Lentoon lähdössä

Lentäminen aiheuttaa monenlaisia tunteita: iloa, odotusta, pelkoa, häpeää, katumusta, stressiä, ties mitä. Mietiskelen tässä seuraavan lennon lähestyessä, kuinka suhtaudun ja samalla muistelen edellistä lentoani, josta on melkein vuosi.

Usein lentomatkustaminen näytetään mainoksissa miellyttävänä irtiottona arjesta, jolloin voi kohota siivin taivaalle ja matkustaa kauan odotetulle lomalle. Tosin joillakin lentäminen liittyy työhön, kokouksiin, tapaamisiin, messuihin ja konferensseihin.

Lensin viime kesäkuussa muutaman vuoden tauon jälkeen Helsingistä Malagaan matkabloggaajien konferenssiin. En enää muistanutkaan, miksi lentäminen tuntuu rasittavalta. Matkan valmisteluun saattaa kulua usein enemmän aikaa kuin itse lentoon. Matkatavaroiden koko ja paino on rajoitettua ja pakkaaminen on viheliäistä. Kentälle pitää saapua ajoissa, löytää oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Turvatarkastukseen vievät jonot ovat usein pitkiä ja tavaroiden esille laitto stressaavaa.

Helsinki-Vantaa – hyvin toimiva terminaali

Helsinki-Vantaa-lentoaseman uudistunutta aulaa.

Automaatteja lähtöselvitykseen.

Helsinki-Vantaan uusittu terminaali oli tosin miellyttävä yllätys. Osansa oli silläkin, ettei kentällä ollut suuria ruuhkia. Lähtöselvitysautomaatteja oli tarpeeksi ja lähettyvillä oli henkilökuntaa, jolta saattoi pyytää apua matkatavaroihin kiinnitettävän tarran tulostamiseen.

Myös turvatarkastus oli sujuvaa, sillä Finavia on hankkinut lentoaseman uuteen turvatarkastukseen huippumodernia teknologiaa. Uuden läpivalaisu- ja nesteanalysointilaitteiston ansiosta matkustaja voi jättää käsimatkatavaroihin elektroniikkaa ja nestepusseja, kone osaa ne tunnistaa.

Turvatarkastuksen jälkeen pääsee jo vapaammalle alueelle, joskin täytyy pitää itsensä aisoissa, ettei sorru kauppojen houkutuksiin.

Oikea lähtöportti täytyy löytää ja odottaa siellä samaan koneeseen menevien kanssa. Passi ja tarkastuskortti pitää ottaa esille, joskin jälkimmäinen löytyy usein puhelimesta. Oma hermoja koetteleva vaiheensa on koneeseen meneminen; pitää jonottaa ja odottaa, että edellä menneet saavat käsimatkatavaransa säilytyslokerikkoon ja pääsevät paikalleen.

Finnairilla vetiset eväät

Finnair täyttää tänä vuonna 100 vuotta.

Finnairin lennolla Helsingistä Malagaan koettiin sekin hetki, että heti alussa lentäjä kertoi Saksan ilmatilan rajoitteista. Hän arveli, että koneemme lähtisi noin 40 minuuttia myöhemmin. Hetken odottelimme ja kuulimme, että 15 minuutin myöhästyminen riittää. Se oli helpotus, koska tuloaika Malagaan oli jo ennestäänkin myöhäinen.

Finnairin ilmaiset tarjoilut ovat kutistuneet veteen ja mustikkamehuun. Kahvia, teetä ja muita virvokkeita voi ostaa. Ruoat on kätevintä tilata etukäteen, joskin tarjolla on vain sämpylöitä ja wrappeja. Myös verkkoyhteyden voi ostaa etukäteen; hankin sen tuolla matkalla ensimmäistä kertaa.

Aikaisemmin istuimen lokerikosta löytyi Blue Wings -lehti, joka oli Finnairin matkustamolehti. Sitä lukisin mielelläni. Vuonna 1980 perustettu Blue Wings oli yksi maailman vanhimpia matkustamolehtiä. Vielä vuonna 2018 sitä uudistettiin, mutta paperisena sen jakaminen lopetettiin sittemmin. Nyt Finnairin sivuilta löytyy Blue Wings -artikkeleita. Finnairin 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Blue Wings palautuu luettavaksi koneissa kesäkuussa.

Finnair ilmoitti 28.2.2023 lopettavansa tuotemyynnin lennollaan eli kosmetiikan, asusteiden, lahjaesineiden ja muiden tuotteiden myynnin. Ennakkotilauksia toimitettiin 18.4.2023 asti. Aterioiden, välipalojen ja juomien myynti kuitenkin jatkuu.

Tuotemyynnin lopettamista perusteltiin sillä, että sen merkitys asiakkaille on vähentynyt; lisäksi halutaan keventää koneiden painoa. En jää kaipaamaan erilaisten tuotteiden myyntiä ja markkinointia. Jotenkin tuntuu oudolta, että isojen lentokenttäputiikkien jälkeen myös koneessa pitäisi ostaa jotakin.

Kuumaa ja heittoisaa

Lennollani kaikki kolme rivini istuinta olivat käytössä, joten ikkunapaikallani oli ahtauden tuntua. Jalkatilaa on minimaalisesti. Jotenkin olin muistanut, että koneessa on kylmää, mutta nyt oli kuumaa. Mukana oli paljon perheitä ja lapset itkivät aika ajoin.

Välillä koneen turvavyömerkit syttyivät ja ilmatie oli kuoppainen. Kapteeni tai stuertti tai kuka liekään kuulutti, että nyt on ”heittoisa sää.” Lento laskeutui Malagaan noin vartin verran myöhässä.

Malagan yössä vilkkui kuitenkin muutama valopilkku. Vaikka taksijono oli kohtalaisen pitkä, se eteni hyvin. Jonon alkupäässä oli matkustajia takseihin ohjaava työntekijä, joten olin pian taksissa matkalla varsinaiseen matkakohteeseeni Marbellaan. Öisen lennon riesoja tämäkin.

Päivällä olisi selvinnyt edullisesti bussikuljetuksella; nyt jouduin maksamaan melkoisesti tästä privaatista kuljetusmuodosta. Kuski ei osannut juurikaan englantia, joten matka sujui eksoottisen musiikin siivittämä ilman puhetta. Olin kuitenkin tyytyväinen, että kyyti järjestyi, eikä tarvinnut jäädä odottamaan aamun ensimmäistä bussia.

Taksin sai Malagan lehtokentältä lähtötilanteeseen nähden yllättävän nopeasti.

Finnair on Pohjois-Euroopan paras lentoyhtiö

Lentomatkustajat ovat valinneet Finnairin Pohjois-Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi Skytraxin World Airline Awards 2022 -tutkimuksessa. Finnair sai tämän tunnuksen nyt 12. kertaa. Tutkimus maailman suurin, vuosittainen lentomatkustajien tyytyväisyyttä mittaava tutkimus. Siinä mukana olleiden lentoyhtiöiden asiakaspalvelua arvioitiin kokonaisvaltaisesti niin lentoasemilla kuin lennon aikana.

Finnair kertoo panostavansa jatkossakin asiakaskokemukseen. Se keskittyy erityisesti operatiiviseen luotettavuuteen, digitaalisten palvelujen kehittämiseen ja valinnanvaran tarjoamiseen asiakkaille. Hiljattain tosin kuultiin uutisia, ettei asiakaspalvelijat osaa välttämättä suomea.

Suosisin mielelläni Finnairia, mutta en löytänyt kilpailukykyistä hintaa toukokuiselle matkalleni Ateenaan. Norwegian voitti. Lentojen hinnatkin ovat nousseet kuten kaikki muutkin. Se voi olla paikallaankin, karsii ehkä ei-niin-välttämättömiä lentoja.

Kalamataan, Kreikkaan

Norwegian kuljettaa minut Helsingistä Ateenaan.

Oma lentoni liittyy matkabloggaajien TBEX-konferenssiin Kalamatassa, Kreikassa 8.–11.5.2023. Matkaan sinne jo lauantaina 6.5. Kreikka on minulle lähes outo kohde. Olen käynyt ainoastaan Korfulla noin 30 vuotta sitten.

Lähtökatumus vuorottelee innostuksen kanssa. Aikaisempien konferenssikäyntien valossa odotan hienoa kokemusta ja tilaisuutta tutustua Peloponnesoksen alueeseen ja hiukan Ateenaankin, jossa yövyn yhden yön matkan alussa ja lopussa.

Nyt on tiedossa pakkaamisurakka, joka tuntuu työläältä. Yritän nyt jättää matkalaukkuun tilaa mahdollisille tuliaisille ja ostoksille.

Lue myös

Ainainen lähtökatumus ennen matkaa

Huonosta lähtijästä paremmaksi?

Pakkaaminen on taitolaji

Pakkaamisen viheliäisyys

Pakkaamisen viheliäisyys

Åsa Wrange: Nainen ja matkalaukku. Pronssi, 2009. Hanasaaren kulttuurikeskus.

Onko mitään viheliäisempää kuin pakkaaminen matkaa varten? Mukaan pitäisi ottaa kaikki tarvittava, mutta ei mitään ylimääräistä.

Muutaman vuoden tauon jälkeen pakkaamisen rutiini – jos sellaista nyt koskaan on kehittynytkään – oli kateissa. Kun lähtee viikon matkalle, jolla tarvitaan rennompia retkivaatteita, konferenssiin sopivia siistimpiä asuja sekä pari iltamenoihin soveltuvaa vaatetta, niin matkalaukun täyttäminen on vaikeaa.

0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa

Puvustoon sovellan Meriharakka–blogin kirjoittaja Pirkko Schildtin luomaa kaavaa vaatteille: 0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa per matkapäivä. Luvussa mukana ovat matkustusvaatteet. Tämän kaavan Pirkko Schildt on insinöörinä kehittänyt alun perin jonkun muun pakkausta käsittelevästä jutusta; kertoimet ovat vähitellen muokkaantuneet hänelle sopiviksi. Sain siis määräksi neljä alaosaa ja 12 yläosaa. Mukaan taisi tulla myös kaksi mekkoa ja kaksi aluspaitaa. Lue Pirkon blogijuttu Näin pakkaan, kokemuksella 🙂 tästä.

Suurimman päänvaivan minulle aiheuttavat kaikenlaiset pienet, mutta mahdollisesti tarpeelliset välineet ja tarvikkeet, kuten aurinkolasit, kynsisakset, laastarit, tossut, opaskirja, eurooppalainen sairaanhoitokortti, käyntikortit ja monet muut tavarat, jotka helpottavat elämää matkalla ja joita olisi vaikea lähteä etsimään vieraassa kaupungissa ja tiukassa aikataulussa tai jopa mahdotonta hankkia.

Minulla on käytössä parikin matkatavaralistaa, mutta ne pitäisi päivittää omia tarpeita ja erilaisia matkoja varten. Olisi sitten helppo ruksia, kun tavara on mukana.

Finnairin ilmoittama sallittu kilomäärää ruumaan menevälle laukulle on 23 kiloa ja käsimatkatavaroita voi olla kahdeksan kiloa. Lisäksi voi olla jokin henkilökohtainen tavara, kuten käsilaukku tai tietokonelaukku. Nämä ovat lentokoneyhtiökohtaisia rajoituksia, kannattaa aina tarkistaa kilomäärät ja matkatavaroiden mitat. Matkalaukkuvaaka on hyvä väline niin kotona kuin matkalle mukaan otettuna, jotta painomäärissä ei tule yllätyksiä.

Pääsin mukavasti noiden rajojen alapuolelle: matkalaukku painoi 16,2 kiloa ja koneeseen sisälle tuleva reppu 6,3 kiloa; jälkimmäisessä oli mukana kannettava tietokone ja kamera. Matkalaukku tuli täyteen, joten siinä ei ollut juurikaan tilaa tuliaisille. Tämä osoittautui tietenkin virheeksi, sillä yleensähän matkalta jotain tulee hankittua.

Kohti kevyitä kantamuksia

Kevyesti matkustamisellekin lienee gurunsa. Täytyy vain löytää hänet ja opetella ohjeiden mukaan. Ehkä hiukan enemmän tarvitaan kuin passi ja hammasharja. Vaatteiden pitäisi sopia toisiinsa niin, että muutamasta vaatteesta saisi moneen muuntautuvan puvuston. Kosmetiikkatuotteet pitäisi kutistaa ihan minimiin ja suurin osa ”siltä varalta, että tarvitsen”-kama pitää osata jättää kotiin.

Kevyin matkatavaroin matkustaminen on minulle vaikeaa, mutta yritän kehittyä siten, että voisi matkustaa pitemmällekin matkalle vain käsimatkatavaroin. Se olisi niin paljon helpompaa.

Näitä mietiskelin, kun valmistauduin lähtemään lennolle Helsingistä Málagaan ja edelleen matkabloggaajien TBEX-konferenssiin Marbellaan kesäkuun alussa.

Matkustan yleensa kolmen laukun taktiikalla. Ruumaan menee yleensä matkalaukku (tällä Lontoon reissulla poikkeuksellisesti rinkka, koska käytin polvileikkauksen jälkeen kyynärsauvaa), käsimatkatavaroissa reppu ja käsilaukku. Tässä mukana myös kameralaukku, jonka saan yleensä pakattua reppun.

Lue myös: Pakkaaminen on taitolaji Mitä opin matkoillani vuonna 2018

Jaa

”Minulla oli sekava olo, kun auto ajoi A-terminaaliin. Tännekö minä olen menossa? kysyin. Kuski mutisi jotain, ja minä menin ulos autosta, varmistettuani etten unohtanut pipoani, ja lähdin kävelemään kohti terminaalia. Olin jäänyt autosta väärässä päässä, joten jouduin kiemurtelemaan satojen kuka minnekin matkustavien ihmisten väleistä löytääkseni oikealle lipputiskille. Tyttö tiskillä pyysi minua käyttämään automaattia. En tiedä, missä olen viettänyt viimeiset kymmenen vuotta, mutta milloin automaation idea muka otettiin käyttöön lentoterminaaleissa? Haluan saada tarkistuskorttini ihmiseltä, mutta tyttö vaati minua näppäilemään tietoni näytölle sen halvatun automaatin avulla. Löytääkseni lukulasini minun täytyi myllätä matkatavarani ympäri, ja kun olin vastannut kysymyksiin ja skannannut passini, automaatti ehdotti minulle, että triplaisin pisteeni 108 dollarin lisämaksusta. Painoin EI, minkä jälkeen näyttö hyytyi. Minun täytyi mennä kertomaan se tytölle. Hän kehotti vain painamaan sinnikkäästi. Sitten hän ehdotti, että vaihtaisin automaattia. Aloin hermostua, tarkistuskortti jäi jumiin, ja tyttö tökki automaattia Friendly Skies -kynällään, jotta sai kortin irtoamaan. Voitonriemuisesti hän ojensi sen minulle ruttaantuneena, kuollutta salaattia muistuttavassa olomuodossa. Tarvoin turvatarkastukseen, otin tietokoneeni pois kotelostaan ja riisuin piponi, kelloni ja saappaani ja nostin ne vadille, samoin kuin muovipussini, jossa oli hammastahnaa, ruusuvoidetta ja Powerimmune-pullo, ja kävelin metallinpaljastimen läpi. Sitten kokosin kamppeeni ja menin Mexico Cityn koneeseen.”

Patti Smith: M train – Elämäni tiekartta. S. 123. Kustannusosakeyhtiö Siltala. 2015.

Automaation idea

Jaa

Puhelin soi ja rikkoo lumouksen, lentoni on peruttu. Minun täytyy ehtiä aikaisempaan koneeseen. Puen ripeästi ylleni, soitan taksin, sujautan tietokoneen suojakoteloon, kameran kassiin ja sullon loput tavarat matkalaukkuun. Taksi tulee liian nopeasti, sillä tajuan, etten ole vielä päättänyt mitä kirjoja ottaisin mukaan. Ajatus lentomatkasta ilman kirjaa saa minut äkillisen paniikin valtaan. Oikein valittu kirja voi toimia eräänlaisena oppaana, antaa matkalle oman sävynsä, jopa muuttaa matkasuunnitelmia. Vilkuilen epätoivoisesti ympärilleni huoneessa, kuin etsien pelastavaa oljenkortta upottavasta suosta. Litteiden mappien päällä on pino lukemattomia kirjoja, kuten Francine du Plessix Grayn monografia Simone Weilistä sekä Modianon Pedigree, jonka kannessa tekijä poseeraa hämmentyneen näköisenä. Kahmaisen ne mukaani, hyvästelen pienen abessinialaisen kissani ja suuntaan lentoasemalle.

Patti Smith: Omistautuminen. Kustannusosakeyhtiö Siltala, Helsinki, 2018. S. 19.

Omistautuminen on alun perin ilmestynyt Why I Write -sarjassa, joka perustuu Yalen yliopistossa Windham-Campbell-kirjallisuuspalkinnon jakamisen yhteydessä pidettyihin luentoihin.

Kirjoja lentomatkalle

Jaa

Heathrowin kiitotiellä koneentäysi ihmisiä odotti hiljaa nousua. Lentoemäntä seisoi käytävällä ja elehti apuvälineidensä kanssa nauhoitteen pyöriessä taustalla. Me istuimme tuoleihinmme köytettyinä, muukalaisten meri, vaitonaisina kuin liturgiaa kuunteleva seurakunta. Lentoemäntä esitteli pelastusliivin jossa oli pieni pilli, hätäuloskäynnit, läpinäkyvästä letkusta riippuvan happinaamion. Hän johdatti meidät läpi mahdollisen tuhon ja turman niin kuin pappi kuljettaa kuulijoitaan halki kiirastulen ja helvetin yksityiskohtien, eikä kukaan pompannut pakoon vaikka siihen olisi vielä ollut tilaisuus. Sen sijaan me kuuntelimme tai puolittain kuuntelimmme samalla kun ajattelimme muitakin asioita, ikään kuin tämä muodollisuuksien ja perikadon yhdistelmä olisi kovettanut pintamme aivan erityisellä tavalla. Kun nauhoitteessa alettiin puhua happinaamioista, hiljaisuus vain jatkui, kukaan ei väittänyt vastaan, ei noussut kapinaan kun meille sanottiin että on välttämätöntä huolehtia ensin itsestä, sitten vasta toisista. Minä en suinkaan ollut varma, pitikö se paikkansa.

Rachel Cusk: Ääriviivat, s. 6‒7. Kustantamo S & S. 2018

Turvaohjeet lentokoneessa