Kirja, Matkakertomus, Matkakirja, Matkustaminen

Tuhat kilometriä kävellen Bretagnen rannikolla

Valtameri kansikuva

 

Daniel Besace kertoo yli kuukauden kestäneestä kävelyretkestään Bretagnen rannikolla kirjassaan Valtameri.

Daniel Besace, 25-vuotias nizzalainen työtön, rahaton ja rakkaudeton mies, kuuli suruviestin 18 000 kilometrin päästä, Polynesiasta. Hänen isänsä oli kuollut. Daniel ei edes tiennyt tämän olleen sairaalassa. Isä oli ”merimies, joka kuljetti ruokatarvikkeita ja muuta tarpeellista atollisaarille”.

Kuinka käsitellä surua? Danielin ratkaisu oli lähteä kävelemään pitkin Länsi-Ranskan rannikkoa, Bayonnesta Brestiin, synnyinkaupunkiinsa. Hän kulki pitkin hiekkarantoja ja entisiä tullimiespolkuja, jotka kiemurtelevat pitkin Bretagnen rannikkoa.

Täytyi oikein tutkia karttaa ja sijoittaa tuo maailmankolkka paikalleen. Aina niin avulias Wikipedia kertoo, että ” Bretagne on yksi Ranskan 18 hallintoalueesta. Se käsittää matalavuorisen niemimaan Ranskan länsirannikolla, Englannin kanaalin ja Biskajanlahden välissä. Ilmasto on kostea ja sumuinen.” Ilmankos, kun Atlantin valtameri ympäröi niemeä kolmella suunnalla.

Azorit 130

Kuvassa on Atlantin valtamerta, ei tosin Bretagnesta, vaan Azoreilta.

”Kulkisin pitkin rantoja, maan ja veden rajalla, hipoisin kuolemaa. Matka tuntui etukäteen filosofiselta koettelemukselta; horisonttiin katsominen kertoisi minulle, ettei isäni enää koskaan ylittäisi sitä rajaa, ei katsoisi minua,” Daniel Besace kirjoittaa.

Hän lähti matkaan sunnuntaina 29.6.1997 Sollies-Toucasista junalla. Paikka on Marseillen suunnalla ja Daniel matkasi yöjunalla eteläisen Ranskan läpi. Reppu painoi kolmekymmentä kiloa.

Tämä jalanjälki on ainettu hiekkaan Abu Dhabissa.

Tämä jalanjälki on painettu hiekkaan Abu Dhabissa.

Métro à Tarnos -rannalla hänellä oli ensimmäistä kertaa hiekkaa jalkojen alla. Daniel Belace käveli päivittäin noin 20‒40 kilometriä ja söi halvinta ruokaa. Hän nukkui teltassaan dyynien ja kallioiden suojassa tai puiden alla.  Hän käytti rahaa matkaansa vain noin kuutisenkymmentä euroa (tuolloin käytössä olivat vielä frangit).

Niukkuus ja pitkä matka antoivat tilaa kaiken vastaanottamiselle sellaisenaan. Kirjan suomentajan Leena Rantasen mukaan ”matkalla Danielin seuralaisina olivat hiekka, aallot, tuli, kuu, tähdet, aurinko, kukat, linnut. Hän tarkkailee pientä ja suurta.”

Matkallaan kulkija myös valokuvasi ja piirsi. Hän hahmotteli vihkoon lyijykynällä maisemia ja yksityiskohtia. Kirjassa on mukana muutama kuva Besacen muistiinpanoista ja piirroksista.

Hän myös lukee portugalilaisen runoilijan ja kirjailijan Fernando Pessoan runoja.

Kirjan teksteissä on meri mukana – ja isä.

”Kauempana meri hohtaa värittömänä kuin peili, mutta elävänä velloen. Ennen auringonlaskua sumukerros horisontin yläpuolella heijasti auringon muotoa. Sitten sumu nielaisi auringon. Majakan valo syttyy kymmentä vaille yhdeksän. Ei ole vielä yö, mutta kuitenkin valonsäde läpäisee pimeyden. Äkkiä tuntuu, että isäni on aivan lähellä.”

Kävelymatka päättyi sunnuntaina 11.8.1997 neljänkymmenen päivän vaelluksen jälkeen Saint-Malossa, josta hän jatkoi matkaansa junalla.

Atlantin valtamerta Azoreilta.

Olisi ollut mukavaa, jos kirjassa olisi ollut kartta, johon olisi merkitty Besacen päivämatkat.

Valtameri oli jollain lailla kiehtovaa luettavaa. Mies ja reppu, vaellusta meren rannalla ja luonnon ehdoilla.

Tällaista matkaa en tulisi itse tehneeksi ainakaan noin ankaralla tavalla. Voisi olla hauskaa kulkea Atlantin rannikolla pieninä päivämatkoina ja päästä yöksi aamiaismajoitusta tarjoaviin paikkoihin tai pieniin hotelleihin. Merta, hiekkaa ja aurinkoa päivisin, mutta illalla pitäisi päästä lämpimään suihkuun ja kunnon sänkyyn nukkumaan.

Daniel Besace: Valtameri (Océan. Itinérêve á pied de Bayonne á Brest). Suomentaja Leena Rantanen. Basam Books. 2014.

Mainokset
Normaali

2 kommenttia artikkeliin ”Tuhat kilometriä kävellen Bretagnen rannikolla

  1. Marita Lundström sanoo:

    Jos olisin kymmeniä vuosia nuorempi, saattaisin lähteä kävelemään jonnekin. Kävely on aina kiehtonut minua. Bretagne on upeaa seutua. Olen käynyt Saint Malossa ja se on todella viehättävä paikka. Kiinnostava matkakirja on myös Timo Tuomen Jalan halki Ranskan. Onkohan tuttu kirja sinulle?

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos, Marita. Pitänee joskus yrittää päästä Bretagneen. Ranska on mulle vielä käymätöntä seutua yhtä pikkukaupunkia lukuunottamatta, jonka nimeä en enää edes muista. Siellä kävin Interrailin yhteydessä.
      Timo Tuomen kirjaan en ole tutustunut, täytyypä etsiä kirjastosta.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s