Jaa

Patsas Hotel Negrescon pihalla.

Katusoittaja Promenade des Anglaisilla.

Suihkulähde Fontaine du Soleil ja Apollon patsas Place Massenalla.

Yksi seitsemästä patsaasta, jotka muodostavat Jaume Plensan teoksen Conversation à Nice Place Massenalla.

Jaume Plensan patsaat koristavat Place Massena.

Katutaiteilija Nizzan kaduilta.

Taidetta koteihin.

Joukko nuorukaisia esitti pitkään breakdancea Promenade des Anglaisin varrella. Lopukis he laittoivat lakin kiertämään. Hyvästä esityksestä maksoin mielelläni muutaman kolikon.

Soittoniekka Promenade des Anglaisilla.

Michael Jackson -imitaattori Promenade des Anglaisilla.

Mosaiikkitaidetta linnavuorella.

Mosaiikkitaidetta linnavuorella.

Mosaiikkitaidetta linnavuorella.

Mosaiikkitaidetta linnavuorellla.

Jaa

 

Ravintolan terassi Nizzan vanhassa kaupungissa.

Aamiainen kahvilassa Nizzan vanhassa kaupungissa: tuoremehu, expresso ja croissaint.

Merirosvoteemainen karkkikauppa Nizzan vanhassa kaupungissa.

Mausteita kaupan Nizzan vanhassa kauoungissa.

Jäätelöissä riitti valinnanvaraan Nizzan vanhassa kaupungissa.

Singapore Sling Hotel Negrescon pianobaarissa.

Cocktailin mukana tullut makeislautanen Hotel Negrescon pianobaarissa: suklaata ja marmeladia.

Alkuruoka nizzalaisessa ravintolassa.

Pääruokana lammasta nizzalaisessa ravintolassa.

Pohjoisranskalaista Saint-Omer-olutta.

Jälkiruoaksi tiramisua.

Ravintolan terassi Garibaldi-aukiolla Nizzassa.

Ravintolan sisustusta Garibaldi-aukiolla.

Hedelmäteema ravintolan sisustuksessa.

Kattokruunu Muranon lasia nizzalaisessa ravintolassa.

Mojito oli vahvaa nizzalaisen ravintolan terassilla.

Taiteilijan näkemys Le Circuit -kahvilasta.

Aamiainen nizzalaisen tapaan: patonkia, tuoremehua, teetä ja munakas.

Pizzaa nizzalaisessa ravintolassa.

Promenade des Anglaisin alapuolella, meren rannalla sijaitseva ravintola auringonvarjoineen.

Rantaravintolan sisustusta.

Rantaravintolassa oli tarjolla italialaista San Pellegrino -mineraalivettä.

Le Dolce Moment oli kahvila Promenade des Anglaisin varrella.

Aamiaiste Le Dolce Moment -kahvilan tapaan.

Rantaravintola Promenade des Anglaisin alapuolella.

 

Museosta museoon Nizzassa

Nizzasta löytyy lukuisia museoita ja gallerioita: historiaa, taidetta, luonnontiedettä. Viikon matkallani en suinkaan ehtinyt tutustua niihin kaikkiin, mutta yhtenä päivänä vietin oikein museopäivän.

Ensimmäiseksi suuntasin Marc Chagall -museoon. Tutkin karttaa ja huomasin, että pääsisin hotellistani melko lähelle museota matkaamalla ratikalla pari pysäkinväliä eteenpäin ja lopun matkaa kävellen. Museo sijaitsee Cimiezin kukkulalla osoitteessa 36 Avenue Dr Ménard. Suunnistin kartan avulla ja jouduin yhdessä kohtaa kysymään neuvoa. Tulin museoon hiukan takakautta, mutta löysin kuitenkin perille.

Musée National Marc Chagall on moderni, matala ja niukkalinjainen rakennus puutarhan ympäröimänä. Siellä on maailman suurin kokoelma taiteilija Marc Chagallin maalauksia, veistoksia ja piirroksia. Chagall-museo on Ranskan ainoa taiteilijan elinaikana avattu museo. Sen suunnitteli arkkitehti André Hermant. Chagall oli itse mukana museon avajaisissa vuonna 1973.

Liput ostettiin rakennuksen vasemmasta päästä. Sisäänpääsymaksu on aikuisilta kymmenen euroa. Nizzalaisiin museoihin voi ostaa myös lipun, jolla pääsee esimerkiksi 48 tunnin aikana kaikkiin kaupungin ylläpitämiiin museoihin (Frech Riviera Pass). Lippupisteen luota löytyvät myös wc:t ja pieni museomyymälä.

Sisäänkäynti museoon on rakennuksen oikeasta päästä. Reput ja isommat laukut jätettiin vartioituihin lokerikkoihin.

Marc Chagall -museon sisäänkäynti.

Chagallin voimakasta sinistä väriä löytyy monista maalauksista, myös konserttisalin lasimaalauksista. Punaista väriä Chagall on käyttänyt muun muassa vaimoaan esittävissä tauluissa, jotka löytyvät omasta huoneestaan. Musiikki ja uskonto, erityisesti juutalaisuus, on monen maalauksen aiheena.

Nämä konserttisalin lasimaalaukset olivat itselleni museon vaikuttavinta antia.

Yhdestä huoneesta on näkymä vesialtaalle, jonka takana on Chagallin mosaiikkiteos.

Monet Chagallin töistä ovat hyvin isokokoisia.

Museon pihalla on pieni ja viihtyisä kahvila, josta saa myös ruokaa. Siellä oli leppoisaa istua varjossa pienen olutlasillisen kanssa ja lepuuttaa jalkoja museokierroksen jälkeen.

Etsin kahvilan pihalta varjoisan paikan lepohetkeen.

Chagall-museosta pääsee mukavasti seuraavaan taidemuseoon kävelemällä tai bussilla 15, joka vie lähelle Henri Matisse -museota osoitteessa 164 Avenue des Arènes de Cimiez. Musée Matisse on ulkoapäin aivan erilainen museo: poltetun oranssin värinen rakennus 1600-luvulta.

Henri Matisse asui tässä talossa itsekin. Nyt se on hänen taidettaan esittelevä museo.

Taideteoksia on neljässä eri kerroksessa ja alakerran näyttelytilat ovat modernit.

Laukku tarkastetaan sisäänkäynnin luona. Sen sai ottaa mukaan, mutta kaksi kerrosta kierrettyäni alakerran vartija pyysi viemään sen säilytyslokerikkoon. Valokuvaaminen oli kielletty.

Museo on isompi kuin Chagallin ja siellä on taideteosten lisäksi muun muassa taiteilijalle kuulunutta esineistöä, patsaita, luonnoksia ym. Myös tässä museossa on pieni myymälä.

Historiasta ja arkeologiasta kiinnostuneille löytyy tästä museosta ulkoalueineen mielenkiintoista tutkittavaa.

Matisse-museon vieressä on arkeologiasta kiinnostuneille oma tutkimuskohde: Nizzan arkeologinen museo, Musée d’Archéologie. Nizzan alueella sijaitsi Rooman valtakunnan aikakaudella alueen pääkaupunki Cemenelum, jonka raunioita on yhä näkyvissä tällä alueella: amfiteatteri, kylpylä ja basilika.

Arkeologinen museo raunioaueineen.

Ulkoalueelle löytyy opastekstejä mukaan otettavaksi myös muilla kielillä kuin ranskaksi, mutta museon sisätiloissa täytyy pärjätä maan kielellä.

Museon kokoelmissa on muun muassa patsaita, keramiikkaa, kolikoita, työkaluja ja sarkofageja.

Museoiden edustalla on laaja puistoalue, jossa pelataan muun muassa petankkia omalla kentällään ja lapset ovat liikkeessä juosten, pyöräillen ja palloillen.

Jos jatkaa matkaa vielä eteenpäin opasteiden mukaan, päätyy fransiskaaniluostariin, jossa voi tutustua myös museoon Le Musée Franciscain de Cimiez tai käydä hiljentymässä tummasävyisessä kirkossa. Sitä piristävät muutamat kirkassävyiset lasimaalaukset seinän yläosassa.

Pienen kynttilän (kaksi tai kolme euroa) voi ostaa palamaan Marian patsaan eteen.

Fransiskaanimuseo on yläkerrassa ja siellä on monia peräkkäisiä pieniä huoneita, joissa esitellään fransiskaaniluostarin historiaa. Museoon on vapaa pääsy.

Fransiskaanimunkkia esittävä patsas.

Munkin vuode on karu.

 

Koristemaalausta fransiskaaniluostarin museossa.

 

Luostarin päädyssä on kaunis puutarha, josta hyvät näköalat kaupungille. Mukava levähtämispaikka museoiden sisätilojen jälkeen.

Luostarin puutarhassa on paljon ruusuja ja kauniita kukkaistutuksia.

Luostarin toisessa päässä oli hautausmaa, joka oli melko erinäköinen kuin mihin on Suomessa tottunut. Haudat ovat usein perhe- ja sukuhautoja komeine patsaineen. Sinne on haudattu myös Matisse ja muita nimekkäitä henkilöitä, mutta en ryhtynyt etsimään noita hautoja.

Täällä on monen nizzalaisen viimeinen leposija.

Kukkaseppeleen kuihtumatonta kauneutta.

Kaupungille palasin samalla 15:n bussilla ja pääsin sillä mukavasti ratikkalinjan liepeille ja lähelle hotellia. Neljä museota, yksi kirkko ja hautausmaa yhden päivän aikana tuntuivat jaloissa illalla.

Kannattaa ottaa selvää museoiden aukioloajoista ja suunnitella vierailut niiden mukaan. Jotkut museoista ovat kiinni maanantaisin ja toiset tiistaisin, kuten Marc Chagall -museo. Joinain päivinä museoihin pääsee maksutta.

Näissä museoissa kahvila oli ainoastaan Chagall-museossa, joten omat eväät ja juomat on hyvä ottaa mukaan, jos aikoo kiertää useamman museon. Mukavia picnikpaikkoja löytyy niin puistosta kuin luostarin puutarhastakin.

 

Jaa

�

Tuliaisina silmälasit

Lomamatkoja voi hyödyntää myös silmälasien hankkimiseen. Olen näköjään mieltynyt ranskalaisiin kehyksiin. Edelliset silmälasit löytyivät Sidesta, Turkista ja uusimmat Nizzasta, Ranskasta.

Minun on vaikeaa löytää sopivia silmälasinkehyksiä. Leveät kasvoni vaativat leveät kehykset. Yleensä löydän yhdet kelvolliset kehykset yhdestä optikkoliikkeestä. Kolme vuotta sitten olin hankkimassa uusia silmälaseja ja olin katsastanut muutamat kehykset valmiiksi.

Sitten tein viikon lomamatka Sideen, Turkkiin. Näin Plus Optik -liikkeen ikkunassa kiinnostavat kehykset ja menin sisään. Kokeilin muutamia ja löysinkin mieleiset ranskalaisen J.F.Reyn mallistosta. Silmälasireseptiä ei ollut mukana. Mikäs sitten eteen?

Kyltti opasti rantakadulta Plus Optikin liikkeeseen Sidessä.

No problem, sanoi optikko ja lupasi viedä minut silmälääkäriin. Niin hän veikin ja menin odottamaan muiden asiakkaiden kanssa odotushuoneeseen. Silmälääkäri Tuba Vural Çokal kutsui sitten vastaanottohuoneeseen, jossa oli aina varsinaisen asiakkaan kanssa jo seuraava odottamassa.

Doctor Tuba Vural Çokal tarkasti matkailijan silmät ja sain hankittua silmälasit viikon lomalla.

 

Hän oli keski-ikäinen, jämäkkä naislääkäri, joka ei kelpuuttanut epävarmoja valintoja. This? Or this? Kokeilin muutaman kerran Maybe this -vastausta, mutta hän tarjosi uudelleen vaihtoehtoja, joista minun piti päättää, kumman näin paremmin.

Silmätipatkin hän laittoi ja passitti uudelleen odotushuoneen puolelle. Silmänpohjan tutkimisen jälkeen sain reseptin ja jos oikein muistan, en maksanut mitään silmälääkärikäynnistä.

Sain kyydin takaisin optikkoliikkeeseen ja jatkoimme kaupantekoa. Valitsemani silmälasit sain huomattavasti edullisemmin kuin Suomesta. Kotimaasta hankittujen lasien hinnalla sain sekä lasit että lomamatkan.

Optik Plus -liikkeen veljekset Volkan ja Hakan Maden auttoivat oivallisesti kehysten valinnassa.

Jean-François Reyn lasit matkasivat Turkista Suomeen.

Silmälasit olivat käytössä kolme vuotta, kunnes vasen sanka irtosi. Synsam Rahkosella se liimattiin toista kertaa kiinni ja yllättävän hyvin se on kestänyt. Laseja voi käyttää vielä aurinkolaseina, sillä niissä on tummuvat linssit.

Olin käynyt turkulaisissa optikkoliikkeissä etsimässä kehyksiä, mutta en taaskaan löytänyt sopivia. Turun Silmänilo -liike palveli auliisti, tilasi kokonaisen salkullisen kehyksiä ja infosi sähköpostitse uutuuksista. Synsam Rahkosella oli Lafont-merkkiset kehykset, joista pidin, mutta jotka olivat hiukan liian kapeat.

Tutkin Lafontin verkkosivuja ja tiedustelin sähköpostitse, mistä malleista löytyisi leveämpää kehystä ja mitkä optikkoliikkeet Nizzassa myyvät heidän kehyksiään – kevään lomamatkan kohteen olin tuossa vaiheessa päättänyt. Lafontin edustaja Geoffroy Leduc vastasi nopeasti ja sain selville haluamani asiat: mallien nimet ja optikkoliikkeiden osoitteet.

Lensin Nizzaan viikon lomalle huhtikuussa. Saavuin sunnuntaina ja päätin hoitaa heti alkuviikosta pois silmälasien hankinnan. Maanantaina kävi ilmi, että majapaikkani Hotel Boreal sijaitsi onnekkaasti vain muutaman sadan metrin päässä Lafont-kehyksiä myyvästä Grosgogeat Opticiens -liikkeestä Avenue Jean Médecinillä. Hotellin olin valinnut hinnan, internetyhteyksien ja yleisen sijainnin vuoksi.

Optikkoliike oli melko pieni, mutta valikoima oli kohtalaisen hyvä. Minullekin olisi löytynyt parikin vaihtoehtoa. Sopivia Lafont-kehyksiä ei liikkeessä kuitenkaan ollut valmiina, mutta Isabelle-optikko lupasi tilasi Precieuse-kehykset valmistajalta ja soittaa, kun kehykset olisivat tulleet. Tässä vaiheessa piti päättää väri ja valitsin ruskeat. Vasta myöhemmin tuli mieleen, että ehkä olisi ollut mahdollista tilata kahtakin väriä.

Optique Risson sisustus oli uusittu hiljattain.

Tähän vaiheeseen asia jäi maanantaina. Kävin varmuuden vuoksi myös muissa optikkoliikkeissä, joista parikin sijaitsi Nicetoile-ostoskeskuksessa samaisella Avenue Jean Médecinillä. Yhden optikon vaimo sattui olemaan kotikaupungistani Turusta – tämä kävi ilmi jutellessamme. Jokusen liikkeen löysin ratikkareitin varrelta, muun muassa Optique Risson L’avenue de la Républiquelta.

Isabelle Baré oli kärsivällinen ja viitseliäs optikko, joka tuntui haluavan, että asiakas löytää sopivat silmälasit.

Tiistaina iltapäivällä sain soiton ja menin sovittamaan kehyksiä. Ne tuntuivat monista, monista sovitetuista vaihtoehdoista parhaimmilta ja valitsin ne. Isabelle teki monenlaisia mittauksia linsseja varten. Silmälasit olisivat valmiina perjantaina  – ajoissa ennen lauantaista lähtöä. Näin kävikin.

Sain lasit hiukan edullisemmin kuin Suomesta, mutta tässä tapauksessa hintaero ei ollut niin suuri kuin Turkista ostetuissa laseissa. Nyt sitten katselen maailmaa ranskalaisin silmin.

My way Hotelli Negrescon baarissa

Maailmankuulu Hôtel Le Negresco Nizzassa on kiehtova kohde. Sen osoite on 37 Promenade des Anglais. Istuin eräänä iltana sen pianobaarissa.

Hôtel Le Negrescon sisäänkäynti iltavalaistuksessa.

Helena Petäistö kuvaa hotellia kirjassaan Nizza, Cannes, Biarritz á la Helena Petäistö tähän tapaan: ”Legendaarinen Negresco on ollut aina vuodesta 1913 asti Nizzan Eiffel-torni, postikorttien ikoni ja koko Ranskan Rivieran maamerkki. Sen kupoli kohoaa parhaalla paikalla keskellä rantabulevardia, näkymät Välimerelle. Täällä antiikki on taatusti aitoa, arvokkaat maalaukset taidemuseotasoa ja vieraskirja maailman vaikuttavimpia.”

 

Aukeavatko ovet Hotelli Negrescoon?

Pääsisikö kurkistamaan sisälle, vaikka ei olekaan huonetta hotellissa? Miltä näyttää viiden tähden hotelli, jossa ovat yöpyneet monet kuuluisuudet? Uteliaisuus tyrmätään heti tylysti, kun hotellin ovessa on tiedote: hotelliin pääsevät vain sieltä huoneen varanneet, siis hotellivieraat. Mutta onhan hotellissa pianobaari ja ravintoloita, kaipa niihin täytyy jotenkin päästä?

Ihmettelin hetken aikaa ovella, mutta sitten huomasin hotellin univormuun pukeutuneen miehen puuhaavan jotain auton luona ja kävin kysymässä. Niin, hotelliin ei pääse, mutta jos on menossa pianobaariin, niin tervemenoa vain, hän sanoi.

Niinpä suuntasin uudestaan ovelle, menin sisään ja ilmoitin meneväni baariin. Sinne sain astella aivan rauhassa.

Le Relais-baarin sisustus huokuu arvokkuutta.

Pianobaari Le Relais on korkea tila, jonka toisessa päässä on baaritiski. Sisustus on tummaa pähkinäpuuta vuodelta 1913 ja yhdellä seinällä on suurikokoinen gobeliini vuodelta 1683.

Muutamia pariskuntia oli paikalla ja jokunen yksittäinen juomannauttija. Valitsin paikan ja sain juomalistan. Noin 14 sivun verran valikoimaa cocktaileista viineihin. Lopussa kerrottiin hiukan hotellin ja baarin historiasta.

Cocktail tarjoiltiin suklaan ja marmeladin kera.

Hinnat olivat melko korkeat. Vaikka olen oluen ystävä, valitsin tällä kertaa cocktailin, Singapore Slingin, jonka hinta oli 21 euroa. Lisäksi tuotiin kaksi marmeladipalaa ja kaksi Negrescon suklaata pienellä lautasella.

Menusta kävi ilmi, että baarissa on pianomusiikkia sunnuntaista tiistaihin. Afterwork-tunnelmissa baarissa ollaan keskiviikkoisin ja torstaisin. Elävää musiikkia on tarjolla perjantaisin ja lauantaisin. Baariin voi tulla nauttimaan myös iltapäiväteetä klo 14.30–18.00. Hinnat alkavat 39 eurosta.

Tunnelma oli hillitty, ylellinen ja historiaa haviseva. Pianisti soitti tunnettuja kappaleita, kuten My way, No woman, no cry sekä Elton Johnin musiikkia.

Nautin juomani hitaasti tunnelmasta ja musiikista nauttien. Sen jälkeen menin tutustumaan naistenhuoneeseen sekä hotellin keskelle jäävään isoon aulaan, jossa on istuskeluryhmiä ja tunnettujen taiteilijoiden taideteoksia, muun muassa Niki de Saint Phallen pyylevä naispatsas La Nana Jeune – nimensä mukaisesti keltainen – sinisen ja punaisen kirjavassa uimapuvussaan.

Pyöreä sali on täynnä taidetta, veistoksia ja tauluja.

Hotellissa on baarin lisäksi kaksi muuta ravintolaa: Le Chantecler, jonka sanotaan olevan Nizzan hienoin ravintola kahdella Michelin-tähdellään sekä La Rotonde Brasserie, jonka sisustuksena on aito, vanha ja toimiva karuselli.

Juttelin vastaanotossa työskentelevän miehen kanssa. Hän kertoi, että muiden kuin hotellivieraiden pääsy Negrescoon on estetty ilmenneiden turvallisuusongelmien vuoksi, joista hän mainitsi varkaudet.

Hotellissa on 96 huonetta ja 21 sviittiä. Negrescon vuorokausihinnat alkavat hotellin verkkosivuilta haettuna noin 450 eurosta. Negresco kuuluu luksushotellien The Leading Hotels in the World -verkostoon, jossa on mukana 375 hotellia 75 maassa.

Kristallikruunuja, taidetta, pehmeitä mattoja ja antiikkihuonekaluja Hotelli Negrescossa.

Kyntteliköt johdattavat Hotelli Negrescon pääovelle. Au revoir!

Jaa

Rantaa Promenade des Anglaisin varrelta.

Nokka kohti Nizzaa

Keväinen kaupunkiloma Nizzassa antoi aurinkoa, merimaisemia, kulttuuria ja tutustumista ranskalaiseen elämänmenoon.

Näkymä linnakukkulalta La Proménade des Anglais -rantakadulle.

Huhtikuisen lomaviikon kohteeksi valikoitui Nizza. Käytössäni oli Tjäreborgin lahjakortti. Olin valinnut lomani ajankohdan tutkimalla vain kalenteriani, en matkatoimiston kohdevalikoimaa. Kotikaupungistani Turusta olisi päässyt kyseisellä viikolla Kanarian saarille kuten myös Helsingistäkin, mutta muutoin Välimeren kohteiden vuoro oli myöhemmin huhtikuussa.

Riviera-näyttely Turun taidemuseossa saattoi inspiroida lähtemään Nizzaan.

Niinpä tutkin kaupunkilomia, joihin on paketoitu lennot ja hotellimajoitus. Nizza on kiinnostanut jo kauan. Lisäsysäyksen antoi varmaan Turun taidemuseon viimekesäinen Jacques Henri Lartiguen Riviera-näyttely. Hän toi mustavalkoisissa valokuvissaan esille 1920–1950-lukujen Ranskan Rivieraa: kauniita naisia, autoja ja onnellisia hetkiä.

Norwegianin siivin Borealiin

Valitsemassani ajankohdassa Norwegianin lennot olivat edullisimmat. Hotelliksi valitsin kolmen tähden Hôtel Boréalin, jossa on internetyhteys huoneessa; tätä ei kaikista hotelleista löydy ainakaan samaan hintaan. Hotelli oli ihan kelpo ja rauhallinen, asiakaspalvelu oli ystävällistä. Huone oli melko pieni, mutta kaikki toimi. Huoneesta löytyi myös vedenkeitin ja tarvikkeet teen- ja kahvinkeittoon.

Hotellivalinnassa kannattaisi Nizzassakin kiinnittää huomiota samoihin kriteereihin kuin asunnon valinnassa eli sijaintiin, sijaintiin, sijaintiin. Majapaikka kannattaa valita sen suhteen, mitä kaupungissa eniten aikoo tehdä. Jos ranta on tärkeä, niin hotellin on hyvä sijaita sen lähellä tai jos aikoo shoppailla, kannattaa bongata kaupungin ostoskeskukset ja sijoittautua niiden mukaan. No, minulle oli tärkeintä hinnan lisäksi verkkoyhteydet.

Nizza on kansainvälinen, yllättävän iso kaupunki, jolla on kilometrikaupalla rantaa. Asukkaita on noin 350 000 ja turisteja virtaa ympäri vuoden runsain määrin. Kaikkea löytyy, ylellisyydestä köyhyyteen ja kulttuurista rantaelämään. Asunnottomat saattavat yöpyä ostoskeskusten tai loistohotellien edustoilla. Kerjäläisiä näkyy jonkun verran. Historia huokuu kaikkialla, mutta samalla kaupungissa ollaan ajan hermolla.

Vilkasta liikennettä

Nizzan ainoa rautatielinja kulki viereisellä kadulla. Sen päätepysäkkeinä ovat Henri Sappia–Hôpital Pasteur. Kaupungissa on myös tiheä bussiliikenne, joka ulottuu myös lähiseudun rantakaupunkeihin kuten Monacoon ja Cannesiin.

Liikenne Nizzassa on vilkasta ja hyvin monenlaiset liikkumisvälineet ovat käytössä. La Proménade des Anglais -rantakadun kävelijöille ja pyöräilijoille varatulla osuudella oli liikuttiin myös muun muassa rullalaudoilla, Segway-kulkuvälineillä, potkulauduilla, lastenvaunuilla ja -rattailla, rullaluistimilla ja pyörätuoleilla. Rannalta voi myös vuokrata käyttöönsä sinisen polkupyörän.

Kaduilla syntyi ruuhkia ajoittain ja melko nopeasti nizzalainen tööttäili muille. Jalankulkijat eivät ole valojen kanssa niin tarkkana kuin Suomessa – punaista valoa päin käveltiin, jos liikennettä ei ollut näkyvissä. Kulkuvälineet olivat usein täysiä eikä istumapaikka ollut itsestäänselvyys. Kypärät olivat pyöräilijöillä melko harvinaisia.

Parlez-vous français?

Kun ollaan Ranskassa, on hyvä osata ranskaa. Kerrankin jo aikoja sitten koulussa opittu tuli hyötykäyttöön. Kun osaa lukea ranskaa vaikka vain päällisin puolin, on jo vahvoilla. Kaikki arjen tekstit – menut, ohjeet, kyltit, opasteet – ovat ranskaksi. On myös hyvä osata muutama arjen fraasi käytettäväksi ravintoloissa ja kaupan kassoilla.

Ranskalaisilla on huono maine maan kieltä taitamattomien turistien kohtelussa. Se ei Nizzassa pitänyt paikkaansa ja olin yllättynyt saamastani palvelusta. Useimmat myyjät ja tarjoilijat olivat ystävällisiä, mutta muutama tympeä ja ylimielinen mahtui myös joukkoon.

Erityisen hyvin jäi mieleeni erään kahvilan nuori miesmyyjä, joka oli niin ynseän ja kyllästyneen oloinen, että koin tilanteen epämukavana. Paikalla oli lisäkseni asiakkaina vain yksi pariskunta ja henkilökuntaan kuuluva nainen.

Kartan avulla ja kysymällä määränpäähän

Helena Petäistö neuvoi kirjassaan Nizza, Cannes, Biarritz á la Helena Petäistö hankkimaan hyvän kartan, jossa on aakkosellinen katuluettelo. En noudattanut neuvoja, vaikka olisi pitänyt. Ilmaiskarttojen perusteella suunnistaminen oli välillä hankalaa. Mutta kysymältä neuvoa kadulla kulkijoilta sain kyllä avun joko ranskaksi tai englanniksi. Tarvittaessa otettiin elekieli avuksi.

Tullessani lentokentältä bussilla kaupunkiin pyysin kuljettajaa pysäyttämään rantakadulla lähellä hotellia. Niin hän tekikin ja päädyin kulkemaan vielä aikamoisen matkan. Nizzassa hotelleja kyllä riittää, joten ymmärrettävästi kaikkien sijainti ei ole kuljettajien tiedossa. Olin selvittänyt huonosti hotellin sijainnin itselleni ja muutoinkin lähtenyt matkaan kehnosti valmistautuneena.

Koiria ja korkoja

Nizzalaisilla oli havaintojeni mukaan paljon koiria, enimmäkseen pieniä chihuahuja, ranskanbulldoggeja sekä maltan- ja mäyräkoiria.

Tupakointi vaikuttaisi olevan yleisempää kuin Suomessa. Ruokakaupoista löytyy viinejä edulliseen hintaan ja aamiaisella ei harrasteta vihanneksia. Croissant lisukkeineen, appelsiinimehu ja kahvi ovat tärkeimmät aamuaterian ainekset.

Ranskattaret olivat tietysti tyylikkäitä ja monella oli arkikäytössäkin huiman korkeat korot. Ja kyllä, puistoissa harrastettiin petankkia.

Viikko riitti moneen

Vajaan viikon pituisen matkani aikana ehdin käydä museoissa, kuljeskella rantakatua, kiivetä linnakukkulalle, ostaa silmälasit, tutustua yhdysvaltalaiseen matkabloggariin,  istuskella kahviloissa ja ravintoloissa mukaan luettuna kuuluisan Hôtel Le Negrescon pianobaari sekä tehdä päiväretken Monacoon. Näistä kerron lisää seuraavissa tarinoissani.

Näkymä linnakukkulalta satamaan päin.