Lentoon lähdössä

Lentäminen aiheuttaa monenlaisia tunteita: iloa, odotusta, pelkoa, häpeää, katumusta, stressiä, ties mitä. Mietiskelen tässä seuraavan lennon lähestyessä, kuinka suhtaudun ja samalla muistelen edellistä lentoani, josta on melkein vuosi.

Usein lentomatkustaminen näytetään mainoksissa miellyttävänä irtiottona arjesta, jolloin voi kohota siivin taivaalle ja matkustaa kauan odotetulle lomalle. Tosin joillakin lentäminen liittyy työhön, kokouksiin, tapaamisiin, messuihin ja konferensseihin.

Lensin viime kesäkuussa muutaman vuoden tauon jälkeen Helsingistä Malagaan matkabloggaajien konferenssiin. En enää muistanutkaan, miksi lentäminen tuntuu rasittavalta. Matkan valmisteluun saattaa kulua usein enemmän aikaa kuin itse lentoon. Matkatavaroiden koko ja paino on rajoitettua ja pakkaaminen on viheliäistä. Kentälle pitää saapua ajoissa, löytää oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Turvatarkastukseen vievät jonot ovat usein pitkiä ja tavaroiden esille laitto stressaavaa.

Helsinki-Vantaa – hyvin toimiva terminaali

Helsinki-Vantaa-lentoaseman uudistunutta aulaa.

Automaatteja lähtöselvitykseen.

Helsinki-Vantaan uusittu terminaali oli tosin miellyttävä yllätys. Osansa oli silläkin, ettei kentällä ollut suuria ruuhkia. Lähtöselvitysautomaatteja oli tarpeeksi ja lähettyvillä oli henkilökuntaa, jolta saattoi pyytää apua matkatavaroihin kiinnitettävän tarran tulostamiseen.

Myös turvatarkastus oli sujuvaa, sillä Finavia on hankkinut lentoaseman uuteen turvatarkastukseen huippumodernia teknologiaa. Uuden läpivalaisu- ja nesteanalysointilaitteiston ansiosta matkustaja voi jättää käsimatkatavaroihin elektroniikkaa ja nestepusseja, kone osaa ne tunnistaa.

Turvatarkastuksen jälkeen pääsee jo vapaammalle alueelle, joskin täytyy pitää itsensä aisoissa, ettei sorru kauppojen houkutuksiin.

Oikea lähtöportti täytyy löytää ja odottaa siellä samaan koneeseen menevien kanssa. Passi ja tarkastuskortti pitää ottaa esille, joskin jälkimmäinen löytyy usein puhelimesta. Oma hermoja koetteleva vaiheensa on koneeseen meneminen; pitää jonottaa ja odottaa, että edellä menneet saavat käsimatkatavaransa säilytyslokerikkoon ja pääsevät paikalleen.

Finnairilla vetiset eväät

Finnair täyttää tänä vuonna 100 vuotta.

Finnairin lennolla Helsingistä Malagaan koettiin sekin hetki, että heti alussa lentäjä kertoi Saksan ilmatilan rajoitteista. Hän arveli, että koneemme lähtisi noin 40 minuuttia myöhemmin. Hetken odottelimme ja kuulimme, että 15 minuutin myöhästyminen riittää. Se oli helpotus, koska tuloaika Malagaan oli jo ennestäänkin myöhäinen.

Finnairin ilmaiset tarjoilut ovat kutistuneet veteen ja mustikkamehuun. Kahvia, teetä ja muita virvokkeita voi ostaa. Ruoat on kätevintä tilata etukäteen, joskin tarjolla on vain sämpylöitä ja wrappeja. Myös verkkoyhteyden voi ostaa etukäteen; hankin sen tuolla matkalla ensimmäistä kertaa.

Aikaisemmin istuimen lokerikosta löytyi Blue Wings -lehti, joka oli Finnairin matkustamolehti. Sitä lukisin mielelläni. Vuonna 1980 perustettu Blue Wings oli yksi maailman vanhimpia matkustamolehtiä. Vielä vuonna 2018 sitä uudistettiin, mutta paperisena sen jakaminen lopetettiin sittemmin. Nyt Finnairin sivuilta löytyy Blue Wings -artikkeleita. Finnairin 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Blue Wings palautuu luettavaksi koneissa kesäkuussa.

Finnair ilmoitti 28.2.2023 lopettavansa tuotemyynnin lennollaan eli kosmetiikan, asusteiden, lahjaesineiden ja muiden tuotteiden myynnin. Ennakkotilauksia toimitettiin 18.4.2023 asti. Aterioiden, välipalojen ja juomien myynti kuitenkin jatkuu.

Tuotemyynnin lopettamista perusteltiin sillä, että sen merkitys asiakkaille on vähentynyt; lisäksi halutaan keventää koneiden painoa. En jää kaipaamaan erilaisten tuotteiden myyntiä ja markkinointia. Jotenkin tuntuu oudolta, että isojen lentokenttäputiikkien jälkeen myös koneessa pitäisi ostaa jotakin.

Kuumaa ja heittoisaa

Lennollani kaikki kolme rivini istuinta olivat käytössä, joten ikkunapaikallani oli ahtauden tuntua. Jalkatilaa on minimaalisesti. Jotenkin olin muistanut, että koneessa on kylmää, mutta nyt oli kuumaa. Mukana oli paljon perheitä ja lapset itkivät aika ajoin.

Välillä koneen turvavyömerkit syttyivät ja ilmatie oli kuoppainen. Kapteeni tai stuertti tai kuka liekään kuulutti, että nyt on ”heittoisa sää.” Lento laskeutui Malagaan noin vartin verran myöhässä.

Malagan yössä vilkkui kuitenkin muutama valopilkku. Vaikka taksijono oli kohtalaisen pitkä, se eteni hyvin. Jonon alkupäässä oli matkustajia takseihin ohjaava työntekijä, joten olin pian taksissa matkalla varsinaiseen matkakohteeseeni Marbellaan. Öisen lennon riesoja tämäkin.

Päivällä olisi selvinnyt edullisesti bussikuljetuksella; nyt jouduin maksamaan melkoisesti tästä privaatista kuljetusmuodosta. Kuski ei osannut juurikaan englantia, joten matka sujui eksoottisen musiikin siivittämä ilman puhetta. Olin kuitenkin tyytyväinen, että kyyti järjestyi, eikä tarvinnut jäädä odottamaan aamun ensimmäistä bussia.

Taksin sai Malagan lehtokentältä lähtötilanteeseen nähden yllättävän nopeasti.

Finnair on Pohjois-Euroopan paras lentoyhtiö

Lentomatkustajat ovat valinneet Finnairin Pohjois-Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi Skytraxin World Airline Awards 2022 -tutkimuksessa. Finnair sai tämän tunnuksen nyt 12. kertaa. Tutkimus maailman suurin, vuosittainen lentomatkustajien tyytyväisyyttä mittaava tutkimus. Siinä mukana olleiden lentoyhtiöiden asiakaspalvelua arvioitiin kokonaisvaltaisesti niin lentoasemilla kuin lennon aikana.

Finnair kertoo panostavansa jatkossakin asiakaskokemukseen. Se keskittyy erityisesti operatiiviseen luotettavuuteen, digitaalisten palvelujen kehittämiseen ja valinnanvaran tarjoamiseen asiakkaille. Hiljattain tosin kuultiin uutisia, ettei asiakaspalvelijat osaa välttämättä suomea.

Suosisin mielelläni Finnairia, mutta en löytänyt kilpailukykyistä hintaa toukokuiselle matkalleni Ateenaan. Norwegian voitti. Lentojen hinnatkin ovat nousseet kuten kaikki muutkin. Se voi olla paikallaankin, karsii ehkä ei-niin-välttämättömiä lentoja.

Kalamataan, Kreikkaan

Norwegian kuljettaa minut Helsingistä Ateenaan.

Oma lentoni liittyy matkabloggaajien TBEX-konferenssiin Kalamatassa, Kreikassa 8.–11.5.2023. Matkaan sinne jo lauantaina 6.5. Kreikka on minulle lähes outo kohde. Olen käynyt ainoastaan Korfulla noin 30 vuotta sitten.

Lähtökatumus vuorottelee innostuksen kanssa. Aikaisempien konferenssikäyntien valossa odotan hienoa kokemusta ja tilaisuutta tutustua Peloponnesoksen alueeseen ja hiukan Ateenaankin, jossa yövyn yhden yön matkan alussa ja lopussa.

Nyt on tiedossa pakkaamisurakka, joka tuntuu työläältä. Yritän nyt jättää matkalaukkuun tilaa mahdollisille tuliaisille ja ostoksille.

Lue myös

Ainainen lähtökatumus ennen matkaa

Huonosta lähtijästä paremmaksi?

Pakkaaminen on taitolaji

Pakkaamisen viheliäisyys

Jaa

”Minulla oli sekava olo, kun auto ajoi A-terminaaliin. Tännekö minä olen menossa? kysyin. Kuski mutisi jotain, ja minä menin ulos autosta, varmistettuani etten unohtanut pipoani, ja lähdin kävelemään kohti terminaalia. Olin jäänyt autosta väärässä päässä, joten jouduin kiemurtelemaan satojen kuka minnekin matkustavien ihmisten väleistä löytääkseni oikealle lipputiskille. Tyttö tiskillä pyysi minua käyttämään automaattia. En tiedä, missä olen viettänyt viimeiset kymmenen vuotta, mutta milloin automaation idea muka otettiin käyttöön lentoterminaaleissa? Haluan saada tarkistuskorttini ihmiseltä, mutta tyttö vaati minua näppäilemään tietoni näytölle sen halvatun automaatin avulla. Löytääkseni lukulasini minun täytyi myllätä matkatavarani ympäri, ja kun olin vastannut kysymyksiin ja skannannut passini, automaatti ehdotti minulle, että triplaisin pisteeni 108 dollarin lisämaksusta. Painoin EI, minkä jälkeen näyttö hyytyi. Minun täytyi mennä kertomaan se tytölle. Hän kehotti vain painamaan sinnikkäästi. Sitten hän ehdotti, että vaihtaisin automaattia. Aloin hermostua, tarkistuskortti jäi jumiin, ja tyttö tökki automaattia Friendly Skies -kynällään, jotta sai kortin irtoamaan. Voitonriemuisesti hän ojensi sen minulle ruttaantuneena, kuollutta salaattia muistuttavassa olomuodossa. Tarvoin turvatarkastukseen, otin tietokoneeni pois kotelostaan ja riisuin piponi, kelloni ja saappaani ja nostin ne vadille, samoin kuin muovipussini, jossa oli hammastahnaa, ruusuvoidetta ja Powerimmune-pullo, ja kävelin metallinpaljastimen läpi. Sitten kokosin kamppeeni ja menin Mexico Cityn koneeseen.”

Patti Smith: M train – Elämäni tiekartta. S. 123. Kustannusosakeyhtiö Siltala. 2015.

Automaation idea

Jaa

Paljon matkustavana minulla oli tapana tuskailla pitkiä odotusaikoja lentokentillä ja juna-asemilla. Se kaikki tuntui hukkaan heitetyltä ajalta. En päässyt suorittamaan kiireellisiä tehtäviäni, jotka kasaantuivat sitä mukaa mitä pitemmäksi asemalla, lentokoneessa tai junassa viettämäni aika kävi. Koko odottaminen oli ahdistavaa ja tuskaista. Eräänä päivänä havahduin siihen, että lentokoneessa, kentällä, junassa tai asemahallissa viettämäni aika on omaa aikaani. Kallisarvoisia hetkiä omasta elämästäni ‒ ei matkallaoloa johonkin, vaan jo perilläoloa itse olemisessa. Ne olivat kaikkein ominta aikaani. Kukaan ei sanonut, että minun täytyi tehdä jotain, vaan sain aivan itse päättää, miten käytän aikani: nukkumalla, kirjoittamalla, lukemalla tai tuijottamalla tyhjyyteen. Tai sitten saatoin valita ahdistuksen tai kiireessä tuskastelun. Kukaan ei voinut määrätä, mitä teen ja millä nopeudella. Tämä hyvin yksinkertaiselta tuntuva oivallus sai minut rakastamaan kentällä odottelua ja lentokoneessa istumista. Jopa suhtautumiseni lentojen myöhästymiseen muuttui. Minulla ei ollut kiire minnekään, nautinhan minä kaikkein omimmastani, yksityisestä ajastani. Ahdistukseni muuttui iloksi ja nautinnoksi. Enää minun ei tarvinnut tuijottaa matelevia viisareita; jopa aika tuntui kulkevan nopeammin.

Liisa Väisänen: Verkkaisuuden filosofiaa. Kirjapaja 2019. S. 69

Yksityista aikaa matkalla

Jaa

Ajoittain olen matkustanut paljonkin työni vuoksi. Silloin matkustaminen on sujunut helpommin, mutta vastahakoinen asenteeni koko touhua kohtaan ei silti ole kadonnut täysin. Matkustaminen on vaivalloista ja epäkäytännöllistä. Pitää pukea kengät, vyöt ja takit, ja sitten riisua ne pois. Pitää kaivaa läppäri laukusta päärynänmuotoisten  turvatarkastajien edessä. Sitten ahtaudutaan pieneen tilaan tarkkailemaan lähteviä lentoja pikkuruuduilta. Lentokoneessa joutuu varmasti istumaan kahden hihattomaan t-paitaan pukeutuneen korston keskelle, joiden iho hiveltää koko ajan omaasi. Tarjolla on ilmakuoppia ja järkyttävän kuumaa kahvia ‒ yhtä aikaa. Lentokentällä käy ilmi, että matkatavarasi on lennätetty vahingossa Osloon, mistä pitää tehdä ilmoitus jollekin intialaiselle, joka ei ymmärrä puhumaasi englantia.

Haluttomuus matkustaa on todellakin yksi ominaispiirteistäni. Useimmiten arvostan kyllä matkakohdetta sitten, kun olen viimein päässyt perille. Ongelma on itse matkustaminen. Olen yksinkertaisesti kotikissa.

Linus Jonkman: Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous. Atena. 2015, s. 26.

Ongelma on itse matkustaminen

Jaa

Lentokenttä ei muuta meitä, mutta se tuo omimman minämme esille. Jos olemme shoppailijoita, emme voi olla ostamatta. Jos olemme intohimoisia, lentokentästä tulee helposti paikka jossa riidellään ja rakastutaan. Jos olemme hieman itsekkäitä, lentokentällä me tönimme ihmisiä jonossa. Ja koska olemme kaikki laumaeläimiä teemme tämän kaiken ryhmäviettien vietävinä.

Tutkijalle tämä luo mukavasti mahdollisuuksia. Itse käytän aikani lentokentällä pieniin kokeiluihin. Plaraan kirjaa, ja katson kuinka nopeasti joku toinen tulee ja tsekkaa samaa opusta. Teen äärettömän tarkan koreografian turvatarkastuksessa , ja seuraan miten muut yrittävät tehdä saman perässä (minun ”vyö-pois-ja–läppäri-esiin yhdessä-liikkeessä” on taideteos. Jonotan hieman kömpelösti ja seuraan kanssamatkustajien reaktioita. Niin monta käyttäytymismallia, niin paljon pakkoliikkeitä.

Lentokenttä on laboratorio, koska suljetuna tilana se antaa meille rajattomasti mahdollisuuksia nähdä itsemme ‒potenssiin kymmenen. Aina tämä ei ole hyvästä, koska kaikki meissä ihmisissä ei ole hyvää. Silti, jos me kaikki miettisimme hieman sitä kuinka ihmiset käyttäytyvät lentokentillä, me voisimme ymmärtää toisiamme hieman paremmin.Ja se olisi jo jotain. Jotain ainakin matkan arvoista.

Alf Rehn: Unelmien talous. Sammakko 2014, s. 320‒321.

Lentokenttä laboratoriona