Kävin viime kesänä ensimmäistä kertaa Renault-harrastajien kesätapaamisessa. Se sujui autoihin tutustuen ja niitä kuvaten sekä omistajien kanssa keskustellen. Vielä en saanut ratkaistua näiden ranskalaisautojen salaisuutta ja vetovoiman syytä. Pitänee osallistua toistekin.
Parisuhteelle on kuulemma eduksi, jos puolisoilla on yhteisiä harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita. Niinpä tarjouduin heinäkuun lopussa aviomieheni mukaan 38. Grand Tour de Renault -tapahtumaan Ruissaloon. Hän taisi yllättyä ehdotuksestani, sillä aikaisemmin hän on tehnyt visiittejä vastaaviin tapahtumiin joko yksin tai lastemme kanssa. Turkulaisina meidän oli helppoa pistäytyä paikalla parin tunnin ajan.
Olin saanut heinäkuun alussa tuntumaa kokoontumisajoihin Ruukki Picnic -harrasteajoneuvotapahtumassa Strömforsissa, jossa vietin lomaviikkoa. Siellä oli esillä amerikanrautoja, jotka pröystäilevine muotoineen ovat hyvinkin kuvauksellisia.
Lisäväriä tapahtumaan toivat omistajat, joista osa oli pukeutunut näyttävästi 1950-luvun tyyliin. Musiikki soi ja markkinatunnelma oli kesäisen iloinen.
Lapsiperheen menopelejä
En ole millään muotoa autonainen; nuoruudessa hankittu ajokorttikin on ruostunut ja tyydyn olemaan Renault Scenicissämme pelkääjän paikalla. En juurikaan kiinnitä autoihin huomiota, ja olen aivan pihalla, kun siippa mainitsee naapureita käyttäen tuntomerkkeinä heidän autojaan.
Viisihenkiseksi vuosien aikana laajentunut perheemme on ajellut Renaulteilla 1990-luvun alkupuolelta asti. En edes muista meillä olleita malleja: Renault 12, Renault 21, Laguna, Kangoo ja Scenic – nämä piti kysellä aviomieheltä.
Mistä sitten Renaultit ovat päätyneet perheellemme? Sukulaiset eivät ole olleet kovin kannustavia. Jo edesmennyt isäni sanoi vävylleen Renault-hankinnasta kuultuaan: ”Olisit hankkinut auton.” Eräs toinen sukulainen kommentoi, että ”Renuissa on pellit kuin pierunkuorta.”
Renault Mon Amour
Ruissalon Kylpylän parkkipaikan vieressä olevalla hiekkakentällä oli Renault-kansaa mukanaan vanhoja ja uudempia malleja. Monilla oli päällään harrastuksesta kertova merkkipaita ja yksi mies tunnusti julkisesti Renu-rakkauttaan Renault Mon Amour -paidallaan.
Muutamilla oli myyntipöytiä, jokunen autokin oli myynnissä ja omistajat kiertelivät katsomassa hengenheimolaistensa ajopelejä. Hyvässä maalissa kiiltelevät viimeisen päälle laitetut yksilöt keräsivät ympärilleen ihailijoita.
Yksi näistä oli mintunvärinen Estafette-pakettiauto, josta oli tehty ilmeisesti matkailuauto. Myös valkoinen Alpine, limenvihreä Renault 8S sekä kirkkaanpunainen Dauphine olivat hienoja yksilöitä. Menneiden vuosien autot ovat paljon persoonallisempia kuin nykymallit, joita en kyllä erota toisistaan.
On kiinnostavaa pohtia, miten ihminen leimautuu joihinkin esineisiin, harrastuksiin tai ilmiöihin. Joistakin tulee Renault-keräilijöitä autoista kaikenlaiseen brändiin liittyvään tavaraan. Jotkut keräilevät traktoreita ja perämoottoreita, toiset hajuvesipulloja, exlibriksiä tai Muumi-mukeja. Jollain tavalla nuo omaksi valikoituneet esineet koskettavat joitakin syvimpiä tuntoja.
Renuista riittää tarinoita
Kyselin kaikenlaista ihan Renu-ummikkona ja kuulin mielenkiintoisia tarinoita tämän harrastuksen parista. Moni lienee saanut virikkeitä jo lapsuudessa; vanhemmat ovat olleet Renaultin omistajia ja seuraavan sukupolven on helppoa hankkia tuttu automerkki.
Kuulin sellaisenkin tarinan, jossa Renun kertaalleen myynyt osti sen takaisin. Autolla taisi olla enemmän muisto- kuin käyttöarvoa, mutta niin se vain oli tässä kesätapaamisessa ihan priimakunnossa ihasteltavana.
Matkabloggaajana iskin silmäni heti kahteen autoon, siniseen Renault 8 Gordiniin ja keltaiseen Renault 8S:ään, joista toisen ikkunassa kerrottiin autojen matkanneen Euroopassa kesäkuun alussa yli 5 400 kilometriä ja käyneen neljä Sinisorsa Racing Team -kyytiläistä mukanaan yli kymmenessä maassa. Oli varmaan mielenkiintoinen reissu.
Tällaisissa tapahtumissa parasta lienee kuitenkin ihmisten kohtaaminen. Se on helppoa, koska kesäpäiville osallistujat ja muuten vain autoja katsomaan tulleet ovat jo valmiiksi virittäytyneet samalle aaltopituudelle. Heti löytyy ainakin yksi antoisa ja turvallinen keskustelun aihe: Renault Mon Amour. Samaa olen kokenut matkabloggaajien kansainvälisissä konferensseissa: on helppo ottaa kontaktia ja vaihtaa ajatuksia.
Tapaaminen Tanskassa?
Pitäisikö olla huolissaan? Tämä oli kuukauden sisällä jo toinen autotapahtumani. Joskus voisi olla mukavaa lähteä johonkin alan kansainväliseen tapahtumaan, harrastajia kun on ainakin ympäri Eurooppaa. Sellaiseen mieheni ei ole vielä tullut lähteneeksi. Reissussa yhdistyisivät matkabloggaajan kiinnostus uusiin paikkoihin ja mieheni Renault-harrastus. Ensi vuonna 2023 järjestyksessä on jo 30. pohjoismainen tapaaminen joissain Tanskanmaalla.
Tämä juttu julkaistaan myös piakkoin ilmestyvässä Renaultist 2/2022 -lehdessä.
Parasta lähteä nyt 
Heh, enpä ollut tällaisesta tapaamisesta edes kuullut. Nyt kun oikein yritän miettiä, niin enpä taida ikinä olla edes ajanut Renaultia. Itse en identifioidu mihinkään tiettyyn merkkiin kovin vahvasti, ja toistaiseksi aina on merkki vaihtunut, kun auto on vaihtunut.
TykkääTykkää
Juu, tämä taitaa olla vian Renault-harrastajien tiedossa. Tosin Turun Sanomat teki kokosivun jutun ennen tapahtumaa.
Meilläkin on ollut muun muassa ainakin kaksi kuplavolkkaria, Saab 69, Talbot Horizon, mutta niiden jälkeen kaikki ovat tainneet olla järjestöön Renaulteja.
TykkääTykkää