Täysi kymppi – Full tia: Hanko Fotofestival

Hangossa kokoonnuttiin syyskuussa jälleen valokuvien äärelle. Ensimmäinen Hanko Fotofestival järjestettiin vuonna 2013. Tapahtuma on hiukan muuttanut muotoaan vuosikymmenessä, mutta valokuvauksen ystävä löytää sieltä aina paljon mielenkiintoista.

Tapahtumapaikkana on Hangon kaupungintalo.

Hanko Fotofestival vietti 10-vuotisjuhlaa lauantaina 9.9.2023. Tapahtuman ohjelmassa oli mielenkiintoisia luentoja ja näyttelyitä.

Olen ollut mukana kaikissa tapahtumissa alusta saakka. Ensimmäisellä kerralla, vuonna 2013, löysin tapahtuman sattumalta. Suunnittelin syyskuuhun viikonloppulomaa ja selasin Hangon tapahtumasivuja. Sieltä bongasin Hanko Fotofestivalin, joka järjestettiin viikkoa myöhemmin kuin aikomani loma oli, mutta valokuvauksesta kiinnostuneena muutin suunnitelmaani.

Valokuvausharrastajan huipputapahtuma

Festivaalia markkinoitiin ”valokuvausharrastajan uutena huipputapahtumana”. Tuolloin se oli vielä kaksi- tai oikeastaan kolmepäiväinen. Nimi oli muodossa Hanko Foto Festival. Ohjelmaa oli sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta perjantaina jo aloitettiin Hangon Casinossa pidettävällä Grand Opening Party -avajaistilaisuudella. Siellä järjestettiin myös pienimuotoiset valokuvausalan messut, jossa Canon, Samsung, Epson, Focus Nordic ja Interfoto esittelivät tuoteuutuuksia.

Pääluennoitsijoina olivat nimekkäät luontokuvaajat Markus Varesvuo, Heikki Willamo ja Pekka Tuuri. Tapahtumapaikkana oli tuolloin hiljattain hienoon kuntoon remontoitu Hotel Regatta. Tapahtuman järjestivät Hangö Fotoklubb yhteistyössä Suomen Fotokaupan Liiton kanssa.

Ensimmäisessä festivaalissa oli paljon ohjelmaa.

Koronan vuoksi vuoden 2020 syksyn tapahtuma jäi toteutumatta, mutta olin silloinkin Hangossa. Hotellivarauksen olin tehnyt jo edellisenä vuonna, ja ajattelin käyttää sen joka tapauksessa. Pieni loma Hangossa on aina virkistävä.

Täyden kympin Fotofestivalin aluksi järjestelyissä mukana olleet Ilse Klockars ja Tapio Kekkonen muistelivat tapahtuman historiaa. Alun perin pontimena tapahtumalle oli pidentää Hangon matkailukautta syksyn puolelle; ensimmäinen tapahtuma järjestettiin 13.–15.9.2013. Ideana oli vallata koko Hanko, ja näyttelyitä, työpajoja, retkiä ja luentoja oli paljon.

Muistelijat kiittivät lopuksi luennoitsijoita, talkooväkeä, näytteilleasettajia, esiintyjiä, yhteistyökumppaneita ja sponsoreita. Yhdessä kaikkien edellä mainittujen kanssa on saatu aikaiseksi toimiva festivaali, jolle Hangon kaupunki antoi vuoden 2022 kulttuuripalkinnon. Sen vastaanotti Hanko Fotofestival -yhdistys, joka nykyisin järjestää tapahtuman.

Kuvia Hankoniemeltä

Ensimmäinen varsinainen luennoitsija oli valokuvaaja ja kuvataiteilija Perttu Saksa, jonka esityksen aiheena oli Dawn Chorus – kuvia Hankoniemeltä. Perttu Saksa on ns. kakkoshankolainen, jolla on paikkakunnalla mummonmökki. Kuvat olivat merellisiä ja mustavalkoisia.

Saksa kertoi harrastavansa myös märkälevytekniikkaa (Wet Plate Collodion), joka vaikuttaa suhteellisen työläältä tavalta saada aikaan valokuva. Tämä paljon valoa vaativa tekniikka on kehitetty 1850-luvulla. Levyn valottamiseksi ja kuvan muodostamiseksi on käytettävän lasi- tai metallilevyn oltava kuvatessa märkä: kollodiumseos valutetaan tasaisesti levyn pinnalle.

Tämän jälkeen levy herkistetään hopeanitraatin avulla valolle. Aikaa kuvan ottamiseen on pari minuuttia aikaa ennen levyn kuivumista. Sitten mennään pimiöön ja kehitetään kuva sokerikehitteellä.

Saarni. Kuva: Perttu Saksa.

Valokuvausta ääriolosuhteissa

Toisena esiintyjänä oli minulle tuttu ammattimainen löytöretkeilijä ja palkittu puhuja Patrick ”Pata” Degerman. Hän on johtanut monia retkikuntia arktisille alueille, mutta myös esim. Amazonin ja Borneon sademetsiin. Hänen esityksensä oli nimeltään Arctic to Antarctica – valokuvaus ääriolosuhteissa.

Pata on vauhdikas ja mielenkiinnon vangitseva luennoitsija, joka kertoi esityksen otsikon mukaisesti siitä, mikä kaikkea arktisiin oloihin menevän tutkimusryhmän valokuvaajana työskentelevältä vaaditaan. Hän oli mukana muun muassa Antarktisella tutkimusta tehneen ryhmän mukana. Heidän tehtävänään oli sukeltaa ja dokumentoida merenpohjaa jäätikön alla. Huimia seikkailuja, jänniä tarinoita, upeita kuvia ja videoita – sellainen oli Patan esitys.

Katso video: First dive completed – Science under the ice.

Palkitut täyden kympin kuvat

Lounaan jälkeen vuorossa oli Hanko Fotofestivalin järjestämän kuvakilpailun palkintojen jako. Tämän vuotisen kilpailun aihe oli juhlatilaisuuteen sopivasti Täysi kymppi.

Ensimmäiselle sijalle tuomaristo oli valinnut Ghita Thomén valokuvan, jonka nimenä on I en annan värld. Mustavalkoisessa kuvassa on sumuinen vuoristo, josta erottuu kaksi pientä ihmishahmoa. Toiselle sijalle tuomaristo nosti Viveca Rabehlin kuvan kurkiparvesta, jossa yksi linnuista on ilmassa. Kuvan nimenä on Flockens pellejöns. Kolmannelle sijalle tuli Eva Roosin kuva nimeltään I trollskogen. Tuomariston mukaan kuvaaja on saanut vaikeasta aiheesta (ryteikkö), rauhallisen ja hyvin tasapainossa olevan klassisen kuvan.

I trollskogen. Kuva: Eva Roos.

Kunniamaininnan kuvillaan saivat Minna Ihalmo-Isojunno, Reijo Kangas, Eva Roos ja Ghita Thomé. Merkille pantavaa tämän kilpailun tuloksisissa on se, että naiset menestyivät niin hyvin, mukana on vain yksi mies kunniamaininnan saajissa.

Tuomaristossa olivat Johanna Sandin, Mikael Kilpi ja Tomi Parkkonen, joiden kerrotaan olevan intohimoisesti valokuvaa rakastavia hankolaisia, jotka kaikki nauttivat paikkakunnalla asumisesta ja liikkuvat luonnossa kameran kanssa ja ilman.

Potretteja ihmisistä eri puolilta maailmaa

Vapaana taiteilijana toimivan Jaakko Heikkilän esityksen aiheena oli Jeesus seisoo Ruottin puolela. Hän aloitti valokuvauksen 1990-luvun alussa Tornionjokilaaksosta ja kuvasi suomalaisia Ruotsissa.

Sittemmin Jaakko Heikkilä on kuvannut ihmisiä eri puolilla maailmaa Venetsiasta New Yorkin Harlemiin ja Armeniasta Brasiliaan. Hänen töitään on ollut esillä useimmissa eurooppalaisissa maissa sekä Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa.

Usein Jaakko Heikkilän valokuvien aiheina ovat olleet kulttuuriset identiteetit ja vähemmistöt mukaan lukien palatseissaan asuvat venetsialaiset ja rikastuneet suomalaiset. Jaakko Heikkilän puheesta ja kuvista heijastuu pehmeä, lämmin inhimillisyys. Hänen välillä tragikoomisiakin tarinoita ja sattumuksia ihmisten kohtaamisessa – aina ei ollut yhteistä kieltäkään – oli mukavaa kuunnella. Hänen kuviinsa voi tutustua monissa valokuvateoksissa.

Naomi ja Dorin, äiti ja tytär, Havanna 2012. Kuva: Jaakko Heikkilä.

Luontokuvia luovilla menetelmillä

Seuraavana esiintyjänä oli ammattivalokuvaaja, valokuvataiteilija, kirjoittaja ja valokuvauksen kouluttaja Jaana Kotamäki, jolle valokuvaus on yhtä kuin intohimo ja elämäntapa. Hänen valokuviaan näimme esityksessä Unien maailma.

Jaana kuvaa luontoa taiteellisin keinoin. Hänen käytössään ovat luovat kuvaustekniikat eli kameran päällekkäisvalotustoiminnot sekä ICM-tekniikka (Intentional Camera Movement), joka tarkoittaa kameran harkittua liikuttelua. Unenomaiset, utuiset kuvat ovat syntyneet jo valmiiksi kamerassa, ei kuvankäsittelyssä.

Fantasiapuu. Kuva: Jaana Kotamäki.

Isän ja tyttären kummitustutkielmat

Aki Sinikoski tunnetaan parhaiten muotokuva- ja dokumenttivalokuvaajana muun muassa sarjoistaan Finnish Teens (2011) ja Last Machos (2016).

Hangossa Aki Sinikoski kertoi lähinnä projektistaan, jota hän on tehnyt yhdessä tyttärensä Astrid Sinikosken kanssa. Heidän esityksensä nimenä oli New Ghosts (2011–2058), Astrid oli myös mukana.

Sinisalojen kuvausprojekti on jatkunut jo vuosia ja edessä on vielä vuosikymmeniä.
Kuva: Astrid ja Aki Sinisalo.

Aki valokuvaa ja Astrid esiintyy valokuvissa mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja asuissa. Ideoitaan ja kuvien asuja he suunnittelevat ja rakentavat yhdessä. Isän ja tyttären kummitustutkielma sai alkunsa myrskyisessä saaristossa vuonna 2011, kun Astrid oli vasta noin viisivuotias. Myrskyhirviö sai hahmon, jossa Astrid on verhoutunut ruskeaan huopaan kasvoinaan pahvilaatikko, johon oli leikattu kolmionmalliset silmät ja sahalaitainen suu. Taustalla aallot lyövät kallioon.

Lapsuudessa pelkoja on helppo nimetä, on se sitten myrsky tai hirviö, myöhemmin pelot ovat abstraktimpia. New Ghosts -sarjan on määrä valmistua vuonna 2058 Aki-Pekan täyttäessä 80 ja Astridin 50 vuotta. Tähän mennessä New Ghosts on ollut esillä neljällä eri mantereella.

Kuva: Aki ja Astrid Sinisalo.

Päivä jatkui valokuvanäyttelyllä ja illallisella

Ohjelma oli täyden kympin arvoinen: mielenkiintoinen ja valokuvauksen mahdollisuuksia valottava kokonaisuus, ehkä paras tähänastisista.

Tapahtuman aikana osallistujilla oli mahdollisuus tutustua useampiin näyttelyihin. Kaupungintalon aulassa oli esillä Muurlan opiston Slow photography -näyttely otsikolla Pimiöstä valoon ja kaupungintalon lämpiössä saattoi tutustua Hangon fotokerhon ja Ekenäs fotoklubbin valokuviin.

Hanko Fotofestival päättyi, mutta ilta jatkui vielä kaupungintalon galleriassa, jossa vietettiin Jaana Kotamäen Unien maailma -valokuvanäyttelyn avajaisia.

Seitsemältä kaikki esiintyjät, festivaalin järjestäjät sekä osa yleisöstä kokoontui perinteiselle Fotodinnerille Ravintola Makasiiniin. Sekin on perinteinen paikka, jolla on nyt uusi omistaja. Kolmen ruokalajin illallisen parissa viihdyttiin ja kerrattiin päivän tapahtumia.

Jatkoille moni seurueesta löysi edelleen perinteisesti Pub Grönaniin, jossa menosta vastasi Queens of Hellsinki -duo, jossa kitaroita soittava Jassi Lovacat ja Roxsy.

Queens of Hellsinki -duo vauhditti Pub Grönanin lauantai-iltaa.

Ensi vuonna Hanko Fotofestival järjestetään lauantaina 14.9.2024.

Lue myös:

Minun Hankoni on syksyinen

Hanko Foto Festival valokuvauksen ystäville

Flaneerausta pitsihuviloiden vaiheilla