Kaupunki, Kirjailija, Matkakirja, Matkakohde, Matkaopas, Matkustaminen

Matkalla jossain Saksassa

Saksa on ollut turkulaisen Tuula Vainikaisen perheen matkojen vakiokohde yli 30 vuoden ajan. Viime vuonna hän ei päässyt reissuun pandemiatilanteen vuoksi, jolloin mieleen nousseista muistoista koostui Matkalla jossain Saksassa -kirja.

Kaupallinen yhteistyö: Avain.*

Tuula Vainikaisen perhe on vieraillut Saksan matkoillaan Berliinin lisäksi muun muassa Füssenissä, Bautzenissa, Quedlinburgissa, Stralsundissa ja Frankfurt an der Oderissa – ja monissa muissa kaupungeissa. Matkoilla on lomailtu, mutta vietetty myös etätyöläisen arkea ja tavattu ihmisiä.

Matkaeväistä mielen matkoihin

Matkalla jossain Saksassa -kirja on jaettu neljään osaan. Ne ovat Matkaeväitä, Matkalla lännessä ja idässä, Berliini ja Mielen matkoja.

Matkaeväitä-osassa Tuula Vainikainen kertoo taustaksi tietoja Saksasta ja sen historiasta sekä suomalaisten ja saksalaisten suhteista. Tässä ensimmäisessä osiossa kerrotaan myös matkaperinteen alkamisesta vuonna 1988. Saksa tuli Vainikaisen perheen erityiseksi matkailumaaksi sattuman kautta. Ystävä asui Ruswilin kylässä Luzernin kanttonissa Sveitsissä ja valitteli sitä, etteivät suomalaisystävät käy kylässä.

No, Vainikaiset ottivat kutsun vastaan ja lähtivät kesälomamatkalle koko perheen voimin eli tuolloin reissussa olivat vanhempien lisäksi 1,5- ja 3-vuotiaat pojat. Matkanteko ja varustukset olivat tilanteen mukaiset, eikä autossa ollut vielä ilmastointia.

Sveitsiin ja sieltä takaisin matkatessaan he mielistyivät monipuoliseen Saksaan, jonne he palasivat yhä uudestaan seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä vaihtelevilla kokoonpanoilla. Reissuja on riittänyt niin automatkoina eri puolilla Saksaa ja koukaten myös naapurimaihin kuin pidempiaikaisena oleskeluina mm. Frankfurt an der Odenissa ja Berliinissä, jossa on vietetty myös pitkiä viikonloppuja, mutta myös pakoa taloyhtiön putkiremontista.

Lapset ovat aikuistuneet ja perheellistyneetkin, mutta Tuula Vainikainen on jatkanut Saksassa matkustamista puolisonsa kanssa. Heillä on ollut myös väliaikaisia koteja eri osoitteissa itäisessä Saksassa.
– Näihin elettyihin 32 matkavuoteen mahtuu suurin osa yhteisestä elämästämme. Toukokuussa 2019 juhlimme 39-vuotishääpäiväämme Bautzenissa ihanalla kevätkesäisellä parsa-aterialla majapaikkamme ravintolan terassilla. Olen monesti ajatellut, että onneksi meillä on yhteinen harrastus tässä matkaamisessamme, Tuula Vainikainen sanoo.

Kuva: OpenClipart-Vectors Pixabaystä.

Matka lännessä ja idässä -osiossa vieraillaan muun muassa Friedersriedissä, Wuppentalissa, Weimarissa, Bremenissä, Leipzigissä, Bautzenissa sekä kuvaillaan muutamia perheen mansikkapaikkoja.

Pääkaupunki Berliini saa oman osionsa, joka kattaa noin neljäsosan kirjasta. Siinä käsitellään muun muassa Berliinin kipeää menneisyyttä, aamiaispaikkoja (Zum Frühstück), pikalomakoteja itäpuolella, hautausmaiden rauhaa, Berliinin kirjoja sekä Jörn Donnerin Berliiniä.

Kirja on tekstipainotteinen, mutta keskiosan värillisessä kuvaliitteessä on Saksan kartta sekä valokuvia Vainikaisen perheen reissualbumeista.

Mielen matka -osiossa löytyy tekstiä Saksan tilinteosta menneisyyden kanssa sekä saksalaisista sydämessä: Tuula Vainikainen kertoo reissuilla tavatuista ihmisistä, jotka ovat olleet matkalaisista aidosti kiinnostuneita, pitäneet hyvää huolta ja jättäneet jäljen sydämeen. Tähän ryhmään kuuluu niin vuokraemäntiä kuin apteekkari, tohtori sekä televisiosta tutut ystävät.

Kirjan lopussa kerrotaan myös tuliaisista, mitä kaikkea auton mukana on kulkenutkaan vuosien aikana Saksasta kotiin. Viimeisenä kirjailijan mainitsemana kohtana on ”väsynyt, mutta onnellinen perhe, joka on pullollaan hyvää mieltä ja päätöksen lähteä seuraavana kesänä uudestaan. Kaikki ovat unohtaneet, että välillä käytiin joissakin tilanteissa myös sangen periaatteellisia keskusteluja siitä, kenen idea oikeastaan oli lähteä tänne törmäilemään.”

Ainakin vielä joskus?

Päätösluku on otsikoitu: ”Ehkä ensi kesänä –tai ainakin vielä joskus?” Seuraavilla lentomatkoilla uutta tulee olemaan ainakin se, että laskeutumispaikkana on viime vuonna valmistunut Berliinin–Brandenburgin eli Willy Brandtin lentokenttä tutun Tegelin sijasta. Myös pandemiatilanne vaikuttaa asiaan.

Toiveissa on kuitenkin matka vielä tänä vuonna. Tuula Vainikainen toivoo: ”Kuluneiden 32 vuoden aikana meillä on ollut erityinen suhde Saksaan. Toivon, ettei sen tarvitsisi päättyä vain muisteluun, vaikka muistot ovatkin useammin kultaisia.” Ja vielä: ”Deutschland ist eine (und auch viele) Reise wert.”

Löydä Saksan piilotetut helmet

Kirja on antoisa kaikille matkaa Saksaan tai sen kautta suunnitteleville. Sen avulla saa hyödyllisiä vinkkejä ja voi löytää Vainikaisen perheen hyväksi havaittuja kohteita, Saksan piilotettuja helmiä. Matkojen antoisuutta kun voi lisätä sillä, että saa tutustua sellaisiin paikkoihin, joita ei ole kulutettu puhki matkailulehdissä, -sivustoilla ja sosiaalisessa mediassa.

Omankin kokemukseni mukaan kannattaa välillä poiketa vähemmän kuljetuille teille, roads less travelled – kuinkahan saksalainen sen sanoisikaan? Tuula Vainikainen vinkkasi keskustellessamme, että kannattaa katsoa karttakirjan tähtimerkintöjä; mitä enemmän tähtiä, sitä enemmän suositusta poiketa paikkakunnalla; jotain tähdellistä sieltä löytyy.

Oma Saksan tuntemukseni on hyvin vaatimatonta. Olen käynyt Frankfurtissa lyhyellä työmatkalla, Duisburgissa tapaamassa siellä harjoittelussa ollutta Juha-veljeäni sekä matkannut Interraililla osassa maata, pysähdyspaikkana oli ainakin München. Joten nähtävää riittää runsaasti – myös Berliiniä myöten.

Tuula Vainikainen on turkulainen historian maisteri, tietokirjailija, tiedottaja, neljän aikuisen pojan äiti ja viiden lapsenlapsen mummu.

Tuula Vainikainen: Matkalla jossain Saksassa. Avain. 2021.

*Sain kirjan Tuula Vainikaiselta.

Quedlinburgin historiallinen vanhakaupunki ja linnavuori ovat olleet listattuina Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 1994 lähtien..
Kuva: rikkerst Pixabaystä.
Normaali
Matkakertomus, Matkustaminen, Vinkki

Tuliaisina silmälasit

Lomamatkoja voi hyödyntää myös silmälasien hankkimiseen. Olen näköjään mieltynyt ranskalaisiin kehyksiin. Edelliset silmälasit löytyivät Sidesta, Turkista ja uusimmat Nizzasta, Ranskasta.

Minun on vaikeaa löytää sopivia silmälasinkehyksiä. Leveät kasvoni vaativat leveät kehykset. Yleensä löydän yhdet kelvolliset kehykset yhdestä optikkoliikkeestä. Kolme vuotta sitten olin hankkimassa uusia silmälaseja ja olin katsastanut muutamat kehykset valmiiksi.

Sitten tein viikon lomamatka Sideen, Turkkiin. Näin Plus Optik -liikkeen ikkunassa kiinnostavat kehykset ja menin sisään. Kokeilin muutamia ja löysinkin mieleiset ranskalaisen J.F.Reyn mallistosta. Silmälasireseptiä ei ollut mukana. Mikäs sitten eteen?

Kyltti opasti rantakadulta Plus Optikin liikkeeseen Sidessä.

No problem, sanoi optikko ja lupasi viedä minut silmälääkäriin. Niin hän veikin ja menin odottamaan muiden asiakkaiden kanssa odotushuoneeseen. Silmälääkäri Tuba Vural Çokal kutsui sitten vastaanottohuoneeseen, jossa oli aina varsinaisen asiakkaan kanssa jo seuraava odottamassa.

Doctor...

Doctor Tuba Vural Çokal tarkasti matkailijan silmät ja sain hankittua silmälasit viikon lomalla.

 

Hän oli keski-ikäinen, jämäkkä naislääkäri, joka ei kelpuuttanut epävarmoja valintoja. This? Or this? Kokeilin muutaman kerran Maybe this -vastausta, mutta hän tarjosi uudelleen vaihtoehtoja, joista minun piti päättää, kumman näin paremmin.

Silmätipatkin hän laittoi ja passitti uudelleen odotushuoneen puolelle. Silmänpohjan tutkimisen jälkeen sain reseptin ja jos oikein muistan, en maksanut mitään silmälääkärikäynnistä.

Sain kyydin takaisin optikkoliikkeeseen ja jatkoimme kaupantekoa. Valitsemani silmälasit sain huomattavasti edullisemmin kuin Suomesta. Kotimaasta hankittujen lasien hinnalla sain sekä lasit että lomamatkan.

Optik Plus -liikkeen veljekset Volkan ja Hakan Maden auttoivat oivallisesti kehysten valinnassa.

IMG_5040

Jean-François Reyn lasit matkasivat Turkista Suomeen.

Silmälasit olivat käytössä kolme vuotta, kunnes vasen sanka irtosi. Synsam Rahkosella se liimattiin toista kertaa kiinni ja yllättävän hyvin se on kestänyt. Laseja voi käyttää vielä aurinkolaseina, sillä niissä on tummuvat linssit.

Olin käynyt turkulaisissa optikkoliikkeissä etsimässä kehyksiä, mutta en taaskaan löytänyt sopivia. Turun Silmänilo -liike palveli auliisti, tilasi kokonaisen salkullisen kehyksiä ja infosi sähköpostitse uutuuksista. Synsam Rahkosella oli Lafont-merkkiset kehykset, joista pidin, mutta jotka olivat hiukan liian kapeat.

Tutkin Lafontin verkkosivuja ja tiedustelin sähköpostitse, mistä malleista löytyisi leveämpää kehystä ja mitkä optikkoliikkeet Nizzassa myyvät heidän kehyksiään – kevään lomamatkan kohteen olin tuossa vaiheessa päättänyt. Lafontin edustaja Geoffroy Leduc vastasi nopeasti ja sain selville haluamani asiat: mallien nimet ja optikkoliikkeiden osoitteet.

Lensin Nizzaan viikon lomalle huhtikuussa. Saavuin sunnuntaina ja päätin hoitaa heti alkuviikosta pois silmälasien hankinnan. Maanantaina kävi ilmi, että majapaikkani Hotel Boreal sijaitsi onnekkaasti vain muutaman sadan metrin päässä Lafont-kehyksiä myyvästä Grosgogeat Opticiens -liikkeestä Avenue Jean Médecinillä. Hotellin olin valinnut hinnan, internetyhteyksien ja yleisen sijainnin vuoksi.

Optikkoliike oli melko pieni, mutta valikoima oli kohtalaisen hyvä. Minullekin olisi löytynyt parikin vaihtoehtoa. Sopivia Lafont-kehyksiä ei liikkeessä kuitenkaan ollut valmiina, mutta Isabelle-optikko lupasi tilasi Precieuse-kehykset valmistajalta ja soittaa, kun kehykset olisivat tulleet. Tässä vaiheessa piti päättää väri ja valitsin ruskeat. Vasta myöhemmin tuli mieleen, että ehkä olisi ollut mahdollista tilata kahtakin väriä.

Tämän optikkoliikkeen sisustus oli uusittu hiljattain.

Optique Risson sisustus oli uusittu hiljattain.

Tähän vaiheeseen asia jäi maanantaina. Kävin varmuuden vuoksi myös muissa optikkoliikkeissä, joista parikin sijaitsi Nicetoile-ostoskeskuksessa samaisella Avenue Jean Médecinillä. Yhden optikon vaimo sattui olemaan kotikaupungistani Turusta – tämä kävi ilmi jutellessamme. Jokusen liikkeen löysin ratikkareitin varrelta, muun muassa Optique Risson L’avenue de la Républiquelta.

Isabelle Baré oli kärsivällinen ja viitseliäs optikko, joka tuntui haluavan, että asiakas löytää sopivat silmälasit.

Tiistaina iltapäivällä sain soiton ja menin sovittamaan kehyksiä. Ne tuntuivat monista, monista sovitetuista vaihtoehdoista parhaimmilta ja valitsin ne. Isabelle teki monenlaisia mittauksia linsseja varten. Silmälasit olisivat valmiina perjantaina  – ajoissa ennen lauantaista lähtöä. Näin kävikin.

Sain lasit hiukan edullisemmin kuin Suomesta, mutta tässä tapauksessa hintaero ei ollut niin suuri kuin Turkista ostetuissa laseissa. Nyt sitten katselen maailmaa ranskalaisin silmin.

Nizzantuliaisina Lafont-silmälasit.

Normaali
Lainattua

Voi miten hohdokasta oli nuorempana ostaa ulkomailta tavaroita, joita ei löytänyt kotinurkilta. ”Tätä ei saa Suomesta.” Lause pulppusi ylpeyttä ja iloa siitä, että sen sanoja oli tehnyt matkalla löytöjä. Kavereille tuotiin venäläistä teetä ja maatuskoja, thaimaalaisia karkkeja ja kirjepaperia, islantilaista villalankaa ja lakritsaa. Harvinaista herkkua kaikki! Oli hauskaa nostaa matkalaukusta turkkilaiset haaremihousut ja hollantilaiset hollannikkaat. Hyvällä tuliaisella on mukanaan pikku tarina, jonka voi kertoa sille, jolle lahjan antaa.

Tittamari Marttinen: Nainen joka söi napoleonin. Arjen ilojen ylistys. Kirjapaja 2015, s. 129.

Lainaus