Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Huonosta lähtijästä paremmaksi?

Matkan suunnittelu ja sille varustautuminen on hauskaa, mutta haastavaa. Kuva: Pixabay.

Sarjassamme Matkabloggarin tunnustuksia kerron nyt siitä, etten ole ammattilaistason pakkaaja ja lähtijä. Yritän tehdä parannusta aina matka kerrallaan.

Kuinka usein pitäisi lähteä matkoille, jotta voisi hioa huippuunsa reissulle valmistautumisen ja pakkaamisen? Melko monta lähtöä minullakin on takanani, mutta vielä on parantamisen varaa.

Nyt oli kyseessä vain junamatka Helsinkiin, yksi yö siellä ja huhtikuinen viikonloppureissu Viroon isomman ryhmän mukana. Aloitin matkavalmistelut sekä tavaroiden ja vaatteiden esille ottamisen jo edellisenä päivänä ja pesin joitakin matkalle haluamiani vaatteita. Matkalaukku, keväisemmat takit ja opaskirjat oli myös haettu valmiiksi.

Jotenkin vain kiire iski, kun olin tehnyt aamulla pari pakollista tehtävää, joiden määräaika olisi ollut matkan aikana. Niihin menikin enemmän aikaa kuin mitä olin ajatellut.

Matkalle mukaan -lista avuksi?

Olen tallentanut monia Matkalle mukaan -listoja, mutta enpä juuri koskaan tule ottaneeksi niitä esille, kun on aika alkaa pakata. Jotenkin yritän pärjätä muistin varassa. Mutta onpa ollut reissuja, joilta on unohtunut hammasharja, kampa tai jokin muu välttämättömyystuote.

No, kaikki on suhteellista ‒ ilman harjaakin pärjää, jos on mukana Xylitol-purkkaa ja aina mukana oleva viisipiikkinen hoitaa tarvittaessa kamman tehtäviä. Joillakin matkoilla olisin kaivannut myös villasukkia ja kevyitä tossuja. Sukat lämmittävät jalkoja yöllä ja inhoan kävellä kylmillä ja kovilla lattioilla sukkasillani.

Elävästi on jäänyt mieleen myös se kesäinen lähtö Etelä-Pohjanmaalle, kun huomasin kauppatorilla, että läppärin virtajohto oli jäänyt kotiin. Olisi pitänyt jo vaihtaa rautatieasemalle lähtevään bussiin.

Nappasin taksin, annoin kuljettajalle kotiosoitteeni, pyysin odottamaan, kävin hakemassa johdon ja niin kiisimme kohti rautatieasemaa. Sittemmin olen muistanut ottaa tuon tarvikkeen mukaani.

Kerran lentokentällä nousi mieleeni kuva passistani kopiokoneessa ‒ otinkohan sieltä mukaani kopioiden ottamisen jälkeen? Ehdin jo kuvitella ikäviä näkymiä siitä, kuinka Lontoon-matkani päättyy jo ennen alkamistaan.

Lähtöportti Lontooseen.

0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa matkapäivää kohden

Minulla on myös kehittämistä kohtuullisten matkavaatteiden ja -varusteiden mukaan ottamisessa. Olen yrittänyt noudattaa Meriharakka-blogin pitäjän Pirkko Schildtin kehittämää varsin päteväntuntuista kaavaa vaatteiden lukumäärästä: 0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa per matkapäivä. Tosin usein otan ensin mukaani tuon minimimäärän ja sitten lisään muutaman vaatteen ”kaiken varalta”.

Yhden klassisen neuvon mukaanhan ensin pitäisi pakata vaatteet ja sitten niistä pitäisi karsia puolet pois lopullisesta matkalaukullisesta. Kaikein kevyimmin matkaavat he, joilla on mukana vain passi ja hammasharja.

Sitten lisään matkalaukkuun myös kaikenlaisia pikku tarvikkeita. Viron reissulle unohdin ottaa mukaan otsalampun ‒ se on kätevä, jos hotellihuoneen lukulamput ovat huonot tai liian kaukana lukijasta. Iltaisin ei jostain syystä ole mukavaa lukea vuoteessa kattolamppujen valaistuksessa. Pienen ompelutarvikepakkauksen otin mukaani ja sille olikin käyttöä, kun yhden seurueemme gentlemannin takista oli irronut nappi.

Ja viimeistään matkapäivänä ‒ ellei jo edellisenä iltana ‒ iskee lähtökatumus, kun olisi niin paljon helpompaa jäädä kotiin.

Jatkan oppimiskokemusten keräämistä

No, jatkanpa harjoittelua. Kevään ja kesän matkalistassa ovat jo tehdyn Viron matkan lisäksi reissut Kökariin, Lontooseen ja Tsekkeihin. Kökarissa olen pidennetyn viikonkopun, mutta haasteena on vaihteleva sää ‒ onko hellettä kuten nyt alkuviikolla vai viileämpää keliä? Tavaroiden kuljetus hoituu henkilöautossa, joten paino ei ole ratkaiseva tekijä.

Lontoossa pitäisi pärjätä viikon ajan kevyillä kantamuksilla kesäkuussa, sillä käytän siellä vielä yhtä kyynärsauvaa huhtikuisen polvileikkauksen vuoksi. Myös pidempi heinäkuinen Tsekki-matka saisi sujua mieluiten kevyesti, sillä lentomatkan lisäksi lienee kulkemista busseissa ja junissa.

En vielä tiedä, tuleeko tähän nyt aloittamaani sarjaan joskus täydennystä. Ehkä kerään tulevilla reissuillani aineistoa matkabloggarin tunnustuksiin.

Millainen pakkaaja sinä olet? Suunnitellusti listan kanssa vai Kunhan on jotain mukana -tyylisesti? Aloitatko ajoissa vai pakkaatko paniikissa?

Ihan tällaisilla varusteilla en sentään matkoille lähde. Laukku ja kamera ovat Lurens-kesäteatterin rekvisiittaa näytelmästä Sällskapsresan.

 

Normaali
Lainattua, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Lentokenttä ei muuta meitä, mutta se tuo omimman minämme esille. Jos olemme shoppailijoita, emme voi olla ostamatta. Jos olemme intohimoisia, lentokentästä tulee helposti paikka jossa riidellään ja rakastutaan. Jos olemme hieman itsekkäitä, lentokentällä me tönimme ihmisiä jonossa. Ja koska olemme kaikki laumaeläimiä teemme tämän kaiken ryhmäviettien vietävinä.

Tutkijalle tämä luo mukavasti mahdollisuuksia. Itse käytän aikani lentokentällä pieniin kokeiluihin. Plaraan kirjaa, ja katson kuinka nopeasti joku toinen tulee ja tsekkaa samaa opusta. Teen äärettömän tarkan koreografian turvatarkastuksessa , ja seuraan miten muut yrittävät tehdä saman perässä (minun ”vyö-pois-ja–läppäri-esiin yhdessä-liikkeessä” on taideteos. Jonotan hieman kömpelösti ja seuraan kanssamatkustajien reaktioita. Niin monta käyttäytymismallia, niin paljon pakkoliikkeitä.

Lentokenttä on laboratorio, koska suljetuna tilana se antaa meille rajattomasti mahdollisuuksia nähdä itsemme ‒potenssiin kymmenen. Aina tämä ei ole hyvästä, koska kaikki meissä ihmisissä ei ole hyvää. Silti, jos me kaikki miettisimme hieman sitä kuinka ihmiset käyttäytyvät lentokentillä, me voisimme ymmärtää toisiamme hieman paremmin.Ja se olisi jo jotain. Jotain ainakin matkan arvoista.

Alf Rehn: Unelmien talous. Sammakko 2014, s. 320‒321.

Lentokenttä laboratoriona

Lainaus
Lainattua, Matkavalmistelut

Elämän kymmenen hienoimman asian joukkoon kuuluu pakkaaminen. Pakatessa tuntee itsensä matkatavaraviraston valtakunnalliseksi tekniseksi johtajaksi, jonka on määrä päättää kutsuista: sinä tulet, sinä et, sinä tulet, sinä et. Yhtäkkiä huomaa, miten paljon turhaa tavaraa komerossa on, ja löytää kasan alle unohtuneen vanhan T-paidan, jota ei ole käyttänyt kymmeneen vuoteen. Tavaroiden pakkaaminen on ehkä kiehtovampaa kuin itse matkustaminen.

Fausto Brizzi: Sata onnen päivää. Gummerus Kustannus Oy. 2016.

Pakkaaminen elämän kymmenen hienoimman asian joukossa

Lainaus
Lainattua, Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Matkustaminen on poistumista omalta mukavuusalueelta: Eikös sitä yleensä lähtöä edeltävänä päivänä ajattele, miten mukavaa on olla kotona ja miten älytöntä on oikeastaan lähteä minnekään? Lähtöä edeltävänä päivänä – ei, vaan tunteina – saattaa ajatella, ettei ikinä pääse elävänä takaisin: senköhän takia Martin-veljeni sanoo, että hänelle voi tulla pakottava tarve ruveta sulattamaan pakastinta kymmenen minuuttia ennen kuin pitäisi astua ulos ovesta? Lähtijän voi myös vallata syvempi eksistentiaalinen huoli, hän voi ajatella, että jos sitä kerran voi yhtä hyvin olla yhdessä paikassa kuin toisessakin, myös oma ei-oleminen on mahdollista.

Merete Mazzarella: Aurinkokissan vuosi, s. 110. Tammi 2015.

Matkustaminen on poistumista omalta mukavuusalueelta

Lainaus