Lääkäri matkalla maailman ympäri

Stephen Fabes kyllästyi sairaalamaailmaan ja elämäänsä ja lähti maailmanympärimatkalle – polkupyörällä.

Stephen Fabes on lontoolainen lääkäri, jolla on ainainen kaukokaipuu, mutta huono suuntavaisto. Hän lähti pyöräilemään pitkälle matkalle vuonna 2010. Se kesti kaikkiaan kuusi vuotta. Hänen tavoitteenaan oli pyöräillä kuudessa maanosassa: Euroopassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Aasiassa. Hän kävi matkallaan kaikkiaan 75 maassa. Polkupyörän mittariin kertyi yli 86 209 km kilometriä.

Stephen Fabes kirjoitti kokemuksistaan kirjan Signs of Life – To the Ends of the Earth with a Doctor. Kirja on julkaistu vuonna 2020.

Matka jakautui seuraavasti pituuden ja vietetyn ajan mukaan seuraavasti:

• Eurooppa: Lontoosta Istanbuliin 5 010 kilometriä ja neljä kuukautta ja toisella kertaa 4 000 kilometriä ja 3,5 kuukautta.
• Lähi-Itä: Istanbulista Kairoon 3 236 kilometriä ja 2,5 kuukautta.
• Afrikka: Kairosta Kapkaupunkiin 14 969 kilometriä ja 9 kuukautta (Kapkaupungissa 3 kuukautta).
• Etelä-Amerikka: Ushuaiasta Cartagenaan 16 783 kilometriä ja 12,5 kuukautta.
• Keski- ja Pohjois-Amerikka: Panamasta Prudhoe Bayhin 14 331 kilometriä ja 9 kuukautta.
• Australiassa 4 116 kilometriä ja 3 kuukautta.
• Aasia: Indonesiasta ja Singaporesta Intiaan sekä Hong Kongista to Kaukasiaan 23 875 km ja 21 kuukautta.

Ensimmäisen reitin Stephen Fabes joutui tekemään kahteen kertaan, koska hän joutui keskeyttämään matkansa ja palaamaan kotimaahansa polvileikkaukseen. Siitä toivuttuaan hän jatkoi matkaansa.

Kirja jakautuu viiteen osaan alkusanojen jälkeen. Ensimmäisessä osassa Stephen Fabes matkaa Lontoosta Kapkaupunkiin, toisessa osassa Ushuaiasta Argentiinasta Deadhorseen Alaskaan, kolmannessa osassa Melbournesta Mumbaihin, neljännessä osassa Hong Kongista Calaisiin ja viidennessä osassa hän palaa kotiin.

Stephen Fabesin pyörä oli Santos Travelmaster 2.6 Cromo Rohloff. Mukana kulkevat tavarat painoivat 30–45 kiloa riippuen muun muassa veden ja ruoan määrästä. Hänen verkkosivuiltaan löytyy yksityiskohtainen luettelo varusteista, matkan reitti ja monia tilastotietoja.

Matkalla lääketiede nopeasti Stephen Fabesin mielestä. Tilalle tuli selviytyminen päivittäisistä haasteista, kun huonokuntoinen ajaja on matkalla täyteen lastatun pyörän päällä. Lääketiedettä oli kuitenkin vaikea välttää, kun hän tapasi reitillään ihmisiä, joilla oli ongelmia terveytensä kanssa. Kirjailija tuo tiivistetyn ohjeen hyväksi lääkäriksi: sulje suusi, kuuntele, tiedä ja hoida. Sama ohje pätee hänen mukaansa myös matkalla olemiseen.

Stephen Fabes työskentelee nykyisin lääkärinä St. Thomasin sairaalan ensiavussa Lontoossa. Hän myös kirjoittaa matkailu- ja pyöräilylehtiin sekä käy puhumassa muun muassa kouluissa.

Kirjassa on lähes 400 sivua. Mukana on myös kuvaliite, jossa on 31 kuvaa matkan varrelta. Stephen Fabesin verkkosivuilta löytyy lisää kuvia ja videoita sekä muuta materiaalia.

Fabes, Stephen. Signs of Life: To the Ends of the Earth with a Doctor. London: Pursuit, 2020.

Tämä on neljäs Lukuviikon matkakirjapostaus. Kerroin ideastani jutussa Lukuviikolla 5.–11.4. matkakirjoja esittelyssä.

Varovainen matkailija Mazzarella

Merete Mazzarella kirjoittaa Varovainen matkailija -kirjassaan risteilyistä ja matkoistaan Australiaan, mutta paljon myös eletystä elämästä.

Merete Mazzarella on kirjoittanut kirjan matkustamisesta, vaikka hän päätti diplomaattiperheen tyttärenä 15-vuotiaana, ettei haluaisi aikuisena matkustaa.

Merete Mazzarella toteaa: ”Tämä kirja käsittelee matkustamista, matkustamisen merkitystä, erilaisia tapoja matkustaa. Ennen muuta se käsittelee paluuta – ei pelkästään kotiin vaan myös muihin paikkoihin. – – Samalla matkustan myös ajassa, takaisin aikaisempiin elämänvaiheisiin, sellaisten ihmisten luokse joita ei enää ole.”

Amazonilta Australiaan

Kirjassaan Merete Mazzarella kertoo kokemuksistaan risteilymatkustajana norjalaisen varustamon Braemar-aluksessa. Toinen puoli kirjasta kertoo Australian matkoista.

Mazzarellalla on paljon kokemuksia risteilyistä ja ristiriitainen suhtautuminen niihin. Toisaalta risteilyt kiehtovat häntä, mutta toisaalta ne tympäisevät. Hän sanoo olevansa risteilyveteraani. Nyt hän kirjoittaa pääosin 14 päivän risteilystä Amazon-joella. Syynä juuri tämän risteilyn valintaan oli se, ettei hän ollut koskaan käynyt Etelä-Amerikassa.

Ensimmäinen Australian matka johtui siitä, että Mazzarellan miehelle tarjottiin kuuden viikon vierailijaprofessuuria Queenslandin yliopistossa. He asuivat Brisbanessa, mutta vierailivat myös Melbournessa ja Adelaidessa.

Ensimmäisen matkansa päätteeksi Mazzarellan mieleen tulee ajatus: ”Nyt minua mietityttää, miten surullista olisi, ellen enää ikinä saisi nähdä jakarandapuiden kukkivan.” Näin ei käy, sillä Mazzarella palaa Australiaan vielä kahdesti. Hän käy myös Christchurchissa, Uudessa-Seelannissa.

Australiakin herättää ristiriitaisia tuntemuksia niin historiansa kuin nykyisyytensä vuoksi. Ja varovainen matkailija kun on, myös mantereen villi ja vaarallinen luonto huolestuttaa Mazzarellaa.

Matkoja ja elämää

Matkakokemusten lisäksi kirjailija ujuttaa sujuvasti mukaan muisteluksiaan sisäoppilaitosvuosistaan, vanhemmistaan ja aviomiehistään. Sellaistahan se on, elämä on matka ja matkat ovat elämää. Hän kirjoittaa myös matkustamisesta ja sen historiasta, lähtemisestä ja palaamisesta, kanssamatkustajista, risteilymatkan rutiineista sekä Australian historiasta ja nykypäivästä.

YK:n ilmastoraportti julkaistiin juuri ennen Mazzarellan kolmatta Australian matkaa. Hän päätyy toteamaan kirjan loppusanoissa: ”Ei, meidän ei tosiaan pitäisi enää lähteä risteilylle. Mutta niin paljon kuin lentäminen hävettääkin, en tiedä, miten pystyisin olemaan lentämättä.”

Minulla on paljon Merete Mazzarellan kirjoja. Kun Varovainen matkailija -kirja tuli kauppoihin alkuvuodesta, niin olihan matkabloggaajan se ostettava. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa monipolvisesti ja juoksuttaen tarinaa erilaisista aineksista.

Merete Mazzarella (s. 1945) on filosofian tohtori, suomenruotsalainen kirjailija ja pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita. Hän on julkaissut tieteellisten teosten lisäksi muistelmia, esseekokoelmia. kaksi romaania sekä kirjoittanut paljon kritiikkejä ja kolumneja.

”Matkalla oleminen on ennen muuta yritystä kuvitella aivan toisenlaisia elämiä.”

Merete Mazzarella: Varovainen matkailija. Tammi. 2019.

Merete Mazzarella. Kuva: Cata Portin/Tammi.

 

Kymmenen matkaunelmaani

Tanjan matkassa maailmalla -blogisti haastoi minut kertomaan kymmenen matkaunelmaani. Suoraan sanottuna ilmoittauduin mukaan ja pyysin haastetta. Tämä kiva idea on lähtöisin Rami Rajakallion Kohteena maailma -blogista. Lukuisat matkabloggaajat ovat jo ottaneet osaa haasteeseen.

Lisään kunkin unelmani kohdalle ilmastoystävällisen/köyhän naisen tai miehen version. Vaihtoehdon voi valita, jos haluaa minimoida matkustamista ja joutuu odottamaan varsinaisen unelma toteutumista. Minäkin.

1. Paikka ‒ Wakefield, Michigan

Toistaiseksi toteutumattomien matkasuunnitelmieni listalla on Michigan Yhdysvalloissa ja siellä erityisesti Wakefield-niminen pieni kaupunki Gogebicin piirikunnassa (läänissä). Vuonna 2010 sen asukasluku oli 1 851.

Wakefield sijaitsee noin kymmenen mailia itään Ironwoodin kaupungista ja Wisconsinin osavaltion rajasta. Kaupunki on rakennettu Sunday Lake -järven rannalle ja alueelta löytyy myös Indianhead Mountain -vuori.

Miksi Wakefield kiinnostaa minua? Siinäpä kysymys, jonka vastaus ulottuu yli sadan vuoden taakse, 1800-luvun loppupuolelle. Wakefield on kaupunki, jossa isoisoisäni Juhon ja isoisoäitini Hilman elämänkohtalot ovat yhtyneet. He ovat päätyneet sinne kumpikin omia reittejään. 1900-luvun alussa he palasivat Alajärvelle, Etelä-Pohjanmaalle.

Haluaisin käydä Wakefieldissä ja sen lähikaupungeissa, Michiganissa ja ehkä muuallakin Yhdysvalloissa. Siellä on juuria ja sukulaisia, joista muutaman kanssa olen yhteydessä Facebookin kautta.

Olisi mielenkiintoista tutustua kaupungin arkistoihin ja kirjastoihin sekä saada lisävalaistusta isoisovanhempien Amerikan vuosiin. Käydä kulkemassa Seppa Roadilla, joka löytyy Wakefieldistä.

Suunnittelin Michiganin matkaa jo lähes kymmenen vuotta sitten syntymäpäivieni aikaan, mutta siirsin sen toteuttamista. Menin sen sijaan Azoreille. Nyt täytyy vielä odotella aikoja parempia ja seuraavan presidentin valtakautta.

Vaihtoehto: Pääsen juurilleni Kurejoella, Alajärvellä, Etelä-Pohjanmaalla.

1900-luvun alussa kotimaahan palanneet Juho ja Hilma Seppä-Lassila Amerikan rahoilla ostetun kotitalonsa edustalla Alajärvellä.

2. Tapahtuma ‒ exlibriskonferenssi Bodio Lomnagossa, Italiassa

Yksi vuoden 2012 konferenssimatkan retkistämme suuntautui Portofinoon, joka on postikorttimaisen kaunis kaupunki.

Mielenkiintoisia tapahtumia on niin paljon, että on vaikea valita yhtä. Kenties Leonard Cohenin fanien tapaaminen 7.‒9.6.2019 Hydran saarella, Kreikassa ‒ paikassa, josta Cohen osti talon 26-vuotiaana? Tai Coldplayn keikka? Yhtye ei ole ilmoittanut vielä kiertueestaan esiintymispaikkoineen.

Ehkä valitsen kuitenkin Bodio Lomnagossa, Italiassa, järjestettävän exlibriskonferenssin 3.‒5.5.2019 tai myöhemmin; tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi.

Bodio Lomnago kuuluu Lombardiaan ja se sijaitsee 60 kilometrin päässä Milanosta. Paikalle tulee exlibriskeräilijöitä ja -taiteilijoita eri puolilta maailmaa. Konferenssiin liittyy exlibriskilpailu, jonka aiheena on Marco Polon matkassa Silkkitiellä ( In viaggio con Marco Polo sulle vie della seta).

Olin vastaavalla matkalla ystäväni Leenan kanssa vuonna 2012. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut ja jäi mieliimme ikimuistoisena. Italialainen ruoka ja design, monipuoliset retket ja lämminhenkinen ilmapiiri saivat meidät viihtymään.

Leena kirjoitti ohjelmaan kuuluneesta gaalaillallisesta: ”Tyypilliseen italialaiseen tapaan ateria lukuisine ruokalajeineen kesti monta tuntia. Istumajärjestys oli vapaa. Saimme pöytäämme kiinalaisen keräilijän, shanghailaisen pariskunnan sekä turkkilaisia ja valkovenäläisiä taiteilijoita. Meillä oli hauskaa, kun puhuimme kokemuksistamme Italiassa, yritimme opetella toistemme kieltä jne. Kaikilla oli rento ote ja siksi illasta muodostui ikimuistoinen.”

Vaihtoehto: Exlibris Aboensiksen järjestämä Exlibrisilta Turussa. Niitä on tarjolla joka kuukauden ensimmäisenä torstaina.

3. Kotimaan kohde ‒ Hotelli Punkaharju ja Taidekartano

Suomessakin riittäisi vaikka kuinka paljon nähtävää. Lappikin on pääosin tutkimatta. Kotimaan kohteeksi valitsen kuitenkin Saimi Hayerin Hotelli Punkaharjun ja Johanna Oraksen Taidekartanon.

Saimi Hoyer ja Johanna Oras esittelivät toimintaansa Punkalaitumella tammikuussa Matkamessuilla.

Kirjailija ja runoilija Zachris Topelius on todennut:

”Varmaa vain on, että
olkoonpa ilta tahi aamu,
kesäyö tai auringonpaiste,
maassamme ei ole
kauniimpaa huvipuistoa.
Tämä sanoo
Punkaharjusta paljon.
Se tietää rikkaana olemista
kaikkein rikkaitten joukossa.”

Hotelli Punkaharju on viihtyisän näköinen paikka, jossa järjesteään monenlaisia tapahtumia naistenpäivästä maalaus- ja sienikursseihin.

Voisin ajoittaa käyntini kesäkuuhun, jolloin Taidekartano viettää 10-vuotisjuhlaansa Inspiraatio-näyttelyn merkeissä. Avajaiset ovat 8.6.2019.

Punkaharjulla voi tutustua myös Lustoon, Suomen Metsämuseoon ja ihastella kauniita maisemia.

Vaihtoehto: Iltapäiväkahvit Kesäkahvila Paratiisissa, Ruissalossa, Turussa.

4. Kaupunki ‒ Pariisi

Pitäiskö käydä myös Eiffel-tornissa vai tyytyisikö ihailemaan sitä maan tasalta? Kuva/Image by 27707 on Pixabay.

Kaupunkikohteeksi valitsen Pariisin. Tunnustan, en ole siellä vielä käynyt. Se on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen kaupunki, joka on myös niin monen romaanin ja elokuvan tapahtumapaikka.

Muutaman nähtävyyden voisin katsoa alkaen Eiffel-tornista ja Louvren taidemuseosta Versailles’n palatsiin, mutta ihan parasta olisi vain flaneerata pitkin Pariisin katuja, istuskella katukahviloissa cappuccinosta tai viinilasillisesta nauttien ja ohikulkijoita havainnoiden, tutkia pieniä kauppoja, gallerioita, kirkkoja ja museoita tai käyskennellä pitkin Seinen rantoja. Kävisin myös nimekkäässä Shakespeare and Company -kirjakaupassa lähellä Seinen rantaa.

Ja olisihan hyvä saada verrytettyä muinoin koulussa hankittua, mutta nyt jo lähes unohduksiin painutunutta ranskan kielen taitoa. ”Un cappuccino, s’il vous plaît.”

Vaihtoehto: Varför Paris vi har ju Åbo.

5. Maa ‒ Australia

Yhtena matkaunelmamaana voisi olla Australia. Kävin Melbournessa vuonna 2007 konferenssimatkalla, jonka aikana oli mahdollisuus tutustua tuohon kaupunkiin ja lähiympäristöön puolentoista viikon ajan.

Jo matkahakemuksessani totesin, että Australiaan pääseminen olisi tavallaan erään ympyrän sulkeutumista. Tuo kenguruiden maa oli 1960‒1970-luvulla kiinnostunut siirtolaisista ja tarjosi informaatiota kirjasten muodossa potentiaalisille maahanmuuttajille. Minäkin muistan tilanneeni esitteen nuoruudessani, vaikkakaan en kuvitellut lähteväni kaukaiseen maahan. Tiedonjanoa oli jo silloin muihin maihin, eikä kiinnostus ole vieläkään hiipunut.

Matkallani tuumin, että olisi hienoa joskus palata Australiaan, mutta pidemmäksi aikaa. Viikon tai parin aikana ei ehdi kovin paljoa näkemään, kun kyseessä on niin valtava alue, maailman kuudenneksi suurin valtio. Matkoihin ja aikaerosta toipumiseenkin menee aikaa.

Melbourne oli miellyttävä kaupunki, mutta maassa riittää paljon muutakin nähtävää. Voisin ajoittaa reissuni niin, että pääsisin kuuntemaan Angus & Julia Stonea heidän kotimaahansa. Kävin heidän konsertissaan viime vuonna Royal Albert Hallissa, Lontoossa.

Vaihtoehto: Aussie Bar, Turku/Tampere/Helsinki.

6. Saari ‒ Irlanti

Kuva: Cliff Coast, Cliffs of Moher, Ireland. Tourism Ireland/Christopher Hill.

Olen ihastunut merenrantoihin ja saariin. Tässä kategoriassa olisi yllä valinnanvaraa ja monia eksootisia kohteita tavoiteltavaksi, mutta valitsen Irlannin. Kävin siellä vuonna 2017.

Se, minkä näkemistä jäin kaipaamaan, oli vihreän saaren länsiranta, jossa voisi ihastella Atlantia. Wild Atlantic Way -reitin alku on pohjoisen Malin Head Donegalissa ja päätepiste etelän Mizen Head Corkissa. Matkaa on 2 500 kilometriä, josta jo osankin näkeminen riittäisi.

Ihastelisin upeita merimaisemia, tutustuisin välittömiin irlantilaisiin, istuskelisin mainioissa pubeissa, nauttisin hyvää olutta Guinness mukaan luettuna ja kuuntelisin paikallisia soittajia.

Irlantilaisilla tuntui olevan jotenkin musiikki veressään. Monissa dublinilaisissa pubeissa oli elävää musiikkia joka ilta. Tanssilattia oli täynnä kaikenikäisiä ja oli Vesa-Matti Loirin Saiskos pluvan -laulun sanoin ”hirvee tempo päällänsä.”

Vaihtoehto: Meren ihastelua Kolkassa, Ruissalossa. Ulkoilun jälkeen Guinness-olutta The Old Bank -ravintolassa, Aurakatu, Turku. Turussa ei liene irlantilaisbaaria?

7. Extreme ‒ lentomatka Australiaan

Tähän on vaikea vastata. En ole vähimmässäkään määrin extremehenkinen ihminen. Eiköhän tämä kohta täyty Australian lennon kohdalla, kun on matkattavaa noin 15 000 kilometriä ja yli 20 tuntia?

Australian lennolla pysähdyttiin hetkeksi Singaporeen.

Vaihtoehto: Junamatka Helsingistä Kittilään?

8. Majoitusmuoto ‒ luksushotelli

Unelmalistalle pääsevän majoitusmuodon keksiminen vaati pohdintaa, mutta valisin luksushotellin. Sellaisessa en ole koskaan yöpynyt. Lähimmäksi pääsee neljän tähden Hotel Marina Atlântico, joka  toimi majoituspaikkanani kahden viikon ajan Ponta Delgadassa Azoreilla tai vastaavan luokituksen omaava hotelli Danat Al Ain Resort Arabiemiraateissa.

Laitetaan tälle toivelistalle vaikka Waldorf-Astoria Hotel Manhattanilla New Yorkissa.

Tämän unelman toteutumiseen vaaditaan kärsivällisyyttä, sillä hotelli on nyt suljettuna täyden kunnostuksen vuoksi. Se avautuu kahden-kolmen vuoden kuluttua. Mutta ehkä hyvää kannattaa odottaa, sillä hotellin huoneet ja sviitit ”asettavat uuden standardin luksukselle ja palvelulle New Yorkissa.”

Waldorf-hotelli on kuuluisa waldorfinsalaatista. Sen suunnitteli hotellin keittiömestari Oscar Tschirky 1890-luvun alkupuolella.

Hotel Marina Atlântico palveli minua kahden viikon ajan Ponta Delgadassa.

Vaihtoehto: Vuorokausi Kämpissä tai St. Georgessa, Helsingissä.

9. Luonnonkohde ‒ hanami Japanissa

Kirsikankukkien loistoa toukokuussa Tähkäpuistossa, Turussa.

Maailmassa on toki valtavasti upeita luonnonkohteita. Aion kuitenkin laittaa tälle listalle luonnonilmiön, josta voi nauttia kaupungissa. Hanami eli vapaasti suomennettuna kukkien katseleminen on Japanissa kansanjuhla.

Hanami kestää vain viikon verran, joten ajoitus on tarkkaa. Suurin todennäköisyys Tokion alueella on maalis-huhtikuun taitteessa, Pohjois-Japanissa kukinta saattaa venyä jopa toukokuun puolelle. Japani-info mainitsee yhdeksi kauneimmaksi paikaksi kirsikankukkien ihailuun Keisarillisen puutarhan.

Vaihtoehto: Jos tämän unelman toteutuminen viivästyy, voi tyytyä kotimaisiin korvikkeisiin. Roihuvuoren Hanami 2019 on todennäköisesti sunnuntaina 19.5. klo 12‒18.30. Aurajoen rannassa kotikaupungissani Turussakin pääsee ihailemaan kukkavaahtoa. Vuonna 2018 jokivarren nuput aukesivat jo toukokuun alkupuolella. Myös Tähkäpuistossa kotini lähellä on muutamia kirsikkapuita, joten tämän unelman toteuttaminen on helppoa.

10. Ruoka & juoma ‒ samppanjaa Champagnessa

Jotenkin tässä valinnassa kallistun juomien puolelle. Minua kiehtoisi päästä tutustumaan Skotlannin viskitislaamoihin, mutta kun kaupunkikohteena on Pariisi, niin sieltä voisi jatkaa matkaa Champagnen alueelle. Siellä voisi kierrellä maistelemassa samppanjaa. Tukikohdaksi voisi ottaa Reimsin, Troyesin tai Épernayn kaupungin.

Vaihtoehto: Tänä keväänä löytyy kaksikin kotimaista tapahtumaa, joissa pääsee maistelemaan kuplajuomia. Turun Vähätorilla sijaitseva ravintola Tårget sekä sen Piazza täyttyvät samppanjasta 23.3.2019. Samppanjamessuilla pääsee maistelemaan noin 150 eri samppanjaa, joiden joukossa on harvinaisuuksia.

Grand Champagne Helsinki kokoaa yhteen samppanjan ystävät, nautiskelijat ja alan huippunimet 9.‒11.5.2019 Vanhalla Ylioppilastalolla.

Kuva/Image by heiteu on Pixabay.

Kymmenen reissu-unelmaa #blogihaaste

Haastan seuraavat viisi bloggajaa kertomaan omista reissu-unelmistaan tämän listan kohtiin.

• Kristallin kirkkaasti/Krista
• Anna palaa Anna/Anna
• OrdOdlaren/Märta
• Lady of the Mess/Arja
• Tietyssä iässä/Maija

Kerro omista reissu-unelmistasi ja laita postauksen linkki Kohteena Maailma -blogin kymmenen reissu-unelmaa postauksen kommentteihin.

Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta puolestasi viisi (5) bloggaajaa mukaan kertomaan omista reissu-unelmistaan.

Lukija, millaisia matkaunelmia sinulla on?

 

Australia III: Pingviinejä, merenrantaa ja Hongkongin kautta kotiin

Australian matkan lopun kruunasi näky merelle, josta pienet pingviinit nousevat yöpymään pesiinsä. Kotiinpaluun aikana poikettiin päiväksi Hongkongiin.

Tämä postaus on jatkoa kirjoitukselle Australia I: Tiedetoimittajien konferenssi sekä Australia II: Kulttuuria, kenguruita ja koaloja. Teksti perustuu konferenssimatkasta kirjoittamaani kertomuksen vuonna 2007.

Pingviinien paraati Phillip Islandilla

”Phillip Island on kuulu pingviineistään, joiden maihinnousu on turistien suosima iltahuvi. Pingviinit nousevat merestä auringonlaskun jälkeen päivän kalastusretken jälkeen yöpymään pesilleen. Alueelle on rakennettu keskus, jonka kautta matkailijat voivat asettua seuraamaan pingviiniparaatia betonikatsomoihin. Niihin kuljetaan aidattuja puisia käytäviä pitkin. Valokuvaaminen ja äänekäs puhe oli kielletty.

Pingviinit nousevat merestä vähitellen ja kerääntyvät laumoihin, joiden johtaja alkaa ripeään tahtiin askeltaa kohti rantamaastossa olevia pesiään. Välillä kokoon saatu lauma päättääkin mennä takaisin mereen ja rantautuminen ja ryhmäytyminen alkaa uudelleen. Alkuun päästyään maihinnousu etenee ripeästi ja tiiviissä ryhmässä – porukassa on turvallisempaa.

Nopeimmiksi lintujen katselijoiksi todettiin japanilaiset turistit, jotka parin ensimmäisen pingviiniryhmän rantautumisen jälkeen olivat valmiit poistumaan ripeästi ja laumoissa kuten paikallisetkin asukkaat.

Turistikeskuksessa oli kaikkea kuviteltavissa olevaa pingviiniaiheista matkamuistotavaraa. Myös oman pingviinin adoptoiminen oli mahdollista sopivaa lahjoitusta vastaan. Keskuksessa oli myös pingviinien elämää havainnollistava näyttely.”

Phillip Islandilla ei saanut valokuvata.

Rantaelämää St. Gildassa

”Maanantaina tiedetoimittajilla oli mahdollisuus joko tutustua merentutkimukseen Melbournen yliopistossa tai viettää viimeinen päivä vapaasti Melbourneen tutustumalla. Suuntasimme matkatoverini Riitan kanssa ratikalla aamiaiselle St. Gildan kaupunginosaan, valtameren rantaan. Valitsimme ison rantaravintolan ja munakkaan, appelsiinimehun ja cappuccinon sisältävän aamiaisen.

Kauniin merimaiseman lisäksi saimme näkökenttäämme viimeistelyharjoituksiaan pitävän paikallisen jalkapallojoukkueen. Harjoitustensa lopuksi joukkue meni uimaan, useita kertoja, joten urheilullisten nuorten miesten kavalkadi oli aamiaisemme ilona – kuin pingviiniryhmä konsanaan.

Harjoituksia oli seuraamassa myös lauma median edustajia. Utelimme valmentajiksi tulkitsemiltamme joukkueen edustajilta syytä moiseen julkisuusmylläkkään. Saimme kuulla, että joukkue pelaa tärkeän ottelun tulossa olevana kansallisena merkki- ja vapaapäivänä 25.4., nimeltään The Anzac Day, sotaveteraanien muistopäivä.

Aamuksi Hongkongiin

Illalla 23.4. jätimme hyvästit Melbournelle ja suuntasimme kotimatkalle – tosin Hongkongin kautta. Lähdimme iltalennolla Australiasta ja olimme aamuvarhaisella Hongkongin lentoasemalla, josta paikallinen opas tuli meitä noutamaan. Hänen johdollaan tutustuimme Hongkongiin 10 tuntia kestävällä kiertoajellulla.

Opastuksen aikana saimme yleiskuvan Hongkongista. Nousimme ylös vuorta, josta emme pilvisen sään vuoksi nähneet alas, kävimme temppelialueella, josta jouduimme sateen vuoksi kiireisesti palaamaan bussimme suojiin, lounastimme intialaisessa ravintolassa, tutustuimme korutehtaaseen ja paikallisiin markkinoihin.

Kävimme myös elektroniikkakaupassa, josta mukaamme tarttui vajaan puolen tunnin vierailun aikana neljä iPod-laitetta ja neljä kameraa. Verovapaat hongkongilaiset hinnat tekivät tehtävänsä. Esimerkiksi Canon Digital Ixus IS 850 -kameran hinta oli noin 100 euroa halvempi kuin Suomessa hankitun vastaavan kameran.

Hongkongista voisi todeta sen, että se oli näkemisen arvoinen kohde, mutta ei mitenkään viehättävä sellainen. Yli 7 miljoonaa ihmistä on sulloutunut 1 092 neliökilometrin alueelle. Pilvenpiirtäjiä on toinen toistensa vieressä, jopa jyrkillä vuoren rinteillä. Miten siellä ihminen voi säilyttää terveytensä ja mielenterveytensä? Nyt ainakin tiedän paikan, jossa en haluaisi asua.

Pitkä matka kotiin

Lentokoneessa istumista tuli riittämiin tällä matkalla. Siinä kyllä ymmärsi, että maapallo on aika iso. Tämä konekuva voi olla tosin Bangkokista, jonne teimme menomatkalla välilaskun.

Hongkongin jälkeen vuorossa oli toinen yö lentokoneessa.

Matka Australiaan on pitkä, yli 15 000 kilometriä. Toisella puolella maapalloa oleva kohde on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, mutta seuraavan kerran voisin lähteä sinne aikaisintaan viiden vuoden kuluttua ja pitemmäksi aikaa. Australian mantereella riittää nähtävää ja koettavaa. Meillä oli mahdollisuus tutustua pintapuolisesti vain Melbourneen ja sen ympäristöön.”

Tuosta vuoden 2007 kevään Suomen tiedetoimittajain liiton järjestämästä matkasta on kulunut pian yhdeksän vuotta. Australiaan en päässyt viiden vuoden kuluttua, eikä noin pitkä matka ole vielä edes näköpiirissä. Perillä kannattaa olla ehkä useita viikkoja, joka vaatii siis reilusti käytettävissä olevaa aikaa ja runsasta matkakassaa.

Katunäkymä Melbournesta.

Australia II: Kulttuuria, kenguruita ja koaloja

Eukalyptuksia kasvaa Australiassa lähes kaikkialla ja ne ovat sopeutuneet mantereen kaikkiin ilmastoihin.

Matka Australiassa jatkuu kulttuurin ja luonnon parissa. Paikallinen eliöstö on omalaatuinen ja monimuotoinen. Ja niinkin voi käydä, että kenguru tuntuu pelottavalta.

Tämä postaus on jatkoa kirjoitukselle Australia I: Tiedetoimittajien konferenssi. Teksti perustuu konferenssimatkasta kirjoittamaani kertomuksen vuonna 2007:

”Varsinaisen konferenssin päätyttyä tiedetoimittajilla oli mahdollisuus osallistua valintansa mukaiseen kokopäiväretkeen. Tutustumismahdollisuuksia oli tarjolla muun muassa Australian kasvistoon ja eläimistöön kasvitieteellisessä puutarhassa Cranbournessa ja Melbournessa sekä Phillip Islandin kansallispuistossa, Australian suurimpaan aivotutkimuskeskukseen Howard Florey Instituteen, kansalliseen CSIRO Marine & Atmospheric Research -tutkimuslaitokseen sekä eläinten terveystutkimuslaitokseen CHIRO Australian Animal Health Laboratory (AAHL).

Vaihtoehtoisesti toimittajat saattoivat tutustua myös surffausta ja rantaelämää esittelevään museoon, metsäpalojen tutkimuskeskukseen, jätevedenkäsittelylaitokseen, Victorian kansallisgalleriaan (NGV), lääketieteelliseen tutkimuslaitokseen The Walter and Eliza Hall Instituteen sekä Healesvillen eläinpuistoon.

Valitsin retken, jonka teemana oli Culture, cures and creature, johon sisältyi tutustuminen kolmeen viimeksi mainittuun kohteeseen.

Tutustumassa Australian ihmeelliseen luontoon.

Meille tuntematon australialainen kulttuuri

National Gallery of Victoriassa esiteltiin muun muassa uusia konservointimenetelmiä sekä tutustuimme pikaisesti Australian impressionismia esittelevään näyttelyyn.

Näyttelyssä oli esillä yli 250 maalausta vuosilta 1883–1897 viideltä taiteilijalta: Charles Conder, Frederick McCubbin, Tom Roberts, Arthur Streeton ja Jane Sutherland. Maalausten aiheina olivat pääosin maisemat ja australialainen maalaiselämä. Joukossa oli kansallisaarteisiin kuuluva Tom Robertsin Shearing the Rams, joka oli saatettu alkuperäiseen loistoonsa.

Tutustuessani taidenäyttelyyn sekä kierrellessäni kirjakaupoissa oli tunnustettava oman yleissivistyksensä puute: monet Australian nimekkäät taiteilijat ja kirjailijat olivat minulle vieraita.

Ehkä kyse on myös siitä, että tuon kaukaisen down under -maanosan kulttuuri jää meille ylipäätään vieraaksi. Liekö tiede sen tutumpaa tutkijoille? Amerikkalainen kulttuuri vyöryy meille, mutta toisella puolella maapalloa sijaitsevan mantereen kulttuuriperintö on meille tuntematonta.”

Saimme Victorian kansallisgalleriasta mukaamme lehdistöpaketin, jossa oli mukana kuvia maalauksista cd-levyllä. Olisi ollut hienoa näyttää niitä tässä, mutta museo ei sallinut niiden esittämistä jo päättyneen näyttelyn jälkeen.

”Walter and Eliza Hall Institute of Medical Research (WEHI) on eräitä maailman johtavia lääketieteellisiä tutkimuslaitoksia, jonka tutkimuskohteina ovat muun muassa syöpä, genetiikka, malaria, autoimmuunitaudit kuten diabetes, keliakia ja nivelreuma sekä lääketieteellinen kemia ja lääketutkimus.

Tasmanian paholaisia ja lentaviä kettuja

Healesville Sanctuaryn yhteydessä toimii myös Australian Wildlife Health Centre (AWHC), joka on yleisölle avoin eläinlääkärikeskus. Siellä oli hoidettavana muun muassa pieniä kenguruita.

Mitä olisi matka Australiaan ilman koaloiden ja kenguruiden näkemistä? Mantereen alkuperäislajeihin pääsimme tutustumaan Healesville Sanctuaryssa. Tässä eläinpuistossa ja -tutkimuslaitoksessa näimme myös mysteerisen ja väärinymmärretyn vesinokkaeläimen sekä pussipirun eli Tasmanian paholaisen.

Vesinokkaeläin on munia muniva, alkeellinen nisäkäs. Se asustaa puhdasvetisissä puroissa syöden pikkuötököitä. Pussipiru puolestaan on osa luonnon jätehuoltojärjestelmää. Se on raadonsyöjä, joka voimakkailla leuoillaan tekee selvää haaskoista luineen ja karvoineen.

Myös nokkasiiili on Healesvillen asukkaita. Nokkasiilit ja vesinokkaeläin ovat ainoita munivia nisäkkäitä.

Healesvillessa asustavat myös kuusi Victorian osavaltion uhanalaisinta lajia: tasmanianruohokerttu, kultakruunumesikon cassidix-alalaji, kalliowallabi, tasmanianjuovapussimäyrä, vuoripussiunikeko ja Litoria spenceri -sammakko. Kaiken kaikkiaan Healesvillessä on nähtävillä yli 200 Australian eläinlajia.

Koalat elävät eukalyptuspuun lehdillä.

Maan alla kultakaivoksessa ja viinitilalla tähtitaivaan alla

Konferenssin jälkeen suomalaisilla tiedetoimittajilla oli vielä omaa ohjelmaa. Lauantaina 21.4. tutustuimme Bendigon kaupunkiin. Ensimmäisenä kohteena oli Central Deborah Gold Mine, joka on entinen kultakaivos ja nykyisin kaivostekniikan museo.

Kiersimme noin 60 metrin syvyydessä kolmen kilometrin lenkin innokkaan oppaan johdolla kypärillä ja kypärälampuilla varustautuneina. Näimme kaivoksen seinissä pieniä kultaesiintymiä ja tulimme vakuuttuneiksi siitä, ettei kullanetsintä maanpinnan alapuolella ole kevyimpiä ammatteja.

Kultakaivoksesta jatkoimme kahdelle paikalliselle viinitilalle, jossa tutustuimme viinintekoon ja saimme maistellakin tilojen tuotteita.

Viininviljely ei tuntunut olevan mikään kultakaivos, sillä kuivuus on tehnyt viinitiloissakin pahojaan: viinintuotanto on vuonna 2007 vain ¼ normaalista. Vedenpuutteen lisäksi viinirypälesatoa verottavat linnut ja kengurut, joita vastaan täytyy suojautua verkoin.

Tilalla nauttimamme illallisen kruunasi kirkkaan tähtitaivaan katselu ryhmäämme kuuluneen avaruusspesialisti Jari Mäkisen johdolla: hän näytti meille Siriuksen ja Linnunradan tähdistöä.

Melbournea ja Phillip Islandia

Ratikat olivat kätevä liikenneväline Melbournessa.

Sunnuntaina tutustuimme parin tunnin kiertoajelulla Melbournen kaupunkiin, josta lounaan jälkeen suuntasimme kohti Phillip Islandia ja siellä sijaitsevaa Wild Life Parkia.

Villieläinpuistossa meillä oli tilaisuus ruokkia kenguruita – jokainen vierailija sai käteensä ruskean paperipussillisen pieniä rakeita, joita saattoi syöttää kenguruille.

Pienet aitauksissa olevat wallabi-kengurut olivat vielä helppoja tapauksia, mutta eläinpuistossa vapaina liikkuvat isot kengurut olivat tottuneita vaatimaan osansa: jos niitä ei ruokkinut, niin ne osasivat tulla kerjäämään.

Isoimmat, lähes ihmisen pituiset kengurut tuntuivat lähes uhkaavilta, joten moni meistä heitti suosiolla koko pussillisen kerralla kenguruiden syötäväksi. Pikkukenguruista oli monesti näkyvillä emon pussista paitsi pää, myös jalka; lienee pussissa ahtaat paikat.

Kenguruita löytyy joka koossa, pienistä isoihin. Paino voi vaihdella puolesta kilosta 80 kiloon.

Villieläinpuistossa oli kenguruiden lisäksi häkeissään myös alueen lintuja emuja myöten, dingoja, koaloita, wombatteja ja pussipiruja.

Dingo paistattelee päivää.

Myös lentäviä kettuja löytyi häkissään. Ne olivat lepakonkaltaisia tummia olentoja, jotka kiipeilivät puissa ja ryömivät maassa. Eläintenhoitaja meni muina miehinä lentävien kettujen häkkiin ämpärillinen banaaninviipaleita mukanaan.

Lentäviä kettuja voi tavata jopa kaupunkioloissa. Oppaamme kertoi, että taannoin Royal Botanic Gardenin valtasi lentävien kettujen lauma, jota koetettiin häätää pois tavalla jos toisellakin. Parhaaksi menetelmäksi osoittautui ääniefektit, jotka karkoittivat ketut lopulta kauemmas kaupungista.”

Tarina jatkuu kolmannessa osassaan vielä Phillip Islandin pingviiniparaatia katsomaan.

Australia I: Tiedetoimittajien konferenssi

Koala on luonnossa yhtä pehmoeläimen näköinen kuin kuvissakin.

Australia on kaukainen ja kiehtova paikka. Minulla oli tilaisuus matkustaa sinne lähes kymmenen vuotta sitten. Kokemus oli hieno ja toivon voivani palata sinne vielä joskus.

Matka oli Suomen tiedetoimittajain liiton järjestämä ja sen päämääränä oli 5^th World Conference of Science Journalist 16.–20.4.2007 Melbournessa. Matkan kesto oli kokonaisuudessaan noin kymmenen päivää. Konferenssimatkalle valittiin 20 toimittajaa ja liiton jäsentä Suomesta.

Hakemuksessani mainitsin muun muassa:

”Mikäli tulen valituksi matkalle, on se erään ympyrän sulkeutumista. Australia oli ainakin 1970-luvulla kiinnostunut siirtolaisista ja tarjosi informaatiota kirjasten muodossa potentiaalisille maahanmuuttajille. Minäkin muistan sellaisia tilanneeni lapsuudessani, vaikkakaan en silloin niinkään kuvitellut lähteväni kaukaiseen maahan. Tiedonjanoa oli jo silloin muihin maihin eikä kiinnostus ole vieläkään hiipunut.”

Ympyrän sulkeutumista on myös se, että poimin hakemukseeni ohjelmasta alustuksen aiheesta The impact of new media – Blogs, Podcasts and YouTube. Kerroin olevani kiinnostunut blogeista: ”Blogeissa kirjoittajat ovat löytäneet uuden kanavan tuotoksilleen, joka on aikaisempia julkaisemistapoja nopeampi, tehokkaampi ja vuorovaikutteisempi.”

600 tiedetoimittajaa ympäri maailmaa

Olen kirjoittanut konferenssimatkasta  kertomuksen vuonna 2007. Julkaisen sen nyt kolmessa eri blogipostauksessa hiukan muokattuna. Tässä alkua:

”Maailman tiedetoimittajakonferenssia isännöi Australian tiedetoimittajien yhdistys yhteistyössä maailman tiedetoimittajien liiton ja Australian ja Aasian lääketieteen toimittajien yhdistyksen kanssa. Konferenssipaikkana oli Grand Hyatt -hotelli. Konferenssiin osallistui yli 600 tiedetoimittajaa yli 50 maasta.

Konferenssin aiheet olivat moninaiset. Neljän päivän aikana esillä oli niin tiedetoimittamiseen, tieteellisiin lehtiin, uuteen mediaan sekä tieteen etiikkaan liittyviä kysymyksiä sekä koralliriuttojen tulevaisuuteen, kantasoluihin ja bioetiikkaan, syöpään, ydinvoimaan ja erilaisiin sairauksiin liittyviä aiheitä.

Kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa Australiaan?

Voimakkaana esillä oli myös ilmastonmuutos ja sen vaikutukset elinympäristöömme ja ihmisen tulevaisuuteen. Aiheesta käytyyn keskusteluun osallistui myös tutkija Kevin Hennessy, joka toimii Australian ja Uuden Seelannin edustajana hallitusten välisessä ilmastonmuutospaneelissa ICCP:ssä (The International Climate Change Partnership).

Kevin Hennessy on erikoistunut tutkimaan ilmastonmuutoksen trendejä, tulevaisuuden kasvihuonekaasusimulaatioita sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia Australiaan.

Eukalyptukset (Eucalyptus), vanhalta nimeltään kuumepuut, on laaja puita sisältävä kasvisuku, joka hallitsee Australian puulajistoa. Lajeja tunnetaan yli 700.

Ilmastonmuutos aiheuttaa Australiassa muun muassa vedensaantiin liittyviä kasvavia ongelmia vuoteen 2030 mennessä maan etelä- ja itäosissa, eliöstön monimuotoisuuden vähenemistä muun muassa Suurilla Valliriutoilla, Kakadu-kansallispuistossa sekä Australian lounaisosissa.

Se aiheuttaa myös merenpinnan nousua, tulvia ja myrskyjä rannikkokaupungeissa, erityisesti Cairnsin ja Queenslandin kaakkoisosissa, maa-ja metsätalouden tuotannon vähentymistä vuoteen 2050 mennessä Etelä- ja Itä-Australiassa kuivuuden ja metsäpalojen vuoksi sekä voimistuvien ja lisääntyvien kuumuusaaltojen aiheuttamia kuolemia.

Konferenssin välittämä kuva tulevaisuudestamme oli ankea. Vaikka tiede kehittyy huimaa vauhtia, sitä nopeammin kehittyvät erilaiset ympäristöömme liittyvät ongelmat, joista suurin osa aiheutuu ilmastonmuutoksesta.

Konferenssiohjelmaan kuului varsinaisten alustusten ja työpajojen lisäksi myös aamiais- ja lounastilaisuuksia esitelmineen.

Iltaohjelmassa paikallisia herkkuja ja ohjelmaa

Tiiviiden konferenssipäivien päätteeksi oli järjestetty iltaohjelmaa, joista ei puuttunut visuaalisia eikä akustisia virikkeitä. Ruokaa ja juomaakin oli tarjolla yllin kyllin: paikallisia oluita ja viinejä sekä pikkupurtavaa; kengurunlihaakin tuli maisteltua.

Tervetuliaisilta oli Australian Broadcasting Corporationin isännöimä, jossa tiedeohjelmien vetäjien voimalla tutustuttiin Australian tieteeseen, luontoon ja kulttuuriin. Ensimmäisen puheenvuoron käytti alkuperäiskansojen edustaja.

Tiistain iltatilaisuus järjestettiin Melbournen akvaariossa sponsoroijinaan Canada Foundation for Innovation ja The Natural Sciences and Engineering Research Council of Canada.

Soittajat olivat pukeutuneet juhlapaikan mukaisesti.

Akvaariossa sai tutustua lasiseinien suojassa uiskenteleviin haihin, meduusoihin ja muihin eksoottisiin mereneläviin. Yleisöä viihdytti myös orkesteri sukelluspuvuissaan ja kaksi pilapiirtäjää.

Akvaarioissa pääsi tutustumaan vedenalaiseen elämään, muun muassa meduusoihin.

Vedenalainen elämä on monimuotoista.

Seuraavan iltatilaisuuden isäntänä oli Melbournen yliopisto, joka kutsui juhlimaan Bio21 Instituten tiloihin sekä Melbournen observatorioon. Illan oli tarkoitus huipentua eteläisen tähtitaivaan ihailuun. Taivas verhoutui kuitenkin pilviin, joten oli tyydyttävä juoma- ja jäätelöbaarin anteihin.

Konferenssin jäähyväisvastaanotto järjestettiin Viktorian osavaltion kuvernöörin palatsissa. Iltaa isännöi kuvernööri David de Kretser vaimonsa Jan de Kretserin kanssa. Kuvernööri on myös professori.

Kuvernöörin palatsin valtaistuin.

Jatkuu tekstissä Australia II.