Seljakämmekkä tunnetaan ruotsiksi nimellä Adam och Eva. Tämä rauhoitettu laji kasvaa lähinnä saaristossa. Toukokuinen Ahvenanmaan matkamme oli sopiva ajankohta etsiä kasvia luonnosta. Tämä postaus juhlistaa omalta osaltani tänään 20.6. vietettävää Luonnonkukkien päivää.
Yhtenä matkan tavoitteenani oli löytää muualla Suomessa harvinaisen ja maassamme rauhoitetun orkidealajin, seljakämmekän kukintoja (Dactylorhiza sambucina). Kasvia esiintyy suuressa osassa Eurooppaa, mutta Suomessa vain lähinnä Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. Se kukkii touko-kesäkuussa sekä kellanvalkoisena että purppuranpunaisena.
Tietooni seljakämmekkä tuli viimekesäisellä Houtskarin lomallani, sillä se on Houtskärin pitäjänkukka. Se esiintyy myös paikkakunnan kirkon alttaritaulussa. Taidemaalari Viktor Westerholmin vuonna 1887 maalaama taulu kuvaa Kristusta Getsemanessa. Oivaltavana yksityiskohtana maalauksessa on Houtskärin pitäjänkukka Adam och Eva (Dactylorhiza sambucina) eli seljakämmekkä. En olisi osannut sitä tunnistaa, mutta seurakuntamuusikko Ulla-Maija Söderlund mainitsi asian.
Nåtön rehevä lehdesniitty
Kävimme torstaina heti matkamme alkuvaiheessa turisti-infossa saamassa vinkkejä lyhyeen vierailuumme. Olin jo ennen lähtöä tiedustellut paria asiaa, mutta nyt saimme runsaasti neuvoja, karttoja ja esitteitä. Seljakämmeköiden löytämiseksi meille neuvottiin Nåtön luontopolku. Se sijaitsee Lemlandissa ja on pituudeltaan 2–3,3 km.
Aluetta kuvaillaan näin: ”Nåtö on lehdesniitty, joka on Ahvenanmaan luontotyypeistä lajirikkain. Lehdesniityt olivat vielä 1800-luvulla luonnollinen osa ahvenanmaalaista kulttuurimaisemaa. Luontopolun varrella on lehdestettyjä laidunhakoja, värikkäitä kukkaniittyjä kämmekkäkasveineen, vehreitä pähkinäpensaslehtoja ja rantaniittyjä. Heinäkuussa niityt niitetään perinteisellä tavalla. Alueella on rikas linnusto. Täällä pesii myös Suomessa melko harvinainen pähkinähakki sekä ontoissa puissa pesiviä lintulajeja.”
Lehdestäminen lienee monelle kaupunkilaiselle – minullekin vieras sana. Wikipediassa asia on määritelty näin: ”Lehdestys on perinteisessä karjataloudessa tavallisesti puita latvomalla harjoitettua karjan, kuten lehmien, lampaiden ja vuohien, talviravinnon keruuta leikkaamalla ja kuivattamalla lehteviä versoja ja oksia kasvavista puista lehdeskimpuiksi eli kerpuiksi.”
Valkovuokot, kevätesikot ja seljakämmekät kukassa
Polku löytyi helposti ja ihan sen alussa hiukan kuivalta kallioalueelta löytyivät ensimmäiset punaiset seljakämmekät. Syvemmälle lehtomaiseen maastoon mentäessä löytyi rehevämpää kasvillisuutta kevätesikoineen, valkovuokkoineen ja seljakämmeköineen; valkoinenkin versio löytyi.
Siellä täällä maassa näkyi mustia, pitkiä pökäleitä – jonkun eläimen jätöksiä. Ne kyllä liikkuivat, joten tarkemmin niitä katsoessa tunnistin ne etanoiksi. Verkosta löydetty kuvaus sopisi mustasiruetanoihin.
Myöhemmin löysimme kämmeköitä vielä Bomarsundin linnoituksen läheltä. Siellä ne ovat helpommassa paikassa kuin Nåtössä, vaikkei sitäkään ollut erityisen vaikeaa löytää.
Seljakämmekkä kukkii touko-kesäkuussa, joten vielä voi olla mahdollisuuksia nähdä sitä luonnossa, jos matkasi suuntautuu Ahvenanmaalle.
Seljakämmekkä on luokiteltu vaarantuneeksi
Seljakämmekkä on koko maassa rauhoitettu laji, jonka elinympäristöä ovat kuivat niityt, kedot ja nummet sekä hakamaat, lehdesniityt ja metsälaitumet. Se on luokiteltu ympäristöministeriön Punaisessa kirjassa vaarantuneeksi lajiksi, koska yksilöiden määrä on vähentynyt merkittävästi.
Punainen kirja 2019 on Suomessa järjestyksessään kolmas lajien uhanalaisuusarviointi. Tarkastelluista 22 418 lajista 2 667 eli 11,9 % arvioitiin uhanalaisiksi. Uhanalaisuuden luokitukset ovat äärimmäisen uhanalaiset, erittäin uhanalaiset ja vaarantuneet lajit.
Seljakämmekän uhanalaisuuteen johtaneista syistä mainitaan avoimien alueiden sulkeutuminen, metsien puulajisuhteiden muutokset sekä rakentaminen.
Parasta lähteä nyt 
Kyllä on kaunis kukka 💗 Lehdestäminen on minulle tullut vastaan Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maija -kirjasarjassa. Muuten en minäkään tuntisi sanaa.
TykkääTykkää