Matkustaminen

Missä kuljin kerran vuonna 2020?

Kalenteri 2020, kamera, teekuppi

Kuva: My Luu Pixabaystä.

Vuoden päättyessä on tapana kerrata kaikkea sitä, mitä se on tuonut tullessaan. Teen nyt samantapaisen matkaraportin viime vuodesta kuin vuoden 2019 menoista. Kerrottavaa ei luonnollisestikaan ole paljon.

Tänä vuonna en matkustanut kertaakaan ulkomaille. Vuonna 2019 kävin Suomen rajojen ulkopuolella sentään kaksi kertaa.

Matkamessuilla mukavaa antia

Matkamessut 2020 banneri

Vuoden alku oli perinteinen: Matkamessut Helsingissä. Intoni riitti vain kahteen messupäivään, vaikka olin varautunut useampaan. Innostumattomuuteni ei ollut mitenkään tapahtuman vika, vaan enemmän omasta mielialasta johtuva.

Messujen anti oli kuitenkin mukava, sillä tein sieltä kaksi postausta. Sain myös hiukan vinkkejä tulevaan matkaani Cataniaan, Sisiliaan. Sittemmin kävi niin, että peruutin osallistumiseni maaliskuun alussa, juuri silloin kun huonot uutiset Pohjois-Italiasta valtasivat mediaa.

Valon päivänä Luonnontieteellisessä museossa

Helmikuun alussa koronan vielä varjostamatta kokoonnuimme Suomen tiedetoimittajien kanssa perinteiseen Valon päivän juhlaan Luonnontieteelliseen museoon Helsinkiin. Siellä en ole käynytkään muutamaan vuoteen. Tuli mieleen, että pitäisi tutustua paikkaan paremmalla ajalla.

Kotiloita Luonnontieteellisessä museossa

Luonnontieteellisessä museossa on esillä jos jonkinlaista kokoelmaa.

Kuulimme asiaa hyönteisten tilanteesta ja saimme vinkkejä, miten aihetta voisi käsitellä jutuissa. Hyönteisten merkitys on valtava: lähes 90 % maapallon kukkakasveista ja 75 % ihmisten ravintokasveista on riippuvainen pölyttäjistä.

Saimme myös vinkiksi Suomen Lajitietokeskuksen verkkopalvelun Laji.fi:n, joka kerää ja yhdistää suomalaisen lajitiedon avoimeksi kokonaisuudeksi. Palvelussa voi tutustua lajeihin ja niiden esiintymiseen, selata havaintoja suomalaisista lajitietokannoista sekä pitää kirjaa omista luontohavainnoista.

Hyönteisistä kiinnostuneet voivat ladata verkkopalvelusta keväällä valmistuneen Suomen hyönteiset – Lahkojen tunnistusoppaan, joka sisältää tietoa jokaisesta Suomessa esiintyvästä 23 hyönteislahkosta. Niitä ovat esimerkiksi koppakuoriaiset ja kärpäset.

Samalla reissulla ehdin käydä katsomassa myös Oodia, Helsingin keskustakirjastoa. Panin merkille myös muutoksen Helsingin rautatieasemalla, joss VR:n lippumyymälä oli muuttanut pienempii tiloihin.

Kierreportaat Oodissa

Oodin portaikko.

Oodin portaita.

VR:n myymälä Helsingin rautatieasemalla lasiseinän takaa

VR:n lipputoimisto löytyi uudesta paikasta.

Ehdin osallistua maaliskuun alussa Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäiville Gustavelundissa, Tuusulassa 6.–8.3.2020. Nämä päivät ovat aina yhtä mukavia, katsotaan paljon valokuvia ja tavataan tuttuja. Saman yhdistyksen ständillä olin Kuva & Ääni -tapahtumassa maaliskuussa.

Palmuja Gustavelundin talvipuutarhassa.

Gustavelundissa on komea talvipuutarha palmuineen.

Heinäkuussa Houtskärissä

Venevajoja ja vene Houskärissä

Houtskärissä riittää saaristolaistunnelmaa. Tämä on Hyppeisistä.

Koko kesän ja oikeastaan koko vuodenkin valopilkku oli Luovien ladyjen lomaviikko Houtskärissa, Turun saaristossa. Majapaikkana on Saaristokoulu. Paikalla oli toistakymmentä ladya. Saimme aikamme hyvin kulumaan tutustumalla paikkakuntaan, saunomalla, seurustelemalla ja taiteilemalla. Kirjoitin muutaman postauksen kesäisestä saaristoelämästä.

Kovan onnen kesäreissu

Fiskars, joki, silta, vanha rakennusFiskars, joki, vanha rakennus

Kukkia kahvilan edustalla Fiskarsissa

Heinäkuun toisella viikolla oli tarkoitus hyvin pienelle kesälomareissulle miehen kanssa. Suuntana oli rengasmatka Fiskarsin, Vantaan ja Kouvolan kautta Riihimäelle. Kohteena oli muun muassa Suomen lasimuseo. Olisin saanut reissulla myös hyödynnettyä Scandic Friends -pieteeni yhteen hotelliyöpymiseen.

Tytär oli mukana ja hänet oli tarkoitus jättää kyläilemään tätinsä luokse Vantaalle. Kävelimme Fiskarsissa monien muiden turistien kanssa. Lounastimme Cafe Bar Pesulassa. Annoksena oli kukkakaalikeittoa, pari ohutta patonginpalasta ja vettä. Café Antiquessa nautimme iltapäiväkahvit kakkuannosten kanssa. Matka jatkui yhden kirppispysähdyksen jälkeen. Siskon kanssa sovittiin, että hän tarjoaa ruokaa tultuamme.

Mies pysäytti auton Espoon Ikean parkkipaikalle. Ihmettelin olinpaikkaamme ja mies totesi, ettei ehkä olekaan syytä jatkaa tämän pidemmälle. Hänen kurkkunsa oli hiukan kipeä ja tuntemus oli lisääntynyt matkan aikana – olisikohan se koronaa? No, sitähän ei testaamatta tiedä, joten päätimme aikamme asiaa pähkäiltyämme palata Turkuun. Siskolle ilmoitimme, ettemme pääsekään nauttimaan hänen puuhaamastaan ateriasta.

Huomasimme ennen parkkipaikalta lähtöä, että tien toisella puolella oli McDonald´sin drive in -ravintola. Ostimme sieltä hampurilaisannokset juomineen kolmelle suurimman nälän taltuttajaksi. Nautimme aterian sivutien pientareella.

Näköalaravintolamme.

Sitten auton nokka kohti tulosuuntaa ja Turkua. Illalla mies sai varattua ajan koronatestiin seuraavaksi päiväksi. Tulos tuli kohtalaisen nopeasti ja negatiivinenhan se oli.

Syyskuun ilona Hanko

Hangon Casinon uimarannalla oli jo syksyinen tunnelma.

Syyskuussa lähdin Hankoon yhdeksi viikonlopuksi, vaikkei siellä ollutkaan tarjolla Fotofestivalia, peruttu sekin. Hotellivaraus oli edellisestä vuodesta voimassa, joten käytin sen. Paljon mukavaa ehdin nähdä ja kokea tälläkin matkalla.

Muutoin liikuin lähinnä Turussa, Naantalissa ja lähiympäristössä, taisi kulkusäde olla noin 20 kilometriä.

Naantalin kirkko ja vierasvenesatamaa

Naantalissa kävin kesän aikana parikin kertaa.

Luontokuvia lokakuussa

Vuoden Luontokuva 2020 -festivaali ja Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma toteutui suunnitellusti lauantaina 17.10.2020 Logomossa, Turussa, poikkeusajasta huolimatta. Luontokuvatapahtuma päätettiin toteuttaa korostaen viranomaisten turvaohjeita ja Logomon erityisjärjestelyjä.

Tapahtuman järjestäjän, Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n Syyspäivät olivat samana viikonloppuna Linnasmäellä, Kristillisellä opistolla. Tämäkin oli virkistävä viikonloppu, vaikkei matkustusta oman kaupungin ulkopuolelle ollutkaan.

Minne matka vuonna 2021?

Mutta mitä tuo vuosi 2021 tullessaan? Toivoakseni ainakin keväältä peruutetun matkan Cataniaan, Sisiliaan matkabloggaajien TBEX-konferenssiin. Tästä vuodesta oppineena voi ennakoida, että suunnitelmia voi tehdä, mutta pitää varautua niiden muutokseen.

Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, jos ne vain saadaan järjestettyä: Matkamessut toukokuussa, Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa kesäkuussa, Luovat ladyt -viikko Ruissalossa tai jossain muualla, Fiskarsin Antiikkipäivät, Loviisan Wanhat Talot elokuussa, Hanko Fotofestival syyskuussa, Turun ja Helsingin Kirjamessut lokakuussa, Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät ja Vuoden Luontokuva -festivaalit Helsingissä – nyt täytyy vain seurata, saadaanko nämä tapahtumat järjestettyä.

Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena, sitten kun tilanne ja viranomaiset sen sallivat? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2021.

Kuva: Pixabay.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Tapahtuma, Vinkki

Luovat ladyt Houtskärissä

Houtskärissä oli paljon viehättäviä venevajoja. Piirros: Ulla Pyysalo.

Muistojen joukkoon siirtyi Luovien ladyjen kesäinen viikko Turun saaristossa mukavien puuhien ja kivan porukan kanssa.

Melkein kaikki ladyt koolla. Kuvan otti Saaristohotellin työntekijä.

Luovat ladyt -nimellä tunnettu naisjoukko on viettänyt jo kahdeksana vuonna heinäkuista lomaviikkoa Ruissalossa, Turussa. Majoituspaikkamme Kesäkoti Toivonniemi on menossa remonttiin, emmekä päässeet sinne.

Suunnaksi Saaristokoulu

Löysimme uuden paikan Luovien ladyjen viikolle Saaristokoulusta Houtskäristä. Se tarjoaa aamiaismajoitusta koulun tilavissa asuntoloissa 1–2 hengen huoneissa tai suuremmissa perhehuoneissa. Saaristokoulu on myös kurssi- ja majoituskeskus, jossa järjestetään myös leiri- ja rippikouluja sekä erilaisia kursseja. Joku ladyistä olikin ollut Saaristokoulun järjestämällä kuvataidekurssilla, joten paikka oli hänelle tuttu.

Houtskär, suomeksi Houtskari, on entinen kunta noin 100 kilometriä Turusta. Siitä tuli kuntaliitoksen myötä osa Paraisten saaristokaupunkia. Se koostuu noin 700 yli hehtaarin kokoisesta saaresta.

Saaristokoulu sijaitsee Näsbyn niemellä (teräväkärkinen niemi ylhäällä oikealla). Kirkko on merkitty karttaan ristillä.

Luovasti ja laiskotellen lomalla

Jaanan luovuus löysi kanavansa.

Viikon tarkoituksena oli, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman meren rannalla. Mukaan oli otettu maalaus- ja kontaktivärjäystarvikkeita, luonnoslehtiöitä, kanavatöitä, läppäreitä, kameroita sekä muuta välineistöä luovuuden toteuttamiseen.

Ladyt eivät kuitenkaan ole millään muotoa suorituskeskeisiä – jokainen tekee sitä, mikä sattuu huvittamaan ja josta saa iloa. Paljon aikaa menee myös kuulumisten vaihtamiseen ja maailmanparantamiseen.

Valtasimme koko keltaisen talon, joka on toiminut aikoinaan tyttöjen majoitustilana. Suurimmalla osalla oli oma huone, jotkut olivat kahden hengen huoneessa. WC:t ja suihkut ovat käytävällä. Alakerrassa on iso luokkahuone, jota käytimme muun muassa maalaustilana.

Rantasauna oli käytössämme joka ilta kahden tunnin ajan. Vesi oli kylmää, mutta jotkut meistä olivat jo hyvin karaistuneita. Reippaimmat kävivät uimassa aamuisinkin.

Majoitustilamme olivat tämän talon yläkerrassa, yhteiset tilat alakerrassa. Ovet ovat avoinna Saaristokoulun vastaanottoon. Paikka oli suosittu Saariston Rengastietä kulkevien motoristien ja pyöräilijöiden keskuudessa.

Saaristokoulun naapurissa oleva Lähetyspuoti on auki vain pari tuntia viikossa. Olimme heti paikalla penkomassa ja tekemässä löytöjä.

Omaa kokkausta ja valmiita aterioita

Kukkahattutädit tarkkailemassa vilkasta vierasvenesatamaa Näsby Gästhamnia.

Käytössämme oli myös tilava keittiö. Osa meistä nautti ruokalassa valmiista aamupalasta, osa valmisti sen itse. Päivisin tehtiin lounasta, jos siltä tuntui, kuka mitenkin tai käveltiin kylille syömään.

GrillCafé Skagen vierasvenesatamassa (Näsby Gästhamn) tarjosi muun muassa paistettuja ahvenia, katkarapuvoileipiä, lehtipihvejä ja hampurilaisia. Sen terassilta oli mukava seurata saapuvia ja lähteviä venekuntia.

Torstai-iltana laittauduimme oikein kunnon kolmen ruokalajin illalliselle Hyppeis Värdshusiin.

Iltaisin luovista ladyistä tuli syöviä ladyja. Menu oli laaja grillatuista makkaroista herkkusieniin ja kasviksiin ja paahdetuista leivistä vaahtokarkkeihin. Kävi ilmi, että metiä on kahteen koulukuntaan: toisten mielestä vaahtokarkit ovat parhaimmillaan paahdettuina, toisen mielestä sellaisenaan.

Marja K. toimi monena iltana grillimestarinamme. Kuva: Ulla Leino.

Ullan nimi on Ulla

Joukossamme on peräti kaksi Ullaa, joten nimipäiväjuhlista on jo tullut perinne. Päivänsankarittaret tarjosivat mansikkakakkua ja kuohuviiniä. Me muut onnittelimme lauluin ja kortein.

Nimipäiväsankaritar Ulla L. vatkaamassa kermaa mansikkakakkuun.

Nimipäiväkakku on Ulla L:n ja Marja K:n yhteistyön tulos.

Hehän ovat kuin kaksi Ullaa! Nimipäivää juhlittiin kakulla ja kuohuviinillä.

Heidi-lady valmiina yhteiskuvaan, illalliselle tai muuhun kesäiseen rientoon. Kuva: Hannele Mikkola.

Ullanpäivänjuhlintaan yhdistimme myös taidenäyttelyn avajaiset sekä kirpputorilöytöjen esittelyn. Kummasti Lähetyspuodista tarttui jotain mukaamme: kermanekka, kristallilampetti, leipälaatikko, kirjoja, CD-levy, Meissenin posliinilautanen, uunivuokia, villamyssy, vauvan potkupuku ja ties mitä.

Hannelella oli isoin saalis: täyspuinen vanha piironki kymmenellä eurolla. Se luokiteltiin heti löydöksi.

Lähetyspuodin löytöjäni.

Lady on luova lomallakin

Luovuus on ilomme! Leenan räjähtävä nauru kaikui taideluokassa.

Mukana oli tusina naista sekä yksi yhden päivän ja yön vierailija, joka saapui paikalle kätevästi bussilla ihan Saaristokoulun pihaan. Kolme tuntia Turusta.

Samaan majoituspaikkaan osuneet motoristimiehet ihmettelivät, kuinka saamme siellä kulumaan kokonaisen viikon. No, ladythän eivät olisi nimensä veroisia, jos eivät löytäisi mielenkiintoista tekemistä tai näkemistä.

Maalasimme, teimme kanavatöitä, luimme, laitoimme ruokaa, saunoimme, uimme, joogasimme, grillasimme, geokätköilimme, matkailimme saarilla, bloggasimme, valokuvasimme, pelasimme Scrabblea ja Nähdään Täl Puol Jokke -peliä, kävimme urkukonsertissa, fine dining -ravintolassa, vierasvenesatamassa, Saaristomuseossa ja kirpputorilla.

Houtskärissa bussipysäkit ovat ihan viimeisen päälle. Björkön katoksesta löytyi pölli-istuimien lisäksi koronanalle, tähtivalot, Suomen lippu, sydäniskuri eli defibrillaattori ja jatkuvasti soiva radio. ”Kyytiä odottamassa” Ulla P., Marja T. ja Ritva L.

Päivävierailijamme Teija ihaili saaristomaisemaa Saverkeitissa. Saaressa oli hiukan peppimäistä tunnelmaa: ”Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun.”

Saverkeitin rantaan oli ankkuroitunut tämä jo paremmat päivänsä nähnyt paattikin.

Hannele katsoo kaukaisuuteen Mossalan kallioilta. Viikon aikana satoi, paistoi ja tuuli navakasti. Ladyt luovivat säällä kuin säällä. Kuva: Jaana Tolvanen.

Matkailuinfo Houtskärissä.

Matkabloggaajan on syytä ottaa kaikki info irti. Tietoa Houtskärista löytyy Paraisten kaupungin matkailuinfosta Houtskärissa Lyckebon torilta; avoinna 15.8. saakka torstaista lauantaihin kello 11-19. Kuva: Teija Holst.

Yksi ladyistä käytti osan ajastaan antamalla hoitoja hieronnasta vyöhyketerapiaan.

Mitähän jäi mainitsematta? Television katselu? Keittiön isoa tv-ruutua ei avattu kertaakaan viikon aikana.

Kasvien kontaktivärjäykseen paperille tarvitaan: iso kattila, rauta- ja alumiinilevyt, akvarellipaperia, kasveja/lehtiä, keittolevy, suojahanskat ja pyyheliina. Tämä on Eira-Erikan erikoisalaa, jota hän on opettanut muillekin.

Nainen maalaamassa lautasta posliinivärein.

No, olihan ohjelmassa myös posliininmaalausta. Tainan käsi pysyy vakaana.

– Parasta oli ladyjen yhteisöllisyys, tuki, avunanto ja yhdessä tekeminen. Päivisin liikuttiin eri porukoissa omien intressien ja mielenkiinnon mukaan, mutta iltaisin kokoonnuttiin herkuttelemaan grillillä ja myöhemmin keittiöön pelaamaan erilaisia pelejä, muun muassa uutta ja mielenkiintoista Turku-peliä, jossa paikallistietous on valttia, toteaa tämänvuotinen koollekutsujamme Eira-Erika.

Käsi pakettiin

Ladyn hymy ei hyydy, vaikka käsi on paketissa. Tästä tuli kuitenkin Eira-Erikalle monen tunnin päivystysreissu Turkuun. Kuvan otti Joku Lady.

Emme selvinneet ilman draamaa ja haaveria. Eira-Erikan jalka lipesi saunan terassilla ja sormiin sattui. Käsi paketoitiin ensin omin avuin, mutta hänen piti turvautua seuraavana päivänä paikalliseen terveydenhoitoon, josta ohjattiin päivystykseen Turkuun.

–Terveydenhoitajat olivat erittäin ystävällisiä, kuten myös henkilökunta kaupassa ja postissa, jossa oli myös apteekkikaappi. Täytyy kuitenkin sanoa, että oli kovin pitkä matka sairaalaan, Tyksiin. Sairaalareissu kesti yhdeksän tuntia. Saaressa ei saisi sairastua vakavasti, kertoo Eira-Erika käsi vielä kipsissä.

Idean saa ottaa käyttöön

Kirjoitin tämän postauksen ainakin kahdesta syystä. Olkoon teksti ja kuvat meille mukana olleille ladyille muistoksi. Tähän voi palata joskus syksyn ja talven pimeinä iltoina ja kutsua luokseen kesän kauniita hetkiä ja tunnelmia.

Toisena syynä on tarjota lukijoille valmis ja hyväksi havaittu malli järjestää jollekin porukalle kiva lomaviikko. Tarvitaan vain joukko samanhenkisiä tai ainakin toistensa kanssa viihtyviä tyyppejä, sopiva majoituspaikka ja puuhaihminen, joka huolehtii käytännön järjestelyistä ja viestittelystä. Meillä on Facebook- ja WhatsApp-ryhmät sekä sähköposti tiedonjakokanavina.

Kysy lisätietoja, jos olet kiinnostunut järjestämään tällaisen lomaviikon.

Ensi vuonna meillä on 10-vuotisjuhlavuosi. Eläköön loma, luovuus ja ladyt!

Saariston Rengastie on turisteja tulvillaan

Saaristotiet tulivat meille tutuiksi lauttamatkoineen.

Kuinka ollakaan, heti lomaviikkomme päätyttyä saaristossa on koettu turistiryntäys. Sometimmeko niin tehokkaasti? No, kuvia ja tekstejä lähti ainakin tähän blogiin, Facebookiin ja Instagramiin. Ilta-Sanomat otsikoi: Turun saariston rengastiellä massiiviset autojonot – väkeä jopa nelinkertaisesti normaaliin verrattuna: ”Vaikeuksia päästä koko saarelle

Mikä paikkakunta haluaa Luovat ladyt ensi kesänä? Yhteystietoni löytyvät Pysy matkassa mukana -sivulta.

Normaali
Kirkko, Konsertti, Matkakertomus, Matkustaminen, Nähtävyys

Geokätköilyä ja urkukonsertteja Pyhän Marian kirkossa

Houtskärin Pyhän Marian kirkko on ollut jo yli 300 vuoden ajan osa paikkakuntalaisten elämää. Sitä se on yhä vieläkin.

Houtskärissä on kirkko keskellä kylää tai ainakin siltä se tuntui minusta, Luovien ladyjen lomaviikon viettäjästä. Majoituspaikkani oli Saaristokoulussa ja kun oli asiaa vierasvenesatamaan tai kauppaan, kuljin aina kirkkomaan halki. Pyhän Marian kirkossakin vierailin useamman kerran.

Puukirkko 1700-luvulta

Punainen puukirkko Houtskärissä

Sankta Maria kyrka on Pyhän Andreaksen kulttuuripolun lähtöpiste. Polun varrella on kirkon ja seurakuntatalon lisäksi muun muassa höyrylaivalaituri, lapsenmurhasta syytetyn maanviljelijän tyttären Wallborg Hansdotterin mestauspaikka vuodelta 1778, juhannussalko ja tuulimylly.

Houtskärin Näsbyn kirkonkylässä, Hålax-lahden rannalla, osoitteessa Pyhän Andreaksen tie 18, sijaitseva kirkko on vihitty Neitsyt Marialle, joten se on nimeltään Sankta Maria kyrka ja suomeksi Pyhän Marian kirkko.

Pyhän Marian kirkko on tiettävästi kolmas samalla paikalla sijainnut kirkko. Houtskäristä löytyy maininta jo vuodelta 1554 Korppoon kappeliseurakuntana. Pohjanmaalainen Erik Nilsson johti nykyisen kirkon rakentamista vuosina 1703–1704. Kirkossa on istumapaikkoja 450 kuulijalle.

Sankta Maria kyrka on tasavartinen ristikirkko ja rakennettu puusta kattoa myöten; kirkolla on aumattu paanukatto. Sen ristikeskuksesta nousee viiritanko.

Houtskärin kirkko on väriltään punamullansävyinen. Kirkko sai uuden maalipinnan juuri vierailuviikollamme heinäkuun alussa; silloin sitä viimeisteltiin. Suojuksia ja telineitä oli esillä vielä alkuviikosta, mutta sen jälkeen ne siivottiin pois. Käytössä näkyy olleen paraislaisen Virtasen Maalitehdas Oy:n 4 Öljyn Maali.

Kirkon alttaritaulu kuvaa Kristusta Getsemanessa ja sen on maalannut taidemaalari Viktor Westerholm vuonna 1887. Oivaltavana yksityiskohtana alttaritaulussa on Houtskärin pitäjänkukka Adam och Eve (Dactylorhiza sambucina), joka on suomeksi seljakämmekkä. En olisi osannut sitä tunnistaa, mutta seurakuntamuusikko Ulla-Maija Söderlund mainitsi asian.

Alttaritaulu, Kristus Getsemanessa

Viktor Westerholmin Getsemanessa kasvaa seljäkämmekkää.

Tamminen saarnastuoli saattaa olla peräisin aiemmasta kirkosta ja sen on tehnyt Göran-niminen puuseppä 1600-luvun puolivälissä. Samainen puuseppä on rakentanut myös Korppoon kirkon saarnastuolin.

Kirkoissa kuvataan elämän lyhyyttä ja katoavaisuutta tiimalasin avulla. Sellainen löytyy myös Houtskärin kirkosta saarnastuolin läheltä. Sen tehtävänä oli mitata saarnan kestoa. Kun kaikki hiekka valui lasin alaosaan, se oli merkki tunnin saarna-ajan täyttymisestä.

Houtskärin kirkko sisältä

Saarnastuoli on peräisin 1600-luuvn puolivälistä Houtskärin edellisestä kirkosta.

Saarnastuoli 

Tiimalasi

Tiimalasi muistuttaa elämän lyhyydestä ja katoavaisuudesta, mutta havainnollistaa myös saarnan pituutta.

Kirkkomaalla sijaitsee kellotapuli sekä hautauskappeli. Kirkon läheisyydessä on myös vuonna 1874 rakennettu Pyhän Andreaksen pappila monine rakennuksineen uimakopista ja venevajasta maanvuokraajaan asuntoon ja navettaan. Pappila toimii Houtskärin kappeliseurakunnan toimistona ja aiemmin myös papin perheen asuntona. Nykyisin tilaa käytetään seurakunnan tilaisuuksiin.

Pappila, peltoa, hiekkatie

Vasemmalla näkyvä rakennus on Pyhän Andreaksen pappila, pienempi rakennus on maanvuokraajan asunto. Kuva on otettu kirkolta päin. Museovirasto on määritellyt Houtskärin kirkkoympäristön valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Kirkko on myös geokätköilijöiden kohde

Houtskärin kirkon liepeillä käyvät myös geokätköilijät, sillä sinne on merkitty yksi kätkö. Olin kahden harrastajan seurassa, kun he etsivät piiloa.

Geokätköä ei ollut ihan helppo löytää. Toisen etsijän käteen jäi hiukan tuoretta maalia ja käsi näytti pahasti kylmäverisen murhaajan kädeltä. No, kätkö kirjattiin ja se piilotettiin takaisin löytöpaikkaan.

Punamultainen käsi

Ei niin paha tilanne, miltä näyttää. Geokätköilijän piti vain tutkia kivijalan piiloja ja tuoretta maalia tarttui etsijän käteen.

Geokätköpurkki

Löytyihän se!

Urkuhetkiä Brayan Jääskeläisen seurassa

Urut

Houtskärin kirkon tanskalaisvalmisteiset urut hankittiin vuonna 1954 Marcussen & Sønilta. Aiemmat urut oli rakentanut Jens Alexander Zachariassen vuonna 1895, alkujaan tanskalaisia hänkin. Ne myytiin Korppoon Norrskatan kirkkoon, jossa ne ovat käytössä edelleen.

Luovien ladyjen lomaviikon kulttuuriannin kohokohdaksi muodostui urkuhetki. Kesähoutskärilainen, 16-vuotias Brayan Jääskeläinen, järjesti Pyhän Marian kirkossa neljä urkuhetkeä erilaisin ohjelmistoin.

Brayan Jääskeläinen

Brayan Jääskeläinen soitti ensin pianoa, mutta aloitti jo 8-vuotiaana urkujensoiton opiskelun ensin itse ja myöhemmin musiikkiopistossa.

Me kuulimme torstaina 2.7.2020 muun muassa Johann Sebastian Bachin Preludin g-mollissa, Giovanni Battista Martinin Toccatan G-duurin, Jean Gaignetin Ave Maria di Lourdesin, Marko Hakanpään Trumpettisävelmän sekä kaksi häämarssia, joista toinen on Ilkka Talasrannan Häämarssi ja toinen Erkki Melartinin satunäytelmään Prinsessa Ruusunen säveltämä Juhlamarssi. Lisäksi ohjelmistossa oli urkurin oma sävellys Improvisaatio.

Brayan Jääskeläisellä on oma YouTube-kanava, josta löytyy muutamia konserttitaltiointeja. Hän kuvailee itseään näin:
– Olen 16-vuotias urkujensoiton opiskelija Mäntsälästä. Suoritan tällä hetkellä ammatillista perustutkintoa Helsingin Konservatoriossa. Aloitin urkujen soiton opiskelun 7-vuotiaana opiskelemalla sitä itse. Nyt olen käynyt 3 vuotta tunneilla. Pianoa olen opiskellut 12 vuotta. Olen kuulemma sanonut noin 3-vuotiaana, että minusta tulee urkuri. Edelleenkin tähtään siihen. Nauttikaa musiikista!

Niin me teimmekin. Osa ladyistä kävi kuuntelemassa myös perjantaisen urkuhetken.

Jotenkin on hämmästyttävää tavata ihminen, joka on jo hyvin nuorena löytänyt kiinnostuksenkohteensa ja elämäntehtävänsä. En ole ollenkaan musiikin asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt, ettei urkujen soitto ole ihan simppeli juttu.

Olen ollut kerran katselemassa tšekkiläisen urkurin työskentelyä St Wenceslas -katedraalissa Olomoucissa ja siinä kyllä tarvittiin käsien ja jalkojen yhteispeliä ja koordinaatiota. Urkuri vaihtoi jalkaansa nahkaiset soittokengät ennen aloittamista.

Urut Olomoucissa, koskettimet

St Wenceslas -katedraalin urut Olomoucissa.

Antti Virtalaine kuvaa opinnäytetyössään Pianotuolilta urkupenkille hauskasti soittamisen vaatimuksia: ”Urkurin tulee valmistautua siihen, että joutuu soittamaan kaikilla raajoillaan, käsillään ja jaloillaan, toisistaan riippumattomia kuvioita. Vaikeutta soittajalle lisää se, että toisinaan kädet ja jalat voivat mennä ristiin. Tämä kuulostaa hyvältä ehkä teologisessa mielessä, mutta soittajan aivoja ja koordinaatiokykyä se kuormittaa välillä paljonkin. Pelkästään jo se liike, missä esimerkiksi jalat menevät ylöspäin jalkiolla ja kädet alaspäin koskettimistolla, tuottaa pianistin aivoille lisäkuormitusta.”

Koskettimien ja jalkioiden lisäksi on hallittava äänikerrat, jotka mahdollistavat uruista saatavan äänen. Niitä hallitaan urkupöydästä ulospäin työntyvillä rekisteritapeilla tai -kytkimillä.

Uskon kyllä, että Brayan Jääskeläisestä tulee urkuri, ehkä peräti urkutaiteilija ja säveltäjä. Laittakaa siis nimi muistiin.

Urut

Vanha kyltti; Kollekten tillfäller orgeltrampalren

Seurakuntamuusikko Ulla-Maija Söderlund näytti sakastissa olevan ja kirkon aiempiin urkuihin liittyvän kyltin, jonka mukaan kolehti annetaan urkujenpolkijalle, joka avusti urkuria.

Pyhän Marian kappeli keskusteluihin

 Yksi kirkon ristisakaroista on otettu uuteen käyttöön. Seurakuntamuusikko Ulla-Maija Söderlund esitteli sisustamansa pienen, tunnelmallisen tilan, jossa on Neitsyt Marian kipsireliefi, pieni alttaripöytä risteineen, pitsiliinoineen ja kynttilöineen, valoineen sekä kaislamaljakoineen. Seinät ja penkit on maalattu siniseksi.

Tila on intiimimpi kuin kirkkosali ja sitä voidaan käyttää vaikka papin ja seurakuntalaisen sielunhoidollisiin keskusteluihin.

Pienessä tunnelmallisesti valaistussa tilassa lienee helppo keskustella luottamuksellisesti.

Kirkkomaalla on tällainen muistomerkki teksteineen: Se, mitä muistamme, on kaikki se, mitä emme ole unohtaneet.

Normaali
H niin kuin hotelli, Majoitus, Matkakohde, Ravintola, Ruokakulttuuri

Herkuttelua Hyppeisissä

Rantaa, tuoleja ja pöyytiä, venevaja

Luovat ladyt ovat nimensä veroisia myös ruoanlaitossa, mutta ainakin kerran viikon aikana on hankkiuduttava valmiiseen pöytään hyvän aterian äärelle. Pääsimme nauttimaan Hyppeis Värdshusin vierailevan kokin aikaansaannoksista.

Luovat ladyt ovat Houtskärin leirillään välillä keittäneet uusia perunoita, tehneet salaattia tai nauttineet muita helpon kokkauksen tuloksia iltaisten grilliaterioiden lisäksi, mutta yhtenä päivänä he päättivät lähteä oikeaan ravintolaan nauttimaan kolme ruokalajin illallisen.

Kansakoulusta majataloksi

Vaalea vanha puurakennus

Hyppeis Värdshus toimii entisessä vuonna 1906 rakennetussa kyläkoulussa.

Hotelli ja ravintola Hyppeis Värdshusin nimi oli tullut jossain esiin ja sinne varasimme pöydän ja onnistuimme sen saamaan haluamaksemme illaksi. Entisessä kansakoulussa toimivan ravintolan maine on kiirinyt jo sen verran laajalle, että tulijoita riittää. Koulu lakkautettiin vuonna 1969, minkä jälkeen rakennus on ollut muun muassa erilaisessa yrityskäytössä. Nykyisillä omistajilla on menossa kolmas kesä.

Hotelli ja ravintola Värdshus toimii vaaleassa puutalossa kauniilla paikalla Hyppeisin saaressa. Talon ympärillä on puutarhaa, josta saadaan muun muassa yrttejä ravintolan käyttöön.

Värdshusin osoite on Hyppeistentie 540. Saariston Rengastielle on matkaa noin kuusi kilometriä. Polkupyörän ja auton lisäksi paikalle pääsee myös veneellä, sillä meren rannassa sijaitsevalla ravintolalla on oma venelaituri.

Hotelli on auki ympäri vuoden ja siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia, kursseja, juhlia sekä yritysten koulutus- ja virkistyspäiviä. Ravintola on auki kesäisin ja muina aikoina tilauksesta; tänä kesänä 23.8. saakka. Lounasta on tarjolla klo 11.30–14 ja illallista klo 17–22 (viimeinen kattaus klo 20).

Rantaa, venelaituri

Vierailevana kokkina Kasper Salomäki

Ravintolassa työskentelevän vakituisen henkilökunnan lisäksi Hyppeis Värdshusetissa vierailee kesän ajan kokkeja kukin viikon kerrallaan.

Meidän käynnillämme menun suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Kasper Salomäki. Hän on ollut Suomen kokkimaajoukkueessa sekä työskennellyt muun muassa Demo- ja Gate A21-ravintoloissa. Hyppeisten vierailun jälkeen Kasper toimii Ravintola Groteskin keittiössä.

Ravintolasali

Tulimme paikalle aikaisin. Illan mittaan ravintolasali täyttyi. Kannattaa tehdä pöytävaraus hyvissä ajoin.

Siikaa vai härkää?

Vaaleaa leipää. voita

Juureen tehty leipä ja voi nautittiin ennen aterioita.

Osa ladyista nautti kolmen ruokalajin illallisen ja osa valitsi pääruoan. Ennen varsinaisia aterioita pöytään tuotiin juureen tehtyä vaaleaa leipää, joka oli tosi maistuvaa. Menu on suppea, valittavana on vain kaksi alkuruokaa, pääruokaa ja jälkiruokaa, mutta löysimme helposti sopivat yhdistelmät.

Minun valintani olivat

  • sitruunamarinoitu kirjolohi, tiikerirapu ja kampasimpukkamajoneesi
  • grillattu härän dry-aged ulkofilee ja rosmariiniperunagnocchit
  • mansikkapavlova.

Alkuruoka-annos oli pieni, mutta maukas. Liemen imeytin vaaleaan leipään eli söin kaiken viimeistä pisaraa myöten. Dry-aged tarkoittaa raakakypsyttämistä, jonka avulla lihaan saadaan voinen ja pähkinäinen maku sekä mureutta. Jälkiruoka oli kaunis ja herkullinen. Kolme ruokalajia täytti vatsan sopivasti.

Ruoka-annos lautasella, sitruunamarinoitua kirjolohta

Alkuruoaksi sitruunamarinoitua kirjolohta, tiikerirapua ja kampasimpukkamajoneesia.

Pääruoka, dry-aged härän ulkofilee

Pääruoaksi grillattua härän dry-aged ulkofilettä ja rosmariiniperunagnoccheja.

Jälkiruoka, mansikkapavlova

Jälkiruoaksi mansikkapavlova.

Vaihtoehtoina ruokalistalla olivat

  • karitsatartar, pikkelöity omena ja graavattu keltuainen
  • hiillostettu siika, savuvoihollandaise ja kukkakaalipyree
  • rikkaat ritarit.
Alkuruoka, karitsatartar

Alkuruoaksi karitsatartaria, pikkelöityä omenaa ja graavattua keltuaista.

Hiilostettua lohta

Pääruoaksi hiillostettua siikaa, savuvoihollandaisekastiketta ja kukkakaalipyreetä.

Jälkiruoka, rikkaat ritarit. Kuva: Ritva Lamberg.

Jälkiruokana rikkaat ritarit. Kuva: Ritva Lamberg.

Kolmen ruokalajin menun hinta oli 54 euroa.

Juomalistalla oli viinejä, joita en sen kummemmin tutkinut; olutvalikoimassa oli Kakola Brewing Companyn tuotteita Suomen Turusta.

Liitutaulu, kirjoitettu raaka-aineiden hankintapaikat

Ravintolan raaka-aineet tulevat lähiseutujen tuottajilta.

Ravintola käyttää tuoreita, lähituottajilta peräisin olevia raaka-aineita. Lihat, kalat ja kasvikset tulevat Houtskärin eri saarilta tai naapurisaarilta. Palvelu oli ystävällistä ja miljöö viihtyisä. Ihastelimme myös rantaa venevajoineen. Iltamme oli onnistunut ja ateria juhlisti mukavasti leiriviikkoamme.

Ravintola

Etualalla oleva majatalon emäntä Outi Fagerlund palveli seuruettamme.

Naisia ravintolapöydässä

Nälkäiset luovat ladyt odottavat aterioitaan.

Syksyllä saaristoon?

Olisi joskus syksymmällä kiivaimman matkailusesongin jälkeen houkuttelevaa palata paikalle ja majoittua hotellissa vaikka viikonloppuna. Huoneita on vain kuusi. Niistä neljä on kahden hengen huoneita ja yksi perhehuone, johon mahtuu maksimissaan kuusi henkilöä. Jokaisessa huoneessa on oma suihku ja wc, hyvälaatuinen sänky, pellavavuodevaatteet ja merinäköala.

Rannassa on sauna, josta pääsee uimaan. Värdshusista voi vuokrata pyörän, kajakin, SUP-laudan tai soutuveneen. Majatalon isäntäväki korostaa paikkaansa mahdollisuutena nauttia saariston luonnosta joko aktiivisesti tai vain oleskelemalla.
– Saaristo ja sen luonto on selittämätön kaunis. Me emme ole vieläkään tottuneet siihen kauneuteen ja niihin aistimuksiin, joita saaristo tarjoaa jokaisena vuodenaikana. Siksi toivommekin, että tulet meille kiireettömästi, imet itseesi luontoelämyksiä ja jatkat matkaa levänneenä ja virkistyneenä, sanovat isäntäpari Outi ja Sam Fagerlund.

Rantaa, vierasvenesatama, venevajoja

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde

Geokätköilijöiden matkassa Houtskärissä

Silta, kaksi naista kaiteen molemmin puolin

Mikä saa ihmisen ryömimään sillan alla, kiipeämään puuhun tai työntämään kätensä kirkon laudoituksen alle? Vastaus on geokätköily. Se on ulkoiluharrastus, joka kuljettaa usein sellaisiin paikkoihin, joihin ei tulisi muuten mentyä. Houtskäristä löytyy toistakymmentä kätköä.

Luovat ladyt eli joukko naisia eri puolelta Suomea kokoontui tällä kertaa Houtskäriin viettämään teemaviikkoa. Sen tarkoituksena on, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman meren rannalla omien toiveiden mukaan. Moni haluaa tehdä jotain käsillään, mutta ladyt osaavat olla myös luovasti laiskoja.

Olemme aiemmin viettäneet heinäkuun ensimmäisen viikon Kesäkoti Toivonniemessä Ruissalossa, mutta sen remontin vuoksi haimme uutta paikkaa ja se löytyi Saaristokoulusta Houtskärissä.

Luovien ladyjen harrastusten kirjo on laaja huovutuksesta maalaamiseen ja virkkaamisesta valokuvaamiseen. Eräät ladyt harrastavat geokätköilyä, jonka avulla tutustuu aivan eri tavalla uusiin paikkakuntiin.

Etsivä löytää

Silta, nainen polvillaan etsimässä jotain

Jossain täällä se on, tuumii Marza69.

Geokätköilyssä (engl. geocaching) piilotetaan ja etsitään geokätköiksi kutsuttuja rasioita. Kätköjä etsitään usein GPS-satelliittipaikannuksen avulla. Laite voi olla erillinen GPS-laite tai tavallinen älypuhelin.

Kätkö on vedenpitävä rasia tai purkki, jonka sisällä on lyijykynä ja lokikirja. Kätkön löytäjät lisäävät nimensä tai nimimerkkinsä sekä käyntipäivän.

Kätkökuvauksessa julkaistaan geokätkön koordinaatit ja muut tarpeelliset tiedot kätkön löytämiseksi. Joidenkin kätköjen koordinaatit voidaan joutua hakemaan tietyn tehtävän, ns. mysteerin, ratkaisemisen avulla. Kätkökuvaus julkaistaan harrastukseen liittyvällä verkkosivustolla.

Alan suosituin sivusto on Groundspeak Inc -omisteinen geocaching.com-sivusto. Geokätköjä on yli kolme miljoonaa yli 190 maassa. Kyseessä ei ole mikään aivan uusi harrastus, sillä geokätköilyllä on jo 20-vuotinen historia.

Wikipedian mukaan Suomessa geokätköjä on noin 100 000, joista aktiivisia on noin 65 000. Harrastajien määrä on noin 35 500.

Joskus sitä joutuu ryömimään tai kiipeilemään löytääkseen kätkön. Kuva: Moccamaster64.

Takapenkin tarkkailijana

Houtskarin saarelta löytyy reilusti yli toistakymmentä geokätköä. Niistä osa sopii hyvin myös vasta-alkajille. Olin parina päivänä kahden geokätköilijän matkassa, kun he ajoivat ympäri Houtskäriä. Olin siis jästi, harrastuksen ulkopuolinen.

Kätköjen etsijät ovat nimimerkeiltään Moccamaster64 ja Marza69. Moccamaster64 on tehnyt itselleen nimimerkin jo syksyllä 2013, mutta ensimmäisen kätkön hän on löytänyt huhtikuussa 2015. Hän on kirjannut löydöikseen 1 692 geokätköä.

Marza69 on tehnyt profiilin jo vuonna 2008, mutta hän on etsinyt aktiivisemmin kätköjä vuodesta 2015 alkaen. Löytöjä hänelle on kertynyt 643.

Geokätköjä löytyi muun muassa erään koivun kolosta, lauttarannan odotustilasta, sillan alta, näköalapaikan lähellä olevan kiven takaa, kirkon kivijalasta sekä näkötornin rakenteista. Oli hämmästyttävää, miten nämä kokeneet harrastajat löysivät piiloja, ja mitä kaikkea joutuukaan tekemään löytääkseen kätköjä. Moccamaster64 kävi etsimässä yhden kätkön erään sillan alta hankalasta paikasta.

Joskus kätkö jää löytämättä eli silloin sitä kutsutaan denariksi. Joku jästi saattaa kiusantekona tuhota kätkön ja toisinaan ne kokevat muutakin ilkivaltaa.

Punainen seinä, käsi, jossa on punaista maalia

Houtskärin kirkko oli vastamaalattu ja Moccamaster64 sai kätensä punaiseksi etsiessään geokätköä kivijalasta.

Jään jästiksi

Kaksi naista

Marza69 ja Moccamaster64 uuden löytönsä äärellä.

Onnittelut! Olet löytänyt kätkön.

Moccamaster64 ja Marza69 löysivät lähes kaikki Houtskärin kätköt. Korppoon ja Iniön kätköt jäivät kuitenkin seuraavaan kertaan.

10 000 askeleen tavoite täyttyi helposti noina päivinä ja yhtenäkin päivänä kiivettiin kahteen näkötorniin. Muutama hieno paikka tuli nähtyä geokätköilyn ansiosta.

Houtskärin kartta, näköalatorni, merimaisemaa

Geokätköilijoiden ansiosta pääsin ihailemaan saaristomaisemaa Mossala Island Resortin alueella olevasta näköalatornista. Se ulottui 56 metriä merenpinnan yläpuolelle.

En tästä kuitenkaan löytänyt itselleni harrastusta, mutta kuljen tilaisuuden tullen mielelläni mukana. Toinen kyydissä ollut lady sai matkalta sen verran kipinää, että kirjautui sivustolle nimimerkillä Pyy74. Pian hänkin löytänee ensimmäisen kätkönsä.

Kaksi naista metsässä

Tästä kirjautuu taas uusi löytö kummankin geokätköilijän tilille.

Noudata ohjeita

Aloitukseen tarvitaan vain ilmainen geocaching-tili ja joko virallisen Geocaching-ohjelman lataaminen tai GPS-laitteen käyttäminen.

Moccamaster64 toivoo, että uudet harrastajat tutustuisivat ohjeisiin ja etikettiin heti alusta lähtien.  Lisätietoja löytyy muun muassa sivustolta www.6123tampere.com. Se on muutaman harrastajan blogi, josta löytyy myös aloittelijan opas ja tosi paljon asiaa ja vinkkejä geokätköilystä. Tietoa uusille harrastajille löytyy myös sivustolta Geokätköt.fi.

YouTubesta löytyy myös runsaasti aiheeseen liittyviä videoita.

 

 

 

Normaali
Majoitus, Matkakertomus, Matkakohde

Kolmen lautan taktiikalla Houtskäriin

Turunmaan saaristo on monipuolinen ja omaleimainen tutustumiskohde. Nyt vuorossa on Houtskär eli Houtskari.

Turkulaisena saaristo on aivan helposti ulottuvillani, mutta en ole tutustunut siihen kunnolla lukuun ottamatta muutamia matkoja Ahvenanmaalle ja pariin muuhun paikkaan, mukaan luettuna Kökar.

Nyt vuorossa on viikko Houtskärissä eli suomeksi Houtskarissa – jostain syystä ruotsinkielinen nimi on minulle tutumpi. Käytän sitä tässä tekstissäkin.

Kyseessä on kesälomareissu ja Luovien ladyjen viikko nyt uudessa paikassa. Olemme aiemmin viettäneet leirimme Ruissalossa, Turussa, mutta remonttiin menossa oleva majoituspaikkamme Kesäkoti Toivonniemi ei tarjonnut enää huoneita lomanviettäjille.

Sadoittain saaria

Houtskärin vaakuna

Houtskärin vaakunan hansalaiva viittaa sekä paikkakunnan vanhoihin merenkulkuperinteisiin että tarinaan saaren asutuksen alkuperästä. Kalat viittaavat merikalastukseen. Vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se oli käytössä vuosina 1951–2008.

Houtskär on entinen kunta Turun saaristossa, noin 100 kilometriä Turusta ja aivan Ahvenanmaan rajalla. Siitä tuli kuntaliitoksen myötä osa Paraisten saaristokaupunkia. Houtskär koostuu noin 700 yli hehtaarin kokoisesta saaresta, kuuluu Saaristomeren biosfäärialueeseen ja on osittain Saaristomeren kansallispuiston alueella.

Houtskärissä on yli 500 asukasta, mutta runsaasti myös mökkiläisiä, jotka viettävät siellä vapaa-aikaansa tai asuvat osan vuotta. Asukkaista noin 83 % on ruotsinkielisiä, 15 % suomenkielisiä ja 2 % puhuu muita kieliä.

Houtskärissa on enää vain muutama ammattikalastaja ja lypsylehmätkin ovat kaikonneet saarilta. Siellä viljellään muun muassa perunaa, tomaatteja ja omenoita. Maatalous on täydentynyt kasvihuoneviljelyllä. Tärkeitä elinkeinoja ovat myös matkailu ja liikenne.

Tilamyymälä, paprikoita, itsepalvelu

Isaksson´sin tilamyynnin valikoimassa on tomaatteja, kurkkua paprikaa, perunaa ja monia muita sesonkituotteita. Tarjonta vaihtelee satokauden mukaan. Itsepalvelulla toimiva viihtyisä myyntipaikka löytyy osoitteesta Houtskarintie 535.

Houtskarissa on myös useita elinvoimaisia kyliä. Niillä on hauskankuuloisia nimiä: Näsby (Houtskarin kirkonkylä), Storpensar, Saverkeit, Kittuis, Medelby, Hönsnäs, Berghamn, Träsk, Jervis, Hyppeis, Roslax, Kivimo, Björkö, Mossala, Äpplö ja Nåtö. Etenkin Hyppeis ja Björkö ovat tunnettuja kauniista venevajoistaan.

Houtskärin naapurikuntia ovat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.

Houtskärissä on oma murteensa, jota paikkakuntalaiset käyttävät puhuessaan keskenään. Sitä on ulkopuolisten vaikea ymmärtää. Murre muistuttaa germaanisia kieliä; siinä on kolme sukua kuten saksan kielessä ja verbit taivutetaan samankaltaisesti kuin saksassa.

Seljakämmekkä on pitäjäkukka

Seljakämmekän kukka on keltainen tai punainen. Kuva on ruotsalaisen kasvitieteilijän C.A.M. Lindmanin (1856–1928) kirjasta Bilder ur Nordens Flora (1901–1905) (Wikimedia Commons).

Saarilta löytyy runsaasti kasvilajeja muun muassa kalkkipitoisen maaperän sekä hyvän ilmaston ansiosta. Orkideojen heimoon kuuluva seljakämmekkä (dactylorhiza latifolia) on harvinaisuus ja siten myös rauhoitettu. Ruotsiksi se on nimeltään Adam och Eva.

Touko- ja kesäkuussa punaisena tai keltaisena kukkivaa kasvia löytyy myös Ahvenanmaalla, mutta muualla maassamme se on harvinainen.

Matkalle monenlaisilla menopeleillä

Houtskäriin pääsee tietysti henkilöautolla. Matkan varrella on kolme lauttamatkaa: ensimmäinen Paraisilta Nauvoon, toinen Nauvosta Korppooseen ja kolmas Korppoosta Houtskäriin. Viimeisin lauttamatka kestää noin 40 minuuttia. Odotusajan voi viettää autossa tai matkustajatiloissa.

Olimme liikkeellä maanantaina puolenpäivän aikaan, ja pääsimme hyvin kaikille lautoille. Viikonloppuisin autot joutuvat jonottamaan, koska mökille menijöitä on paljon.

Houtskäriin pääsee myös ilman omaa autoa. Saaristobussin reittinä on Turku–Parainen–Nauvo–Korppoo–Houtskari linjoilla 901–904.

Houtskär on myös suosittu pyöräilijöiden ja moottoripyöräilijöiden retkikohde sekä veneilijöiden tukikohta. Näsbystä löytyy vierasvenesatama ravintoloineen, Näsby Gästhamn.

opastekyltti, Saariston Rengastie

Saariston Rengastie kulkee Houtskärin kautta.

Ladyt Saaristokoulun suojissa

Löysimme uuden paikan Luovien ladyjen viikolla Saaristokoulusta. Se tarjoaa Bed & Breakfast -majoitusta koulun tilavissa asuntoloissa 1–2 hengen huoneissa tai suuremmissa perhehuoneissa. Saaristokoulu on myös kurssi- ja majoituskeskus, jossa järjestetään myös leiri- ja rippikouluja sekä erilaisia kursseja. Tänä kesänä ja syksynä tarjolla on muun muassa sekatekniikkamaalauksen kursseja.

Valtasimme koko keltaisen talon, ns. tyttöjen talon. Alakerrassa on tilava luokkahuone, jota olemme käyttäneet muun muassa maalaustilana ja keittiökin on käytössämme. Rantasauna ja grilli lämpenee joka ilta.

Mukana on tusina naisia. Olemme tämän alkuviikon aikana ehtineet lepäämisen ja rentoutumisen lisäksi geokätköilemään, tutustumaan kirkonkylään, käymään urkukonsertissa, maalaamaan, lukemaan, valokuvamaan, joogaamaan, bloggaamaan sekä tekemään kanava- ja kontaktitöitä. Vielä on päiviä jäljellä.

Luovat ladyt saunovat joka ilta pari tuntia. Välillä voi vilvoitella terassilla tai uida meressä.

auringonlasku, meri

Laskevan aurinko sävyttää maiseman punaiseen.

Normaali