Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Huonosta lähtijästä paremmaksi?

Matkan suunnittelu ja sille varustautuminen on hauskaa, mutta haastavaa. Kuva: Pixabay.

Sarjassamme Matkabloggarin tunnustuksia kerron nyt siitä, etten ole ammattilaistason pakkaaja ja lähtijä. Yritän tehdä parannusta aina matka kerrallaan.

Kuinka usein pitäisi lähteä matkoille, jotta voisi hioa huippuunsa reissulle valmistautumisen ja pakkaamisen? Melko monta lähtöä minullakin on takanani, mutta vielä on parantamisen varaa.

Nyt oli kyseessä vain junamatka Helsinkiin, yksi yö siellä ja huhtikuinen viikonloppureissu Viroon isomman ryhmän mukana. Aloitin matkavalmistelut sekä tavaroiden ja vaatteiden esille ottamisen jo edellisenä päivänä ja pesin joitakin matkalle haluamiani vaatteita. Matkalaukku, keväisemmat takit ja opaskirjat oli myös haettu valmiiksi.

Jotenkin vain kiire iski, kun olin tehnyt aamulla pari pakollista tehtävää, joiden määräaika olisi ollut matkan aikana. Niihin menikin enemmän aikaa kuin mitä olin ajatellut.

Matkalle mukaan -lista avuksi?

Olen tallentanut monia Matkalle mukaan -listoja, mutta enpä juuri koskaan tule ottaneeksi niitä esille, kun on aika alkaa pakata. Jotenkin yritän pärjätä muistin varassa. Mutta onpa ollut reissuja, joilta on unohtunut hammasharja, kampa tai jokin muu välttämättömyystuote.

No, kaikki on suhteellista ‒ ilman harjaakin pärjää, jos on mukana Xylitol-purkkaa ja aina mukana oleva viisipiikkinen hoitaa tarvittaessa kamman tehtäviä. Joillakin matkoilla olisin kaivannut myös villasukkia ja kevyitä tossuja. Sukat lämmittävät jalkoja yöllä ja inhoan kävellä kylmillä ja kovilla lattioilla sukkasillani.

Elävästi on jäänyt mieleen myös se kesäinen lähtö Etelä-Pohjanmaalle, kun huomasin kauppatorilla, että läppärin virtajohto oli jäänyt kotiin. Olisi pitänyt jo vaihtaa rautatieasemalle lähtevään bussiin.

Nappasin taksin, annoin kuljettajalle kotiosoitteeni, pyysin odottamaan, kävin hakemassa johdon ja niin kiisimme kohti rautatieasemaa. Sittemmin olen muistanut ottaa tuon tarvikkeen mukaani.

Kerran lentokentällä nousi mieleeni kuva passistani kopiokoneessa ‒ otinkohan sieltä mukaani kopioiden ottamisen jälkeen? Ehdin jo kuvitella ikäviä näkymiä siitä, kuinka Lontoon-matkani päättyy jo ennen alkamistaan.

Lähtöportti Lontooseen.

0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa matkapäivää kohden

Minulla on myös kehittämistä kohtuullisten matkavaatteiden ja -varusteiden mukaan ottamisessa. Olen yrittänyt noudattaa Meriharakka-blogin pitäjän Pirkko Schildtin kehittämää varsin päteväntuntuista kaavaa vaatteiden lukumäärästä: 0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa per matkapäivä. Tosin usein otan ensin mukaani tuon minimimäärän ja sitten lisään muutaman vaatteen ”kaiken varalta”.

Yhden klassisen neuvon mukaanhan ensin pitäisi pakata vaatteet ja sitten niistä pitäisi karsia puolet pois lopullisesta matkalaukullisesta. Kaikein kevyimmin matkaavat he, joilla on mukana vain passi ja hammasharja.

Sitten lisään matkalaukkuun myös kaikenlaisia pikku tarvikkeita. Viron reissulle unohdin ottaa mukaan otsalampun ‒ se on kätevä, jos hotellihuoneen lukulamput ovat huonot tai liian kaukana lukijasta. Iltaisin ei jostain syystä ole mukavaa lukea vuoteessa kattolamppujen valaistuksessa. Pienen ompelutarvikepakkauksen otin mukaani ja sille olikin käyttöä, kun yhden seurueemme gentlemannin takista oli irronut nappi.

Ja viimeistään matkapäivänä ‒ ellei jo edellisenä iltana ‒ iskee lähtökatumus, kun olisi niin paljon helpompaa jäädä kotiin.

Jatkan oppimiskokemusten keräämistä

No, jatkanpa harjoittelua. Kevään ja kesän matkalistassa ovat jo tehdyn Viron matkan lisäksi reissut Kökariin, Lontooseen ja Tsekkeihin. Kökarissa olen pidennetyn viikonkopun, mutta haasteena on vaihteleva sää ‒ onko hellettä kuten nyt alkuviikolla vai viileämpää keliä? Tavaroiden kuljetus hoituu henkilöautossa, joten paino ei ole ratkaiseva tekijä.

Lontoossa pitäisi pärjätä viikon ajan kevyillä kantamuksilla kesäkuussa, sillä käytän siellä vielä yhtä kyynärsauvaa huhtikuisen polvileikkauksen vuoksi. Myös pidempi heinäkuinen Tsekki-matka saisi sujua mieluiten kevyesti, sillä lentomatkan lisäksi lienee kulkemista busseissa ja junissa.

En vielä tiedä, tuleeko tähän nyt aloittamaani sarjaan joskus täydennystä. Ehkä kerään tulevilla reissuillani aineistoa matkabloggarin tunnustuksiin.

Millainen pakkaaja sinä olet? Suunnitellusti listan kanssa vai Kunhan on jotain mukana -tyylisesti? Aloitatko ajoissa vai pakkaatko paniikissa?

Ihan tällaisilla varusteilla en sentään matkoille lähde. Laukku ja kamera ovat Lurens-kesäteatterin rekvisiittaa näytelmästä Sällskapsresan.

 

Normaali
Lainattua, Matkavalmistelut

Elämän kymmenen hienoimman asian joukkoon kuuluu pakkaaminen. Pakatessa tuntee itsensä matkatavaraviraston valtakunnalliseksi tekniseksi johtajaksi, jonka on määrä päättää kutsuista: sinä tulet, sinä et, sinä tulet, sinä et. Yhtäkkiä huomaa, miten paljon turhaa tavaraa komerossa on, ja löytää kasan alle unohtuneen vanhan T-paidan, jota ei ole käyttänyt kymmeneen vuoteen. Tavaroiden pakkaaminen on ehkä kiehtovampaa kuin itse matkustaminen.

Fausto Brizzi: Sata onnen päivää. Gummerus Kustannus Oy. 2016.

Pakkaaminen elämän kymmenen hienoimman asian joukossa

Lainaus
Matka, Matkavalmistelut

Pakkaaminen on taitolaji

Lähtöportti Lontooseen.

Lähtöportti Lontooseen.

Olen melko kehno pakkaaja, täytyy tunnustaa. Pahin virheeni on se, että aloitan työn matkalaukun täyttämiseksi liian myöhään. Vaatteet ovat melko helppo juttu, mutta kaikenlainen muu pieni, mutta välttämätön tarpeisto on pulmallisinta. Passi ja hammasharja -varustusta en ole koskaan kokeillut. Olen enemmänkin kaiken varalta -ihminen, joka lähtee matkaan täysin pakaasein.

Nöyryyttävin tilanne oli vuonna 2000 lähtiessäni kahden viikon matkalle Azoreille. Jouduin jo menomatkalla maksamaan parista ylimääräisestä tavarakilosta. Sittemmin olen käyttänyt tarkasti matkatavaravaakaa, joita myyvät ainakin Clas Ohlsson -liikkeet.

Elektronisten laitteiden laturit, kortinlukijat, muistikortit ja akut on huolehdittava mukaan. Viime elokuussa lähdin muutaman päivän reissulle Turusta Etelä-Pohjanmaalle. Ajoin hyvissä ajoin bussilla kauppatorille ja sieltä aikomukseni oli kävellä rautatieasemalle. Jotenkin mieleeni tuli tarkistaa torin kulmalla läppärin virtajohdon mukaantulo. Sitä ei löytynyt matkatavaroista.

Puntaroin vaihtoehtoja: joko tulla toimeen tietokoneella sen aikaa kun virtaa riittäisi tai mennä hakemaan tarvittava osa. Aikaa junan lähtöön oli reilu puoli tuntia. Niinpä otin taksin kauppatorilta ja kerroin kuljettajalle suunnitelmani: ajetaan kotiini Petreliukseen, käyn nopeasti hakemassa johdon ja sitten ajetaan junalle. Niin tapahtui ja lasku oli noin 23 euron paikkeilla. Tietokoneelle johtoineen oli paljon käyttöä sekä nelituntisen junamatkan aikana että perillä Alajärvellä.

Viimeisin matkani oli 10–11 päivän reissu Turusta Helsingin kautta Lontooseen, sieltä Oxfordiin ja Cambridgeen ja takaisin Helsinkiin, majoitukseen Scandic Espooseen, josta Tiedetoimittajien seminaariin iltatilaisuuksineen Heurekaan ja vielä reissun päätteeksi Helsingin kirjamessuille yhdeksi tai kahdeksi päiväksi.

Pakkaamisen aloitin suhteellisen hyvissä ajoin, mutta muistettavaa ja mukaanotettavaa oli paljon alkaen tuliaisista sähköpistokkeen adapteriin, Oyster-korttiin Lontoon sisäisiin matkoihin, opaskirjoihin sekä pieneen ensiapupakkaukseen. Ostamani Finnairin lennon matkatavararaja oli 23 kiloa ruumaan menevässä ja kahdeksan kiloa koneeseen vietävässä laukussa.

Käsimatkatavaroissa oli myös pieni käsilaukku, joissa kuljetan kaikki tärkeät varusteet lompakosta passiin ja jonka voi säilyttää istuimen alla. Muun koneeseen mukaan otettavan varustuksen olin pakannut reppuun, jolle oli käyttöä myös kahden päivän ja yhden yön Oxford–Cambridge-reissulla.

Matkalaukku painoi tavaroineen alle 18 kiloa, joten siinä oli mukavasti varaa vielä tuliaisiin. Käsimatkatavaroihin menevän repun paino oli lähes kahdeksassa kilossa, mutta mukana oli läppäri ja järjestelmäkamera. En sitten tiedä, punnitseeko joku joskus käsimatkatavarat? Niin ei ole kohdallani koskaan käynyt.

Sovelsin vaatteisiin Matkaharakka-blogin vaatemääräohjetta: 0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa per matkapäivä. Luvussa mukana ovat matkustusvaatteet. Tämän kaavan blogisti Pirkko Schildt on insinöörinä kehittänyt alun perin jonkun muun pakkausta käsittelevästä jutusta; kertoimet ovat vähitellen muokkaantuneet Pirkolle sopiviksi.

Sain kaavan mukaisesti 11 päivän reissulle alaosia 4,4 ja yläosia 13,2. Otin siis mukan neljät housut ja noin 13 yläosaa.

Paras pakkaustulos on se, ettei mukana ole mitään liikaa, mutta mikään tarpeellinen ei puutu varusteista.

Kauhunhetken koin lentokentällä valmistautuessani menemään viemään matkatavaroitani Bag Drop -tiskille. Minulla ei ollut mielikuvaa passin pakkaamisesta. Sydän löi pari kertaa tyhjää. Olinko ottanut passin pois kopiokoneesta otettua siitä muutamat kopiot mukaan?

Mielikuvitukseni ehti jo laukkaamaan tilanteeseen, jossa minun olisi kerrottava Lontoon-matkani peruuntumisesta. Olisipa noloa….Onneksi passi löytyi käsilaukusta ja sen välissä oli tulostettu lentolippu.

Myös kuvallinen EU-standardien mukainen henkilökortti olisi ollut vaihtoehtoinen matkustusasiakirja, mutta sellaista minulla ei ole. Lentoaseman poliisin palvelupisteestä voi anoa matkan ajaksi väliaikaisen passin, kertoo Finavian verkkosivu. Asiasta kerrotaan myös Rantapallo-sivustolla. En tiedä, olisinko osannut hätäännyksissä lähteä hakemaan ko. palvelua.

Väliaikainen passi maksaa 80 euroa ja matkan jälkeen on haettava uusi varsinainen passi, joten kalliiksi olisi tullut tälläinen unohdus.

Optimaaliseen pakkaustulokseen en päässyt vielä tälläkään matkalla: pientä sälää oli liikaa mukaanluettuna osa koruista ja kosmetiikasta sekä pari puseroa, kahdet kengät ja yhdet pitkät housut. Myös opaskirjoja oli liikaa, niitä en kuitenkaan matkalla ehtinyt juurikaan lukea. Ilahduttavaa oli tietysti se, etten tarvinnut ensiaputarvikkeita.

Meriharakka-blogissa on niin oivallisesti kerrottu pakkaamisesta, ettei minulle jää lisättävää. Myös Kotona kaikkialla -blogin diginomadi Mirje Halla on myös kuvannut perusteellisesti rinkkansa sisältöä. Muitakin pakkauslistoja löytyy verkosta ja niistä voi koostaa itselleen sopivan kokoonpanon – ettei tarvitse aloittaa joka kerta alusta.

Sitten vaan uutta matkaa suunnittelemaan ja harjoittemaan pakkaamista. Siihen tarjoutuukin tilaisuus neljän päivän työmatkalla Helsinkiin ensi viikolla. Nyt muistan varmistaa tietokoneen virtajohdon mukaantulon; passia ei tuolle reissulle tarvita.

Normaali