The Happy Hamlet – ranskalaista elämäniloa ja luontoa

Tämä postaus vie ranskalaiseen The Happy Hamlet -majataloon. Vanhasta maatilasta on muokkautunut monipuolinen hyvinvointikeskus.

Ranskalaisessa The Happy Hamlet -majatalossa syntyi Teresa Välimäen Le Keittokirja -teos, joka on täynnä ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja. Kirjan upeat kuvat ovat Hanna Hurtan ja ne saivat uteliaisuuden liikkeelle. Millainen on tuo hyvin vanha, rustiikkinen ja kauneutta huokuva paikka?

Ajatukseni oli tuoda Hamletia esiin Le Keittokirja -postauksessa, mutta päädyin tekemään majatalolle oman. En siis ole koskaan käynyt paikassa, mutta voisin viihtyä siellä – kuten varmaan moni muukin tämän postauksen kuvat näkevä.

Perinpohjaista etsintää

The Happy Hamlet on vanha maatalo monine rakennuksineen. Kuva: © Suska Karjalainen.

Majataloa pitävät suomalais-tšekkiläinen Suska Karjalainen ja ranskalainen puolisonsa Nicolas Prevot. Maailmaa paljon kiertäneet löysivät toisensa Afrikassa ja päätyivät etsimään omaa paikkaansa Ranskasta.

Suska ja Nicolas joutuivat tosissaan tekemään töitä löytääkseen heitä tyydyttävän paikan: he kävivät katsomassa 86 kohdetta – linnoja, maatiloja, myllyjä, taloja ja raunioita – ja ajoivat 25 000 kilometriä ennen kuin he löysivät soveltuvan ja oikealta tuntuvan paikan.

The Happy Hamlet on maatalo ja nykyisin majatalo noin 200 asukkaan Fauroux’n kylässä luoteis-Ranskassa. Tilan ensimmäiset rakennukset ovat 1600-luvulta. Rakennuksia on kunnostettu ja remontoitu vanhaa kunnioittaen.

Hyvinvointia ja elämäniloa

Kuva: © Suska Karjalainen.

Majatalon nimi The Happy Hamlet askarrutti minua, nimifriikkiä, mutta sillä ei ole Suskan mukaan nimellä ei ole yhteyttä William Shakespearen Hamletiin. Sana tarkoittaa itse asiassa englanniksi ”kyläpahasta” tai oikeammin ryhmittymää rakennuksia ja peltoja niiden ympärillä, jossa on asunut asukkaita jakaen joitakin yhteisiä tiloja.

The Happy Hamlet on ollut aikoinaan tuollainen asujaimisto. Omistajat halusivat sen olevan paikan, jossa ihmiset voivat hyvin ja nauttivat ranskalaisesta elämänilosta sekä luonnosta – tästä tulee lisäys Happy.

The Happy Hamlet avattiin vieraille kesällä 2017, jolloin aloitettiin retriittitarjonnalla. Retriittivieraita ja -ohjaajia on tullut Suomen lisäksi eri puolilta maailmaa.

Nykyisin Hamlet on monipuolinen hyvinvointikeskus, jonka ovat löytäneet useat erilaiset tahot yrityksistä polttariporukoihin. Siellä järjestetään muun muassa ruokakursseja, jooga- ja hyvinvointiretriittejä, lukupiirejä ja yritystilaisuuksia.

Sen vierastalossa on tarjolla majoitusta, johon on mahdollista saada täysihoitoa. Pihalla on terasseja ja oleskelualueita, uima-allas ja tynnyrisauna. Hamletin ympärillä on 13 hehtaaria luontoa, joka tarjoaa monipuolista virkistystä.

Helteisen päivän vilvoittelupaikka. Kuva: © Suska Karjalainen.

Puulämmitteisest tynnyrisaunasta aukeavat vehreät maisemat tai tähtitaivas, jos menee myöhemmin illalla löylyihin.
Kuva: © Suska Karjalainen.

Kuva: © Suska Karjalainen.

Iso sali on vuosisatoja vanha talli, jonka noin 300 neliötä on kunnostettu avoimeksi tilaksi. Siellä on pidetty joogakursseja, häitä ja järjestetty sirkusryhmän kenraaliharjoitukset sekä monen monta muuta retriittiä kirjoituksesta kukkien sidontaan ja kaikkea siltä väliltä.
Kuva: © Zelie/The Luuxx.

Yksi Hamletin vierashuoneista. Kuva: © Suska Karjalainen.

Lieköhän tässä kyse Hamletin juustoille pyhittämästä brunssista tai lounaasta, josta Teresa Välimäki mainitsi kirjassaan?
Kuva: © Suska Karjalainen.

Kauneutta ruokapöydässä. Kuva: © Suska Karjalainen.

Toulousen lähellä

The Happy Hamlet sijaitsee Tarn-et-Garonnen alueella (keltaisella alueella Etelä-Ranskassa, kartassa Midi-Pyrénées, joka on ollut vuodesta 2016 lähtien osa Oksitanian aluetta). Kartta: © Pixabay.

Hamlet sijaitsee Oksitaniassa (ransk. Occitanie), jonka pääkaupunki on Toulouse.

The Happy Hamletiin pääsee ajamalla tunnin Toulousesta ja kaksi tuntia Bordeaux’sta. Lähimmät lentokentät ovat Toulouse-Blagnac (97 km) ja Bergerac (94 km) sekä lähimmät rautatieasemat Moissac (26 km), Agen (41 km), Montauban (45 km) ja Toulouse-Matabiau (95 km).

The Happy Hamlet. Lieu dit Gary, 82190 Fauroux, France.

Lue myös: Le Keittokirja vie lukijan Ranskan maaseudulle.

Le Keittokirja vie lukijan Ranskan maaseudulle

Kaupallinen yhteistyö: Teresa Välimäki/Readme.fi.*

Kokki ja ruoka-alan monitoiminainen Teresa Välimäki työskenteli lounaisranskalaisen majatalon keittiössä muutamana kesänä. Rakkaimmista resepteistä syntyi Le Keittokirja – Pieni pala ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja.

Teresa Välimäki haaveili elämästä Ranskassa ja päätti toteuttaa toiveensa. Niinpä hän työskenteli kolmena kesänä lounaisranskalaisen The Happy Hamlet -majatalon keittiössä.

Teresa Välimäki kertoo keittokirjansa syntyneen rakkaudesta Ranskaan ja ranskalaiseen ruokaan. Pääosassa ovat aina maukkaat raaka-aineet, joiden tuoreus, raikkaus, aitous ja maku ovat hänelle tärkeitä. Makua korostetaan yksinkertaisilla valmistustavoilla ja maustamisella.

Rakkaimmat ranskalaiset reseptit

Le Keittokirjaan Teresa on kerännyt rakkaimmat reseptinsä Ranskasta. Hänen ruoka- ja reseptifilosofiansa mukaisesti ohjeet ovat helppoja ja nopeita valmistaa. Lounaan valmistukseen saa Teresan kriteerien mukaan kulua korkeintaan tunti ja illalliseen puoli tuntia enemmän.

Le Keittokirja on jaettu päivän aterioiden mukaan: Aamu, lounas, apero, illallinen, BBQ-ilta, jälkiruoka ja juustohetki. Resepteissä on kerrottu annoskoko, joka on usein 4–6.

Le Keittokirja avaa oven ranskalaiseen ruokakulttuuriin. Varoitus: saattaa aiheuttaa matkakuumetta. Kuva: © Readme.fi/Hanna Hurtta.

Teresan mukaan aamupala on päivän ihanin ateria ja jos sitä joskus on syytä juhlistaa, löytyy reseptejä kuohuviinipohjaisiin juomiin Mimosa ja Bellini. Kuohuvalle aamiaiselle sopivat Teresan mukaan hyvät croissantit ja hillo.

Aamiaisreseptejä löytyy muun muassa granolaan, viikuna-hasselpähkinä-tuorepuuroon, banaani-kaurapuuroon, aamiaistoasteihin, shakshukaan eli kasviksiin ja kananmuniin uunissa, juusto-omelettiin ja suolaiseen leipävanukkaaseen.

Kevyttä ja helppoa lounaaksi

Lämpimän kesäajan lounaat ovat usein helppoja keittoja, salaatteja ja pastoja. Salaattina voi olla vaikka tomaatti-mozzarellasalaatti ja minttuvinaigrette, maalaissalaatti tai vuohenjuustosalaatti saksanpähkinän kanssa; keittona tulinen linssikeitto, kylmä tomaattikeitto, kukkakaali-sinihomejuustokeitto, piirakkana endiivitatin tai kasviksilla täytetty socca (nizzalainen lettu tai pannukakku).

Pastaresepteinä ovat muun muassa sitruuna-fenkoli-oliivi-fenkolipasta, parsakaali-pekonipasta ja salviavoissa paistettu tagliatelle.

Aperoa ennen illallista

Le Keittokirjassa on monta outoa sanaa, joita on kiva opetella. Aperitiivi on tuttu sana, mutta apero outo. Teresan mukaan apero on mahtavan ranskalaista: ilman sitä ei illallinen ala. Siis jotain pientä purtavaa ennen illallista, vaatimattomimmin sipsejä, suolatikkuja tai oliiveja.

Teresa antaa ohjeet muun muassa marinoituihin oliiveihin, tomaattibruschettoihin, parsa-voitaikinakääröihin ja paahdettuihin retiiseihin aiolin kanssa. Muutaman aperojuoman, aperitiivin, reseptikin on mukana.

Yhtenä illallispöydän reseptinä on kesäkurpitsacarpaccio, josta Teresa toteaa: ”Tämä on niin yksinkertainen ja herkullinen ruoka, että sitä on vaikea edes ymmärtää.”

Pöytään voi kattaa myös fetagratinoitua parsaa ja porkkanaa sitruunajugurtin kanssa, salvia-sitruunavoissa paistettua siikaa ja kesäkurpitsaa, Dijonin broileria ja valkosipulipapuja tai possunkyljyksiä ja chorizoa. Mukaan mahtuu myös talon emännän Suska Karjalaisen melanzane, paistos munakoisoista, tomaateista ja mozzarellasta.

Tomaattibruschettaa Hamletin tapaan. Kuva: © Suska Karjalainen.

Jälkiruoasta juustohetkeen

Sitten päästäänkin vihdoin jälkiruokiin ja ohjeita löytyy vadelmasorbetista rommiluumuihin. Ja vielä – jos vatsassa on enää yhtään tilaa – lopuksi esille nostetaan juustot. Hamletissa pyhitetään toisinaan juustoille brunssi tai lounas ja niiden kanssa nautitaan skonsseja ja hilloja.

En ole itse lähelläkään gourmetkokkia, mutta Le Keittokirjassa on paljon herkullisen kuuloisia ja näköisiä sekä riittävän yksikertaisia ohjeita tällaiselle välttämättömyyden edessä taipuvalle kyökkipiialle. Mistähän aloittaisi?

Tunnelmalliset kuvat vievät The Happy Hamlet -majataloon

Tunnelmaa kirjaan tuovat Hanna Hurtan kuvat paitsi ruoka-annoksista, myös The Happy Hamlet -majatalosta ympäristöineen: valkoisia rakennuksia sinisine ikkunaluukkuineen, laventelipeltoja, raaka-aineita torilta: parsaa, perunoita, mausteita, Hamletin puutarhan satoa, tunnelmakuvia rakennusten yksityiskohdista ja kattauksista.

Kirjan graafisen suunnittelun ja taiton on tehnyt Satu Kontinen. Kirja on selkeä ja kaunis isoine kuvineen. Sivujakin on muhkeat 274. Paperi on miellyttävän mattaista.

Le Keittokirja – Pieni pala ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja. Readme.fi. 2020.

Ruokasanastoa:

• apero = Alkuruoka, alkupala; aperitiivi = ruokahalua herättävä alkoholiton tai alkoholillinen juoma.
• BBQ, barbeque = Kypsentää hehkuvilla hiilillä, grillata; grillikastike.
• granola = Granola on aamiaisruoka ja välipala, joka koostuu kaurasta, pähkinöistä, hunajasta tai muista makeutusaineista, kuten ruskeasta sokerista, jota yleensä paistetaan, kunnes se on rapea, paahdettu ja kullanruskea.
• toast = Paahtoleipä.
• shakshuka = Shakshuka on tunisialaista alkuperää oleva munaruoka.
• vinaigrette = Kastike, joka valmistetaan viinietikasta, öljystä, pippurista, suolasta ja erilaisista mausteista.
• socca = Socca on kikhernejauhoista valmistettu leipänen, jonka voi päällystää pizzan tyyliin tai herkutella keiton kanssa ilman päällisiä.
• tagliatelle = Litteä nauhamakaroni.
• tatin = Tarte Tatin on tunnetuin tätä lajia; eli keikauskakku on ranskalaisen keittiön klassikko. Piirakka tehdään käänteisessä järjestyksessä ja lopuksi kumotaan tarjoiluastialle ”oikein” päin.
• bruschetta = Tomaatilla, valkosipulilla ja oliiviöljyllä maustettu ja päällystetty lämmin leipäpala.
• aioli = Valkosipulista ja oliiviöljystä valmistettu tahna, myös valkosipulimajoneesi.
• carpaccio = Alun perin mureasta, raa’ asta naudanlihasta leikattuja paperinohuita viipaleita, jotka tarjoillaan esimerkiksi hyvän oliiviöljyn ja parmesaanilastujen kera. Nykyään nimitystä käytetään muistakin raaka-aineista tehdyistä annoksista, esim. tonnikalacarpaccio.
• chorizo = Espanjalainen tai latinalaisamerikkalainen chilillä, valkosipulilla ja muilla mausteilla tuimasti maustettu makkara.
• melanzane = Melanzane alla parmigiana on italialainen klassikkoruoka, jossa mehevät munakoisosiivut yhdistyvät tuhtiin tomaattikastikkeeseen ja voimakkaaseen juustoon.

Lähteet: Mikael Tissari & Maria Tuominen: Keittiöslangin käsikirja. Aperoa blenderiin. Gummerus. 2004 sekä Wikipedia ym.

* Sain kirjan Teresa Välimäeltä.

Lue myös: The Happy Hamlet – ranskalaista elämäniloa ja luontoa

Kymmenen matkaunelmaani

Tanjan matkassa maailmalla -blogisti haastoi minut kertomaan kymmenen matkaunelmaani. Suoraan sanottuna ilmoittauduin mukaan ja pyysin haastetta. Tämä kiva idea on lähtöisin Rami Rajakallion Kohteena maailma -blogista. Lukuisat matkabloggaajat ovat jo ottaneet osaa haasteeseen.

Lisään kunkin unelmani kohdalle ilmastoystävällisen/köyhän naisen tai miehen version. Vaihtoehdon voi valita, jos haluaa minimoida matkustamista ja joutuu odottamaan varsinaisen unelma toteutumista. Minäkin.

1. Paikka ‒ Wakefield, Michigan

Toistaiseksi toteutumattomien matkasuunnitelmieni listalla on Michigan Yhdysvalloissa ja siellä erityisesti Wakefield-niminen pieni kaupunki Gogebicin piirikunnassa (läänissä). Vuonna 2010 sen asukasluku oli 1 851.

Wakefield sijaitsee noin kymmenen mailia itään Ironwoodin kaupungista ja Wisconsinin osavaltion rajasta. Kaupunki on rakennettu Sunday Lake -järven rannalle ja alueelta löytyy myös Indianhead Mountain -vuori.

Miksi Wakefield kiinnostaa minua? Siinäpä kysymys, jonka vastaus ulottuu yli sadan vuoden taakse, 1800-luvun loppupuolelle. Wakefield on kaupunki, jossa isoisoisäni Juhon ja isoisoäitini Hilman elämänkohtalot ovat yhtyneet. He ovat päätyneet sinne kumpikin omia reittejään. 1900-luvun alussa he palasivat Alajärvelle, Etelä-Pohjanmaalle.

Haluaisin käydä Wakefieldissä ja sen lähikaupungeissa, Michiganissa ja ehkä muuallakin Yhdysvalloissa. Siellä on juuria ja sukulaisia, joista muutaman kanssa olen yhteydessä Facebookin kautta.

Olisi mielenkiintoista tutustua kaupungin arkistoihin ja kirjastoihin sekä saada lisävalaistusta isoisovanhempien Amerikan vuosiin. Käydä kulkemassa Seppa Roadilla, joka löytyy Wakefieldistä.

Suunnittelin Michiganin matkaa jo lähes kymmenen vuotta sitten syntymäpäivieni aikaan, mutta siirsin sen toteuttamista. Menin sen sijaan Azoreille. Nyt täytyy vielä odotella aikoja parempia ja seuraavan presidentin valtakautta.

Vaihtoehto: Pääsen juurilleni Kurejoella, Alajärvellä, Etelä-Pohjanmaalla.

1900-luvun alussa kotimaahan palanneet Juho ja Hilma Seppä-Lassila Amerikan rahoilla ostetun kotitalonsa edustalla Alajärvellä.

2. Tapahtuma ‒ exlibriskonferenssi Bodio Lomnagossa, Italiassa

Yksi vuoden 2012 konferenssimatkan retkistämme suuntautui Portofinoon, joka on postikorttimaisen kaunis kaupunki.

Mielenkiintoisia tapahtumia on niin paljon, että on vaikea valita yhtä. Kenties Leonard Cohenin fanien tapaaminen 7.‒9.6.2019 Hydran saarella, Kreikassa ‒ paikassa, josta Cohen osti talon 26-vuotiaana? Tai Coldplayn keikka? Yhtye ei ole ilmoittanut vielä kiertueestaan esiintymispaikkoineen.

Ehkä valitsen kuitenkin Bodio Lomnagossa, Italiassa, järjestettävän exlibriskonferenssin 3.‒5.5.2019 tai myöhemmin; tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi.

Bodio Lomnago kuuluu Lombardiaan ja se sijaitsee 60 kilometrin päässä Milanosta. Paikalle tulee exlibriskeräilijöitä ja -taiteilijoita eri puolilta maailmaa. Konferenssiin liittyy exlibriskilpailu, jonka aiheena on Marco Polon matkassa Silkkitiellä ( In viaggio con Marco Polo sulle vie della seta).

Olin vastaavalla matkalla ystäväni Leenan kanssa vuonna 2012. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut ja jäi mieliimme ikimuistoisena. Italialainen ruoka ja design, monipuoliset retket ja lämminhenkinen ilmapiiri saivat meidät viihtymään.

Leena kirjoitti ohjelmaan kuuluneesta gaalaillallisesta: ”Tyypilliseen italialaiseen tapaan ateria lukuisine ruokalajeineen kesti monta tuntia. Istumajärjestys oli vapaa. Saimme pöytäämme kiinalaisen keräilijän, shanghailaisen pariskunnan sekä turkkilaisia ja valkovenäläisiä taiteilijoita. Meillä oli hauskaa, kun puhuimme kokemuksistamme Italiassa, yritimme opetella toistemme kieltä jne. Kaikilla oli rento ote ja siksi illasta muodostui ikimuistoinen.”

Vaihtoehto: Exlibris Aboensiksen järjestämä Exlibrisilta Turussa. Niitä on tarjolla joka kuukauden ensimmäisenä torstaina.

3. Kotimaan kohde ‒ Hotelli Punkaharju ja Taidekartano

Suomessakin riittäisi vaikka kuinka paljon nähtävää. Lappikin on pääosin tutkimatta. Kotimaan kohteeksi valitsen kuitenkin Saimi Hayerin Hotelli Punkaharjun ja Johanna Oraksen Taidekartanon.

Saimi Hoyer ja Johanna Oras esittelivät toimintaansa Punkalaitumella tammikuussa Matkamessuilla.

Kirjailija ja runoilija Zachris Topelius on todennut:

”Varmaa vain on, että
olkoonpa ilta tahi aamu,
kesäyö tai auringonpaiste,
maassamme ei ole
kauniimpaa huvipuistoa.
Tämä sanoo
Punkaharjusta paljon.
Se tietää rikkaana olemista
kaikkein rikkaitten joukossa.”

Hotelli Punkaharju on viihtyisän näköinen paikka, jossa järjesteään monenlaisia tapahtumia naistenpäivästä maalaus- ja sienikursseihin.

Voisin ajoittaa käyntini kesäkuuhun, jolloin Taidekartano viettää 10-vuotisjuhlaansa Inspiraatio-näyttelyn merkeissä. Avajaiset ovat 8.6.2019.

Punkaharjulla voi tutustua myös Lustoon, Suomen Metsämuseoon ja ihastella kauniita maisemia.

Vaihtoehto: Iltapäiväkahvit Kesäkahvila Paratiisissa, Ruissalossa, Turussa.

4. Kaupunki ‒ Pariisi

Pitäiskö käydä myös Eiffel-tornissa vai tyytyisikö ihailemaan sitä maan tasalta? Kuva/Image by 27707 on Pixabay.

Kaupunkikohteeksi valitsen Pariisin. Tunnustan, en ole siellä vielä käynyt. Se on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen kaupunki, joka on myös niin monen romaanin ja elokuvan tapahtumapaikka.

Muutaman nähtävyyden voisin katsoa alkaen Eiffel-tornista ja Louvren taidemuseosta Versailles’n palatsiin, mutta ihan parasta olisi vain flaneerata pitkin Pariisin katuja, istuskella katukahviloissa cappuccinosta tai viinilasillisesta nauttien ja ohikulkijoita havainnoiden, tutkia pieniä kauppoja, gallerioita, kirkkoja ja museoita tai käyskennellä pitkin Seinen rantoja. Kävisin myös nimekkäässä Shakespeare and Company -kirjakaupassa lähellä Seinen rantaa.

Ja olisihan hyvä saada verrytettyä muinoin koulussa hankittua, mutta nyt jo lähes unohduksiin painutunutta ranskan kielen taitoa. ”Un cappuccino, s’il vous plaît.”

Vaihtoehto: Varför Paris vi har ju Åbo.

5. Maa ‒ Australia

Yhtena matkaunelmamaana voisi olla Australia. Kävin Melbournessa vuonna 2007 konferenssimatkalla, jonka aikana oli mahdollisuus tutustua tuohon kaupunkiin ja lähiympäristöön puolentoista viikon ajan.

Jo matkahakemuksessani totesin, että Australiaan pääseminen olisi tavallaan erään ympyrän sulkeutumista. Tuo kenguruiden maa oli 1960‒1970-luvulla kiinnostunut siirtolaisista ja tarjosi informaatiota kirjasten muodossa potentiaalisille maahanmuuttajille. Minäkin muistan tilanneeni esitteen nuoruudessani, vaikkakaan en kuvitellut lähteväni kaukaiseen maahan. Tiedonjanoa oli jo silloin muihin maihin, eikä kiinnostus ole vieläkään hiipunut.

Matkallani tuumin, että olisi hienoa joskus palata Australiaan, mutta pidemmäksi aikaa. Viikon tai parin aikana ei ehdi kovin paljoa näkemään, kun kyseessä on niin valtava alue, maailman kuudenneksi suurin valtio. Matkoihin ja aikaerosta toipumiseenkin menee aikaa.

Melbourne oli miellyttävä kaupunki, mutta maassa riittää paljon muutakin nähtävää. Voisin ajoittaa reissuni niin, että pääsisin kuuntemaan Angus & Julia Stonea heidän kotimaahansa. Kävin heidän konsertissaan viime vuonna Royal Albert Hallissa, Lontoossa.

Vaihtoehto: Aussie Bar, Turku/Tampere/Helsinki.

6. Saari ‒ Irlanti

Kuva: Cliff Coast, Cliffs of Moher, Ireland. Tourism Ireland/Christopher Hill.

Olen ihastunut merenrantoihin ja saariin. Tässä kategoriassa olisi yllä valinnanvaraa ja monia eksootisia kohteita tavoiteltavaksi, mutta valitsen Irlannin. Kävin siellä vuonna 2017.

Se, minkä näkemistä jäin kaipaamaan, oli vihreän saaren länsiranta, jossa voisi ihastella Atlantia. Wild Atlantic Way -reitin alku on pohjoisen Malin Head Donegalissa ja päätepiste etelän Mizen Head Corkissa. Matkaa on 2 500 kilometriä, josta jo osankin näkeminen riittäisi.

Ihastelisin upeita merimaisemia, tutustuisin välittömiin irlantilaisiin, istuskelisin mainioissa pubeissa, nauttisin hyvää olutta Guinness mukaan luettuna ja kuuntelisin paikallisia soittajia.

Irlantilaisilla tuntui olevan jotenkin musiikki veressään. Monissa dublinilaisissa pubeissa oli elävää musiikkia joka ilta. Tanssilattia oli täynnä kaikenikäisiä ja oli Vesa-Matti Loirin Saiskos pluvan -laulun sanoin ”hirvee tempo päällänsä.”

Vaihtoehto: Meren ihastelua Kolkassa, Ruissalossa. Ulkoilun jälkeen Guinness-olutta The Old Bank -ravintolassa, Aurakatu, Turku. Turussa ei liene irlantilaisbaaria?

7. Extreme ‒ lentomatka Australiaan

Tähän on vaikea vastata. En ole vähimmässäkään määrin extremehenkinen ihminen. Eiköhän tämä kohta täyty Australian lennon kohdalla, kun on matkattavaa noin 15 000 kilometriä ja yli 20 tuntia?

Australian lennolla pysähdyttiin hetkeksi Singaporeen.

Vaihtoehto: Junamatka Helsingistä Kittilään?

8. Majoitusmuoto ‒ luksushotelli

Unelmalistalle pääsevän majoitusmuodon keksiminen vaati pohdintaa, mutta valisin luksushotellin. Sellaisessa en ole koskaan yöpynyt. Lähimmäksi pääsee neljän tähden Hotel Marina Atlântico, joka  toimi majoituspaikkanani kahden viikon ajan Ponta Delgadassa Azoreilla tai vastaavan luokituksen omaava hotelli Danat Al Ain Resort Arabiemiraateissa.

Laitetaan tälle toivelistalle vaikka Waldorf-Astoria Hotel Manhattanilla New Yorkissa.

Tämän unelman toteutumiseen vaaditaan kärsivällisyyttä, sillä hotelli on nyt suljettuna täyden kunnostuksen vuoksi. Se avautuu kahden-kolmen vuoden kuluttua. Mutta ehkä hyvää kannattaa odottaa, sillä hotellin huoneet ja sviitit ”asettavat uuden standardin luksukselle ja palvelulle New Yorkissa.”

Waldorf-hotelli on kuuluisa waldorfinsalaatista. Sen suunnitteli hotellin keittiömestari Oscar Tschirky 1890-luvun alkupuolella.

Hotel Marina Atlântico palveli minua kahden viikon ajan Ponta Delgadassa.

Vaihtoehto: Vuorokausi Kämpissä tai St. Georgessa, Helsingissä.

9. Luonnonkohde ‒ hanami Japanissa

Kirsikankukkien loistoa toukokuussa Tähkäpuistossa, Turussa.

Maailmassa on toki valtavasti upeita luonnonkohteita. Aion kuitenkin laittaa tälle listalle luonnonilmiön, josta voi nauttia kaupungissa. Hanami eli vapaasti suomennettuna kukkien katseleminen on Japanissa kansanjuhla.

Hanami kestää vain viikon verran, joten ajoitus on tarkkaa. Suurin todennäköisyys Tokion alueella on maalis-huhtikuun taitteessa, Pohjois-Japanissa kukinta saattaa venyä jopa toukokuun puolelle. Japani-info mainitsee yhdeksi kauneimmaksi paikaksi kirsikankukkien ihailuun Keisarillisen puutarhan.

Vaihtoehto: Jos tämän unelman toteutuminen viivästyy, voi tyytyä kotimaisiin korvikkeisiin. Roihuvuoren Hanami 2019 on todennäköisesti sunnuntaina 19.5. klo 12‒18.30. Aurajoen rannassa kotikaupungissani Turussakin pääsee ihailemaan kukkavaahtoa. Vuonna 2018 jokivarren nuput aukesivat jo toukokuun alkupuolella. Myös Tähkäpuistossa kotini lähellä on muutamia kirsikkapuita, joten tämän unelman toteuttaminen on helppoa.

10. Ruoka & juoma ‒ samppanjaa Champagnessa

Jotenkin tässä valinnassa kallistun juomien puolelle. Minua kiehtoisi päästä tutustumaan Skotlannin viskitislaamoihin, mutta kun kaupunkikohteena on Pariisi, niin sieltä voisi jatkaa matkaa Champagnen alueelle. Siellä voisi kierrellä maistelemassa samppanjaa. Tukikohdaksi voisi ottaa Reimsin, Troyesin tai Épernayn kaupungin.

Vaihtoehto: Tänä keväänä löytyy kaksikin kotimaista tapahtumaa, joissa pääsee maistelemaan kuplajuomia. Turun Vähätorilla sijaitseva ravintola Tårget sekä sen Piazza täyttyvät samppanjasta 23.3.2019. Samppanjamessuilla pääsee maistelemaan noin 150 eri samppanjaa, joiden joukossa on harvinaisuuksia.

Grand Champagne Helsinki kokoaa yhteen samppanjan ystävät, nautiskelijat ja alan huippunimet 9.‒11.5.2019 Vanhalla Ylioppilastalolla.

Kuva/Image by heiteu on Pixabay.

Kymmenen reissu-unelmaa #blogihaaste

Haastan seuraavat viisi bloggajaa kertomaan omista reissu-unelmistaan tämän listan kohtiin.

• Kristallin kirkkaasti/Krista
• Anna palaa Anna/Anna
• OrdOdlaren/Märta
• Lady of the Mess/Arja
• Tietyssä iässä/Maija

Kerro omista reissu-unelmistasi ja laita postauksen linkki Kohteena Maailma -blogin kymmenen reissu-unelmaa postauksen kommentteihin.

Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta puolestasi viisi (5) bloggaajaa mukaan kertomaan omista reissu-unelmistaan.

Lukija, millaisia matkaunelmia sinulla on?

 

Jaa

 

Ravintolan terassi Nizzan vanhassa kaupungissa.

Aamiainen kahvilassa Nizzan vanhassa kaupungissa: tuoremehu, expresso ja croissaint.

Merirosvoteemainen karkkikauppa Nizzan vanhassa kaupungissa.

Mausteita kaupan Nizzan vanhassa kauoungissa.

Jäätelöissä riitti valinnanvaraan Nizzan vanhassa kaupungissa.

Singapore Sling Hotel Negrescon pianobaarissa.

Cocktailin mukana tullut makeislautanen Hotel Negrescon pianobaarissa: suklaata ja marmeladia.

Alkuruoka nizzalaisessa ravintolassa.

Pääruokana lammasta nizzalaisessa ravintolassa.

Pohjoisranskalaista Saint-Omer-olutta.

Jälkiruoaksi tiramisua.

Ravintolan terassi Garibaldi-aukiolla Nizzassa.

Ravintolan sisustusta Garibaldi-aukiolla.

Hedelmäteema ravintolan sisustuksessa.

Kattokruunu Muranon lasia nizzalaisessa ravintolassa.

Mojito oli vahvaa nizzalaisen ravintolan terassilla.

Taiteilijan näkemys Le Circuit -kahvilasta.

Aamiainen nizzalaisen tapaan: patonkia, tuoremehua, teetä ja munakas.

Pizzaa nizzalaisessa ravintolassa.

Promenade des Anglaisin alapuolella, meren rannalla sijaitseva ravintola auringonvarjoineen.

Rantaravintolan sisustusta.

Rantaravintolassa oli tarjolla italialaista San Pellegrino -mineraalivettä.

Le Dolce Moment oli kahvila Promenade des Anglaisin varrella.

Aamiaiste Le Dolce Moment -kahvilan tapaan.

Rantaravintola Promenade des Anglaisin alapuolella.

 

Museosta museoon Nizzassa

Nizzasta löytyy lukuisia museoita ja gallerioita: historiaa, taidetta, luonnontiedettä. Viikon matkallani en suinkaan ehtinyt tutustua niihin kaikkiin, mutta yhtenä päivänä vietin oikein museopäivän.

Ensimmäiseksi suuntasin Marc Chagall -museoon. Tutkin karttaa ja huomasin, että pääsisin hotellistani melko lähelle museota matkaamalla ratikalla pari pysäkinväliä eteenpäin ja lopun matkaa kävellen. Museo sijaitsee Cimiezin kukkulalla osoitteessa 36 Avenue Dr Ménard. Suunnistin kartan avulla ja jouduin yhdessä kohtaa kysymään neuvoa. Tulin museoon hiukan takakautta, mutta löysin kuitenkin perille.

Musée National Marc Chagall on moderni, matala ja niukkalinjainen rakennus puutarhan ympäröimänä. Siellä on maailman suurin kokoelma taiteilija Marc Chagallin maalauksia, veistoksia ja piirroksia. Chagall-museo on Ranskan ainoa taiteilijan elinaikana avattu museo. Sen suunnitteli arkkitehti André Hermant. Chagall oli itse mukana museon avajaisissa vuonna 1973.

Liput ostettiin rakennuksen vasemmasta päästä. Sisäänpääsymaksu on aikuisilta kymmenen euroa. Nizzalaisiin museoihin voi ostaa myös lipun, jolla pääsee esimerkiksi 48 tunnin aikana kaikkiin kaupungin ylläpitämiiin museoihin (Frech Riviera Pass). Lippupisteen luota löytyvät myös wc:t ja pieni museomyymälä.

Sisäänkäynti museoon on rakennuksen oikeasta päästä. Reput ja isommat laukut jätettiin vartioituihin lokerikkoihin.

Marc Chagall -museon sisäänkäynti.

Chagallin voimakasta sinistä väriä löytyy monista maalauksista, myös konserttisalin lasimaalauksista. Punaista väriä Chagall on käyttänyt muun muassa vaimoaan esittävissä tauluissa, jotka löytyvät omasta huoneestaan. Musiikki ja uskonto, erityisesti juutalaisuus, on monen maalauksen aiheena.

Nämä konserttisalin lasimaalaukset olivat itselleni museon vaikuttavinta antia.

Yhdestä huoneesta on näkymä vesialtaalle, jonka takana on Chagallin mosaiikkiteos.

Monet Chagallin töistä ovat hyvin isokokoisia.

Museon pihalla on pieni ja viihtyisä kahvila, josta saa myös ruokaa. Siellä oli leppoisaa istua varjossa pienen olutlasillisen kanssa ja lepuuttaa jalkoja museokierroksen jälkeen.

Etsin kahvilan pihalta varjoisan paikan lepohetkeen.

Chagall-museosta pääsee mukavasti seuraavaan taidemuseoon kävelemällä tai bussilla 15, joka vie lähelle Henri Matisse -museota osoitteessa 164 Avenue des Arènes de Cimiez. Musée Matisse on ulkoapäin aivan erilainen museo: poltetun oranssin värinen rakennus 1600-luvulta.

Henri Matisse asui tässä talossa itsekin. Nyt se on hänen taidettaan esittelevä museo.

Taideteoksia on neljässä eri kerroksessa ja alakerran näyttelytilat ovat modernit.

Laukku tarkastetaan sisäänkäynnin luona. Sen sai ottaa mukaan, mutta kaksi kerrosta kierrettyäni alakerran vartija pyysi viemään sen säilytyslokerikkoon. Valokuvaaminen oli kielletty.

Museo on isompi kuin Chagallin ja siellä on taideteosten lisäksi muun muassa taiteilijalle kuulunutta esineistöä, patsaita, luonnoksia ym. Myös tässä museossa on pieni myymälä.

Historiasta ja arkeologiasta kiinnostuneille löytyy tästä museosta ulkoalueineen mielenkiintoista tutkittavaa.

Matisse-museon vieressä on arkeologiasta kiinnostuneille oma tutkimuskohde: Nizzan arkeologinen museo, Musée d’Archéologie. Nizzan alueella sijaitsi Rooman valtakunnan aikakaudella alueen pääkaupunki Cemenelum, jonka raunioita on yhä näkyvissä tällä alueella: amfiteatteri, kylpylä ja basilika.

Arkeologinen museo raunioaueineen.

Ulkoalueelle löytyy opastekstejä mukaan otettavaksi myös muilla kielillä kuin ranskaksi, mutta museon sisätiloissa täytyy pärjätä maan kielellä.

Museon kokoelmissa on muun muassa patsaita, keramiikkaa, kolikoita, työkaluja ja sarkofageja.

Museoiden edustalla on laaja puistoalue, jossa pelataan muun muassa petankkia omalla kentällään ja lapset ovat liikkeessä juosten, pyöräillen ja palloillen.

Jos jatkaa matkaa vielä eteenpäin opasteiden mukaan, päätyy fransiskaaniluostariin, jossa voi tutustua myös museoon Le Musée Franciscain de Cimiez tai käydä hiljentymässä tummasävyisessä kirkossa. Sitä piristävät muutamat kirkassävyiset lasimaalaukset seinän yläosassa.

Pienen kynttilän (kaksi tai kolme euroa) voi ostaa palamaan Marian patsaan eteen.

Fransiskaanimuseo on yläkerrassa ja siellä on monia peräkkäisiä pieniä huoneita, joissa esitellään fransiskaaniluostarin historiaa. Museoon on vapaa pääsy.

Fransiskaanimunkkia esittävä patsas.

Munkin vuode on karu.

 

Koristemaalausta fransiskaaniluostarin museossa.

 

Luostarin päädyssä on kaunis puutarha, josta hyvät näköalat kaupungille. Mukava levähtämispaikka museoiden sisätilojen jälkeen.

Luostarin puutarhassa on paljon ruusuja ja kauniita kukkaistutuksia.

Luostarin toisessa päässä oli hautausmaa, joka oli melko erinäköinen kuin mihin on Suomessa tottunut. Haudat ovat usein perhe- ja sukuhautoja komeine patsaineen. Sinne on haudattu myös Matisse ja muita nimekkäitä henkilöitä, mutta en ryhtynyt etsimään noita hautoja.

Täällä on monen nizzalaisen viimeinen leposija.

Kukkaseppeleen kuihtumatonta kauneutta.

Kaupungille palasin samalla 15:n bussilla ja pääsin sillä mukavasti ratikkalinjan liepeille ja lähelle hotellia. Neljä museota, yksi kirkko ja hautausmaa yhden päivän aikana tuntuivat jaloissa illalla.

Kannattaa ottaa selvää museoiden aukioloajoista ja suunnitella vierailut niiden mukaan. Jotkut museoista ovat kiinni maanantaisin ja toiset tiistaisin, kuten Marc Chagall -museo. Joinain päivinä museoihin pääsee maksutta.

Näissä museoissa kahvila oli ainoastaan Chagall-museossa, joten omat eväät ja juomat on hyvä ottaa mukaan, jos aikoo kiertää useamman museon. Mukavia picnikpaikkoja löytyy niin puistosta kuin luostarin puutarhastakin.

 

Jaa

�

Tuliaisina silmälasit

Lomamatkoja voi hyödyntää myös silmälasien hankkimiseen. Olen näköjään mieltynyt ranskalaisiin kehyksiin. Edelliset silmälasit löytyivät Sidesta, Turkista ja uusimmat Nizzasta, Ranskasta.

Minun on vaikeaa löytää sopivia silmälasinkehyksiä. Leveät kasvoni vaativat leveät kehykset. Yleensä löydän yhdet kelvolliset kehykset yhdestä optikkoliikkeestä. Kolme vuotta sitten olin hankkimassa uusia silmälaseja ja olin katsastanut muutamat kehykset valmiiksi.

Sitten tein viikon lomamatka Sideen, Turkkiin. Näin Plus Optik -liikkeen ikkunassa kiinnostavat kehykset ja menin sisään. Kokeilin muutamia ja löysinkin mieleiset ranskalaisen J.F.Reyn mallistosta. Silmälasireseptiä ei ollut mukana. Mikäs sitten eteen?

Kyltti opasti rantakadulta Plus Optikin liikkeeseen Sidessä.

No problem, sanoi optikko ja lupasi viedä minut silmälääkäriin. Niin hän veikin ja menin odottamaan muiden asiakkaiden kanssa odotushuoneeseen. Silmälääkäri Tuba Vural Çokal kutsui sitten vastaanottohuoneeseen, jossa oli aina varsinaisen asiakkaan kanssa jo seuraava odottamassa.

Doctor Tuba Vural Çokal tarkasti matkailijan silmät ja sain hankittua silmälasit viikon lomalla.

 

Hän oli keski-ikäinen, jämäkkä naislääkäri, joka ei kelpuuttanut epävarmoja valintoja. This? Or this? Kokeilin muutaman kerran Maybe this -vastausta, mutta hän tarjosi uudelleen vaihtoehtoja, joista minun piti päättää, kumman näin paremmin.

Silmätipatkin hän laittoi ja passitti uudelleen odotushuoneen puolelle. Silmänpohjan tutkimisen jälkeen sain reseptin ja jos oikein muistan, en maksanut mitään silmälääkärikäynnistä.

Sain kyydin takaisin optikkoliikkeeseen ja jatkoimme kaupantekoa. Valitsemani silmälasit sain huomattavasti edullisemmin kuin Suomesta. Kotimaasta hankittujen lasien hinnalla sain sekä lasit että lomamatkan.

Optik Plus -liikkeen veljekset Volkan ja Hakan Maden auttoivat oivallisesti kehysten valinnassa.

Jean-François Reyn lasit matkasivat Turkista Suomeen.

Silmälasit olivat käytössä kolme vuotta, kunnes vasen sanka irtosi. Synsam Rahkosella se liimattiin toista kertaa kiinni ja yllättävän hyvin se on kestänyt. Laseja voi käyttää vielä aurinkolaseina, sillä niissä on tummuvat linssit.

Olin käynyt turkulaisissa optikkoliikkeissä etsimässä kehyksiä, mutta en taaskaan löytänyt sopivia. Turun Silmänilo -liike palveli auliisti, tilasi kokonaisen salkullisen kehyksiä ja infosi sähköpostitse uutuuksista. Synsam Rahkosella oli Lafont-merkkiset kehykset, joista pidin, mutta jotka olivat hiukan liian kapeat.

Tutkin Lafontin verkkosivuja ja tiedustelin sähköpostitse, mistä malleista löytyisi leveämpää kehystä ja mitkä optikkoliikkeet Nizzassa myyvät heidän kehyksiään – kevään lomamatkan kohteen olin tuossa vaiheessa päättänyt. Lafontin edustaja Geoffroy Leduc vastasi nopeasti ja sain selville haluamani asiat: mallien nimet ja optikkoliikkeiden osoitteet.

Lensin Nizzaan viikon lomalle huhtikuussa. Saavuin sunnuntaina ja päätin hoitaa heti alkuviikosta pois silmälasien hankinnan. Maanantaina kävi ilmi, että majapaikkani Hotel Boreal sijaitsi onnekkaasti vain muutaman sadan metrin päässä Lafont-kehyksiä myyvästä Grosgogeat Opticiens -liikkeestä Avenue Jean Médecinillä. Hotellin olin valinnut hinnan, internetyhteyksien ja yleisen sijainnin vuoksi.

Optikkoliike oli melko pieni, mutta valikoima oli kohtalaisen hyvä. Minullekin olisi löytynyt parikin vaihtoehtoa. Sopivia Lafont-kehyksiä ei liikkeessä kuitenkaan ollut valmiina, mutta Isabelle-optikko lupasi tilasi Precieuse-kehykset valmistajalta ja soittaa, kun kehykset olisivat tulleet. Tässä vaiheessa piti päättää väri ja valitsin ruskeat. Vasta myöhemmin tuli mieleen, että ehkä olisi ollut mahdollista tilata kahtakin väriä.

Optique Risson sisustus oli uusittu hiljattain.

Tähän vaiheeseen asia jäi maanantaina. Kävin varmuuden vuoksi myös muissa optikkoliikkeissä, joista parikin sijaitsi Nicetoile-ostoskeskuksessa samaisella Avenue Jean Médecinillä. Yhden optikon vaimo sattui olemaan kotikaupungistani Turusta – tämä kävi ilmi jutellessamme. Jokusen liikkeen löysin ratikkareitin varrelta, muun muassa Optique Risson L’avenue de la Républiquelta.

Isabelle Baré oli kärsivällinen ja viitseliäs optikko, joka tuntui haluavan, että asiakas löytää sopivat silmälasit.

Tiistaina iltapäivällä sain soiton ja menin sovittamaan kehyksiä. Ne tuntuivat monista, monista sovitetuista vaihtoehdoista parhaimmilta ja valitsin ne. Isabelle teki monenlaisia mittauksia linsseja varten. Silmälasit olisivat valmiina perjantaina  – ajoissa ennen lauantaista lähtöä. Näin kävikin.

Sain lasit hiukan edullisemmin kuin Suomesta, mutta tässä tapauksessa hintaero ei ollut niin suuri kuin Turkista ostetuissa laseissa. Nyt sitten katselen maailmaa ranskalaisin silmin.

My way Hotelli Negrescon baarissa

Maailmankuulu Hôtel Le Negresco Nizzassa on kiehtova kohde. Sen osoite on 37 Promenade des Anglais. Istuin eräänä iltana sen pianobaarissa.

Hôtel Le Negrescon sisäänkäynti iltavalaistuksessa.

Helena Petäistö kuvaa hotellia kirjassaan Nizza, Cannes, Biarritz á la Helena Petäistö tähän tapaan: ”Legendaarinen Negresco on ollut aina vuodesta 1913 asti Nizzan Eiffel-torni, postikorttien ikoni ja koko Ranskan Rivieran maamerkki. Sen kupoli kohoaa parhaalla paikalla keskellä rantabulevardia, näkymät Välimerelle. Täällä antiikki on taatusti aitoa, arvokkaat maalaukset taidemuseotasoa ja vieraskirja maailman vaikuttavimpia.”

 

Aukeavatko ovet Hotelli Negrescoon?

Pääsisikö kurkistamaan sisälle, vaikka ei olekaan huonetta hotellissa? Miltä näyttää viiden tähden hotelli, jossa ovat yöpyneet monet kuuluisuudet? Uteliaisuus tyrmätään heti tylysti, kun hotellin ovessa on tiedote: hotelliin pääsevät vain sieltä huoneen varanneet, siis hotellivieraat. Mutta onhan hotellissa pianobaari ja ravintoloita, kaipa niihin täytyy jotenkin päästä?

Ihmettelin hetken aikaa ovella, mutta sitten huomasin hotellin univormuun pukeutuneen miehen puuhaavan jotain auton luona ja kävin kysymässä. Niin, hotelliin ei pääse, mutta jos on menossa pianobaariin, niin tervemenoa vain, hän sanoi.

Niinpä suuntasin uudestaan ovelle, menin sisään ja ilmoitin meneväni baariin. Sinne sain astella aivan rauhassa.

Le Relais-baarin sisustus huokuu arvokkuutta.

Pianobaari Le Relais on korkea tila, jonka toisessa päässä on baaritiski. Sisustus on tummaa pähkinäpuuta vuodelta 1913 ja yhdellä seinällä on suurikokoinen gobeliini vuodelta 1683.

Muutamia pariskuntia oli paikalla ja jokunen yksittäinen juomannauttija. Valitsin paikan ja sain juomalistan. Noin 14 sivun verran valikoimaa cocktaileista viineihin. Lopussa kerrottiin hiukan hotellin ja baarin historiasta.

Cocktail tarjoiltiin suklaan ja marmeladin kera.

Hinnat olivat melko korkeat. Vaikka olen oluen ystävä, valitsin tällä kertaa cocktailin, Singapore Slingin, jonka hinta oli 21 euroa. Lisäksi tuotiin kaksi marmeladipalaa ja kaksi Negrescon suklaata pienellä lautasella.

Menusta kävi ilmi, että baarissa on pianomusiikkia sunnuntaista tiistaihin. Afterwork-tunnelmissa baarissa ollaan keskiviikkoisin ja torstaisin. Elävää musiikkia on tarjolla perjantaisin ja lauantaisin. Baariin voi tulla nauttimaan myös iltapäiväteetä klo 14.30–18.00. Hinnat alkavat 39 eurosta.

Tunnelma oli hillitty, ylellinen ja historiaa haviseva. Pianisti soitti tunnettuja kappaleita, kuten My way, No woman, no cry sekä Elton Johnin musiikkia.

Nautin juomani hitaasti tunnelmasta ja musiikista nauttien. Sen jälkeen menin tutustumaan naistenhuoneeseen sekä hotellin keskelle jäävään isoon aulaan, jossa on istuskeluryhmiä ja tunnettujen taiteilijoiden taideteoksia, muun muassa Niki de Saint Phallen pyylevä naispatsas La Nana Jeune – nimensä mukaisesti keltainen – sinisen ja punaisen kirjavassa uimapuvussaan.

Pyöreä sali on täynnä taidetta, veistoksia ja tauluja.

Hotellissa on baarin lisäksi kaksi muuta ravintolaa: Le Chantecler, jonka sanotaan olevan Nizzan hienoin ravintola kahdella Michelin-tähdellään sekä La Rotonde Brasserie, jonka sisustuksena on aito, vanha ja toimiva karuselli.

Juttelin vastaanotossa työskentelevän miehen kanssa. Hän kertoi, että muiden kuin hotellivieraiden pääsy Negrescoon on estetty ilmenneiden turvallisuusongelmien vuoksi, joista hän mainitsi varkaudet.

Hotellissa on 96 huonetta ja 21 sviittiä. Negrescon vuorokausihinnat alkavat hotellin verkkosivuilta haettuna noin 450 eurosta. Negresco kuuluu luksushotellien The Leading Hotels in the World -verkostoon, jossa on mukana 375 hotellia 75 maassa.

Kristallikruunuja, taidetta, pehmeitä mattoja ja antiikkihuonekaluja Hotelli Negrescossa.

Kyntteliköt johdattavat Hotelli Negrescon pääovelle. Au revoir!

Jaa

Rantaa Promenade des Anglaisin varrelta.

Nokka kohti Nizzaa

Keväinen kaupunkiloma Nizzassa antoi aurinkoa, merimaisemia, kulttuuria ja tutustumista ranskalaiseen elämänmenoon.

Näkymä linnakukkulalta La Proménade des Anglais -rantakadulle.

Huhtikuisen lomaviikon kohteeksi valikoitui Nizza. Käytössäni oli Tjäreborgin lahjakortti. Olin valinnut lomani ajankohdan tutkimalla vain kalenteriani, en matkatoimiston kohdevalikoimaa. Kotikaupungistani Turusta olisi päässyt kyseisellä viikolla Kanarian saarille kuten myös Helsingistäkin, mutta muutoin Välimeren kohteiden vuoro oli myöhemmin huhtikuussa.

Riviera-näyttely Turun taidemuseossa saattoi inspiroida lähtemään Nizzaan.

Niinpä tutkin kaupunkilomia, joihin on paketoitu lennot ja hotellimajoitus. Nizza on kiinnostanut jo kauan. Lisäsysäyksen antoi varmaan Turun taidemuseon viimekesäinen Jacques Henri Lartiguen Riviera-näyttely. Hän toi mustavalkoisissa valokuvissaan esille 1920–1950-lukujen Ranskan Rivieraa: kauniita naisia, autoja ja onnellisia hetkiä.

Norwegianin siivin Borealiin

Valitsemassani ajankohdassa Norwegianin lennot olivat edullisimmat. Hotelliksi valitsin kolmen tähden Hôtel Boréalin, jossa on internetyhteys huoneessa; tätä ei kaikista hotelleista löydy ainakaan samaan hintaan. Hotelli oli ihan kelpo ja rauhallinen, asiakaspalvelu oli ystävällistä. Huone oli melko pieni, mutta kaikki toimi. Huoneesta löytyi myös vedenkeitin ja tarvikkeet teen- ja kahvinkeittoon.

Hotellivalinnassa kannattaisi Nizzassakin kiinnittää huomiota samoihin kriteereihin kuin asunnon valinnassa eli sijaintiin, sijaintiin, sijaintiin. Majapaikka kannattaa valita sen suhteen, mitä kaupungissa eniten aikoo tehdä. Jos ranta on tärkeä, niin hotellin on hyvä sijaita sen lähellä tai jos aikoo shoppailla, kannattaa bongata kaupungin ostoskeskukset ja sijoittautua niiden mukaan. No, minulle oli tärkeintä hinnan lisäksi verkkoyhteydet.

Nizza on kansainvälinen, yllättävän iso kaupunki, jolla on kilometrikaupalla rantaa. Asukkaita on noin 350 000 ja turisteja virtaa ympäri vuoden runsain määrin. Kaikkea löytyy, ylellisyydestä köyhyyteen ja kulttuurista rantaelämään. Asunnottomat saattavat yöpyä ostoskeskusten tai loistohotellien edustoilla. Kerjäläisiä näkyy jonkun verran. Historia huokuu kaikkialla, mutta samalla kaupungissa ollaan ajan hermolla.

Vilkasta liikennettä

Nizzan ainoa rautatielinja kulki viereisellä kadulla. Sen päätepysäkkeinä ovat Henri Sappia–Hôpital Pasteur. Kaupungissa on myös tiheä bussiliikenne, joka ulottuu myös lähiseudun rantakaupunkeihin kuten Monacoon ja Cannesiin.

Liikenne Nizzassa on vilkasta ja hyvin monenlaiset liikkumisvälineet ovat käytössä. La Proménade des Anglais -rantakadun kävelijöille ja pyöräilijoille varatulla osuudella oli liikuttiin myös muun muassa rullalaudoilla, Segway-kulkuvälineillä, potkulauduilla, lastenvaunuilla ja -rattailla, rullaluistimilla ja pyörätuoleilla. Rannalta voi myös vuokrata käyttöönsä sinisen polkupyörän.

Kaduilla syntyi ruuhkia ajoittain ja melko nopeasti nizzalainen tööttäili muille. Jalankulkijat eivät ole valojen kanssa niin tarkkana kuin Suomessa – punaista valoa päin käveltiin, jos liikennettä ei ollut näkyvissä. Kulkuvälineet olivat usein täysiä eikä istumapaikka ollut itsestäänselvyys. Kypärät olivat pyöräilijöillä melko harvinaisia.

Parlez-vous français?

Kun ollaan Ranskassa, on hyvä osata ranskaa. Kerrankin jo aikoja sitten koulussa opittu tuli hyötykäyttöön. Kun osaa lukea ranskaa vaikka vain päällisin puolin, on jo vahvoilla. Kaikki arjen tekstit – menut, ohjeet, kyltit, opasteet – ovat ranskaksi. On myös hyvä osata muutama arjen fraasi käytettäväksi ravintoloissa ja kaupan kassoilla.

Ranskalaisilla on huono maine maan kieltä taitamattomien turistien kohtelussa. Se ei Nizzassa pitänyt paikkaansa ja olin yllättynyt saamastani palvelusta. Useimmat myyjät ja tarjoilijat olivat ystävällisiä, mutta muutama tympeä ja ylimielinen mahtui myös joukkoon.

Erityisen hyvin jäi mieleeni erään kahvilan nuori miesmyyjä, joka oli niin ynseän ja kyllästyneen oloinen, että koin tilanteen epämukavana. Paikalla oli lisäkseni asiakkaina vain yksi pariskunta ja henkilökuntaan kuuluva nainen.

Kartan avulla ja kysymällä määränpäähän

Helena Petäistö neuvoi kirjassaan Nizza, Cannes, Biarritz á la Helena Petäistö hankkimaan hyvän kartan, jossa on aakkosellinen katuluettelo. En noudattanut neuvoja, vaikka olisi pitänyt. Ilmaiskarttojen perusteella suunnistaminen oli välillä hankalaa. Mutta kysymältä neuvoa kadulla kulkijoilta sain kyllä avun joko ranskaksi tai englanniksi. Tarvittaessa otettiin elekieli avuksi.

Tullessani lentokentältä bussilla kaupunkiin pyysin kuljettajaa pysäyttämään rantakadulla lähellä hotellia. Niin hän tekikin ja päädyin kulkemaan vielä aikamoisen matkan. Nizzassa hotelleja kyllä riittää, joten ymmärrettävästi kaikkien sijainti ei ole kuljettajien tiedossa. Olin selvittänyt huonosti hotellin sijainnin itselleni ja muutoinkin lähtenyt matkaan kehnosti valmistautuneena.

Koiria ja korkoja

Nizzalaisilla oli havaintojeni mukaan paljon koiria, enimmäkseen pieniä chihuahuja, ranskanbulldoggeja sekä maltan- ja mäyräkoiria.

Tupakointi vaikuttaisi olevan yleisempää kuin Suomessa. Ruokakaupoista löytyy viinejä edulliseen hintaan ja aamiaisella ei harrasteta vihanneksia. Croissant lisukkeineen, appelsiinimehu ja kahvi ovat tärkeimmät aamuaterian ainekset.

Ranskattaret olivat tietysti tyylikkäitä ja monella oli arkikäytössäkin huiman korkeat korot. Ja kyllä, puistoissa harrastettiin petankkia.

Viikko riitti moneen

Vajaan viikon pituisen matkani aikana ehdin käydä museoissa, kuljeskella rantakatua, kiivetä linnakukkulalle, ostaa silmälasit, tutustua yhdysvaltalaiseen matkabloggariin,  istuskella kahviloissa ja ravintoloissa mukaan luettuna kuuluisan Hôtel Le Negrescon pianobaari sekä tehdä päiväretken Monacoon. Näistä kerron lisää seuraavissa tarinoissani.

Näkymä linnakukkulalta satamaan päin.