Ajanjakso, Matkakertomus

Missä kuljin kerran vuonna 2021?

Kuva: Markus Winkler/Unsplash.

Vuoden päätyttyä ja uuden alkaessa on tapana kerrata kaikkea tapahtunutta. Teen nyt samantyylisen matkaraportin viime vuodesta 2021 kuin vuosien 2019 ja 2020 menoista. Yllättävän paljon niitä olikin – vallitsevien olosuhteiden vuoksi kaikki kotimaassa.

Vuonna 2021 en matkustanut kertaakaan ulkomaille ja sama tilanne oli edellisenä vuonna. Kävin Suomen rajojen ulkopuolella sentään kaksi kertaa vuonna 2019. Matkani ovat suuntautuneet kotimaahan ja niitä on ollut yllättävänkin paljon. Välillähän oli koronan suhteen rauhallisempaa. Kotikaupunkini Turku on myös tarjonnut kokemuksia ja kulttuuria.

Itselleni merkityksellisen ja etukäteen pelottavalta tuntuvan matkan tein tammikuussa Silmäklinikalle Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Kerroin kokemuksestani Sairaalaretkiä-sarjassa sillä ajatuksella, että joku kaihileikkaukseen tulija saa käsityksen edessä olevasta tapahtumasta. Postaus löytyy otsikolla Sairaalaretkiä IV: Silmäklinikka, Tyks.

Tyksin Silmäklinikalla kaihileikkaus sujui hyvin; olin pelännyt turhaan.

Perinteinen tammikuun meno, Matkamessut, oli siirretty ensin toukokuuhun pitkittyvän koronatilanteen ja viranomaisrajoitusten vuoksi. Sitten messut peruttiin tai oikeammin siirrettiin tammikuuhun 2022, josta ne on nyt siirretty edelleen tammikuuhun 2023.

Kirjoitin helmikuussa vietettävästä Teen päivästä otsikolla Kuppi kuumaa Teen Päivänä 6.2.

Käytin jonkin verran myös aikaisemmista matkoista kertynyttä aineistoa kuten jutuissa Miten ennen tehtiin paperia? ja Puoli päivää palomiehen matkassa Ostravassa. Molemmat jutut ovat peräisin TBEX-konferenssimatkalta Ostravaan, Tšekkiin vuonna 2018. Samaan vanhaa aineistoa hyödyntäviin juttuihin kuuluu postaus William Morris ja hänen galleriansa Lontoossa.

Jos ei voi matkustaa kauas, kannattaa nähdä lähiympäristössä kauneutta ja katsottavaa. Tammikuun puolivälissä aurinkoinen sää ja luminen maisema kutsuivat luokseen sunnuntaikävelylle kodin lähellä olevaan puistoon. Kuvasin innoissani talvista luontoa ja postaus löytyy otsikolla Talven ihmemaa Tähkäpuistossa.

Tammikuu kuorrutti Tähkäpuiston lumeen ja jäähän.

Talviset tarinat jatkuivat maaliskuussa Taalintehtaalta. Pääsin asumaan Norpas ry:n residenssiin, vanhaan puutaloon. Talvi piti vielä otteessaan, mutta ilmassa oli jo pieniä lupauksia keväästä. Oli hauskaa etätöiden ohessa tutustua uuteen ympäristöön, joskin rauhaiseloahan siinä vaiheessa vietettiin. Postauksiani olivat Residenssielämää Taalintehtaalla, Tarinoita talvisesta Taalintehtaasta sekä Toisenlaisia todellisuuksia Festival Norpaksessa elokuussa.

Lukuviikolla 5.–11.4. esittelin matkakirjoja; tämän blogin teemaan sisältyvät myös nojatuolimatkat. Kerroin kaikkiaan viidestä kirjasta ja vuoden mittaan olen myös postannut muista matkakirjoista.

Huhtikuun 28. päivänä kävin miehen kanssa 31. hääpäivän kunniaksi lähimatkalla Nauvossa. Päivä oli aurinkoinen, mutta kevät vielä antoi odottaa itseään. merkkipäivän lounaan nautimme L´Escal -ravintolassa. Kävimme katsastamassa myös Luovien ladyjen kesän majoituspaikan Kirjais Kursgårdin.

Nauvon vierasvenesatama odotteli tulevaa kesää.

Turun museotarjonnasta blogiteksteiksi nousivat jutut Täti Vihreä Turun taidemuseossa, Alussa oli siemen – Anu Pentik WAMissa ja Ruisrock – Miten kaikki alkoi?

Onnittelin vuoden aikana kahta merkittävää persoonaa, luonnonvalokuvauksen uranuurtajaa Hannu Hautalaa sekä maailman vanhinta bloggaajaa Dagny Carlssonia postauksissa Onnea Hannu 80 vuotta! ja Onnea, Dagny! Molemmat ovat kevään lapsia.

Syksyllä merkkipäiväänsä vietti Logomo, juttu löytyy otsikolla Onnea Logomo, 10 vuotta! Onnitteluni sai myös vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi valittu Oulu postauksessa Onnea, Oulu! Merkkivuosijuhla oli aiheena myös postauksessa Postikortin juhlaa: 150 vuotta.

Oikean matkan tuntua oli toukokuisessa parin päivän reissussa Maarianhaminaan ja Ahvenanmaalle. Se antoi aihetta useampaankin postaukseen: Korona-aikaan laivalla, Ajelulla Ahvenanmaalla, Hotelli Pommern Ahvenanmaan matkan tukikohtana, Kulinaristin Ahvenanmaa, Aatamin ja Eevan jäljillä Ahvenanmaalla sekä Juhliva Ahvenanmaa on loistava lomakohde. Viimeisin postaus oli tehty 100-vuotista itsehallintoaan juhlivasta maakunnasta. Varsinainen merkkipäivä on tämän vuoden kesäkuussa, mutta juhlinta aloitettiin jo vuotta ennen.

Ahvenanmaa juhlii 100-vuotiasta itsehallintoaan kesäkuusta 2021 kesäkuuhun 2022.

Kesäkuun alussa oli Smakumatkalla Naantalissa, jolloin pääsin maistelemaan naantalilaisten kahviloiden ja ravintoloiden Smaku-annoksia. Paikallista ruokakulttuuria ja lähituottajien laadukkaita raaka-aineita tutuksi tekevä kesäinen ruokatapahtuma Smaku järjestettiin Naantalissa jo kolmatta kertaa ajalla 28.6.–10.7.2021.

Kävin Naantalissa myös kesäkuun puolivälissä tapaamassa Satu-ystävääni Pasta la Hasta -ravintolassa. Poikkesin myös Kristiina Turtosen ateljeessa ja galleriassa ja vaihdon kuulumisia taiteilijan kanssa. Kristiina tekee maalausten lisäksi myös hämmästyttävän pikkutarkkoja lyijykynäpiirroksia.

Kristiina Turtonen ateljeessaan Naantalissa.

Helsingissä vietin turistielämää yhden kesäkuisen viikon. Tutustuin Vallisaaren vallanneeseen taidetapahtumaan ja tein postauksen Taidetta ja luontoa Helsinki Biennaalissa. Poikkesin majapaikkani lähistöllä olevaan Töölön kirjastoon. Kävin myös ystäväni Maaritin kanssa Suomenlinnassa, joka oli tosi kaunis, kaikki kukki: syreeni sinisenä ja valkoisena, hedelmäpuut valkoisena ja idänukonpalko keltaisena.

Idänukonpalko väritti Suomenlinnan rantamaisemia.

Tapasin viikon aikana myös Helena-ystävääni, joka tutustutti hauskaan Flying Dutch -laivaravintolaan Pitkäsillan kupeessa. Serkkuani Eijaa tapasin Hakaniemen torilla ja kävimme myös Hakaniemen kauppahallissa. Aleksanterinkadulta löysin Glasshouse Helsingin, jonka yläkerrassa oli taidenäyttely ja alakerrassa designtuotteiden myymälä. Kävin myös Taidehallissa katsomassa Tony Vaccaron valokuvanäyttelyn Elämä on ihanaa.

Kesäkuun toinen matka suuntautui Tampereelle, jossa Päivit juhlivat porukalla nimipäiväänsä 16.6. ja tuloksena on postaus Päivin nimipäivät manselaisittain. Juhannusta vietimme kotona ja yhdellä tuttavien mökillä Hirvensalossa.

Juhannuksena oli aikaa tarkkailla muurahaista pionin nupussa.

Luovien ladyjen lomaviikko järjestettiin viime vuonna Nauvossa kymmenvuotisjuhlien merkeissä. Siitä voi lukea postauksessa Luovat ladyt Nauvossa.

Niin ikään vakio-ohjelmaani kuuluva Vanhan kirjallisuuden päivät järjestettiin kesä-heinäkuun vaihteen sijasta heinäkuun lopussa, mutta onneksi niin. Edellisenä kesänä ne peruttiin. Poikkeusajan Kirjapäivät -postaus kertoo tunnelmista Sastamalassa ja lisää paikkakunnan annista tuo esiin juttu Hattuja Hélènelle, valmistuville, metsästäjille ja kaikille muillekin; tässä retkikohteena on hattutehdas.

Heinäkuussa lähimatkakohteena oli Taivassalo ja Järppilän kartano, jonka yleisöpäivä antoi mahdollisuuden tutustumiseen ilman ryhmää. Monipuolista ohjelmaa sisältävästä päivästä voi lukea postauksessa Kesäkohteeksi Järppilän kartano Taivassalossa.

Elokuun alussa vietin muutaman päivän juurillani Kurejoella, Alajärvellä. Tehtävänä oli poimia kypsät karviaiset sekä valkoiset, mustat ja punaiset viinimarjat pakastettaviksi. Yhtenä päivänä kävin ”kirkolla” sanan varsinaisessa merkityksessä eli katsoin taas Alajärven kirkon hautausmaineen sekä Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia kaupungin hallinto- ja kulttuurikeskuksessa, joita ovat muun muassa kaupungintalo, seurakuntakeskus ja kaupunginkirjasto.

Alvar Aallolla on oma nimikkotie Alajärvellä.

Elokuussa vietin kaksi hotellilomasta Helsingissä. Radisson Blu hotelliketju mainosti heinäkuussa erittäin edullisia yöpymishintoja, joten tulin varanneeksi kaksi majoitusta. Toinen niistä oli tarkoitettu Tietokirja.fi-tapahtumaan, joka ilmoitettiin pidettäväksi 25.–26.8.2021, mutta joka sittemmin peruutettiin. Tämä ajankohta osoittautui oivalliseksi, sillä pääsimme mieheni kanssa katsomaan We Will Rock You -musikaalia Helsingin jäähalliin – sattumoisin juuri tuona iltana puoleen hintaan.

Toinen majoitus oli varattu äiti-tytär-laatuaikaan. Kuljimme Maijun toiveiden mukaan kirppiksillä ja second hand -liikkeissä ja minun toiveideni mukaan kirjakaupoissa. Onnistuimme tunnin jonotuksella pääsemään katsomaan Venäjän kuuluisimman taidemaalarin Ilja Repin -näyttelyä Ateneumiin. Näin sen vielä toistamiseen Suomen tiedetoimittajien järjestämän ryhmäkäynnin ansiosta.

Kävimme myös syömässä Kaisaniemenkadulla olevassa ravintolassa, joka oli aikaisemmin nimeltään Lost in Helsinki ja josta tein postauksen paikan mielenkiintoisen sisustuksen vuoksi. Ravintola oli nimeltään Meet Sally ja sisustus oli nyt paljon maltillisempi, ellei peräti tylsempi.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että ravintola on saanut jälleen uuden nimen, Sortavala ja se kertoo olevansa ”hyvän oluen ja ruoan, kulttuurin ja yhdessäolon paikka.” Sen kahdessatoista oluthanassa on säännöllisesti vaihtuva valikoima kotimaisilta pienpanimotuottajilta. Ravintola haluaa panostaa myös estetiikkaan, joten Sortavala on ”sisustettu alan käsityöläisten tekemillä metalliornamenteilla sekä sävytetty lämpimillä, kauniilla väreillä.”

Kesällä kävimme myös ottamassa löylyt Turun Seudun Hengitysyhdistyksen Kesäkoti Toivonniemen mainiossa rantasaunassa. Merivesi tuntui aina kylmältä.

Tuttuja kesämenoja olivat myös heinäkuussa Booktori eli vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Läntisellä Rantakadulla ja Puutori Blues sekä elokuussa Taiteiden yö.

Vuoden 2021 aikana olin mukana juhlissa, joista kaksi iloisissa tunnelmissa ylioppilasjuhlissa Ravintola Juliniassa Turussa ja isän edelliseltä kesältä siirretyissä 80-vuotisjuhlissa Krookilan Wanhassa Tuvassa, joka on tunnelmallinen lounas- ja juhlapaikka Raisiossa. Surullinen juhla oli jäähyväisten jättäminen Tuula-tädilleni Honkanummen hautausmaalla ja Paavalinkirkon seurakuntasalissa.

Teatteriinkin pääsi välillä ja kävin katsomassa esityksiä niin Turun kuin Helsingin kaupunginteattereissa. Postaukset Puolukkapäivistä mummotautiin – Kysy siskoilta ja Niin kuin taivaassa – teatterin lavalla ja katsomossa. Joulukuussa vuorossa oli Vanja-eno Åbo Svenska Teaterissa.

Syyskuussa keksin hyödyntää majoitusmahdollisuuden Juha-veljen luona ja vietin muutaman päivän Lappeenrannassa. Nähtävää riitti sielläkin ja kokemuksistani voi lukea jutuissa Lomanen Lappeenrannassa ja Vaaleaa ja tummaa paahtoa Satamatiellä.

Syyskuinen Lappeenranta valmistautui jo rauhallisempaan sesonkiin. Laivaravintolat olivat kiinni.

Lokakuun merkkitapahtumana oli Suomen Luonnonvalokuvaajien Vuoden Luontokuva 2021 -festivaali 23.10.2021, josta tein myös postaukset Liskomies voitti Vuoden Luontokuva -kilpailun sekä Suomen, Ruotsin ja Kiinan luonnonihmeitä Vuoden Luontokuva -gaalassa. Tapahtuman järjestäjän Syyspäivät olivat samana viikonloppuna Hotelli Korpilammella Espoossa. Taas nähtiin paljon hienoja valokuvaesityksiä.

Toinenkin lokakuun vakiotapahtumani liittyy valokuvaukseen eli Hanko Fotofestival. Se osui harmittavasti samaan viikonloppuun kuin Turun Kirjamessut, jotka jätin väliin. Helsingin kirjamessuilla pääsin käymään useamman päivän ajaksi, ja siitä voit lukea postauksessa Kohtaamisia Kirjamessuilla.

Lokakuun lopussa oli vuoden toinen laivamatka nyt risteilynä Viking Linen Amorellalla ystäväni Tuijan kanssa. Halusimme hyödyntää saamani lahjakortit, joilla sai maksuttoman matkan. Reissun päätarkoituksena oli viettää eräänlaista kirjoitusretriittiä ja Tuijan tulevan blogin suunnittelutyöpajaa. Väkeä laivalla oli yllättävänkin paljon, pääasiassa perheitä ja eläkeläisiä.

Loka- ja marraskuussa pääsin mukaan Päivi Arvosen Cursor Oy:lle järjestämille pressimatkoille, jotka antoivat aihetta moniin juttuihin. Tein postaukset Puistot Kotkan nähtävyyksinä, Kovaa teetä, kulttuuria ja keikkoja Kairossa, Loviisan paparazzi Aatos Åkerblom, Menneen ajan nostalgiaa Loviisan kaupungin museossa, Pellon antimia luomuna Malmgårdista ja Seppänä Strömforsin ruukin alueella. Vielä riittää kirjoitettavaa muun muassa Merikeskus Vellamosta ja Akvaariotalo Maretariumista.

Ravintola Kairo on maankuulu merimieskapakka ja nykyisellään myös keikkapaikka ja teatteriestradi.

Joulukuun alussa olin päivystäjänä Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n osastolla Tampereen Kirjafestareilla. Siellä oli esillä myös Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttely. Tapasin muutamia vanhoja tuttuja ja sain pari uutta. Reissu tarjosi mahdollisuuden käydä katsomassa Kinky Boots -musikaalia Tampereen Työväen Teatterissa.

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:llä oli Tampereen Kirjafestareilla messuosasto sekä Vuoden Luontokuva 2021 -näyttely.
Kuva: Gordon Johnson/ Pixabay.

Minne matka vuonna 2022?

Mutta mitä tuo vuosi 2022 tullessaan? Toivon, että TBEXorganisaation maaliskuussa Marbellaan, Espanjaan pidettäväksi suunniteltu matkabloggaajien konferenssi voidaan toteuttaa. Nyt koronaviruksen omikronmuunnoksen jyllätessä en jaksa kuitenkaan olla kovinkaan toiveikas. Parista pandemiavuodesta olen oppinut, että suunnitelmia voi tehdä, mutta pitää varautua niiden muutokseen.

Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, jos ne vain saadaan järjestettyä: Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa kesäkuussa, Luovat ladyt -viikko Ruissalossa tai jossain muualla, Fiskarsin Antiikkipäivät, Loviisan Wanhat Talot elokuussa, Hanko Fotofestival syyskuussa, Turun ja Helsingin Kirjamessut lokakuussa, Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät ja Vuoden Luontokuva -festivaalit Helsingissä – nyt täytyy vain seurata, toteutuvatko nämä tapahtumat

Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2022.

Seppä-Lassilantie Kurejoella, Alajärvellä.
Normaali
Elokuvat, Henkilö, Kulttuuri, Teatteri

Niin kuin taivaassa – teatterin lavalla ja katsomossa

Palvelu/tuote saatu: Helsingin Kaupunginteatteri*

Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa. Kuvassa Tuukka Leppänen ja Oona Airola. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Helsingin Kaupunginteatterin Niin kuin taivaassa -esitys on taattua Jakob Höglund -laatua.

Ensimmäisen kirjamessupäivän torstain 28.10. jatkoksi illan ohjelmaan sopi teatteriesitys. Olin varannut majoituksen läheltä Helsingin Kaupunginteatteria, joten kulku sinne ennen ja jälkeen teatterin sujui kätevästi kävellen.

Höglundin houkuttamana

Halusin nähdä Helsingin Kaupunginteatterin musikaalin Niin kuin taivaassa. Olen nähnyt elokuvankin jo vuosia sitten, mutta suurimpana vetovoimatekijänä oli esityksen ohjaaja ja koreografi Jakob Höglund, jonka aikaansaannoksia olen nähnyt aikaisemmin, Kalevalan Åbo Svenska Teaterissa ja Cabaretin Turun Kaupunginteatterissa. Olen tunnustautunut hänen fanikseen, niin upeita nuo teatterikokemukset ovat olleet.

Jakob Höglund on saanut työstään tunnustusta paitsi katsojilta, myös Svenska Kulturfondenilta. Hän sai säätiön suuren kulttuuripalkinnon vuonna 2020. Perusteluissa häntä kuvaillaan tekijäksi, joka ”ylittää rajoja ei tyyli- ja taidelajien välillä ja haastaa perinteistä teatteritaidetta.”

Ohjaaja ja koreografi Jakob Höglund. Kuva: Tage Rönnqvist.

Elokuvasta musikaaliksi

Elokuvan Niin kuin taivaassa (Så som i himmelen) ohjasi ruotsalainen Kay Pollak (s. 1938) vuonna 2004. Käsikirjoituksen siihen on tehnyt Carin Pollak yhdessä Anders Nybergin ja Ola Olssonin kanssa. Musiikin on säveltänyt Ruotsin tunnetuin Euroviisu-säveltäjä Fredrik Kempe. Laulujen sanat ovat Carin Pollakin ja Fredrik Kempen. Elokuva menestyi kansainvälisesti ja se oli Oscar-ehdokkaana parhaaksi ulkomaiseksi elokuvaksi vuonna 2005.

Kantaesitys Så som i himmelen oli Oscarsteaternissa Tukholmassa vuonna 2018. Käsikirjoitus oli Kay ja Carin Pollakin ja mukana oli myös Edward af Sillén, säveltäjänä Fredrik Kempe, laulujen sanat Carin Pollak ja Fredrik Kempe ja ohjaus Markus Virta.

Kaupunginteatteria varten käsikirjoituksen on suomentanut Aino Piilola ja laulut Maija Vilkkumaa.

Suuresta maailmasta kotiseudulle

Teatterin ohjelmaesityksessä kerrotaan juonesta seuraavasti: ”Musikaali kertoo menestyneen kapellimestarin Daniel Daréuksen paluusta lapsuuden kotiseudulleen pieneen pohjoisruotsalaiseen kylään. Terveysongelmista kärsinyt huippumuusikko haluaisi elää hiljaiseloa, mutta löytää pian itsensä johtamasta kyläläisten kirkkokuoroa, ja keskeltä värikästä ja elinvoimaista yhteisöä. Monenkirjavan maalaiskuoron joukosta löytyy paitsi ystäviä, myös vanhoja haavoja ja lopulta todellinen rakkaus.”

Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa. Kuvassa Tuukka Leppänen – Kuva Otto-Ville Väätäinen.

Pietarsaaressa kasvaneella Jakob Höglundilla on kokemusta kirkkokuoroista, joista hän kertoo löytäneensä yhteisöllisyyden ja ilon aivan kuin näytelmän Ljusåkerin ihmiset. Hän kertoo, että tämän musikaalin ohjaaminen on ollut hänen suuri unelmansa aina siitä lähtien, kun hän näki sen Oscarsteaternissa Tukholmassa. Tai pikemminkin pakkomielle.

Musikaalin näkeminen sai hänet ajattelemaan myös omaa tulevaisuuttaan ja hänelle oikeaa paikkaa: ulkomailla vai kotimaassa? Pohdinnat ohjasivat hänet Suomeen ja Helsingin Kaupunginteatteriin kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Hän on nyt myös Lilla Teaternin taiteellinen johtaja.

Sata tapaa käyttää pylväitä ja laatikoita

Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Lavastus suurella näyttämöllä on minimalistista, mutta vaikuttavaa. Se muodostuu enimmäkseen mustista pylväistä ja valkoisista laatikoista, joista saadaan nopeasti ja näyttävästi erilaisia tiloja metsästä kirkkosaliin. Lavastajana on Sven Haraldsson, jonka kanssa ohjaaja on tehnyt aiemminkin yhteistyötä, muun muassa Turun Cabaret-esityksessä.

Yksinkertaiset elementit yhdistyvät Jakob Höglundin tekniikkaan, jossa ”näyttelijät ja esineet yhdessä muodostavat lavastuksen, ja jatkuva liike ja muuntuvat kehot luovat uusia todellisuuksia.”

Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa. Kuvassa Oona Airola ja Tuukka Leppänen. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Lisätehoa tuovat valot, videotehosteet ja varjoteatteri. Puvustuksesta vastaa Samu-Jussi Koski.

Musikaali – suuren ryhmän työn tulos

Teatterin musikaaliin meneminen ei ole mitenkään halpaa. Otsaan saattaa syntyä pieni ryppyjono, kun katselee teatterin hinnastoa. Niin kuin taivaassa -musikaalin lippujen hinnat permannolla hipovat jo yhdeksääkymppiä (88 €/ 83 € (parveke) / 22 € (aitiopaikat: osittainen näkörajoite). Pariskunnalta se tekee lähes 200 euroa yhden illan kulttuurinautinnosta, jos vaikka ostaa ohjelman sekä nauttii väliajalla leivoskahvit.

Hintaan suhtautuu ymmärtävämmin, kun katselee käsiohjelmasta esitykseen osallistuneiden nimilistaa. Se on suuri jo tarinan synnyttämisestä alkaen käsikirjoittajista säveltäjiin, laulujen sanoittajiin ja suomennoksiin sekä esityksen toteutuksen suunnittelijoihin.

Näyttelijäjoukkoakin rooleissa on puolenkymmentä ja heille on vielä varanäyttelijät, ns. understudyt ja swingit. Mukana on myös lapsinäyttelijöitä, joita on kaksi tai kolme yhtä roolia kohden. Kapellimestari Eeva Konnulla on noin 20 hengen muusikkojoukko ohjattavanaan.

Lisäksi noin satakunta henkilöä on osallistunut esityksen toteuttamiseen tarpeiston, lavastuksen, puvustuksen, naamioinnin, valojen, äänen ja käsiohjelman saralla. Tarpeen ovat myös kuiskaaja sekä lastenhoitajat, kun nuorimmat lavalla olijat ovat 7-vuotiaita.

Valoja ja varjoja

Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Musikaalin tarina korostaa musiikin voimaa, yhteisöllisyyttä, toivoa ja elämäniloa. Mukana on myös tummia sävyjä sairastumisesta, kiusaamisesta, perheväkivallasta ja uskonnollisesta ahdasmielisyydestä. Ja loppu on surullinen. Paikoin oli nenäliinalle käyttöä, se täytyy tunnustaa.

Monet koronan vuoksi teatterin väliin jättäneet saattoivat tuumia itsekseen illan aikana, että olo on kuin taivaassa. Kotoa on päästy vihdoin kulttuurin pariin.

Samassa tunnetilassa lienee koko ensemble. Jakob Höglund tiivistää käsiohjelman tekstissä esiintyjien tunnelman: ”Rakas yleisö! Tänään seisomme edessäsi ja olemme valmiita tekemään sitä, mikä on ollut niin pitkään kiellettyä. Kädet toistemme ympärillä laulamme sydämien ilossa, ja silloin katto nousee taivaisiin. Tervetuloa.”

Teatterin esittelyssä luvattiin, että ”tämä elämänvoimainen, koskettavia kohtaloita ja vapauttavaa iloa sisältävä tarina tarjoaa katsojalle lämpöä ja balsamia sielulle.” Sen se totisesti tarjosikin.

Seuraavaksi pitääkin mennä katsomaan Lilla Teaterniin Jakob Höglundin ohjaama musikaali Once.

Lue myös: Kalevala på svenska ja Mua kutsuu Cabaret.

*Sain teatterista kaksi bloggaajalippua.

Normaali