450 kuvaajalta. Niistä palkintosijoista kisaamaan ja finalistikuvien joukkoon pääsi 251 kuvaa 149 kuvaajalta. Tuomaristo pisteytti finalistikuvat, ja jokaisesta sarjasta pääsi loppukilpailuun 10 parasta, siis yhteensä 90 kuvaa.

Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin myös suosikkikuvaäänestys Suomen Luonnonvalokuvaajien Facebook-ryhmän jäsenille. Yleisö valitsi suosikikseen Hannu Männyn Isi, munkin on nälkä!

Kilpailun tuomareina toimivat Paavo Hamunen Kuusamosta, Jukka Palm Vantaalta, Antti Siponen Riihimäeltä ja Tiina Törmänen Kemistä. Heidän lisäkseen viidentenä tuomarina loppukilpailuun päässeet kuvat pisteytti Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäsenäänestykseen osallistunut jäsenistö.

Sarjojen voittajat

Muut eläimet, Vuoden Luontokuva
Pekka Tuuri
                  

Kasvit ja sienet                               
Timo Vesterinen

Kuva: Timo Vesterinen – Lehdet ja etana.

Linnut                                            
Stefan Gerrits

Kuva: Stefan Gerrits – Kamppailu.

Maisemat                                        
Aku Kankaanpää

Kuva: Aku Kankaanpää – Vesihämähäkit.

Nisäkkäät                                       
Heikki Suoraniemi

Kuva: Heikki Suoraniemi – Keskellä ei mitään.

Luonnon yksityiskohdat ja muodot
Juhani Kosonen

Kuva: Juhani Kosonen – Viimeinen laskeutuminen.

Luonto ja ihminen                          
Jussi Ahokas

Kuva: Jussi Ahokas – Suomalaista elämää.

Nuoret (alle 18 v)
Julius Isotalo

Kuva: Ladon kehykset – Julius Isotalo.

Vapaa ja luova
Hannu Ahonen

Kuva: Hannu Ahonen – Sydämeni on kevyt kuin perhonen.

Vuoden Luontokuva -kilpailun pääpalkinto on 10 000 euroa. Kaikkiaan kilpailussa jaettavien palkintojen ja julkaisupalkkioiden yhteisarvo on yli 40 000 euroa. Valokuvien parhaimmisto julkaistaan Vuoden Luontokuva -kirjassa ja -kalenterissa.

Kaikki palkitut 37 kuvaa ovat nähtävissä verkossa osoitteessa www.vuodenluontokuva.fi.

Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttely

Vuoden Luontokuvasta, kilpailun sarjavoittajista sekä muista kilpailussa palkituista kuvista muodostuu Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttelykokonaisuus, joka kiertää seuraavan vuoden ajan ympäri Suomea.

26.10–5.12.2021
Luonnontieteellinen museo, museokahvila
Pohjoinen Rautatiekatu 15, 00100 Helsinki
Avoinna ti-ke klo 9–17, to klo 12–20, pe klo 12–19,
La klo 10–17, su klo 10–16

27.10.2021–9.1.2022
Suomen luontokeskus Haltia
Nuuksiontie 84, 02820 Espoo
Avoinna ti-su klo 10–17, suljettu 23.–27.12.

3.11.2021–2.1.2022
Yllästunturin luontokeskus Kellokas
Tunturintie 54, 95970 Äkäslompolo
Avoinna 1.–28.11. ma–su klo 9–16, 29.11.–31.12. ma-su klo 9–17
Suljettu 24.–25.12.

4.–5.12.2021
Tampereen Kirjamessut – Kirjafestarit
Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, 33100 Tampere
Avoinna la klo 9–19, su klo 9–17

10.12.2021–9.1.2022
Heinolan Lintuhoitola
A. F. Aironkatu 3, 18100 Heinola
Avoinna ma-to klo 7–16, pe-su klo 7–14

Vuoden Luontokuva -kilpailun tavoitteena on kertoa suomalaisen luonnon moni-ilmeisyydestä sekä kuvaajien luonnossa kokemista elämyksistä ja oivalluksista. Vuoden Luontokuva on visuaalisesti näyttävä valokuva, joka osoittaa valokuvaamisen taitoa ja jonka keskeisenä sanomana on suomalainen luonto.

Vuoden Luontokuva -kilpailun järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry. Yhdistykseen kuuluu noin 3 000 harrastajaa ja ammattilaista. Vuoden Luontokuva -festivaali on Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma.

*Olen Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n hallituksen jäsen.

Normaali
Kilpailu, Matkakohde, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Vuoden Luontokuva 2021 -festivaali 23.10.2021

Yhteistyössä: Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry

Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma Vuoden Luontokuva 2021 -festivaali järjestetään lauantaina 23.10.2021 Finlandia-talossa, Helsingissä. Tule katsomaan upeita kuvia Suomen luonnosta.

Kuva: Arja Vesterholm – Tukka hyvin – kaikki hyvin (VLK2021-semifinalisti).

Tilaisuudessa julkistetaan Vuoden Luontokuva 2021 sekä muut kilpailussa palkitut kuvat, yhteensä 37 kuvaa.

13 110 kuvasta valittiin 90 loppukilpailuun

Kilpailuun toimitettiin 13 110 kuvaa yhteensä 826 kuvaajalta. Tuomaristo valitsi ensimmäisellä kierroksella yhteensä 1 197 semifinalistikuvaa 450 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon selvisi 251 kuvaa 149 kuvaajalta.

Tuomaristo pisteytti finalistikuvat, ja jokaisesta sarjasta pääsi loppukilpailuun 10 parasta, yhteensä 90 kuvaa. Ne tuomaristo pisteytti vielä uudelleen.

Kilpailun tuomareina toimivat Paavo Hamunen Kuusamosta, Jukka Palm Vantaalta, Antti Siponen Riihimäeltä ja Tiina Törmänen Kemistä. Lisäksi Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n äänestykseen osallistunut jäsenistö antoi loppukilpailuun päässeille kuville omat pisteensä.

Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin lisäksi suosikkikuvaäänestys, johon pääsivät ottamaan osaa Suomen Luonnonvalokuvaajien FB-ryhmän jäsenet.

Gaalassa kotimaisia ja ulkomaisia huippukuvaajia

Vuoden Luontokuvat 2021 -gaalassa Finlandia-talolla esiintyvät kotimaiset ja ruotsalaiset huippukuvaajat: valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija Heikki Willamo ja vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri sekä Ruotsista luontokuvaaja, Canon Ambassador Jonas Classon ja Sony Europe Imaging Ambassador, luontokuvaaja, National Geographicin tutkimusmatkaaja ja kirjailija Staffan Widstrand. Sekä Classonin että Widstradin esityskielenä on englanti.

Ohjelma

12.00 Näyttely ja esittelyalue aukeavat

12.30 Vuoden Luontokuva 2021 -kilpailun semifinalisteja (multimedia 1, kesto 20 minuuttia)

13.00 Vuoden Luontokuva 2021 -kilpailun semifinalisteja (multimedia 2, kesto 20 minuuttia)

13.20 Tauko

Gaala

14.00 Canon Ambassador Jonas Classon (etäyhteys): Night hunter – Yön saalistaja

14.30 Valokuvataiteilija, luontokuvaaja, ja kirjailija Heikki Willamo: Metsä minussa

15.15 Tauko

15.45 Vedenalaismaailman erikoiskuvaaja Pekka Tuuri: Kohtaamisia veden alla

16.30 National Geographic Explorer, Sony Europe Imaging Ambassador Staffan Widstrand:
Wild Wonders of China – Unseen, Unexpected, Unforgettable
Ihmeellinen Kiina – ennennäkemätön , yllättävä, unohtumaton

17.15 Tauko

18.00 Vuoden Luontokuva 2021:
Voittajan julkistus ja palkitut kuvat, tuomariston kommentit, yleisön suosikkikuvan julkistus

19.00 Tilaisuus päättyy

Kuva: Pertti Rasp – Biodiversiteetti (VLK2021-semifinalisti).

Messualueella esittelyjä ja näyttelyitä

Tapahtuman messualueella on nähtävänä muun muassa uutuuskameroita ja muita kuvausvälineitä, piilokojuja, luontokirjallisuutta sekä luontokuvanäyttelyitä. Messualueelle vapaa pääsy.

Esittely- ja näyttelyalueella (lista voi vielä täydentyä):

  • Artest Oy / Jari Nieminen
  • Artic Camera / Jouni Männistö
  • Canon
  • Finnature
  • Jaana Kotamäki (kirjamyynti)
  • Eija Kujansuu (näyttely)
  • Kuusamo Nature Photography
  • Naturkai / Kai Hypen (kirjamyynti)
  • Olympus
  • Rajala Pro Shop
  • Reaxon
  • Sony
  • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry
  • Suomen Luonto
  • Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttely

Finlandia-talolla: Gaala-yleisön suosikkikuvaäänestys. Osallistuneiden kesken arvotaan Rajala Pro Shopin 300 €:n arvoinen lahjakortti.

Lisätiedot: www.luontokuva.org ja www.vuodenluontokuva.fi.

Liput: lippu.fi ja paikan päältä klo 12–16. Liput alkaen 11,50 €.

Itselle tai lahjoiksi kirjoja ja kalentereita

Vinkki: hanki joululahjat jo hyvissä ajoin. 41. Vuoden Luontokuvat (2021) -kirjoja ja Luontokuva 2022 -kalentereita voi ostaa Finlandia-talolta. Kilpailun parhaimmiston osuus on laaja: kirjassa on mukana lähes 200 kilpailukuvaa ja sivuja on sama määrä.

Vuoden Luontokuvat 2021 -kilpailun sadosta on koostettu tyylikäs seinäkalenteri.

Kirjoja ja kalentereita voi ostaa myös Luontokuvan kaupasta.

Kuva: Jaana Paasovaara – Valmiina talveen (VLK2021-semifinalisti).

Normaali
Henkilö, Matkakohde, Näyttely, Valokuva, Valokuvaus

Onnea Hannu 80 vuotta!

Suomen luonnonvalokuvauksen edelläkävijä, grand old man Hannu Hautala täyttää 80 vuotta 12. toukokuuta 2021. Lämpimät onnittelut!

Hannu Hautala oli mukana Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivillä sekä Vuoden Luontokuva -festivaaleilla Finlandia-talossa lokakuussa 2019.

Tästä blogista näyttää nyt tulevan korkean iän saavuttaneiden onnittelusivusto, mutta sekä 109-vuotta täyttänyt bloggaaja Dagny Carlsson että luontokuvaaja ja -kirjailija Hannu Hautala ovat mielestäni muistamisen arvoisia ja molemmat heistä liittyvät tämän blogin aihepiiriin ainakin hiukan mutkan kautta.

Dagny Carlssonia en ole koskaan tavannut, mutta Hannu Hautala on ollut läsnä monissa samoissa tilaisuuksissa kuin minäkin niin Hanko Fotofestivalissa kuin Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvi- ja Syyspäivillä. Hän on huikeista saavutuksistaan ja ansioistaan kunniatohtoriutta myöten säilyttänyt mutkattoman ja kursailemattoman hannumaisen tyylinsä.

Puhekin on tunnistettavaa eteläpohjalaista, vaikka Hannu on jättänyt synnyinseutunsa Töysän Etelä-Pohjanmaalla vuosikymmeniä sitten kokeillen ensin pääkaupunkia, mutta muuttaen myöhemmin pohjoisen luonnon äärelle Kuusamoon. Juureni ovat myös Etelä-Pohjanmaalla ja on jotenkin hykerryttävää kuunnella Hannun puhetta; se kuulostaa hyvin kotoiselta.

Muistan myös elävästi sen, kuinka Hannu muutamia vuosia sitten vielä könysi Gustavelundin auditoriossa luonnonvalokuvaajien päivillä pöytärivin yli istuimelleen. Jalassa olivat huopaiset tuohivirsut.

Juhlat syyskuussa

Hannu ei vietä syntymäpäiviään nyt keväällä, vaan juhlii vasta syyskuussa Kuusamo Nature Photo -tapahtumassa 9.–12.9.2021. Silloin on hänen mukaansa luvassa ainakin kuvaesityksiä Hannu Hautala -seminaarissa sekä italialaisia vieraita. Niin tapahtuma kuin maestro itse kutsuvat paikalle juhlimaan. Hannun videotervehdyksen voi katsoa täältä.

Jos haluaa muistaa Hannu Hautalaa merkkipäivän vaiheilla, sen voi tehdä lahjoittamalla sopivan summan hänen nimikkosäätiöönsä. Sieltä tullaan myöntämään apurahoja nuorille luonnonvalokuvaajille.

Uusia kirjoja

Hannu Hautala on tehnyt vuosien varrella kymmeniä kirjoja valokuvistaan. Ensimmäisen teoksensa hän julkaisi vuonna 1968 ja se oli nimeltään Erämetsän elämää.

Nyt on julkaistu tai myöhemmin on tulossa lisää kirjoja. Hannu Hautalan uutuus on tehty yhteistyössä italialaisen Domenico Ruiun kanssa. Kirjan tekstit ovat tekstit Fabrizio Carbonen. Teos kertoo kuvin ja sanoin kahdesta erilaisesta maailmasta, välimerellisestä sardinialaisesta ja Suomen pohjoisesta, pääosin kuusamolaisesta luonnosta. Kirja on nimeltään Squardi Paralleli – Samansuuntaiset katseet. Kirjaa saatavana vain Hannu Hautala luontokuvakeskuksesta.

Syksyllä ilmestyy Siltalan kustantamana teos Hannu Hautala – Sata parasta. Kirjan tekstit on kirjoittanut Juha Kauppinen. Kirjan sata kuvaa on valikoitu Hannu Hautalan valtavasta kuva-arkistosta, jonka suuruudeksi on mainittu 1,5 miljoonaa kuvaa. Juha Kauppinen kietoo parhaiksi valittujen kuvien ympärille tarinan Hannu Hautalan mittavasta urasta ja sen merkityksestä.

Syyskuussa ilmestyvä kirja Hannu Hautala – Sata parasta.

Syyskuussa ilmestyy myös toinen Hannu Hautala -aiheinen kirja, joka on luokiteltu elämäkerraksi. Asialla ovat lehti- ja taidevalokuvaaja Juha Metso ja toimittaja Anna-Stiina Nykänen. Docendon julkaisema teos on nimeltään Hannu Hautala — Legendan perintö ja se on jatkoa Helsingin Sanomissa ilmestyneelle artikkelille Vielä yksi kuva (HS 26.10.2020).

Kirjasta kerrotaan näin: ”Hannu Hautala asettuu paljaana kuviin ja tekstiin. Hän kertoo senkin, miltä tuntuu, kun elämä – ja ehkä myös ihmiskunta – lähestyy loppuaan.”

Kirja on kunnianosoitus Hannu Hautalalle ja siinä pohdiskellaan näitäkin kysymyksiä: ”Miksi juuri Hannu Hautalasta tuli luontokuvauksen mestari, vaikka kukaan ei häntä kannustanut? Miten hän loi kansainvälisen uran? Miten hänen vaikutuksensa näkyy ja tuntuu seuraavissa sukupolvissa?”

Hannusta omakuvapostimerkki

Matkailukeskus Karhuntassu on julkaissut Hannusta omakuvapostimerkin. Sitä saa ainoastaan Karhuntassusta noutamalla tai tilaamalla sähköpostitse osoitteesta info@kuusamo.fi tai puhelimitse 040 860 8365.

Yksittäinen merkki kortin kanssa maksaa 4 euroa ja 10 merkkiä kortin kanssa 35 euroa.

Valokuvia nähtävillä Kuusamossa ja Helsingissä

Hannu Hautala luontokuvakeskus löytyy Matkailukeskus Karhuntassusta Kuusamosta. Se palvelee kaikenikäisiä kuusamolaisesta luonnosta, luonnon valokuvaamisesta ja tutkimisesta kiinnostuneita. Keskuksessa 150 neliön näyttelytilassa ovat esillä Hannu Hautalan vaihtuvat klassikkokuvat ja merkittävimmät työt.

Keskuksessa on myös vaihtuvan näyttelyn tila, Kuukkelisali, joka on varattu ensisijaisesti suomalaisten ja kansainvälisten luontokuvaajien digitaalisessa ja perinteisessä muodossa esitettäville valokuville ja kuvaesityksille. Nyt siellä on nähtävissä Pentti Turusen näyttely Teno kesäkuun loppuun saakka.

Hannun kuvia on nähtävillä myös Finlandia-talolla Helsingissä, jossa on Suomen Ammattiluontokuvaajat ry:n näyttely . Se on nimeltään Nature Exposed – Ikkuna luontoon ja on avoinna 31.05.2021 saakka.

Tässä yhteisnäyttelyssä on esillä teoksia kymmeneltä suomalaiselta ammattiluontokuvaajalta. Hannu Hautalan lisäksi näyttelyn kuvaajia ovat Päivi Arvonen, Jaana Kotamäki, Seppo Pöllänen, Benjam Pöntinen, Arno Rautavaara, Katja Ronkainen, Raimo Sundelin, Hannu Vallas ja Markus Varesvuo.

Kuvauskohteina ovat olleet eläimistä muun muassa joutsenet, pingviinit ja muut linnut, sudet ja liito-oravat ja maisemista puolestaan aavikko, usvamaisemat, saariston talvi, jääkauden muovaama Suomi sekä luonnon siveltimen jäljet.

Näyttely on avoinna Finlandia Cafén aukioloaikoina näyttelytila Verandassa maanantaista perjantaihin klo 9.00–18.00.

Lippu salkoon Hannulle

Hannu Hautala signeeraa minulle Markku Turusen kirjoittamaa elämäkertaansa Nokikkain Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivillä vuonna 2014.

En ole koskaan vieraillut Hannu Hautalan luontokuvakeskuksessa enkä Kuusamo Nature Photo -tapahtumassa. Tänä vuonna olisi kyllä erityisen painava syy käydä siellä. Helsinkiin saattanen päästäkin toukokuun aikana.

Hannua lämpimästi onnittelee yksi eteläpohjalainen ja nyt jo Turunkin flikka. Kun liput kohotetaan salkoon 12.5.2021, niin ajattelen niiden juhlistavan maamme luonnonvalokuvauksen uranuurtajaa – J. V. Snellman ja suomalaisuuden päivä menee siinä ohessa.

Normaali

Taideteos, Valokuvaus

Meanderi (pyörätelineillä)

Kuva
Henkilö, Luonto, Näyttely, Valokuva, Valokuvaus

Eva Roos omilla luontopoluillaan

Sarjassani Nainen, joka kulkee omia luontopolkujaan on vuorossa Eva Roos. Hän on löytänyt uudestaan valokuvauksen nuoruusvuosien jälkeen. Nyt Eva vaeltelee metsissä ja merten rannoilla kameran kanssa.

Espoolainen Eva Roos käyttää nyt yhtenä tittelinään luontokuvaajaa. Juuret harrastukseen syntyivät jo lapsuudessa, sillä hänen setänsä oli valokuvaaja ja Eva sai lainata isän järjestelmäkameraa. Hän jopa kehitti itse valokuvia pimiössä.

Harrastus jäi pitkäksi aikaa opiskelun, työn ja perheen vuoksi. Uusi innostus syntyi digikameroiden myötä. Kiinnostavin kuvauskohde olivat ensin ihmiset, katukuvaus.
– Ihmisten haluttomuus tulla kuvatuksi kuitenkin siirsi katsettani enemmän luontoon, Eva kertoo.

Satumaisia kuvia merestä ja metsästä

Eva on aina tykännyt olla luonnossa, ja hän viettänyt kaikki kesänsä Turun saaristossa. Meri onkin hänen suosikkikuvauskohteitaan.
– Sen eri olosuhteisiin voi liittää monia tunnetiloja, kuten rauhallisuus, yksinäisyys, ystävällisyys, viha, raivo ja vapaus. Värit voivat vaihdella harmaasta ruusunpunaiseen ja kullanväriseen, Eva kuvailee.

Evalle mieluisia ovat meren lisäksi metsät.
– Mitä enemmän ne muistuttavat ruotsalaisen taiteilija John Bauerin satumetsiä, sen parempi.

Evan tavoitteena ei ole ollut metsästää kameralla vaikeasti saavutettavia eläimiä, eikä dokumentoida harvinaisia kasveja. Hän on halunnut välittää luonnossa kokemiaan tunnelmia.

Evan luontovalokuvia on usein pidetty tunnelmiltaan satumaisina. Hän on miettinytkin, ovatko lapsuuden sadut, kuten John Bauerin peikkometsät, Elsa Beskowin pienoismaailman marjat ja sienet tai Tove Janssonin meri- ja saaristokuvaukset vaikuttaneet hänen omiin luontokokemuksiinsa.

Tove Janssonin Klovharun-luodon maisemaa heinäkuussa 2020. Kuva: Eva Roos.

Meri oli levotonta Klovharun-luodon rannoilla heinäkuussa 2020. Kuva: Eva Roos.

Uusia haasteita luontokuvaajakoulutuksesta

 Lisäkimmokkeen harrastukselle antoi Axxellin luontokuvaajakoulutus Kemiössä.
– Halusin saada uusia haasteita elämään ja tehdä jotain sellaista, mistä nautin. Tavoitteena oli oppia parempaa valokuvaustekniikkaa sekä saada uusia tuttavia, joiden kanssa voin jakaa valokuvausintoni, Eva kertoo.

Luontovalokuvauksen erikoisammattitutkinnon opinnot kestivät 2,5 vuotta työn ohessa. Kokemus oli enimmäkseen positiivinen.
– Olen saanut monta uutta valokuvausystävää, joiden kanssa voin myös viettää aikaa luonnossa. Minusta hakeutuminen luontovalokuvauskoulutukseen on yksi parhaista päätöksistäni.

Eva sai koulutukseen päätökseen vuoden 2019 lopulla. Nyttemmin koulutus on muuttanut luonnettaan.
– Koulutuksessamme keskityttiin erityisesti luonnossa valokuvaamiseen. Nykyinen koulutus on laajempi, jossa opetellaan tuntemaan luontoa, muun muassa tunnistamaan lintu-, ja kasvilajikkeita. Valokuvauksen lisäksi opiskellaan myös liikkuvaa kuvaa, Eva kertoo.

 Unelmakohteena Färsaaret

 Patagonia Chilessä etäisin paikka, jossa Eva Roos on valokuvannut.
– Minulla oli vain pokkari mukanani, koska vaelsimme monta päivää tyttäreni kanssa, enkä jaksanut kantaa järjestelmäkameraa mukana. Ei mitään huippukuvia, mutta saimme kokea mahtavat maisemat.

Hänen unelmakohteenaan olisivat Färsaaret.
– Sumuiset maisemakuvat sieltä näyttävät minusta ihanilta.

Päivisin tutkijana

Eva Roosin päivätyössäkin on kosketusta luontoasioihin.
– Olen dosentti ja elintarviketieteiden tohtori; toimin kansanterveystieteellisen tutkimusryhmän johtajana Folkhälsanissa.

Tällä hetkellä Eva tutkii lasten elintapoja ja niihin vaikuttavia tekijöitä, muun muassa sitä, miten lasten luonnossa viettämä aika vaikuttaa heidän liikuntaansa ja hyvinvointiinsa.

Lopputyönä näyttely

Luontovalokuvaajakoulutuksen lopputyönään Eva Roos suunnitteli näyttelyn, joka nyt kiertää eri paikkakunnilla. Sen nimenä on Tunnelmia meren ääreltä – Valokuvia Tove Janssonin tarinoiden pohjalta. Esillä oli 14 merellistä valokuvaa ja niihin yhdistetty lyhyt teksti Tove Janssonin kirjoista. Ne täydentävät toisiaan hienosti.

Eva Roos kertoo, että kuvat olivat ensin; sen jälkeen hän kävi läpi Janssonin tuotantoa poimien sieltä luontokuvauksia.
– Oli upea tunne, kun vihdoinkin sain sanat sen pohjalle, mitä kuvillani halusin välittää, kertoo Eva.

Näyttely on osa #MEIDÄNMERI-suurkampanjaa, jolla lisätään tietoutta Itämeren tilasta sekä kerätään varoja John Nurmisen Säätiön työhön meren ja sen kulttuuriperinnön pelastamiseksi. Mukana yhteistyössä on Moomin Characters.

Eva Roos nimeää omaksi suosikikseen valokuvan, jonka nimenä on Kaikki oli unta.

Meri vaaleanpunaisena auringonlaskun aikaan

”Meri oli nyt sinipunainen ja metsänraja vain pehmeää tummuutta. Äitiä nukutti kovin, ja äkkiä hänestä tuntui, että todellisuus oli liukunut jonnekin sivuun. Kaikki oli unta, unen ihmeellistä valoa ja verkkaista liikettä, uppuroitiin raskaassa hiekassa pääsemättä eteenpäin.” Tove Jansson, Muumipappa ja meri. Kuva: Eva Roos.

”Siellä vaelsi hänen merensä aalto aallolta ohitse sähisevänä ja ylimielisenä, rauhallisena ja rajuna. Isä pyyhkäisi pois kaikki mietteensä, hän vain eli täydesti, hännänhuipusta korviin saakka.” Tove Jansson: Muumipappa ja meri. Kuva: Eva Roos.

Roosin näyttely on ollut aikaisemmin esillä Sanomatalossa ja Hangon kaupunginkirjastossa; nyt se on Turun kaupunginkirjastossa vielä hetken aikaa 1.11.2020 saakka. Seuraavaksi näyttely siirtyy Sipoon kirjastoon ja ensi vuoden huhtikuussa Luckaniin Helsingissä.

Eva Roosin näyttely on ollut esillä Turun kaupunginkirjaston aulassa lokakuussa ja se päättyy 1.11.2020.

Eva Roosin Turun näyttelystä oli juttu Turun Sanomien Menot-palstalla 16.10.

Luontokuvia ikäihmisille

Eva Roos on tämän vuoden aikana myös koordinoinut luontovalokuvanäyttelyitä, jotka ovat olleet esillä Folkhälsanin palvelutaloissa pitkin rannikkoa.
BioFoto Finland -yhdistyksen jäsenet ovat saaneet tarjota kuvia näyttelyihin, jotka ovat kiertävät ikäihmisten palvelutaloissa, kertoo yhdistyksen hallituksessa mukana oleva Eva.

Ajatuksena on ollut tarjota luontokuvaajille mahdollisuus laittaa valokuviaan näytille ja antaa ikäihmisille tilaisuus kokea luontoa, myös niille, jotka eivät itse pysty lähtemään ulos.

Kameraterapiaa stressiin

Luontokuvaus on edelleen jossain määrin miesten harrastus, vaikka naisiakin on tullut viime vuosina mukaan.

Eva Roos kannustaa kanssasisariaan kulkemaan luonnossa kuvausmielessä.
–Kamera auttaa unohtamaan muut huolet ja stressin. Voit keskittyä juuri siihen hetkeen ja mitä silloin koet ja näet. Jos onnistut saamaan hyvän kuvan, voit välittää muille kokemasi hetken ja tunteen kuvasi avulla.

Eva Roos: Tunnelmia meren ääreltä – Valokuvia Tove Janssonin tarinoiden pohjalta/ Stämningar vid havet till texter av Tove Jansson.
– 2.10.–1.11.2020 Turun kaupunginkirjastossa.
– 2.11.–30.11.2020 Sipoon kirjastossa.
– 1.4.–31.4.2021 Luckanissa Helsingissä.

Evaa voi seurata Instagramissa @evaroos63 ja hänen kuviaan löytyy myös verkkosivulta.

Lue myös aikaisemmat postaukset:

Naiset, jotka kulkevat omia luontopolkujaan I
Naiset, jotka kulkevat omia luontopolkujaan II

Normaali
Luonto, Messut, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Vuoden Luontokuva 2020 -festivaali koronamoodissa

Yhteistyössä: Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry

Vuoden Luontokuva 2020 -festivaali ja Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma toteutui suunnitellusti lauantaina 17.10.2020 Logomossa, Turussa, poikkeusajasta huolimatta.

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n hallitus joutui elokuussa tekemään päätöksen tilaisuuden toteuttamisesta tai sen perumisesta. Silloin tilanne oli nykyistä valoisampi ja moni ehti jo huokaisemaan, että pandemiasta selvittiin.

Syksyn edetessä kävi selväksi, että tilanne muuttuu huonompaan suuntaan. Luontokuvatapahtuma päätettiin kuitenkin järjestää korostaen viranomaisten turvaohjeita ja Logomon järjestelyjä. Toisenlainenkin vaihtoehto oli harkinnassa vielä hiukan ennen tapahtumaa.

Turvavälit, maskit ja käsidesit käytössä.

Semifinalistikuvia ja Saaristomerta

Tilaisuus oli kaksiosainen. Alun ohjelmaan kello 12 alkaen oli vapaa pääsy, jolloin saattoi tutustua Vuoden Luontokuva -näyttelyyn ja messualueeseen. Salissa näytettiin Vuoden Luontokuva -kilpailun semifinalisteja. Kuvat ovat uskomattoman upeita ja aiheet monipuolisia, onhan kilpailusarjojakin yhdeksän.

Kuva: Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri.

Ohjelmassa oli myös asiaa aiheesta Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri. Sisältöjohtaja Jaakko Ruola kertoi Saaristomeren surullisesta tilanteesta. Tämä saarimäärältään maailman suurin saaristo on Suomen tärkeintä luontopääomaa. Ja se on vakavasti sairas.

1950-luvulta alkanut tautitila on jatkunut vuosikymmeniä.
– Mereen joutuvat ravinteet rehevöittävät merta; sinne valuu enemmän ravinteita kuin mitä se pystyy poistamaan. Kiertotalouteen perustuvat ratkaisut ovat olemassa, mutta ne pitää toteuttaa päättäväisesti ja välittömästi, sanoo Jaakko Ruola.

Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri edistää sekä konkreettisia toimenpiteitä että poliittisia päätöksiä Saaristomeren pelastamiseksi. Katso 19.10.2020 pidetyn webinaarin tallenne aiheesta Saaristomeri puhtaaksi ravinteita kierrättämällä.

Kuva: Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri.

Pohjoisen kuvia

Kello 14 alkaneessa Gaala-osuudessa kuultiin löytöretkeilijä, vuorikiipeilijä ja luontokuvaaja PatrickPata” Degermanin esitys Keskellä ilmastonmuutosta Grönlannista Etelämantereelle. Kaikilla mantereilla kulkenut Pata Degerman on omin silmin nähnyt, kuinka mannerjäätiköt sulavat arktisilla alueilla, ja kuinka mereen rytisee valtavat määrät mannerjäätä. Hän puhuu aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjumisen ja kestävän kehityksen puolesta.

Seuraavana esiintynyt Canonin suurlähettiläs Markus Varesvuo toi esiin Talven tunnelmia. Lintuihin erikoistunut Markus Varesvuo on yksi kansainvälisesti parhaiten menestyneitä suomalaisia luontokuvaajia.

Markus Varesvuon kuvia on nähtävissä myös tuoreessa Katoava talvi -kirjassa, jonka muina tekijöinä ovat Jarmo Manninen, Pertti Koskimies ja Ville Heikkinen. Otavan kustantama kirja on talven ja pohjoisen luonnon ylistys​. Se kertoo lintujen ja nisäkkäiden kamppailusta ankaran talven yli.​ Pohjoisen eläimet joutuvat myös sopeutumaan ihmisen aiheuttamiin muutoksiin.

Luontokuvaaja Jarmo Mannisen aiheena oli Vuosi etsimessä, jossa nähtiin pohjoisen kuvia Kuusamosta. Jarmo Manninen haluaa näyttää kuvissaan luonnon monimuotoisuuden, eri vuodenaikojen vaihtelun sekä tuoda kuviensa kautta luonnon kauneuden myös muiden nähtäväksi.

Pohjoista Voimaa -multivisio perustui myös Jarmo Mannisen valokuviin sekä Zero Nine -yhtyeestä tutun Kepa Salmirinteen musiikkiin, laulaja esiintyi paikan päällä. Multivision leikkaus oli Osku Tuomisen.

Sonyn suurlähettiläs Floris Smeets etsi esityksessään täydellistä lumimyrskyä (Obsessed with the perfect snow storm). Hollantilainen Floris Smeets lähti Norjaan vuonna 2010 täydentämään opintojaan jäi sille tielleen ihastuttuaan pohjoiseen luontoon. Hän on erityisesti villieläinten ja maisemien kuvaaja, jonka kuvissa on usein myskihärkiä. Hän järjestää myös valokuvausretkiä ja toimii niiden oppaana.

Vuoden luontokuva -kilpailun voitti Petri Pietiläinen

Vuoden Luontokuva 2020 -näyttelyn voittajakuvat saivat koristeekseen ruusukkeen.

Kello 18.00 jälkeen päästiin itse asiaan eli Vuoden Luontokuva 2020 -kilpailun palkittujen kuvien esittelyyn sarjavoittajineen ja yleisön suosikkikuvan julkistamiseen. Tulokset ovat nähtävissä Suomen Luonnonvalokuvaajien SLK ry:n sivuilla ja esittelin voittajat myös postauksessani Haarapääsky rakennuspuuhissa Vuoden Luontokuvassa.

Petri Pietiläinen

Helsinkiläinen Petri Pietiläinen voitti Rakentaja-kuvallaan Linnut-sarjan ja koko Vuoden Luontokuva 2020 -kilpailun.

Vuoden Luontokuvat 2020 -näyttely kiertää Suomea

Vuoden Luontokuvasta, kilpailun sarjavoittajista sekä muista palkituista kuvista muodostuu Vuoden Luontokuvat 2020 -näyttelykokonaisuus. Se kiertää seuraavan vuoden ajan ympäri Suomea.

Vuoden Luontokuvat 2020 -näyttely on nähtävillä jo Luonnontieteellisen museon kahvilassa tiistaista 20.10. sunnuntaihin 6.12.2020. Museokahvilaan on vapaa pääsy.

Palkitut valokuvat voi nähdä myös Suomen luontokeskus Haltian Galleriassa ajalla 23.10.2020–10.1.2021. Sisäänpääsy Haltian näyttelylipun hinnalla 13/8/0 € ja Museokortilla maksutta.

Heinolan lintuhoitolassa voi nähdä näyttelyn ajalla 1.12.2020–3.1.2021. Se on tulossa myös Turkuun Kauppakeskus Hansan näyttelytilaan loka-marraskuun vaihteessa.

Kuvia myös kirjassa, kalenterissa ja lehdessä

Upeita luontokuvia voi ihailla myös Vuoden Luontokuva 2020 -kirjassa ja kalenterissa 2021. Tuotteita voi tilata Luontokuvan kaupasta.

Myös uusimmassa Luontokuva-lehdessä (5/2020) pääsemme ihailemaan Vuoden Luontokuva -kilpailun voittajakuvia sekä tutustumaan tarkemmin kuvaajiin näiden palkittujen otosten takana. Upea 84-sivuinen luku- ja katselupaketti, suosittelen.

Seuraava osallistumismahdollisuus tammikuussa

Seuraava mahdollisuus voittaa Vuoden Luontokuva -kilpailu aukeaa tammikuussa 2021; kuvien latausaika on 15.1.–3.2.2021. Vinkki: lataa kuvasi ajoissa, ei viimeisenä iltana ja viimeisena tuntina. Kilpailusäännöt ja ohjeet Vuoden Luontokuva -sivuilta. Tulokset julkistetaan lokakuussa 2021. Vuoden Luontokuva -kilpailun järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry.

Normaali
Kilpailu, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Haarapääsky rakennuspuuhissa Vuoden Luontokuvassa

Yhteistyössä: Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry

Vuoden Luontokuva 2020 -kilpailun tulokset julkistettiin lauantaina 17.10. Turussa Logomossa. Vuoden Luontokuvaksi valittiin Linnut -sarjan voittajakuva Rakentaja.  Kameran takana oli Petri Pietiläinen.

Tänä vuonna 40. kerran järjestetyn Vuoden Luontokuva -kilpailun tavoitteena on kertoa suomalaisen luonnon moni-ilmeisyydestä, sen näkymistä ja tapahtumista sekä kuvaajien luonnossa kokemista elämyksistä ja oivalluksista. Vuoden Luontokuva on visuaalisesti näyttävä valokuva, joka osoittaa valokuvaamisen taitoa ja jonka keskeisenä sanomana on suomalainen luonto.

Haarapääsky rakennuspuuhissa

B. LINNUT-sarjan voittaja. Rakentaja. Petri Pietiläinen.

Kilpailun tuomaristo luonnehtii voittokuvaa taidokkaasti tallennetuksi hetkeksi haarapääskyn rakennusurakasta ja pesätarvikkeiden noudosta.
– Yleensä tämän linnun näkee vain lennossa, mutta tässä kuvaaja on onnistunut pääsemään samalle tasolle kohteen kanssa, tuomaristo kehuu.

Voittoisan lintukuvan sommittelu ja pystyrajaus ovat myös tuomariston mieleen.
– Harvoin nähty sommittelu tuo hyvin esiin haarapääskyn muodot ja erikoisen asennon. Pyrstösulka johdattaa katseen hienosti pääskyn nokkaan. Kuvan kruunaa silmän valopiste, jatkaa tuomaristo kuvan suitsutusta.

Kuva on otettu Pikku Kallahden pohjukassa Helsingin Vuosaaressa.
– Märälle ja saviselle rantaviivalle oli liimautunut tuulen tuomia korsien paloja. Kymmenkunta haarapääskyä oli löytänyt paikan, ja ne keräsivät ahkerasti savea ja erilaista muuta materiaalia pesänrakennukseen. Kuvasin lintujen toimintaa kahtena aamuna, osan aikaa aivan maanpinnan tasolta, jolloin sain rauhallisen taustan ja pääsin kohteen tasolle. Parhaat tilanteet osuivat ensimmäiseen aamuun ja tuloksena syntyi kuva nimeltään Rakentaja, kertoo Petri Pietiläinen.

Vuoden Luontokuva -kilpailussa on kaikkiaan yhdeksän sarjaa. Yksi sarjavoittajista valitaan Vuoden Luontokuvaksi.

Sarjojen voittajat:

Linnut
Petri Pietiläinen, Helsinki

Kasvit ja sienet
Hannu Ahonen, Tikkakoski

Jäätä, lumpeenlehti

A. KASVIT JA SIENET -sarjan voittaja. Ulpukan juuristo. Hannu Ahonen.

Maisemat
Jarmo Manninen, Kuusamo

Maisema

C.MAISEMAT-sarjan voittaja. Elokuun aamu. Jarmo Manninen.

Nisäkkäät
Esa Mälkönen, Espoo

Tunturia, sopuli

D. NISÄKKÄÄT-sarjan voittaja. Tunturisopulin kotimaisema. Esa Mälkönen.

Muut eläimet
Sirke Vaarma, Mäntsälä

Sammakko lammessa

E. MUUT ELÄIMET -sarjan voittaja. Syön silmilläni. Sirke Vaarma.

Sommittelu ja muoto
Petri Koivisto, Orimattila

F. SOMMITTELU JA MUOTO -sarjan voittaja. On kultaa siivet sen. Petri Koivisto.

Luonto ja ihminen
Arto Leppänen, Turku

G. LUONTO JA IHMINEN -sarjan voittaja. Rukoushetki. Arto Leppänen.

Nuoret (s. 20022012)
Onni Rantanen, Nokia

H. NUORET-sarjan voittaja. Kihlajaislahja. Onni Rantanen.

Teoksia luonnosta
Markku Pihlajaniemi, Kerava

I. VAPAA JA LUOVA -sarjan voittaja. Hohto. Markku Pihlajaniemi.

Kilpailussa mukana ennätysmäärä kuvia

Vuoden Luontokuva -kilpailuun lähetettiin tänä vuonna ennätysmäärä kuvia: yli 15 000 kuvaa kaikkiaan 864 eri kuvaajalta. Kuvat kilpailivat aihealueittain kahdeksassa eri sarjassa sekä nuorten sarjassa.

Kilpailuun osallistuneista kuvista tuomaristo valitsi semifinalisteiksi yhteensä 1 235 kuvaa 453 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon selvisi 241 kuvaa 155 kuvaajalta. Tuomaristo pisteytti finalistikuvat, ja jokaisesta sarjasta pääsi loppukilpailuun 10 parasta, siis yhteensä 90 kuvaa.

Kilpailun tuomareina toimivat Arto Ketola Keravalta, Annika Lindblom Tammisaaresta, Esa Ringbom Akaasta ja Lars Sundström Karjaalta. Heidän lisäkseen viidentenä tuomarina loppukilpailuun päässet kuvat pisteytti Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäsenäänestykseen osallistunut jäsenistö.

Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin lisäksi suosikkikuvaäänestys, johon pääsivät ottamaan osaa Suomen Luonnonvalokuvaajien Facebook-ryhmän jäsenet. Näin valikoitui Vuoden Luontokuvakilpailun Yleisön suosikkikuva Maaginen valo, joka sai myös kilpailun Vapaa ja luova -sarjassa toisen palkinnon. Kuvaajana oli Susanna Alava. Logomon festivaaliyleisö valitsi suosikkikuvakseen Linnut-sarjassa kilpailleen Raimo Sundelinin Haikara-kuvan.

Vuoden Luontokuva -kilpailun pääpalkinto on 10 000 euroa, ja kilpailussa jaettavien palkintojen ja julkaisupalkkioiden yhteisarvo on yli 35 000 euroa.

Vuoden Luontokuva -kilpailun järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry. Yhdistykseen kuuluu 2 800 luontokuvauksen harrastajaa ja ammattilaista. Vuoden Luontokuva -festivaali on Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma.

Vuoden Luontokuvasta, kilpailun sarjavoittajista sekä muista palkituista kuvista muodostuu Vuoden Luontokuvat 2020 -näyttelykokonaisuus. Se kiertää seuraavan vuoden ajan ympäri Suomea.

Seuraavan kerran kilpailuun voi osallistua tammikuussa 2021. Lisätietoja myöhemmin Vuoden Luontokuva -sivustolla.

Normaali
Kahvila, Kaupunki, Näyttely, Valokuva, Valokuvaus

Taidetta meren äärellä

Viikonloppuni aikani ehdin nähdä Hangossa pari taidenäyttelyä, jotka painottuivat valokuviin. Virkistystä tarjosi Alan´s Cafe kodikkaalla atmosfäärillään ja herkullisilla leivonnaisillaan.

Suuntasin lauantaiaamuna Vuorikadulle, joka on Hangon ostoskatu. Siellä olikin sopivasti kirpputorimyyntiä ja liikkeissä samanhenkisiä tarjouksia. Ostin Ulla-Dress-nimisestä liikkeestä sinisen neuletakin alle 20 eurolla. Sade pilasi pahimmoilleen hyvin alkaneen kirppistunnelman.

Menin kirjastoon pitämään sadetta. Poistohyllystä, kuinkas muuten, löytyi yksi kirja (onneksi vain yksi). Samassa sain tietooni, että yläkerran näyttelytilassa oli alkamassa valokuvanäyttelyn avajaiset ihan saman tien.

Tunnelmia meren ääreltä

Meri voi näyttäytyä niin monissa sävyissä. Eva Roosin valokuvia Tunnelmia meren ääreltä -näyttelystä Hangon kaupunginkirjaston galleriassa.

Kyseessä oli luontovalokuvaaja Eva Roosin näyttely otsikolla Tunnelmia meren ääreltä – Valokuvia Tove Janssonin tarinoiden pohjalta (Eva Roos: Stämningar vid havet till texter av Tove Jansson). Näyttelyssä oli 14 merellistä valokuvaa ja niihin yhdistetty lyhyt teksti Tove Janssonin kirjoista. Ne täydensivät toisiaan hienosti.

Eva Roos kertoo, että kuvat olivat ensin; sen jälkeen hän kävi läpi Janssonin tuotantoa poimien sieltä luontokuvauksia.
– Oli upea tunne, kun vihdoinkin sain sanat sen pohjalle, mitä kuvillani halusin välittää, kertoo Eva.

Eva Roosin tavoitteena on ollut välittää tunnelmia ja tunteita, joita hän on kokenut meren äärellä – vahvistettuna Tove Janssonin teksteillä.

Näyttely on osa #MEIDÄNMERI-suurkampanjaa, jolla lisätään tietoutta Itämeren tilasta sekä kerätään varoja John Nurmisen Säätiön työhön meren ja sen kulttuuriperinnön pelastamiseksi.

Mukana yhteistyössä on Moomin Characters. Tänä vuonna on kulunut 75 vuotta ensimmäisen Muumi-tarinan, luonnonkatastrofin keskelle sijoittuvan Muumit ja suuri tuhotulva -julkaisusta.
Tove Janssonille meri oli koti. Se oli hänelle turvan, seikkailun ja inspiraation lähde, jonka äärellä hän asui, piirsi ja kirjoitti, ja jonka keskelle hän hakeutui kaivatessaan tilaa, vapautta ja luovuutta, kerrotaan Moomin Characters -sivuilla.

Eva Roosin näyttely on nähtävillä Hangossa 18.9. saakka. Se on ollut aikaisemmin esillä Sanomatalossa ja se on tulossa Turun kaupunginkirjastoon 2.10.–1.11.2020.

Eva Roos nimeää omaksi suosikikseen valokuvan, jonka nimenä on Kaikki oli unta.

Kaikki oli unta. Kuva: Eva Roos.

Meri oli nyt sinipunainen ja metsänraja vain pehmeää tummuutta. Äitiä nukutti kovin, ja äkkiä hänestä tuntui, että todellisuus oli liukunut jonnekin sivuun. Kaikki oli unta, unen ihmeellistä valoa ja verkkaista liikettä, uppuroitiin raskaassa hiekassa pääsemättä eteenpäin.  (Teksti: Tove Jansson, Muumipappa ja meri)

Taidenäyttely Lars Augustsonin muistoksi

Taidenäyttelykierrokseni jatkui kaupungintalon Galleriaan, jossa oli esillä taidemaalari Lars Augustsonin (20.2.193829.1.20209 In Memoriam -näyttely. Hankolainen Augustson oli Hangon Kuvataitelijat ry:n perustaja- ja kunniajäsen. Hän oli öljy- ja akvarellimaalari, joka teki myös puupiirroksia.

Paikalla oli taiteilijan puoliso Kaarina Augustson, joka kertoi taiteilijan viimeisistä, sairauden sävyttämistä vuosista. Parempina aikoina he olivat matkustaneet yhdessä useita kertoja Edvard Munch -museoon Osloon muutamaksi päiväksi kerrallaan. Siellä Augustson vietti tuntikausia.

Tämä kissamaalaus jäi Lars Augustsonilta kesken.

Lars Augustson käytti vahvoja varejä. Haavoittunut maalari -teoksessa ovat mukana myös Hangon vesitorni ja kirkko.

Mainio virkistyspaikka Alan´s Cafe

Kolmas taidenäyttely tuli vastaan Alan´s Cafessa, jossa oli esillä paikallisen luontokuvaajan Tapio Kekkosen valokuvia. Vaikuttavin niistä oli kuva, jossa upea täysikuu on Hangon vesitornin huipun takana. Hän on kuvannut Hangossa nuoresta pojasta asti ja jo viidellä vuosikymmenellä.
– Hanko on niin hieno paikka, että kameran on aina oltava mukana, sanoi Tapio Kekkonen viime vuonna olleen isomman valokuvanäyttelyn avajaisiin liittyvässä haastattelussa.

Kahvilaa voi suositella sekä tunnelmansa, leivonnaistensa että hintatasonsa puolesta. Korvasin lounaan teellä, katkarapupiirakalla ja kardemummakakulla – yhteishintaan 6,50 euroa.

Alan´s Cafen antimia.

Alan´s Cafessa on viehättävää vanhanajan tunnelmaa.

Marian Antikvariaatista voi tehdä kirja- ja lehtilöytöjä.

Samassa Villa Orrmannissa toimii rinnakkain Hangon Käsityöläiset ry:n myymälä, kahvila, Marian Antikvariaatti ja antiikkiliike Ditt och Datt. Talo näyttää olevan sekä hankolaisten että turistien olohuoneenomainen paikka, jossa viihtyy pitempäänkin.

Villa Orrmanissa toimii hienosti monta toimiaan täydentävää yritystä. Kesällä voi virkistäytyä pihalla.

Seuraavissa Hanko-postauksissa kerron muun muassa pitsihuviloista ja syyskuisesta iltaelämästä.

Normaali