Hyviä valoja etsimässä Kökarissa

Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien perinteinen kevätretki suuntautui 18.‒20.5.2018 saaristoluontoon Kökariin.

Yhteysalus Skiftet kuljetti meidät Korppoosta Kökariin.

Matkaan lähdettiin Turusta muutamalla autolla. Korppoon Galtbyssä lastauduimme yhteysalus Skiftetiin. Matka Ahvenanmaan kohteeseemme kesti noin 2,5 tuntia.

Ruotsinkielinen Kökar on Suomen toiseksi pienin kunta, jossa on 232 asukasta. Sen pinta-ala on 2 165 km², josta vain 64 km² on maata ja loput sisävettä ja merta.

Majapaikkanamme oli idyllinen saaristohotelli Brudhäll Hotel & Restaurang, joka sijaitsee Karlbyn kylässä. Samaan kylään sijoittuu suuri osa Kökarin palveluista.

Kunta on tosin ollut ilman kauppaa muutamien kuukausien ajan, mutta rakenteilla on juhannuksena aukeava uusi valintamyymälä. Voi vain kuvitella, miten hankalaa on asua saaressa ja hankkia ruoat ja päivittäistavarat merimatkan takaa.

Brudhällin rannassa toimii myös vierasvenesatama. Sieltä pääsee lähtemään myös Källskärin retkille.

Brudhäll Hotel & Restaurang.

Brudhäll Hotel & Restaurang venesatamasta nähtynä.

Auringonlaskun ihailua kirkonmäeltä

Lauantaina majoittumisen jälkeen lähdimme Kökarin kirkolle Hamnöön saarelle. Pyhän Annan kirkko on vuonna 1784 valmistunut, pääosin harmaakivestä tehty torniton pitkäkirkko. Se on näkemisen arvoinen kuten myös kirkon takana olevat keskiajalta peräisin olevat, katetut fransiskaaniluostarin rauniot. Kirkon takana on iso kallio merimaisemineen.

Kökarin Pyhän Annan kirkko on rakennettu vanhan luostarikirkon raunioille.

Palasimme hotelliin illalliselle. Tarjolla oli alkuruokana siikatartar pohjanaan ahvenenmaalainen musta leipä, pääruokana voissa paistettua ahvenfilettä ja valkoviinikastiketta. Tyrnisorbet ja kahvi viimeistelivät aterian.

Illalla oli vielä aikaa valokuvaukselle. Ryhmä lähti uudestaan kirkonmäelle, jossa oli luvassa kuvakulmia saariston iltaan ja auringonlaskuun.

Nämä sängyt kutsuivat aikaisen aamuheräämisen vuoksi jo varhaisessa vaiheessa iltaa.

Kreivin saari Källskär

Lauantaiaamun ohjelmaan kuului retki Källskärin saareen, joka on Kökarin suosituimpia matkakohteita. Källskär on tunnettu vapaaherra, ”kreivi” Göran Åkerhielmin asumana saarena ja hänen itselleen luomana omalaatuisena maailmana rakennuksineen, vestoksineen, puutarhoineen ja satamineen.

Kuvausryhmä lähdössä päiväretkelle Källskäriin. Minä jäin rannalle ruikuttamaan kyynärsauvoineni. Saariretki olisi ollut hankala liikuntarajoitteiselle. Kuljin hotellin lähiympäristössä, nautin rauhallisesta maalaismaisemasta ja auringonpaisteesta.

Saarelle on myös tultu vuosisatojen ajan ihailemaan Källskärin kannua, joka on yksi Ahvenanmaan tärkeimmistä luonnonmuistomerkeistä. Se on noin neljän metrin korkuinen jääkauden kannun muotoon muovaama kivi, eräänlainen käänteinen hiidenkivi. Kannun näkee parhaiten veneestä.

Källskärin kannun muotoja ja värejä. Kuva: Risto Savolainen.

Viikonloppuun ajoittuivat brittien kuninkaalliset häät, jossa Meghan ja Harry saivat toisensa. Ja kyllä, oli meilläkin kisastudio kuohujuomineen.

Hotellin ystävällinen väki kantoi television yläkerrasta alakertaan hääkatsomoa varten.

Retkipäivän jälkeen maistui kananfilee rakuunakastikkeessa lohkoperunoiden kera. Jälkiruokana oli vadelmasorbet tai jäätelöä.

Illalla lähdimme vielä kuvailemaan. Olin mukana ryhmässä, joka ajeli katsomaan saaren toista reunaa. Maiseman ominaispiirteinä oli punainen maantie kivilajinaan Ahvenanmaan graniitti sekä katajat ja kivet. Pelloilla ja niityillä näimme useita kauriita hyppelemässä nopeaan tapaansa.

Karlbyn raittia venesatamasta hotellille päin.

Lähellä luontoa

Lainasin hiukan tätä terassia auringonottoon. Rauhaani häiritsi vain liian lähellä pörräävä ampiainen.

Luonto oli muutoinkin vahvava mukana koko viikonlopun ajan. Aurinkoinen sää sai meren saarineen kimmeltämään. Muutama käärmekin nähtiin, joista yksi ui hotellin rannassa. Källskärissä vilahti minkki. Punkit olivat mukana puheissa ja niistä tehtiin havaintojakin. Punkkisyyni taisi kuulua itse kunkin iltarutiiniin.

Linnuista nähtiin ainakin merikotka, mustakurkku-uikkuja, joutsenia ja tietysti lokkeja.

Keskusteluissa tuli esille, että ajan myötä ja ihmisten vanhetessa valokuvausretken luonne on muuttunut mukavuudenhaluisempaan suuntaan. Ennen suuri osa mukana olijoista olisi lähtenyt etsimään kuvattavaa hyvissä aamuvaloissa anivarhain. Nyt uni voitti ja kuvausajat olivat pääosin aamupäivällä ja illalla.

Kiitollisin mielin kotiin

Sunnuntaina nautittiin rauhassa aamupalaa Brudhällin monipuolisesta aamiaispöydästä. Osa lähti vielä ottamaan viimeisiä Kökar-kuvia. Yhdentoista jälkeen autot suuntaisivat lauttarantaan.

Jouduimme tovin odottelemaan, mutta sekin aika käytettiin joko merimaisemien tai lintujen kuvaukseen tai jutteluun pääkaupunkiseudulta tulleen toisen kuvaporukan kanssa ‒ sieltä löytyi tuttujakin.

Kotimatka kesti yhteysaluksella ja sitten autolla Korppoosta Turkuun muutamia tunteja. Tuliaisina lienee joitakin tuhansia kuvia Kökarin maisemista asukkeineen.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno retkikokemus upeassa säässä luonnonkauneuden keskellä hyvin palvelevassa hotellissa maukkaine aterioineen. Minne ensi vuonna lähdetään?

 

Jaa

Itsenäinen ja omintakeinen Ahvenanmaa – Meren kansan saaristo

”Olemme meren kansaa, tiemme on meri.”

Ahvenanmaa, noin 6 500 saaresta muodostuva itsehallintoalue Suomen ja Ruotsin välissä, on omaleimainen sekoitus eri kulttuureista. Se on tutustumisen arvoinen kohde, joka tarjoaa paljon nähtävää ja koettavaa eri-ikäisille vierailijoille. Pelkästään Maarianhaminasta löytyy paljon mielenkiintoista monen päivän ajaksi.

Saisiko olla kulttuuria, historiaa, urheilua ja ulkoilua, makuelämyksiä vai joutilasta kuljeskelua lehmusten reunustamilla kaduilla kauniita puutaloja ihaillen?

Kävelyretkiä kaupungilla

 Ahvenanmaan ainut kaupunki, Maarianhamina, tarjoaa miellyttävän ympäristön kaupungilla kuljeskeluun, flaneeraamiseen. Sitä harrastivat jo 1800-luvun loppupuolella kaupunkia asuttaneet herrasmiehet, joilla oli aamuvarhaisella tapana kuljeskella kaupungin kaduilla keskustellen ja filosofoiden. Seuruetta kutsuttiin nimellä Morgonkommittén.

Aamukävelijöihin kuului myös lyseonlehtori ja runoilija Georg Kåhre. Juuri hänen runokokoelmastaan Staden med de tusen lindarna – tuhansien lehmusten kaupunki – lienee Maarianhamina saanut lempinimensä.

Kaupungin selkeä ruutukaava-asemakaava on peräisin vuodelta 1855 ja sen piirsi arkkitehti G.T. von Chiewitz. Leveät lehmusten reunustamat kadut jakavat kaupungin neljään osaan. Väljyys on tarkoituksenmukaista – se on suunniteltu tulipalojen varalta.

Kävelyä voi harrastaa ihan satunnaisessa järjestyksessä kadulta toiselle. Näin jää eniten tilaa yllätyksille. Matkan varrella voi löytää vaikka mielenkiintoisen divarin tai putiikin, houkuttelevan kahvilan tai kauniita puutaloja.

Hilda Hongellin piirtämä talo osoitteessa Södra gatan 9.

Hildan puutalot

Vaaleankeltaisiksi, -harmaiksi, -sinisiksi ja vihreiksi maalattuja taloja somistavat kauniit pikkuruutuiset ikkunat, koristeelliset ikkunanpuitteet, tornit, erkkerit ja parvekkeet. Viehkeän ja menneen ajan nostalgiaa huokuvan tyylin takana on Hilda Hongell. Hän on Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Hilda piirsi yli sata rakennusta Maarianhaminaan. Eniten hän piirsi asuintaloja, mutta joukossa on muutamia julkisiakin rakennuksia. Hänen piirtämänsä talot ajoittuvat vuosiin 1889–1912.

Hilda noudatteli aluksi perinteistä ahvenanmaalaista kaupunginarkkitehtuuria, mutta kehitti tyyliään vähitellen uusgotiikkaan ja -renessanssiin sekä sveitsiläistyyliin ja loppupuolella myös jugendiin.

Kylpylä Marienbad – altaita sisällä ja ulkona

Puhdistautumista, vilvoitusta ja rentoutumista etsivät niin pienemmät kuin isommatkin perheenjäsenet löytävät sitä kylpylästä, Marienbadista. Kaupungin ylläpitämä kylpylä sijaitsee Slemmernin rannalla, pienen matkan päässä keskustasta.

Kylpylässä on kahdeksan 25-metrisen kuntouintiradan lisäksi terapia-allas lämpimine 30-asteisine vesineen, rentoutumisallas suihkutuksineen ja poreineen, pore- ja ulkoaltaat, vesiliukumäki ja mahdollisuus uida myös meressä. Tavallisen saunan lisäksi on valittavissa myös höyrysauna.

Kylpylästä löytyy myös hoitola perusteellisempaan rentoutumiseen kampaamoineen, hierojineen, kosmetologeineen ja kylpylähoitoineen. Ruokaa ja juomaakin on tarjolla.

Matkalla kylpylään voi poiketa Salt-nimiseen paikallisten taidekäsityöläisten myymälään. Sieltä löytyy muun muassa vaatteita ja sisustustekstiilejä, keramiikkaa, koruja ja kynttilöitä.

Nelimastoparkki Pommern

Maamerkkejä merenkulusta kiinnostuneille

”Olemme meren kansaa, tiemme on meri.
Elämme meren kera, merestä ja merellä.
Tiedämme että meri antaa ja ottaa, eristää ja yhdistää.
Meri on sekä menneisyydessämme
että tulevaisuudessamme.
Meri on tässä ja nyt.”

Teksti Maarianhaminan merimuseosta

Meri on ymmärrettävästi aina ollut ahvenanmaalaisten ympärillä ja elämää muovaavana tekijänä; ystävänä ja vihollisena. Merenkulkumuseon läheltä hiukan kaupunkiin päin löytyykin patsas, jonka graniittijalustaan on kaiverrettu lauseet Havets folk ja Vår väg är havet.

Ikiaikainen luokkaretkien kohde, museolaiva Pommern, on myös tutustumisen arvoinen paitsi nostalgisesti, myös ihan oman vaikuttavuutensa vuoksi. Tämä koko maailmassa ainoa alkuperäisessä asussaan säilytetty nelimastoparkki henkii mielenkiintoista merenkulun historiaa, josta maakravutkin voivat kiinnostua.

Pommern rakennettiin Glasgow’ssa Skotlannissa saksalaisvarustamolle. Se laskettiin vesille 1903. Se oli alkuperäiseltä nimeltään Mneme. Sen keulakuvassa on Mnemosyne, muistin jumalatar.

Alkuperäinen Pommernin keulakuva sijaitsee Merimuseossa, laivan keulassa on kopio.

Vuonna 1923 aluksen osti maarianhaminalainen laivanvarustaja Gustaf Eriksson. Pommernin ostajasta tuli myöhemmin maailman suurimman purjerahtilaivaston omistaja. Pommernilla purjehdittiin aina toisen maailmansodan puhkeamiseen, vuoteen 1939 saakka. Nelimastoparkki purjehti nk. vehnäreitillä Australian ja Englannin välillä.

Vuodesta 1957 lähtien Pommern on ollut ankkurissa museolaivana Maarianhaminan länsisatamassa sijaitsevan Ahvenanmaan merenkulkumuseon vierellä. Pommernia voi pitää upeana merenkulun ja koko Ahvenanmaan historian monumenttina.

Aluksen informatiiviset kyltit ja esineistö kertovat vuosisadan alun monesti merimiesten monesti varsin karusta elämästä. Vai mitä tuumit kokin päivästä? Se alkaa herätyksellä klo 2.30 ja kahdenkymmenen limpun leipomisella, jatkuu aamiaisen, lounaan ja päivällisen valmistamisella ja päättyy yömuonan tarjoiluun klo 20.00. Tämän jälkeen on vapaata – ellei perämies vihellä kolme kertaa pilliinsä – joka tarkoittaa ”Kaikki miehet kannelle!”, myös kokki.

Kokin ei passannut olla liian leveä, sillä hänen oma hyttinsä oli pieni kapeine sänkyineen. Pommernin ensimmäinen kokki oli nainen, vuonna 1876 syntynyt Wilhelmina Widbom, muut kokit olivat vuosien saatossa miehiä.

Serafina Wilhelmina ”Mimmi” Widbom oli aikanaan harvinainen naispuolinen ammattilaismerimies. Hän työskenteli kokkina ja stuerttina useilla laivanvarustaja Gustaf Eriksonin aluksilla 1900-luvun alkupuolella. Hän kiersi Kap Hornin kahdeksan kertaa. Viimeisen matkansa aktiivisena merimiehenä hän teki vuonna 1943.

Ahvenanmaalla omat postimerkit

Itsehallintoalue Ahvenanmaalla on tosiaan omat postimerkit, joista ensimmäiset julkaistiin maaliskuun 1. päivänä 1984. Vuosittain ilmestyy noin 15 postimerkkiä, jotka kuvaavat Ahvenanmaan luontoa, kulttuuria, historiaa, yhteiskuntaa ja itsehallintoa. Vuoden 2015 alkupuolen aiheina ovat muun muassa purjealukset Leo ja Lemland sekä kurjenkellot.

Merenkulkija Wilhelmina Widbom on nyt ajankohtainen, sillä hän koristaa vuoden 2015 Minun Ahvenanmaani -postimerkkiä. Aiheen, ahvenanmaalaisen naisen, valitsi presidentti Tarja Halonen. Postimerkki ilmestyy toukokuun 8. päivänä.

Kohteliaisuutta på svenska – myös liikenteessä

Satunnaisen matkailijan huomio kiinnittyi muutaman päivän matkan aikana muun muassa kieleen ja liikennekulttuuriin.

Ahvenanmaan ainut virallinen kieli on ruotsi. Kirjakaupoista saa hakemalla hakea suomenkielisiä lehtiä, kirjoja ja kortteja. Museoissa tekstit ovat yleensä ruotsiksi ja englanniksi – ja mahdollisesti myös suomeksi. Turistioppaita on hyvin ja runsaasti tarjolla turistineuvonnan lisäksi kaupoissa ja käyntikohteissa; edellä mainittujen kielten lisäksi myös saksaksi.

Helpoimmin selviää, jos osaa ilmaista itsensä ja lukea tekstejä paikallisella kielellä på svenska. Suomellakin selviää eikä ruotsia taitamattomankaan kannata jättää viehättävään paikkaan tutustumatta kielen vuoksi.

Sosiaalisuus on kehittyneempää kuin manner-Suomessa. Kaduilla saatetaan tervehtiä tuntematontakin ja kylpylän saunassa vaihdetaan kohteliaasti muutama sana.

Liikennekulttuurissa on huomattava ero ainakin verrattaessa mantereen suuriin kaupunkeihin. Maarianhaminalaiset autoilijat antavat jalankulkijan ylittää suojatien – he jäävät jopa odottamaan, että kävelijä astuisi suojatielle. Hämmästyttävää! Pyöräilijöitä oli myös liikkeellä, mutta he puolestaan eivät olleet vielä omaksuneet kypärän käyttöä.

Blogin seuraavina aiheina ovat Hilda Hongellin puutalot ja Merimuseo.