São Miguel, Azoreiden suurin saari, on luonnonystävän vihreä paratiisi. Sieltä löytyy sopivasti myös kaupunkinähtävyyksiä.
Vuodesta 1546 pääkaupunkina toimineessa Ponta Delgadassa on noin 70 000 asukasta. Se on vilkas matkailu- ja satamakaupunki.
Ponta Delgadan vanhan kaupungin kadut ovat kapeita ja yksisuuntaisia. Sen ilmeelle leimallisia ovat mustin laavakivin ja valkoisin kalkkikivin kuvioidut jalkakäytävät, valkoiset kirkot mustin laavakivisomistein, takorautaiset parvekkeet, sinivalkoisista keramiikkalaatoista tehdyt katukyltit sekä plataanipuut.
Mereen laajennettu kaupunki
Kaupungin rantakatu, Avenue Infante D. Henrique, on rakennettu mereen. Kadulla on useita hotelleja, ostoskeskus Solmar Avenida Center, matkailuneuvontapiste Tourismo ja sitä liikennöivät myös muualle saareen lähtevät bussit.
Vuonna 2008 valmistuneella nauhamaisella Pavilhão Do Mar -satama-alueella on ravintoloita, myymälöitä, risteilyalusten terminaali ja ulkoilmakatsomo.
Kaupunkia voi kierrellä turistijunalla, hevosrattailla, minibusseilla, takseilla tai jalkaisin. Turistijuna lähtee kierrokselleen rantakadulta. Minibussit kiertävät arkipäivisin kaupunkia kolmea eri reittiä. Mercedes Bentz -taksit ovat kermanvaaleita tai valkoisia. Komeinta ja kalleinta kyytiä hevoskärryissä.
Kiertelyn lomassa voi istahtaa nauttimaan rehevästä kasvillisuudesta José do Canto -, António Borges – ja Anthero de Quental -puistoissa. Maaliskuussa puistoja koristivat muun muassa atsalea- ja kameliapensaat sekä kolibrikukat. Hortensiat, Azoreiden tunnuskukat, kukkivat kesäkuusta syyskuuhun sinisinä, punaisina ja valkoisina myös tienvarsilla.
Sotamuseon kokoelmiin voi tutustua São Brás -linnoituksessa. Igreja do Colégio -kirkon barokkityylinen, puusta veistetty mahtava alttari on vaikuttava. Kirkon yhteydessä toimivaan museoon on siirretty kokoelmia suljettuna olevasta Carlos Machado -museosta, muun muassa maalauksia 1500-luvulta alkaen (tilanne maaliskuussa 2010). Kaupungissa voi nauttia myös monenlaisista taide- ja kulttuuritapahtumista.
Ponta Delgadasta löytynee kaikki turistin tarvitsema joko pienistä myymälöistä tai ostoskeskuksista. Tuliaisiksi voi ostaa hedelmätuotteita ananashillosta erilaisiin likööreihin, teetä ja käsitöitä, esimerkiksi sinivalkoista, käsinmaalattua keramiikkaa, kalansuomuista tehtyjä koruja ja tauluja sekä pitsiliinoja ja laavakivituotteita.
Ruokapaikkoja moneen makuun. Viihtyisä Largo da Matrix -ravintola löytyy katukahvilan yläkerrasta Matrix-aukiolta. Satamassa sijaitsevan Anfiteatro Restaurant & Loungen löytää helpoimmin kulkemalla amfiteatterin juuresta katsomon alle jäävään ravintolaan. Henkilökuntana on hotelli- ja ravintolakoulun oppilaita. Neljän ruokalajin ateriakokonaisuus alku-, pää- ja jälkiruokineen ja kahveineen on kokeilemisen arvoinen.
Ravintoloiden ruokalistoilta löytyy erityisesti kalaa ja muita merenantimia. Saarten omaa tuotantoa olevat ananakset, banaanit, jamssi, maissi, karhunvatukka, passionhedelmä, juustot, viinit, olut ja tee antavat oman säväyksensä gastronomiaan.
Kraaterijärviä, vesiputouksia ja rantakaupunkeja
Kun kaupunki on katsottu, voi matkailija retkeillä saaren muissa osissa tai suunnistaa merelle. Yhdessä päivässäkin ehtii saarta kiertelemään, sillä se on vain 90 kilometriä pitkä ja 8–15 kilometriä leveä.
Saaren muihin osiin pääsee helposti joko opastetuilla retkillä, busseilla tai vuokra-autolla. Tärkeimmät nähtävyydet ovat kraaterijärvet Sete Cidaresissa eli Lagoa Verde ja Lagoa Azul sekä Lagoa do Fogo ja Lagoa das Furnas sekä Caldeira Velha -ja Achada -vesiputoukset.
Furnaksen kylässä sijaitsee useita kuumia lähteitä sekä Terra Nostran kasvitieteellinen puutarha. Se on vihreyden, kasvillisuuden ja luonnon monimuotoisuuden kaunis ilmentymä. Nuoruuden lähteen 40-asteinen ja rautapitoinen vesi elvyttää kropan – sanotaan, että lähteessä uiminen nuorentaa kymmenellä vuodella.
Saaren entinen pääkaupunki Vila Franca do Campo, saaren pohjoispuolella sijaitseva Ribeira Grande ja saaren asutushistorian alkupaikka Povoaçao ovat myös näkemisen arvoisia.
Teetehdas Chá Gorreanna, Arrudan kasvihuoneananasviljelmä ja likööritehdas, keramiikkatehtaat Cerâmica Vieira sekä Cerâmica Micaelense ovat mukavia käyntikohteita, joista voi ostaa myös tuliaisia.
Saaren liikennekulttuuri on mielenkiintoinen. Kapeista kaduista huolimatta autojen vauhti on kova, mutta jalankulkijoille annetaan auliisti tietä. Tien tukkeena saattaa olla väärin parkkeerattu auto, siirrettävä lypsykone tai laitumelta toiselle vietävänä oleva lehmälauma.
Yksi saarten elinkeinoista loppui vuonna 1987, kun valaanpyynti kiellettiin. Kekseliäät ja olosuhteiden armoilla olemiseen tottuneet azorilaiset ovat kehittäneet sen tilalle valas- ja delfiinisafarit. Useat eri yritykset vievät matkailijoita merelle. Retkien onnistumiseksi tarvitaan riittävän hyvät olosuhteet merenkäynnin suhteen sekä hiukan onnea kaskelottien, sinivalaiden ja eri delfiinilajien näkemiseen. Rahat palautetaan, mikäli ”saalista” ei saada.
Saarten välillä on lauttaliikennettä varsinkin sesonkiaikaan ja lentoyhteyksiä hoitaa paikallinen lentoyhtiö SATA Air Açores.
Tietoja Azoreista
Alue: Azoreiden yhdeksästä saarta ovat São Miguel, Santa Maria, Terceira, São Jorge, Pico, Faial, Graciosa, Flores ja Corvo, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2 333 km².
Sijainti: Euroopan, Amerikan ja Afrikan mannerlaattojen kohtaamispisteessä. Matkaa Portugaliin on noin 1 500 km ja New Yorkiin noin 4 000 km.
Hallinto: Azorit ovat aina olleet osa Portugalia. Nykyään osittain autonominen alue, jolla on oma parlamentti, hallinto ja lippu. Lipun keskellä on kultainen kanahaukka (port. Açor), josta saaret ovat saaneet nimensä.
Kieli: Portugali, englannilla pärjää.
Valuutta: Euro.
Aikaero: GMT -1 tunti, Suomeen -3 tuntia.
Ilmasto: Subtrooppinen, lauhkea, mutta vaihteleva. Mukaan kunnon sadevarusteet. Vuoden keskilämpötila on 14–24 astetta ja meren keskilämpötila on 16–23 astetta.
Matkustusasiakirjat: Passi tai virallinen henkilötodistus.
Lisätietoja: www.visitportugal.com, www.destinazores.com, www.azores.com.
Vietin São Miguelin saaressa Azoreilla kaksi viikkoa maaliskuussa 2010. Tämä teksti perustuu Turun Sanomiin kirjoittamaani tekstiin, joka julkaisiin matkailusivuilla 25.8.2010 otsikolla São Miguelin saari Azoreilla on luonnonystävän vihreä paratiisi.
Kävimme heinäkuussa 1998 omatoimimatkalla Azoreilla. Näimme viikon aikana neljä eri saarta. Kokemus oli mahtava ja jonakin päivänä menemme sinne uudestaan. Sao Miguelilla olisimme olleet pidempäänkin mutta emme saaneet jatkoaikaa hotellista, niin siirryimme Faialin saarelle. Siellä koimme maanjäristyksen jälkijäristyksiä. Kävimme naapurisaarella Picolla ja sitten menimme laivalla Terceiralle. Jokainen saari on luonteeltaan erilainen ja sopivasti inhimillisiä mittakaavaltaan.
TykkääTykkää
Hei Markku, meillä on siis samansuuntaisia kokemuksia, joskin minulla vain yhdeltä saarelta. Minäkin haluaisin käydä Azoreilla uudestaan ja nähdä myös muita saaria. Käytettävissä on lentoja ja laivayhteyksiä. Pitäisi vain valita sopiva ajankohta, jolloin yhteydet toimivat hyvin, mutta jolloin ei ole suosituin lomakuukausi. Elokuussa muistaakseni saarille tulee turisteja paljon manner-Portugalista.
TykkääTykkää
Paluuviite: Pakkaaminen on taitolaji | Parasta lähteä nyt
Paluuviite: Uusi kalenteri, uusia matkoja | Parasta lähteä nyt
Paluuviite: Kymmenen matkaunelmaani | Parasta lähteä nyt
Paluuviite: Sukunimeni ensimmäinen kirjain (S) -haaste I | Parasta lähteä nyt
Paluuviite: Yhdysvallat mielessäin | Parasta lähteä nyt