Elokuvat, Kaupunki, Kilpailu, Matkakohde, Tapahtuma

Pakene pimeää elokuviin

Mikäs olisi sen mukavampaa kuin paeta pimeitä päiviä ja iltoja elokuvan pariin. Runsasta leffatarjontaa on luvassa marraskuussa niin Hangossa kuin Tallinnassakin.

Hangossa vietetään elokuvajuhlia parhaillaan ja nyt 21. kertaa. Näytöksiä on 30.10.–04.11. 2019 eli keskiviikosta maanantaihin.

Kino Olympiassa ja Regatassa

Festivaalia järjestää Olympian ystävät ry. Tapahtuma on kasvanut vuosi vuodelta ja se kokoaa elokuvan ystäviä ympäri Uuttamaata ja kauempaakin. Esityspaikkoina ovat Kino Olympia ja Regatta SPA Hotel.

Kino Olympia on järjestäjien mukaan esimerkki teatterista, jossa onnistuneesti yhdistyy uusin tekniikka ja vanhojen elokuvasalien lumo.

Regatan Merisali toimii viikonlopun aikana näyttämönä viidelle elokuvalle. Brasserie Regatassa tarjoillaan elokuvajuhlien virallinen illallinen perjantaina ja lauantaina 1.–2.11.2019 keittiömestarin loihtimin teemaan sopivin erikoismenuin.

Vapauden kaipuuta, rockia ja rakkautta

Ranskalainen elokuva Rivien välissä esitetään sunnuntaina 3.11.2019.

Hangon elokuvajuhlat kertoo tapahtumasta näin: ”Elokuvajuhlat heijastaa pimeään kaamosaikaan valoa ja tarinoita, joiden luokse voimme kokoontua; ja yllätyksiä, upeaa näyttelijäntyötä, seikkailua, rockia ja rakkautta, suuria tunteita ja terävää kritiikkiä, iloa ja surutyötä. Monissa elokuvissa käsitellään vapauden kaipuuta.

Tutustu nykyelokuvan mestareihin, pohjoismaisen ja kansainvälisen tuotannon valikoituihin uutuuksiin. Elokuvajuhlien yhteydessä keskustellaan myös elokuvan tyylien kirjosta ja kertojan henkilökohtaisen näyn merkityksestä. Tule tapaamaan kotimaisia tekijöitä, jotka ovat olleet mukana niin suomalaisissa kuin kansainvälisissä tuotannoissa.”

Esitettäviä elokuvia ovat muun muassa The Hole in The Ground (Lee Cron), Tarhapäivä (Tiina Lymi), Poissa (Arttu Haglund), Shoplifters (Kore-eda Hirokazu), Amundsen (Espen Sandberg), Kesä (Kirill Serebrennikov), Fugue (Agnieszka Smoczynska), Woman at war (Benedikt Erlingsson), Rivien välissä (Olivier Assayas), Amazing Graze (Sydney Pollack, Alan Elliot) ja Piazzolla – The Years of The Shark (Daniel Rosenfeld), The Norwegian Film School -elokuvakoulun oppilaiden lyhytelokuvia sekä muutamia dokumenttielokuvia vain muutamia mainitakseni.

Animals on australialaisen Sophie Hyden ohjaama elokuva.

Pimeiden öiden elokuvafestivaali Tallinnassa

Pimeiden öiden elokuvafestivaalin avajaiset vuonna 2019. Kuva: © Ahto Sooaru/PÖFF.

Pimeiden öiden elokuvafestivaali (Pimedate Ööde filmifestivali PÖFF, englanniksi Tallinn Black Nights Film Festival) houkuttelee Tallinnaan vuosittain yli 1 200 elokuvan tekijää, toimittajaa ja elokuvien ystävää sekä Virosta että ulkomailta.

Tallinnassa vuodesta 1997 järjestetty elokuvafestivaali on Pohjois-Euroopan ainoa A-luokan eli kansainvälisen elokuvatuottajaliiton (FIAPF. International Federation of Film Producers Associations) tunnustama festivaali, jossa on kansainvälinen kilpailuohjelma. Festivaalilla nähdään elokuvia lähes joka mantereelta.

PÖFFiin kuuluu kaksi alafestivaalia, Just Film – lasten ja nuorten elokuvien festivaali ja PÖFF Shorts, jossa esitetään lyhytelokuvia ja animaatioita. Kaikkiaan ohjelma koostuu yli 600 elokuvasta ja useista erikoistapahtumista. Tapahtuma-aika on 15.11.–01.12.2019 klo10.00–22.00. PÖFF-esittelyviden voi katsoa täältä.

Elokuvia esitetään seuraavissa paikoissa: Kesklinna linnaosa, Tallinnas Coca-Cola Plaza, Kosmos IMAX, Apollo Solaris, Artis, Sõprus. Tartus Cinamon ja Athena-keskus.

Pimeiden öiden festivaalin palkintojenjakojuhla 2018. Kuva: © Aron Urb/PÖFF.

Normaali
Kilpailu, Luonto, Näyttely, Tapahtuma, Valokuvaus

Vuoden Luontokuvaa juhlittiin Helsingissä

Tämä Siivetär-kuva on Vuoden Luontokuva -gaalassa esiintyneen Taru Rantalan oma suosikki. Kuva: © Taru Rantala.

Finlandia-talossa Helsingissä lauantaina 19.10.2019 vietetty Vuoden Luontokuva -festivaali tarjosi valtavasti silmänruokaa luonnonkauneuden ja valokuvien ystäville.

Aluksi esitettiin Vuoden Luontokuva -kilpailun semifinalisteja puolen tunnin ajan. Voi vain hämmästellä, miten upeita kuvia on jo näissäkin teoksissa, vaikka ne eivät kilpailussa aivan kärkeen sijoittuneetkaan.

Villiä luontoa Afrikassa

Sveitsiläinen Sony Ambassador ja National Geographic Explorer Chris Schmid on erikoistunut Afrikan luontoon ja villieläimiin, erityisesti isoihin kissapetoihin. Luonto on hänelle intohimo ja hän haluaa kertoa tarinoita – mukana on myös halu säilyttää luonnon kauneus ja monimuotoisuus.
Voit katsoa lyhyen esittelyn Chrisin työstä tästä linkistä.

Chris Schmid seuraa usein samoja eläimiä 2–3 viikkoakin. Ajasta suuri osa kuluu odotteluun, mikä vaatii kärsivällisyyttä. Hän ei käytä kuvissaan salamaa, vaan hyödyntää luonnonvaloa. Hän kuvaa myös luontoaiheisia dokumentteja.

Chris Schmidin Wild-nimisessä esityksessä nähtiin muun muassa hyeenoja, norsuja, leijonia, leopardeja, gorilloja ja krokotiileja. Yhdessä kuvassa oli leijonalauma puussa, mikä vaikuttaa oudolta, mutta kaikkeen löytyy selitys: sadekaudella ruoho on pitkää, johon saaliseläimet jäävät piiloon. Puusta leijona voi tähystää ja erottaa, minne kannattaa hyökätä.

Kuva: © Chris Schmid.

Hän on kuvannut myös jaguaareja Pantanalissa, joka on maailman suurimpiin kuuluva kosteikkoalue Brasilian lounaisosassa.

Lisätietoja Chrisistä löydät hänen verkkosivuiltaan.

Arktista luontoa Saamenmaassa

Antti Haatajan kirja Pohjoinen – jälkemme maailman laidalla ilmestyi viime vuonna 2018 Tammen kustantamana.

Sipoossa asuva kirjailija ja valokuvaaja Antti Haataja on erikoistunut arktiseen luontoon, monimuotoisuuteen, ilmaston lämpenemiseen ja eriarvoisuuteen. Hänen juurensa ovat Kainuun korpimetsissä ja Tenon jylhässä jokilaaksossa. Hän käyttääkin pohjoisesta alueesta nimitystä Saamenmaa – hän on itsekin saamelaistaustainen isoäitinsä puolelta.

Haataja teki yhdeksän vuoden aikana tuhansien kilometrien retkiä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa vaeltaen yksin erämaassa. Näiden matkojen tuloksena syntyi Pohjoinen – Jälkemme maailman laidalla -kirja. Tästä aiheesta oli hänen esityksensäkin.

Antti Haatajan kuvissa oli muun muassa naaleja, tunturipöllöjä ja sopuleita. Hän on kiinnostunut siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa eläinten käyttäytymiseen. Hän menestyi myös Vuoden Luontokuva -kilpailussa toisen sijan saaneella kuvallaan Kilpikaarnametso sarjassa Teoksia luonnosta.

Menestystä on tullut vieläkin isommassa kilpailussa, sillä Antti Haataja sai kunniamaininnan Lontoon luonnontieteellisen museon Wildlife Photographer of the Year 2019 -kilpailun Eläimet omassa elinympäristössään -sarjassa. Polar Night Hare -nimisessä kuvassa on jänis sinisävyisessä lumisessa maisemassa. Siihen lähetettiin noin 7 000 kuvaa eri puolilta maapalloa ja koko kilpailuun yli 48 000 kuvaa.

Aikaisemmin Antti Haataja on julkaissut yhdessä Pekka Sammal­lahden kanssa tietokirjan Tuulessa roihuaa maa – Kertomus Lapista, jäisestä merestä ja Saamen kansasta (Tammi, 2017). Se sai kunniamaininnan WWF:n Vuoden luontokirja -kilpailussa 2017. Antti Haatajan seuraava tietokirja ilmestyy vuonna 2021.

Kasvien kauneutta ja valohelmiä

Vuoden 2018 Luontokuva -kilpailun voittajan Taru Rantalan esityksen nimi oli Valohelmiä – runoja ilman sanoja. Hän kuvaa pääsääntöisesti lähiluontoa ja erityisesti kasveja kotiseudullaan Seinäjoella, Etelä-Pohjanmaalla.

Taru Rantala on erityisen ihastunut valopalloihin ja niitä olikin kuvissa runsaasti. Hän haluaa kuvillaan tavoittaa luonnon salaisen kauneuden ja kokee kuviensa olevan kuin sanattomia runoja. Häntä kiinnostavat rytmit, muodot ja värit. Hän taltioi kuviinsa pieniä yksityiskohtia: metsätähtiä, kastepisaroita, ruohonkorsia, mustikanvarpuja, heiniä ja kanervankukkia.

Taru Rantalan kuvat ovat lumoavan kauniita ja esimerkkejä siitä, kuinka kameran linssi voi vangita jotain sellaista, jota ei silmin huomaa. Jos vain valokuvaaja löytää ensin kohteet.

Kuva: © Taru Rantala.

Valaita, mursuja ja muita mereneläjiä Tromssassa

Valokuvaaja ja biologian professori Audun Rikardsen kertoi esityksessään eräästä mursusta, johon hän ehti luomaan erityisen suhteen pitkän kuvaussessionsa aikana.

Norjalaisen Canon-kuvaajan ja -ambassadorin Audun Rikardsenin esityksen nimenä oli Being creative in your own neighborhood eli Luovuutta omassa lähiluonnossa. Rikardsenin lähiluonto sattuu olemaan Tromssassa, Pohjois-Norjassa. Se on aluetta, jossa voi kuulla valaiden ääntelyä makuuhuoneeseensa. Sieltä on peräisin noin 95 prosenttia hänen kuvistaan.

Rikardsen on ammatiltaan biologian professori Tromssan yliopistossa. Hän on aina ollut kiinnostunut arktisen alueen karusta maisemasta, kulttuurista ja luonnosta niin merellä kuin maallakin. Hän on kehittänyt välineistöä, jolla saa samaan kuvaan vedenalaista ja -päällistä elämää. Hänen kuviinsa taltioituu niin pohjoisen maisemia revontulineen kuin eläimiä valaista jääkarhuihin ja kotkista lunneihin.

Rikardsenin kuvat ovat voittaneet monia palkintoja kansainvälisissä ja kansallisissa valokuvauskilpailuissa. Hän kertoikin esityksessään menestyneistä kuvistaan ja omista suosikeistaan. Voittojen takana on paljon epäonnistumista ja hyvin paljon odottelua. Hän korosti, että omista virheistä täytyy ottaa opikseen. Pitää myös olla sinnikäs ja olla luovuttamatta, jos on saanut mieleensä tietynlaisen idean kuvasta.

Audun Rikardsenin kuviin voi tutustua hänen kuvagalleriassaan.

Miekkavalas – tappajavalaaksikin kutsuttu – kohtaa kalastaja-aluksen. Kuva: © Audun Rikardsen.

Karhu ja korppi voittajakuvan aiheina

Vuoden Luontokuva -festivaali on Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma. Siellä oli esillä parhaimmisto kilpailuun osallistuneista 14 110 kuvasta. Tuomaristo valitsi ensimmäisellä kierroksella yhteensä 1 275 semifinalistikuvaa 450 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon selvisi 244 kuvaa 164 kuvaajalta.

Vuoden Luontokuva 2019 on Ville Heikkisen Karhu ja korppi.

Vuoden Luontokuva on Nisäkkäät-sarjan voittaja. Ville Heikkisen ottaman kuvan nimi on Karhu ja korppi. Kuva: © Ville Heikkinen.

Kilpailun tuomaristo arvioi otosta seuraavasti:
”Kuvassa on voimakas tarina, jota jaksaa lukea monta kertaa. Lapsuudessa luetut faabelit palaavat mieleen tätä mestariteosta katsellessa. Mitähän korppi tällä kertaa huijaa karhua tekemään? Sommittelu on todella tarkkaan mietitty. Siluetit ovat tarkkoja ja juuri oikeissa paikoissa. Eläinten asennot ovat hämmästyttävän teatraaliset. Puut ja niiden oksat koristelevat ja kehystävät kuvan. Tilanne, jossa kaikki elementit osuvat täsmälleen kohdalleen, ei synny hetkessä, vaan vaatii kärsivällisyyttä. Tätä on luontokuvaus parhaimmillaan: tuottaa elämyksiä niillekin, jotka eivät itse syystä tai toisesta pääse tuollaisiin paikkoihin.”

Ville Heikkinen on Vuoden Luontokuva -kilpailun historian neljäs kuvaaja, joka on onnistunut uusimaan voittonsa. Hän voitti kilpailun myös vuonna 2017 kuvallaan Talven odotus.

  • Vuoden Luontokuva
    Nisäkkäät-sarjan voittaja
    Ville Heikkinen, Kuhmo
  • Kasvit ja sienet
    Markku Pihlajaniemi, Kerava
  • Linnut
    Raija Väyrynen, Oulu
  • Maisemat
    Pekka Tuuri, Espoo
  • Muut eläimet
    Juha Haanpää, Kaarina
  • Sommittelu ja muoto
    Lassi Ritamäki, Espoo
  • Luonto ja ihminen
    Juha Kauppinen, Ivalo
  • Nuoret
    Lasse Kurkela, Kauniainen
  • Teoksia luonnosta
    Stefan Gerrits, Kirkkonummi

Vuoden Luontokuva -kilpailun yleisön suosikkikuvaksi valittiin Markku Pihlajaniemen Tulevaisuutta etsimässä, joka on samalla Kasvit ja sienet -sarjan voittajakuva.

Kuva: © Markku Pihlajaniemi.

Kilpailun tuomareina toimivat Juha Ahvenharju Vihdistä, Jyrki Kallio-Koski Oulusta, Iiris Niemi Helsingistä ja Jani Ylikangas Kokkolasta. Heidän lisäkseen viidentenä tuomarina loppukilpailuun päässeille kuville antoi omat pisteensä Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n äänestykseen osallistunut jäsenistö.

Festivaalimenossa ja Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspävillä Tuusuilassa oli mukana myös luonnonkuvauksen grand old man Hannu Hautala. Hänen uusin kirjansa on yhdessä Pekka Puntarin kanssa tehty Uljas valkoinen — Kansallislintumme laulujoutsen (Docendo 2018).

Kuvat esillä näyttelyissä

Vuoden Luontokuvat 2019 -näyttelykokonaisuus  kiertää seuraavan vuoden ajan ympäri Suomea. Kuvat ovat parhaillaan nähtävinä Luonnontieteellisen museon kahvilassa Helsingissä, Saimaan luonto- ja museokeskuksessa Savonlinnassa ja Suomen luontokeskus Haltiassa Espoossa.

Vuoden Luontokuva -kilpailun järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry. Yhdistykseen kuuluu 2 800 luontokuvauksen harrastajaa ja ammattilaista. Yhdistykseen ovat tervetulleita jäseniksi kaikki alasta kiinnostuneet, jotka haluavat oppia lisää luontokuvauksesta.

Ensi vuonna Vuoden Luontokuva -gaala pidetään lauantaina 17.10.2020 Turun Logomossa.

Tähän Vuoden Luontokuvat 2019 -roll upiin on valittu Nuoret-sarjassa toiseksi sijoittunut Vihreä tyrsky, jonka on taltioinut Topi Lähteenmäki.

 

 

Normaali
Arvonta, Kilpailu, Messut, Tapahtuma, Yritysyhteistyö

Kirjamessuliput Märthalle, Erjalle ja Jennille

Kaupallinen yhteistyö: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut

Sain Helsingin Kirjamessuilta kolme vapaalippua arvottavaksi blogissani.

Kolme vapaalippua Helsingin Kirjamessuille on arvottu. Vapaalippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin Kirjamessut & Viini ja Ruoka 2018 -messuilla 24.10.2019‒27.10.2019.

Pyysin arvontaan osallistujia kommentoimaan, millaiset matkakirjat heitä kiinnostavat ja millaisista kirjoista he haluaisivat lukea. Sainkin mukavasti vastauksia, jotka antavat evästä eteenpäin myös blogiin.

Satunnaisgeneraattori arpoi vapaaliput Märthalle, Erjalle ja Jennille.

Kommentit ja palaute ovat arvokkaita, kiitokset vastaajille.

Voittajat ovat jo saaneet lippunsa. Onnittelut ja mielenkiintoisia messuja kaikille! Aion itsekin viettää siellä lähipäivät.

Kuva : © Pixabay.

”Helsingin Kirjamessut on syksyn suurin kulttuuritapahtuma. Neljän päivän aikana Messukeskuksen lavoilla esiintyy yli 1 100 kirjailijaa, taiteilijaa, poliitikkoa ja vaikuttajaa. Messuilla nähdään lähes kaikki kirjavuoden merkittävimmät suomalaiset kirjailijat ja lähes 40 kansainvälistä kirjailijavierasta. Tämän vuoden teemamaa on Ranska. Koko perheelle suunnatun lastenalueen ohjelmatarjonta osallistaa ja viihdyttää kaikenikäisiä.

Kirjamessujen kanssa samaan aikaan järjestetään Viini ja Ruoka -tapahtuma.

Tapahtuma on avoinna to–la klo 10–20 ja su klo 10–18.”

Normaali
Kilpailu, Luonto, Messut, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Luonnonkauneutta Vuoden Luontokuva -festivaalissa

Jos olet luonnon ja valokuvauksen ystävä, vuoden huippuhetki on tarjolla lauantaina 19.10.2019 Finlandia-talossa Helsingissä.

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n Vuoden Luontokuva -kilpailu välittää katsojille uusia kuvakulmia Suomen luontoon
– sen karuuteen ja yltäkylläisyyteen. Kilpailulla on pitkät perinteet, nyt on menossa 39. vuosi. Yhdistykseen kuuluu noin 2 800 luontokuvauksen harrastajaa ja ammattilaista.

Kilpailussa yli 14 000 kuvaa

Vuoden Luontokuva -festivaalissa on esillä parhaimmisto vuoden 2019 kilpailuun osallistuneista 14 110 kuvasta. Tuomaristo valitsi ensimmäisellä kierroksella yhteensä 1 275 semifinalistikuvaa 450 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon selvisi 244 kuvaa 164 kuvaajalta.

Vuoden Luontokuva -festivaali on Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma ja Gaala, jossa julkistetaan Vuoden Luontokuva 2019 sekä muut kilpailussa palkitut kuvat.

Sarjoja on seuraavasti:

A. Kasvit ja sienet
B. Linnut
C. Maisemat
D. Nisäkkäät
E. Muut eläimet
F. Sommittelu ja muoto
G. Luonto ja ihminen
H. Nuoret
I. Teoksia luonnosta

Kilpailun tuomareina toimivat Juha Ahvenharju Vihdistä, Jyrki Kallio-Koski Oulusta, Iiris Niemi Helsingistä ja Jani Ylikangas Kokkolasta. Heidän lisäkseen viidentenä tuomarina loppukilpailuun päässeille kuville antoi äänestyksessä omat pisteensä Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäsenistö.

Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin lisäksi suosikkikuvaäänestys, johon osallistuivat Suomen Luonnonvalokuvaajien FB-ryhmän jäsenet.

Puoli päivää ohjelmaa

Vuoden Luontokuva -festivaaleille ovat kaikki luontokuvauksesta kiinnostuneet tervetulleita. Liput voi hankkia lippu.fi:stä tai paikan päältä, hinnat alkaen 11,50 €.

Messualueelle on vapaa pääsy. Siellä voi tutustua muun muassa uutuuskameroihin sekä muihin kuvausvälineisiin, luontomatkailuyrittäjien palveluihin, luontokirjallisuuteen ja -kuvanäyttelyihin.

Finlandia-talon ovet aukeavat klo 12 näyttelyyn ja esittelyalueelle. Klo 12.30 alkaen esitetään Vuoden Luontokuva -kilpailun semifinalisteja 30 minuutin ajan.

Klo 13.30 vuorossa on sveitsiläinen Sony Ambassador ja National Geographic Explorer Chris Schmid. Hänen esityksensä nimenä on Wild (Villi). Hän on erikoistunut Afrikan luontoon ja villieläimiin, erityisesti isoihin kissapetoihin.

Klo 14.15–14.45 vuorossa on kirjailija ja valokuvaaja Antti Haataja esityksellään Pohjoinen. Hän on erikoistunut arktiseen luontoon, monimuotoisuuteen, ilmaston lämpenemiseen ja eriarvoisuuteen. Yhdeksän vuoden aikana Haataja teki tuhansien kilometrien retkiä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Näiden matkojen tuloksena syntyi Pohjoinen – Jälkemme maailman laidalla -kirja.

Antti Haataja kertoo esityksessään lyhyesti myös työn alla olevasta tietokirjastaan, joka ilmestyy vuonna 2021.

Antti Haataja on erikoistunut arktiseen luontoon. Kuva: © Antti Haataja.

Tunnin tauon jälkeen eli siis klo 15.45 on vuorossa Taru Rantala esityksellään Valohelmiä. Hän voitti Vuoden 2018 Luontokuva -kilpailun Iltakello-kuvallaan. SeinäjokelainenTaru Rantala kuvaa pääsääntöisesti lähiluontoa ja erityisesti kasveja.

Tällä kuvallaan Taru Rantala voitii Vuoden Luontokuva 2018 -kilpailun – ensimmäisenä naisena koko kisan historiassa. Kuva: © Taru Rantala.

Klo 16.15 vuorossa on norjalainen Canon-kuvaaja ja -ambassador Audun Rikardsen. Hänen esityksensä nimenä on Being creative in your own neighborhood eli Luovuutta omassa lähiluonnossa. Hänen kuvansa ovat voittaneet monia palkintoja kansainvälisissä ja kansallisissa valokuvauskilpailuissa.  Audun Rikardsen kertoo esityksessään menestyneistä kuvistaan ja omista suosikeistaan.

Chris Schmidin ja Audun Rikardsenin englanninkieliset esitykset tulkataan suomeksi.

Ohjelmassa on tauko klo 17.00–18.00. Klo 18 palataan saliin ja festivaali huipentuu palkittujen kuvien esittelyyn tuomariston kommentein yhdeksässä eri sarjassa, yleisön suosikkikuvan julkistukseen ja lopulta Vuoden Luontokuva 2019 -voittajan julkistamiseen.

Linkki ohjelmaan löytyy täältä.

Kuvat kirjaksi ja kalenteriksi

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n mukaan ”Vuoden Luontokuva -kilpailun tavoitteena on kertoa suomalaisen luonnon moni-ilmeisyydestä, sen näkymistä ja tapahtumista sekä kuvaajien luonnossa kokemista elämyksistä ja oivalluksista. Vuoden Luontokuva on visuaalisesti näyttävä valokuva, joka osoittaa valokuvaamisen taitoa ja jonka keskeisenä sanomana on suomalainen luonto.”

Parhaat kuvat koostetaan myös valokuvateoksen muotoon. Vuoden Luontokuvat 2019 -kirja on kattava läpileikkaus vuoden parhaimpiin luontokuviin ja kuluneen vuoden luonnon tapahtumiin. Mukana ovat kaikki palkitut ja suuri joukko kilpailukuvia ynnä artikkeleita. Kirjaa voi ostaa muun muassa Luontokuvan kaupasta. Saatavana myös seinäkalenteri 2020.

Parhaat kuvat koostetaan myös valokuvateoksen muotoon. Vuoden Luontokuvat 2019-kirja on kattava läpileikkaus vuoden parhaimpiin luontokuviin ja kuluneen vuoden luonnon tapahtumiin. Mukana ovat kaikki palkitut ja suuri joukko kilpailukuvia ynnä artikkeleita. Kirjaa voi ostaa muun muassa Luontokuvan kaupasta. Saatavana myös seinäkalenteri 2020.

Normaali
Kaupunki, Tapahtuma

Kymmenen kivaa kulttuuririentoa Turussa syksyllä 2019

Turun kesät ovat täynnä tapahtumia, mutta ei kaupungissa tarvitse kulttuurinjanoisen jäädä sohvannurkkaan syksylläkään. On tapahtumaa, konserttia, taidetta ja näyttelyitä, joista valita. Olen poiminut syksystä ja loppuvuodesta kiinnostavia juttuja laidasta laitaan eri-ikäisille menijöille. Laitettaisiinko tiedettä, taidetta, historiaa vai tositurkulaista Suomi-iskelmää?

Kuva: @Museokeskus.

Muutama sananen naisista -näyttely Turun linnassa 8.3.2019–8.3.2020

Turun linnassa jatkuu jo puolisen vuotta esillä ollut näyttely naisten elämästä 1600-luvun Turussa.

Näyttelyn keskiössä ovat kuuden naisen monivaiheiset ja värikkäät elämäntarinat: kreivitär Kristina Katarina Stenbock, kauppahuoneen omistaja Karin Hakola, rautainen ruukinpatrunessa Elin Såger, pankkilainaatoimintaa pyörittänyt Ingeborg Gerdner, miehensä myrkyttämisestä kuolemaan tuomittu porvarin vaimo Margareta Kitt sekä porvarisnaiset ja sisarukset Magdalena ja Katarina Wernle. Magdalenan aviomiehenä oli silkkikauppias Schultz ja Katarinan puolisona oli pormestari Lietzen.

Näyttelyssä on esillä esineistöä Turun museokeskuksen kokoelmista sekä Ruotsin Nordiska Museetista, Kansallismuseosta, Reitzin säätiöstä, Turun Tuomiokirkkomuseosta, Rikosmuseosta ja Turun yliopiston kirjastosta.

Näyttely perustuu Veli Pekka Toropaisen väitöstutkimukseen, ja sen on tuottanut Turun museokeskus. Yhteistyökumppaneina ovat olleet Turun yliopiston tutkijoiden lisäksi Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia sekä 1600-luvun harrastajien ja elävöittäjien yhdistys Gars ry.

Poiminta Turun AMK:n ja Turun museokeskuksen yhteistyössä tuottamasta Muutama sananen naisista -lyhytelokuvasta. Kuva: @Museokeskus.

Kalevala Åbo Svenska Teaterissa 18.09–30.11.2019

Kalevala. Kuva: @Åbo Svenska Teater 2019.

Åbo Svenska Teaterissa 19.9. ensi-illassa ollut Kalevala on uusi teos. Teatterin mukaan ”Kalevala yhdistää musiikkiteatterin ja visuaalisen teatterin, animoidut esineet ja nukkehahmot sekä punoo Kalevalamitan ja uudet laulut yhteen suuren näyttelijäjoukon voimalla. Se koostuu hauskoista, riipaisevista, kauniista, surullisista, yliluonnollisista aikuisten saduista: maailman synnystä, kahtia repeävistä sankareista, kaiken tarkoituksesta ja onnesta, haravoista ja hunajamehiläisistä sekä valtavasta määrästä puolukoita.”

Elias Lönnrotin 1800-luvulla kokoaman Kalevalan ovat kääntäneet Lars ja Mats Huldén. Konseptista, ohjauksesta ja koreografiasta vastaa Jakob Höglund. Musiikin on säveltänyt Rober Kock ja laulujen teksteistä vastaa Tobias Zilliacus.

Olen nähnyt pari kohtausta Kalevalasta niin Turun Taiteiden yönä ja pressitilaisuudessa. Täytyy sanoa, että esitys on moderni ja raikas, vailla kansalliseepokseen helposti liitettävää pönötystä.

Teatteriarvostelut kuvaavat esitystä tällaisin otsikoin: ”Häikäisevän hieno kokonaistaideteos” (Turun Sanomat 21.9.2019) ja ”Saako kansalliseepos naurattaa” (Helsingin Sanomat 21.9.2019).

Näyttämökielenä on ruotsi, esityksessä on sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen tekstitys.

Kalevala. Kuva: @Åbo Svenska Teater 2019.

Turun Tieteen päivät ja Tutkijoiden yö 27.28.9.2019

Turun Tieteen päivät -tapahtuma tarjoaa tietoa, elämyksiä ja uusia oivalluksia tieteestä ja tutkimuksesta kaikenikäisille.

Perjantai 27.9. on varattu kouluvierailuille. Yliopistolla järjestetään myös kaikille avoin paneelikeskustelu aiheesta Kun tutkija kohtaa vihaa. Tutkijoiden yössä kello 18.00 Turun tuomiokirkossa teemana ovat tunteet sekä musiikki.

Lauantaina 28.9. kello 10–14 on Vierailu- ja innovaatiokeskus Joessa koko perheen tiedetapahtuma. Siellä on kuultavana tutkijoiden puheenvuoroja sekä koettavana toiminnallisia pisteitä. Ohjelmassa on muun muassa 7–10-vuotiaille suunnattu luento hyönteisten uskomattomasta pienoismaailmasta, psykologian professori Paula Salon luento aiheesta Miten nukkuisin paremmin ja Millennium Technology Prize 2018 -voittajan Tuomo Suntola luento aiheesta Tiede ja tekniikka ovat ihmistä varten.

Tutkijat ovat myös suurten mysteerien äärellä, kun kohteina ovat aivot ja avaruus. Paneelikeskustelussa pohditaan, mikä on demokratian tila Suomessa?

Toiminnallisissa pisteissä Joen aulassa voi vaikka löytää oman leikkijän sielunsa, nähdä, miltä oma puhe näyttää, opetella lääkärin kädentaitoja, tehdä taidetta kemian keinoin sekä lähteä tutkimusmatkalle solun ja organismin sisään mikroskooppitekniikoiden avulla

Tapahtuman toteuttavat Turun yliopisto ja Åbo Akademi ja ne ovat yleisölle maksuttomia. Tapahtumaa tukee taloudellisesti Suomen Kulttuurirahasto ja Tieteen tiedotus ry.

Turun kirjamessut 4.–6.10.2019

Suomen vanhin kirjallisuuden messutapahtuma Turun Kirjamessut kokoaa tänä vuonna 43 kustantamoa, 125 ohjelmatuottajaa, 464 ohjelmanumeroa ja 917 esiintyjää Turun Messukeskukseen. Samaan aikaan järjestetään myös Turun Ruoka- & Viinimessut sekä Levymessut.

Turun Kirjamessujen poikkitaiteellinen teema on tänä vuonna teatteri. Ajankohtaisteemoina ovat lisäksi ilmastonmuutoksen kulttuurivaikutukset ja lukutaito.

Messuille pääsee tutustumaan perjantaina 4.10. ja lauantaina 5.10. klo 1018 ja sunnuntaina 6.10. klo 1017. Vinkki: Jos pääset messuille jo perjantaina, niin voit kulkea väljemmillä messuosastoilla.

Stand Up, Turku! 3.–5.10.2019

Kun on päivällä tutustunut kirjallisuuteen ja teatteriin ynnä ruokiin ja viineihin, voi illalla käydä pidentämässä elämäänsä komiikkafestivaalin tilaisuuksissa. Jo 14. kertaa järjestettävä Stand Up, Turku! -festivaali tuo paikkakunnalle reippaasti yli 30 Suomen huippukoomikkoa.

Esityksiä on kulttuurikeskus Logomossa: pääshow´t Logomo-salissa, stand up improa Teatron ravintolassa ja Komiikkaputki Teatro-salissa. Esityksiä on myös Aalto Yökerhossa, Day Off Clubissa ja Turun Kaupunginteatterissa.

Tarkemman ohjelmiston ja lippulinkit löydät www.standupturku.com.

Emil Nolde Turun taidemuseossa 4.10.2019–5.1.2020

Imogen Cunninghaminin valokuvataiteen jälkeen Turun taidemuseo esittelee saksalaisen ekspressionistin Emil Nolden (1867–1956) öljymaalauksia ja akvarelleja.

Museo kertoo taiteilijasta näin: ”Emil Nolden tavaramerkeiksi muodostuneet voimakkaat värit ja järeän tyylittelevä esitystapa herättivät jo aikanaan kiivasta keskustelua. Hän oli pitkän uransa aikana ensin kohutaiteilija, sitten ”rappiotaiteilija” ja lopulta varhaisen modernismin arvostettu klassikko. Kansallissosialistit tuomitsivat Nolden taiteen epäsaksalaisena ja hän sai ammatinharjoituskiellon. Hän jatkoi kuitenkin työskentelyä omissa oloissaan. Nolde oli ihmisen ja luonnon, erityisesti meren, tarkkailija ja tulkitsija sekä suuri kukkien ystävä.”

Lähes sata öljymaalausta ja akvarellia esittelevä näyttely on tuotettu yhteistyössä Nolde Stiftung Seebüll -säätiön kanssa.

Taikuri ja kadonnut kuningasrubiini -seikkailu Muumimaailmassa lokakuussa

Turun ohjelmatarjontaa täydentää Naantali Muumimaailmoineen. Tämä lapsiperheinen kesäretkikohteena tuntema paikka on auki kolmena viikonloppuna lokakuussa Taikuri ja kadonnut kuningasrubiini -seikkailun merkeissä. Sopivasti syysloman aikaan. Tuolloin perheillä on mahdollisuus nauttia Kailon saaren syksyisestä luonnosta ja tunnelmasta.

Syystapahtumalle antaa punaisen langan Tove Janssonin tarina Taikurista ja hänen kadonneesta kuningasrubiinistaan. Kaikki alkaa siitä, kun Muumipeikko löytää mustan hatun, joka osoittautuu Taikurille kuuluvaksi.

Taianomaiseen teemaan pääsee virittäytymään myös Niiskun keksintöpuistosta löytyvässä Taikuripajassa. Siellä voi syventyä silmänkääntötemppujen kiehtovaan maailmaan ja oppia muutaman tempun itsekin.

Muumimaailma on avoinna lokakuussa kuutena päivänä: 12.–13. lokakuuta, 17.–20. lokakuuta sekä 26.–27. lokakuuta.

Matin ja Tepon Viimeinen konserttikiertue 27.10.2019 ja 7.12.2019

Matti ja Teppo, legendaariset turkulaiset laulajaveljekset viettävät 50-vuotistaiteilijajuhlaa, joka huipentuu viimeiseen kiertueeseen.

“Kiertueen jälkeen me keikkailemme enää hyvin harkitusti ja valikoiden ja vain kesäisin. Ikää tulee ja joskushan meidän on lopetettava, vaikka yleisöä ja esiintymisiä tuleekin ikävä,” veljekset kertovat.

Kiertue sisältää kaikkiaan kahdeksantoista konserttia Salosta Seinäjoelle ja Oulusta Helsinkiin. Turun Logomossa on kaksi konserttia: sunnuntaina 27.10. ja lauantaina 7.12.

Muistoja herättävään hittiputkeen kuuluvat muun muassa Kissankultaa, Mä joka päivä töitä teen, Cara Mia, Näitä polkuja tallaan, Kaiken takana on nainen ja Et voi tulla rajan taa.

Ruohosen veljekset Matti ja Teppo tunnetaan pelkällä etunimellä. Kuva: @MTR-Music Oy.

The Simon & Garfunkel Story 30.10.2019

Simonia ja Garfunkelia itseään ei nähdä konsertissa, mutta tämän ikonisen folkduon tarinan musiikin ja visuaalisen kuvaston kautta kertova esitys The Simon & Garfunkel Story nähdään tänä syksynä Suomessa neljällä paikkakunnalla: Tampereella, Jyväskylässä, Helsingissä ja Turussa.

Esityksestä kerrotaan näin: ”The Simon & Garfunkel Story on aikamatka läpi 1960-luvun menestyneimmän folk-yhtyeen värikkäiden vaiheiden. Katsoja matkaa rakastettujen kappaleiden siivittämänä duon alkuvaiheista 1950-luvun loppupuolelta aina Paul Simonin ja Art Garfunkelin soolourien alkuun saakka.

Konsertissa kuullaan kaksikon upeimpia hittejä, kuten Mrs. Robinson, The Boxer sekä Bridge Over Troubled Water live-bändin esittämänä. Esityksen vaikuttava visuaalinen toteutus kuvastaa yhtyeen matkaa New Yorkin Queensista parrasvaloihin suurelle valkokankaalle projisoitavalla kuva- ja videomateriaalilla.”

Turku International Puppetry Festival TIP-Fest 6.–11.11.2019

Kansainvälinen nukketeatteritaiteen festivaali Turku International Puppetry Festival TIP-Fest täyttää syksyllä 2019 10 vuotta. Tämän vuoden ohjelmistosta löytyy erilaisia kasvutarinoita sadun ja fantasioiden maailmoista muun muassa Venäjältä, Ranskasta, Itävallasta ja Tsekeistä sekä teoksia suomalaisilta nukketeatteritaiteilijoilta. Esityksissä hyödynnetään monipuolisesti nykynukketeatterin tekniikoita.

Festivaalin avajaisesityksenä nähdään Anna Ivanovan ohjaama 14 venäläistaiteilijan spektaakkeli Far Away (Daleko Daleko). Ohjelmistossa nähdään lisäksi muun muassa. Turun Kaupunginteatterin kanssa toteutettava kantaesitystuotanto Nälkä, Timo Väntsin esitys Erittäin hyvä ystäväni paroni von Münchhausen sekä suomalais-tšekkiläis-itävaltalaistuotanto Hanuman – Addiction Cycle.

Valtaosa esityksistä on suunnattu aikuisyleisölle, mutta teatteria on luvassa myös nuorille, lapsille ja vauvoille.

Kaikki ohjelmistossa olevat esitykset lisätietoineen, aikataulu sekä lipputiedot löytyvät täältä.

Ja paljon muuta

Tässä oli siis vain muutama poiminta. Tutki tarjontaa VisitTurun, Turun teatterien, Logomon, museoiden ja keikkapaikkojen sivuilta.

 

Normaali
Arkkitehtuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Rakennus, Tapahtuma, Yritysyhteistyö

Everstin linnasta Rakkauden kahvilaan

Loviisa, Lovisa, kirkkoineen ja puutaloineen kuvattuna seinämaalaukseen.

Kaupallinen yhteistyö – Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma

Toinen päivämme tutkimassa Loviisan taloja jäi lyhyeksi, mutta se oli antoisa. Aurinko paistoi, kaupunki oli täynnä ihmisiä ja päivässä oli paljon mukavia kohtaamisia.

Sunnuntaina 26.8. nautimme ystäväni Marjan kanssa hyvän aamupalan majapaikassamme Ulrikanhovissa ennen lähtöä tutustumaan Loviisan Wanhat Talot -kohteisiin.

Herkkujen puistosta chilituotteita tuliaisiksi

Meidän piti ottaa mukaan matkatavaramme ja niille piti ensin löytää väliaikainen säilytyspaikka. Se olisikin ollut pulma, mutta ratkaisuna oli jättää ne blogiystäväni Märthan ja hänen puolisonsa Berntin autoon. Heillä oli myyntipiste Herkkujen puistossa Karlskronabulevardilla ja auto oli siinä lähellä.

Märtha kirjoittaa OrdOdlaren-blogia ja olemme tavanneet ensin verkossa kommentoinnin merkeissä.

Puistossa oli paikallisia ruokatuottajia ja käsityöläisiä myymässä tuotteitaan molempina päivinä. Märtha ja Bernt myivät omaa tuotantoaan olevia Baccatum´sin chilillä maustettuja hilloja, hyytelöitä ja kastikkeita.

Marja Luttinen-Kuisma maistelee chilillä terästettyjä hilloja ja hyyteloitä. Märtha Vesterback ja Bernt Olin seuraavat tuotteidensa saamaa vastaanottoa.

Kaupunginjohtajan kivitalo

Tuliaisin varustautuneina, mutta tavaramme säilytykseen saaneina jatkoimme kohti ensimmäistä talokohdettamme Laivurinkujalla, jonne oli jonkin verran kävelymatkaa.

Kyseessä ei ollutkaan nyt puutalo, vaan vuonna 1901 rakennettu kivinen jugendtalo nimeltään Everstin linna. Se on saanut nimensä laivanvarustajan ja jääkärieverstiluutnantti Ragnar Nordströmin mukaan. Hän osti rakennuksen aikoinaan kodiksi itselleen ja perheelleen.

Talo eli lähes Ruususen unta useita vuosikymmeniä, kunnes Loviisan uusi kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blom hankki isänäidinisän talon haltuunsa viime vuonna.

Linnassa on nyt meneillään mittava peruskorjaus, jota kävijät pääsivät katsomaan. Yleisön kulkureitti oli hyvin ohjattu ja paikalla oli oppaita kertomassa talon vaiheista ja korjauksista.

Everstin linnan katto kiiltelee ja uusi pinta komeilee auringossa.

Musiikillisesta annista huolehti Arno Kantola, joka soitti talon vanhaa flyygeliä. Lisäksi oli myös ikkunoiden, ovien ja paneeleiden kunnostusnäytöksiä.

Talon lasimaalauksia korjaava Liisa Heimo-Elonen porvoolaisesta X-Glass Oy:stä oli myös esittelemässä työtään, jossa välineinä ovat muun muassa pumpulipuikot ja tislattu vesi.

Talosta tulee upea, kunhan kaikki sisustustyöt saadaan tehtyä. Nyt esillä olivat paljaat pinnat ja siellä täällä nähtävillä myös lukuisia tapettikerroksia. Pariin seinään oli upotettu kassakaappi.

Paikkakin on hulppea merenrantatontti; talon edustalla aukeaa Loviisanlahti. Ensi kesänä kaupunginjohtaja päässee vaikka nauttimaan aamukahvit parvekkeelta.

Everstin linnan seinissä on ehtinyt olla monta tapettikerrosta vuosikymmenten saatossa.

Dunderfeltin talosta Villa Hannaan

Everstin linnasta suuntasimme kaupungin suuntaan. Matkalla oli monia pihakirppiksiä. Niiden anteihin ehdimme tutustua valitettavan hätäisesti, mutta yhden seinäkellon tulin ostaneeksi. Jos olisi tarvetta kamelin hätistelyyn, niin siihenkin tarkoitettu väline olisi ollut myynnissä.

Poikkesimme myös Dunderfeltin talossa Puutarhakadulla. Talon historia ulottuu 1700-luvulle. Talosta jäivät mieleen värikkäät tapetit ja matot sekä kirjojen ja maalausten peittämät seinät.

Kävimme vielä vaaleasävyisessä Villa Hannassa, jolla myös on historiaa aina 1700-luvulle.

Villa Engelissä Rakkauden kahvila

Yhtenä kohteenamme oli Itäisellä Harjukadulla oleva Villa Engel, kauniin siniseksi maalattu vuonna 1912 rakennettu jugendhirsitalo. Isäntäväki on remontoinut talon kuorien esiin alkuperäiset lautalattiat ja helmipaneelit. Isokuvioiset tapetit, kristallikruunut ja vaaleat kalusteet muodostavat näyttävän kokonaisuuden. Talon isäntä esitteli meille ystävällisesti myös yläkerran, vaikka se ei ollut yleisölle avoinna.

Villa Engelin pihalla toimi Rakkauden kahvila.

Villa Engelin emännän ja hänen ystävänsä tekemät leivonnaiset kävivät kaupaksi.

Pihalla toimi Rakkauden kahvila, jossa oli tarjolla Villa Engelissä valmistettuja suolaisia ja makeita leivonnaisia sitruuna-lakritsapalloista puolukkaleipään ja pekaanikakusta omena-toscapiiraaseen sekä kylmiä ja kuumia juomia. Väkeä riitti pihan pikku pöydissä.

Paljon oli kävijöitä sisälläkin ja valokuvaaminen oli hankalaa kuten monessa muussakin talossa.

Bellan lounaalta kotimatkalle

Haimme matkatavaramme Märthan ja Berntin hoivista ja suuntasimme lounaalle Bellaan. Se on linja-autoaseman rakennuksessa toimiva kasvisravintola. Marja nautti brunssin ja minä Talon BBQ Seitania. Yritimme mennä Bellaan jo lauantaina, mutta siellä oli kadulle asti ulottuva jono.

Bellan toisen ravintolasalin yhtä seinää koristaa Senni Koskenvesan kaunis maalaus.

Aterian jälkeen oli vuorossa kotimatka bussilla Helsingin kautta Turkuun.

Olisimme viihtyneet Loviisassa pitempäänkin. Monta taloa jäi tutkimatta ja muun muassa Loviisan Kappeli ja Bongan linna käymättä puhumattakaan kaikista kirppareista ja myyjäisistä, joita olisi ollut tarjolla.

Myös kauempana olevat kohteet Ruotsinpyhtäällä ja Pernajassa jäivät käymättä ajanpuutteen ja huonojen kulkuyhteyksien vuoksi.

Päivystävä loviisalainenkin jäi jututtamatta, mutta puhuimme monien taloaan esittelevien sekä kirppis- ja kahvilamyyjien ynnä muiden kävijöiden kanssa.

Ennätysmäärä kävijöitä

Loviisan Wanhat Talot/Lovisa Historiska Hus -tapahtumaa on järjestetty vuodesta 2005. Kävijöitä on viikonlopun aikana ollut noin 15 000–20 000 eli enemmän kuin kaupungissa on asukkaita. Tämä vuosi onnistui yli odotusten kävijämäärän ja myytyjen rannekkeiden suhteen.

Tunnelma Loviisassa oli kotoisa ja ystävällinen. Huomaa kyllä, että koko kaupunki on asialla hyvässä yhteishengessä. Pihakirppikset ja -kahvilat olivat oivallinen ja kävijöitä palveleva ja ilahduttava lisä. Tietoa tapahtumasta oli tarjolla hyvin niin Instagrammissa, Facebookissa, julkaisussa, verkkosivuilla kuin kartoissa.

Jos jotain voisi toivoa, niin pari muuta bussia kuljettamaan talojen katselijoita nyt liikennöineen museobussin lisäksi sekä matkatavarasäilytys; sellaista emme onnistuneet löytämään muualta kuin ystäviemme auton takaluukusta. Muutama lisävessakin olisi voinut olla tarpeen käytössä olleiden lisäksi.

Ensi vuonna tapahtuma järjestetään viikkoa myöhemmin eli 29.–30.8.2020.

VIP-bloggari kiittää ja kumartaa.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma

Kylässä Loviisassa

Kaupallinen yhteistyö – Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma

Iso LWT-merkki opasti avoimiin taloihin.

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma lauantaina ja sunnuntaina 25.–26.8.2019 oli varsinainen runsaudensarvi. Ohjelmaa ja tekemistä riitti koko viikonlopuksi niin, että piti vain valita parhaat päältä.  

Tapahtuman aikana Loviisassa oli avoinna 31 talokohdetta Vanhasta viinatornista Pitkänpöydän taloon ja Nikkarin torpasta Everstin linnaan.

Olen ollut kerran aikaisemmin LWT-tapahtumassa ja suunnittelin ystävälleni Marjalle ja minulle reitityksen talojen sijainnin mukaan. Liikuimme kävellen, joten etäisyydet piti ottaa huomioon. Apuna meillä oli tapahtuman kartta, johon oli merkitty talokohteet. Lisätietoja oli hyvin tapahtumalehdessä ja verkkosivuilla.

Villa Limpusta Garduelikseen

Majapaikkamme oli Ulrikanhovissa Kuhlefeltinkadulla, Loviisan linnoituksesta eteenpäin Ulrikan alueella. Lauantaina kävimme ensin läpi Garnisonin alueen talot, kohteet 1–6.

Väkeä oli liikkeellä heti aamukymmeneltä. Pihoilla oli kirppiksiä ja pop-up-kahviloita. Tarjolla olisi ollut muun muassa vanha Remington-kirjoituskone ja iso ja käyttämätön pellavaliina; kovetin sydämeni ja pidin lompakkoni kiinni.

Kaikkea vanhaa oli kannettu pihakirppiksille myyntiin. Etualalla pari koukkua. joilla on kuulemma kannettu kahvisäkkejä.

Tämä kirjottu taulu erään talon eteisessä kuvastaa Loviiisan henkeä.

Jo ensimmäisissä taloissa tuli sellainen olo, että olemme tulleet kyläilemään. On kuin koko Loviisa olisi kutsunut vierailulle vanhoista rakennuksista ja sisustuksista kiinnostuneet ulkopaikkakuntalaiset. Varmaan mukana oli myös oman kaupungin väkeä, nyt kun oli jälleen mahdollisuus käydä katsomassa, millaisia koteja muilla on.

Osa taloista oli meille tuttuja edellisestä käynnistä. Kuninkaanlampi oli yhtä kaunis kuin ennenkin niin talon kuin puutarhankin osalta. Kahvilassa olisi ollut mahdollisuus nauttia juomista ja leivonnaisista, mutta säästimme tauon myöhempään.

Pihagalleriassa oli esillä Tarja Heikkilän risutöitä ja tekijäkin oli paikalla viimeistelemässä näyttelynsä esillepanoa.

Tarja Heikkilan Risun taipuva taika -näyttely oli esillä Kuninkaanlammen pihagalleriassa.

Talon puutarha rajoittuu tummavetiseen Kuninkaan lampeen, joka on syntynyt Kaarle Kustaan aikaisten linnoitustöiden ohessa 1700-luvulla.

Villa Limpussa oli myynnissä, kuinkas muuten, isännän leipomia limppuja. Pikantteina aineksina ovat appelsiinimehu ja kaljamaltaat. Ohje löytyy taloesittelystä.

Vuonna 1920 rakennetun talon maalaisromanttisesta sisustuksesta jäi erityisesti mieleen muumimukikokoelma. Niin, voihan ne laittaa esillekin; meillä on ihan suotta piilossa kaapinoven takana.

Värikäs muumimukikokoelma on esillä keittiössä.

Vanha Viinatorni oli yhtä originelli kuin aikaisemminkin, mutta muutoksiakin on tapahtunut. Talon omistanut taiteilija Kai Nissinen maalailee nykyisin pilvenreunalla, ja talon on perinyt tyttären pojan 4-vuotias Minttu. Hänen vanhempansa pystyttävät talon torniin pysyvän muistonäyttelyn Kai-vaarin kunniaksi.

Vanhassa Viinatorni -rakennuksessa on toiminut aikoinaan viinatehdas. Sittemmin se on ollut taiteilijan ateljee ja koti.

Huset vid ån eli Talo joen varrella saattaa olla peräisin jo 1700-luvulta. Siellä oli komea vihreä kaakeliuuni ja vahvoja värejä tapeteista lattiapintoihin.

Talon emäntä on toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa. Talon kuusitoista-askelmaisten sisärappusten takalautoihin hän on maalannut nelihenkisen perheensä lempikirjojen selät, muun muassa Sinuhe Egyptiläistä, Harry Potteria ja Ronja Ryövärintytärtä.

Talon ulkorakennus vaikuttaa täydelliseltä miesluolalta, mutta siellä kuulemma puuhailee myös emäntä tekemässä tiffanytöitä. Pihan koristeena oli kaunis kasvihuone karjalanneitoineen ja kurkkuineen.

Kirjalliset portaat tai romaanirappuset. Talon emännän taidonnäyte.

Kakkosasuntona toimivaa Nikkarintorppaa remontoidaan kiireettä. Sielläkin oli komea kaakeliuuni. Talvella on valmistunut lasiverannan laajennus.

Gardueliksessa oli kauniit tapetit ja rautasänky, sinisävyisiä kaikki. Talon emäntä korostaa, että talon lisäksi on suojeltava myös pihan vanhoja kasveja ja pieneliöstöä.

Gardueliksen kaunista pihapiiriä. Täälläkin oli kirpputori monine kauniine tekstiileineen ja astioineen.

Välitankkauksia ja lounastauko

Kotikahvilat olivat tervetulleita virkistyspaikkoja, sillä välillä piti päästä hetkeksi istumaan ja lepuuttamaan jalkoja. Garnisoninkadun yhden talon pihalla nautimme teetä ja tonnikalapiirakkaa. Meitä ja muita asiakkaita palveli koko talon väki nuoriso mukaan luettuna. Piha oli rauhallinen istuskelupaikka, koska se ei ollut talokohteena.

Lounastimme Locale-ravintolassa Mannerheimintiellä. Onnistuimme saamaan kahden hengen pöydän täydestä salista. Päivän kala, kirjolohi, seuranaan kanttarellignocchit sekä kanankoipi salaatin kanssa katosivat nopeasti vatsoihin viinin ja oluen ryydittämänä.

Oma koti kullan kallis

Tori oli täynnä kauppiaita ja väkeä, mutta jatkoimme päämäärätietoisesti loppupäivän kohteiden suuntaan Mannerheimintien toisella puolella. Olihan meidän nähtävä Suomen kolmanneksi kauneimmaksi kodiksi viime vuonna valittu Lilla Ljuva, jonka omistajatar on Loviisan Wanhat Talot ry:n puheenjohtaja Nina Wiklund.

Nina on viidessä vuodessa kunnostanut ja sisustanut vuonna 1902 rakennetun kotinsa vähitellen ja ihan omaan tyyliinsä. Kylpyhuoneessa on tietysti leijonantassuamme, kristallikruunu ja viherkasveja, ovi on päällystetty vanhoilla kirjan sivuilla ja kiiltokuvilla decoupage-tekniikalla ja olohuoneen seinässä on kokoelma kehystettyjä eroottisia postikortteja. Emäntä on maalannut keittiön lattian ruudulliseksi ja pieniä virkattuja mattoja on siellä täällä.

Lilla Ljuva tulee sanonnasta Hem ljuva hem eli Oma koti kullan kallis.

Lilla Ljuvan tunnelmallinen olohuone.

Kylpyhuoneenkin ovi kukkii. On siinä ollut liimaamista!

Vähäpukeiset keimailijat koristavat olohuoneen seinää.

Villat Linnea, Elma ja Armas

Villa Linneassa on hirsiseinää ja näyttäviä tapetteja, maalaisromanttista tyyliä, kaakeliuuni ja yläkerrassa lasten oma maailma kiipeilyseinineen ja prinsessakatoksineen. Talon esittelysivulta löytyy myös emännän luomuliisterin ohje.

Villa Elman vanhin osa on rakennettu jo 1800-luvulla. Talo on ehtinyt toimia myös vuokrakasarmina. Tyyli on maalaisromanttista kauniine tapetteineen ja kaakeliuuneineen. Sisältä löytyy myös vanha ulkoseinä ja monia kivoja yksityiskohtia.

Tämän ovikoristeen emäntä löysi Loviisan joulumarkkinoilta.

Villa Armas jäi päivän viimeiseksi kohteeksemme. Ihastelimme emännän työhuonetta ja esillä olevia käsitöitä, muun muassa upeita tilkkutöitä. Marja löysi korista myynnissä olevat villasukat ja lapaset. Hän kehui tekijän täydellistä värisilmää.

Tilkkutöitä oli laitettu esille yläkerran makuuhuoneen sängylle.

Tapasimme ulkona kirpputoria pitävän emännän, jolla on myös floristin koulutus. Pihakin oli kaunis kärhöineen ja katettuine oleskelutiloineen.

Kelpaa täällä viettää kesäpäivää.

Ilta terassilla – huopia ja kuumia juomia

Vaikka jalat olivat väsyneet, jatkoimme matkaa kohti Loviisanlahden Rantatietä. Päädyimme edellisestä käyntikerrastamme tuttuun paikkaan, Ölvin-ravintolan terassille.

Illan jo viilentyessä nautimme teetä ja rommitoteja. Otimme käyttöön tarjolla olevia huopia ja Marja laittoi uudet villasukat jalkaansa. Seuraksemme saimme loviisalaisen vanhemman pariskunnan, rouva on 85-vuotias ja herra parikymmentä vuotta nuorempi. Yhdeksältä soiton aloitti Hans Murobacka ja Ratsupoliisit. Musiikki ja juttelu siivittivät illan aiottua pidemmäksi.

Kävelimme jo pimentyneessä illassa seuralaistemme neuvomaa reittiä eli kävelytietä Loviisanlahden rantamilla. Loppumatkasta kuljimme Loviisan linnoitusten ohi, mikä oli hivenen aavemaista. Selvisimme urheasti Ulrikanhoviin ja sen kutsuviin vuoteisiin.

Loviisan Wanhat Talot -juttu jatkuu seuraavassa postauksessa.

 

Normaali