K niin kuin kuva – helmikuun kuvahaaste II

Jatkan nyt Kristiina K. -blogia pitävän Kristiinan kuvahaastetta helmikuulle.

Kristiina K. antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Hän ohjeisti, että kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja.

Aiheina ovat nyt:

6. Kirjava

7. Kudin

8. Kamera

9. Komea

10. Kahvi

11. Kurkku

12. Koristeellinen

Kirjava

Luova lady huovuttaa Toivonniemessä, Ruissalossa.

Tämänkertaiset aiheet ovat haastavia, kun yritän löytää kuvat omista otoksistani. Kirjavan osalta päädyin tähän Luovien ladyjen viikolta otettuun kuvaan, vaikka sellainen oli jo ensimmäisessäkin osiossa.

Yhtenä kesänä ladyt olivat kiinnostuneita huovutuksesta, ja viikon aikana syntyi pieniä huopaotuksia, laudeliinoja ja muita tuotteita. Tässä kuvassa on iloista kesätunnelmaa ja värien kirjavuutta.

Kudin

Villasukat odottavat pääsyä pukinkonttiin Cafe Qwenselissä.

En kudo itse, joten kutimia ei ole ollut lähistöllä kuvattavaksi. Tarkalleen aiheen mukaista kuvaa en löytänyt kuvistani, mutta kutimilta valmistuneita tuotteita oli näytillä ja tarjolla joulun alla muutama vuosi sitten turkulaisessa, tunnelmallisessa 1700-luvun miljöössä toimivassa kahvilassa Apteekkimuseon naapurissa eli Cafe Qwenselissä.

Kahvilan löytää Aurajoen rantamilta osoitteesta Läntinen Rantakatu 13 B, Turku. Siellä voi nauttia muuan muassa paikan päällä valmistettuja perinteisiä leivonnaisia sekä Afternoon Tea -tarjoiluja.

Kamera

Paparazzi-näyttely Loviisan museossa.

Kamerakuvia olisi löytynyt runsaastikin, mutta tämä on mielenkiintoisin. Se on peräisin Loviisan kaupungin museossa olleesta mielenkiintoisesta näyttelystä vuoden 2021 syksyllä. Se kertoi loviisalaisesta Aatos Åkerblomista ja hänen 1960- ja 1970-luvun valokuvistaan.

Näyttelyssä kerrottiin, että omalaatuinen kuvaaja Aatos Åkerblom (1916–1997) oli kuin paparazzi. Hänen toimintaansa kuvataan näin: ”Hän dokumentoi tiloja, joita kukaan muu ei ollut keksinyt valokuvata. Hän pääsi kameroineen kaikkialle ja oli aina valmiina nappaamaan kuvan ennen kuin hetki oli ohi.”

Komea

Lupiineja Kurejoella, Alajärvellä.

Komea oli näistä K-sanoista vaikein. Olen muistelevani, että synnyinseutuuni Etelä-Pohjanmaahan liittyisi jokin sananlasku, jossa käytetään komeaa, mutta en sellaista nyt löytänyt – se olisi voinut johdattaa sopivaan kuvaan.

Jotenkin päädyin sitten lupiiniin, joka on oikealta nimeltään komealupiini (Lupinus polyphyllus). Tämä Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva myrkyllinen kasvi on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Harmi, sillä onhan tämä ihan värikäs ja komea kasvi kesä-heinäkuisilla kukinnoillaan.

Kahvi

Tuhannen Tuskan Kahvilan kaunis kahvi- ja kakkutarjoilu.

Kahvikuviakin olisi löytynyt useampia, mutta valitsin koristeellisimman kuvan. Se on otettu viime kesänä Tuhannen tuskan kahvilassa Loviisassa. Se sijaitsee paikassa, jossa kieltolain aikaan toimi salakapakka; osoite on Liisantalo, Poikkikatu, Loviisa. Kävimme siellä viime heinäkuussa eräällä Luovien ladyjen päiväretkistä.

Kahvila on sisältä viihtyisä, mutta ulkonakin kelpaa istuskella kauniina kesäpäivänä. Kahvi tarjoillaan kauniista kupeista ja kakku on maistuvaa.

Kurkku

Tämä Alan´s Cafen tarjoilu taisi korvata lounaan eräällä Hangon reissullani.

Kurkusta en löytänyt kuvaa kokonaisena. Tässä tuota mainiota salaattiainesta tarjoillaan piirakan kyljessä. Jälkiruokana on kakkupala.

Paikkana on vanhasta puutalosta löytyvä Alan´s Cafe Hangossa, osoitteessa Raatihuoneentori 4. Saman katon alla on kahvila, käsityöläisten puoti sekä second hand -liike Ditt & Datt sekä antikvariaatti. Käyn siellä aina Hangon reissuillani, jos vain mahdollista.

Koristeellinen

Saimme Instagram-hullutteluumme paikallista vahvistusta.

Tämä puna-viherkuvioinen huivi on mielestäni koristeellinen. Huivi liittyy TBEX-matkabloggaajien Ostravassa Tšekissä vuonna 2018 pidettyyn konferenssiin ja sen jälkeiseen tutustumismatkaan, johon osallistui kymmenkunta bloggaajaa. Retkeilimme kolmen päivän aikana Olomoucin alueella, muun muassa Jeseníkissä.

Tämä koristeellinen huivi sekä olkihattu kiersivät jokaisen harteilla ja päässä ja otimme Instagram-poseerauksia parodioivia kuvia. Koristeellisuutta markkeeraavassa kuvassa ei ole kuitenkaan kukaan seurueestamme, vaan kansanedustajana ja pormestarinakin toiminut herra, joka oli mukana seurueessamme Jeseníkissä.

Kuvauspaikka on kukkulalla, jonka alapuolella oleva Priessnitz-kylpylä tunnetaan yhteydestään Vincent Priessnitziin, joka oli vesiterapian varhainen kannattaja ja maailman ensimmäisen modernin vesiterapeuttisen instituutin perustaja.

Huh, selvisinpä omilla kuvillani, joskin lavealla tulkinnalla. Saas nähdä kuinka käy seuraavan erän kanssa.

Lue myös:

K niin kuin kuva – helmikuun kuvahaaste I

Luovat ladyt Ruissalossa

Loviisan paparazzi Aatos Åkerblom

Flaneerausta pitsihuviloiden vaiheilla

Olomouc ‒ kaupunkien kaunotar

Ostrava!!!

Miten ennen tehtiin paperia?

Tšekkiläisessä Velké Losinyn paperimuseossa saa tuntumaa siihen, kuinka paperia tehtiin aikoinaan. Ei ollut suuria paperitehtaita automatisoituine laitteineen, vaan paperi syntyi suurelta osin käsityönä. Entä miten lumppu ja ampiaiset liittyvät paperiin?

Kun ei voi matkustaa, pitänee muistella vanhoja matkoja. Niistä riittää vielä materiaalia niin muistojen kuin kuvienkin muodossa. Yli kahden vuoden takaiselta Tšekin matkaltani kerron nyt Velké Losinyn paperimuseosta.

Se, miten päädyin siellä käymään, on parin mutkan takana. Osallistuin TBEX-bloggaajien konferenssiin Ostravassa 26.–28.7.2018. TBEX on matkabloggaajien ja -toimittajien, sosiaalisen median sisällöntuottajien sekä matkailuyritysten maailman laajin konferenssi- ja verkostoitumistilaisuus.

Konferenssin jälkeen osa bloggaajista pääsi hakemuksen perusteella niin sanotuille FAM-retkille eli tutustumismatkoille, joiden yhteydessä jokin alue tai yritys esittelee toimintaansa ja palvelujaan kohderyhmälle, tässä tapauksessa matkabloggaajille.

Osallistuin neljän päivän matkaan, jossa tutustuttiin Olomouc-nimiseen kaupunkiin ympäristöineen. Matkaohjelmassa mainittu Velké Losinyn paperimuseo oli yksi syy valita juuri tämä retki. Pidän paperista sen monissa muodoissa ja halusin päästä näkemään paperintekoa ja sen historiaa.

Hiukan paperin historiasta

Hyvin arkiseksi materiaaliksi mieltämällämme paperilla on takanaan tuhansien vuosien mielenkiintoinen historia. Sitä on tarvittu viestien välitykseen, tiedon tallentamiseen ja välittämiseen.

Paperin edeltäjiä ovat olleet muun muassa kivet, luut, savitaulut, puunkuoret ja -lehdet, eläinten nahat, messinki, pronssi, kupari ja lyijy, kankaat ja kangasmaiset valmisteet, puu, puiden lehdet, puunkaarna, pergamentti ja vellumi, vahataulut, mayojen huun- ja amatl-paperit, tapa-paperi Tyynenmeren alueella sekä riisipaperi. Paperille nimensä antaneen papyruksen historia ulottuu lähes 5 000 vuoden taakse Egyptissä.

Paperin keksijänä pidetään yleisesti kiinalaista virkamiestä Ts`ai Lunia, joka teki paperia vuonna 105 puun kuoresta, hampusta, kankaista ja kalaverkoista. Sittemmin paperin alkuperä on ajoitettu jo ennen ajanlaskumme alkua.

Arabit kuljettivat paperintaidon Aasiasta länteen. He valmistivat paperia pellava- ja hamppukangasjätteestä. Se leikattiin ja upotettiin veteen, annettiin fermentoitua eli mädäntyä kuitujen pehmentämiseksi, hienonnettiin ja valmistettiin paperiksi. Menetelmä levisi ensin Espanjaan 1100-luvulla, sitten muihin Euroopan maihin ja Pohjoismaihin 1600-luvun puolivälissä.

Paperin historiasta ei puutu karmeita vaiheita. Espanjassa käytettiin noin 5–7-vuotiaita lapsia lumppujen pesijöinä. Heidät kannettiin pesualtaisiin, joiden vesi oli 3–5-asteista. Lapset talloivat lumppuja, kunnes kohmettuivat. Sitten heidät nostettiin altaasta ja virvoitettiin väkevällä viinalla ja tarmokkaalla hieronnalla.

Toinen raadollinen esimerkki sijoittuu Napoleonin sotien aikaan 1800-luvulla sekä Gettysburgin taisteluun Yhdysvaltojen sisällyssodassa heinäkuussa 1863. Kiertelevät lumppurit keräsivät kaatuneiden sotilaiden verentahrimat univormut ja myivät saaliinsa raaka-aineeksi paperimyllyyn.

1800-luvulla luovuttiin lumpun käytöstä, kun uudeksi materiaaliksi keksittiin ottaa puumassa. Keksinnön isänä voidaan pitää ranskalaista luonnontieteilijää René Antoine Ferchault de Réaumuria, joka oli tehnyt tutkimuksia ampiaisten valmistamasta paperimaisesta pesänrakennusaineesta. Nuori kuningatar sekoittaa kuivasta puusta irti jyrsimiään hitusia omaan sylkeensä ja valmistaa harmaata paperia muistuttavaa materiaalia. Tutkija esitti tutkimuksensa Ranskan kuninkaalliselle akatemialle vuonna 1719. Puumassaan siirtyminen jäi kuitenkin seuraavalle vuosisadalle.

Suomalainen paperin historia paikantuu silloiseen pääkaupunkiin Turkuun ja sen piispaan Johannes Gezelius vanhempaan. Hän perusti Pohjan pitäjän Tomasbölen kylään Suomen ensimmäisen paperimyllyn. Se toimi vuosina 1667–1713. Turkulainen kauppias Jacob Bremer puolestaan perusti Auran pitäjään vuosina 1764–1820 toimineen Järvenojan paperitehtaan. Tampere sai oman paperitehtaansa Suomessa 1840-luvulla.

Ostravasta Olomouciin ja Velké Losinyyn

Ostrava on Tšekin kolmanneksi suurin kaupunki ja se sijaitsee maan itäosassa lähellä Puolan rajaa. Prahasta Ostravaan on noin kolmen tunnin junamatka. Kaupunki ympäristöineen on raskaan metalliteollisuuden keskus ja entistä hiilikaivosaluetta, joka pyrkii uusiutumaan.

Olomouc sijaitsee noin 94 kilometrin päässä Ostravasta länteen ja Velké Losiny puolestaan 68 kilometriä Olomoucista pohjoiseen.

Velké Losinyssä on noin 2 500 asukasta ja paperimyllyn lisäksi sen nähtävyyksiä ja matkailijoiden suosimia kohteita ovat 1500-luvun lopulla rakennettu linna sekä Termální lázně Velké Losiny -kylpylä (Thermal Spa Velké Losiny).

Velké Losinyssä paperia vuodesta 1596

Velké Losinyn paperimylly on ainutlaatuinen Euroopankin mittakaavassa. Siellä on tehty paperia vuodesta 1596, siis yli neljänsadan vuoden ajan. Vanhimpana todisteena paperimyllyn toiminnasta on säilynyt vesileimallista paperia.

Velké Losinyssä tehdään yhä vieläkin paperia kuten satojen vuosien aikana. Nyt siellä voi sekä tutustua paperin historiaan että seurata paperinvalmistusta. Paperin raaka-aineina voidaan käyttää erilaisia kuituja. Velké Losinyn paperimuseossa Tšekissä on esillä ainakin puuvillaa.

Puuvillasta voi tehdä paperia.

Massa-altaassa on valmista seosta, josta muotoutuu monien työvaiheiden jälkeen paperia.

Viiroja omilla hyllyillään.

Tällä viiralla saadaan vesileimallista paperia.

Paperintekijän tärkein työväline on viira, joka on arkkien valmistuksessa käytettävä kudottu tai punottu siivilämäinen taso, jolle paperikuidut nostetaan ja jonka läpi paperimassan sisältämä vesi siivilöityy. Varhaisessa vaiheessa verkko on ollut kangasta tai kaislaa. Sittemmin kehikko on ollut puuta ja verkko metallia; käytössä jo 1200-luvun Espanjassa ja Italiassa.

Paperimyllyn saleissa oli nähtävillä paperimassasammioita, paperikoneita, paperiarkkien kuivumista ja lajittelua sekä valmiita tuotteita.

Prässillä suoristetaan ja kuivataan paperia.

Paperinvalmistuksessa on paljon käsityötä.

Pienoismalli paperikoneesta vuodelta 1925 Velké Losinyn paperimuseossa.

Pienestä myymälästä voi ostaa monenlaisia paperituotteita. Ostin tuliaisiksi itselleni ja muille pieniä muistivihkoja. Ne ovat niin kauniita, etten ole raaskinut niitä käyttää.

Paperimyllyssä syntyy monenlaista paperia. Lisäämällä paperiin kasvien osia saadaan erikoista paperia.

Myymälässä oli esillä monipuolisesti paperituotteita.

Paperin historiaan voi tutustua Velké Losinyssa

Velké Losinyn paperimuseo.

Paperimme tulee nykyisin isoista, automatisoiduista tehtaista, mutta ennen sitä valmistettiin käsin pienissä paperimyllyissä. Sain tutustua sellaiseen Velké Losinyn paperimuseossa Tšekissä pari vuotta sitten.

Paperi on mukana arjessamme monin tavoin: sanoma- ja aikakauslehtinä, kirjoina, kortteina, kirjeinä, muistilehtiöinä, pakkausmateriaalina, vessa- ja talouspaperina, lippuina ja kuitteina jne.

Paperin tuhansien vuosien historia

Harvoin tulee ajatelleeksi, miten paperi on syntynyt ja millainen historia sillä on – ja se on tuhansien vuosien pituinen ja ainakin minun mielestäni mielenkiintoinen.

Paperin keksijänä pidetään kiinalaista virkamiestä Ts`ai Lunia, joka teki paperia vuonna 105 puun kuoresta, hampusta, kankaista ja kalaverkoista. Myöhemmin paperia on löytynyt jo ennen ajanlaskumme alkua.

Paperin edeltäjiä ovat olleet kivet, luut, savitaulut, puunkuoret ja -lehdet, eläinten nahat, metallit, kankaat ja kangasmaiset valmisteet, puu, puiden lehdet ja kaarna, pergamentti, vellumi, vahataulut, mayojen huun- ja amatl-paperit, tapa-paperi Tyynenmeren alueella sekä riisipaperi. Paperille nimensä antaneen papyruksen historia Egyptissä ulottuu lähes 5 000 vuoden taakse.

Yli 400 vuotta paperia Velké Losinystä

Sain tutustua osaan tuosta historiasta Velké Losinyn paperimuseossa (Ruční papírna Velké Losiny) Olomoucin alueella Tšekissä vuoden 2018 heinäkuussa. Osallistuin tuolloin matkabloggaajien TBEX-konferenssiin, joka järjestettiin Ostravassa.

Varsinaisen konferenssin jälkeen me osallistujat saimme olla mukana muutaman päivän retkillä. Valitsin Olomoucin alueelle suuntautuvan retken nimenomaan siksi, että mukana oli mahdollisuus tutustua tähän paperimuseoon – paperin ystävä kun olen.

Viehättävä Olomouc on Määrin ja myös Olomoucin läänin perinteinen pääkaupunki maan itäosassa Morava-joen varrella. Se on Tšekin kuudenneksi suurin kaupunki, jossa on noin 100 000 asukasta.

Velké Losiny on kunta Olomoucin alueella. Sen asukasluku on noin 2 600. Se sijaitsee noin 10 kilometriä koilliseen Šumperkista, 52 kilometriä pohjoiseen Olomoucista ja 188 kilometriä itään Prahasta.

Paperia vuodesta 1596 Velké Losinyn paperimyllyssä.

Velké Losinyn paperimuseon historia ulottuu 1500-luvun loppupuolelle ja se on yksi vanhimmista yhä paperia valmistavista paperimyllyistä. Vanhimpana todisteena sen toiminnasta on säilynyt vesileimallinen paperi vuodelta 1596. Vastaavia myllyjä ei löydy Keski-Euroopasta ja alue on julistettu Tšekin kulttuuriperintökohteeksi vuonna 2002. Se on myös ehdolla Unescon Maailmanperintöluetteloon.

Velké Losinyn paperimuseossa on valmistettu paperia yhtäjaksoisesti sen perustamisestaan lähtien. Nyt siellä voi sekä tutustua paperin historiaan että seurata paperinvalmistusta perinteisellä tavalla puuvillasta ja pellavasta. Tärkeänä raaka-aineena on myös vesi.

Paperin raaka-aineina voidaan käyttää erilaisia kuituja.

Massa-altaassa on valmista seosta, josta muotoutuu monien työvaiheiden jälkeen paperia.

Prässin avulla paperiarkkikasa puristettiin kuivaksi kahteen kertaan, ensin huopien välissä ja sitten ilman niitä.

Voith-merkkisen paperikoneen malli (1:20) vuodelta 1925 Velké Losinyn paperimuseossa.

Paperiarkkeja kuivumassa.

Paperinvalmistuksessa on paljon käsityötä.

Satoja vuosia paperin raaka-aineena oli lumppu. Vasta 1800-luvulla ryhdyttiin käyttämään puumassaa. Idean isänä oli ranskalainen luonnontieteilijä René Antoinen Ferchault de Réaumur. Hän oli tutkinut ampiaisten paperimaisia pesiä, jotka ovat syntyneet syljestä ja puun hitusista. Tutkija esitti tuloksensa Ranskan kuninkaalliselle akatemialle vuonna 1719, mutta käytäntöön tämä tutkimustulos pääsi vasta yli sadan vuoden kuluttua.

Paperintekijän tärkein työväline on viira, joka on arkkien valmistuksessa käytettävä kudottu tai punottu siivilämäinen taso. Paperimassa nostetaan sille ja vesi siivilöityy sen läpi. Alussa verkko oli kangasta tai kaislaa. Myöhemmin taso oli metallia ja kehikko puuta: tällainen oli käytössä jo 1200-luvun Espanjassa ja Italiassa.

Viiroja hyllyssään. Osassa on mukana vesileiman tekemiseksi tarvittava kuvio. Vesileiman tekemiseen tarvitaan viiraverkkoon kiinnitetty metallilangasta taivutettu kuvio.

Tuliaisiksi paperia

Velké Losinyn paperimuseoon voi tutustua opastetulla kierroksella, joka kestää noin tunnin. Tarjolla on myös tarkempaa teknistä tietoa sisältävä kierros.

Kierros päättyy pieneen myymälään, josta voi ostaa monenlaisia paperituotteita. Ostin matkamuistoksi ainakin muutaman käsintehdystä paperista valmistetun muistivihon.

Erilaisia Velké Losinyssa valmistettuja paperilaatuja. Mukaan voidaan laittaa koristeeksi kukkia.

Myymälästä voi ostaa tuliaisia kotiin.

Lisätietoja Velké Losinyn paperimuseosta aukioloaikoineen ja reittiohjeineen löytyy verkkosivuilta.

Olomoucin aluetta voin suositella matkailukohteeksi – sitten joskus kun se on taas mahdollista. Tšekissä on paljon muutakin nähtävää kuin turistien suosima ja ajoittain ruuhkauttama Praha.

Olomouc ‒ kaupunkien kaunotar

Olomouc on tšekkiläinen kaupunki maan itäosassa. Se on viehättävä vanhoine rakennuksineen, patsaineen ja suihkulähteineen.

Olomoucin pienoismalli. Oikealla keskellä on kaupungin raatihuone ja siitä hiukan alempana Pyhän kolminaisuuden pylväs 1700-luvulta.

Tutustuin Olomouciin matkabloggaajien TBEX-konferenssin jälkeen järjestetyllä neljän päivän retkellä. Ryhmässämme oli kymmenkunta bloggaajaa ja kaksi opasta. Saimme monipuolisen kuvan kaupungista ja sen ympäristöstä.

Olomouc on Määrin ja myös Olomoucin läänin perinteinen pääkaupunki maan itäosassa Morava-joen varrella. Se on Tšekin kuudenneksi suurin kaupunki, jossa on noin 100 000 asukasta.

Olomoucin suomalainen ystävyyskaupunki on Tampere. Toivottavasti tamperelaiset ovat paremmin perehtyneitä tähän historialliseen kaupunkiin kuin minä turkulaisena, joka en ollut paikasta ennen kuullutkaan.

Olomoucissa on huomattavan paljon kauniita taloja. Kuva on raatihuoneen aukiolta.

Monta tietä Olomouciin

Lähimmät lentokentät ovat Brnossa (70 km) ja Ostravassa (80 km). Katowicen, Bratislavan, Wienin, Krakowan ja Prahan lentokentiltä on matkaa 210‒280 kilometriä.

Olomouciin pääsee Prahasta junalla. Matka kestää noin kaksi ja puoli tuntia tuntia ja valittavana on useampia junayhtiöitä. Autolla matka sujuu noin kolmessa tunnissa matkaa on 284 kilometriä. Bussimatka Brnosta Olomouciin kestää noin tunnin ja vartin. Me matkasimme Olomouciin Ostravasta tilausbussilla.

Majoituimme neljän tähden Theresian Hotel & Spa -hotelliin. Se sijaitsee kätevästi noin 320 metriä raatihuoneen aukiolta osoitteessa Javoříčská 5. Hotelli on voittanut ensimmäisen sijan World Luxury Hotel Awards -kilpailussa sarjoissa historiallinen hotelli sekä kylpylä- ja boutiquehotelli.

Tässä kermakakkumaisessa rakennuksessa oli majapaikkamme Theresian Hotel & Spa -hotelli.

Tšekin kaunein kaupunki

Matkaopaskirjoja ja digitaalisia sisältöjä julkaiseva Lonely Planet on nimennyt Olomoucin Tšekin kauneimmaksi kaupungiksi vuonna 2012, Euroopan kymmenen parhaimman matkakohteen joukkoon vuonna 2013 ja ykkössijalle Euroopan salaisten matkakohteiden joukossa vuonna 2014 (Secret Europe).

Jotain kiehtovaa tässä kaupungissa täytyy olla. Pelkästään kuljeskelu kaduilla ja vanhojen, kunnostettujen talojen katselu monine koristeellisine yksityiskohtineen oli mielenkiintoista. Kameran muistikortille taltioitui monta kuvaa.

Olomoucista löytyy muun muassa linna, katedraali, linnoitus, yliopisto, eläintarha ja vesipuisto.

Horní náměstí -aukion laidalla sijaitsevan vuonna 1378 rakennetun raatihuoneen seinustalla on astronominen kello, jonka historia ulottuu 1400- ja 1500-luvuille. Kello on muuttunut moneen kertaan ja nykyinen ulkoasu on peräinen 1950-luvulta.

Olomoucin raatihuone. Astronominen kello on tornin alaosassa.

Taiteilija Karel Svolinskýn suunnitteleman kellotaulun yläosassa ratsastaa kuningas ja alaosaan on kuvattu työläisiä.

Yksityiskohta astronomisen kellon mosaiikkipinnasta.

Vuonna 1573 Olomouciin perustettiin yliopisto, mutta se lakkautettiin vuonna 1860. Se on Määrin alueen vanhin ja Tšekin toiseksi vanhin yliopisto. Se avattiin uudelleen vuonna 1946 František Palackýn mukaan nimettynä. Palacký oli historioitsija ja poliitikko, jota on kutsuttu tšekkiläisen historiankirjoituksen isäksi. Yliopistossa on noin 22 000 opiskelijaa kahdeksassa eri tiedekunnassa.

Pylväitä ja suihkulähteitä

Olomouciin pystytettiin 1700-luvun alkupuoliskolla Pyhän kolminaisuuden pylväs (The Holy Trinity Column) sen kunniaksi, että kaupunkia piinannut ruttoepidemia loppui. Pylväs kuuluu nykyään Unescon maailmanperintö-luetteloon. Pylvään korkeus on 35 metriä ja sen alaosassa on pieni kappeli.

Olomoucissa on myös kuusi barokkisuihkulähdettä. Niistä viisi on nimetty roomalaisten jumalien mukaan: Hercules, Jupiter, Mercurius, Neptunus ja Triton sekä yksi Julius Caesarin mukaan, joka tarinan mukaan perusti kaupungin.

Pyhän kolminaisuuden pylväs. Alaosan ovi johtaa kappeliin.

Pyhän kolminaisuuden pylväässä on paljon erilaisia veistoksia, tässä yksi niistä.

Arionin suihkulähteen veistosten tekijä on kuvanveistäjä Ivan Theimer. Suihkulähde on raatihuoneen lounaispäädyssä.

Kulinaarisia nautintoja

Olomoucissa on monia pubeja ja baareja terasseineen, musiikkiklubeja ja ravintoloita. Siellä on myös Tšekin parhaimmaksi ravintolaksi vuonna 2018 nimetty Entrée osoitteessa Ostravská 1, Olomouc.

Entréen menestyksen taustalla on muun muassa lontoolaisessa Michelin-tähden saaneessa ravintolassa työskennellyt kokki Přemek Forejt. Kerron tarkemmin illastamme tässä ravintolassa tulevassa postauksessa.

Entréessä tehdään kauniita annoksia yllättävistä yhdistelmistä. Alkuruokana on perunaa ja kaviaaria, crème fraîchea ja yrttejä.

Oluen ystävä voi yhdistää liikunnan, kaupungin historiaan tutustumisen ja paikallisen Chomout-panimon oluen maistelun kätevästi Ološlap-vaunussa. Ološlap-vaunun voi varata joko omalle ryhmälle tai sitten voi osallistua yleiseen, 45-minuutin pituiseen nähtävyyskierrokseen.

Kaupungista löytyy myös noin 20 pienpanimoa ja joillakin niistä on oma ravintola tai pubi, jossa voi tutustua tuotteisiin. Näistä yksi on Riegrova-panimo ja -pihviravintola, jossa söimme lounaan.

Riegrovassa tarjoillaan oman panimon tuotteita.

Juuston ystävä voi maistella ja ostaa tuliaiseksi paikallista Olomoucké tvarůžky -juustoa, jonka maku on parempi kuin haju. Sillä on pitkät perinteet ja tvarůžkystä löytyy mainintoja jo 1400-luvulta.

Olomoucista löytyy konditoria, joka käyttää tuotteissaan tvarůžkya. Osoite on Denisova 13.

Lošticen kaupungissa on juustotehdas ja juustolle pyhitetty museo osoitteessa Palackého 2. Olomoucista on sinne noin 30 kilometriä.

Mozartin oopperasta urkumusiikkiin

Olomouc on kaupunki, jossa 11-vuotias W.A. Mozart sävelsi kuudennen sinfoniansa. Kaupungista löytyy filharmoninen orkesteri ja lukuisia teattereita. Barokkifestivaali Olomoucké barokní slavnosti järjestetään vuosittain ja paikkana on entinen jesuiittaluostari (Umělecké centrum UP – Jezuitský konvikt).

Tutustuimme tähän festivaaliin katsomalla viimeisenä esitysiltana W.A. Mozartin oopperan Apollo et Hyacinthus. Mozart sävelsi tämän ensimmäisen oopperansa vuonna 1767. Se on kolminäytöksinen ja perustuu antiikin Kreikan mytologiaan roomalaisen runoilija Ovidiuksen kertomana Muodonmuutoksia-teoksessaan. Esityksestä vastasi Ensemble Damian.

Apollo et Hyacinthus -ooppera esitettiin latinaksi, tekstitys oli tšekiksi.

Jesuiittaluostarin kappeli oli koristeltu maalauksin ja patsain.

Tutustuimme myös Arcidiecézní muzeum Olomouc -museoon (The Archdiocesan Museum), joka sijaitsee St Wenceslas -katedraalin vieressä osoitteessa Václavské náměstí 3. Kävimme myös katedraalissa. Kirkon historia ulottuu 1100-luvulle.

Tutustuimme myös katedraalin urkuihin ja kuulimme pienen konsertin. Eipä sitä ole tullut aikaisemmin tienneeksikään, kuinka monimutkaista urkujen soittaminen on: soitto muodostuu koskettimien, säätönuppien ja pedaalien yhteistoiminnasta, jonka urkuri saa aikaan. Myös kengillä on roolinsa: urkuri vaihtoi ennen soittamista jalkoihinsa kevyemmät nahkakengät.

Värikuulasotaa linnoituksessa

Historia oli läsnä myös vierailullamme linnoitukseen, joka toimii nykyisin värikuulapelipaikkana. Rakennelma oli aikoinaan osa Itävalta-Unkarin keisarikunnan puolustusta. Raunioitunut linnoitus oli kuvauksellinen paikka värikkäine pintoineen, ikkuna-aukkoineen ja portaineen.

Värikuulapelipaikan rekvisiittaa. Näistä tulee jotenkin mieleen Karhu-Kopla Aku Ankasta.

Saimme erityiskohtelun, sillä pääsimme nauttimaan monipuolisen lounaan, jonka meille valmistivat Sandra Nováčková ja Josef Mrtýnek Gastro Mrtýnekistä.

Sandra ja Josef valmistivat meille monipuolisen aterian eräänlaisessa kenttäkeittiössä.

Lounaan jälkiruokana oli leivonnaisia ja mehua.

Olutnautintoja Tšekissä

Tšekki on oivallinen kohde oluen ystävälle. Mallasjuomasta pääsee nauttimaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Olutvalikoima on monipuolinen ja hinnat edullisia.

Pilsner Urquell lienee tunnetuin tsekkiläinen olutmerkki. Lentokenttäravintolassa puoli litraa maksoi noin 3,7 euroa. Edullisimmillaan iso tuopillinen Urquellia maksoi noin 1,7 euroa.

Jos ajatellaan kansallisuuksia ja niihin yhdistyviä juomia, niin suomalaisten juoma olisi kahvi, briteillä tee, ranskalaisilla viini ja venäläisillä vodka. Tšekeillä juomana on ilman muuta olut.

Olutkulttuuri on vahvaa ja kaikkialla läsnä olevaa. Tšekkiläiset juovat eniten olutta asukasta kohden. Vuonna 2017 Tšekissä juotiin noin 140 litra olutta, kun toiseksi kulutustilastoissa tulleessa Puolassa määrä oli noin 98 litraa asukasta kohden. Kolmantena on Saksa 96 litran kulutuksessa. Itä-Euroopan maat ovat muutoinkin listan kärjessä. Suomi sijoittuu oluen kulutuksessaan jonnekin sijoille 10–20 tutkimuksesta riippuen.

Albert-olut on pienen paikallisen panimon tuote Sobotinissa, Jeseníkyn vuoristoalueella.

Tšekki = olut

Oluen lisäksi matkabloggaajille tulee mieleen Tšekistä muun muassa liha, Ostrava, linnat, tarinat, vapaus ja kauniit naiset.

Kun matkabloggaajien TBEX-konferenssiin osallistujilta kysyttiin, mikä sana kuvaa parhaiten Tšekin tasavaltaa, eniten mainintoja sai olut. Vastaus oli ehkä myös kohteliaisuus, sillä yksi konferenssin sponsoreista oli Radegast-olutta tuottava panimo. Samainen panimo sponsoroi myös Colours of Ostrava -musiikkifestivaalia.

Konferenssin ohjelmassa matkabloggaajilla oli myös mahdollisuus tiettyinä aikoina tavata eri alojen asiantuntijoita vapaamuotoisen keskustelun merkeissä. Eräät veijarit olivat perustaneet neuvontapisteen Meet the Experts – Beer. Se olikin suosittu palvelu ja keräsi pöydän ympärille monia tiedonhaluisia.

Olut oli suosittu neuvonantaja matkabloggaajien TBEX-konferenssissa.

Radegast-olutta oli tarjolla Colours of Ostrava -festivaalissa omassa pubissa ja monissa muissakin anniskelupaikoissa.

Olutta polkien tai kylpien

Oluesta voi nauttia perinteiseen tapaan ravintoloissa, pubeissa ja terasseilla, ruoan kanssa tai ilman. Kesän helteisinä päivinä tšekkiläinen olut maistui erityisen hyvältä varjoisalla terassilla.

Tämä ravintola Olomoucissa toivotti tervetulleeksi lämmitetylle terassilleen. Heinäkuinen päivä oli helteinen, joten markkinointi ei tuntunut olevan kohdallaan. Oppaamme tosin esitti, että kyseessä saattaa olla myös tsekkiläisen huumorintajun ilmentymä.

Olomoucissa pääsimme myös 10-paikkaiseen Ološlap-vaunuun, jossa maisteltiin paikallisen Chomout-panimon olutta pitäen samalla vaunua liikkeellä polkemalla. Oivallinen tapa juoda olutta ja samalla kuluttaa kaloreita.

Ološlap-vaunun voi varata joko omalle ryhmälle tai sitten voi osallistua yleiseen, 45-minuutin pituiseen nähtävyyskierrokseen. Opas kertoo kierroksen aikana Olomoucin historiasta.

Oluesta voi nauttia myös ulkoisesti ‒ kylpemällä siinä. Itse en päässyt tällaiseen hoitoon, mutta kuulin muiden kokemuksista ja näin kuvia.

Tällaisiä beer spa -paikkoja on tarjolla ainakin Prahassa. Käytännössä siis istutaan oluella täytetyssä ammeessa, jossa ollaan noin puoli tuntia. Samanaikaisesti voi juoda olutta.

Kylvyn jälkeen rentoudutaan vielä hetki ja sitten kuivatellaan. Olutta ei huuhdota pois, vaan se saa vaikuttaa iholla seuraavaan päivään. Olutkylvyn kerrotaan pehmentävän ihoa. Enpä tiedä, onkohan tuo oluen väärinkäyttöä?