Juomakulttuuri, Kahvila, Matkakohde, Nähtävyys, Puutarha, Rakennus, Ruokakulttuuri

Pellon antimia luomuna Malmgårdista

Palvelu/tuote saatu: Cursor Oy*

Malmgårdin tilan viljapeltoja marraskuun aamussa. Kartano ja sen panimo ja puoti jäävät kuvan ulkopuolelle oikealle.
Malmgårdin historia ulottuu vuoteen 1606.

Malmgård on kartano Loviisan Pernajassa. Sillä on vuosisataiset perinteet, mutta moderni ote maatalouteen luomuviljelyn ja tuotekehittelyn saralla. Kartanopuodissa on myynnissä oman tilan ja panimon tuotteita. Ryhmät pääsevät kesäaikaan tilauksesta tutustumaan päärakennukseen, uusrenessanssista vaikutteensa saaneeseen linnaan.

Vierailin Malmgårdin kartanon puodissa marraskuun alussa pienessä ryhmässä. Saimme tutustua tilan tuotteisiin, joita riittää viljoista oluisiin ja hilloista lakritsaan. Kartano sijaitsee Loviisassa noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.

Tilaa ja sen tuotteita esitteli kreivi Henrik Creutz. Hän on kartanon 13. omistaja yhdessä Lontoossa asuvan veljensä Fredrikin kanssa.

Luomuviljelyssä muinaisviljoja

Malmgårdissa kasvaa mun muassa yksijyvävehnää, spelttiä, kauraa, rypsiä ja emmeriä.

Malmgård on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn ja luomutuotteiden jalostukseen sekä maatiais- ja muinaisviljoihin, kuten spelttiin, yksijyvävehnään ja emmeriin. Vanhat jalostamattomat viljalajikkeet pärjäävät luomupellolla paremmin kuin jalostetut nykyviljat, ne sopivat ilmastoomme ja niissä on parempi maku.

Speltti-, emmer- ja yksijyvävehnää viljeltiin varsinkin maanviljelyn alkuaikoina. Yksijyvävehnää Henrik Creutz kutsuu maailman vanhimmaksi viljaksi. Suomessa emmeriä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa Turusta ja Paimiosta, ja vilja on ajoitettu ajalle noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Malmgårdissa peltopinta-alaa on lähes 500 hehtaaria. Kartanon muita toimialueita ovat matkailu, oluttuotanto ja metsätalous. Sähköenergiaa saadaan oman kosken vesivoimasta.

Pikkuhelmille Vuoden Luomutuote -palkinto

Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä valittiin Vuoden 2021 -luomutuotteeksi.

Malmgårdin Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä sai Vuoden Luomutuote -palkinnon tänä vuonna kuluttajatuotteiden sarjassa. Toinen palkinnoista meni nurmijärveläisen Krannin tilan 00-tyyppiselle pizzajauholle ammattikeittiötuotteiden sarjassa. Palkinnot myöntää vuosittain Luomuliitto asiantuntijaraadin valitsemana.

Pikkuhelmiä voi käyttää niin lämpimiin ruokiin, salaatteihin kuin jälkiruokiinkin. Palkintoraadin mukaan tuote on erinomainen riisin korvike ruuanlaitossa sekä erittäin maukas raaka-aine erikoisuuksiakin hakeville maistelijoille.

Saimme kakkua, joka oli tehty emmeristä tai yksijyvävehnästä. Melkeinpä pitäisi saada sen resepti, sillä se oli suussasulavan maukasta. Maistelimme myös salaattia, johon oli käytetty pikkuhelmiä. Oluttakin oli tarjolla kartanon omasta panimosta.

Tätä kirjoittaessani silmieni eteen aukea viljatuotteiden laaja kirjo. Kun en ole ahkera leipoja enkä edes ruoanlaittaja, en ole perehtynyt viljan monipuolisiin mahdollisuuksiin. Taidanpa tutustua seuraavilla kauppareissuilla tuotevalikoimaan tarkemmalla silmällä.

Panimosta palkittuja oluita

Maistelimme Malmgårdin Emmer IPA- ja Dinkel-oluita.

Malmgårdin kartanon panimo perustettiin vuonna 2009. Se toimii yli 100-vuotiaassa entisessä navettarakennuksessa, jossa ovat panimon tuotantotilat ja 60-paikkainen pubi tilauksesta järjestettäviä olutmaistiaisia varten. Siellä juuri istuimme ja ikkunan takana näkyi teräksisiä olutsammioita.

Panimon tuotteet valmistetaan käsityönä 2 000 litran erissä ja valikoimassa on noin noin kymmenen vakituista suosikkituotetta. Niiden perustana ovat Malmgårdin puhdas lähdevesi, kotimainen ohramallas, oman pellon vilja sekä tarkoin valikoidut humalalajikkeet. Kaikki oluet ovat lisäaineettomia ja suodattamattomia pintahiivaoluita (ns. ale). Panimossa valmistetaan myös suodattamattomia ja kuivia omenasiidereitä.

Kartanon panimon tuotteita löytyy koko Suomen alueelta ja lisäksi Tallinnasta, varmimmin isojen markettien olutvalikoimista, olutravintoloista sekä luomu- ja lähituotteisiin erikoistuneista myymälöistä.

Malmgårdin Panimo on menestynyt kansainvälisessä World Beer Awardskilpailussa. Sen X-Porter (7,0 %) valittiin maailman parhaaksi vahvaksi portteriksi sarjassa Stout & Porter vuonna 2018. Vuotta aiemmin saman tittelin voitti Guinness, yksi maailman menestyneimmistä olutmerkeistä. X-Porter oli ainut palkittu suomalaisolut kilpailussa, johon osallistui 490 panimoa 50 maasta ja kaikkiaan 2 300 olutta.

Seuraavana vuonna maailman parhaaksi vahvaksi belgialaistyyliseksi olueksi valittiin Malmgård Belge (8,0%).

Palkituksi on tullut myös koko Malmgårdin toiminta, sillä Visit Finland palkitsi Malmgårdin Suomen parhaana ruokamatkailutekona yhdessä kahden muun osallistujan kanssa Hungry for Finland -tunnustuksella vuonna 2015.

Puoti täynnä maalaistuotteita

Tilaa aikaisemmin emännöinyt kreivitär Kristina Creutz toivottaa tervetulleeksi Kartanopuotiin, jossa on myynnissä myös hänen reseptikirjojaan.
Kartanopuodon tuotevalikoima on laaja. Ylähyllyllä jouluista Piparkakkujauhoa.

Malmgårdin tuotteita myydään panimon yhteydessä toimivassa puodissa. Siellä jauhetaan ja myydään luonnonmukaisesti viljeltyjä viljatuotteita: jauhoja, puurohiutaleita, pastaa, mysliä ja valmiita leipätuotteita. Niiden lisäksi valikoimassa on myös hilloja, mehuja, viinietikkaa, rypsiöljyä, oman panimon alle 5,5 % juomia sekä muita lähialueen tuottajien tuotteita.

Kartanopuoti on auki maanantaista torstaihin klo 10–16, perjantaisin klo 10–18 ja lauantaisin klo 10–16 ja sunnuntaisin klo 11–16. Sen yhteydessä on myös pienimuotoinen kahvila, joka on auki kesäisin samoina aikoina kuin puotikin, muulloin se on tilauskahvilana ja -ravintolana ryhmille.

Malmgårdissa on järjestetty myös joulumarkkinoita, mutta niitä ei pääse kokemaan tänä vuonna. Seuraavan kerran ne pidetään 10.–11.12.2022.

Jouluisina tuotteina myynnissä on muun muassa piparkakkujauhoa, joulupuuroa varten ohraviljariisiä, aroniaglögiä, puolukkahunajaa ja jouluolutta.

Malmgårdin tuotteita voi ostaa myös verkkokaupasta.

Kartano, ei vaan linna

Malmgårdin kartano edestäpäin, keskellä sisäänkäynti. Katso tarkkaan, niin huomaat ehkä simpukat nurmikon reunassa kuivuneiden lehtien päällä; niistä tulee maininta myöhemmin.
Sisäänkäynnin yläpuolelle on merkitty vuosi 1885.
Linnan pääty.
Viljamakasiinikin on näyttävä rakennus.

Malmgårdin kartanon historia ulottuu 1600-luvun alkuun, josta lähtien se on ollut Creutzin kreivillisen suvun omistuksessa. Malmgårdia voidaan kutsua myös linnaksi. Sen on suunnitellut arkkitehti F. A. Sjöström. Vuosina1882–85 rakennettu linna  edustaa hollantilaista uusrenessanssia. Talouspihan rakennukset, muun muassa viljamakasiini, ovat 1800-luvun loppupuolelta.

Päärakennuksella sanotaan olevan harvoja vastineita Suomessa. Kaksikerroksinen linna on rakennettu tiilistä ja siihen liittyy kaksi yksikerroksista siipeä. Linnassa kerrotaan olevan huoneita yhtä paljon kuin on viikkoja vuodessa ja ikkunoita saman verran kun päiviä vuodessa. Eksyisiköhän sinne, jos pääsisi omin neuvoin kuljeskelemaan?

Sisätilat ovat kertaustyylisiä ja mainittavin tila on toisen kerroksen ritarisali seinä- ja kattomaalauksineen sekä Muranon lasista tehtyine kattokruunuineen.

Kartanolla on oma kummituskin, 1800-luvulla päärakennuksen palveluskunnassa työskennellyt Selma, joka isännän mukaan saattaa joskus siirrellä huonekaluja.

Olen vieraillut kartanon puolella Exlibris Aboensiksen retkellä muutamia vuosia sitten. Päärakennusta esitteli kartanon silloinen omistaja, kreivi Johan Creutz, nykyisten omistajien isä.

Kivileijonia ja simpukoita puistossa

Jyhkeä kivileijona vartioi Malmgårdin linnan puistoa katsellen päärakennukseen päin.

Rakennuksen terassi ja portaikkorakennelma liittävät sen englantilaistyyliseen maisemapuistoon, jonka ovat suunnitelleet puutarhuri M. G. Stenius jonka mainitaan olevan ensimmäinen suomalainen muodollisen koulutuksen saanut puutarhasuunnittelija ja maisema-arkkitehti A. F. Rydberg vuosina 1884 ja 1890.

Kiertelimme tällä reissulla vain hetken linnan edustalla. Päärakennuksen sisäänkäynnin edessä on suihkukaivo sitä reunustavine nurmikoineen. Huomioni kiinnittyi ympyränmuotoisen ruohikon reunaan asetettuihin suuriin valkoisiin simpukoihin. Erikoinen puutarhakoriste, ajattelin. Se tuo mieleeni Turun vanhalta hautausmaalta erään haudan, jonka kiven päällä lepää vuodesta toiseen samanlainen hyvin vanhalta näyttävä iso valkoinen simpukka. Hauta on merikapteenin, joten simpukka yhdistyy luontevasti hänen työhönsä valtamerillä.

Löysin selityksen simpukoille Versoileva-sivustolta Johanna Rintasen postauksesta Retkikohteena Malmgårdin kartano, jossa kirjoittaja kertoo, että suurikokoiset simpukkareunukset ovat olleet suosittuja kartanopuistoissa rokokooajalla. Ja tarkemmin asiaa pengottuani kävi ilmi, että rokokoo-sana tuleekin rocaille-sanasta, joka on alun perin tarkoittanut pientä kivistä ja simpukoista tehtyä koristeluolaa tai koristetta puutarhassa.

Valkoinen simpukka Malmgårdin linnan etupihan suihkulähdettä ympäröivän nurmikon reunalla.

Malmgård on yksityinen koti, mutta siihen voi tutustua ennakkoon sovituilla ryhmävierailuilla toukokuusta syyskuuhun.

Malmgårdin kartano pihapiireineen kuuluu Museoviraston inventoimiin Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) -kohteisiin.

Malmgårdin kartanon ja Kartanopuodin sekä Malmgårdin Panimon kuulumiset, aukioloajat ja hinnat löytyvät Facebook-, Instagram– ja verkkosivuilta.

Malmgård, Kartanopuoti ja Malmgårdin Panimo
Malmgård 53
07720 Malmgård
Loviisa
040 1685271
malmgard@malmgard.fi
www.malmgard.fi
Verkkokaupan osoite: http://kauppa.malmgard.fi/

Kartanopuodon hyllyltä löytyi tällainen somiste. Ja olihan meidänkin retkemme paitsi mukava, myös maukas.

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde

Maalaiselämää Lapinjärvellä

Tällaisen haasteen sain sähköpostiini huhtikuussa ja tartuin heti mahdollisuuteen.

Katsoin maalaismaisemaa ja ymmärrän
kuinka onnellinen voikaan olla hän
joka täällä vain saa asustaa…

Tämä Petri & Pettersson Brassin Maalaismaisema-hitti vuodelta 1971 soi radiossa yhtenä Lapinjärven päivänäni. Pitääkö se paikkansa?

Pienimuotoinen ihmiskoe oli käynnissä heinäkuisena viikkona, kun asustelin aivan erilaisessa ympäristössä kuin yleensä. Kotikaupunkini Turun asukasmäärä on noin 188 000 ja Lapinjärvellä asuu noin 2 700 ihmistä.

Viikko maalaisresidenssissä Lapinjärvellä oli tietysti vain lyhytaikainen otos ja häivähdys elämästä pienellä paikkakunnalla, mutta jonkinmoista kokemusta se antoi tämän elämänmuodon hyvistä ja huonoista puolista.

Mökki järven rannalla

Asuin Husulanmäen maalaisresidenssissä parin kilometrin päässä kirkonkylältä. Mökki sijaitsee niemellä, joka jatkuu vielä jonkin matkaa kapeana ja metsäisenä kohti Lapinjärveä. Pieni polku johdattaa niemen kärkeen.

Keväällä paikka on varmaan erityisen upea silloin, kuin kielot ovat kukassa; lehtiä näkyi runsaasti puiden juuressa. Voin kuvitella niiden hurmaavan tuoksun.

Niemen rannat ovat kivikkoiset ja ruohottuneet, joten uimaan ei päässyt. Vesikään ei taida olla uimalämpöistä kylmän kesän jälkeen, joskin meriveteen verrattuna lämpimämpää.

Soutuvene oli käytettävissä, mutta tällainen citybloggari on kuivan maan eläjä; en yrittänytkään saada sitä vesille.

Mökki on sijoitettu niin, että sekä keittiön että olohuoneen ikkunoista avautuu järvimaisema. Keittiön ikkunasta oli lähes esteetön näköala järvelle lumpeenkukkineen. Olohuoneen ikkunasta näkyi ensin komeita puunrunkoja, joiden takaa pilkisti järvi. Kaunista luontoa oli siis ympärillä.

Auringonlaskut olivat joka ilta erilaisia. Komeimmat niistä olivat heti oleskelun alussa, enkä tullut silloin lähteneeksi niemen kärkeen, josta olisi parhaiten saanut näkyviin vaaleanpunaisen ja violetin sävyisen Lapinjärveen kuvastuvan taivaan.

Auringonlasku näkyi mökkiin isokokoisten puiden takaa. Niemenkärjestä olisi ollut paremmat näkyvät värikkääseen maisemaan.

Maaseudulla omassa pihapiirissä ja varsinkin mökissä metsän keskellä voi halutessaan liikkua vähemmänkin tyylikkäissä vaatteissa, uimapuvussa tai vaikka ilman vaatteita. Auringonottovaihtoehto jäi lähinnä teoreettiseksi mahdollisuudeksi osittain välillä pilvisen ja kylmän sään ja osittain tiiviin ohjelman vuoksi.

Siunattu ja pelottava hiljaisuus

Hiljaisuus ympäröi maalaisresidenssin ja siellä asujan. Onhan se rauhoittavaa ja nautinkin siitä.

Jossain vaiheessa aloin kaivata ihmisääniä ja kuuntelin paljon radiota, välillä ruotsinkielistä kanavaa ja välillä Radio Suomea. Kaakkois-Suomen alueradiossa tuli vahvasti esiin Kotkan Meripäivät Tall Ships Race -purjelaivoineen. Kotkaan ne pysähtyvät muutamaksi päiväksi ennen tuloaan Turkuun 20.-23.7.

lllan ja yön hiljaisuus on erilaista. Valojen vähetessä mökki kietoutuu hämärään. Kerrostalossa asuja on tottunut sieltä tääältä kantautuviin ääniin. Hän on myös tietoinen siitä, että ympärillä on ihmisiä, joista suuri osa on ainakin hyvänpäivän tuttuja.

Mökissä metsän keskellä asuessaan kaupunkilainen kuulostelee metsän suhinaa ja satunnaisia ääniä. Jotenkin sitä herkistyy ja höristää korviaan: kuuluuko mitään outoa, uhkaavaa? Onneksi en ollut ottanut mukaan iltalukemiseksi dekkareita ‒ mielikuvitus laukkasi nytkin jo tarpeeksi vilkkaasti ilman lisävirikkeitä.

Citybloggareita luotsannut suunnittelija Inka Hell kertoi myös, että mökin lähistöllä saattaa liikkua liito-oravien kartoittaja mahdollisesti myös yöaikaan. Onneksi en havainnut luontotutkijaa mökin lähistöllä ‒ henkilö hiippailemassa pimeyden keskellä olisi ollut pelottava kokemus.

Maalaisresidenssin asukkaita tässäkin pesässä.

Grillausta ja saunomista

Tatu teki tulen ulkogrilliin ja paistoi lounasmakkarat.

Vain perjantai jäi kokonaiseksi mökkipäiväksi. Nautimme maalaisresidenssiin torstaina saapuneen poikani Tatun kanssa joutilaasta päivästä, jonka ainoaksi ponnistukseksi jäi tulen tekeminen ja makkaroiden grillaaminen.

Tatu lämmitti saunan torstai-iltana. En olisi ehkä itsekseni ryhtynyt siihen puuhaan. Puulämmitteisen saunan kiuas antaa lempeämmän ja kosteamman lämmön kuin taloyhtiömme sähkökiuas. Kyllähän sekin löyly hyvää tekee, mutta kyllä kroppa ja sielu nauttivat aidon tulen tuottamasta lämmöstä.

Uiminen järvessä olisi täydentänyt kesäisen nautinnon, mutta se jäi nyt toteutumatta. Kävimme vilvoittelemassa mökin kuistilla.

Autoton citybloggari vaikeuksissa

Maalaiselämässä pärjää paremmin, jos on käytettävissä auto. Nyt olin sovittujen kyytien, omien jalkojeni ja taksien varassa. Onhan se hyvä, että päivään sisältyy hyötyliikuntaa, mutta pitkien välimatkojen päässä olevat kohteet karsiutuvat pois.

Kyläkummini Kirsti Karhu oli lainannut sinisen Terässsiipi-polkupyöränsä mökille citybloggareiden käyttöön. Kun en ole pyöräillyt moniin vuosiin, en halunnut lähteä kokeilemaan sitä nytkään. Toki pyöräily olisi helpottanut liikkumista.

Lapinjärven nuoriso huristeli polkupyörien lisäksi mopoilla, mopoautoilla ja autoilla. Maaseudulla menopeli on  välttämätön itsenäiselle liikkumiselle.

Uskallanko muuttaa landelle?

Entä mitä vastaisin alkuperäiseen kysymykseen: Citybloggari, uskallatko muuttaa landelle?

Vastaisin, että kysymys on kokonaisarviosta ja asioiden punnitsemisesta. Kysymys on työstä, asumisesta ja arkisen elämän asettumisesta. Plussista ja miinuksista.

Ja sehän on jo moneen kertaan todettu, että koskaan ei kannata sanoa ehdottomasti ei koskaan.

Normaali

Tämän talon nimi on Villa Ruusu vain bloggarin mielikuvituksessa. Lapinjärvellä on paljon kauniita vanhoja rakennuksia. Tämä on niistä yksi rönsyilevine puutarhoineen.

 

Matkakertomus, Rakennus, Valokuva

Villa Ruusu

Kuva

Pilvet kuvastuivat kauniisti Lapinjärveen.

Matkakertomus, Valokuva

Heinäkuinen ilta Lapinjärvellä

Kuva