Matkan suunnittelu ja sille varustautuminen on hauskaa, mutta haastavaa. Kuva: Pixabay.
Sarjassamme Matkabloggarin tunnustuksia kerron nyt siitä, etten ole ammattilaistason pakkaaja ja lähtijä. Yritän tehdä parannusta aina matka kerrallaan.
Kuinka usein pitäisi lähteä matkoille, jotta voisi hioa huippuunsa reissulle valmistautumisen ja pakkaamisen? Melko monta lähtöä minullakin on takanani, mutta vielä on parantamisen varaa.
Nyt oli kyseessä vain junamatka Helsinkiin, yksi yö siellä ja huhtikuinen viikonloppureissu Viroon isomman ryhmän mukana. Aloitin matkavalmistelut sekä tavaroiden ja vaatteiden esille ottamisen jo edellisenä päivänä ja pesin joitakin matkalle haluamiani vaatteita. Matkalaukku, keväisemmat takit ja opaskirjat oli myös haettu valmiiksi.
Jotenkin vain kiire iski, kun olin tehnyt aamulla pari pakollista tehtävää, joiden määräaika olisi ollut matkan aikana. Niihin menikin enemmän aikaa kuin mitä olin ajatellut.
Matkalle mukaan -lista avuksi?
Olen tallentanut monia Matkalle mukaan -listoja, mutta enpä juuri koskaan tule ottaneeksi niitä esille, kun on aika alkaa pakata. Jotenkin yritän pärjätä muistin varassa. Mutta onpa ollut reissuja, joilta on unohtunut hammasharja, kampa tai jokin muu välttämättömyystuote.
No, kaikki on suhteellista ‒ ilman harjaakin pärjää, jos on mukana Xylitol-purkkaa ja aina mukana oleva viisipiikkinen hoitaa tarvittaessa kamman tehtäviä. Joillakin matkoilla olisin kaivannut myös villasukkia ja kevyitä tossuja. Sukat lämmittävät jalkoja yöllä ja inhoan kävellä kylmillä ja kovilla lattioilla sukkasillani.
Elävästi on jäänyt mieleen myös se kesäinen lähtö Etelä-Pohjanmaalle, kun huomasin kauppatorilla, että läppärin virtajohto oli jäänyt kotiin. Olisi pitänyt jo vaihtaa rautatieasemalle lähtevään bussiin.
Nappasin taksin, annoin kuljettajalle kotiosoitteeni, pyysin odottamaan, kävin hakemassa johdon ja niin kiisimme kohti rautatieasemaa. Sittemmin olen muistanut ottaa tuon tarvikkeen mukaani.
Kerran lentokentällä nousi mieleeni kuva passistani kopiokoneessa ‒ otinkohan sieltä mukaani kopioiden ottamisen jälkeen? Ehdin jo kuvitella ikäviä näkymiä siitä, kuinka Lontoon-matkani päättyy jo ennen alkamistaan.
Lähtöportti Lontooseen.
0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa matkapäivää kohden
Minulla on myös kehittämistä kohtuullisten matkavaatteiden ja -varusteiden mukaan ottamisessa. Olen yrittänyt noudattaa Meriharakka-blogin pitäjän Pirkko Schildtin kehittämää varsin päteväntuntuista kaavaa vaatteiden lukumäärästä: 0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa per matkapäivä. Tosin usein otan ensin mukaani tuon minimimäärän ja sitten lisään muutaman vaatteen ”kaiken varalta”.
Yhden klassisen neuvon mukaanhan ensin pitäisi pakata vaatteet ja sitten niistä pitäisi karsia puolet pois lopullisesta matkalaukullisesta. Kaikein kevyimmin matkaavat he, joilla on mukana vain passi ja hammasharja.
Sitten lisään matkalaukkuun myös kaikenlaisia pikku tarvikkeita. Viron reissulle unohdin ottaa mukaan otsalampun ‒ se on kätevä, jos hotellihuoneen lukulamput ovat huonot tai liian kaukana lukijasta. Iltaisin ei jostain syystä ole mukavaa lukea vuoteessa kattolamppujen valaistuksessa. Pienen ompelutarvikepakkauksen otin mukaani ja sille olikin käyttöä, kun yhden seurueemme gentlemannin takista oli irronut nappi.
Ja viimeistään matkapäivänä ‒ ellei jo edellisenä iltana ‒ iskee lähtökatumus, kun olisi niin paljon helpompaa jäädä kotiin.
Jatkan oppimiskokemusten keräämistä
No, jatkanpa harjoittelua. Kevään ja kesän matkalistassa ovat jo tehdyn Viron matkan lisäksi reissut Kökariin, Lontooseen ja Tsekkeihin. Kökarissa olen pidennetyn viikonkopun, mutta haasteena on vaihteleva sää ‒ onko hellettä kuten nyt alkuviikolla vai viileämpää keliä? Tavaroiden kuljetus hoituu henkilöautossa, joten paino ei ole ratkaiseva tekijä.
Lontoossa pitäisi pärjätä viikon ajan kevyillä kantamuksilla kesäkuussa, sillä käytän siellä vielä yhtä kyynärsauvaa huhtikuisen polvileikkauksen vuoksi. Myös pidempi heinäkuinen Tsekki-matka saisi sujua mieluiten kevyesti, sillä lentomatkan lisäksi lienee kulkemista busseissa ja junissa.
En vielä tiedä, tuleeko tähän nyt aloittamaani sarjaan joskus täydennystä. Ehkä kerään tulevilla reissuillani aineistoa matkabloggarin tunnustuksiin.
Millainen pakkaaja sinä olet? Suunnitellusti listan kanssa vai Kunhan on jotain mukana -tyylisesti? Aloitatko ajoissa vai pakkaatko paniikissa?
Ihan tällaisilla varusteilla en sentään matkoille lähde. Laukku ja kamera ovat Lurens-kesäteatterin rekvisiittaa näytelmästä Sällskapsresan.
Parasta lähteä nyt 