Matka, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Kymmenen matkaunelmaani

Tanjan matkassa maailmalla -blogisti haastoi minut kertomaan kymmenen matkaunelmaani. Suoraan sanottuna ilmoittauduin mukaan ja pyysin haastetta. Tämä kiva idea on lähtöisin Rami Rajakallion Kohteena maailma -blogista. Lukuisat matkabloggaajat ovat jo ottaneet osaa haasteeseen.

Lisään kunkin unelmani kohdalle ilmastoystävällisen/köyhän naisen tai miehen version. Vaihtoehdon voi valita, jos haluaa minimoida matkustamista ja joutuu odottamaan varsinaisen unelma toteutumista. Minäkin.

1. Paikka Wakefield, Michigan

Toistaiseksi toteutumattomien matkasuunnitelmieni listalla on Michigan Yhdysvalloissa ja siellä erityisesti Wakefield-niminen pieni kaupunki Gogebicin piirikunnassa (läänissä). Vuonna 2010 sen asukasluku oli 1 851.

Wakefield sijaitsee noin kymmenen mailia itään Ironwoodin kaupungista ja Wisconsinin osavaltion rajasta. Kaupunki on rakennettu Sunday Lake -järven rannalle ja alueelta löytyy myös Indianhead Mountain -vuori.

Miksi Wakefield kiinnostaa minua? Siinäpä kysymys, jonka vastaus ulottuu yli sadan vuoden taakse, 1800-luvun loppupuolelle. Wakefield on kaupunki, jossa isoisoisäni Juhon ja isoisoäitini Hilman elämänkohtalot ovat yhtyneet. He ovat päätyneet sinne kumpikin omia reittejään. 1900-luvun alussa he palasivat Alajärvelle, Etelä-Pohjanmaalle.

Haluaisin käydä Wakefieldissä ja sen lähikaupungeissa, Michiganissa ja ehkä muuallakin Yhdysvalloissa. Siellä on juuria ja sukulaisia, joista muutaman kanssa olen yhteydessä Facebookin kautta.

Olisi mielenkiintoista tutustua kaupungin arkistoihin ja kirjastoihin sekä saada lisävalaistusta isoisovanhempien Amerikan vuosiin. Käydä kulkemassa Seppa Roadilla, joka löytyy Wakefieldistä.

Suunnittelin Michiganin matkaa jo lähes kymmenen vuotta sitten syntymäpäivieni aikaan, mutta siirsin sen toteuttamista. Menin sen sijaan Azoreille. Nyt täytyy vielä odotella aikoja parempia ja seuraavan presidentin valtakautta.

Vaihtoehto: Pääsen juurilleni Kurejoella, Alajärvellä, Etelä-Pohjanmaalla.

1900-luvun alussa kotimaahan palanneet Juho ja Hilma Seppä-Lassila Amerikan rahoilla ostetun kotitalonsa edustalla Alajärvellä.

2. Tapahtuma ‒ exlibriskonferenssi Bodio Lomnagossa, Italiassa

Yksi vuoden 2012 konferenssimatkan retkistämme suuntautui Portofinoon, joka on postikorttimaisen kaunis kaupunki.

Mielenkiintoisia tapahtumia on niin paljon, että on vaikea valita yhtä. Kenties Leonard Cohenin fanien tapaaminen 7.‒9.6.2019 Hydran saarella, Kreikassa ‒ paikassa, josta Cohen osti talon 26-vuotiaana? Tai Coldplayn keikka? Yhtye ei ole ilmoittanut vielä kiertueestaan esiintymispaikkoineen.

Ehkä valitsen kuitenkin Bodio Lomnagossa, Italiassa, järjestettävän exlibriskonferenssin 3.‒5.5.2019 tai myöhemmin; tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi.

Bodio Lomnago kuuluu Lombardiaan ja se sijaitsee 60 kilometrin päässä Milanosta. Paikalle tulee exlibriskeräilijöitä ja -taiteilijoita eri puolilta maailmaa. Konferenssiin liittyy exlibriskilpailu, jonka aiheena on Marco Polon matkassa Silkkitiellä ( In viaggio con Marco Polo sulle vie della seta).

Olin vastaavalla matkalla ystäväni Leenan kanssa vuonna 2012. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut ja jäi mieliimme ikimuistoisena. Italialainen ruoka ja design, monipuoliset retket ja lämminhenkinen ilmapiiri saivat meidät viihtymään.

Leena kirjoitti ohjelmaan kuuluneesta gaalaillallisesta: ”Tyypilliseen italialaiseen tapaan ateria lukuisine ruokalajeineen kesti monta tuntia. Istumajärjestys oli vapaa. Saimme pöytäämme kiinalaisen keräilijän, shanghailaisen pariskunnan sekä turkkilaisia ja valkovenäläisiä taiteilijoita. Meillä oli hauskaa, kun puhuimme kokemuksistamme Italiassa, yritimme opetella toistemme kieltä jne. Kaikilla oli rento ote ja siksi illasta muodostui ikimuistoinen.”

Vaihtoehto: Exlibris Aboensiksen järjestämä Exlibrisilta Turussa. Niitä on tarjolla joka kuukauden ensimmäisenä torstaina.

3. Kotimaan kohde ‒ Hotelli Punkaharju ja Taidekartano

Suomessakin riittäisi vaikka kuinka paljon nähtävää. Lappikin on pääosin tutkimatta. Kotimaan kohteeksi valitsen kuitenkin Saimi Hayerin Hotelli Punkaharjun ja Johanna Oraksen Taidekartanon.

Saimi Hoyer ja Johanna Oras esittelivät toimintaansa Punkalaitumella tammikuussa Matkamessuilla.

Kirjailija ja runoilija Zachris Topelius on todennut:

Varmaa vain on, että
olkoonpa ilta tahi aamu,
kesäyö tai auringonpaiste,
maassamme ei ole
kauniimpaa huvipuistoa.
Tämä sanoo
Punkaharjusta paljon.
Se tietää rikkaana olemista
kaikkein rikkaitten joukossa.

Hotelli Punkaharju on viihtyisän näköinen paikka, jossa järjesteään monenlaisia tapahtumia naistenpäivästä maalaus- ja sienikursseihin.

Voisin ajoittaa käyntini kesäkuuhun, jolloin Taidekartano viettää 10-vuotisjuhlaansa Inspiraatio-näyttelyn merkeissä. Avajaiset ovat 8.6.2019.

Punkaharjulla voi tutustua myös Lustoon, Suomen Metsämuseoon ja ihastella kauniita maisemia.

Vaihtoehto: Iltapäiväkahvit Kesäkahvila Paratiisissa, Ruissalossa, Turussa.

4. Kaupunki ‒ Pariisi

Pitäiskö käydä myös Eiffel-tornissa vai tyytyisikö ihailemaan sitä maan tasalta? Kuva/Image by 27707 on Pixabay.

Kaupunkikohteeksi valitsen Pariisin. Tunnustan, en ole siellä vielä käynyt. Se on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen kaupunki, joka on myös niin monen romaanin ja elokuvan tapahtumapaikka.

Muutaman nähtävyyden voisin katsoa alkaen Eiffel-tornista ja Louvren taidemuseosta Versailles’n palatsiin, mutta ihan parasta olisi vain flaneerata pitkin Pariisin katuja, istuskella katukahviloissa cappuccinosta tai viinilasillisesta nauttien ja ohikulkijoita havainnoiden, tutkia pieniä kauppoja, gallerioita, kirkkoja ja museoita tai käyskennellä pitkin Seinen rantoja. Kävisin myös nimekkäässä Shakespeare and Company -kirjakaupassa lähellä Seinen rantaa.

Ja olisihan hyvä saada verrytettyä muinoin koulussa hankittua, mutta nyt jo lähes unohduksiin painutunutta ranskan kielen taitoa. ”Un cappuccino, s’il vous plaît.”

Vaihtoehto: Varför Paris vi har ju Åbo.

5. Maa ‒ Australia

Yhtena matkaunelmamaana voisi olla Australia. Kävin Melbournessa vuonna 2007 konferenssimatkalla, jonka aikana oli mahdollisuus tutustua tuohon kaupunkiin ja lähiympäristöön puolentoista viikon ajan.

Jo matkahakemuksessani totesin, että Australiaan pääseminen olisi tavallaan erään ympyrän sulkeutumista. Tuo kenguruiden maa oli 1960‒1970-luvulla kiinnostunut siirtolaisista ja tarjosi informaatiota kirjasten muodossa potentiaalisille maahanmuuttajille. Minäkin muistan tilanneeni esitteen nuoruudessani, vaikkakaan en kuvitellut lähteväni kaukaiseen maahan. Tiedonjanoa oli jo silloin muihin maihin, eikä kiinnostus ole vieläkään hiipunut.

Matkallani tuumin, että olisi hienoa joskus palata Australiaan, mutta pidemmäksi aikaa. Viikon tai parin aikana ei ehdi kovin paljoa näkemään, kun kyseessä on niin valtava alue, maailman kuudenneksi suurin valtio. Matkoihin ja aikaerosta toipumiseenkin menee aikaa.

Melbourne oli miellyttävä kaupunki, mutta maassa riittää paljon muutakin nähtävää. Voisin ajoittaa reissuni niin, että pääsisin kuuntemaan Angus & Julia Stonea heidän kotimaahansa. Kävin heidän konsertissaan viime vuonna Royal Albert Hallissa, Lontoossa.

Vaihtoehto: Aussie Bar, Turku/Tampere/Helsinki.

6. Saari ‒ Irlanti

Kuva: Cliff Coast, Cliffs of Moher, Ireland. Tourism Ireland/Christopher Hill.

Olen ihastunut merenrantoihin ja saariin. Tässä kategoriassa olisi yllä valinnanvaraa ja monia eksootisia kohteita tavoiteltavaksi, mutta valitsen Irlannin. Kävin siellä vuonna 2017.

Se, minkä näkemistä jäin kaipaamaan, oli vihreän saaren länsiranta, jossa voisi ihastella Atlantia. Wild Atlantic Way -reitin alku on pohjoisen Malin Head Donegalissa ja päätepiste etelän Mizen Head Corkissa. Matkaa on 2 500 kilometriä, josta jo osankin näkeminen riittäisi.

Ihastelisin upeita merimaisemia, tutustuisin välittömiin irlantilaisiin, istuskelisin mainioissa pubeissa, nauttisin hyvää olutta Guinness mukaan luettuna ja kuuntelisin paikallisia soittajia.

Irlantilaisilla tuntui olevan jotenkin musiikki veressään. Monissa dublinilaisissa pubeissa oli elävää musiikkia joka ilta. Tanssilattia oli täynnä kaikenikäisiä ja oli Vesa-Matti Loirin Saiskos pluvan -laulun sanoin ”hirvee tempo päällänsä.”

Vaihtoehto: Meren ihastelua Kolkassa, Ruissalossa. Ulkoilun jälkeen Guinness-olutta The Old Bank -ravintolassa, Aurakatu, Turku. Turussa ei liene irlantilaisbaaria?

7. Extreme ‒ lentomatka Australiaan

Tähän on vaikea vastata. En ole vähimmässäkään määrin extremehenkinen ihminen. Eiköhän tämä kohta täyty Australian lennon kohdalla, kun on matkattavaa noin 15 000 kilometriä ja yli 20 tuntia?

Australian lennolla pysähdyttiin hetkeksi Singaporeen.

Vaihtoehto: Junamatka Helsingistä Kittilään?

8. Majoitusmuoto ‒ luksushotelli

Unelmalistalle pääsevän majoitusmuodon keksiminen vaati pohdintaa, mutta valisin luksushotellin. Sellaisessa en ole koskaan yöpynyt. Lähimmäksi pääsee neljän tähden Hotel Marina Atlântico, joka  toimi majoituspaikkanani kahden viikon ajan Ponta Delgadassa Azoreilla tai vastaavan luokituksen omaava hotelli Danat Al Ain Resort Arabiemiraateissa.

Laitetaan tälle toivelistalle vaikka Waldorf-Astoria Hotel Manhattanilla New Yorkissa.

Tämän unelman toteutumiseen vaaditaan kärsivällisyyttä, sillä hotelli on nyt suljettuna täyden kunnostuksen vuoksi. Se avautuu kahden-kolmen vuoden kuluttua. Mutta ehkä hyvää kannattaa odottaa, sillä hotellin huoneet ja sviitit ”asettavat uuden standardin luksukselle ja palvelulle New Yorkissa.”

Waldorf-hotelli on kuuluisa waldorfinsalaatista. Sen suunnitteli hotellin keittiömestari Oscar Tschirky 1890-luvun alkupuolella.

Hotel Marina Atlântico palveli minua kahden viikon ajan Ponta Delgadassa.

Vaihtoehto: Vuorokausi Kämpissä tai St. Georgessa, Helsingissä.

9. Luonnonkohde ‒ hanami Japanissa

Kirsikankukkien loistoa toukokuussa Tähkäpuistossa, Turussa.

Maailmassa on toki valtavasti upeita luonnonkohteita. Aion kuitenkin laittaa tälle listalle luonnonilmiön, josta voi nauttia kaupungissa. Hanami eli vapaasti suomennettuna kukkien katseleminen on Japanissa kansanjuhla.

Hanami kestää vain viikon verran, joten ajoitus on tarkkaa. Suurin todennäköisyys Tokion alueella on maalis-huhtikuun taitteessa, Pohjois-Japanissa kukinta saattaa venyä jopa toukokuun puolelle. Japani-info mainitsee yhdeksi kauneimmaksi paikaksi kirsikankukkien ihailuun Keisarillisen puutarhan.

Vaihtoehto: Jos tämän unelman toteutuminen viivästyy, voi tyytyä kotimaisiin korvikkeisiin. Roihuvuoren Hanami 2019 on todennäköisesti sunnuntaina 19.5. klo 12‒18.30. Aurajoen rannassa kotikaupungissani Turussakin pääsee ihailemaan kukkavaahtoa. Vuonna 2018 jokivarren nuput aukesivat jo toukokuun alkupuolella. Myös Tähkäpuistossa kotini lähellä on muutamia kirsikkapuita, joten tämän unelman toteuttaminen on helppoa.

10. Ruoka & juoma ‒ samppanjaa Champagnessa

Jotenkin tässä valinnassa kallistun juomien puolelle. Minua kiehtoisi päästä tutustumaan Skotlannin viskitislaamoihin, mutta kun kaupunkikohteena on Pariisi, niin sieltä voisi jatkaa matkaa Champagnen alueelle. Siellä voisi kierrellä maistelemassa samppanjaa. Tukikohdaksi voisi ottaa Reimsin, Troyesin tai Épernayn kaupungin.

Vaihtoehto: Tänä keväänä löytyy kaksikin kotimaista tapahtumaa, joissa pääsee maistelemaan kuplajuomia. Turun Vähätorilla sijaitseva ravintola Tårget sekä sen Piazza täyttyvät samppanjasta 23.3.2019. Samppanjamessuilla pääsee maistelemaan noin 150 eri samppanjaa, joiden joukossa on harvinaisuuksia.

Grand Champagne Helsinki kokoaa yhteen samppanjan ystävät, nautiskelijat ja alan huippunimet 9.‒11.5.2019 Vanhalla Ylioppilastalolla.

Kuva/Image by heiteu on Pixabay.

Kymmenen reissu-unelmaa #blogihaaste

Haastan seuraavat viisi bloggajaa kertomaan omista reissu-unelmistaan tämän listan kohtiin.

Kerro omista reissu-unelmistasi ja laita postauksen linkki Kohteena Maailma -blogin kymmenen reissu-unelmaa postauksen kommentteihin.

Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta puolestasi viisi (5) bloggaajaa mukaan kertomaan omista reissu-unelmistaan.

Lukija, millaisia matkaunelmia sinulla on?

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde

Vuorien ja järvien Killarney

Killarney on luonnonkauneudestaan kuuluisa paikkakunta Kerryn maakunnassa, Irlannissa. Sieltä löytyvät maan korkeimmat vuoret, järvialue kansallispuistoineen sekä kartanoita ja linnoja laajoine puistoineen. Alue on houkutellut matkailijoita jo yli 250 vuoden ajan.

Vuorinäkymää Killarneyssä.

Tutustuin paikkakuntaan osallistuessani matkabloggareiden TBEX-konferenssiin lokakuun alussa. Kahden konferenssipäivän lisäksi ohjelmassa oli iltarientoja sekä tutustumisretkiä niin Killarneyyn kuin myös muuhun Irlantiin.

Paikkakunnalle pääsin junalla Dublinista. Matka keski kolmisen tuntia ja junaa piti vaihtaa kerran Mallow-nimisessä paikassa.

Killarney (irlanniksi Cill Airne) toivottaa tervetulleeksi.

Jos haluaa nähdä panoraamanäkymän Killarneyyn, voi mennä Aghadoeen. Siellä olevan hautausmaan yläpuolelta on näkymä idän The Paps -vuorista lännen The Ring of Kerry -vuorille. Maiseman katselun sanotaan virkistävän niin henkistä kun fyysistä hyvinvointia.

Killarney tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen ulkoiluun ja urheiluun, kuten patikoimiseen ja vaeltamiseen, ratsastukseen, golfiin, pyöräilyyn, veneilyyn, purjehtimiseen ja kalastukseen.

Killarneyyn voi tutustua myös hevoskärryillä (jaunting cars), joita näkee usein kulkevan kaduilla ja puistossa ‒ kavioiden kapseesta kuulee niiden lähestyvän. Kärryt pääsevät niihin paikkoihin, joihin ei voida ajella moottoriajoneuvolla. Hevoskärryt olivat aikoinaan perheiden kulkupelejä. Niitä näkee myös Dublinin kaduilla, tosin hiukan eri mallisina.

Hevonen kärryineen odottelemassa turistiasiakkaita ajelulle pitkin Killarneyn katuja.

Killarneystä löytyy myös monia huvttelu- ja virkistysmahdollisuuksia ravintoloineen, pubeineen, diskoineen, yökerhoineen ja teattereineen. Ireland´s National Events Centre (INEC) tarjoaa konsertteja ja toimi myös TBEX-konferenssipaikkana.

Killarneyssä on myös oma panimo, Killarney Brewing Company, joka tuottaa useita olutlaatuja. Se sijaitsee Muckross Roadilla, viiden minuutin matkan päässä kaupungin keskustasta. Me matkabloggarit saimme tutustua panimon toimintaan ja maistella sen tuotteita pizzapalojen kera maanantain Tervetuloa Killarneyyn -illan aikana.

Muckross House ja Killarney House

Killarneyssä voi tutustua myös kahteen kartanoon puistoineen. Ne ovat Muckrossin niemellä sijaitseva Muckross House ja keskustassa sijaitseva Killarney House.

Muckross House rakennettiin vuonna 1843. Ensimmäinen omistaja oli parlamentin jäsen Henry Arthur Herbert. Erinäisten omistajavaihdosten myötä alueesta tuli Bourn Vincent Memorial Park, joka on osa Killarneyn kansallispuistoa. Alueeseen kuuluu myös kolme perinteistä maatilaa, joihin pääsee tutustumaan maksua vastaan kuten myös Muckross Houseen. Puutarhaan voi tutustua maksutta.

Puistosta löytyy monenlaisia kävelyreittejä. Muckross Housesta lähtee kolme vaellusreittiä, joita ovat Arthur´s Young´s Walk (noin 4 km), Mossy Woods (noin 2 km) ja The Old Boathouse (noin puolen tunnin kävelyreitti). Puistosta löytyy myös Blue Pool Nature Trail näkövammaisille.

Muckrossin kylästä lähtee Clogheree Blue Pool (noin tunnin reitti). Tora Mountain Scenic Trail kulkee vuoristossa, jossa voi ihailla Tora Waterfallia, vesiputousta, joka ryöppyää noin 20 metrin korkeudelta.

Killarney Experience -päivämme alkoi Killarney Housesta, josta jatkoimme puutarhan kautta kansallispuistoon.

Kolmen järven kansallispuisto

Killarneyn läpi virtaava joki on nimeltään The Flesk River.

Kansallispuisto laajuus on noin 10 236 hehtaaria. Korkeimman Carrantuohill-vuoren huippu on noin 1 040 metrissä. Alueen vesistö jakautuu kolmeen järvialueeseen, joita ovat Lough Leane/Lower Lake, Middle Lake ja Upper Lake.

Kansallispuistossa asustaa joukko eläimiä, kuten kettuja, mäyriä, saukkoja, jäniksiä ja haukkoja. Puistossa voi nähdä myös saksan- ja japaninhirviä.

Hirviurokset kylpevät mutalammikoissa ennen kuin ne lähestyvät naarasta ‒ tämä kuulemma lisää niiden viehätysvoimaa. Hirvien lähettyville ei kannata mennä varsinkaan kiima-aikoina. Kuulemma joku innokas valokuvaaja joutui pakenemaan hurjistunutta eläintä puuhun ja viipymään siellä useamman tunnin.

Kansallispuiston kasvillisuus on myös rikasta monine puulajeineen, pensaineen ja muine kasveineen. Yksi puista on euroopanmarjakuusi, jonka kävyt muistuttavat punaisia marjoja. Koko kasvi on tappavan myrkyllinen ihmiselle ja monille eläimille. Linnut voivat kuitenkin syödä marjoja. Hyöty on molemminpuolinen ‒ linnut saavat ravintoa ja puut saavat marjansa leviämään. Linnun ruoansulatuselimistön läpi kulkeneet marjat itävät paremmin kuin muilla tavoilla levinneet. Ihmeellinen on luonnon kiertokulku.

Retkiä lähiympäristöön

Killarneystä voi lähteä myös monelle päiväretkelle. Ring of Kerry tai toiselta nimeltään Grand Atlantic Coast Tour on pituudeltaan 179 kilometriä. Reitin paikkakuntia ovat Killorglin, Sneem, Waterville, Cahersiveen ja Glenbeigh. Retkien kohteina ovat myös Killarneyn alue ja Dingle Peninsula.

Ross Castle jäi näkemättä

Lower Laken rannalla on linna, Ross Castle. Se sijaitsee Rossin saaressa, jonne pääsee kävellen ja pyöräillen. Ross Castlen rakensivat normannit vuonna 1340.

En ehtinyt käymään linnassa, jota minulle suositteli sähköliikkeen vanha herrasmiesmyyjä. Hän sanoi: ”Älä lähde kotiin käymättä Ross Castlessa.”

Sain vain pienen aavistuksen kaikesta siitä, mitä on tarjolla Killarneyn alueella ja Irlannissa. Merikin jäi näkemättä ja Irlannin länsirannikon Wild Atlantic Way. Vihreälle saarelle on siis palattava jonain päivänä.

Normaali