Tukholma on jäänyt harvoin käydyksi paikaksi, mutta elokuun puolivälissä sain tutustua siihen parin päivän verran. Nähtävyyksiä en tutkinut, vaan luotin lähellä oleviin kohteisiin, flaneeraukseen ja sattumaan.
Näin jälkeenpäin on vaikea ymmärtää, miksi en ole käynyt enemmän Tukholmassa. Sehän olisi kätevästi saavutettavissa ilman lentämistä lahden toisella puolella. Kotikaupungistani Turusta Tukholmaan pääsee kahdella laivayhtiöllä kahdesti päivässä, aamu- ja iltalähdöillä.
En edes muista, milloin olen viimeksi vieraillut läntisen naapurimaan pääkaupungissa. Hyvin lähellä käynti oli kesällä 2016, jolloin Tukholmassa järjestettiin matkabloggaajien ja muiden sisällöntuottajien sekä matkailualan ammattilaisten TBEX-organisaation konferenssi. Epäonnekseni sain tiedon tuosta tilaisuudesta melko myöhäisessä vaiheessa, enkä onnistunut enää toteuttamaa matkaa.
Satuin viime keväänä huomaamaan jollain somekanavalla, että Tukholmassa järjestetään The Stockholm Writers Festival 18.–20.8.2023. Kirjoittamisesta kiinnostuneena ilmoittauduin sinne ja sain matkalle lähdön onnistumaan pienistä hankaluuksista huolimatta.
Suurin osa viikonlopusta meni tietysti kirjoittajafestivaalin ohjelmaan osallistumiseen, joten kaupunkiin tutustuminen jäi vähäiseksi. Se, mitä ehdin näkemään ja kokemaan, vakuutti siitä, että palaan joskus paremmalla ajalla.
Kävellen ehtii huomaamaan kiinnostavia kohteita
Viking Linen Grace kuljetti minut Turusta Tukholmaan. Hiukan pohdin, kuinka osaan kulkea kaupungilla ja löydänkö hyvin hotellini ja tapahtumapaikan Suomen Tukholman-instituutin. Olin onneksi varannut kuljetuksen satamasta Cityterminaleniin, linja-autoterminaaliin Norrmalmin kaupunginosassa.
Kävelin sieltä kohti Hotel Kung Carl -majapaikkaani. Hotellinvalintani oli yhdistelmä sijaintia ja hintaa; sieltä oli lyhyt matka festivaalipaikalle ja Viking Linen hotellipaketti laivamatkoineen ja yöpymisineen oli suhteellisen edullinen.
Reitti oli onneksi helppo, ensin Vasagatania ja sitten Kungsgatania. Hyvänä apuna oli Otavan Karttaopas Tukholma, josta sai avautumaan kätevänkokoisen kartan, välillä turvauduin puhelimen Google Mapsiin. Turhaan olin siis asiaa aprikoinut.
Kun matkan päätarkoituksena oli osallistua koko viikonlopun kestävään tapahtumaan, en yrittänytkään haalia päiviini ns. pakollisia nähtävyyksiä. Suunnittelin käyväni vain matkan varrella tai lähellä hotellia olevissa paikoissa. Sellaisiksi osoittautuivat Hötorget, Konserthuset, Adlibriksen kirjakauppa sekä Kungliga biblioteket. Tulin kulkeneeksi myös muun muassa Drottningsgatanilla ja Birger Jarlsgatanilla
ja kaikin puolin toimiva majoituspaikka.
Kaunis konserttitalo
Kungsgatanilla vastaan tuli Konserthuset, jonka ulkomainokset kehottivat ”tule sisään kokemaan kaunis sisustus ja ainutlaatuiset taideaarteet Tukholman konserttitalossa, joka on yksi Ruotsin suurista arkkitehtuurin mestariteoksista.” Noudatin kutsua.
Konserttitalossa järjestetään myös erilaisia opastettuja kierroksia, mutta sellaiseen en nyt osallistunut, vaan kuljeskelin talossa itsekseni, tutustuin valokuvanäyttelyyn ja ihastelin tosiaan sisustuksen yksityiskohtia: patsaita, valaisimia ja koristeltuja kattoja.
Vuosina 1924–1926 rakennettu konserttitalo edustaa ruotsalaistan 1920-luvun klassismia ja sen idea sisustusta myöten tulee antiikin Kreikasta ja klassisesta musiikista. Kuvanveistäjä Carl Milles on luonut talon veistokset, kuten myös talon ulkopuolella olevan Orpheus-patsaan; Nils ja Robert Nilssonin käsialaa ovat säveltäjien muotokuvat ja stuccoreliefit, joita on kattoja myöten. Robert Hult on suunnitellut valaisimet, Carl Malmsten kalusteet ja Elsa Gulberg seinävaatteet.
Esillä oli myös kiinalaissyntyisen Yanan Lin valokuvanäyttely. Hän kuvasi konserttitalon elämää vuodesta 2019 alkaen, myös koronavuosien aikana. Hänen näyttelynsä nimi on Det röda hjärtat. Se tulee talon arkkitehdin Ivar Tengbomin konserttitalon visiolleen antamasta nimestä.
Yanan Li on opiskelut kotimaassaan alun perin elokuva-alaa, kunnes kiinnostui valokuvauksesta. Ingmar Bergmanin tuotanto sytytti hänen kiinnostuksensa Ruotsiin, jossa hän on opiskelut ja asunut vuodesta 2000 alkaen. Li on kuvannut muun muassa konserttitalon elämää, kuninkaallisen filharmonisen orkesteria, kuninkaallista perhettä ja Nobel-palkintoon liittyviä organisaatioita ja tilaisuuksia.
jolla Yanan Li kertoi näyttelyyn liittyvästä työstään.
Konserthuset on paikka, jossa järjestetään fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden ja taloustieteen Nobel-palkintojen jakotilaisuus 10. joulukuuta ja vuodesta 1926 lähtien se on pidetty Tukholman konserttitalossa.
Maksuttoman valokuvanäyttelyn lisäksi vierailulla sai nauttia myös nuorten muusikkojen konsertista. Duo Love ja Junia eli Love Herrdahl ja Junia Sjögren esittivät ooppera-aarioita ja liedejä.
Tuoretta tavaraa torilta ja kauppahallista
Hötorget ja Hötorgshallen tarjosivat visuaalisia ja kulinaarisia nautintoja. Torilla myytiin kukkia ja elintarvikkeita, mutta yllättävästi myös matkalaukkuja.
Kauppahallin kerrotaan olevan Ruotsin suurin ruokatori ja kauppahalli, jossa on yhteensä 32 myyjää tai ravintolaa. Tiskeillä oli tarjolla muun muassa kuivattuja marjoja, pähkinöitä, oliiveja sekä kaloja ja muita mereneläviä.
joka ei liene aivan ravitsemussuositusten mukainen.
Kirjakauppoja ja Kuninkaallinen kirjasto
Adlibris on nimeltään tuttu kirjojen verkkokauppa – josta en ole tosin ostanut koskaan mitään – mutta en tiennyt, että sillä on myös kivijalkaliike. Se löytyi matkani varrelta osoitteesta Kungsgatan 15, toinen liike on Göteborgissa. Kirjojen lisäksi myynnissä on myös lankoja, leluja, askartelutarvikkeita, pelejä ja taidetarvikkeita. Huomioni kiinnittyi erityisesti lankoihin, joita näytti olevan hyvät valikoimat.
Kirjoja Adlibriksestä löytyi ruotsin lisäksi englanniksi, ja löysinkin yhden mielenkiintoisen lahjakirjan. Matkoilla kirjakaupat ovat aina mielenkiintoisia kohteita ja olin ilahtunut tästä löydöstäni.
Toisen löytämäni kirjakauppa oli Drottninggatans Bok & Bild, mutta se oli valikoimiltaan aika niukka ja jotenkin vanhanaikainen.
Drottningsgatan oli kävelykatu, jota reunustivat monien tunnettujen brändien liikkeet, jotka eivät nyt tällä kertaa kutsuneet luokseen.
Tapahtumapaikkana Suomen Tukholman-instituutti
Viikonlopun festivaalipaikkana oli Suomen Tukholman-instituutti osoitteessa Snickarbacken 2–4, joka on Birger Jarlsgatan 35:n kohdalla. Instituutti sijaitsee vankassa kivitalossa. Se rakennettiin vuonna 1896 KFUM:lle (NMKY:lle). Vuonna 1970 talon osti Stiftelsen Finlands Hus, josta muodostui vuonna 1995 Stiftelsen Finlands Kulturinstitut i Sverige, joka on instituutin taustasäätiö.
Kiinteistössä on kuusi kerrosta, joista kaksi on maanpinnan alapuolella. Talossa on Suomen instituutin toimitilat, kirjasto, lukusali, näyttelytila, talvipuutarha ja sauna. Myös Tukholman Suomalainen Seura toimii talossa.
Suomen Tukholman-instituutilla on vilkasta ja monipuolista ohjelmaa, ja sen tavoitteena on luoda kohtaamisia ruotsalaisen ja suomalaisen kulttuurielämän välille.
Birger Jarlsgatanin toisella puolella aukeaa Humlegården-puisto, jonka etualalla on iso kivirakennus. Kävin tutustumassa siihen, kun huomasin sen olevan Kuninkaallinen kirjasto, Kungliga biblioteket, joka on Ruotsin kansalliskirjasto.
Vuonna 1877 käyttöön vihityn Kuninkaallisen kirjaston vaikuttavin osa oli iso ja koristeellinen Suuri lukusali (Stora läsesalen), joka on tarkoitettu kirjaston kokoelmiin kuuluvien aineistojen tutkimiseen. Sen koristeellinen katto kohoaa korkeuteen ja salista nousee vihreitä pylväitä kullattuine kapiteeleineen eli pylväänpäineen. Vihreän ja kullan lisäksi väreinä ovat valkoinen, sininen ja okra. Salia kiertävät kolmessa kerroksessa kirjahyllyt, joissa osassa on vanhoja, nahkaselkäisiä kirjoja.
Tutkijoille on vielä erikseen oma lukusalinsa. Omia kirjoja voi lukea muualla kirjaston alueella ja kirjaston käyttäjille on varattu myös tila omien eväiden syömiseen ja kahviokin löytyy. Kirjastoa on kuuden kerroksen verran, ja kävin vain pohjakerroksen tiloissa.
Aineiston voi laittaa talteen lukittavaan lokeroon.
Puisto kirjaston ympärillä on suomeksi humalapuutarha, jonka kerrotaan saaneen nimensä Kustaa II Aadolfin mukaan. Kuningas oli oluen ystävä, ja hän istutti tälle paikalle humalaviljelmiä, siitä nimi puistolle. Humlegården on suosittu piknikpuisto, josta löytyy myös modernin kasvitieteen isän Carl von Linnén patsas vuodelta 1885.
Oluella Dramatenin parvekkeella
Lauantai-iltana kirjoittajafestivaalin porukka lähti pubiin, mutta pitkän päivän rasitukset kallistivat ajatukseni rauhalliseen iltaan hotellihuoneessa. No, en malttanut kuitenkaan jäädä sisätiloihin, vaan päätin tehdä pienen kävelyretken pitkin Biblioteksgatania Berzeliuksenpuiston kautta Hamngatanin, Strandgatanin ja Birger Jarlsgatanin risteykseen. Sieltä löytyi komean näköinen iso rakennus, joka on Dramaten eli Kungliga Dramatiska Teatern. Sen edustalla oli kaivinkoneita ja muita työkoneita, jonkinlainen piha-alueen remontti oli käynnissä.
Näin terassiravintolan palveluja mainostavan kyltin, ja tunsin itseni heti janoiseksi. Pääsin kulkemaan punaista mattoa pitkin rakennuksen toisessa kerroksessa olevalle kukin ja valkoisin auringonvarjoin koristellulle terassille tiukkasävyisen vartijan ohjeiden mukaan.
Tilasin ruotsalaisen Åbro Bryggerin Arton 56 -lagerin. Olut on panimon juhlaolut vuodelta 2006, jolloin Åbro Bryggeri täytti 150 vuotta. Nautin oluestani, vieressä olevan seurueen tarkkailusta ja edessä aukeavien maisemien ja liikenteen havainnoinnista.
Lauantai-illan huumaa
Kaupungilla oli paljon ihmisiä liikkeellä ja tuli mieleen ajatus, että Tukholma oli tuolloin iso huvipuisto. Ihmisiä kulki yksittäin, kaksittain ja isoissa porukoissa. Yksi ryhmä vietti jonkun syntymäpäiviä tai häitä ja pukeutumisen teemaväreinä olivat kulta ja hopea.
Menoa ei hillinnyt sekään, että tuloiltanani Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo oli nostanut terroriuhka-arvionsa tasolta kolme tasolle neljä. Arvio oli muuttunut etenkin ääri-islamilaisen terroriuhkan vuoksi. Asiasta kertoo ulkoministeriö matkustustiedotteessa.
Kirjastossa esillä olleiden lehtien uutisissa tuli esiin näkemys siitä, että normaali elämä jatkuu, eikä pelolle anneta valtaa. No, lauantai-illan riennot jatkuivatkin joillakin aamukuuteen; kadulta kuului silloin vielä elämää, kunnes seitsemältä äänessä olivatkin jo kadunlakaisukoneet.
Sunnuntaina vain pikaisesti kotimatkalle
Sunnuntaina festivaaliohjelma jatkui viiteen saakka. Joudin lähtemään melko vilkkaasti hakeakseni laukkuni hotellista ja kulkeakseni taas tuttua reittiä pitkin Kungsgatania ja Vasagatania pitkin Cityterminaleniin, josta Viking Linen bussi kuljetti satamaan ja kotimatkalle.
Nyt laivana oli M/S Viking Glory. En jäänyt katsomaan illan ohjelmaa, vaan asetuin hyttiini levolle. Maanantaiaamuna oli paluu arkeen ja töihin – monta kokemusta ja muistoa rikkaampana.
Lue myös:
Parasta lähteä nyt 