Loviisa, kuningattaren kaupunki

Kaunis vanhanajan ruusuinen puutarha rajoittuu 1700-luvun linnoitustöissä syntyneeseen Kuninkaanlampeen ja rauhoitetun lehdon läpi kulkevaan Ehrensvärdin luontopolkuun.

Vierailin elokuun lopussa elämäni ensimmäistä kertaa Loviisassa. Visiitin paäasiallinen syy oli tutustua Loviisan vanhoihin puutaloihin. Mitä muuta jäi mieleen kaupungista?

Ensimmäisenä ajatuksena oli se, että ei ole minulla oikein maantiede hallussa. Olin noin vain suostunut ystäväni ehdotukseen Loviisa-viikonlopusta ilman tarkkaa sijaintitietoa. Helsingistä Loviisaan on matkaa noin 90 kilometriä ja Turusta Loviisaan noin 250 kilometriä.

Kun valitsin ensimmäisen sopivan Turku-Helsinki-junamatkaani täydentävän bussin, jouduin istumaan kaksi tuntia, kun reitti kiersi Sipoon ja Pernajan kautta metsäisiä pikkuteitä myöten. No, Uusimaa tuli nähdyksi siltäkin osin.

Ravintola Bellan suomenkielisen menun kannessa on suomalaisia postimerkkejä. Mukana ainakin Urho Kekkonen ja Hanoi Rocks.

Työpäivän jälkeinen matka uuvutti ja nälkäkin vaivasi matkalaisia, Tampereelta saapunutta ystävääni ja minua. Ruokapaikka löytyi melko helposti Ravintola Bellasta kirkon läheltä.

Huomio kiinnittyi menun postimerkkisomisteiseen kanteen ja sain tietää tarjoilijalta, että suomen-, englannin- ja ruotsinkielisessä menussa on vastaavien maiden postimerkkien kuvat. Pizza Parma ja olut täyttivät vatsan.

Musiikkiakin olisi ollut tarjolla, mutta emme jääneet sitä kuuntelemaan.

Degerbystä Loviisa

Loviisa (ruots. Lovisa) perustettiin vuonna 1745. Se oli vuoteen 1752 saakka Degerby-niminen. Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vieraili tuolloin Degerbyssä ja antoi kaupungille uuden nimen Loviisa puolisonsa, kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan. Onkohan suomessa muita kuningattarelta nimen saaneita kaupunkeja kuin Loviisa ja Kristiinankaupunki?

K-kauppa ja Kappeli

Halusimme selvittää Loviisan Kappelin sijainnin seuraavaa päivää varten ja saimme opastuksen vastaan tulleelta nuorelta mieheltä. Olimme hieman huvittuneita, kun hän kysäisi: ”Tiedättekö, missä on K-kauppa?” Myöhemmin havaitsimme, että keskustassa ei paljon ruokakauppoja olekaan, joten kävihän marketkin maamerkiksi. Löysimme Kappelin puistoineen.

Tori täynnä tavaraa

Tori raatihuoneen edustalla oli täynnä väkeä hyvien löytöjen toivossa.

Hotellimme Degerby sijaitsi keskeisellä paikalla lähellä linja-autoasemaa ja toria, jonka yhdellä reunustalla oli vaaleanpunainen raatihuone.

Torilla oli lauantaina ja sunnuntaina antiikkimarkkinat ja kirpputorimyyntiä. Tarjolla oli paljon houkuttelevan näköistä tavaraa, mutta milläs bussilla kulkija mitään isompaa tai painavampaa ostosta mukaansa ottaisi?

Valokuvaaja Juha Metso oli myymässä tavaroitaan ja olin kiinnostunut hänellä olevasta pienestä karttapallosta ‒ minulla on jo mukava kahden karttapallon kokoelman alku ‒ mutta hintaneuvottelumme päättyivät tuloksettomina.

Taiteilija Inge Löök oli tuonut myyntiin ensi vuoden mummokalentereita molemmilla kotimaisilla kielillä.

Pistäydyimme myös Aleksanterinpihan antiikkimarkkinoilla ja löysimme korttitaiteilija Inge Löökin tuotteiden myyntipisteen.

Vuoden 2017 kalenteri mummokuvineen lähti mukaani annettavaksi lahjaksi. Inge vielä signeerasi juuri painosta tulleen kalenterin.

 

Kirkko keskellä kaupunkia

Ehdimme tutustumaan lauantaina muutaman vanhan talon lisäksi myös kirkkoon Brandensteininkadulla. Loviisan uusgoottilainen punatiilikirkko on valmistunut vuonna 186 arkkitehti G.T. Chiewitzin suunnitelmien mukaan. Kirkko on 54 metriä korkea ja sinne mahtuu noin 1 000 henkilöä.

Kaupungin edellinen puukirkko tuhoutui kaupungin palossa vuonna 1855. Tulipalosta pelastettiin irtaimistoa, joka on edelleen esillä uudessa kirkossa. Näitä ovat muun muassa vanha alttaritaulu ja krusifiksi, kello ja sakastin messinkikruunu.

 

Loviisan kirkko.

Läänin kuvernööri, paroni Wallén lahjoitti kirkkoon patsaan, joka on kipsijäljennös tanskalaisen kuvanveistajä Bertel Thorvaldsenin Kristuspatsaasta.

Kulttuuria, kulttuuria

Nuoruuden kesiään Loviisassa viettänyt Jean Sibelius on saanut kaupunkiin patsaan ja oman nimikkokadun. Sibeliuksenkatu 10:ssä sijaitsevan talon muistolaatassa todetaan, että Sibelius sävelsi siellä Kullervo-sinfonian vuonna 1892. Nykyisin talossa toimii Loviisan musiikkiopisto.

Kaupungissa vietetään myös Loviisan Sibeliuspäiviä, lämminhenkiseksi ja nuorekkaaksi mainittua kamarimusiikkifestivaalia syyskuisena viikonloppuna.

”Sibeliuksen nuorena Loviisassa viettämä aika jätti häneen lähtemättömän vaikutuksen: aurinko ja meri, kesä ja valo olivat lähteitä, joista säveltäjä ammensi lopun ikänsä”, kerrotaan tapahtumasivulla.

Kulttuuri näkyy kaupungissa monin tavoin, muun muassa penkkien runolaatoissa, jotka on toteutettu Svenska Kulturfondetin varoilla. Laatoissa oli tunnettujen suomalaisrunoilijoiden tuotantoa suomeksi tai ruotsiksi.

Kulttuurin keskittymä on myös taiteilija, professori Riitta Nelimarkan Bongan linna, jossa myös kävimme.

Kiva kesäkaupunki

Loviisa antoi itsestään kesäisen ja aurinkoisen viikonlopun aikana sympaattisen ja miellyttävän kuvan. Puutaloja, kivitaloja, kaksikielisyyttä, kahviloita, puistoja lehtipuineen ja mukavia ihmisiä, jotka jäivät neuvomaan ja juttelemaan meidän satunnaisten matkailijoiden kanssa. Monet ihastelivat vilkasta vilinää, mutta totesivat että talvella on sitten hiljaisempaa.

Kesäaikaan kaupungissa on muitakin tapahtumia kuin LWT, muun muassa Loviisan Avoimet Puutarhat (Öppna Trädgårdar i Lovisa) muutamina kesäisinä päivinä.

Loviisa on ehkä jäänyt Hangon ja Porvoon varjoon, mutta on käynnin väärtti. Jos ei halua tutustua vanhoihin taloihin, kannattaa tulla kaupunkiin jonain muuna aikana kuin elokuun viimeisenä viikonloppuna. Silloin saattaa olla pulaa majoitustiloista.

Veneilijöille Loviisa tarjoaa merellisen tukikohdan vierasvenesatamineen.

Mullqvistin malja

Hotelli Degerbyn baarin pöydässä silmämme osuivat Mullqvist Clubin drinkkimainokseen. Olihan sitä kokeiltava. Kyseessä on Ravintola Bellan, olut- ja viinibaari Ölvinin ja Hotelli Degerbyn yhteisesti markkinoima juoma, josta tehdään erilaisia versioita sesongeittain. Idea syntyi yrittäjien yhteisistä juhlista.

Tämän kesän drinkissä on vadelmalikööriä, Pohjan Poika -viinaa, Ginger Alea, soodaa, punaista grenadiinia ja vadelmasiirappia. Aika makea.

Mullqvist ry on loviisalainen vuonna 2015 rekisteröity yhdistys, joka fokusoi elämän pieniin iloihin. Sen tunnuslauseena ”Me ollaan Mullqvisteja kaikki kun oikein silmiin katsotaan.”

Mullqvisteja emme Loviisassa tavanneet ‒ paitsi taksinkuljettajan, jonka jouduimme soittamaan apuun, kun huomasimme, ettei paluubussimme lähtenytkään linja-autoasemalta kuten ehkä vanhojen muistijälkien mukaan voisi olettaa, vaan valtatien liittymästä.

Ei ollut pirssimiehellä tietoa Onnibussin reiteistä. Arvailujen ja pienen harhamatkan jälkeen hän jätti meidät kyytiämme odottelemaan, onneksi oikealle pysäkille. Matkailu avartaa ja opettaa.